Moi!
Uusi osa =D Sain kirjoitettua sen näin pian! Mulla alkoi tänään kesätyöt. Aivan ihanaa herätä aamuisin varttia vaille viisi ja lähteä haravoimaan golfradan bunkkereita! Ja tuo ei ollut edes sarkasmia! Koska tän kesän työt hakkaa mennen tullen viime kesän. Kaksi kuukautta kirkossa istumista odottaen että joku tulisi ja olisi kiinnostunut kuulemaan sen historiasta… Voitte uskoa, niitä ei ollut paljon… Mutta koska menen aikaisin, pääsen aikaisin ja sain sen varjolla kirjoitettua tämän uuden osan! Lukemaan siis =D
.
.
Tino heräsi tuntien olonsa lämpimäksi ja hyvin tyytyväiseksi. Hän avasi silmänsä raukeana ja meinasi huutaa sitten säikähdyksestä nähdessään Berwaldin edessään silmät auki ja katselemassa häntä. He olivat kietoutuneet toisiinsa ja Berwald veti Tinoa lähemmäs tämän nyt ollessa hereillä.
"Huomenta", hän sanoi hymynkare huulillaan.
"Hu-huomenta…", Tino vastasi tuntien poskiensa kuumenevan.
Hän muisti kaiken edellisestä yöstä. Kaiken. Tino painoi päänsä vasten Berwaldin rintaa ja sulki silmänsä nolostuneena. He olivat menettäneet täysin itsehillintänsä.
"Voi eeeeei! Kuinka moni näki meidän lähtevän juhlasta? He tietävät taatusti!", Tino ajatteli Berwaldin silittäessä hänen selkäänsä hellästi.
Berwald tunsi olonsa onnellisemmaksi kuin koskaan. Tino oli pyytänyt omasta tahdostaan häntä parien tanssiin. He olivat viettäneet yhdessä yön ja nyt Tino kuului kokonaan hänelle! Vai kuuluiko?
Berwald kohottautui kyynervarsiensa varaan ja Tino avasi silmänsä tuntiessaan Berwaldin liikkuvan. Hän katsoi metsästäjää kysyvästi ja Berwaldin teki mieli vain vajota takaisin alas ja suudella pienempää miestä. Nyt kuitenkin oli aika saada joihinkin kysymyksiin vastauksia.
"Tino… Tuota… Oliko viime öinen sinulle vain… tai siis…", Berwald hapuili sanoissaan, "Kun se oli minulle… äh…"
Miksi hän oli niin huono sanoissa? Miksi?
"Minä rakastan sinua"
Berwaldin pää singahti katsomaan Tinoa. Noita istui nyt pystyssä ja hymyili suloisesti alas Berwaldia kohti. Metsästäjä kohottautui hitaasti ylös kädet koholla ja kaappasi sitten Tinon syliinsä. Hän puristi tätä lujaa ja Tinokin kietoi käsivartensa miehen ympärille. Hän myhäili ja silitti pitemmän miehen vaaleita hiuksia. Berwald ei liikkunut vähään aikaan, vaan vain ihmetteli onneaan. Vanhat ihmiset olivat oikeassa parien tanssista. Se selvensi kaiken.
"Minäkin rakastan sinua", Berwald sanoi ääni vavahdellen onnesta.
"Tiedän", Tino naurahti ja suuteli Berwaldin huulia pehmeästi.
He jakoivat hetken suudellen toisiaan ja hapen alkaessa tuntua tarpeelliselta, he lopulta päästivät irti. Berwald katseli Tinoa ja silitti tämän poskea, jolloin Tino laski kätensä metsästäjän käden päälle ja painautui kosketukseen.
Ulkoa kuuluva kolahdus sai heidät melkein hyppäämään irti nahoistaan ja he katsahtivat äkkiä ovelle ja sitten toisiinsa ennen kuin he nappasivat vaatteensa ja pakenivat korkean heinäkasan taakse. Berwald veti Tinon syliinsä ja painoi kätensä tämän suun eteen, kun noita päästi kuuluvan hengähdyksen. He kurkistelivat heinien takaa, kun ovi avattiin ja he näkivät Mathiaksen isän astuvan sisään.
"Ei voi olla totta…", Berwald ajatteli ja hänen teki mieli sekä nauraa että potkaista itseään, "Kaikista kylän aitoista, me osuimme juuri isäntäperheeni aittaan!"
Piilottelijat katselivat kun isäntä laski pasi tyhjää pulloa aitan hyllyille ja lähti sitten vihellellen pois. Ovensuussa hän kuitenkin pysähtyi ja katsoi ympärilleen, kuin olisi kuullut jotain, mutta kohautti sitten olkiaan ja astui ulos auringonpaisteeseen.
Berwald laski kätensä Tinon suun edestä ja he purskahtivat sitten nauruun säikähdyksestä. Olisi ollut kamalaa jäädä kiinni Mathiaksen isälle! Naurun aiheuttama väristys pani heidät hyvin tietoiseksi heidän vähäisestä vaatetuksestaan ja he nousivat nopeasti ylös pukeutuakseen uudelleen.
"Näkyykö ketään?" Tino kuiskasi Berwaldin kurkistaessa aitan ovesta ulos.
"EI ketään. Mennään", Berwald sanoi ja tarttui Tinoa kädestä.
He livahtivat ulos aitasta ja juoksivat takaisin kylän aidan luokse koko ajan vilkuilen ympärilleen ettei heitä vain huomattaisi. He puikahtivat aidan raosta, joka johti ison puskan taakse. Lapset leikkivät siellä usein ja olivat näyttäneet Tinolle aukon aidassa. Tino ja Berwald huokaisivat helpotuksesta, että paikka oli tyhjä ja että lapset leikkivät juuri jossain muualla.
"Nähdään sen ison tammen luona kohta", Tino kuiskasi Berwaldille ja he suutelivat kiihkeästi, ennen kuin Tino livahti puskan toiselta puolelta pois.
Berwald odotti hetkisen ja lähti sitten vastakkaiseen suuntaan. He olivat sopineet, että Berwald menisi käymään Mathiaksen perhee luona näyttäytymässä. Hän ja Tino olivat sopineet peitetarinaksi, että he olivat yksinkertaisesti nukahtaneet viinin vaikutuksesta. Berwald naurahti ajatellessaan mitä isäntä ja Eilda sanoisivat, jos hän kertoisi totuuden. Vanha väki oli hieman herkkä sellaisissa asioissa kuin esiaviollinen seksi. Metsästäjä kolkutti Mathiaksen perheen oveen ja astui sisään. Muut olivat istumassa pöydän ääressä ja kohottivat katseensa Berwaldin tullessa tupaan.
"Huomenta. Missäs sitä ollaan remuttu koko yö?" Eilda kysyi, muka vihaisena, mutta tämän suupieliä nyki.
Eilda oli hyvin leppoisa kaitsija ja Berwald piti siitä, ettei tämä ollut niin tiukka hänen asioistaan.
"Liikaa viiniä", Berwald selitti ja asettui pöydän ääreen syömään jotain, "Tuli nukuttua ulkona"
Isäntä päästi remakan naurun, mutta Mathias katsoi häntä epäuskoisena. Berwald näytti viatonta naamaa ja otti lisää ruokaa. Syötyään, hän kiitti Eildaa ja ilmoitti menevänsä happihypylle.
"Nukkunut yön ulkona ja vieläkin tarvitsee lisää happea…", isäntä pudisteli päätään ja palasi piippunsa pariin.
Berwald kiiruhti tammea päin jännitys ja odotus kasvaen rinnassaan. Tullessaan tammen luokse, Tino oli jo paikalla ja hymyili iloisesti nähdessään tämän. Noita vilkaisi ympärilleen ja kun kukaan ei nähnyt, hän veti Berwaldin puun toiselle puolelle vaihtaakseen hänen kanssaan lämpimät terveiset. Berwald kietoi kätensä noidan ympärille ja veti tämän kasvot lähelleen suudellen ahnaasti miehen huulia. Tino hymyili vasten toisen huulia ja halasi Berwaldia tiukasti.
"Minä tiesin, että tässä oli koira haudattuna!"
Berwald ja Tino irrottautuivat toisistaan kuin salaman iskusta ja katsoivat äänen suuntaan. Mathias seisoi kädet lanteilla heidän vieressään ja hänen takanaan nauroi Elizabeta ja Gilbert. Kiini jäänyt pari punastui ja he tuijottelivat eri suuntiin vaivaantuneina Gilbertin yhä nauraessa kippurassa.
"No? Missä sitä eilen illalla oltiin? En oikein jaksa uskoa, että joit niin paljon viiniä sammuaksesi ulos!" Mathias tenttasi ja Berwald hieroi vaivaantuneena niskaansa.
"Miten niin? Minähän kerroin jo äsken…"
"Me tiedetään!" Elizabeta kiljahti ja hänen ja Gilbertin ilmeet olivat kiusoittelevat.
"Me nähtiin teidän luikahtavan Mathiaksen perheen aitasta aamulla!"Gilbert ilmoitti ja läimäytti Berwaldia selkään, "Hyvin tehty kamu!"
"Mitä!" Mathias huusi.
"Ja mistähän te sen tiedätte?" Tino kysyi punaisena.
"Helposti!" Gilbert nauroi, "Me oltiin juuri Elizabetan kanssa lähdössä siitä vastakkaisesta aitas- Au!"
Elizabeta oli mojauttanut häntä päähän voimalla ja hänen poskensa olivat aivan yhtä punaiset kuin Tinon ja Berwaldin.
"Kaikkea EI tarvitse kertoa!"
"Te olitte MEIDÄn aitassa!"
"Voi vitsit, kuinka moni muu on nähnyt meidät…"
"… "
Rauhoituttuaan, he istuivat viidestään tammen varjoon ja juttelivat juhlasta. Elizabeta pahoitteli sitä ettei Mathias ollut vieläkään päässyt osallistumaan parien tanssiin ("Kyllä minä vielä joskus löydän parin siihen!"). Gilbert yritti kysellä Tinolta ja Berwaldilta heidän yöstään ja hän aikoi myös kertoa omastaan, mutta Elizabeta vaiensi hänet pistävällä katseella. Gilbert tajusi oman parhaansa ja jätti heidän intiimielämänsä jakamatta.
"Te ja teidän parinne…", Mathias mutisi närkästyneenä ystäviensä niin leimuavalle rakkaudelle, "Sillä aikaa kun te olitte pistämässä pahnoja sekaisin, niin minä näin paljon mielenkiintoisia asioita!"
"Kuten mitä?" Elizabeta kysyi kiinnostuneena. Nainen oli pahinta luokkaa utelias ja hänen oli aina oltava asioista perillä.
"No… Ensinnäkin, Gilbert. Sinun veljesi päätti vihdoin kosia Felicianoa."
"MITÄ?" kaikki huusivat yhteen ääneen ja Mathias hymyili omahyväisesti saadessaan kertoa mehevät juorut.
"Jep jep. Olin mennyt vähän sivummalle…,liikaa viiniä,… ja näin tämän ah niin ihastuttavan hetken. Kohta vietetään siis häitä!"
Tino huomasi Elizabetan vilkaisevan Gilbertiä ja kääntävänsä katseensa sitten paljaisiin, sormustamattomiin käsiinsä. Tinon kävi sääli naista kohtaan ja toivoi, että Gilbertkin ottaisi pian veljestään mallia. Elizabeta ja Gilberthän olivat olleet jo vuosia yhdessä. Mathias ei ollut huomannut Elizabetan hiipunutta mielenkiintoa vaan jatkoi edelleen.
"Näin myös Feliksen ja Torisin tanssivan parien tanssissa. Kyllä arvaa missä he viettivät yön", Mathias sanoi vinkaten silmää.
Kaikki nauroivat. Toris oli myllärin poika, ja he toivoivat että Felis ja Toris olivat älynneet lähteä myllystä ajoissa pois.
"Onko muuta?" Gilbert kysyi pirteänä.
"No, kuulin Bellalta, että Arthur olisi viimein antanut perksi ja suostunut parien tanssiin Franciksen kanssa, mutta en ole aivan varma, sillä en nähnyt heitä. Toisaalta, en yhtään ihmettelisi, jos he olisivat päättäneet tanssia jossain yksityisemmässä paikassa. Tiedättehän te Arthurin", Mathias sanoi ja kohautti olkiaan.
Juuri silloin Francis ja kylän seppä Antonio ilmaantuivat näkyviin. He viittoivat ja viuhtoivat Gilbertiä tulemaan luokseen ja Gilbert painoi suukon Elizabetan huulille ennen kuin juoksi parhaiden ystäviensä luokse. Antonio näytti kysyvän jotain Gilbertiltä, joka pudisti päätään ja vilkaisi taakseen Elizabetaa. Sitten he lähtivät kävelemään poispäin. Tino katsoi kun Elizabeta jäi surullisena tuijottamaan rakkaansa perään ja huomasi sitten Tinon. Nainen hymyili haikeana ja pudisti päätään.
"En tiedä mitä ihmettä hän odottaa…", hän sanoi ja kietoi kätensä jalkojensa ympärille.
Tino halasi yhdellä kädellä ystäväänsä ja silitti tämän hiuksia.
"Kyllä hän vielä kosii. Hän on varmasti vain hermostunut ja pelkää isääsi", Tino lohdutti, "Hän rakastaa sinua Eli."
Elizabeta halasi tiukasti noitaa ja nousi sitten ylös vetäen Mathiaksen mukanaan.
"Me menemme nyt. Jatkakaa sitä, minkä me aiemmin keskeytimme, olkaa hyvä!" hän sanoi kasvot hymyssä ja alkoi taluttaa vastahakoista Mathiasta perässään. Tino ja Berwald katsahtivat toisiaan ja siirtyivät sitten lähemmäs toisiaan. Puun varjossa oli hyvä kuherrella ja Tino ja Berwald huomasivat arvostavansa hyvinkin paljon Elizabetan heille suomaa aikaa.
"Berwald…", Tino kuiskasi metsästäjän painaessa suudelmia siron miehen niskaan.
"Mm…?"
"Haluatko sinä… haluatko sinä kertoa muille? Tarkoitan perhettäsi toisessa kylässä…"
Berwald halusi sillä hetkellä montaa asiaa, mutta Tinon kysymys toi rypyn hänen otsalleen. Hän oli tiennyt alusta lähtien, että hänen vanhempansa eivät ikimaailmassa hyväksyisi Tinoa hänen kumppanikseen. Ei noitaa. He antaisivat hänet ilmi inkvisitiolle ennen kuin Berwald ehtisi lauseessaan loppuun esitellessään heitä. Berwald halasi Tinoa ja huokaisi raskaasti.
"Totta kai minä haluaisin, mutta he eivät ymmärtäisi… Tiedät minkälainen minäkin olin ensin sinua kohtaan", hän lisäsi pahoittelevan näköisenä.
Tino naurahti ontosti ja painoi päänsä Berwaldin rintaa vasten.
"Tuottaako se sinulle hankaluuksia, jos pidämme tämän salassa heiltä?"
"Minä muutin tänne ja aion elää täällä. Sinun kanssasi. He eivät tarvitse minua siellä. Minulla on kuule sisaruksia, jotka huolehtivat vanhemmistani", Berwald vakuutti ja suukotti Tinon otsaa.
He hymyilivät taas toisilleen ja painautuivat lähekkäin.
"Entä sinun veljesi? Mitä luulet hänen ajattelevan minusta, jos hän… kun hän ilmaantuu tänne", Berwald sanoi.
Hän ei vieläkään oikein jaksanut uskoa, että Ivan tulisi jonain päivänä kuten oli Tinolle luvannut, mutta hän ei halunnut alkaa kinata asiasta.
"En tiedä", Tino sanoi hymyillen, "Kun olimme vielä yhdessä, oli vielä niin pieni, etteivät tuollaiset asiat koskeneet meitä. Luulisin hänen olevan onnellinen, jos minäkin olen. Minä olisin ainakin onnellinen, jos hän löytäisi itselleen jonkun oman."
"Tietysti olisit. Sinä olet niin kiltti ihminen", Berwald sanoi ja he jatkoivat kuherteluaan tyytyväisinä.
Kun Ivan viimein tulisi, Tinolla olisi niin paljon kerrottavaa!
Äkkiä heidät keskeytettiin taas. Mathias ja Elizabeta olivat palanneet paikalle. He olivat hengästyneitä ja Tino ja Berwald katsoivat heitänärkästyneinä. Jo toisen kerran!
"Tulkaa katsomaan! Kylän porteille saapui juuri mies, joka on tosi komea, mutta näyttää olevan hieman heikossa kunnossa. Hän pyysi nähdä kylän parantajaa ja meidän kylässä se olet sinä Tino", Elizabeta sanoi ja Tino nousi heti ylös.
He lähtivät kiiruhtamaan Mathiaksen ja Elizabetan jäljessä kohti portteja. Berwald olisi halunnut ottaa Tinoa kädestä kiinni, mutta se olisi paljastanut heidät heti ja he olivat päättäneet yksissä tuumin pitää suhteensa salaisuutena vielä vähän aikaa. Tietysti se ei säilyisi sellaisena kovin kauaa, koska he eivät olleet ehtineet kieltää Gilbertiä levittämästä uutista. Heidän kumppanuutensa taisi olla jo kaikkien nuorten aikuisten korvissa sillä Tino tiesi, että Gilbert kertoisi Francikselle ja Antoniolle, Antonio kertoisi puolisolleen Lovinolle, Lovino kertoisi Ludvigille, Francis kertoisi Arthurille, Arthur kertoisi Kikulle, Kiku kertoisi Kaorulle ja niin edelleen. Kohta koko kylä tietäisi. Porteille oli kerääntynyt uteliaita ihmisiä, kun he lopulta pääsivät paikalle. Tino ja muut luovivat itsensä ihmisten ohi ja pysähtyivät nähdessään puunrungolla istuvan pitkän ja lihaksikkaan miehen.
Tämän harmaa hupullinen viittansa makasi hänen sylissään ja miehen kasvot olivat näkyvissä. Vaaleat, melkein hopeiset, hiukset kehystivät komeita ja haaveilevan näköisiä kasvoja ja hänen silmänsä olivat aivan samaa violetin sävyä kuin Tinon.
Mies kohotti päänsä kuullessaan terävän henkäisyn väkijoukosta. Hän katsoi suoraan Tinoon. Vieraan silmät revähtivät auki ja hän nousi nopeasti pystyyn pudottaen viittansa kiireessä maahan. Miehet tuijottivat toisiaan ja muut paikalle kokoontuneet tarkkailivat hämmentyneinä tilannetta.
Tinon silmät täyttyivät kyynelistä. Hän otti pari haparoivaa askelta. Mies kohotti molemmat kätensä Tinoa kohti ja hänen ilmeensä suli loistavaan ja helpottuneeseen hymyyn.
"Tino…"
Tino purskahti itkuun ja juoksi odottavien käsivarsien syliin.
"IVAN!"
.
.
.
Ivaaaaaaan! Rakastavat isoveljet on ihania ;A; Ivan ressu on hieman rähjääntynyt reissussa, mutta kyllä se siitä nyt, kun se pääsi Tinon luo! Berwald saa tuta isoveljen tuomion myös =D Tämä osa oli aika lässynlääPusiPusiHaliHali, mutta oli välistä kiva kirjoittaa jotain tuollaista lovey dovey juttua =)
Aniya: Tosiaan! Englanniksi lukee vaikka mitä, mutta suomeksi… No.
Guest: Kiitos!
aphlotrspnsh98: Tässä jatko! Ja kiitoksia ihan hirveästi! =D
anonyymi Eildafan: Ooh! Minäkin haluan reissaamaan jonnekin! Porukat kävi Liettuassa ja äiti osti ihania kenkiä =D Ja Tinolla ja Berwaldilla on hyviä ystäviä, jotka kiusaamisen ohella välittää niistä =)