Heippa :)
Vihdoin on ylioppilaskirjoitukset ohi! VIHDOIN! Pelkään vaan etten pääse ruotsista läpi xD Mutta kuten lupasin, tässä on uusi osa :)
.
.
Kipu tuntui kuin tulenlieskat nuolisivat häntä päästä varpaisiin. Ivan käänsi vaivalloisesti päätään, mutta Tinoa ei enää näkynyt. Ivan raahasi kätensä verta pursuavalle haavalleen vatsassaan. Hän oli pulassa… Tino oli saanut myrkyn melkein pois, mutta äkillinen parantamisen katkeaminen, oli aiheuttanut Ivanissa hetkellisen halvaantumisen. Verenseisautuksessa parannettavalle koituva pysähdys ei ollut poistunut vaan Ivan ei ollut voinut mitään Golmakin lävistäessä hänen ihonsa miekallaan. Golmak, joka oli kuninkaan sotilaskaartin ylin päällikkö. Ivan yskäisi verta suustaan ja irvisti sitten pakottaessaan mustan voiman kämmenestään haavan ylle. Mustat kiemurat luikersivat haavaan ja kursivat sen umpeen. Ivan hengitti raskaasti ja pakotti mustuuden sisälleen syömään myrkkyä.
Ivanista tuntui kuin pienet neulat olisivat pistelleet hänen sisuskalujaan ja repineet häntä kuin räsynukkea. Kun mustan voiman parannus vihdoin oli ohi, Ivan makasi yhä maassa ja keskittyi vain hengittämään.
Sisään
Ulos
Sisään
Ulos
Sis….
Ivan nousi ylös hitaasti. Tino! Hänen piti lähteä hänen peräänsä! Heti! Mutta se ei käynytkään niin helposti. Hetken päästä Ivan makasi taas maassa ja oksensi jälleen. Parannus ei ollut mustan magian tavallisia käyttötarkoituksia ja se aiheutti Ivanille jälkivaikutuksia ja huimausta. Ivan puristi kätensä nyrkkiin ja ajatteli pikkuveljeään.
Viety. Poissa. Hän ei ollut pystynyt suojelemaan veljeään…
Taas!
Tino oli taas pois hänen luotaan. Hän oli jälleen kerran pettänyt lupauksensa vanhemmilleen pitää Tino turvassa. Ivan puri hampaansa yhteen ja kankeutui ylös maasta. Hän huojui, mutta nousi ylös. Kaikki tuntui kieppuvan, kun noita lähti kävelemään takaisin kylään. Ivanin pitäisi palata sinne ja palauttaa voimiaan. Tässä kunnossa hän ei mitenkään pystyisi pelastamaan veljeään.
Ivan ei ollut tajunnutkaan kuinka pitkälle he olivat jo ehtineet juosta. Matka takaisin tuntui kestävän ikuisuuden ja Ivan kaatui monta kertaa. Ajatus Tinosta Golmakin käsissä antoi hänelle voimia nousta joka kerta uudelleen ylös ja jatkamaan matkaa. Se, mitä oli itsekin joutunut kärsimään miehen kynsissä ja se mitä sotapäällikkö oli tehnyt Heraclesille, ei jättänyt häntä rauhaan. Tino oli niin hento ja pieni. Hän murtuisi, jos ei pääsisi sieltä pois.
Hänen edessään näkyivät jo kylän portit. Vahdissa olevat miehet huomasivat noidan ja kiiruhtivat hänen luokseen tunnistettuaan tämän Tinon isoveljeksi.
"Mitä ihmettä on tapahtunut? Missä Tino on?" he kysyivät ja auttoivat Ivanin kylään.
Ivan ei vastannut heille. Hänen pitäisi päästä puhumaan Tinon mielitietylle. Vaikka Ivan inhosikin Berwaldia, Ivan ei ollut tyhmä. Hän ei pärjäisi yksin sellaiselle määrälle sotilaita ja Golmak oli takuuvarmasti lisännyt vartijoita sitten hänen karkaamisensa. Jos hän edes karkasi vankilasta. Golmakin puheista päätellen he olivat päästäneet Ivanin irti kuin metsästyskoiran.
"Se metsästäjä… Berwald… minun täytyy puhua hänelle… Tino on vaarassa…", Ivan köhisi ja puristi toisen miehen käsivartta.
Heidän ympärilleen oli jo kerääntynyt huolestuneen näköisiä kyläläisiä ja Ivanin pyynnön kuultuaan ruskeahiuksinen tyttö juoksi pian hakemaan metsästäjää. Berwald tulikin nopeasti ja tämän kannoilla olivat Tinon ystävät. Ivan oli istuutunut maahan, kun ei enää jaksanut pysyä pystyssä. Hän hengitteli rauhallisesti ja yritti kerätä voimia, mutta hän tarvitsi energiaa. Sitä pitäisi saada joltakulta.
"Missä Tino on? Mitä oikein on tapahtunut? Mei kertoi sinun sanoneen Tinon olevan vaarassa!" Berwald sanoi hätääntyneenä.
Ivan painoi päänsä ja kertoi mitä oli tapahtunut. Kyläläiset haukkoivat henkeään ja paikallinen pappi astui edemmäs.
"Minä voin laittaa viestin heille. Sanon, että on sattunut väärinkäsitys ja että Tino ei ole noita", Arthur sanoi ja Ivanin silmät pyöristyivät hämmennyksestä.
Pappi tahtoi auttaa noitia?
"En voi käsittää, että kirkon mies tahtoo auttaa noitia, mutta arvostan elettäsi. Se ei kuitenkaan auta. Golmak näki Tinon käyttävän voimiaan ja hän tietää Tinon olevan joka tapauksessa noita, koska tietää meidän olevan veljeksiä."
"Miksi tämä sotapäällikkö halusi Tinon ylipäätään?" Tinon ystävä Elizabeta kysyi raivonkyyneleet silmissään, "Miksi hän ei tappanut Tinoa, kuten yritti tappaa sinut. Mitä hän aikoo?"
"Luulen tietäväni mitä hän yrittää saada aikaan", Ivan sanoi vihan leimuten hänen silmissään, "Hänellä oli Heracles takaamassa voiton sotakentillä, mutta Heracles oli jo mennyttä. Vaikka Sadiq auttoikin tätä, se elinympäristö tuhosi Heraclesia vähävähältä ja tämä oli selvästi jo tekemässä kuolemaa. Minä olisin varmasti ollut Heraclesin seuraaja, mutta jotenkin Golmak sai tietää Tinosta…"
"Mitä? Onko Tino sitten sinua vahvempi?" Mathias kysyi ihmeissään.
"Omalla tavallaan", Ivan myönsi. Hän ei halunnut kertoa, miten epävakaiksi hänen voimansa olivat tulleet mustan magian takia. Hänhän ei pystynyt enää edes harjoittamaan verenseisautusta, "Tinon ja minun menneet vanhemmat olivat suoraan suurnoidista polveutuvia jälkeläisiä. Siksi minä ja Tino olemme olleet vielä suuremmassa vaarassa kuin tavalliset noidat. Minun voimani ovat heikentyneet vuosien mittaan, mutta Tino on harjoittanut magiaansa hyvin"
"Meidän on pelastettava hänet!" Berwald huusi ja Ivan näki saman pelon, jota hän itsekin tunsi, kuvastuvan metsästäjän silmistä.
Tino ei selviäisi rautaholvissa montaa päivääkään murtumatta ja Tinon tuntien, tämä mieluummin riistäisi oman henkensä kuin antaisi kenenkään käyttää itseään hyväksi. Tino ei ikimaailmassa suostuisi käyttämään voimiaan murhaamiseen.
"Minä menen hänen peräänsä, ja vaikka en pidäkään sinusta metsästäjä, haluan silti että tulet mukaan. Paikka on täynnä sotilaita ja se on yksinkertaisesti liikaa vain yhdelle noidalle", Ivan sanoi ja Berwald nyökkäsi hyväksyvästi. Hänkään ei ilahtunut Ivanin seurasta, mutta nyt oli pakko toimia yhdessä.
"Minä tulen myös", Mathias sanoi vakavana ja astui edemmäs, "Tino on hyvä ystäväni ja en aio antaa hänen riutua jossain haisevassa vankityrmässä!"
"Me tulemme myös!" Gilbert, Ludwig, Antonio, Francis, Elizabeta, Kaoru, Kiku ja Yao sanoivat astuessaan väkijoukosta.
"Siinä on jo liikaa! Meidän pitää päästä liikkumaan huomaamattomasti!" Ivan sanoi ja osoitti sitten Kikua, Kaorua, Yaota ja Elizabetaa, "Te jäätte. Muut voivat tulla mukaan."
"MITÄ?! Tämä on syrjintää! Minä haluan mukaan pelastamaan Tinoa!" Elizabeta kirkui Gilbertin vetäessä tämän pois Ivanin lähettyviltä. Gilbert ei antaisi rakkaansa tulla mukaan. Ei mistään hinnasta.
"Kuulepas Ivan vai mikä se nyt olikaan, meidän perhe ei ole mitään heikkoja kaupustelijoita! Jokainen meistä on treenattu taistelemaan maantierosvoja vastaan ja jokainen meistä voisi ottaa sinut vastaan milloin vain!" Yao rähjäsi tarttuessaan Ivanin paidasta kiinni ja nostaen tämän päätä ylemmäs.
Ivan tutkiskeli vähän aikaa Yaon energiaryöppyä ja veti tämän sitten suudelmaan.
Yao ei pystynyt hämmästykseltään liikahtamaankaan ja kun Ivan viimein päästi tämän irti, kauppias pystyi vain änkyttämään.
"Kiitos. Tarvitsinkin jonkun, jolta hieman ottaa energiaa. Minä olen valmiina lähtöön." Ivan nousi ja taputti Yaota päälaelle hellästi, "Ja sinä voit tulla mukaan. Pidän tulisuudestasi."
"MITÄ HELV…"
"Selvä. Mennään", Berwald sanoi äkkiä katsoessaan laskevaa aurinkoa, "Käyn hakemassa jouseni ja miekkani. Hakekaa tekin mitä katsotte tarpeelliseksi"
Pian Mathias oli tullut paikalle ison kaksiteräisen kirveen kanssa, Ludwig ja Gilbert olivat sonnustautuneet monin heittoveitsin, Yao tappeli pelkästään käsin ja jaloin ja Franciksella ja Antoniolla oli molemmilla miekat. Olisiko heistä silti vastusta inkvisition sotilaille, sitä Ivan ei osannut sanoa.
"Okei, mennään!"
Miesjoukko lähti Ivanin perässä pois kylästä muiden kyläläisten huudellessa onnentoivotuksia ja Elizabetan kirotessa heitä sovinisteiksi. Berwald kulki rivakkaa tahtia heti Ivanin jäljessä, mutta hetken matkaa heidän kuljettuaan, hänen mieleensä hiipi kysymys.
"Ivan? Mistä tiedät mihin suuntaan mennä?"
Ivan pysähtyi silloin ja nosti kättään muiden nähtäväksi. Noidan kädellä, parisen senttiä kämmenen yläpuolella, leijui musta pyramidi. Se keikkui epävakaasti ja pyörähteli pari kertaa ennen kuin se taas asettui osoittamaan heidän eteensä.
"Kun me tapasimme vihdoin Tinon kanssa taas, tein pienen, mutta huomaamattoman loitsun häneen. Se ei vaikuta häneen mitenkään, mutta se antaa minulle mahdollisuuden löytää hänet, jos hän katoaisi taas. En uskonut, että joutuisin käyttämään sitä näin pian…", Ivan sanoi katkerasti ja jatkoi taas reipasta kävelyä, "Mitä lähemmäksi etsittävää henkilöä tulemme, sitä pienemmäksi tämä pyramidi käy. Se katoaa kun näemme Tinon."
Mathias riensi Ivanin rinnalle ja katsoi pyramidia.
"Se näyttää aika isolta. Olisiko meidän pitänyt ottaa hevoset?"
"Ei. Taitamme matkan turvallisemmin jaloin."
Matka tuntui kestävän ikuisuuden. Ivan pysähteli tämän tästä odottaakseen pyramidin päättävän oikean suunnan ja sitten he jatkoivat taas kulkuaan. Ivan ei tuntenut väsymystä, mutta huomasi jossain vaiheessa matkatovereidensa väsyvän ja ehdotti taukoa. Jos heidän jaksamisensa taistelussa sotilaita vastaan ei olisi tarpeellinen, Ivan jättäisi heidän susien armoille…
Yao istahti ruohomättäälle ja nojasi läheiseen puuhun uupuneena. Muutkin näyttivät väsyneiltä, mutta Ivan vain tuijotteli mustaa pyramidiaan kämmenellä ja näytti olevan hyvässä kunnossa. Gilbert, Antonio ja Francis olivat tavattoman hiljaa ja Ludwig joi ahnaasti vesileilistään. Berwaldkin näytti uupuneelta, mutta selvästi metsästäjä oli vihainen siitä itselleen. Yao nousi ylös ja käveli Ivanin luokse.
Hän ei pitänyt miehestä, mutta tämä oli Tinon isoveli.
"Millainen Tino oli pienenä?" kauppias kysyi ja Ivanin kasvoille nousi harvinainen aidon hymyn kaltainen autuus.
"Hän oli suloisin elävä olento maailmassa! Kuin sellainen enkeli, mitä ne kirkonmiehet maalaavat kirkkoihinsa. Hän on tullut äitiimme. Yhtä kaunis ja hyväsydäminen…", sitten noidan ilme muuttui murhahimoiseksi, "Mutta… jos ne kirotut pahansuovan olennot ovat tehneet hänelle pahaa… minä tapan niistä jokaisen!"
Yao kavahti miehen äänestä tihkuvaa vihaa ja omituista kaipuuta. Ivan selvästi rakasti pikkuveljeään, mutta Yao epäili, riittikö miehen sydämestä rakkautta kenellekään muulle olennolle. Oliko se kaikki suunnattu vain Tinolle?
"Jatketaan. Olette levänneet tarpeeksi!" Ivan tiuskaisi ja nousi ylös.
Yao ja muut nousivat hekin, vaikka heitä väsyttikin vielä. Berwald kuitenkin oli päättänyt olla näyttämättä uupumustaan Ivanille. Noita halveksi häntä jo muutenkin ja miehen selvä inho tavallisia ihmisiä kohtaan ei auttanut asiaa. Berwald ei antaisi Ivanille sitä tyydytystä, että noita huomaisi hänen olevan heikompi.
Yö oli jo pitkällä heidän viimein päästyä lähelle Tinon olinpaikkaa. Ivan oli loihtinut leijuvia tulipalloja seuraamaan heitä ja valaisemaan tietä, mutta nyt hän kuitenkin sammutti ne käden huitaisulla. Berwald taivutti oksaa nähdäkseen paremmin heidän tarkkailupaikastaan. Iso kartano kohosi pienellä aukiolla heidän edessään ja sen ovien edessä seisoi kaksi vartijaa seipäät valmiina lävistämään tunkeilijat.
"Okei, mitäs nyt sitten?" Gilbert kysyi ja Ivan näytti mietteliäältä.
"Minä voin saada meidät sisään!" Yao sanoi ja virnisti viekkaasti.
"Vaikka oletkin todella seksikäs tapaus, en usko että he pyörtyvät nähdessään sinut" Ivan sanoi mittaillessaan vakavalla naamalla sotilaiden aseita.
"Senkin…! Minä en tarkoittanut mitään tuollaista! Ottakaa mallia nössöt!" Yao sihahti ja livahti heidän suojastaan.
"Yao!" kylän nuoret huusivat kauhuissaan, mutta Ivan vain hymyili katsellessaan tuon viekkaan miehen menoa.
"Hän on kyllä yksi tulisielu. Minä voisin vaikka pitää hänestä!" Ivan naurahti ja Ludwig mulkaisi häntä pahasti.
"Nyt ei ole aika vitsailla! Yaon voi käydä pahasti!"
"Voi, kyllä hän näyttää pärjäävän oikein hyvin", Ivan nauroi ja muut kääntyivät näkemään parahiksi, kuinka Yao oli jo kolkannut sotilaat täysin äänettömästi tajuttomiksi ja viittoili heille nyt ovien luota.
Ivan etunenässä juoksivat kauppiaan luokse ja livahtivat ovesta tyhjään eteishalliin.
"Okei. Minne nyt?" Antonio kysyi ja Ivan katsoi pyörivää pyramidiaan. Se osoitti suoraan alaspäin.
"Maan alla on varmasti jonkinlainen vankityrmä. Yrittäkää löytää portaat alas."
He lähtivät etsimään mahdollisia portaita alas ja lopulta Berwald löysi huomaamattoman oven, jonka takaa paljastui kiviset portaat alas.
"Se on menoa nyt", Francis nielaisi ja muut lujittivat mielensä.
"Me tullaan Tino", Berwald sanoi ja astui rappusiin.
.
.
.
Iik! Nyt ne menee alas pimeään ja kamalaan paikkaan! Olen juuri lukenut historiaa niin, että silmissä vaan välkkyy kaikki ne venäjän/neuvostoliiton ja suomen väliset tilanteet! Paljon ideoita ja sellaista! Jotenkin se venäläisten/neukkujen suhtautuminen suomeen on ollut aina minulle heikko kohta :D Se miten itä-naapurimme piti suomea aina jotenkin spesiaalina x3 Nyt kun minulla ei juurikaan ole mitään tunteja, eikä muutakaan vastuullista tehtävää, niin yritän saada seuraavan osan valmiiksi pian :D Kiitos kommenteista!
Aniya: Hauskaa oli ja en antanut Ivanin kuolla! :D Enkö olekin kiva tyyppi!
anonyymi Eildafani: Toivottavasti on sun kirjoitukset menny hyvin :D Metsässä sieniä…
Mirru69: Kiitos tosi paljon :D Norille ja Icelle minä olen suunnitellut jotain ihan omaa ;) Niistä tullaan kyllä kuulemaan vielä.
SpiritEater: Kiitos :D
Duudaa: Minäkin rakastan Ivania!
Nix-WingedOne: Kiitoksia :) Yritän juu kyllä kirjoittaa huolella ja samalla parantaa tekstiäni. On kiva kuulla, että tätä ficciä jaksetaan seurata vaikka aina päivittäminen välillä kestää :)
blackcat: Oikeasti? Minä haluan kuvan siitä tyypistä :D Tässä on sinulle uusi annos, vaikka Berwald ja Tino ei siinä voikaan kiehnätä :'D