Heippa :)
Pääsin ruotsista läpi! Jee! Alustavista tuloksista sain pistettä vaille C:n! Joo en ole kovin hyvä koulussa :'D Ei tule yhtään L tai E:tä. Voihan :D No tässä on kuitenkin uusi osa teille ihanille ihmisille.
.
.
Tino istui maanalaisen sellin nurkassa ja tärisi. Sotilaat olivat heittäneet hänet tyrmään heti, kun he tulivat isolle kartanolle, ja jättäneet hänet sinne. Tino vilkuili puolelta toiselle hätääntyneenä. Missään ei ollut elämää! Koko hänen sielunsa tuntui tyhjältä ja kylmältä. Tino laski kätensä, jotka oli lukittu raskailla käsiraudoilla, alas lattialle ja siveli kylmää metallia. Hän alkoi tosissaan hätääntyä.
Noita oli ollut vasta muutaman tunnin tyrmässä ja jo nyt hän tunsi kuinka hänen olonsa tuntui raskaalta ja väsyneeltä. Tällainen ympäristö ei vain yksinkertaisesti sopinut noidille. Tino ymmärsi nyt miksi Ivan oli turvautunut mustaan magiaan ollessaan vankina tyrmässä. Se oli varmaankin syynä siihen, että Ivan oli aivan järjissään ja melko hyvässä kunnossa.
"Isoveli…", Tino kuiskasi ääneen ja tunsi kyyneleiden taas muodostuvan hänen violetteihin silmiinsä.
Miten Ivanin oli käynyt? Oliko hän todella ku-kuollut? Tino nosti kätensä silmilleen ja pyyhki kyyneleet pois. Hänen pitäisi olla vahva. Tino ei ollut tyhmä, vaan hän oli ymmärtänyt nopeasti mistä tässä oli ollut kyse. Ne kirotut inkvisition jäsenet olivat käyttäneet hänen isoveljensä rakkautta hyväkseen ja usuttaneet Ivanin etsimään nuoremman veljen heille. Hän tajusi mitä se merkitsi. Hän oli kuunnellut, kun Ivan oli kertonut Heraclesin ja Sadiqn onnettomuudesta.
Tino olisi seuraava Heracles. He aikoivat murtaa hänet samalla tavalla kuin Heraclesin ja pakottaa hänet satuttamaan tuhansia ihmisiä. Sitä Tino ei kuitenkaan sallisi.
Tino löi kädellään lattiaa edessään ja kirosi pahasti. Miksi näin oli käynyt? Hän oli selvinnyt niin hyvin! Miksi juuri nyt, kun Ivan oli vihdoin palannut ja Tino oli saanut itselleen Berwaldin kaltaisen kumppanin! Tino tunsi hänen magiansa kieppuvan hurjasti ympärillään, mutta pian se laantui uupuneena. Hän ei pystyisi tähän! Kaiken sen jälkeen mitä Ivan oli kertonut, Tino tiesi, ettei selviäisi tuossa vankityrmässä pitkään. Inkvisition jäsenet eivät voisi antaa Tinolle hänen tarvitsemiaan luonnonvaroja, sillä se olisi heidän kannaltaan liian riskialtista. Mieshän polveutui suoraan suurnoidista ja oli poiketen veljestään puhdas ja täynnä voimakasta magiaa.
"Kukaan ei voi auttaa minua… Minä kuolen tänne…", Tino ajatteli ja painoi päänsä alas, "Jos en heidän käsissään, niin sitten…"
Tyrmän ovi pamahti auki ja Tino hätkähti säikähtäneenä ylös. Huoneeseen astui kaksi rotevaa vartijaa ja he tarttuivat nuoreen noitaan kovakouraisesti, pakottaen tämän ylös. Tino vingahti hiljaa kivusta heidän valtavien käsiensä pureutuessa hänen ranteittensa ympärille, mutta sotilaat eivät joko kuulleet tai välittäneet. He pakottivat miehen mukanaan käytävään ja sieltä isompaan huoneeseen. Huoneessa oli pappi, nunna, kaksi uutta sotilasta ja Golmak. Tino sinkosi heihin vihaisia katseita ja tyrmän toisella puolella seisoskeleva nunna sävähti inhosta ja nyrpisti nenäänsä. Tinoa pidelleet sotilaat tuuppasivat Tinon lattialle heidän jalkoihinsa, ja nostivat tämän sitten polvilleen sujauttaen noidan ranteissa olevat kahleet kiinni katosta roikkuvaan koukkuun. Nyt Tino oli polvillaan kovalla lattialla, kädet pään yläpuolella kahlittuna. Golmak astui askeleen lähemmäs noitaa.
"Meitä ei ole varsinaisesti esitelty, mutta veljesi on varmaankin jo kertonut sinulle minusta. Hienoa tavata Tino. Minä olen nimeltäni Golmak.", kyseinen mies sanoi ja hymyili hymyä, joka ei ulottunut silmiin.
Tino vain mulkoili miestä ja kieltäytyi sanomasta mitään. Golmak katseli noitaa ja huokaisi sitten raskaasti.
"Voi ei pelata tällaista hiljaisuuspeliä Tino. Siinä menee vain aikaa ja voimia ja kaikille tulee paha mieli. Minä menen suoraan asiaan. Meidän kirkkomme on käymässä raskasta ja jaloa sotaa pakanavaltioita vastaan. Me tarvitsemme nyt hieman apua. Jumala sallii nämä äärimmäiset keinot tämän suuremman tarkoituksen nimissä! Sinusta Tino, tulee meidän uusi aseemme!" Golmak hymyili yhä sitä samaa kuvottavaa hymyä ja Tino sähähti vihasta.
"Ase? Samanlainenko kuin siitä miehestä ennen minua? Heraclesista?" hän sanoi ja Golmak nyökkäsi.
"Suurin piirtein. Siinä on vain se seikka, että sinä olet meille paljon hyödyllisempi, kuin se saasta, joka kärsi synneistään ja toivoi aina viimeiseen päiväänsä asti, että me antaisimme hänen vielä kerran nähdä ystävänsä."
"Säälittävä houkka! Sen saastan noitaystävä tapettiin heti seuraavana päivänä, kun heidät oli saatu kiinni!" nunna puhahti paikaltaan.
Tino kalpeni kuullessaan heidän sanansa. Heracles oli kestänyt sen kaiken, koska hän oli suostunut näiden riivattujen sopimukseen! Heraclesin henki hänen ystävänsä hengen puolesta! Ja tämä ystävä oli kuollut jo heti seuraavana päivänä, kun heidät oli saatu kiinni. Tinoa oksetti ja hän painoi päänsä alas, purren hampaitaan yhteen, ettei alkaisi huutaa raivosta.
"Joten… asiaan", Golmak jatkoi piittaamatta Tinosta, "Kun sinut viedään sotatantereelle, sinut laitetaan erääseen hevosten vetämään metallihäkkiin. Se tukahduttaa voimiasi, mutta me voimme kontrolloida sinua aika hyvin, koska vain meillä on valta päästää häkkiin teidän noitien tarvitsemaa elinvoimaa. Heracles taipui hyvin nopeasti ja niin taivut sinäkin!"
Lyhyttä noitaa yökötti se tapa, jolla Golmak puhui hänestä. Ihan kuin mies olisi vain selittänyt, kuinka jokin tavara lastataan kärryihin. Nämä ihmiset olivat julmia ja vailla ymmärrystä. Tino tiesi, että hän ei mitenkään kestäisi yhtään sen kauempaa kuin Heracleskaan.
"Te luulette varmaan, että minä taivun mihin tahansa te haluatte…", Tino sanoi ja huoneessa olijat kääntyivät taas häntä kohtaan.
"Totta kai. Se nyt on ilmiselvää. Vaikka teillä noidilla on omat suuret voimanne, te olette niin säälittävän riippuvaisia luonnosta ja muusta sellaisesta. Sinä taidat nyt jo olla uuvuksissa, vai mitä?" Golmak sanoi ilkeästi.
Hän otti taskustaan pussin, joka kolisi hiljaa ja Tino tajusi sen olevan hänen oma luupussinsa. Noidan silmät pyöristyivät kauhusta Golmakin punnitessa pussia käsissään.
"Heracles oli ihmeen yhteistyöhaluinen, kun minulla oli tällainen samanlainen pussi kädessäni. Ehkä sinäkin olet, Tino.", Golmak sanoi ja heitteli pussia ilmaan, "Tämähän on teille melkein kuin pyhäinhäväistys. Se että minä ottaisin täältä yhden luun ja murskaisin sen jalkani alle."
"Älä!" Tino parkaisi, kun Golmak aikoi avata pussin. Tinon äänen kuultuaan, mies nosti päänsä ja katsoi suoraan noidan isoihin violetteihin silmiin.
"Hmm… ehkä me löydämme yhteisen sävelen kuitenkin. Muista Tino, että sinun koko elämäsi ja olemassaolosi on nyt meidän käsissämme. Vanhempasi olivat rohkeita, kun he ostivat hengellään sinulle ja veljellesi aikaa paeta.", Golmak sanoi välinpitämättömästi.
Tino riuhtaisi käsiään silloin rajusti ja karjahti kovaa.
"Mitä sinä muka tiedät minun vanhemmistani?!"
Golmak hymyili pahantahtoisesti maassa olevalle noidalle.
"Koska minä olin siellä silloin. Näin heidän saavan tuomionsa roviolla ja otin heiltä myös tämän.", mies sanoi ja otti kaulastaan esille kauniin medaljongin. Tinon silmät laajenivat hänen nähdessään tutun korun. Se kuului hänen ja Ivanin äidille ja siinä oli heidän kuvansa! Sillä tavalla mies oli siis saanut tietää Tinosta!
"Olit todella kaunis pienenä, mutta vuodet ovat tehneet sinulle vain hyvää. Mitä kauneusmyrkkyjä oikein käytät? Pullotatko neitsyiden verta ja sivelet sitä kasvoillesi?" Golmak ivasi heiluttaen riipusta Tinon nenän edessä.
Tino karjaisi ravistellen kahleitaan ja Golmak astui kauemmas yhä virnuillen. Nunna huoneen toisessa päässä näytti taas inhoavalta ja kääntyi katsomaan vieressään olevaa pappia.
"Uh… Se on täysi eläin! Sen veli oli jo tarpeeksi inhottava ja nyt meidän pitää sietää tuota!"
"Tiedän sisar, mutta meidän on saatava jumalan ihmiset vapauteen pakana kansoilta. Tämä on tehtävä.", pappi vastasi ja taputti ymmärtäväisesti nunnan olkapäätä.
"Anna se minulle! Anna äitini koru takaisin kirottu!" Tino huusi Golmakille, mutta silloin yksi sotilaista tuli nopeasti paikaltaan ja löi Tinoa kasvoihin lujaa. Tino olisi kaatunut iskun voimasta, ellei häntä pitäneet kahleet olisivat estäneet häntä.
"Sinä pirunlapsi, oletko kironnut Golmak herran?!" sotilas huusi Tinolle ja nosti tämän päätä hiuksista omien kasvojensa korkeudelle.
Golmak laski kätensä sotilaan selälle ja ohjasi tämän sivuun.
"Älä huolehdi, minä en ole kirottu. Hän vain on hyvin pahasuinen.", Golmak sanoi hymyillen ja Tino sylkäisi lattialle hieman verta.
Golmak asteli huoneen seinustalla olevalle pöydälle ja laittoi sekä medaljongin että Tinon luupussin kauniiseen puulippaaseen. Lukko naksahti ja mies jätti lippaan pöydälle tullen sitten takaisin Tinon luokse. Hän katsoi Tinoa hymyillen ja kyykistyi aivan tämän eteen. Tino katsoi julmaa miestä edessään inhoten ja halveksuen, Golmakin kasvoille hiipien samat tunteet. Vaikka mies olikin näyttänyt riemuitsevan tilaisuudesta leikkiä ja pilkata lyhyttä noitaa, hänen kärsivällisyytensä näytti alkavan loppua.
"Kuules villi", Golmak sanoi ja nosti kätensä ylös sivelläkseen Tinon ruhjeista poskea, "Sinä luulet varmaan, että pystyt vastustamaan meitä. Yrität keksiä keinon jolla vapauttaa itsesi. Kuvittelet löytäväsi jonkin virheen mitä emme tulleet ajatelleeksi, mutta kaikki tuo on aivan turhaa. Me emme tee virheitä. Sinä et pääse pakoon, sinun ei anneta kuolla ja sinä tulet tekemään meidän tahtojemme mukaan. Olemme ottaneet oppia Heraclesin tapauksen jälkeen…"
Golmak nousi seisomaan ja napsautti sormiaan hiljaisessa tyrmässä.
"Tuokaa se koru."
Eräs sotilaista tuli Golmakin luokse kantaen pientä nyssykkää, johon oli kirjailtu vanhalla noitien kielellä sanat: Sitoumus.
Golmak avasi pussin nostaen sieltä kauniit ranneketjut. Ne olivat hopeaa ja kumpaankin ketjuun oli upotettu pieni rubiini. Mies katsoi Tinoa ja hänen kasvoillaan kävi pieni hämmästys. Tino oli perääntynyt niin kauas kuin pystyi ja tärisi pelosta. Noita kyllä tiesi mitä nuo ketjut olivat. Ne sitoisivat hänet elämään! Hänelle ei annettaisi mahdollisuutta kuolla!
"Olkaa kilttejä… minä pyydän! Antakaa minun vain kuolla!" Tino huusi kyynelten meinatessa ottaa vallan.
Jos nuo laitettaisiin hänelle, Tino ei voisi kuolla. Inkvisition hänelle lupaama ympäristö tappaisi hänet, mutta hän ei voisi kuolla! Se oli kohtalo, jota Tino ei toivoisi kenellekään noidalle. Ei edes mustan magian palvojille. Golmak punnitsi Tinon pelkoa ja naurahti sitten ilkeästi.
"Tämä taitaa tosiaan olla totta. Eräs kauppias myi nämä meille jotta säästäisimme hänen kumppaninsa, mutta en voinut uskoa, että sinä tietäisit näistä. Halusin vain kokeilla, mutta nähtävästi olisi pitänyt uskoa sitä vanhaa ukkoa."
Golmak tuli Tinon luokse ja alkoi kiinnittää ketjuja miehen ranteisiin. Tino kirkui ja riuhtoi itseään niin, että lopulta eräs vartijoista tuli pitelemään hätääntynyttä noitaa. Viimein kuului naksahdus ja ketjut olivat Tinon ranteissa kiinni. Noita lopetti riuhtomisen ja katsoi ylös ranteisiinsa.
Hänet oli tuomittu.
Tuomittu elämään kuolematonta elämää, joka tuntuisi silti kuolemalta joka hetki.
Tino painoi päänsä alas ja Golmak napsautti taas sormiaan määräten sotilaat viemään pienen miehen pois. Sotilaat eivät olleet yhtään sen helläkätisempiä kuin edelliskerrallakaan ja he sulkivat Tinon taas kylmään selliin.
Tino tuijotti hänet kuolemattomaan elämään sitovia ketjuja voimattomasti. Niitä ei voisi itse avata. Vain toinen vahva noita pystyisi tekemään sen ja hänellä ei ollut enää ketään… Hänen vanhempansa olivat poissa, hänellä ei ollut yhtään noitaystävää ja nyt oli Ivankin… ja…
Hän ei koskaan enää tulisi näkemään miestä, jolle oli antanut sydämensä.
"Berwald…!"
Tino ulvahti lujaa ja sydäntä särkevästi ja käpertyi nurkkaan odottamaan loppua, jota ei koskaan tulisi.
.
.
.
Tino parka ): Aina mä kiusaan sitä. On se surullista olla fictional character xD
Ja ihan vaan tälleen tiedoksi, että minulla ei ole mitään kristinuskoa vastaan! Vaikka tässä ficissä mollaankin koko ajan kirkkoa, niin tämä sijoittuu jonnekin keskiajan aikoihin, jolloin kirkko oli just sellanen: Tämä on noita - ROVIOLLE!
Tämä osa on aika lyhyt, koska minun piti kirjoittaa tämä kohtaus, mutta siitä ei tullut kovin pitkää ja en halunnut ruveta sotkemaan Ivania ja Berwaldia ja kumppaneita siihen. Uutta osaa sitten vaan kirjoittelemaan :D
anonyymi Eildafani: Voi sinä se aina jaksat olla ihana ja kommentoida! Luv U! En tietenkään tapattanut rakasta Ivaniamme :D Koita saada nukutuksi :D
UtaChan: Kiitoksia ihan hirveästi! Tällaiset kommentit saavat minut aina kikattamaan ja nolostumaan yhtä aikaa xD Kaikenlaisia yllätyksiä olen suunnitellut meidän rakkaille mussukoille vielä :D