Heippa :)
Omg! Tämä on kuulkaa viimeinen osa! En edes tajunnut kun kirjoitin tämän osan, mutta kun kirjoitin viimeisen lauseen tajusin, että tähän se sitten jäi! Lukekaa muuten loppu höpötykseni, koska kerron siinä hieman tulevaa =3 Nämä viimeiset luvut tulivat kaikki vähän tälleen nopeassa tahdissa :'D En yhtään osannut ennustaa, että saan aikaiseksi kirjoittaa tämän viimeisen osan näin nopeasti!
.
.
Tino oli noussut hakemaan Berwaldille juotavaa, kun Eilda tuli huoneeseen perässään Mathias ja isäntä. Nainen kiljahti ja juoksi sitten halaamaan Berwaldia.
"Voi Berwald! Olin niin huolissani! Kun te tulitte takaisin ja sinä olit tajuton ja Tino niin huonossa kunnossa ja…!" Eilda nyyhkytti ja puristi Berwaldia rintaansa vasten.
Berwald taputteli Eildaa rauhoittelevasti selkään ja isäntä tuli irrottamaan vaimonsa hellästi metsästäjän kaulasta. Eilda taputteli poskilleen valuneet kyyneleet esiliinaansa ja alkoi sitten touhottaa Berwaldin ympärillä, haluten tietää oliko miehellä kaikki varmasti hyvin.
Mathias istahti sohvan reunalle ja pamautti Berwaldia selkään kämmenellään nauraen iloisesti.
"Sinä sitten otit pikku tirsat! Hyvä nähdä sinut taas elävien kirjoissa mies!"
"Jos hakkaat häntä tuolla lailla Mathias, hän pyörtyy uudelleen", Tino sanoi ja läimäytti Mathiaksen takaraivoa.
Tino toi Berwaldille lasin, joka oli täytetty vedellä ja Eilda touhotti keittiöön tehdäkseen heille kaikille ruokaa. Mathias hieroi päätään ja katsoi sitten Tinoon.
"Eikö Ivan ole vielä tullut? Hänenhän piti tulla näihin aikoihin"
"Hän tulee kyllä pian. Veljeni on luultavasti häiritsemässä Yaota ja jotain", Tino virnisti.
Ivan oli heti vapautettuaan Tinon kahleista rynnännyt miehen mökille retuuttaen samalla Yaon mukaan näyttämään tietä. Ivan oli palannut yrttien ja voiteiden kanssa ja alkanut hoivata Tinoa parhaansa mukaan. Tino oli heikkona ja olikin päätetty, että Tino jäisi Mathiaksen perheen taloon paranemaan. Berwaldille ei ollut mitään tehtävissä, koska Ivan ja Tino kertoivat, että tämän pitäisi vain antaa nukkua ja kerätä energiaa herätä. Metsästäjä oli kuluttanut kaikki voimansa tehdessään niin suuren toiveen ja tämän piti antaa olla vain unessa. Ivan oli hössöttänyt Tinon luona ja hoivannut tätä kuin äiti lastaan. Eilda olisi halunnut myös huolehtia Tinosta, mutta Ivan ei antanut kenenkään muun koskea Tinoon.
Yao oli viettänyt aikaansa myös Mathiaksen perheen talossa. Yleensä Kaoru oli tämän mukana ja Yao kertoi pitävänsä tätä silmällä, mutta todellisuudessa kaikki tiesivät, että Yao oli talossa Ivanin takia. Ivan itse oli alkanut pitää Yaosta, mutta Tino arveli, etteivät Ivanin tunteet olleet vielä lähelläkään samanlaisia, mitä Yao tunsi. Ivan ei vain nähnyt ketään muuta kuin pikkuveljensä ja ainoastaan silloin kun Ivan oli muualla, tämä huomioi Yaota. Tino ei osannut ymmärtää miten Yao oli voinut tykästyä Ivaniin, kun tämä ei osoittanut mitenkään haluavansa Yaota. Tino silti toivoi, että Yao ei antaisi periksi. Ivan tarvitsi jonkun, joka rakastaisi tätä, niin kuin Tino rakasti Berwaldia.
Pian Ivan tulikin tupaan ja riensi heti Tinon luokse ja suuteli tämän otsaa.
"Hei pikkuveli. Mikä olo?" Ivan kysyi ja Tino hymyili tälle rauhoittavasti.
"Hyvä nyt kun Berwald viimein heräsi!"
Ivan käänsi kasvonsa metsästäjää kohti ja hänen silmänsä kapenivat hienoisesti ärtymyksestä.
"Jaha… Olet siis herännyt", Ivan sanoi ja kääntyi sitten heti takaisin Tinon puoleen, kertoen tälle Yaon perheen kaupasta.
"Yao näytti minulle joitain vanhoja kirjoja, joissa kerrottiin noidista ja muinaisista jumalista. Kirjassa ei ollut paljoakaan tietoa, mutta sen aihe kiehtoo minua! Jos onnistuisin löytämään lisää samanlaisia kirjoja, voisin ehkä löytää keinon puhdistaa voimani! Jos magiastani tulisi taas puhdasta, kuka tietää, voisin vaikka kerätä kokoon noitia ja yrittää valloittaa Witchlormentin takaisin meille!" Ivan haaveili miettien kuinka entinen noitakaupunki palautettaisiin taas loistoonsa.
Tino kuunteli Ivanin haaveita hymyillen, mutta omassa mielessään hän epäili Ivanin puheita. Tino saattoi arvata, että Ivan aikoisi tulevaisuudessa todellakin yrittää vallata Witchlormentin takaisin, mutta hän myös arveli, että Ivan ei koskaan voisi puhdistaa voimiaan. Ivan oli niin syvällä mustassa voimassa, että Tino saattoi melkein tuntea, kuinka Ivan käveli rajalla. Ivan keinui hyvän ja pahan välimaissa.
Tino oli luultavasti tällä hetkellä ainoa, mikä piti Ivanin astumasta pimeälle puolelle.
Eikä Tino voisi olla aina Ivanin luona.
Ivan puheli iloisesti Tinolle, mutta sulki sitten suunsa katsoen veljeään mietteliäänä. Tino kallisti päätään kysyvästi ja Ivan huitaisi kädellään ilmaa. Tino katsoi isoveljeään epäilevästi, mutta kohotti sitten olkiaan ja kääntyi katsomaan, kun Berwald söi Eildan tuomaa ruokaa.
Ivan viipyi Mathiaksen perheen luona vielä pari tuntia. Hän kieltäytyi syömästä ja näytti mietteliäältä koko illan. Lähtiessään Ivan suuteli taas Tinon otsaa ja halasi tätä lujasti, luvaten tulevansa takaisin seuraavana päivänä. Tino ja Berwald istuivat sohvalla ja Mathias kertoi Berwaldille mistä tämä oli jäänyt paitsi.
Gilbert oli kaiken heidän kokemansa jälkeen vihdoin kosinut Elizabetaa ja nämä viettäisivät yhteishäät Felicianon ja Ludwigin kanssa. Gilbert oli pelästynyt mahdollisuutta menettää Elizabeta ja kerännyt rohkeutensa mennä Elin isän luokse pyytämän tämän tyttären kättä.
Feliks oli mennyt ostamaan Eevan kukan ja Toris oli tullut edellisenä päivänä kertomaan kylän nuorille, että he saisivat lapsen.
Eevan kukka oli hankala kasvattaa ja sen vihdoin kukittua, sen terälehdet aukenisivat ja sisältä paljastuisi vauva. Vanhempien piti ruokkia kukkaa omalla verellään ja pitää se onnellisena, jotta he saisivat itselleen lapsen. Kaikki olivat olleet ilosta suunnillaan, sillä kylään ei ollut syntynyt lapsia pitkään aikaan. Toris ja Feliks viettivätkin nyt melkein kaiken aikansa kukan vierelle tai valmistelemalla taloaan, jonka Toriksen isä oli parille antanut. Feliks oli jo tilannut Elizabetalta kasan lasten vaatteita.
"Lapsi huh?" Berwald mietti Mathiaksen lopettaessa juoruilun ja vilkaisi salaa Tinoa.
"Olisit nähnyt Elizabetan, kun tämä tuli kertomaan Gilbertin kosinnasta!" Tino sanoi nauraen, "En ole koskaan nähnyt häntä niin iloisena!"
"Kahdet häät… kyllä siihen varmaan vielä kolmannetkin mahtuisi mukaan…", Mathias sanoi katsellen muina miehinä kattoa. Berwald punastui ja Tino vain puheli edelleen Elizabetasta ja Gilbertistä, koska ei ollut kuullut Mathiaksen selvää vinkkiä.
XxXxXxX
Seuraavana päivänä Berwald oli toipunut jo niin hyvin, että saattoi lähteä ulos tapaamaan muita. Tino lähti tämän mukaan ja he kulkivat käsi kädessä kylän halki kohti isoa tammea, jonka luona odottelikin jo kylän nuorista koostuva joukko.
Feliciano ja Elizabeta juttelivat innokkaasti tulevista häistä ja Ludwig ja Gilbert osallistuivat keskusteluun lähinnä myöntelemällä puolisoidensa päätöksiin. Toris ja Feliks eivät olleet paikalla, mutta Bella tiesi kertoa, että he eivät halunneet jättää Eevan kukkaansa pois silmistään sekunniksikaan. Myös Francis ja Arthur puuttuivat ja Franciksen tuntien osasi epäillä mitä he puuhasivat.
Berwald ja Tino istuutuivat alas ja alkoivat jutella iloisesti nuorten kanssa. Moni kyseli heidän vointiaan, mutta osasivat jättää kysymykset siitä mitä heidän matkallaan oli tapahtunut pois. Mei ja Kaoru istuivat Tinon vieressä , kun heidän isoveljensä Kiku tuli paikalle.
"Yao lähtee matkalle!" Kiku sanoi ja nuoret kääntyivät katsomaan Kikua hämmästyneenä.
"Matkalle? Miksi? Juurihan hän oli kaupustelumatkalla lännessä", Mei huudahti.
"Niin, mutta ei siinä kaikki! Hän ei lähde yksin!" Kiku jatkoi.
"Kuka…?" Kaoru aloitti, mutta tuli keskeytetyksi, kun Ivan ilmestyi Kikun taakse.
"Minä lähden hänen mukaansa", Ivan sanoi rauhallisesti ja kohdisti sanansa tyrmistyneelle pikkuveljelleen.
Tino nousi ylös ja meni Ivanin luokse.
"Lähdetkö sinä pois…?" Tino kysyi hiljaa.
"Lähden…", Ivan vastasi ja veljekset katsoivat toisiaan tiukasti. Muut tammen luona katselivat hiljaisuuden vallitessa veljesten sanatonta puhelua. Lopulta Tino huokaisi ja painoi päänsä. Ivan veti veljensä syleilyyn ja suuteli tämän otsaa. Ele, johon Tino oli tottunut jo lapsena.
"Sinä tiedät miksi minä teen tämän…" Ivan kuiskasi. Se ei ollut kysymys.
"Niin… Tiedän mitä se sinulle merkitsee", Tino vilkaisi taakseen ja viittoi sitten Ivania seuraamaan, "Mennään vähän sivummalle…"
Ivan ja Tino laskeutuivat pienen rinteen alas ja kävelivät erään talon taakse suojaiseen kolkkaan. Ivan jäi seisomaan katse maahan luotuna ja Tino istuutui puunrungolle.
"Sinä et voi unohtaa Witchlormentia", Tino sanoi ja Ivan nyökkäsi.
"Se vetää minua luokseen Tino. Se huutaa minua apuun! Olen nähnyt sitä jo kauan unia… Unia, jossa me otamme sen takaisin!" Ivan sanoi, "Minun on pakko lähteä! Vaikka, se tarkoittaakin sinun hylkäämistäsi…"
Tino tiesi, että tämä repi Ivania kahtia. Ivan halusi pysyä pikkuveljensä luona. Hän halusi huolehtia tästä niin kuin pienenä, mutta samalla Witchlorment veti noitaa puoleensa. Ivan oli tehnyt vaikean ja kipeän päätöksen, mutta Tino ei ollut niin surullinen kuin olisi luullut. Se, että Ivan lähtisi yhdessä Yaon kanssa, toi Tinolle lohtua. Tino viittoi Ivania tulemaan istumaan hänen viereensä ja otti sitten veljensä kädet omiinsa.
"Et sinä minua hylkää Ivan. Et niin kauan, kun aiot tulla takaisin. Minä odotin sinua ennen ja minä voin odottaa sinua nyt… Kunhan, et anna minun odottaa enää niin kauan", Tino sanoi katsoen isoveljeään lempeästi.
"Minä lähden Yaon kanssa etsimään ensin kirjoja muinaisista jumalista ja loitsuista. Minä vapautan Witchlormentin ja sitten me voimme asua siellä yhdessä… voit jopa ottaa sen metsästäjän mukaasi jos haluat…", Ivan sanoi kitkerästi.
"Ehkä Ivan. Olen kiintynyt tähän kylään, mutta jos Witchlorment todella saadaan takaisin noidille, voin harkita asiaa. Totta kai pitää ottaa myös Berwaldin mielipide huomioon."
Ivan ei näyttänyt olevan samaa mieltä, mutta nyökkäsi kuitenkin. He palasivat takaisin muiden luokse, jonne myös Yao oli hakeutunut. Mies katsoi Ivanin suuntaan epävarmasti ja Ivan jätti Tinon Berwaldin huomaan mennäkseen juttelemaan matkan valmisteluista tämän kanssa. Yao ja Ivan poistuivat ja Berwald veti Tinon viereensä maahan.
"Oletko kunnossa?" metsästäjä kysyi huolissaan.
"Olen… Ivanin on pakko mennä. Witchlorment merkitsee hänelle niin paljon. Hän kasvoi siellä. Me olemme suurnoitien sukua ja Ivan ja minä olimme vähän kuin prinssejä siellä. Minulla ei vain ole niin suurta sidettä siihen kaupunkiin kuin Ivanilla. Olin silloin niin nuori", Tino sanoi ja nojasi taaksepäin.
"Tino on siis noitien prinssi?" Kaoru sanoi silmät selällään.
"Kuninkaallinen meidän kylässä!" Antonio nauroi.
"Äh! Lopettakaa!" Tino sanoi nolostuen.
XxXxXxXxXx
Yaon ja Ivanin lähtöpäivänä koko kylä oli kokoontunut hyvästelemään heidät. Tino huomasi lähdön muistuttavan selvästi sitä, kun hän ja Ivan olivat olleet lähdössä pois. Nyt Ivanin rinnalla seisoi vain hänen tilallaan Yao ja Tinon mielestä niin asian pitikin olla. Yaon vanhemmat ja sisarukset hyvästelivät veljensä lämpimästi ja kyselivät koko ajan oliko tämä nyt aivan varma, että halusi lähteä Ivaniin mukaan.
Tino ja Ivan seisoivat vastatusten pidellen toisiaan kädestä kiinni ja katsoen toisiaan.
"Metsästäjä. Tule tänne!" Ivan kutsui Berwaldia, joka tuli heidän luokseen epäilevänä.
Ivan tuhahti ja katsoi Berwaldia nolostuen.
"Minä en pidä sinusta…"
"Ivan!"
"Shh Tino", Ivan sanoi ja kääntyi taas Berwaldia kohti, "Kuten sanoin, en pidä sinusta, mutta sinä olet todistanut itsesi minulle. Minä jätän Tinon sinun huostaasi. Jos hänelle tapahtuu jotain, olet ensimmäinen listallani…"
Berwald tiesi, että Ivan pitäisi sanansa ja nyökkäsi vakavana. Jos Tinolle todella tapahtuisi jotain, Ivan saisi ihan vapaasti surmata metsästäjän. Berwald asetti kätensä Tinon vyötärölle ja veti tämän rinnalleen.
"Minä voin luvata sinulle Ivan, että huolehdin hänestä hengelläni"
"Anteeksi vaan hyvät urheat, minä osaan pitää itsestäni huolta ihan itsekin!" Tino kivahti häntä pidemmille miehille ja molemmat nauroivat.
"Totta kai osaat pikkuveli…", Ivan sanoi ja silitti veljensä poskea hymyillen lempeästi, "Hyvästi Tino… Ole turvassa…"
"Sinä myös Ivan…", Tino sanoi ja halasi veljeään lujasti.
Ivan tuli Yaon luokse ja katsoi tätä merkitsevästi. Yao tuijotti takaisin silmäänsä räpäyttämättä ja lähti sitten tämän kanssa ulos kylästä. Tino katsoi kuinka he kävelivät tietä pitkin ja lopulta katosivat näkyvistä. Kyläläiset alkoivat hajaantua ja palata omiin puuhiinsa, mutta Berwald ja Tino vain seisoivat siinä katsomassa tietä edessään.
"Oletko sinä ihan varma tästä Tino. Sinä olet palannut takaisin vanhaan rooliisi. Odotat häntä taas", Berwald sanoi katsoen rakastaan.
Tinon huulilla oli lempeä hymy.
"Tämä ei ole samanlaista kuin ennen...", hän kääntyi katsomaan ylös Berwaldiin, "…Minä en ole enää yksin. Minulla on sinut. Minä en odota häntä yksin."
.
.
.
Jep jep! Feliks ja Toris saa lapsen, Feliciano ja Ludwig menee naimisiin samaan aikaan kuin Elizabeta ja Gilbert, Yao lähti Ivanin kanssa valloittamaan Witchlormentin takaisin noidille ja Berwald ja Tino jäi kylään :D Sellainen loppu… VAAN EI OLEKAAN IHAN LOPPU! Vihdoin pääsen paljastamaan tämän mitä olen jo monta monta kuukautta juoninut! Kaikki olivat niin ihanan huolestuneita Mathiaksen kohtalosta ja kysellyt minulta, että voisinko tunkea Norjan ja Islannin tähän stooriin mukaan ja minä olen vain myhäillyt täällä pirullinen ilme naamallani ja hautonut soppaa! Tässä se tulee: Nyt kun Vainottu on loppu, alan kirjoittamaan siitä TOISTA OSAA! Tämä osa kertoo Norjan (Lukas) tulosta kylään pikkuveljensä Islannin (Isakin) kanssa :D Siitä lisää sitten, kun saan kirjoitettua ensimmäisen osan, mutta tosiaan tarina jatkuu! Lukaksen tarinassa kerrotaan sivujuttuina mm. Tinon ja Berwaldin suhteesta ja Feliksen ja Toriksen lapsesta! Myös Yaosta ja Ivanista tullaan kuulemaan! Tarinan nimeksi tulee UHRATTU.
P.S Saatan kirjoittaa myös Heraclesin ja Sadiqn onnettoman tarinan jonain one shottina tai jotain, jos niin toivotaan :)
Tosiaan tässä minun maailmassani miehet eivät voi tulla raskaaksi, mutta he voivat hankkia itselleen Eevan kukan, joka sitten synnyttää heille lapsen. Toimii sekä mies-mies että nais-nais pareilla :) Myös heteropareilla homma toimii. Kukka istutetaan tarpeeksi isoon ruukkuun ja kun siitä on kasvanut pieni nuppu, nupun sisälle valutetaan kummastakin vanhemmasta verta (voi toimia myös kolmisuhteissa). Sitten pitää vaan kastella ja puhua ja pitää lämpimänä se kukka niin vola! Lapsi perheeseen! Tosiaan siitä kukasta tulee sellaisen kokoinen, että siihen mahtuu tavallinen ihmisvauva. Mitään sekasikiöitä ei voi kasvaa sitä kukasta (esim. mitään lehmä-lintu hybridia :'D). Olisi hauska lukea ficcejä joissa Eeva kukkaa käytetään :'D
anonyymi Eildafani: Spesshu thanksut sulle kun olet aina jaksanut kommentoida! Yao ja Ivanin suhteesta saat kuulla, jos luet Uhratun :)