Biisi on The Frayn Never Say Never.
Juh, RoChua tällä kertaa.
Some things we don't talk about
Hiljaisuus.
Lausumattomat sanat aamun kirkkaudessa, valossa joka pyyhki kylmimmänkin yön rippeet pois.
Kaikesta ei tarvitse puhua.
Jotkin asiat vain ovat.
rather do without
Ja jotkut niistä ovat hyvä, toiset eivät. Joskus hiljaisuus johtuu siitä, ettei sanoja vain tarvita, että kaikki on selvää, mutta joskus se riippuu painostavana ja pakottaa pitämään salaisuudet ikuisesti.
Joskus on parempi olla puhumatta.
Just hold a smile
Hymy auttaa hiljaisuudessa. Hyvässä hiljaisuudessa se sanoo asiat, joita ei tarvitse sanoa, mutta jotka silti on kuultava.
Pahassa hiljaisuudessa hymystä tulee uhkaava. Varsinkin siitä yhdestä kylmästä, lapsenmielisestä mutta julmasta hymystä. Se muuttaa hiljaisuuden veitsenteriksi, jotka lentelevät tyhjässä ilmassa, joita edes lämpimin aurinko ei kadota.
Fallin' in and out of love
Joskus, harvoin, se hymy väistyi ja tilalle tuli toinen. Silloin lämpö tulvahti kylmyyteen, hiljaisuus mureni ja muuttui... Ei, mikään ei oikeastaan muuttunut, minä vain muistin. Muistin sen lepattavan, huumaavan tunteen.
Rakkauden.
Mutta kun se kylmä hymy palasi, pyyhki auringon pois, unohdin taas.
The same damn problem
"Lopeta!"
"Mikä!"
"Älä viitsi, tiedät kyllä."
Se sama, kylmä hymy, joka saa minut aina värähtämään.
"Ei, en minä tiedä", hän sanoi niin pehmeästi ja lempeästi, kärki piilotettuna sanojen sisään. "Jospa valaisisit minua hiukan?"
"Minä... Ei, enpä taida", tiuskaisin. "Se sama taas. Et sinä ymmärrä."
Together all the while
Joskus me olimme aina yhdessä.
Joskus kauan sitten.
...joskus olimme vain kaksi pientä lasta ja kaikki oli hyvin.
You can never say never
"Et sano sitä."
"Mutta..."
"Suu kiinni! Et sano!"
"Mutta minä..."
Hän tarttui hartoistani ja ravisteli melkoisen rajusti.
"Nyt kuuntelet! Me näemme vielä!"
"Mutta minä en voi palata kos-"
"Et – sano – sitä! Me emme eroa. Emme koskaan."
When we don't now why
Minä en tiedä miksi niin kävi.
Enkä varmaan koskaan saa tietää sitä.
En koskaan...
Sinä vihasit niitä sanoja.
Time and time again
Kello tikitti.
Tuijotin sitä, laskin sekunteja ja minuutteja, lopulta tunteja.
Hän jäi koko ajan kauemmaksi, kohti unohdusta.
Unohdusta?
Minä en koskaan voisi unohtaa.
Younger now then we were before
Tuntuu, kuin olisin taas pikkulapsi, joka ei ymmärrä mistään mitään. Joskus olin niin vanha ja viisas, aivan liian ylpeä, silloinkin ymmärtämätön. Nyt jäljellä on vain ymmärtämättömyys. Sekä tietenkin hippunen sitä kirottua ylpeyttä.
Don't let me go
"Minä pidän sinusta kiinni."
Picture you're the queen of everything
"Ajattele, että koko maailman on sinun. Olet kaiken kuningatar."
"Kuningatar?"
Hymähdys. "No kuningas sitten. Mutta minulle sinä olet aina kuningatar..."
As far as I can see
Kävelen ikkunalle ja vedän verhot syrjään. Kirkas aurinko häikäisee silmiäni ja lämmittää lasin läpi. Siristelen hetken ja sitten yritän tavoittaa kaukaisimman asian, minkä ikkunastani näen. Vuorenhuippu jossain monen kilometrin päässä.
Sinä olet vielä paljon kauempana.
Olisit, vaikka istuisit vieressäni.
Under your command
"Minä hallitsen heitä. Hallitsen kaikkea. Myös sinua."
"Et muuten hallitse! Minä en ole mikään niistä typeristä pikkuisista jotka eivät osaa puolustautua -"
Kätesi kohoa ja iskeytyy poskeeni. Horjahdan sivulle huohottaen ja haistan vodkan henityksessäsi.
Se oli ensimmäinen niistä päivistä.
I will be your guardian
Huokaisen syvään. Ne päivät... Hämärät, pahanhajuiset, kipua tuottavat, hullut päiväsi. Niitä ehti olla muutama, ei kovinkaan montaa mutta sen verran että opin jättämään sinut rauhaan. Jälkeen päin tietysti pyysit anteeksi ja lupasit, ettet koskaan satuta minua. Uskoin, vaikken uskonut. Tiesin, ettet hallinnut itseäsi niinä päivinä.
Mutta aina muulloin olit turvanani ja luotin sinuun.
Luotin liikaakin.
When all is crumbling
"Tämä siis oli tässä?"
Nyökkäsin suu tiukkana viivana. Sinä katsoit minua kerran, suuret, kauniit silmäsi punareunaisina ja kauhuissaan. Sitten tiputit pullosi maahan ja käännyit.
"Ivan?" sanoin jokseenkin arasti hetken kuluttua, kun huomasin sinun tärisevän. "Onko kaikki..."
"Ai että onko kaikki hyvin?" ärähdit ja pyörähdit ympäri. Säpsähdin nähdessäni ilmeesi. "Hyvin? Miten mikään voisi olla hyvin, kun sinä aiot rikkoa kaiken?"
"Ivan, minä..."
"Häivy! Ja äkkiä! Ulos täältä!"
Tottelin silloin. Nykyään toivon, että olisin tehnyt toisin.
Ymmärtänyt, että rikoin, murskasin muruiksi myös oman maailmani.
Steady your hand
Painan käteni ikkunaa vasten. Pitkät, hoikat sormet, hyvinhoidetut kynnet.
Aivan erilainen kuin sinun kätesi. Se oli suurempi, vahvempi, turvallisempi. Kun se piteli omasta kädestäni, tunsin olevani vahingoittumaton. Sinä suojelisit minua kaikelta...
En tiennyt, että vain minä saisin kätesi vapisemaan, sen otteen lipsumaan. Niin kuin silloin, sen lasipullon liukuessa sormistasi...
We're fallin' apart
"Ivan..."
"Hmmh?"
"Onhan kaikki hyvin?"
"Ah, on tietysti. Kaikki on hyvin."
Jokin sanoissasi tai kenties äänessäsi kertoi, että valehtelit. Ja tiesinhän minä sen itsekin...
Mikään ei ollut enää pitkään hyvin.
And coming together again and again
Vedän verhot kiinni ja astelen syvemmälle huoneen hämärään. Ravistelen päätäni kuin pudistaakseni sinut pois ajatuksistani, mutta en tietenkään onnistu. Sinä pysyt mielessäni tiukasti, kuin liimattuna, yhdistyt jotenkin jokaiseen ajatukseeni.
"Me kaksi. Yhdessä."
Kuulen äänesi, vaikka et ole täällä, et ole ollut pitkään aikaan, koska minä lähdin luotasi.
We're coming apart
Olimme joskus kuin sama henkilö, emme kaksi erillistä ihmistä. Ymmärsimme toisiamme paremmin kuin kukaan muu, kuin välillämme olisi ollut telepaattinen yhteys. Värähdän pimeydessä ja kiskon takkia tiukemmin ympärilleni ajatellessani, että nyt siitä kaikesta on jäljellä vain teräväreunaisia palasia... Kaksi suurta kappaletta täynnä säröjä. Ensimmäiset niistä ilmestyivät jo kauan sitten.
But we hold it together
Emme vain halunneet nähdä niitä. Halusimme olla onnellisia, yhdessä, katsoa maailmaa ruusunpunaisten läsien läpi.
Punaista.
Kuin ne veripisarat sinä talvipäivänä, jolloin lupasimme olla ikuisesti yhdessä.
Tai silkkilakanat sinä lämpöisenä yönä...
Hold it together, together again
Istun lattialle pää haudattuna käsiin. Ruskeat suortuvani varjostavat kasvojani, kätkevöt pisarat, jotka tunkeutuvat luomien alta, tipahtelevat ripsistä poskille.
Meidän piti pysyä yhdessä.
Mutta minä lähdin.
Don't let me go
Miksi sinä pääsit irti?