Heipä Hei! Tässä on Atarashī himitsu-fanfictionin uusi luku. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.


(Haha no akai kami)

Bibi johdatti muita Shinjitsu no Takille:

"Kiitos, että yritit pelastaa Motoin, Natsuki. Se silmissäsi aiemmin näkynyt surullinen, ja vihainen katse on nyt kadonnut. Mistä se edes tuli?"

"Kage-kokouksen aikana eräs Akatsukin naamiopäinen jäsen kertoi minulle murhanneensa siskoni, ja kaikenlaista muutakin ikävää", Natsuki sanoi.

"Vai sellainen röyhkimys", Bibi kuiskasi:

"Muuten, satuin näkemään sinut aiemmin Shinjitsu no Takilla. Auttamalla Motoita vakuutit minut. Älä siis epäröi pyytää neuvoja".

"Kiitos. Muuten, miten sinä, ja Yugito-sama voititte pimeät puolenne?" Natsuki kysyi.

"Puhumalla positiivisistä, ja hyvistä kokemuksistamme. Suosittelen kokeilemaan sitä", Bibi sanoi.

"Kiitos neuvosta", Natsuki sanoi.

"Kuten Bibi-samalla, Natsukillakin on merkittävä voima vetää ihmisiä puoleensa", Motoi sanoi.

"Siltä vaikuttaisi", Yamato sanoi.

"Motoi-san, ja Bibi-san pystyvät taas olemaan ystäviä, mikä on hienoa. Ehkä Sasuke, ja minäkin voimme olla ystäviä vielä joskus", Natsuki ajatteli.

"Bibi-san, kun tapasin Godaime Kazekagen, Shukakun jinchūrikin niin yllätyin melkoisesti tavattuani kaltaiseni, sillä olin siihen asti luullut olevani ainoa ihminen jonka sisälle on sinetöity Bijū. Olin helpottunut tavattuani kaltaiseni, sillä joku jolla oli samanlainen menneisyys kuin minulla itselläni ymmärsi tunteitani. Kerroin hänelle sisälleni sinetöidystä Kyūbistä osoittaakseni ymmärtäväni hänen tunteitaan. Sitä ennen en ollut kertonut kenellekkään ikätoverilleni totuutta sisälleni sinetöidystä Kyūbistä. Olin nimittäin siihen asti pelännyt sitä, että he alkaisivat vältellä, tai inhota minua", Natsuki sanoi. "Olin nimittäin juuri alkanut ystävystyä eräiden ikätoivereideni kanssa, mikä ilahdutti minua, ja vähensi yksinäisyyden tunnettani".

"Ymmärrän, mistä puhut. Katsos, minä en ole Yondaime Raikagen oikea pikkusisko. Kumogakuren perinteen mukaan Raikagella pitää olla partneri, mutta koska Ē on Sandaime Raikagen ainoa lapsi, niin Ēlle piti valita partneri lukuisten lasten joukosta Raiton: Daburu Rariatto-testillä. Siinä Ēn, ja ehdokkaiden piti tuhota kumi-nukke Double Larriatilla. Kyseinen koe epäonnistui kerta toisensa jälkeen. Dodai, joka valvoi kyseistä koetta sanoi näin:

"Ei ilmeisesti löydy tälläkään kertaa". Ja Sandaime Raikage sanoi Ēstä näin:

"Jos hänellä olisi oikeita sisaria, ei olisi tarvetta tällaiselle". En rehentele taidoillani, mutta kun tuli minun vuoroni, niin onnistuin läpäisemään kyseisen kokeen. Minusta tuli sen seurauksena Sandaime Raikagen ottolapsi. Minulle annettiin tiukka kasvatus, jotta voisin toimia Ēn partnerina. Eräänä yönä kuulin hänen, ja hänen serkkunsa, edeltäjäni Fukain puhuvan minusta näin:

"Bibi on hienoa, ja lahjakas ninja. Samaa ei tosin voi sanoa hänen kaikista vitseistään". Ē oli samaa mieltä, kuin Fukai. Fukai arveli minusta tulevan Fukain seuraaja, ja että Ē olisi jo varmaan kuullut siitä kylän johdolta. Ē ei ollut vielä kuullut siitä silloin. Fukai sanoi isänsä, ja isoisänsäkin epäonnistuneen Hachibin jinchūrikeinä, ja ettei Fukaikaan välttämättä sovi kyseiseen tehtävään. Fukai sanoi jopa, että Ēn serkkuna Fukai kertoisi Ēlle erään asian. Kyseisen tunteen ymmärtää kuulemma vain jinchūriki. Kaikkien entisten tuttavien katseet muuttuvat. He yrittävät kyllä esittää normaalia, mutta eron huomaa silti. Onko minusta tehtävään vai ei? Nämä ajatukset pyörivät päässä aamusta iltaan, eikä lopulta tiedä kuka on. Uhkaava pelko on alati matkaseurana. Tuntuu kuin sydämeen olisi muodostunut aukko. Juuri tähän sydämen heikkouteen Bijū tarttuu päästäkseen vapaaksi. Siinä vaiheessa ei enää tiedä, kuka todella on. Siinä vaiheessa haluaisi vain kadota. Ē sanoi, että pitihän Fukai silläkin hetkellä Hachibia hallinnassaan, ja hänen sukupuussaan oli lahjakkaita ninjoja. Fukai sanoi, että siksi hänet valittiinkin Hachibin jinchūrikiksi. Jinchūrikiltä ei kuitenkaan vaadita vain voimaa, ja taitoa, vaan jotain, joka täyttää tämän sydämen aukon. Ē kysyi mitä tarkalleen. Fukai sanoi, että mitä tahansa. Kunhan sen löytää, pitäisi sydämenkin pysyä vahvana, ja neuvoi Ēta auttamaan minua löytämään sen", Bibi sanoi.

"Voisiko se jokin olla ystävyys? Olin nimittäin kauan sitten yksinäinen, mutta ilahduin joka kerta, kun sain ystäviä", Natsuki sanoi.

"Malli-vastaus. Tsunade-sama kertoi minulle aiemmin sen, että nyt kyläsi asukkaat pitävät sinua sankarinaan pysäytettyäsi Painin", Bibi sanoi.

"Onnistuin siinä ystäviltäni saamani tuen ansiosta. Tunteeni ovat nyt hieman ristiriitaiset, sillä Konohan asukkaat välttelivät minua joskus ennen, mutta nyt he pitävät minusta. Päätin kauan sitten keskittyä päämäärieni toteuttamiseen, ja sivuuttaa tavan, jolla kyläläiset kohtelivat minua kauan sitten. Kuvittelin aina niin, että jos kyläni asukkaat hyväksyvät minut sellaisena, kuin olen olisin onnellinen. Nyt he ovat hyväksyneet minut, minkä takia olen onnellinen. Olisin kuitenkin halunnut erään ystävänikin hyväksyvän minut. Nimittäin Uchiha Sasuken. Yritin puhua hänelle järkeä hänen lähtiessään Konohasta, mutta hän ei kuunnellut minua. Se oli hieman turhauttavaa", Natsuki sanoi.

"Kuulin siitäkin Tsunade-samalta", Bibi sanoi. Kun Bibi nosti oikeaa nyrkkiään eteenpäin, niin Natsuki kosketti Bibin nyrkkiä omalla nyrkillään.

"Mikä antoi sinulle voimaa jatkaa eteenpäin kulkemista?" Natsuki kysyi.

"En piitanut muiden, minua koskevista pilkkapuheista, tai selän takana juoruilijoista. Kauna sitten Ē sanoi minulle täällä niin, että olen hänelle erityinen ihminen, ja hän pyysi minua kertomaan hänelle aina, jos minulla on huolia, tai murheita. Se antoi minulle voimaa kulkea omalla tielläni. Ē on kuitenkin muuttunut turhan ylisuojelevaiseksi, ja väheksynyt taitojani tultuaan Raikageksi. Tietäen minun, ja Yugiton voimista muuttuessamme Bijū-muotoihimme Ē kielsi meitä kumpaakin muuttumasta Bijū-muotoihimme. Unelmoin saarnaavani Ē-lle jossain vaiheessa, jotta hän ymmärtäisi miten paljon hänen täällä sanomansa sanat merkitsevät minulle", Bibi sanoi.

"Ymmärrän", Natsuki sanoi.

"Menehän nyt Shinjitsu no Takille. Sen pitäisi olla nyt helpompaa kuin aiemmin", Bibi ehdotti.

Natsuki istui Shinjitsu no Takin edessä olevalla maa-palalle, ja sulki silmänsä. Avattuaan ailmänsä hän näki pimeän puolensa.

"Uskoisit jo. Lopputulos on aina sama. Et ikinä pysty päihittämään minua", Natsukin pimeä puoli sanoi.

"Niin. Väkisin yrittäminen ei onnistuisi. Taistelet samoin kuin minä", Natsuki totesi hymyillen.

"Et voi ajaa minua pois sisältäsi. Tunnen sinut paremmin, kuin sinä itse", Natsukin pimeä puoli sanoi.

"Sitten kai tiedät erään asian?" Natsuki kysyi.

"Minkä muka?" Natsukin pimeä puoli kysyi.

"Sen, minkä keksin äsken", Natsuki sanoi.

"En ymmärrä, mitä tarkoitat!" Natsukin pimeä puoli huusi.

"Älä esitä tietämätöntä. Koska tämä paikka heijastaa sieluani, niin voin näyttää sinulle kuvan mieleni välityksellä", Natsuki sanoi. Hän keskittyi, ja ilmaan muodostui kuva hänestä, ja hänen ystävistään:

"En yksinkertaisesti ole keksinyt sitä, että millaisen nimikirjoituksen kirjoittaisin muille, jos minulta pyydettäisiin nimikirjoitusta. Se on vastaus aiempaan kysymykseesi, jonka esitit minulle. Siksi en ole kirjoittanut nimikirjoitusta sitä pyytäneille. Ja tajusin kauan sitten sen, että muilta oppimani asiat merkitsevät minulle paljon enemmän, kuin muilta saadut nimikirjoitukset. Ymmärsin sen luettuani Jiraiya-saman ensimmäisen kirjoittaman kirjan. Voin myös luottaa ystäviini, koska he ovat jo hyväksyneet minut sellaisena, kuin olen oikeasti".

Kuva haihtui.

"Liero", Natsukin pimeä puoli murisi:

"Entä sitten, vaikka olisitkin keksinyt, millaisen nimikirjoituksen kirjoittaisit?! Naurettavaa. Kyläläiset vain huijaavat sinua. He ovat huijanneet sinua koko ajan! Välttelivät, ja juoruilivat selän takana! Älä unohda sitä! Eikö se ollut rankkaa, ja yksinäistä?! Vain minä ymmärrän sinua, ja tunteitasi! Älä luota kyläläisiin!"

"Pyydän, että kuuntelisit minua. Kylä on tärkeä, mutta tärkeämpää on luottaa yhteen toiseen asiaan. Nimittäin itseensä. Aion luottaa siihen itseeni, johon koko kylä nyt luottaa. Siskoni sanoi minulle kauan sitten niin, että vaikka tilanne olisi kuinka kamala en saisi koskaan unohtaa kuka olen. Siksi en aiokaan unohtaa todellista itseäni", Natsuki asanoi:

"Siskoni antoi kaulakorunsa minulle, koska hän välitti minusta. Ajattele sitä tunnetta. Sandaime Hokagekin salasi minulta totuuden Kyūbistä, sillä Sandaime Hokage halusi niin, että saisin kasvaa samalla menetelmällä, kuin normaali lapsi. Sandaime Hokage salasi isäni henkilöllisyyden minulta suojellakseen minua isäni vihamiehiltä. Sekin todistaa Sandaime Hokagen välittäneen minusta. Ajattele sitä. Sinäkin varmasti tiedät sen, että mistä puhun sinulle, ja ymmärrät siksi välittämisen merkityksen. En enää myöskään epäröi Sasukea koskevien tunteideni suhteen. Ja koska olet pimeä puoleni, niin uskoisin sinun ymmärtävän mitä tarkoitan".

"Yyyh...Miksi? Konohalaisethan kiusasivat aina", Natsukin pimeä puoli sanoi kaatuen polvilleen heikentyneenä.

"Bibi-sama sai minut ymmärtämään erään asian. Bibi-sama ei epäile itseään lainkaan, eikä itke. Päin vastoin. Hän on ylpeä itsestään, ja ymmärsi Yugito-saninkin tunteita", Natsuki sanoi.

"Olenko sinulle pelkkä riesa?! Enkö merkitse sinulle mitään?!" Natsukin pimeä puoli kysyi.

"Merkitset sinä. Sinun, ja ystävieni ansiosta minusta tuli näin vahva. En olisi onnistunut siinä ilman sinua, ja ystäviäni, enkä olisi ehkä edes tullut tälle saarelle. En tullut tänne turhaan, sillä kyseisellä asialla on jokin merkitys. Aion kulkea samaa tietä kuin tähänkin asti", Natsuki sanoi nousten seisomaan. Hän käveli kohti pimeää puoltaan, ja kumaertui polvilleen pimeän puolensa eteen halaten pimeää puoltaan. "Koska olet pimeä puoleni, niin uskon sinun ymmärtävän sen, että miltä minusta tuntui aina, kun sain ystäviä. Ajattele sitä lämmintä, ja hyväksyttyä tunnetta, jonka tunsin aina, kun sain ystäviä, ja miten onnellinen olin kyläni asukkaiden hyväksyessä vihdoin minut sellaisena, kuin olen oikeasti. Eikö se tuntunut sinustakin tosi hyvältä?"

"Kerro sitten, mitä minun nyt pitäisi tehdä!" Natsukin piemä puoli huusi itkien.

"Siihen on helppo vastata. Sinä voit ryhtyä minuksi. Olemmehan sentään sama kunoichi, vaikka ulkonäkömme ovatkin hieman erilaiset. Kiitos, kun olet tukenut minua koko tämän ajan. Sinun ei tarvitse enää kärsiä", Natsuki silitti pehmeästi pimeän puolensa selkää, jonka silmät muuttuivat sinisiksi.

Kun Natsukin pimeä puoli katosi, niin Natsuki avasi silmänsä, ja käänsi katseensa takanaan olevalla rannalla oleviin ihmisiin hymyillen heille. Sitten Natsuki vilkaisi Shinjitsu no Takista, ja nousi seisomaan.

"Näyttää siltä, että se onnistui!" Yamato totesi.

"Vielä ei kannata iloita", Bibi totesi:

"Aika kesyttää Kyūbi. Nyt alkavat vaikeudet. Valmiina, Natsuki?"

"Kyllä, Bibi-sama", Natsuki sanoi.

"Älä ole noin muodollinen. Seuraa perässä", Bibi sanoi, ja lähestyi vesiputousta.

"Tuota, saanko minäkin tulla?" Yamato kysyi.

Bibi nyökkäsi.

"Entä sinä, Motoi-san?" Yamato kysyi.

"Jään tänne. Täytyy raportoida Kumogakureen. Yūkimaruhan sinä olet? Sinun voi olla parempi odottaa täällä. Voisit auttaa minua raportin kirjoittamisessa", Motoi sanoi Yūkimarulle.

Yūkimaru katsoi Natsukia, joka nyökkäsi hymyillen.

"Kiitos kaikesta", Yamato sanoi Motoille.

Natsuki seurasi Bibiä putouksen taakse.

"Vaikeudet alkavatkin sitten tästä", Motoi totesi.

(Putouksen takana)

"Uskomatonta!" Natsuki sanoi katsoen ympärillään olevaa, vesiputouksen takana olevassa luolassa olevaa temppeliä. Siellä täällä oli torneja, patsaita, ja seinäkuvioita.

"Taistelet Kyūbiä vastaan täällä", Bibi sanoi Natsukille.

"Kyūbiä vastaan?!" Natsuki kysyi katsellen ympärilleen.

Bibi nyökkäsi.

"Ohhoh, melkoista", Yamato totesi katsellen temppeliä vaikuttuneena.

"Tätä tietä", Bibi sanoi kulkien kaksikon edellä.

"Vaikuttavat vanhoilta raunioilta. Arkeologisestikin luultavasti arvokkaita. Nuo patsaat tulisi restauroida", Yamato totesi katsoen patsaital joilla ei ollut päitä.

Natsukikin pysähtyi patsaiden eteen.

"Ei kannata. Siihen on syy, miksi patsaat ovat tuossa kunnossa. Ne ovat entisiä jinchūrikejä, jotka menettivät päänsä langettuaan pimeyden voimien vaikutteille", Bibi kertoi.

"Mitä?!" Natsuki huusi järkyttyneenä.

"Vitsi vitsi! Patsaat ovat oikeasti rikki", Bibi hymyili veitikkamaisesti:

"Jinchūrikit ovat kuitenkin ikiajat puhdistautuneet tässä pyhässä paikassa. Täällä voi nimittäin keskustella Bijūn kanssa, mutta vain tuossa kammiossa".

"Tuollako taistelen Kyūbiä vastaan, vaikka se onkin sisälläni? Miten se onnistuu?" Natsuki kysyi.

"Kyūbiä vastaan?! Se on liian vaarallista!" Yamato sanoi.

"Kokeneena jinchūrikinä voin sanoa, että Bijūn hallitsemisessa on omat riskinsä. Kammio avautuu, kun työnnät toisen kätesi tuon patsaan suuhun", Bibi osoitti kammion oven oikealla puolella olevassa seinässä olevaa, kissan päätä muistuttavaa patsasta, joka oli Shinjitsu no Takin edessä olevan maa-palan koikoinen. Patsaan suu-aukko taas oli Tontonin kokoinen.

Natsuki työnsi oikean kätensä patsaan suuhun, ja tunnusteli sitä, kunnen hänen sormensa kietoutuivat jonkin, kapean esineen ympärille.

"Onko tämä vipu?" Natsuki kysyi itseltään, ja käänsi äsken löytämäänsä vipua alaspäin, minkä seurauksena kammion ovi avautui liukumalla vasemmalla puolella olevan seinän eteen.

Natsuki irrotti otteensa vivusta, otti kätensä ulos patsaan suusta, ja katsoi kammion avattua ovea, ja sitten Bibiä.

"Juuri noin. Astu huoneeseen, istu alas, ja keskity, kuten äsken putouksella. Silloin tapaat Bijūsi", Bibi sanoi.

"Voin puhua Kyūbille harjoittelunkin aikana", Natsuki sanoi.

"Kaikki jinchūriki pystyvät siihen, mutta täällä se on hieman erilaista", Bibi sanoi:

"Millä sinetillä Kyūbi on vangittu sisällesi?"

"Shishō Fūinilla", Natsuki sanoi seuraten Bibiä, ja Yamatoa kammioon.

"Mainio valinta. Se on tiukempi, kuin Tekkō Fūin-sinettini. Onko avain sinulla?" Bibi kysyi.

"Kyllä", Natsuki sanoi.

"Aiotte siis avata sinetin, kuten pelkäsinkin. Mutta entä jos Natsuki epäonnistuu? Mitä sitten teemme, jos Kyūbi vapautuu täysin?!" Yamato kysyi.

"Vangitsemme sen tänne. Se on paikan toinen tarkoitus. Sinetöimme sen tänne seuraavan jinchūrikin tuloon asti", Bibi selitti.

"Niin, mutta", Yamato sanoi.

"En anna sen tapahtua. Kesytän Kyūbin", Natsuki sanoi. "Haluan selvittää minua edeltäneiden, Kyūbin jinchūrikien nimet, ja sen, että minkä tärkeän asian Kyūbin ensimmäinen jinchūriki kertoi edeltäjälleni kauan sitten".

"Hienoa! Suljen nyt kammion oven, ja kerron sen, että mitä sinun täytyy tehdä", Bibi sanoi. Hän painoi vasemmalla jalallaan vaaleassa lattiassa, jonka seurauksena kammion ovi sulkeutui.

Kammion seinät, katto, ja lattia olivat vaaleansinisen, vaaleanpunaisen, ja valkoisen väliltä.

Natsuki istui kammion lattialle.

Bibikin istui kammion lattialle, ja ojensi vasenta nyrkkiään eteensä, jolloin Natsuki kosketti Bibin vasenta nyrkkiä oikealla nyrkillään:

"Selitän nyt, mitä kannattaa tehdä. Pura ensin sinetti, kun olet tavannut Kyūbin mielessäsi!"

Natsuki sulki silmänsä, ja avattuaan silmänsä hän huomasi seisovansa Kyūbin häkin ovien edessä.

(Kyūbin häkki)

"Hei. Aina yhtä ilkeä katse", Natsuki sanoi nähtyään Kyūbin, joka mulkoili Natsukia vihaisena. Kyūbin kehoa ei oltu nyt sidottu häkkinsä lattiaan chakra-ketjuilla.

"Natsuki, kirottu", Kyūbi tunsi.

"Onko asiaakin?" Natsuki kysyi leijuen kohti Kyūbin häkin oviin kiinnitettyä sinetti-lappua.

"Missä todellinen sinäsi on?" Kyūbi kysyi. "En tunne sitä!"

"Ihan silmiesi edessä", Natsuki sanoi repäisten sinettilapun pois paikaltaan, ja heitti sen sivuun, minkä jälkeen lappu haihtui. Sitten Natsuki näki spiraalin Kyūbin häkin ovien välissä. Natsuki veti violettia toppiaan hieman ylöspäin, ja hänen vatsaansa ilmestyi musta spiraali.

"Älä herpaannut hetkeksikään", Bibi neuvoi.

"Mitä aiot?" Kyūbi kysyi.

"Pian huomaat", Natsuki totesi siirtäen oikean käden sormiinsa chakraa, ja iski kyseisen käden vatsaansa ilmestyneen sinetin päälle, jonka seurauksena sinetti muuttui hieman erilaiseksi.

Kun Kyūbin häkin spiraali-kuvio aukesi, Kyūbi löi häkkinsä ovet auki oikealla etu-jalallaan sellaisella voimalla, että Natsuki lennähti kauemmas.

"Ghhh!" Natsuki irrotti otteensa topistaan laskeuduttuaan huoneen lattialla olevan veden pinnalle, ja nousi nopeasti seisomaan täyteen pituuteensa irrottamatta katsettaan Kyūbistä.

"Kun Kyūbi on päässyt vapaaksi, niin vedä omalla chakrallasi Kyūbin chakra ulos Kyūbistä!" Bibi neuvoi.

Natsuki vapautti chakraansa kehonsa ulkopuolelle, jonka seurauksena tytön vasemmasta olkapäästä nousi esiin läpinäkyvä Natsuki.

"Chakraa voi koskea vain chakralla. Varastat siis Kyūbin chakran omalla chakrallasi. Ne chakrat täytyy yhdistää", Bibi sanoi.

Braks! Kyūbin häkin seinä hajosi palasiksi, ja kaksi, purppuraa lonkeroa kietoutui nopeasti Kyūbin ympärille estäen Kyūbiä liikkumasta.

Grooo!" Kyūbi karjui raivoissaan.

"Kun chakranne ovat kiinni toisissaan, niin alkaa todellinen kamppailu. Se muistuttaa köydenvetoa", Bibi selitti, ja yritti vetää Kyūbin chakraa ulos Kyūbistä.

Gruoooooh! Kyūbi karjui silputen lonkerot helposti palasiksi.

"Äsh. Minäkin osallistun taisteluun, mutta voin auttaa vain vähän", Bibi sanoi:

"Varoitan myös, että Kyūbi saattaakin repiä sinun chakrasi ulos. Ymmärrät varmaan mitä tapahtuu, jos häviät".

Natsuki nyökkäsi.

"Vai niin. Yrität siis hallita voimiani", Kyūbi totesi ymmärrettyään tilanteen.

"Anna tulla!" Natsuki huusi.

"Liittouduit siis Hachibin kanssa. Säälittävää käytöstä Kyūbin jinchūrikiltä!" Kyūbi huusi nostaen kaikki häntänsä päänsä yläpuolelle, johon alkoi muodostua valtava, musta chakra-pallo.

"Mainitsin, ettet voi välttyä riskeiltä, mutta jos onnistut, niin Kyubin voimat ovat sinun. Kisko Kyūbin chakra irti sen tahdosta mahdollisimman hyvin! Lopussa saat palkinnon", Bibi neuvoi:

"Älä anna Kyūbin vihan vallata mieltäsi. Tahtosi vahvuus ratkaisee tilanteen".

Kyūbi otti chakra-pallon suuhunsa, ja puhalsi sen Natsukia kohti, jonka seurauksena häkin seinät alkoivat sortua. Kraks!

"Älä edes yritäkään", Bibi tuhahti, ja Natsukin eteen nousi nopeasti violetti nyrkki, joka pysäytti Kyūbin chakra-pallon.

"Kiitos, Bibi-san!" Natsuki ajatteli vilkaisten Hachibin nyrkkiä huomatakseen sen olevan toinen, katkottu lonkero, päällysti nyrkin, ja muuttui Hachibin pääksi, jonka sisällä Kyūbin luoma chakra-pallo räjähti.

"Pahoitteluni, mutta onnistuin pysäyttämään vain räjähdyksen", Bibi selitti Hachibin kehon osien kadotessa.

"Kiitos. Tämä on tosiaan erilaista, kuin normaali keskustelu Bijūn kanssa", Natsuki tuumi:

"Shōton: Omiwatari no Jutsu!"

Vedestä nousi nopeasti esiin sinisiä kristalli-piikkejä, jotka lähestyivät Kyūbiä tosi nopeasti.

Groooooo! Kyūbi heilautti häntäänsä murskaten kristallit palasiksi, ja putosivat veteen.

"Onpa se nopea!" Natsuki ajatteli. kun Kyūbi painoi hänet kynsiensä välissä erään tuhotun kristalli-pilarin seinää vasten.

"Luuletko voittavasi minut?" Bijū kysyi.

"En kai muuten olisi avannut sinettiä. Suishou Kawarimi no Jutsu!" Natsukin keho kristallisoitui hajoten kappaleiksi samalla, kun Natsuki hyppäsi Kyūbin taakse, ja tarttui yhteen Kyūbin häntään heittäen Kyūbin olkapäänsä yli selälleen huoneen lattialle.

Natsuki loi oikeaan käteensä Rasenganin, johon hän lisäsi tuuli-chakraa luoden saman Ninja-tekniikan, jota hän oli käyttänyt taistellessaan Kakuzua vastaan:

"Maista tätä! Fūton: Rasen Shuriken!"

"Guah!" Kyūbi karjui kaatuen huoneen lattialle saatuaan vatsaansa osuman Natsukin Ninja-tekniikasta, joka pyöri sen pään päällä hurjana chakra-pallona joka muuttui koko ajan isommaksi.

"Nyt!" Natsuki ajatteli, ja tarttui chakrallaan Kyūbin yhteen häntään, ja veti sitten Kyūbin chakraa itseensä:

"Se on heikentynyt, joten nyt on tilaisuuteni!"

Kyūbin mieleen ei juolahtanutkaan antaa voimiaan Natsukille, joten se siirsi tahtoaan chakransa joukkoon värjäten chakraansa punaiseksi.

"Vihaan! Kidutan! Haluan tuhota! Auttakaa! Miksi tässä kävi näin?!" Natsukilla oli negatiivisiä ajatuksia:

"En anna periksi pahalle tahdolle!"

Natsuki yritti pysyä rauhallisena, vaikka se olikin vaikeaa Kyūbin pahan tahdon vuoksi.

"Älä antadu vihalle, Natsuki!" Bibi varoitti.

"Et ikinä pysty hallitsemaan voimiani! Et ole muuta kuin pieni osa vihastani!" Kyūbi huusi.

Vaikkei Natsukille huudettukaan tällä hetkellä, niin hän näki silti useita, vihaisia katseita.

(Kammio)

"Kyūbin viha on odotettuakin vahvempaa! Jos tämä meno jatkuu, niin voi käydä huonosti!" Bibi totesi nousten jaloilleen samalla, kun punainen chakra ympäröi Natsukin.

"Minä pidän chakran aisoissa! Pahus!" Yamato ojensi sinetillä varustetun, oikean kämmenensä kohti Natsukia. Hän toivoi, ettei tarvitsisi käyttää kovia otteita, vaikka olikin valmis siihen.

(Kyūbi)

Natsuki sulki silmänsä, jottei hän näkisi vihaisia katseita.

"Ei hätää. Kyläläiset ovat jo hyväksyneet sinut", Pehmeä, ja rauhallinen ääni sanoi, minkä seurauksena Natsuki huomasi, että ympäristö oli muuttunut kennertäväksi. Hänen edessään seisoi kaunis, punahiuksinen, ja laiha nainen, jolla oli tummansiniset silmät. Hänen otsansa vasemmalla puolella oli musta hiuspinni. Naisen iho oli vaalea. Hänellä oli yllään valkoinen pusero, jonka edessä oli vihreä esiliinamekko. Hänellä oli jaloissaan harmaat ninja-sandaalit. Hän näytti 24-vuotiaalta. Naisen vasemmassa kädessä oli sininen rannerengas:

"Natsuki".

"Tuo nainen näyttää jotenkin tutulta. Olenko tavannut hänet joskus?" Natsuki tuumi:

"Miten pääsit tänne, ja miten tiedät nimeni?"

"Ahaa. Niin tietysti. Koetappa sitten arvata, kuka olen, Natsuki. Heh he he", Nainen sanoi naurahtaen.

"Miten voisin arvata, kuka hän on? En muista nähneeni häntä, mutta hänessä on silti jotain tuttua", Natsuki tuumi:

"Ethän sinä vain ole...?"

"Joko tajusit?" Nainen kysyi.

"Ethän sinä vain ole Kyūbin todellinen olo-muoto?" Natsuki kysyi hermostuneena.

"Hah mah ha ha! Aha ha ha ha!" Nainen nauroi hysteerisesti näytettyään ensin yllättyneeltä.

"Mi-minusta tämä ei ole hauskaa. Älä siis petkuta minua!" Natsuki sanoi nyt entistäkin hermostuneempana.

"Ei meitsi mikään kettu ole, perhana!" Nainen huusi, ja löi Natsukia vatsaan oikealla nyrkillään.

"Aiiiiih! "Meitsi?" Aika karkeaa kielenkäyttöä. Edes Kyūbi ei puhu tuolla tavalla, vaikka onkin tosi röyhkeä. Et siis taidakaan olla Kyūbi", Natsuki totesi hieroen vatsaansa, johon nainen oli äsken lyönyt Natsukia.

"Ha ha! Löin heti kättelyssä. Olen aina ollut hätähousu, ja nopea suustani. Siksi puhunkin hiukan karkeasti. Yritän kyllä puhua normaalisti, mutta kiihtyessäni en mahda sille mitään. Täytyy kyllä myöntää se, että olen helpottunut siitä, kun sinulle ei käynyt samoin. Onneksi et puhu samalla lailla kuin minä", Nainen totesi hiukan nolona rapsuttaen takaraivoaan vasemmalla kädellään.

"Oletko kenties?" Natsuki kysyi kuultuaan sen, että mitä nainen oli äsken sanonut.

"Minato ei siis kertonut sinulle. Kerta kaikkiaan. Kyllä vain. Nimeni on Uzumaki Kushina, ja olen sinun..." Naisen lause keskeytyi samalla, kun Natsuki halasi naista itkien.

"A-anteeksi se epäily. Olen aina halunnut tietää sinusta edes jotain, äiti", Natsuki sanoi ymmärrettyään naisen henkilöllisyyden.

"Vai "sinusta"? Onneksi puhut kiltimmin, kuin minä", Kushina sanoi silittäen hellästi tyttärensä hiuksia oikealla kädellään.

(Kammio)

"Kyūbi-muutos pysähtyi?" Yamato kysyi ihmetellen tilannetta.

"Yamato, teitkö jotain?" Bibi kysyi.

"En. Se pysähtyi itsestään", Yamato sanoi ymmällään:

"Mitä oikein tapahtui?"

(Natsuki & Kushina)

"Haluan kysyä sinulta kaikenlaista", Natsuki sanoi Kushinalle.

"Joo. Kuuntelen kyllä, mutta ensiksi Kyubi on kesytettävä", Kushina sanoi samalla.

(Kyūbi)

Kyūbiä vastaan taistelevan Natsukin kehosta ilmestyi nopeasti pitkiä, harmaita, ja useita, teräväpäisiä chakra-ketjuja, jotka kietoutuivat nopeasti Kyūbin kehon ympärille, ja sitoivat sitten Kyūbin huoneen lattiaan.

"Tämä chakrahan...Kushina!" Kyūbi huusi tunnistettuaan kyseisen naisen chakran tulevan Natsukin kehosta.

(Natsuki & Kushina)

"Minato sulki chakraani sinettiisi, jotta voisin auttaa sinua Kyūbin kesyttämisessä. Minato teki sen auttaakseen sinua", Kushina kertoi Natsukille.

"Ymmärrän. Äiti, olet kaunis", Natsuki kehui.

"Kiitos kovasti. He heh. Silmäsi, ja luonteesi olet perinyt isältäsi Minatolta, Natsuki, mutta hiuksesi olet perinyt minulta. Yumikin peri hiuksensa minulta", Kushina sanoi:

"Anteeksi, jos et pidä hiuksistasi".

"Pidän hiuksistani. Ystäväni Sakura-san sanoi ihailevansa hiuksiani sen jälkeen, kun olin taistellut Uchiha Sasukea vastaan", Natsuki sanoi.

"Katselin sisältäsi taisteluasi kummipoikaani vastaan. Toivottavasti välinne palaavat taas hyviksi", Kushina sanoi.

"Kummipoikaasi?" Natsuki kysyi yllättyneenä kuulemastaan.

"Sasuken äiti, Uchiha Mikoto oli paras ystäväni, ja pyysi minua kummitädiksi molemmille pojilleen", Kushina sanoi.

"Ymmärrän. Hiuksesi ovat kauniit", Natsuki sanoi.

"Isäsikin kehui hiuksiani", Kushina sanoi.

"Ymmärrän. Jos kerran katselit Sasukea vastaan käymääni taistelua sisältäni, niin taidat myös tietää totuuden Uchihan-klaanin hävittämisestä, ja siitäkin, että miten ragoin kuultuani sen Madaralta", Natsuki sanoi.

"Kyllä. Kun ottaa huomioon sen mitä sait selville, niin ei ole mikään ihmekään, että olit poissa tolaltasi kuultuasi Itachin tarinan", Kushina sanoi.

"Niin. Muuten, millainen olit lapsena?" Natsuki kysyi.

"Jo...jotenkin noloa! Enhän mä", Kushina sopersi hieroen takaraivoaan vasemmalla kädellään.

"Olet kiihdyksissä", Natsuki sanoi.

"Enpäs vaan poissa tolaltani, samperi!" Kushina sopersi.

"Heh heh!" Natsuki naurahti.

"Olin vasta Genin, kun muutin Konohaan. Kaikki oli minulle uutta. Tapasin isäsi ensimmäisen kerran, kun olimme vielä lapsia. Ensivaikutelma isästäsi, siis Minatosta oli:

"Onpa tyttömäinen nyhverö". Ensimmäisenä koulupäivänäni saimme tehtäväksi kertoa unelmistamme. En halunnut muiden väheksyvän minua, joten sanoin tulevani ensimmäiseksi, naispuoliseksi Hokageksi. Sain nenäkkään leiman. Olinhan vasta muuttanut kylään. Pojat kiusasivat minua yhtenään. Sain lempinimeksi Tomato pyöreiden kasvojeni, ja punaisen tukkani takia. Kuin ilmetty tomaatti! Jopa minun oli pakko hyväksyä nimitys. Niin kuvaava se oli", Kushina kertoi.

"Puolustiko joku sinua kiusaajilta?" Natsuki kysyi.

"Ei. Annoin itse kiusaajille kuonoon, ja murskasin heidät kuin tomaatit. Pitkät hiukset liehuen mukiloin poikia puolikuoliaiksi. Siksi sain uuden lempinimen, joka oli Akai Chishio no Habanero!" Kushina puristi oikean kätensä nyrkkiin, ja hänen oikeaan käteensä ilmestyi rasti-merkki.

"Nyt tiedän, miksi Kiba, ja Shikamaru ovat varovaisia äitiensä suututtamisen suhteen", Natsuki ajatteli hermostuneena.

"Mikä oli isän unelma?" Natsuki kysyi rauhoituttuaan.

"Minato sanoi haluavansa tulla loistavaksi Kokageksi, jonka koko kylä hyväksyy. Pilkkasin häntä kuultani sen. Eihän niin heikko poika voisi ikinä tulla Hokageksi. Olin näet nuori, ja väheksyin häntä tietämättömyyttäni. Erääseen tapaukseen saakka. Olin aina vihannut punaisia hiuksiani, mutta Minaton ansiosta opin vihdoin pitämään hiuksistani", Kushina kertoi.

"Mitä tapahtui?" Natsuki kysyi.

"Minulla on hiukan poikkeuksellista chakraa. Kumogakuren ninjat sieppasivat minut saadakseen sen haltuunsa. Matkalla Kumogakureen revin hädissäni hiuksiani irti päästäni pudottaen niitä maahan, sillä tein niin jättääkseni merkkejä kulkureitistämme. Onnistuin tekemään sen salassa. Konoha lähetti välittömästi etsintäpartion matkaan, mutta minua ei löydetty. Olin jo lähes Hi no Kunin rajalla, ja luulin, ettei enää ollut toivoa", Kushina kertoi. "Mutta olin väärässä. Minato oli nimittäin ainoa, joka löysi minut. Minato pelasti minut silloin. Vain hän oli huomannut punaiset hiukseni. Hän sanoi havainneensa ne heti, koska ne olivat niin kauniita. Minato näytti tuolloin silmissäni todella uljaalta. Tajusin, että hän saavuttaa vielä unelmansa. Ennen kaikkea hän sai minutkin muuttumaan. Vihaamani punaiset hiukset saattoivat minut yhteen kohtaloni miehen kanssa. Niistä tuli minulle "kohtalon punainen lanka". Sen tapauksen jälkeen aloin pitää hiuksistani, ja rakastuin palavasti Minatoon. Rakastan sinua. Nämä sanat kuuluvat miehelleni, ja kahdelle tyttärelleni, jotka ovat kehuneet hiuksiani. Natsuki, jonain päivänä joku varmasti huomaa sinutkin hiustesi, ja todellisen itsesi takia".

Natsuki punastui hieman äitinsä äskeisistä sanoista, ja hymyili.

(Kyūbi)

"Tunnen oloni rauhalliseksi, ja tosi onnelliseksi", Natsuki tuumi kääntäen katseensa Kyūbiin:

"Älä luulekaan, että päästän sinut tästä kuin koira veräjästä, Kyūbi!"

"Kirottu Kushina!" Kyūbi ajatteli raivoissaan samalla, kun Kushinan chakra työnsi Kyūbin chakran pois Natsukista.

(Kammio)

"Mi...mitä tämä tarkoittaa?!" Yamato kummasteli samalla, kun Kun Kyūbin chakra katosi Natsukin ympäriltä.

"He he. Natsuki pääsi näemmä niskan päälle. Hän hoitaa homman itse", Bibi ajatteli ääneen.

(Natsuki & Kushina)

"Kyūbiä pidättelevä chakrani loppuu kohta. Hoitele se vielä, kun voit!" Kushina neuvoi Natsukia.

Natsuki nyökkäsi.

(Kyūbi)

Natsuki nousi seisomaan, ja katsoi Kyūbiä. Hän oli valmis kohtaamaan Kyūbin silmästä silmään.

"Kagebunshin no Jutsu!" Natsuki loi suuren määrän klooneja, jotka loivat käsiinsä Rasenganeja:

"Senpō: Chō Ōdama Rasen Tarengan!"

"Kakara! Grruooh!" Kyūbi karjui tuhoten Natsuki klooneja sitten, kun oli repinyt Kushinan chakraketjut irti ympäriltään.

(Natsuki & Kushina)

"On se vain vahva!" Kushina totesi. "Tää jatkuu vielä!"

(Kyūbi)

"Älä ryppyile siinä!" Kyūbi huusi, mutta silloin sen vasemman takajalan ympärillä oleva cahkraketju vetäytyi lattiaan kaataen Kyūbin selälleen.

"Nyt Natsuki huusi suurentaen klooniensa kanssa Rasenganeja punaisten Sennin-kuvioiden ilmestyessä hänen kasvoihinsa:

"Senpō: Chō Ōdama Rasen Tarengan!"

"Grruooh!" Kyūbi karjui lennähtäen kauemmas tytöstä samalla, kun Natsukin kloonit tarttuivat Kyūbin kehosta esiin tulleeseen chakraan.

"Loppu silaus tulossa!" Yksi klooneista loi Rasenshurikenin ja heitti sen kohti Kyūbiä.

"Mitä?! Mistä tuo voima tulee?!" Bijū ajatteli samalla, kun vinhasti pyörivä tuulipallo irrotti Kyūbin chakrastaan.

"Veto!" Natsuki huusi, ja veti klooniensa kanssa Kyūbin chakran itseensä köydenvedon tavoin.

"Tämähän", Natsuki katsoi itseään yllättyneenä. Natsukilla oli nyt yllään kellertävästä chakrasta tehty taistelukimono, jonka helma yletti hänen reisiinsä asti. Hänellä oli käsissään punaiset rannekkeet. Hänen ylävartalonsa kohdalla oli 6 mustaa tomoeta. Hänen kehossaan oli nyt muitakin kuvioita. Hänen ihonsa näytti hohtavan hieman keltaisena. Hänen hiuksensa hohtivat hieman punaisina. Hänen otsansa edessä oli kruunun näköinen, punainen kuvio.

"Natsuki, menit sitten suututtamaan minut pahemman kerran!" Kyūbi huusi luoden valtavan, tumman chakrapallon rypistyen hieman. Jopa sen kylkiluut tulivat näkyviin.

"Sinulla riittää näemmä voimia", Natsuki toesi koskettaen vatsassaan olevaa sinettiä, jonka seurauksena Kyūbi jäi lukuisten, punaisten puu-porttien alle chakrapallon haihtuessa. "Torii Fuin!"

"Onko tämä Rikkudou?" Kyūbi mietti jääden punaisten kalteri-ovien taakse, ja häkin ovien spiraali-lukon sulkeutuessa:

"Tämä muistetaan, Natsuki".

"Anteeksi, Kyūbi. Kohtelen sinua jatkossa paremmin. Malta vielä hetki", Natsuki ajatteli.

(Natsuki & Kushina)

"Sinä teit sen, Natsuki!" Kushina kehui pitäen tytärtään molemmista käsistä.

"Niin. Mitä sinulle nyt tapahtuu?" Natsuki kysyi äidiltään.

"Näen Minaton, ja Yumin pitkästä aikaa. Sitä ennen minun on kerrottava sinulle jotain. Se koskee sitä, mitä sait jo selville käydessäsi ystäviesi kanssa Omoide no shindenissä, sillä se liittyy 16 vuoden takaiseen syntymääsi. Kerron sinulle nyt totuuden 16 vuotta sitten tapahtuneesta Kyūbin hyökkäyksestä Konohaan", Kushina sanoi.

"Totuuden 16 vuoden takaisesta Kyūbin hyökkäyksestä Konohaan?" Natsuki kysyi. Hän oli utelias, mutta häntä pelotti samalla se, että mitä hän saisi selville kuullessaan salaisuuden, jota hän oli yrittänyt selvittää jo jonkin aikaa.

"Aloitan siitä, että olin sinua edeltänyt Kyūbin jinchūriki", Kushina sanoi.

"Minua edeltänyt Kyūbinjinchūriki?! Todellako?!" Natsuki kysyi yrittämättä edes piilotella järkytystään.

"Kyllä. Ennen kuin kerron sinulle totuuden 16 vuotta sitten tapahtuneesta Kyūbin hyökkäyksestä Konohaan, niin minun on ensiksi kerrottava sinulle hiukan itsestäni. Minut valittiin Kyūbin toiseksi jinchūrikiksi. Itse asiassa minut tuotiin Konohaan Uzu no Kunista juuri sen vuoksi. Se oli se tärkeä tehtävä, jonka sain, ja josta sinulle kerrottiin sinä päivänä, kun näit Uzuchiogakuren rauniot", Kushina sanoi.

"Miksi sinun täytyi ryhtyä jinchūrikiksi, jos et ollut edes Hi no Kunin asukas?!" Natsuki kysyi. Hänestä tuntui kamalan epäreilulta se, että hänen äitinsä oli täytynyt ryhtyä jinchūrikiksi, vaikka hänen äitinsä olikin syntynyt Uzu no Kunissa.

"Totta. En ollutkaan. Mutta Hi no Kunin, ja Uzu no Kunin, sekä Konohan, ja Uzuchiogakuren välillä oli vahva yhteys. Konohan Senju-klaani, ja Uzuchiogakuren Uzumaki-klaani ovat toisilleen kaukaista sukua. Kansamme oli elinvoimaista, ja kyläämme kutsuttiinkin "Choju no Satoksi". Klaanimme olivat erikoistuneet Fūinjutsuihin. Olimme kyllä myös hiukan ronskia väkeä. Shishō Fūin-sinetti, jolla Kyūbi on sinetöity sisällesi pohjautuu alun perin kylämme Ninja-tekniikoihin, Natsuki. Minato oppi tämän Ninja-tekniikan juuri minulta. Chūnin-liivisi punainen pyörre-kuvio taas on Uzuchiogakuren tunnus. sitä käytetään yhä Konohassa osoituksena Konohagakure no Saton, ja Uzuchiogakure no Saton läheisistä suhteistä. Maatamme ei kuitenkaan enää ole, minkä sait tietää täytettyäsi 16 silloin, kun sinut vietiin katsomaan Uzuchiogakuren raunioita. Sotien aikana Fūinjutsujamme pelättiin, ja lopulta koko maamme tuhottiin. Eloon jääneet klaanimme jäsenet salasivat henkilöllisyytensä, ja hajaantuivat ympäri maailmaa löytääkseen turavapaikan", Kushina sanoi.

"Mutta miksi sinun täytyi ryhtyä jinchūrikiksi?!" Natsuki sanoi harmissaan, ja yllättyneenä klaaninsa menneisyydestä.

"Chakrani sopi Kyūbin hallitsemiseen, ja oli vahvaa jopa kylämme mittapuulla. Lisäksi edeltäjänikin oli Uzuchiogakuren kunoichi. Kyse oli siis osittain myös perinteestä. Hänen nimensä oli Uzumaki Mito. Hänestä tuli Shodaime Hokagen vaimo. Minustakin tuli myöhemmin Yondaime Hokagen vaimo. Tunnetko Senju Hashiraman, ja Uchiha Madaran välisen taistelun Shūmatsu no Tanissa?" Kushina kysyi.

"Kyllä", Natsuki sanoi.

"Shodaime Hokage, Hashirama voitti kyseisessä taistelussa itselleen Kyūbin. Tukeakseen miestään Mito-sama sinetöi Kyūbin sisälleen, ja ryhtyi sen jinchūrikiksiksi. Siitä lähtien Kyūbi on kuulunut Konohalle. Mito-saman kuoleman ollessa lähellä minut tuotiin kylään seuraavaksi jinchūrikiksiksi", Kushina kertoi.

"Sinuahan pidettiin pelkkänä esineenä!" Natsuki huusi.

"Tuolloin minulle ei ollut vielä edes kerrottu asiasta. Järkytyin syvästi, kun sain kuulla totuuden. Tapaus pidettiin äärimmäisen salassa. Siitä tiesivät vain Sandaime Hokage, ja jokunen kylän johtajista. Eivät edes Sanninit. Olin murtua paineen, ja yksinäisyyden alla. Tuolloinen Mito-sama sanoi minulle näin:

"Saavuimme tänne kantaaksemme sisällämme Kyūbiä, mutta ensin sinun on löydettävä sisällesi rakkautta. Silloin pystyt elämään onnellisena, vaikka sinusta tulisikin jinchūriki", Kushina kertoi.

"Sittenhän olit onnellinen myös jinchūrikinä?" Natsuki kysyi rauhoittuen hieman.

"Kyllä", Kushina hymyili.

Natsuki pyyhki kyyneleensä hymyillen.

"Voi sinua, Natsuki. Ei tarvitse itkeä", Kushina sanoi.

"Tuota, kun kävin ystävieni kanssa Omoide no shindenissä, niin näin siellä sen, että joku kutsui Kyūbin Konohaan Kuchiyose no Jutsulla 16 vuotta sitten. Näin jopa sen, miten kyseisen hyökkäyksen aiheuttaja otti Kyūbin hallintaansa Sharinganillaan 16 vuotta sitten, ja miten isä taisteli häntä vastaan, vaikken nähnytkään kyseisen taistelun kaikkia yksityiskohtia. Se vahvisti epäilykseni siitä, että entä jos joku aiheutti 16 vuoden takaisen Kyūbi hyökkäyksen Konohaan. Olin alkanut epäillä kyseistä asiaa siitä lähtien, kun Kakashi-sensei kertoi minulle sen, että olen Kyūbin kolmas jinchūriki. Mietin jopa sitä, että mitä minua edeltäneelle Kyūbin jinchūrikille oli tapahtunut sinä päivänä, kun Kyūbi hyökkäsi Konohaan 16 vuotta sitten, ja entä jos joku poisti Kyūbin edeltäjästäni, ja mitä hän teki edeltäjälleni sinä päivänä vaikka uskoin tietäväni vastauksen jo? Käynti Omoide no shindenissä vahvisti epäilykseni, ja isän kertoman mukaan Akatsukin naamiopäinen mies aiheutti kyseisen hyökkäyksen. Mutta Kyūbinhän olisi pitänyt olla tuolloin sinun sisälläsi. Siksi en oikein ymmärrä tarkalleen sitä, että mitä sinä yönä oikein tapahtui", Natsuki sanoi.

"Isäsi ei näemmä kertonut sinulle kaikkea. Ei ihmekään. Hän antoi minulle enemmän chakraa, joten hänelle itselleen jäi vähemmän aikaa keskustella kanssasi. Totta. Juuri se naamiomies sai Kyūbin hyökkäämään Konohaan. Mutta aivan viimehetkiin asti Kyūbi oli sisälläni", Kushina kertoi.

"Mitä sinä yönä tarkalleen tapahtui?" Natsuki kysyi.

"Jostain syystä naamiomies tiesi erään asian. Ainoan hetken, jolloin jinchūrikin Bijū-sinetti heikkenee. Sen tiedon avulla hän varasti Kyūbin itselleen", Kushina sanoi.

"Ainoan hetken, jolloin jinchūrikin Bijū-sinetti heikkenee? Mikä se on?!" Natsuki kysyi hermostuneena.

"Synnytys. Niiden vajaan 10 kuukauden aikana, kun naispuolinen jinchūriki on raskaana, niin hänen sinettiinsä käytetty energia siirtyy osaksi sikiölle. Silloin vastaavasti kyseisen jinchūrikin sisällä olevan Bijūn sinetti heikkenee", Kushina aloitti:

(16 vuotta, ja 10 kuukautta sitten.)

Minato, ja Kushina, ja Yumi olivat kotonaan, ja istuivat keittiön pöydän ääressä olevilal tuoleilla Hiruzenin, ja Biwakon kanssa.

Biwakolla oli pitkät, ruskeat hiukset, joita hän piti korkealla poninhännällä, tummat silmät, hieman näkyvät rypyt silmäkulmissa, ja suussa. Hänellä oli yllään violetti, kimonomainen mekko, sekä valkoinen haori, ja sandaalit. Hänen ihonsa oli vaalea, ja silmät olivat mustat. Hän oli 55-vuotias.

"Jo sinetinkin vuoksi olen läsnä synnytyksessä, ja aivan samalla tavalla, jolla olin paikalla Yuminkin syntyessä. Menen edeltä, ja hoidan järjestelyt", Minato sanoi.

Kushina nyökkäsi.

"Emme voi unohtaa edeltäjäsi, Mito-saman tapausta. Synnytyksen hetkellä sinetti oli vähällä purkautua. Olen pahoillani, mutta joudut tekemään synnytyksen kylän ulkopuolella sijaitsevan suojauksen sisällä, kuten teit jo Yuminkin syntyessä. Lähetän mukaasi Minaton, vaimoni Biwakon, sekä ANBU-n Tajin. Kaikki tapahtuu ehdottomasti salassa. Saat tietysti myös vartijoita, mutta hekin ovat kaikki ANBU-sta", Hiruzen sanoi.

"Minä vien sinut perille. Alahan vähitellen valmistautua! Kushina!" Biwako sanoi samalla, kun Minato, ja Yumi kävelivät kohti olohuoneen ovea.

"Kyllä. Kiitos kovasti", Kushina sanoi.

Myöhemmin Kushina, ja Biwako kävelivät kohti kylän pääporttia.

Mikotokin käveli kadulla, ja kantoi sylissään vauvaa. Mikoto pysähtyi nähtyään Kushinan ja Biwakon. Mikoto kumarsi Biwakolle, ja katsoi sitten Kushinaa hymyillen.

"Oho? Oliko se sittenkin tyttö?" Kushina kysyi Mikotolta katsoen Mikoton sylissä olevaa vauvaa hymyillen.

"Ei, kyllä se on poika", Mikoto sanoi.

"Suloinen", Kushina sanoi. "Minkä nimen annoit hänelle, Mikoto?"

Biwako käveli paikalle huomattuaan Kushinan pysähtyneen.

"Sasuke", Mikoto sanoi.

"Kas. Sama nimi kuin Sandaimen isällä", Biwako totesi hymyillen.

"Kyllä. Toivon hänestä yhtä uljasta", Mikoto sanoi katsoen Kushinaa. "Sinunkin toinen lapsesi syntyy kohta, Kushina. Suosittelen keksimään nimen jo etukäteen".

"Se on jo päätetty. Hänestä tulee Natsuki. Hän liittyy akatemiaan samaan aikaan kuin Sasuke. Tulisipa heistä ystävät", Kushina sanoi silittäen Sasuken hiuksia kevyesti vasemmalla kädellään.

Sasuke avasi silmänsä, ja katsoi Kushinaa uteliaana.

"Muuten, Yumin synnytys sattui, joten sattuuko jokainen synnytys samalla tavalla?" Kushina kuiskasi Mikotolle.

"Ohhoh. Pelkääthän sinäkin jotain. Yllättävää", Mikoto hymyili.

"Tulehan siitä jo, Kushina!" Biwako sanoi tarttuen Kushinan vasempaan käteen, ja lähtien vetämään Kushinaa kohti Konohan pääporttia.

"Oh...joo!" Kushina vilkutti Mikotolle.

"Nähdään taas!" Mikoto sanoi.

"Synnytyksesi on tarkoitus tapahtua salassa. Jos kohtaat matkalla tuttuja, niin välttele heitä parhaasi mukaan", Biwako neuvoi.

"Kyllä. Anteeksi", Kushina hieroi takaraivoaan toisella kädellään.

"Ja vaikka poistummekin kylästä, tehtävä on yhä huippusalainen! Koeta olla huutamatta, kun supistukset alkavat!" Biwako sanoi.

"Ah...joo!" Kushina totteli vaivaantuneena.

(Myöhemmin luolassa)

"Uaaaarrh! Sattuu niin maan vietävästi!" Kushina huusi ponnistaen otsa hiestä märkänä. "Gnnnhh!"

"Tuota, en ole sitten Yumin syntymän jälkeen nähnyt Kushinaa näin tuskissaan. Eikö todellakaan ole syytä huoleen?" Minato kysyi pitäen vaimonsa vatsassa olevaa sinetti-kuviota normaalina.

"Ei ole! Keskity ennemmin sinetin tarkkailuun!" Biwako neuvoi.

"Niin, mutta", Minato katsoi Kushinaa huolissaan.

"Olet Yondaime Hokage! Yritä nyt koota itsesi! Mies kuolisi tuohon kipuun! Mutta naiset ovat vahvoja!" Biwako huusi.

"Gruuoo!" Kyūbi karjui samalla, kun Kushina ponnisti.

"Uaaangh!" Kushina ulisi.

"Mikä voima! Kyūbi yrittää päästä vapaaksi!" Minato ajatteli:

"Tee parhaasi, Kushina! Voimia Natsuki!"

(Luolan ulkopuolella)

Luolan ulkopuolella olevassa joessa kellui neljä ANBU-n jäsentä, jotka oli äsken kuristettu.

Veden pinnalla seisoi tummaan kaapuun pukeutunut, oranssia naamiota käyttävä mies, joka vilkaisi edessään olevassa kalliossa olevaa luolan suuaukkoa, ennen kuin hän käveli kallion seinämän läpi.

(Luolassa)

"Uuuuuuuunghh!" Kushina ponnisti purren samalla hammastaan.

"Pää näkyy jo! Pinnistä vielä vähän!" Biwako neuvoi huomattuaan kyseisen asian.

"Koettakaa kestää, Kushina-sama!" Taji sanoi.

Tajilla oli olkapäille ulottuvat, ruskeat hiukset, ja ruskeat silmät. Hänen yllään oli tavallinen Iryō-nin asu, joka koostui korkeakauluksisesta, valkoisesta asusta, ja poufy-hatusta. Hänellä oli sandaalit. Hän oli pitkä, ja laiha, ja 23-vuotias. Hänen ihonsa oli vaalea.

"Gruooo!" Kyūbi karjui jälleen.

"Natsuki! Tule jo ulos! Kyūbi pysy sisällä!" Minato huusi yrittäen parhaansa mukaan pitää sinetin ehjänä. Kyūbin chakra poltti hänen käsiään, ja sinetin kuvio muutti muotoaan.

"Uuuuuuuungh!" Kushina huusi ponnistaen.

"Yäääh! Yyyyyyh!" Pehmeä itku täytti luolan.

"Tuo lämmintä vettä!" Biwako huusi Tajille.

"Kyllä!" Taji totteli.

"Ny se on ohi", Minato sanoi.

"Puuh! Puuh! Puuh!" Kushina itki hengästyneenä.

"Olette saaneet terveen tytön!" Biwako sanoi pitäen sylissään valkoiseen huopaan käärittyä, punahiuksista vauvaa, jolla oli vaalea iho, ja siniset silmät.

"Yyyh! Yyy!" Vauva itki.

"Minulla on nyt toinenkin lapsi Minato pyyhki ilonkyyneliään samalla, kun Biwako näytti vauvan Kushinalle.

"Natsuki, tapaamme vihdoin. Yumi ilahtuu nähdessään sinut", Kushina sanoi muistellen sitä, että miten innokkaasti Yumi oli odottanut pikkusiskonsa syntymää.

"Kas niin, Kushina! Olet taatusti väsynyt synnytyksen jälkeen, mutta suljen nyt Kyūbin takaisin!" Minato selitti.

"Puuh, puuh. Joo!" Kushina totesi Biwakon, ja Tajin kävellessä kohti luolan sisäänkäyntiä viedäkseen vauvan Konohan sairaalaan.

"Yääh!"

"Kjäh!"

"Yyyh!"

Minato käänsi nopeasti katseensa itkun, ja huudon suuntaan huomatakseen, että Biwako, ja Taji kaatuivat luolan lattialle, ja tuntematon mies piti Natsukia sylissään:

"Biwako-sama! Taji!"

"Yondaime Hokage Minato, poistu jinchūrikin viereltä. Muuten en takaa lapsen turvallisuutta", Naamiopäinen mies sanoi.

"Yyyh! Yääh!" Natsuki itki.

"Miten tuo mies läpäisi Kekkain?! Kuka ihme hän on?!" Minato mietti. Hänen olisi jotenkin pelastettava tyttärensä, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan vihollisen voimista.

"Ghh!" Kushinan sinetistä levisi nopeasti kuvioita Kushinan kehon kaikkiin osiin.

"Kushina!" Minato huusi huomattuaan sinetin äsken muuttuneen tilanteen:

"En ehtinyt sulkea vielä sinettiä!"

"Poistu jo jinchūrikin viereltä. Vai haluatko nähdä, kun toteutan uhkaukseni lapsen turvallisuudesta?" Naamiopäinen mies kysyi, ja otti kunain oikeaan käteensä pitäen Natsukia sylissään vasemmalla kädellään.

"Odota...Rauhoitu nyt!" Minato yritti rauhoitella vihollista.

"Ghh!" Kushinan sinetti jatkoi leviämistä.

"Rauhoitu itse, Minato. Minä olen täysin rauhallinen", Naamiopäinen mies heitti vauvan korkealle ilmaan.

"Natsuki!" Kushina huusi huolissaan.

Minato siirtyi Hiraishin no Jutsunsa avulla nopeasti vihollisen lähelle, ja otti Natsuklin syliinsä, ennen kuin naamiopäinen mies ehti toteuttaa uhkauksensa.

"Konoha no Kiiroi Senkō, tosiaan. Mutta mitä tähän sanot?" Naamiopäinen mies kysyi, jolloin Minato huomasi Natsukin kapaloon kiinnitetyt Kibaku Fudat.

Minato poisti kapalon nopeasti Natsukin ympäriltä, ja heiti kapalon maahan siirtyen samalla Hiraishin no Jutsullaan syrjäiseen taloon.

"Minato! Natsuki!" Kushina huusi juuri ennen, kuin Kibaku Fudat räjähtivät.

Bodumm! Talo räjähti palasiksi juuri silloin, kun Natsukia sylissään pitävä Minato hyppäsi ulos talon avonaisesta oviaukosta.

Minato laskeutui takamukselleen maahan, ja katsoi tytärtään.

"Yyyyh! Yyyyh!" Natsuki itki.

"Mikä helpotus. Natsuki on kunnossa", Minato totesi helpottuneena samalla, kun hän irrotti oikealla kädellään paksun tikun oikeasta nilkastaan.

"Pakotti minut käyttämään Hiraishin no Jutsua. Havittelee näemmä Kushinaa. Siksi hän erotti meidät! Nyt on kiire!" Minato ajatteli kadoten samalla, kun hänen pois heittämänsä tikku putosi ruohon sekaan.

Vähän ajan kuluttua Minato ilmestyi Minaton no sēfuhausu, jossa oli hänen valmistamiaan kunaita.

"Mitä tapahtui, isä?!" 6-vuotias Yumi kysyi huolissaan nähtyään isänsä.

"Yumi, äitisi on nyt vaarassa", Minato sanoi.

"Mitä tapahtui?" Yumi kysyi nähtyään isänsä sylissä olevan vauvan.

"Kuuntele tarkasti, niin selitän kaiken sinulle. Halun sinun nimittäin kertovan sen Sandaime Hokagelle jossain vaiheessa. Minun on nimittäin kohta taisteltava sitä naamiopäistä naamiopäistä miestä vastaan, joka hyökkäsi äsken kimppuumme", Minato sanoi.

(Järvellä)

Kushinan sinetistä ilmestyi mustia ketjuja muistuttavat chakra-köydet, jotka kietoutuivat järven reunoilla olevien kallioiden ympärille, ja estivät samalla Kushinaa

liikkumasta:

"Mitä...oikein aiot?"

"Poistan Kyūbin sisältäsi, ja tuhoan Konohan", Naamiopäinen mies sanoi Kushinalle.

"Mitä sanoit?!" Kushina kysyi järkyttyneenä.

"Minato voi siirtyä Hiraishin no Jutsullaan hetkessä mihin tahansa merkittyyn paikkaan. Tällainen merkintä on lisätty myös sinetöintikuvioosi. Minato on suojellut sinua koko ajan. Mutta nyt erotin hänet sinusta. Lisäksi sinetti on heikentynyt synnytyksen vuoksi. Tiedätkö, kuinka olen odottanut tätä hetkeä? En voinut toimia näin esikoisesi syntyessä, koska en silloin tiennyt kyseisen synnytyksen hetkeä, mutta nyt tilanne on erilainen kuin 6 vuotta sitten Yumin syntyessä", Naamiopäinen mies sanoi. Hän aktivoi Sharinganinsa, mikä sai Kushinan järkyttymään.

(Minato)

"Olette täällä turvassa. Yumi, suojele siskoasi sillä aikaa, kun menen pelastamaan äitiänne", Minato sanoi sängyssä istuvalle Yumille joka piti kapalossa olevaa Natsukia sylissään.

Minato oli äsken kertonut Yumille sen, että mitä naamiopäinen mies oli äsken tehnyt Kushinalle.

"Kyllä, mutta ole varovainen", Yumi sanoi katsoen Natsukia hellästi.

"Kyllä", Minato sanoi, ennen kuin hän katosi.

(Järvi)

"Sinähän olet!" Kyūbi murisi naamiopäiselle miehelle ennen, kuin sen silmiin ilmestyi Sharigan.

Kushinan sisällä oleva laavapallo, johon Kyūbi oli sidottu ketjuilla, alkoi muuttua valuvaksi nesteeksi, ja ketjut sulivat samalla kun Kyūbi pääsi irti niistä. Zhaa!

Uooorh! Kyūbi karjui samalla, kun punainen chakra ympäröi Kushinan kehon.

"Astu esiin, Kyūbi! Kaibi Hōin!" Naamiopäinen mies huusi. Ja vähän ajan kuluttua Kushinan sinetistä ilmestyi punaista chakraa, joka muuttui Kyūbiksi.

Grruoooooh! Kyūbin karjunta rikkoi yön hiljaisuuden samalla, kun Kushina kaatui uupuneena alapuolellaan olevalle isolle kivelle.

"Kas niin. Sitten kohti Konohaa", Naamiopäinen mies totesi, kun hän oli kääntänyt selkänsä Kushinalle mennäkseen Konohaan.

"Khh...odota...puuh", Kushina melkein kuiskasi naamiopäiselle miehelle.

"Uskomatonta. Uzumakit eivät näemmä edes kuole heti Bijūn poistamiseen", Naamiopäinen mies totesi huomattuaan Kushinan olevan yhä elossa.

Gruoooh! Kyūbi karjui nostaen oikean etujalkansa ylemmäs.

"Olit Kyūbin jinchūriki. Surmaan siis sinut Kyūbillä", Naamiopäinen mies sanoi, ja silloin Kyūbi iski korkealla pitämänsä suoraan etujalkansa kohti Kushinaa.

Tudhunk! Valtava pölykerros täytti alueen, mutta samalla hetkellä Minato ilmestyi Kushina sylissään erään puun latvaan.

"Nimityksesi on eittämättä osuva, mutta olet jo myöhässä", Naamiopäinen mies sanoi huomattuaan Minaton.

"Minato, onko Natsuki kunnossa?" Kushina kysyi uupuneena.

"Kyllä. Yumi huolehtii hänestä tällä hetkellä", Minato sanoi.

"Hyvä. Pysäytä tuo mies, ja Kyūbi. Tuo mies aikoo mennä Konohaan", Kushina sanoi.

Minato mulkaisi naamiopäistä miestä, ennen kuin katosi Kushinan kanssa paikalta.

"Siirtyi jälleen. Samapa tuo, sillä lähdemme nyt Konohaan", Naamiopäinen mies totesi samalla, kun hän suuntasi kulkunsa kohti Konohaa.

(Minato)

"Miksi?" Kushina kysyi samalla, kun Minato laski Kushinan piilopaikkansa sängylle, jolla Yumi istui yhä pitäen samalla Natsukia sylissään.

"Älä välitä siitä. Jää sinä tänne Natsukin, ja Yumin vierelle", Minato sanoi.

"Äiti?" Yumi kysyi huolissaan samalla, kun Kushina halasi Yumia, ja Natsukia.

"Yumi, Natsuki", Kushina halasi tyttäriään itkien samalla. "Minato, kiitos. Ole varovainen".

"Palaan kyllä pian", Minato sanoi. Hän puki Hitai-atensa otsansa eteen, ja ylleen valkoisen takin. Kyseisen takin helmassa oli punaisia liekki-kuvioita, ja takin selkämyksessä luki Yondaime Hokage. Minato otti mukaansa pari kunaita, ja lähti sitten vihollisensa perään.

(Itachi)

"Mikä tämä tunne on?" Itachi mietti ääneen istuessaan kotinsa terassilla pitäen sylissään Sasukea.

Kylän yllä tuntui nimittäin nyt oudon painostavalta.

"Yyyh...Byääh!" Sasuke itki.

"Noh noh", Itachi rauhoitteli veljeään keinuttaen tätä hellästi:

"Inhottava tunne. Tietysti juuri tällaisella hetkellä isä ja äiti ovat poissa".

"Älä itke, Sasuke. Isoveljesi suojelee sinua, tapahtui mitä tapahtui", Itachi sanoi.

(Kakashi)

"Hmm? Eikö kivi, paperi, sakset käy tänäänkin?" Kakashi kysyi kävellessään iltaisella kylätiellä yksipuolisen kilpailijansa kanssa.

"Taasko?! Keksisit vaihteeksi jotain kiihkeämpää! Minun kilpailijani ei sovi olla noin veltto!" Gai uhosi.

"Eikö tunnu jotenkin oudolta? Ikään kuin ilma olisi kylmää", Kakashi ilmaisi äsken huomaamansa asian.

"Sinun asenteesi tässä on kylmä! Olemme nuoria vain kerran!" Gai elämöi silmät suurina.

(Hiruzen)

Hiruzen tutki asiakirjoja Hokagen tornissa, kunnes hän tunsi yllättäen ilmassa painostavaa chakraa:

"Ei kai sentään?"

(Kylän laidalla olevalla sivukujalla)

"Kuchiyose no Jutsu!" Tummaan viittaan pukeutunut naamiopäinen mies iski oikean kämmenensä maahan, ja ympäristön täytti nopeasti paksu savupilvi.

Kun savu hälveni, niin kylän keskellä seisoi Kyūbi:

Grruoooh!

Useitä rakennuksia tuhoutui jo pelkästä Kyūbin karjahduksen voimasta. Kyseinen karjaisu rikkoi myös yön hiljaisuuden.

"Tu...tuohan on Kyūbi!" Yksi kadulla olevista siviileistä huusi tunnistettuaan Bijūn.

"Aloita, Kyūbi!" Naamiopäinen mies sanoi, ja Kyūbi alkoi tuhota Konohaa.

(Hokagen torni)

"Sandaime Hokage-sama! Kyūbi on ilmestynyt kyläämme!" Hokagen toimistoon äsken rynnännyt ANBU-n jäsen ilmoitti.

"Tiedän! Minä pysäytän sen! Suojelkaa te kylän asukkaita!" Hiruzen sanoi kiristäen samalla oikean käsivartensa päällä olevaa suojainta.

"Kyllä!" ANBU-n jäsen sanoi.

"Purkautuiko Kushinan sinetti? Eikö asettamani tiukka vartiointikaan riittänyt?! Biwako", Hiruzen mietti.

(Minato)

Minato hyppäsi kallioveistoksensa päälle irrottamatta katsettaan Kyūbistä.

Silloin Kyūbi näki Yondaime Hokagen.

"Huomasit siis minut", Minato sanoi, kun Kyūbin suun eteen ilmestyi violetti, valtava chakra-pallo.

"Tätä et tuhoa!" Minato teki käsimerkkejä samalla, kun Kyūbi ampui chakra-pallonsa kohti Minatoa.

Minato nosti omatekoisen kunainsa kasvojensa eteen, ja kun Kyūbin hyökkäys oli vain parin sentin päässä Hokagen kallioveistoksista, ja näytti imeytyvän kallion sisälle:

"Hiraishin: Dōrai!"

"Noin valtavan iskun siirtopaikka täytyy valita tarkkaan", Minato ajatteli.

Kabam! Kyūbin hyökkäys räjähti kaukana Konohasta.

(Kylässä)

"Se räjähti muualla. Tuohan on Jikūkan Ninjutsu!" Chōza tunnisti kyseisen Ninja-tekniikan huomattuaan, että räjähdys tapahtui kaukana kylästä.

"Minato siis!" Shikaku totesi ymmärrettyään tilanteen.

"Hyvä on! Mekin hyökkäämme!" Hiruzen ilmoitti.

"Kyllä!" Eräs Jōnin huusi.

(Minato)

"Täytyy heti kertoa Sandaimelle tapahtuneesta", Minato mietti samalla, kun Kyūbin hyökkäyksen aiheuttaja ilmestyi Minaton taakse.

Tuntiessaan jonkun olevan takanaan Minato kääntyi nopeasti ympäri, ja yritti lyödä vihollista kunaillaan, mutta vihollinen päästi aseen lävitseen, ja tarttui Minaton oikeaan käteen.

"Vastustajasi olen minä. Ja hävisit jo taistelun", Naamiopäinen mies sanoi ja yritti imeä Minaton sisälleen tekniikallaan.

Minato oli kuitenkin nopeampi, ja siirtyi Hiraishin no Jutsullaan Konohan lähellä olevaan metsään, jossa oli yksi hänen kunaistaan, sillä Minato oli jättänyt kyseisen kunain aiemmin metsään siltä varalta, että taistelu olisi siirrettävä muualle.

"Siirryt. Olet nopea. Seuraavaksi imen sinut sisääni viipymättä", Vihollinen totesi.

(Minato)

"Iskuni meni hänen lävitseen, mutta hän materialisoitui, ja yritti imeä minut sisälleen. Mikä Ninja-tekniikka tuo on?" Minato pohti ilmestyttyään metsään, ja kaaduttuaan maahan.

"Et pääse pakoon", Vihollinen ilmestyi vähän matkan päähän Minatosta.

"Hallitseeko hänkin siirtymis-tekniikat?! Siksi hän siis sai napattua Kushinan mukaansa! Läpäisi ANBU-n vartioinnin, ja huippusalaisen Kekkain. Tiesi, että Kushinan sinetti heikkenee synnytyksessä. Osasi purkaa sinetin, ja kesyttää Kyūbin. Ja vielä läpäisi Konohan Kekkait. On vain yksi, joka täyttää kaikki ehdot", Minato mietti:

"Oletko sinä Uchiha Madara? Ei sehän on mahdotonta. Hänhän on kuollut".

"Niinpä. Mitenhän on?" Vihollinen laski huppunsa alas, ja hänen lyhyet, mustat hiuksensa tulivat näkyviin.

"Ihan sama tosin, kuka olet. Miksi hyökkäsit Konohaan?" Minato poimi maassa olevan kunain oikealla kädellään nousten samalla seisomaan.

"Jos on jotain vastattava, niin päähänpistosta. Mutta myös suunnitellusti. Samoin sodan vuoksi, ja rauhan", Vihollinen sanoi valuttaen samalla ketjut esiin hihoistaan.

"Hän on joka tapauksessa vahva! Käskyttää Kyūbiä ja osaa minua, ja Nidaime Hokageakin vahvempia siirtymis-tekniikoita. Hänellä on myös vaarallinen ajatustapa. Ellen nyt pysäytä häntä, niin hänestä tulee Kyūbiäkin suurempi uhka! Jos siirryn kylään, niin hän seuraa minua kylään. Se sekavoittaisi taistelua entisestään. Edes Madara ei kyennyt pitämään Kyūbiä kutsuttuna kovin pitkään. Kylän suhteen on luotettava Sandaimeen. Hoitelen hänet sillä välin täällä!" Minato päätti.

"Toivonne on jo menetetty!" Naamiopäinen mies juoksi kohti Minatoa Minaton tehdessä samoin. Vihollinen päästi Minaton lävitseen, ja yritti sitoa Minaton ketjuillaan, mutta Minato siirtyi erään kunainsa lähelle.

"Hankala keho. Hyökkäykseni eivät tehoa, mutta hän materialisoituu juuri itselleen sopivalla hetkellä. Voin siis osua häneen vain silloin, kun hän osuu minuun! Hyökkääminen on kuitenkin hänelle riski. Ajan niukkuus huomioiden hän tuskin haluaa taistelun pitkittyvän. Voiton ratkaisee se, kumpi on vähänkin toista nopeampi!" Minato ajatteli juosten kohti vihollista.

Minato heitti nopeasti kunain kohti vihollista, minkä seurauksena vihollinen päästi kunain lävitseen, ja yritti tarttua Minaton vasempaan olkapäähän samalla, kun Minaton oikeaan käteen ilmestyi Rasengan.

"Voiti..." Naamiopäisen miehen ajatukset keskeytyivät silloin, kun Minato katosi.

Minato ilmestyi naamiopäisen miehen yläpuolelle, ja iski Rasenganinsa naamiopäisen miehen selkään.

"Guagh!" Vihollinen huusi osuttuaan maahan, joka halkeili ihan kuin maanjäristyksessä. Kraks!

"Pahus...Siirtyikö hän kunain kohdalle?!" Vihollinen mietti.

"Hiraishin — Ni no Dan", Minato nappasi aiemmin heittämänsä kunain vasemmalla kädellään.

Naamiopäinen mies hyppäsi isolle kivelle pidellen vasenta kättään, joka irtosi, ja putosi maahan.

Silloin Minato ilmestyi naamiopäisen miehen eteen, ja puukotti vihollista kunaillaan.

"Hiraishin no Jutsu! Niin tietysti! Hän oli piirtänyt merkin kehooni!" Naamiopäinen mies ajatteli ymmärrettyään tilanteen. Samalla hänen kehoonsa ilmestyi toinenkin sinetti.

"Keiyaku Fūin! Aiotko erottaa minut Kyūbistä?!" Naamiopäinen mies kysyi tunnistettuaan Minaton äsken käyttämän sinetin.

"Nyt Kyūbi ei kuulu enää sinulle!" Minato sanoi.

(Kyūbi)

Grruoooh! Kyūbi karjui Sharinganin kadotessa sen silmistä.

"Iruka...oletko kunnossa?" Tummahiuksinen nainen kysyi samalla, kun hänen suustaan valui verta.

Irukan äidillä, Koharilla oli pitkät, ruskeat hiukset, kaksi hiustupsua oli kehystämässä hänen kasvojaan, ja hänellä oli tummat silmät. Hän käytti Hitai-ateaan otsansa edessä, sekä Konohagakuren ninjojen vakiopukua, mukaan lukien hiutaletakkia, vaikkakin ilman vierityspusseja. Hänen ihonsa oli vaalea, ja hän oli pitkä, ja laiha, ja hän oli 45-vuotias.

"Äiti", Iruka katsoi äitinsä haavoja huolissaan:

"Isä! Äiti on haavoittunut!"

"Jätä hänet minun vastuulleni! Pakene sinä kiireesti täältä!" Vähän matkan päässä oleva, tummahiuksinen mies huusi Irukalle.

Ikkakulla oli ruskeat hiukset, jotka hän oli sitonut poninhännälle, tummat silmät, ja ohuet viikset, ja vaalea iho. Hän käytti Konohan ninjojen vakiopukua, mukaan lukien Hitai-atea, ja hiutaletakkia, jonka alla hänellä oli verkkohaarniska, joka näkyi hihojensa ohi. Hän kantoi myös suurta kääröä alaselässään. Hän oli pitkä, ja urheilullinen, ja 45-vuotias.

"Ei käy! En voi jättää teitä tänne ja paeta yksin! Minä suojelen äitiä!" Iruka ilmoitti.

"Olet pelkkä kakara! Älä luule liikoja itsetäsi! On vanhempien tehtävä suojella lapsiaan!" Irukan isä huusi.

(Hiruzen)

"Missä Minato on?!" Hiruzen mietti:

"Ajoimme Kyūbin ulos kylästä! Iskekää taukoamatta!"

Hiruzen hyökkäsi muiden kanssa Kyūbin kimppuun.

(Minato)

"Ei ihme, että olet Hokage. Onnistuit haavoittamaan minua, ja jopa erottamaan minut Kyūbistä. Siitä tulee silti ennemmin, tai myöhemmin omaisuuttani. Olen tämän maailman hallitsija. Keinoja on lukuisia", Naamiopäinen mies katosi siirtymis-tekniikallaan.

"Tuo äänensävy. Hän todella tarkoitti sitä", Minato ajatteli. Hän poimi maasta viholliselta aiemmin irronneen käden todisteeksi kertoakseen myöhemmin Sandaime Hokagelle tänä yönä Konohaan tapahtuneen Kyūbin hyökkäyksen Konohaan olleen järjestetty.

(Konoha)

"Pitäkää Kyūbi kurissa Yondaimen tuloon asti!" Yksi Jōnin huusi tovereilleen.

He tekivät parhaansa pitääkseen Kyūbin kurissa, vaikka kyseisen Bijūn voimat tuntuivatkin rajattomilta.

(Iruka)

"Päästä irti! Isä, ja äiti taistelevat vielä!" Iruka huusi Chūninille, joka vei Irukaa turvaan.

(Metsässä)

"Mistä on kyse?!" Gai kysyi.

"Ymmärrättekö? Te nuoret pysytte kaukana otuksesta. Tämä ei ole sotaa vaan kylämme sisäinen ongelma. Teidän ei ole syytä vaarantaa henkeänne", Eräs Jōnin sanoi teineille, jotka oli viety metsään turvaan erään Kekkain sisälle.

"Tuo on epäreilua!" Kurenai huusi vihaisena.

"Rauhoitu nyt, Kurenai!" Eräs Chūnin sanoi.

"Olet itsekin ninja. Et elä ikuisesti. Mutta olet myös tyttäreni. Olet nainen. Siirrä ainakin ensiksi Hi no Ishi lapsenlapselleni! Lupaa se isällesi. Luotan sinuun", Kurenain isä sanoi tyttärelleen.

Tyttärensä Kurenain tavoin Shinkulla oli mustat hiukset, ja hyvin erottuvat, rengastetut, punaiset silmät. Hänellä oli myös erittäin näkyvä leukalinja, ja hänellä oli tavallinen Konohan ninja-asu, jossa näytti olevan hieman tavallista pidemmät hihat, ninja-sandaalit, Hitai-ate, jota hän käytti otsansa edessä, ja hiutaletakki. Shinku kantoi myös miekkaa, joka oli kiinnitetty pystysuoraan hänen oikean olkapäänsä yli, ja pientä lieriömäistä esinettä, joka oli kiinnitetty hänen alaselkänsä oikealle puolelle. Hän oli 45-vuotias, pitkä, ja urheilullinen, ja hänen ihonsa oli vaalea.

(Konoha)

Gruooh! Kyūbi loi valtavan chakra-pallon suunsa eteen.

"Karmiva näky!" Minato ajatteli hypättyään kallioveistoksensa päälle.

(Hiruzen)

"Khh. Taasko se käyttää tuota?!" Hiruzen oli uupunut.

"Sandaime-sama!" Eräs Jōnin tuki Sandaimea.

"Kuchiyose no Jutsu!" Gamabunta hyppäsi yllättäen Kyūbin selän päälle.

"Yondaime on saapunut!" Yksi Jōnineista totesi.

"Olen tämän maailman hallitsija", Minato muisteli naamiopäisen miehen sanoja:

"Kushina. Anna anteeksi".

"Pidättele Kyūbiä hetken aikaa! Näin ison kohteen siirtämiseksi tarvitsen valtavasti chakraa!" Minato kertoi alapuolellaan olevalle Gamabuntalle.

"Ei se ole helppoa edes minulle!" Gamabunta huusi.

Juuri kun Kyūbi oli suuntaamassa tekniikkansa Sarutobiin, se katosi Minaton kanssa savupilvessä. Pof!

"Minato, siirryitkö Kyūbi mukanasi?" Hiruzen pohti.

Dobuum! Kauempana kylästä näkyi valtava räjähdys.

"Tuolla siis!" Hiruzen lähti nopeasti kahden Jōninin kanssa siihen suuntaan, jossa oli nähnyt äskeisen räjähdyksen.

(Minato)

"On luotava heti Kekkai!" Minato hyppäsi perheensä kanssa metsän reunaan noin sekuntti, ennen kuin Kyūbi tuhosi sen talon, jossa Kushina, ja hänen molemmat tyttärensä olivat olleet aiemmin:

"Chakrani loppuu kohta".

"Minulla on vielä voimia...Minato", Kushina sanoi, ja hänen selästään ilmestyi nopeasti chakra-ketjuja, jotka upposivat maahan ennen kuin ne nousivat esiin maasta, ja kietoutuivat Kyūbin kehon kaikkien osien ympärille sitoen sen tiukasti kiinni maahan. Dhak!

"Kushina!" Minato katsoi uupunutta vaimoaan huolissaan huomattuaan Kushinan yskivän.

"Yyyy, yyh!" Yumin sylissän pitämä Natsuki itki.

"Älä itke, pikkeuinen", Yumi sanoi pikkusiskolleen. "Ei ole mitään hätää".

"Herätimme hänet. Anna anteeksi, Natsuki", Kushina sanoi hymyillen.

"Minua pelottaa hieman", Yumi kuiskasi.

"Kushina", Minato sanoi.

"Vedän kuollessani Kyūbin mukaani. Silloin sen ei pitäisi "herätä" enää hetkeen. Se on ainoa keino pelastaa teidät vähäisellä chakrallani. Kiitos kaikesta", Kushina hymyili perheelleen.

"Yyyh! Yyy!" Natsuki itki.

"Kushina, sinä teit minusta Yondaime Hokagen! Teit minusta miehesi! Teit minusta myös Yumin, ja Natsukin isän! Miksi siis?!" Minato kysyi.

"Älä nyt näytä tuolta. Olen onnellinen. Olen saanut sinulta paljon rakkautta, ja onhan tänään myös päivä, jolloin toinen lapsemme syntyi. Ennen kaikkea, jos nyt kuvittelen tulevaisuutta, jos kuvittelen jääväni eloon, ja meidän elävän nelistään perheenä, niin en osaa nähdä meitä muuten kuin onnellisina. Jos jään jotain katumaan, niin sitä, etten näe Natsukia, ja Yumia varttuneina", Kushina sanoi.

"Kushina, ei sinun tarvitse kuolla Kyūbin mukana. Käytä ennemmin vähäinen chakrasi tyttäriemme jälleennäkemiseen", Minato sanoi.

"Eh?" Kushina ihmetteli miehensä äskeisiä sanoja.

"Sinetöin lopun chakrasi Natsukin sisälle. Yhdistän sen Shishō Fūin-sinettiin. Minä vedän Kyūbin mukanani, Ninja-tekniikalla, johon muutkin kuin jinchūrikit kykenevät, Shiki Fūjin-sinetillä", Minato kertoi.

"Mutta sen käyttäjähän", Kushina vastusti Minaton ehdotusta.

"Sinetöin kuitenkin vain puolet Kyūbistä. Sen enempää chakraa ei voi kerralla sinetöidä. Strategisestikaan se ei olisi järkevää. Jos nyt kuolisit Kyūbin mukana, sen uudelleen syntyessä Konohalta puuttuisi jinchūriki. Se sekoittaisi Bijū-tasapainoa. Shiki Fūjilla vangitsen puolet Kyūbin chakrasta ikuisesti. Toisen puolen Kyūbin chakrasta taas sinetöin Natsukiin! Shishō Fūin-sinetillä!" Minato ilmoitti.

(Flashback)

"Saattaa olla, että juuri sinä olet Yogen no Ko", Jiraiyan kauan sitten sanomat sanat muistuivat Minaton mieleen.

"Täh? Mitä tarkoitatte?" Minato kysyi.

"Ninja-maailma kohtaa vielä suunnaton hävitys. Kaiken pelastaa kuitenkin tämä Yogen no Ko, josta kuulin joskus Gamamaru-samalta", Jiraiya sanoi.

(End of the flashback)

"Mikset tee minusta Kyūbin uutta jinchūrikiä, isä?! Natsuki olisi yksinäinen jinchūrikinä muiden vältellessä häntä hänen jinchūriki-asemansa vuoksi! En halua siskolleni sellaista!" Yumi huusi isälleen.

"Ymmärrän kyllä, että mitä sinä, ja äitisi ajattelette, Yumi. Tämä on minullekin tosi vaikea päätös. Mutta en voi unohtaa Jiraiya-sensein mainitsemaa muutosta, enkä siitä seuraavaa suunnatonta tuhoa!" Minato sanoi:

"Varmistuin tänään kahdesta asiasta. Hävityksen aiheuttaa se äitisi kimppuun tänään hyökännyt naamiomies! Mutta sen hävityksen pysäyttää Natsuki. Jinchūrikinä Natsuki raivaa kaikille tien tulevaisuuteen. Jostain syystä olen varma siitä. Huolehdi siskostasi, Yumi, sillä Natsuki tarvitsee jonkun tuekseen, jottei hän olisi täysin yksinäinen Yumi. Hänen ei tarvitse kantaa kaikkea vastuuta yksin".

Hiruzen juoksi nopeasti paikalle kahden Jōninin kanssa.

"Sandaime Hokage-sama, eräs mies aiheutti tänä yönä Konohaan tapahtuneen Kyūbin hyökkäyksen. Tein kyllä äskettäin kaikkeni pysäyttääkseni sen miehen taistellessani sitä miestä vastaan. Tämä on sen miehen käsi. Se irtosi häneltä taistelumme aikana", Minato heitti naamiopäisen miehen irronneen käden Hiruzenin eteen.

"Niinkö siinä kävikin?" Hiruzen kysyi poimien kyseisen käden maasta. Hän antoi kyseisen käden toiselle Jōninille, joka laittoi sen uniformunsa taskuun tutkiakseen sitä todistetta myöhemmin.

"Kyllä. Kushina voi kertoa sen teille tarkemmin", Minato alkoi tehdä käsimerkkejä.

"Mutta Minato..." Kushina kuiskasi.

"Kushina, luotetaan Natsukiin, ja Yumiin! Ovathan he sentään meidän tyttäriämme!" Minaton selän taakse ilmestyi sarvekas olento, jolla oli yllään kaapu, sekä tanto toisessa kädessään:

"Sinetöinnin jälkeen suljen chakrasi Natsukin sisälle, Kushina. Sen ansiosta saat tavata hänet varttuneena, mutta vain lyhyen ajan. Haluan sinun auttavan häntä silloin, kun hän yrittää hallita Kyūbin voimia".

"Natsuki, ja Yumi ovat tyttäriämme. Juuri siksi en halua antaa heille tällaista taakkaa! Ja miksi juuri tuo sinetti?! Ei sinun tarvitse tehdä tuollaista, jotta saisin tavasi varttuneen Natsukin vain hetken! Olisin halunnut sinun kasvattavan molemmat tyttäremme! Miksi siis?! Bijū-tasapainon, maamme, kylämme puolesta. Ei Natsukin tarvitse uhrautua sellaisten asioiden takia! Eikä Yuminkaan! Eikä sinun minun vuokseni!" Kushina huusi.

"Maansa hylkääminen, kylänsä hylkääminen. Se on sama kuin hylkäisi lapsensa. Ymmärrät varsin hyvin, mistä puhun. Onhan oma maasikin tuhoutunut. Tiedät millainen elämä maansa menettäneitä ihmisiä odottaa", Minato sanoi:

"Lisäksi perheemme jäsenet ovat ninjoja! En myöskään koskaan voittaisi sinua. Vaikka voitkin olla Natsukille äiti vain hetken, niin voit kertoa hänelle asioita, joita itse en voisi kertoa Natsukille. Vain äiti pystyy siihen. En tee tätä vain sinun, vaan myös tyttäriemme vuoksi! Voin suojella lapsiamme tälläkin tavalla. Siihen pystyy isäkin".

"Nuo käsimerkit. Käyttikö Minato Shiki Fūjinia?!" Hiruzen ajatteli ääneen.

"Sandaime Hokage-sama! Meidän pitäisi auttaa heitä! Miltä tilanne vaikuttaa?!" Toinen Jōnin kysyi.

"Ei hyvältä. En pääse Minaton tekemän Kekkain läpi! Hän loi Kekkain todennäköisesti ennen, kuin saavuimme tänne! Hän aikoo hoidella Kyūbin yksin!" Hiruzen kosketti vasemmalla kädellään edessään olevaa Kekkaita.

Minaton kehosta ilmestyi vaaleansininen chakra-käsi, joka osui Kyūbin toiseen etujalkaan.

"Yondaime, sinä kurja!" Kyūbi puri hammastaan.

"Fuin!" Minato huusi.

Grruoooohh! Kyūbi karjui pienentyen samalla, kun siitä irtosi chakraa, joka siirtyi Minaton kehoon.

"Kehoni turtuu. Chakra on järjettömän raskasta", Minato hengitti uupuneena.

"Kyllä se on Shiki Fūjin-sinetti! Hän todella käytti sitä!" Hiruzen ilmoitti.

"Kyūbi elää kuitenkin vielä! Se tosin on pienentynyt!" Toinen Hiruzenin seurassa oleva Jōnin huusi.

"Lopuksi vielä Shishō Fūin-sinetti. Sinetöin nyt otuksen Natsukiin!" Minaton eteen ilmestyi pieni alttari, jonka ympäillä olevissa kynttiläteleineissä oli palavia kynttilöitä.

"Alttari?! Aikooko hän sinetöidä minut taas?! Tuohon kakaraan?!" Kyūbi huomasi Yondaime Hokagen ottavan Yumimin sylissä olevan vauvan omaan syliinsä, ja laittavan kyseisen vauvan alttarin keskelle.

"Khh! köh! Köh! Ghöh!" Kushina yski verta.

"Äiti?!" Yumi huusi huolissaan.

"Kushina! Pärjäätkö?!" Minato kysyi juostessaan huolissaan kohti Kushinaa.

"Nyt!" Kyūbi nosti oikean etujalkansa ylemmäs iskeäkseen kyntensä Natsukiin, sillä Kyūbi ei suostuisi enää seintöitäväksi.

"Älä yritäkään!" Yumi huusi juosten nopeasti Natsukin eteen, ja levittäen molemmat kätensä sivuilleen valmistautuen suojelemaan Natsukia Kyūbiltä.

Minato, ja Kushina kääntyivät nopeasti ympäri kuultuaan Yumin äskeisen huudon nähdäkseen, mitä Kyūbi yritti tehdä Yumille, ja Natsukille. Minato, ja Kushina juoksivat nopeasti Kyūbin kynnen eteen antaen sen lävistää hedät heidän pelastaessaan molemmat lapsensa Kyūbin kynnen pysähtyessä parin metrin päähän Minaton, ja Kushinan lapsista.

"Äiti! Isä!" Yumi itki.

"Kaikki hyvin, Yumi. Olethan kunnossa, ja iloinen siitä, että sinulle on nyt pikkusisko?" Kushina kysyi.

"Kyllä", Yumi sanoi katsoen pikkusiskoaan. "Ei hätää, Natsuki. Isosiskosi suojelee sinua aina. Tapahtui mitä tapahtui".

"Kushina, sanoinhan, että tähän pystyy isäkin", Minato sanoi.

"Sittenhän, äiti tekee sen vielä paremmin", Kushina totesi.

"Isosiskokin olisi pystynyt tuohon!" Yumi huusi.

"Onko vauvakin siellä?!" Sarutobi kysyi nähtyään Natsukin.

"He suojelivat häntä, ja Yumia!" Eräs Jōnin sanoi.

"Viheliäiset!" Kyūbi karjui.

"Hyvä on. Tämä on ensimmäinen kerta, kun hävisin riidan. Se osoittaa, kuinka tosissasi olet", Kushina sanoi Minatolle.

"Kiitos, Kushina. Kuchiyose no Jutsu!" Minato kuiskasi.

Gamatora ilmestyi paikalle, ja näki Kyūbin:

"Uaaaagh! Kyūbi! Yondaime! Mitä tämä tarkoittaa?!"

"Gamatora, annan sinulle sinetin avaimen. Siirrä se välittömästi Jiraiya-sensein sisälle", Minato neuvoi.

"Niin tietysti! Minato aikoo tehdä nuorimmasta lapsestaan jinchūrikin, ja pelastaa kylän!" Hiruzen ymmärsi tilanteen.

"Avain on nyt hallussani! Lähden heti matkaan!" Gamatora katosi paikalta. Pof!

"Enää ei ole hätää. Kushina, en kestä enää pitkään. Teen sinetin kohta. Haluan myös sinetöidä Natsukiin vähän chakraani! Emme näe häntä, tai Yumia hetkeen. On siis sanottava kaikki tarpeellinen nyt", Minato kehotti.

"Natsuki. Älä ole nirso ruuan suhteen. Syö paljon, ja kasva isoksi! Käy päivittäin pesulla. Ja pukeudu lämpimästi. Äläkä valvo myöhään. Nuku riittävästi! Hanki myös ystäviä. Ei heitä tarvitse paljon olla! Ihan vain muutama, aidosti luotettava ystävä riittää! Olin itse huono teoriassa, ja Ninjutsussa, mutta tee parhaaasi niissä. Kunnioita opettajia, ja vanhempia oppilaita opiskellessasi akatemiassa! Ninjoilla on kolme pahetta. Laita tehtävistä tulleet palkkiot säästöön", Kushina aloitti:

"Alkoholi haittaa terveyttä. Kolmesta paheesta ongelmallisin on naiset. Itse olen nainen, joten en ihan ymmärrä tätä. Sinäkin olet tyttö. Maailmassa on joka tapauksessa vain miehiä, ja naisia, joten kiinnostut väkisinkin pojista. Varo silti juonittelijoita. Koeta löyttää yhtä hyvä mies, kuin isäsi! Sellainen, joka on vahva, ja rakastaa vain sinua! Älä häviä hänelle Ninja-taidoissa, tai riidoissa. Kolmesta paheesta tulee vielä yksi asia mieleen. Ole varovainen Jiraiyan suhteen! Natsuki, kohtaat vielä paljon vaikeuksia. Koeta pitää itsesi koossa! Älä luovu unelmistasi! Luota aina itseesi, että unelmasi toteutuisivat! Samat sanat sinulle, Yumi. Niin paljon! Paljon! Paljon! Paljon! Olisi ollut vielä niin paljon sanottavaa teille molemmille. Olisin halunnut olla enemmän kanssanne. Rakastan teitä. Anteeksi, Minato. Käytin sinunkin aikaasi".

"Ei se haittaa. Yumi, Natsuki, viestini teille taitaa olla sama kuin nalkuttavalla äidillänne. Shishō Fūin!" Minato sanoi hymyillen.

Gruoooooh! Kyūbi karjui samalla, kun Minaton takana oleva hahmo leikkasi Minatoa, ja Kyūbiä yhdistävän chakran tantollaan, ja Kyūbi katosi siirtyessään äsken nukahtaneen Natsukin kehoon.

Minato, ja Kushina kaatuivat maahan samalla, kun taistelupaikkaa ympäröivä Kekkai katosi Kushinan chakra-ketjujen siirtyessä takaisin Kushinan sisälle.

"Isä, äiti!" Yumi huusi.

"Kekkai katosi!" Hiruzen juoksi Jōninien kanssa paikalle, ja otti Natsukin syliinsä.

"Yondaime-sama!" Toinen Jōnin kumartui Minaton viereen kuunnellakseen Minaton sydämen sykettä.

"Kushina-sama!" Toinen Jōnin nosti Kushinan istumaan.

"Sandaime Hokage-sama, tänä yönä Konohaan tapahtuneen Kyūbin hyökkäyksen järjesti eräs naamiopäinen mies", Kushina sanoi.

"Naamiopäinen mies?" Eräs Jōnin kysyi.

"Kuka se naamiopäinen mies oli?" Hiruzen kysyi.

"En tiedä, mutta pian Natsukin syntymän jälkeen se naamiopäinen mies murhasi Biwako-saman, ja Tajin, ja todennäköisesti jopa minua suojelleet ANBU-n jäsenet. Hän otti Natsukin panttivangikseen, ja uhkasi Natsukin henkeä pakottaen Minaton käyttämään Hiraishin no Jutsua pelastaakseen Natsukin. Sitten se mies sieppasi minut, ja kysyin häneltä, että mitä hän aikoo tehdä. Hän sanoi poistavansa Kyūbin sisältäni, ja tuhoavansa Konohan. Naamiopäinen mies tiesi jostain syystä sen, että jinchūrikin Bijū-sinetti heikkenee synnytyksessä. Naamiopäinen mies käytti kyseistä tietoa hyväkseen poistaakseen Kyūbin sisältäni. Sitä ennen se naamiopäinen mies sanoi kuitenkin, että Minaton siirtymis-tekniikalla voi siirty merkittyyn paikkaan hetkessä, ja että tällainen merkintä oli lisätty myös sinetti-kuviooni. Naamiopäinen mies sanoi jopa Minaton suojelleen minua koko ajan, mutta naamiopäinen mies sanoi onnistuneensa erottamaan Minaton minusta, ja lisäksi sinettini oli heikennyt synnytyksessä. Naamiopäinen mies kysyi minulta tiesinkö, että kuinka kauan se naamiopäinen mies oli odottanut kyseistä hetkeä, ja ettei hän voinut toimia niin Yumin synnytyksen tapahtuessa, sillä hän ei tiennyt milloin Yumi syntyi, mutta nyt tilanne oli toinen. Se naamiopäinen mies otti Kyūbin hallintaansa Sharinganillaan, ja poisti sitten Kyūbin sisältäni. Hän yritti tappaa minut Kyūbillä, mutta Minato pelasti minut silloin viemällä minut turvaan tällä alueella olevaan taloon. Minato lähti sitten etsimään sitä naamiopäistä miestä. Naamiopäinen mies saapui Konohaan, ja kutsui Kyūbin Konohaan Kuchiyose no Jutsulla, sillä Minato näki sen. Se naamiopäinen mies aikoo luultavasti toistaa äskeisen hyökkäyksensä. En tiedä kuka se naamiopäinen mies oli. Mutta hänellä oli Sharingan, joten uskon hänen olevan joku klaaninsa pettänyt Uchiha. Se naamiopäinen mieskin hallitsee siirtymis-tekniikat. Pyydän, Sandaime Hokage-sama, suojelkaa lapsiani. Se naamiopäinen mies saattaa aiheuttaa juuri sen uhan, josta Jiraiya kuuli kauan sitten Gamamaru-samalta. Uhan, jonka vain Gamamaru-saman mainitsema Yogen no Ko voisi pysäyttää", Kushina sanoi.

"Isän mielestä Natsuki, eli pikkusiskoni saattaa olla se Yogen no Ko", Yumi sanoi katsoen Natsukia.

"Eli kuopuksesi nimi on siis Natsuki?" Hiruzen totesi katsoen sylissään pitämäänsä vauvaa.

"Kyllä", Kushina sanoi.

"Äiti, jos saan joskus isän äsken mainitseman, naamiopäisen miehen käsiini, niin halkaisen sen naamiopäisen miehen kallon kostoksi hänelle siitä, mitä kärsimystä, ja yksinäisyyttä sen naamiopäisen miehen tänä yönä tekemät teot aiheuttavat Natsukille", Yumi sanoi.

"Yumi, älä puhu samalla tavalla kuin minä, ja opeta Natsukia käyttäytymään kohteliaasti, ja puhumaan kohteliaasti", Kushina sanoi.

"Hyvä on, sillä isosiskon on näytettävä pikkusiskolleen hyvää roolimallia", Yumi sanoi.

"Hienoa", Kushina sanoi.

"Kushina, minä pidän molemmista tyttäristäsi hyvää huolta", Hiruzen sanoi. "Teen parhaani löytääkseni sen naamiopäisen miehen, ja suojellakseni molempia lapsiasi siltä naamiopäiseltä mieheltä".

"Kiitos", Kushina sanoi sulkien silmänsä.

(Kushina, ja Natsuki)

"Anteeksi, Natsuki. Teimme sinusta Kyūbin jinchūrikin, ja sysäsimme taakkamme sinun, ja Yumin vastuulle. Emme voineet elää kanssanne kuin hetken, ja emme pystyneet antamaan sinulle rakkauttamme", Kushina sanoi.

"Älä pyydä anteeksi. Minulla on tietysti ollut rankkaa jinchūrikinnä, mutten ole koskaan syyttänyt teitä siitä. En oikein tiennyt millaista vanhempien rakkaus on, koska siskoni kasvatti minut, kunnes se naamiopäinen mies murhasi siskoni. Yritin kuitenkin kuvitella joskus sitä, että millaista vanhempien rakkaus on sen perusteella, mitä siskoni pystyi kertomaan minulle teistä. En tiennyt teistä kovinkaan paljoa Sandaime Hokagen yrittäessä suojella minua isäni vihamiehiltä, joten minusta tuntui usein siltä, että vanhempiini liittyi jokin iso salaisuus, jonka halusin selvittää tosi kovasti. Ymmärsin vihdoinkin teiltä saamani rakkauden tunteen. Te, ja isosisko suojelitte minua sinä päivänä, kun se naamiopäinen mies aiheutti 16 vuotta sitten tapahtuneen Kyūbin hyökkäyksen Konohaan. Ennen kuin sain tietää muista jinchūrikeistä luulin jossain vaiheessa niin, että olen ehkä ainoa ihminen, jonka sisälle on sinetöity Bijū, mutta tavattuani Subaku no Gaaran, ja saatuani tietää hänen sisälleen sinetöidystä Shukakusta uskoin hänen ymmärtävän minua. Tiesin, että hän oli yksinäinen oman jinchūrikin-asemansa vuoksi, joten halusin auttaa häntä parhaani mukaan, ja ilokseni ystävystyin hänen kanssaan. Samanlaisten menneisyyksiemme takia ymmärrämme toistemme tunteita. Siksi en pidäkään siitä, että miten jotkut katsovat jinchūrikejä pitkin nenänvarttaan. Ehkä vain jinchūriki voi ymmärtää toisen jinchūrikin tunteita. Saatuani tietää olevani jinchūriki päätin tehdä kaikkeni, jotta kyläni asukkaat hyväksyisivät minut sellaisena, kuin olen. Yllätyin melkoisesti nähtyäni Mito-saman silloin, kun Orochimaru kutsui hänet Kuchiyose: Edo Tenseillä taistelemaan Sandaime Hokagea vastaan Shodaime Hokagen, ja Nidaime Hokagen tavoin. Olen tavannut jo kaikenlaisia ninjoja, joiden kanssa olen ystävystynyt, ja arvostan heiltä saamaani ystävällisyyttä tosi paljon. Adoptoituani Yūkimarun omaksi pikkuveljekseni löysin uuden, tärkeän ihmisen, jota suojella, ja pidän häntä pikkuveljenäni. Ja minulla on nyt tosi paljon ystäviä, jotka ovat hyväksyneet minut sellaisena kuin olen", Natsuki sanoi:

"En osaa aina oikein ilmaista itseäni kovin hyvin menneisyyteni kokemusten takia, mutta olen onnellinen siitä, että rakastatte minua. Rakastan teitä, ja Sasukea. Kerroin jo hänelle tunteeni silloin kun näin hänet viimeksi, mutten tiedä sitä, että mitä hän tuntee minua kohtaan. Lupaan, että minusta tulee odotustenne veroinen kunoichi! En anna minkään lannistaa minua. Siksi haluan myös Sasuken huomaavan minut sellaisena, kuin oikeasti olen. Kiitos, että olette perheeni!"

"Minato, kuuletko?! Tunteemme todella välittyivät nuorimmalle lapsellemme asti! Yumi kasvatti Natsukin hyvin! Onneksi Natsuki puhuu kohteliaammin, kuin minä!" Kushina halasi Natsukia itkien alkaen kadota:

"Kiitos, että teit minusta äidin, ja että teit Minatosta isän, ja että teit Yumista isosiskon! Ikuiset kiitokset siitä, että synnyit perheeseemme! Kiitos, että päästit ystävyyden sydämeesi!(Otettu My Little Pony Friendship is Magic-sarjasta, jonka oikeuksia en omista.) Kiitos, että adoptoit Yūkimarun omaksi pikkuveljeksesi, ja varmistit sillä tavalla ettei hän jää yksin!"

Kushinan kadottua kokonaan Natsuki itki ilon kyyneliä, koska häntä rakastettiin. Hänen kauan sitten tuntemansa yksinäisyys oli todellakin jäänyt taakse jo aikoja sitten.