Lataan tämän kappaleen uudelleen vaihtaakseni A/N:n. Aika moni nimittäin lopettaa lukemisen ensimmäiseen kappaleeseen, ja ne, jotka eivät tee niin, luovuttavat tässä kohtaa. Pyydänkin kirjoittajana, että annatte ficille vielä tilaisuuden ja lukisitte kappaleeseen 5 asti, vaikka tämä ei kappaleena viehättäisi. Taso nimittäin oikeasti paranee, mitä pidemmälle päästään. Jos huijaan, jättäkää edes merkintä, että yrititte lukea ja kerrotte, missä tökkii. Kiitos.
2. "Ei se ole niin helppoa kuin miltä näyttää!"
Musta perhonen liihotteli taivaan halki ja laskeutui Sielujen Yhteiskunnan 8. divisioonan kapteenin, Kyooraku Shunsuin, vaaleanpunaiseen verhotulle olkapäälle. Moni olisi yllättynyt kuullessaan sievällä perhosella vanhan miehen käheän äänen, mutta Kyooraku ei edes hätkähtänyt. Sen sijaan hän kuunteli rauhassa 1. divisioonan kapteenin viestin.
"Erittäin tärkeä tehtävä. Saattaa liittyä Aizeniin. Tule heti tapaamaan minua."
Ilmeisesti kapteeni Yamamoto-Genryuusai oli saanut yhden Perhosviestit Ky:n "10 sanaa ilmaiseksi"-tarjouksista.
Huokaisten Kyooraku nousi pystyyn ja oikaisi olkihattunsa. Pitäisi kai ottaa asiasta selvää.
Kun Kyooraku saapui tapaamiseen, Ukitake seisoskeli jo seinustalla mietteliään näköisenä. Yamamoto-Genryuusai tas nojaili äreänä keppiinsä.
"Yaman äijä! Jyuushiro-san. Mistä on kyse?" Kyooraku tervehti.
"Älä kiirehdi asioiden edelle", Yamamoto-Genryuusai moitti välittämättä Kyoorakun epäkohteliaasta tervehdyksestä.
"Ai, mekö odotamme vielä jotakuta?" Kyooraku tiedusteli ja kohotti yllättyneenä toista kulmaansa.
Yamamoto-Genryuusai vain nyökkäsi.
Kymmenen minuutin hiljaisen seisoskelun jälkeen Ukitake rykäisi varovasti.
"Kapteeni Yamamoto-Genryuusai, ketä me oikeastaan odotamme?"
"Niin niin, nämä nykynuoret ovat tällaisia näinä päivinä... Ei minkäänlaista ajantajua, eikä kunnioitusta vanhempia kohtaan. Toista se oli, kun minä olin nuori..." Kyooraku ja Ukitake vilkaisivat toisiaan. Yamamoto-Genryuusai vain jatkoi horinaansa. Hetken kuluttua hän alkoi valittaa siitä, kuinka sääkin oli ikävämpi kuin silloin kun hän oli nuori. Kyooraku pyöritti sormeaan ohimollaan. Ukitake joutui pidättelemään virnistystään.
"Minä näin tuon, poika!"
Ukitake kääntyi selin. Hänen olkapäänsä hytkyivät äännettömästä naurusta.
Vielä hetken vaiteliaan odotuksen jälkeen alkoi kuulua nopeasti lähestyvää huutoa.
"Me olemme myöhässä!"
"Minähän sanoin, että me myöhästymme! Sinun olisi pitänyt riisuuntua nopeammin!"
"Se ei ole niin helppoa kuin miltä näyttää!"
Pian äänten perässä paikalle ryntäsivät Ichigo ja Renji. He törmäsivät miltei Yamamoto-Genryyusaihin.
Kun heidän hengityksen olivat tasaantuneet hieman, Renji tervehti läsnäolevia kapteeneita kunnioittavasti ja Ichigo vähemmän kunnioittavasti.
"Anteeksi, että meillä kesti. Renjillä oli vähän vaikeuksia päästä irti ihmisruumiistaan", Ichigo selitti ja loi kiukkuisen katseen Renjiin. Se karkotti Kyoorakun mielestä muutaman kamalan mielikuvan.
Renji punastui ja katseli muualle.
Yamamoto-Genryuusai puisti päätään.
"Olen kuullut, että Englannissa on sattunut tämän elokuun aikana jotain mystistä. Tavallisten ihmisten kimppuun on hyökätty. Meidän on paras ottaa selvää, liittyykö tämä jotenkin Aizeniin. Haluankin, että te neljä lähdette tutkimaan asiaa täksi vuodeksi velhojen ja noitien kouluun Tylypahkaan. Teidät kyllä nähdään siellä, mutta todennäköisesti teitä luullaan aaveiksi", hän selitti.
"Anteeksi, kapteeni, mutta miksi juuri me?" Ukitake esitti kysymyksen, johon he kaikki halusivat vastauksen.
"Luutnantti Abarai ja Ichigo ovat nuoria ja mukautuvat sikäläisten lasten ajatusmaailmaan, te taas olette ... kokeneita. Jos tämä liittyy Aizeniin, on hyvä, jos meillä on parhaat miehemme asialla", Yamamoto-Genryuusai päätti yskäisten. Ilmeisesti hänen mielipiteensä juuri tämän ryhmän paremmuudesta oli siinä ja tässä.
"Eihän tämä nyt varmasti toimi samalla tavalla kuin se tunneli, joka kulkee Sielujen Yhteiskunnan ja Karakuran välillä?" Ichigo kysyi ja silmäili porttia epäluuloisesti.
"Ei tietenkään. Rauhoitu", Ukitake tyynnytteli nopeasti ja jatkoi sitten matkan valmisteluja.
Renji näytti mietteliäältä, punastui sitten – sävy oli lähellä mangasankarin vaatteiden punaista – ja pörrötti Ichigon hiuksia kumma ilme kasvoillaan.
Lopulta Ukitake ja satunnaiset shinigamit lopettivat valmistelut. Maassa oli neljä vähän pienen ja räikeän lentokoneen näköistä laitetta.
"Nämä ovat Rare Birdejä! 12. divisioona kehitti ne juuri tällaisia tehtäviä varten", Ukitake selitti innoissaan.
Ichigo verrytteli kielipäätään hetken.
"Harvinaisia lintuja? Ihan ToSissaan?"
"Niin no, nimeämistä olisi voinut miettiä tarkemminkin", Ukitake totesi huokaisten.
Sitten hän luki käyttöohjeet. Jostain syystä laitteita ohjattiin kahdella ohjainsauvalla niin, että oli helpompaa lentää takaperin kuin kääntää nokka menosuuntaan. Onneksi matka oli tällä kertaa niin lyhyt, ettei se ehtinyt haitata.
Kapteenit istuivat omien Rare Birdiensa niskaan. Renji ja Ichigo seurasivat huolestuneemman näköisinä. Laitteet nousivat ilmaan ja muodostivat heti säännöllisen kuvion. Ukitake istui ensimmäisenä, Renji ja Ichigo rinnakkain hänen takanaan ja Kyooraku jäi viimeiseksi. He onnistuivat löytämään kaasukytkimet leijuttuaan vartin ilmassa.
Yllättävän pian he törmäsivät ulottuvuuksien väliseen seinään, mutta jatkoivat lentoaan sen läpi.
Heti kun he olivat päässet seinän toiselle puolelle, Rare Birdit tippuivat maahan kuin kivet.
"Himpulat! Eivätkö he jo voisi korjata tätä ongelmaa? Nämä laitteet ovat olleet käytössä ja vuosia! Silti joka kerta, siis joka kerta, ne putoavat!" Ukitake kirosi könytessään pystyyn romukasasta.
"Himpulat?" Renji kysyi ja siirsi päältään irronneen siivenkappaleen.
"Lasten seurassa ei sovi kiroilla", Kyooraku puolsi Ukitaken sanavalintaa ja nosti koneen ruhoa sen verran, että sai pudonneen hattunsa pois sen alta.
"Mutta silti... Himpulat?" Ichigo pyöritteli silmiään. Hän oli jo päässyt ylös ja tutkaili arvioiden valtavaa linnaa, joka kohosi aivan heidän edessään.
Joku yskäisi heidän takanaan.
"Kuinka miellyttävää, että tulitte käymään. Tulitteko tapaamaan minua vai hajosivatko lentolaitteenne sattumalta kouluni pihaan?" kysyi vanha mies, jolla oli pitkä valkoinen parta ja kaapu. Kyoorakun mielestä tuike miehen silmäkulmassa näytti hitusen perverssiltä. Hän ihmetteli, millaista glitteriä mies oli käyttänyt.
"Anteeksi, mutta mahtaako tämä olla Tylypahkan noitien ja velhojen koulu?" Ukitake tiedusteli kohteliaasti ja puisteli pölyä vaatteistaan.
"Kyllä. Olen sen rehtori. Nimeni on Albus Dumbledore. Te olette ilmeisesti ne shinigamit, jotka tulivat Sielujen Yhteiskunnasta etsimään entistä 5. divisioonan kapteeni Sosuke Aizenia ja hänen kanssaan lähteneitä entistä 3. divisioonan kapteenia Gin Ichimarua ja entistä 9. divisioonan kapteenia Kaname Tosenia", mies enemmänkin totesi kuin kysyi.
"Kyllä. Teitä onkin sitten informoitu etukäteen saapumisestamme?" Ukitake oletti.
"Ei oikeastaan", Dumbledore vastasi hymyillen omahyväisesti.
"Kuinka sitten osasitte odottaa meitä?" Kyooraku kysyi yllättyneenä.
Dumbledore ei vastannut vaan alkoi hyräillä ärsyttävästi tutulta kuulostavaa tangoa.
Ichigo alkoi nyppiä Renjin hiusten sekaan sotkeentuneita lentolaitteen kappaleita, Ukitake kaiveli hiusharjaa matkalaukustaan, joka oli selvinnyt pakkolaskusta parilla kolhulla ja Kyooraku puisteli tomua vaatteistaan.
"Ettekö te haluakaan tietää, mistä tiedän tämän kaiken?" Dumbledore kysyi lopulta ärtyneenä.
"Eipä erityisemmin", Ichigo totesi ja tiputti maahan kourallisen muttereita.
"Saanen tiedustella, onko Aizen täällä?" Ukitake keskeytti kohteliaasti.
"Ei. Hän on käsittääkseni edelleen Hueco Mundossa. Mutta olisin todella iloinen, jos jäisitte koululle ainakin siksi aikaa, että talonmiehemme Sep- tarkoitan Hagrid on saanut korjattua lentolaitteenne. Meille on tulossa erittäin erityinen kouluvuosi, joka saattaa kiinnostaa teitäkin. Voitte esiintyä turistikummituksina", Dumbledore ehdotti aivan yhtä kohteliaasti.
Shinigamit katselivat hetken toisiaan. Sitten he muodostivat pienen piirin – jota tietysti pahoittelivat kohteliaasti Dumbledorelle – ja neuvottelivat aikansa kuiskaillen.
"Saako täällä sakea?" Kyooraku tiedusteli lopulta.
"Se voidaan varmaan järjestää", Dumbledore vastasi nyökäten.
"Se on sitten sovittu", Kyooraku päätti ja muut shinigamit nyökkäilivät.