Pahoittelen nyt niille, jotka ovat asettaneet tämän hälytykseen. Aion korvata pitkän hiljaisuuden lyömällä pöytään kappaleet neljästä kymmeneen. Sen jälkeen yritän omaksua kerta viikkoon -päivitystahdin, jota ehdottomasti auttaa, jos saan palautetta.

Nämä kappaleet tuntuvat melkein muinaisilta... Tämäkin taitaa olla lokakuulta. Mutta ei se tee siitä huonoa.

4. Viisivelhoturnajaiset

Suuri sali oli täynnä puheensorinaa ja tyylikkäitä koristeluja, kuten aina kouluvuoden ensimmäisenä iltana. Harry, Ron ja Hermione olivat suhteellisen hyvällä tuulella, kun otti huomioon, että Riesu oli kastellut Harryn kengät Ronin vesi-ilmapalloillaan. Siitä, että se oli kastellut Ronin kokonaan, ei tarvitse liiemmin välittää.

Kaikki meni kuten pitikin; Harry jutteli mukavia tupakummituksen kanssa. Hän yritti selviytyä kunnialla fanikerhonsa ylettömästä ihailusta – yhdestä pojasta koostuvat fanikerho on hienoa asia. Sitten kaikki kolme arvailivat uusia opettajia – opettajien pöydässä oli kaksi vapaata paikkaa –, kummastelivat ensimmäisen luokan aloittajia – erityisesti sitä pölvästiä, joka oli pudonnut järveen –, kuuntelivat kuinka puhuva hattu lauloi laulun,

hummailivat omiaan lajittelun ajan – koska ketä oikeasti kiinnostaa, että Owen Cauldwell on Puuskupuh? – ja lopulta kiinnostuivat, kun saivat ruokaa.

He söivät kaikessa rauhassa, pitkään ja hartaasti, vaikka tupakummitus häiritsikin heitä.

Ensin keskustelu melkein päättömän Nickin kanssa oli tavallista Riesun huonon käytöksen päivittelyä, sitten se muuttui aivan tavallisen julkisen informaation jakamiseksi Tylypahkassa työskentelevistä kotitontuista – Hermione alkoi ilmeisesti voida pahoin ajatellessaan työn määrää ja lakkasi syömästä. Yllättäen keskustelu sai mielenkiintoisen käänteen.

"Nuo uudet kummitukset ovat todella hermostuttavia", Nick valitti ja huiskautti snobihkon kädenliikkeen kohti neljän hengen pöytää salin nurkassa. Sen ääressä istui neljä miestä, joista kahden miehisyyden saattoi päätellä vain rintojen puutteesta ja yksi yritti peitellä maskuliinisuuttaan vaaleanpunaisella takilla.

"Keitä he oikeastaan ovat?" Harry kysyi uteliaana.

"Japanilaisia turisteja", Nick vastasi vähätellen ja nyrpisti nenäänsä ryhmälle. Pulloistaan innokkaasti hörppivä turistikolmikko ja yksi oranssihiuksinen nuorukainen, joka ei juonut, ei kuitenkaan ollut kiinnostunut pröystäilevästä tupakummituksesta.

Vähän aikaa Harry, Ron ja Hermione jaksoivat ihmetellä uusia tulokkaita. He yrittivät arvailla, mihin vieraat olivat piilottaneet kameransa ja minkä merkkisiä kamerat olivat.

Lopulta Dumbledore kiinnitti heidän huomionsa tärkeämpiin asioihin.

Nyt olisi pakollisen puheen vuoro.

Ensin tulivat vahtimestari Voron perinteiset, herkät ja liikuttavat terveiset oppilaille runon muodossa. Sitä seurasi varoitus Kielletystä metsästä.

Sen jälkeen Dumbledore aloitti jännittävämmän osuuden.

"Tänä vuonna emme sitten pelaa huispausmestaruudesta, jooko, rakkaat oppilaat? Hienoa, että ymmärätte, kultaseni", hän jatkoi, vaikka kaikki valittivat kovaäänisesti.

"Tämä siis siksi, että meillä on ihan mielettömän kiva yllätys odottamassa teitä, kurpitsaiseni. Siitä tulee ihan älyttömän –" Koskaan ei selvinnyt, mitä älytöntä seurasi, koska suuren salin ovet paiskattiin auki. Ensin Harry oli kuulevinaan triangelin helinää, mutta hetken kuluttua se korvautui asianmukaisemmalla ukkosen jyrinällä.

Dramaattisen sisääntulon tehnyt mies kolisteli puujalkoineen salin läpi. Hänen ulkonäkönsä herätti paljon kauhistelua muotitietoisten tyttöjen suunnalta, muutama jopa kirkaisi.

"Siis tuon nenän voisi todellakin korjauttaa pienellä leikkauksella! Ja sininen tekosilmä tuollaisen tukan kanssa? Se ei toimi! Punainen sopii harmaantuviin, pitkiin hiuksiin paljon paremmin!" Hetken kuluttua auki jääneestä oviaukosta kurkkasi tummatukkainen, kalpea mies. Dumbledore viittoili häntäkin tulemaan opettajain pöydän luo.

Mies oli pukeutunut tyypilliseen opettajien kaapuun ja hänen hiuksensa olivat kastuneet. Silti äsken järkyttyneet tytöt huokailivat nyt ihastuksesta.

Kun molemmat miehet olivat salin edessä, Dumbledore jatkoi puhettaan.

"Ah, lapsukaiset, saanen esitellä uudet opettajamme? Tämä tässä on Vauhkomieli, hän opettaa pimeyden voimilta suojautumista. Sanokaa 'hei' kivalle professori Vauhkomielelle", hän piti tauon, jonka aikana kukaan ei sanonut yhtään mitään, mutta joku hikkasi, "ja tässä on professori Mustang, joka on vierailijana täällä tämän vuoden. Hän opettaa alkemiaa, jonka olemme McGarmiwan kanssa ujuttaneet kaikkien kolmasluokkalaisten ja sitä vanhempien lukujärjestyksiin. Tervehtikää kivaa professori Mustangia." Tällä kertaa kävi nopea kohahdus, kun kaikki hihkuivat tervehdyksiä professori Mustangille.

Vauhkomieli ja Mustang istuivat omille paikoilleen opettajien pöytään. Vauhkomieli alkoi ryypätä taskumatistaan ja Mustang kaatoi itselleen lasillisen mehua.

"Mutta kuten olin sanomassa, me ajattelimme taas vaihteeksi järjestää kolm- tarkoitan viisivelhoturnajaiset. Pidimme sata vuotta taukoa, koska ne ovat hengenvaarallinen tapahtuma, mutta tajusimme ettei sillä ole niin kauheasti väliä", Dumbledore jatkoi.

Yksi käsi nousi jossain päin salia.

"Eivätkös ne ole kolmivelhoturnajaiset?"

"Olivat. Mutta saimme paljon hakemuksia ympäri maailmaa, joten ajattelimme, ettei pari koulua lisää ole mikään ongelma. Tietysti Beauxbatons ja Durmstrang jatkavat siinä missä ennenkin, mutta sen lisäksi meille tulee osallistuja Ouranin koulusta Japanista ja ilmeisesti pari tyttöä Ullan ja Lotan koulusta. Puolueeton tuomari, jota te ette voi hämätä millään keinolla – paitsi hankkimalla Voldemortin kätyrin, jonka taikuus sattuu olemaan omaani voimakkaampaa, lumoamaan sen – päättää joka koulusta yhden yli 17-vuotiaan nuoren – Mitä nyt?" Dumbldore keskeytti, kun joku nosti taas kätensä.

"Miksi yli 17-vuotiaan?"

"Erinomainen kysymys. Siksi, että sitten koulu ei ole vastuussa teistä, eikä meitä voi haastaa oikeuteen. Mutta olin juuri pääsemässä palkintoihin. Voittaja saa siis tämän pokaalin, 11 kaljuunaa puhtaana käteen ja McGarmiwan käsin kutomat villasukat, joissa on minun kuvani! Eikä siinä vielä kaikki! Jos olet nopea, saat myös tämän hienon Tales of Symphonia -pelin josta puuttuu toinen levyke, niin ettette koskaan saa pelattua sitä loppuun! Mutta ei tässä vielä kaikki – ei, oikeastaan siinä oli kaikki. Haluaisin vielä mainita, että vierailevat koulut saapuvat lokakuussa. Öitä!" Dumbledore lopetti, veti yömyssyn päähänsä ja tassutteli pois opettajain pöydästä.

Kaikki olivat jo lähdössä, kun McGarmiwa nousi pystyyn ja yskäisi.

"Koska rehtori unohti mainita asiasta, ajatteli kertoa, että meille on täksi vuodeksi tullut oppilas kaukaisesta maasta. Hän puhuu kuitenkin sujuvasti kieltämme, joten älkää syrjikö häntä. Edward, tulisitko tänne? Edward, herää! Hienoa. Joten oppilaat, saanen esitellä uuden oppilaamme Edward Elricin. Lajittelimme hänet ennen juhlan alkua, hän on Rohkelikossa. Hän tulee neljännelle luokalle", McGarmiwa selitti ja hätisti vaalean, pienikokoisen pojan Rohkelikon pöytään.

Hermione vilkutti heti pojalle, joka tuli heidän luokseen hämmentyneen näköisenä.

"Onko täällä aina tällaista?" hän kysyi ja katsoi oviaukkoon, josta Dumbledore nyt vilkutteli oppilaille hyvästiksi iso, vaaleanpunainen nalle kainalossaan.

"Enemmän tai vähemmän", Ron vastasi huokaisten.

"Oletko sinä todella 14-vuotias? Näytät ihan 11-vuotiaalta", paikalle ihan erikseen vaivautunut Draco Malfoy kommentoi yllättäen. Ed näki punaista, mutta onnekseen Malfoy oli kehittänyt hyvät refleksit fyysisten iskujen väistämiseen kiusattuaan jo vuosia kaikkea liikkuvaa, joten hän onnistui välttämään osumia siihen asti että Harry ja Ron saivat Edin kiinni. Sitten hän käveli pois naureskellen.

Japanilaiset turistikummitukset leijuivat paikalle.

"Tuo poika tuo mieleeni Aizenin", kommentoi mies, jolla oli otsassaan tumma tatuointi ja jonka punaiset hiukset olivat kiinni piikikkäällä poninhännällä.

"He kuuluvat selvästi rasvalettien lahkoon", vastasi mies, jolla oli pitkät, valkoiset hiukset, ja naurahti hivenen humaltuneesti.


Tilan, ajan ja kirjoittajan herkkien sormien säästämiseksi Harry Potterin ja liekehtivän pikarin luvut 13 ja 14 ja osia kappaleesta 15 on tiivistetty roolipelimuotoon (kuvitelkaa iloksenne myös Edin ystävystyminen Harryn, Ronin ja Hermionen kanssa ja Royn oppitunnit alkemiasta):

*Harry, Ron ja Hermione (ja Ed) saavat lukujärjestykset*

Professori Verso: Pollomuhkuja!

Hagrid: Räiskeperäisiä sisuliskoja!

Punurmio: Kuolema! *mielipuolista kikatusta*

Ron: Saanko minäkin katsoa sinun Uranustasi, Lavender?

*Rita Luodikko kirjoittaa "Lisää virheitä taikaministeriössä"-artikkelin. Lisää tähän paljon valheita herra Weasleystä*

Vauhkomieli: EHEI, EI ONNISTU, SÄLLI!

*Vauhkomieli muuttaa Draco Malfoyn hilleriksi*

Vauhkomieli: Tiedättekö te anteeksiantamattomat kiroukset?

Ed: Ihmissynteesi?

Vauhkomieli: Ei.

*Komennuskirous: opittu. Kidutuskirous: opittu. Avada kedavra: opittu.*

*insert flashback of Harry's parents death here*

Vauhkomieli: ALITUINEN VALPPAUS!

*Neville saa kirjan Välimeren taikavesikasvit ja niiden ominaisuudet*

*insert foreshadowing of future events here*

*Hermione tekee S.Y.L.K.Y-rintamerkkejä*

Hermione: Meidän lyhyen tähtäimen tavoitteemme on turvata kotitontuille kohtuullinen palkka ja kohtuulliset työskentelyolot.

*kirje Siriukselta. Sisältö: ei mitään tärkeää*

*Vauhkomieli harjoittelee komennuskirousta Harryyn*

McGarmiwa: Ron, hattu suoraan.


Huomaa, koska kirjoittajaa alkaa laiskottaa...