Kappale, joka ei sisällä kuin omia hahmoja. Ei saa tappaa niitä eikä meitä.

5. Joukko viherpiiperöitä

Suuri ryhmä vihreäpukuisia oppilaita oli kokoontunut metsäniitylle kuuntelemaan melkein yhtä suuren opettajan jaarituksia metsän kasvustosta. Selityksen keskeytti kuitenkin huuto keskeltä ryhmästä:
"Hei Jouko! Onko se totta, että joukossa tyhmyys tiivistyy?" Lihava opettaja keskeytti selityksensä, oli hetken hiljaa ja jyrähti:
"On!" Oppilaat nauroivat makeat naurut opettajansa kustannuksella. Joukoksi kutsuttu opettaja jylisi naurun yllä:
"Mutta oletko kuullut, että joukossa on myös voimaa!"

Nauravan massan takana vaaleahiuksinen tyttö haroi hiuksiaan ja syötti turhautuneena leivänpalasia harakalleen. Harakka keikkui tyytyväisenä hänen olkapäällään, eikä vaikuttanut ollenkaan pahoittavan mieltänsä leivänpaloistakaan. Värinä housun taskussa lopetti harakan ruokinnan ja tyttö kaivoi puhelimensa korvalleen.

"Lotta?"

"Onko sinulla tunti kesken?" vastasi tuttu ääni linjan toisessa päässä. Lotta mietti, mistä syystä hänen pikkuveljensä soitti tähän aikaan tunnista.
"On, miten niin?"
"No tuosta taustamelusta."
"Oliko sinulla jotain asiaakin?"
"Joo, kansliassa on jotain asiaa sinulle. Ota Ulla mukaan, jos törmäät."

"Selvä", tyttö katkaisi puhelun ja loikki ryhmän luota suunnaten harjoituskentälle.

Suurella niityllä oli meneillään varsin kova kamppailu. Viimeisen vuoden oppilasryhmä harjoitteli kaksintaistelua miekoilla. Pieni pikkutyttömäinen persoona heilutteli taitavasti suurta kaksipäistä ja leveää miekkaa torjuen vastustajansa iskut ja pistot kuin vettä vaan.

Lotta pysähtyi tarkkailemaan reunalle nojaten puiseen sauvaansa. Lopulta leveän miekan omistaja selätti vastustajansa.

"Ulla!"

Miekkailija nosti päänsä ja heilautti kättänsä tervehdykseksi.

"Kansliassa on jotain asiaa meille, joten nappaa tavarasi mukaan ja lähdetään sinne", Lotta hihkui ryhdistäytyen. Ulla nyökkäsi ymmärtäneensä viestin ja meni hakemaan tavaroitaan. Tyttö palasi tuota pikaa mukanaan melkein itsensä kokoinen reppu selässä. Suurempia dialogeja käymättä he loikkivat yhdessä koulun päärakennusta kohti.

Päärakennuksen kohdalla he näkivät muutaman ryhmän harjoittelevan loikkimista, ennen kuin astuivat sisään pariovista. Eräs kovaonninen harjoittelija törmäsi kovalla vauhdilla seinään mäjähtäen ikävänkuuloisesti. Kumppanukset kyyristyivät hieman ällötyksestä.

Parivaljakko käveli pitkin pitkääkin pitempiä käytäviä samalla pysähtyen opastetaulujen kohdalle. Lopulta laiska miehen ääni heidän takanaan pysähdytti heidät.

"SEIS. Mihin te luulette olevanne matkalla? Eikö teidän pitäisi olla tunneilla?"

"Joo, mutta kansliassa on asiaa meille."
"Eikö tuollaiset asiat pitäisi hoitaa välitunneilla?"
"Eikö samaan sarjaan kuulu myös vessareissut?"
"… tuo oli hyvä pointti, saatte jatkaa", lyhyenläntä miesopettaja tokaisi ja lampsi takaisin opettajien huoneeseen kahvikuppi kädessään.

"Voisinpa minäkin saada kahvia keskellä päivää", Lotta totesi uneksivasti ja he jatkoivat seikkailuaan koulun syövereihin.

"Ulla."
"Niin?"
"Me siis olemme tässä", Lotta totesi ja naputti sormellaan suurta ystävällisen näköistä punaista pistettä suuressa kartassa. Kartta toi mieleen ostoskeskusten opasteet.
"Kyllä."
"Ja tässä lähellä on kanslia?"
"Kyllä se saattaa olla niinkin."
"Tässä herää kysymys, että missä hitossa se kanslia on, kun minä en näe sitä", Lotta valitti, pyörähtäen puoliympyrän ja levittäen kätensä käytävälle.
"Se on juuri tuossa", Ulla vastasi ja osoitti kartan vieressä olevaa ovea.
"Ai, hups."

Ulla ja Lotta siirtyivät ne muutamat desimetrit kanslian ovelle ja työntyivät sisään. Vanhan puoleinen ikiteini keikkui toimistotuolilla ja hyppäsi heitä vastaan. Nainen halasi heitä kumpaakin tervehdykseksi, hihkuen samalla kuinka ihania nuoria naisia heistä oli tullut, ennen kuin palasi takaisin konttorituolilleen.
"No niin, rakkaat oppilaat, te pääsette edustamaan kouluamme Tylypahkaan koulujenvälisiin otteluun", rehtori aloitti pehmeästi puheensa. Tytöt vilkaisivat ilahtuneena toisiinsa.
"Lähdette sinne kahdestaan, mutta saatan teitä jonkin matkaan, koska lähden Italiaan. Pääsette samalla kuitenkin käymään koulua siellä. Ottakaa mukaanne koulupukunne, vaihtovaatetta runsaasti; Englannissa on kylmää ja ikävää, henkilökohtaiset hygieniavälineet, yhteydenpitolaitteet, kamera, koulukirjanne, taikasauvanne, kutsuntasauvanne ja aseenne. Ai niin, hieman rahaa kioskiin."

Lotta tökki harakan nokkaa sormenpäällään.
"Entä lemmikit?"
"Mitä niistä?"
"Voinko ottaa Hopean mukaan?" Rehtori loi pitkän silmäyksen kesyharakkaan. Naisen kasvoille levisi aurinkoinen hymy.
"No totta kai sinä voit ottaa hänet mukaan. Hyvätapaisempaa harakkaa en olekaan tavannut ikinä!"
"Taitaa johtua siitä, että on ainut harakka minkä on tavannut…" Ulla mutisi saaden Lotan virnistämään.

Rehtoria tämä ei tuntunut haittaavan, sillä nainen alkoi paasata matkan avartavuudesta ja siitä kuinka maailmalta löytyisi yllättäviä ystäviä. Tytöt vaihtoivat painoa jalalta toiselle odotellessaan kohteliaasti puheen loppumista. Hetken jälkeen tarina lakkasi.
"Onko teillä kysyttävää?"
"On. Milloin on lähtö?"
"Kahden viikon kuluttua. Muuta?"
"Onko matkaevästä?"
"Koulu järjestää sämpylät ja tripit matkalle. Muuta?"
"Mitä kouluja tulee sinne?"
"Isäntäkoulu tietysti, muita en sitten saa paljastaa."
"Mikset?"
"Se on salaisuus."
"Miksi?"
"Koska muuten se ei olisi yllätys."
"Miksi?"
"Eiköhän teidän ole aika palata tunneillenne."
"Miksi? … Tai ei mitään." Ja niin he poistuivat kansliasta palaten käytävien verkostoon.

"Löytyyköhän sieltä bishejä?" Ulla aloitti keskustelun.
"Ja ruusuilla täytettyjä luokkahuoneita?" Lotta kohautti olkapäitään saaden Hopean napsauttamaan nokkaansa äkäisesti.
"Jaa'a, ehkä sieltä saattaisi", tyttö vastasi mietteliäästi.
"Joku sellainen, jolla on viininpunaiset hiukset ja kuuntelee Antti Tuiskua?" lyhyempi kaksikosta ehdotti silmät loistaen. Lotta pysähtyi ja katsoi järkyttyneenä ystäväänsä.
"Minä en ymmärrä kumpaakaan noista kriteereistä…" tyttö totesi antaen ilmeensä palautua normaaliin.
"Ajattele!" Ulla hehkutti.
"Jos pitää Antti Tuiskusta, voin kuunnella hänen kanssaan sitä vaikka kuinka ja voimme keskustella siitä ja…"
"Kiitos, minä ymmärsin yskän. Puhutaanko niistä ruusuilla täytetyistä luokkahuoneista?"

No, mitä pidätte Ullasta ja Lotasta?