Muistan nauttineeni tämän kirjoittamisesta.
6. Saapumisia
Roy teki havainnon, josta hän ei ollenkaan yllättynyt – oikeastaan hän oli odottanut sitä jo koulun alusta asti: alkemian opettaminen laumalle välinpitämättömiä puuskupuheja ja lähes sietämättömiä luihuisia alkoi tympiä.
Toisaalta voitti se edellisen tunnin, jolle oli osallistunut rohkelikkoja ja korpinkynsiä neljänneltä vuosikurssilta. Ed oli korjannut häntä monta kertaa ja virnistellyt hänelle omahyväisesti kun ei ollut näsäviisas.
Sen lisäksi muut oppilaat olivat tehneet kamalia kysymyksiä koko tunnin, vaikka hän oli antanut selvät ohjeet ja kirjassa oli vielä tarkennusta.
"Anteeksi, professori Mustang, mutta sanoitte, että tämän viivan pitäisi olla 45 asteen kulmassa, mutta omani on 46, 5° asteen kulmassa. Haittaako se?"
"Tiedän, että sen pitäisi olla tähti, mutta minä halusin piirtää kukkasen!"
"Saanko piirtää viivan vapaalla kädellä?"
"Olen pahoillani, että häiritsen, mutta minkä muotoinen ympyrä taas olikaan?"
Vain Ed, Hermione ja muutama korpinkynsi olivat selviytyneet tunnista kunnialla.
Onneksi tunti loppui tänään aiemmin, koska vierailevat koulut tulisivat aivan pian.
Roy hätisti luokastaan puuskupuhit ja luihuiset, jotka lähtivätkin innosta hihkuen matkoihinsa.
Haettuaan viittansa Roy lähti ulos. Katsellessaan kuinka tupia johtavat opettajat järjestelivät oppilaita riveihin hän ei voinut olla huokaisematta helpotuksesta.
Nuoret keskustelivat vilkkaasti tulevista vieraista. Roy kuuli ohimennen erilaisia arvauksia luudista, porttiavaimista ja warppaamisista, jotka edellyttivät susiksi muuttumista.
Yhtäkkiä Kielletystä metsästä alkoi kuulua ryskettä. Linnut lehahtelivat taivaalle isoina parvina ja pienet eläimet juoksivat .
"Mitä nyt?"
"Mitä Kielletyssä metsässä tapahtuu?"
"Se on ihmissusi! Se tulee ja syö meidät! Maastoutukaa!"
Kaikki muut, paitsi ensimmäisen luokan oppilaat, jotka olivat heittäytyneet mahalleen maahan, kääntyivät kiinnostuneina katsomaan kohti Kirottua metsää.
Hetken kuluttua metsästä syöksyi aukealle reki. Sen perässä juoksi suurehko lauma nälkäisen näköisiä susia. Reen kyydissä istuneista tytöistä toinen, se vaalea, nousi seisomaan, katsoi susia hetken puolittain kiinnostuneena ja huokasi sitten.
"Viimeisen kerran, siinä todella olivat kaikki herkkupalat! Menkää nyt metsästämään, te olette Herran tähden susia!" hän komensi susia ja huiskautti kädellään metsää kohti. Kun sudet jo jolkottelivat kohti metsä, hän huusi niiden perään:
"Mutta en tarkoita, ettenkö pitäisi teistä! Käyn tapaamassa teitä, kunhan saan ostettua lisää erilaisia makupaloja!"
Toinen tytöistä oli jo hypännyt alas reestä ja ottanut sekä omat että ystävänsä matkatavarat reen tavaratilasta. Hän oli myös kiittänyt iloisesti hymyillen vaaleaa haltiapoikaa, joka rekeä ohjasti. Vaalea tyttökin hyppäsi alas ja reki kiisi takaisin metsään.
Lyhyt brunette irvisti.
"Et ikinä pääse eroon niistä, jos alat kaveerata niiden kanssa. Muistathan, miten kotona kävi", hän huokasi moitetta äänessään. Blondi väitti vastaan, mutta tässä vaiheessa tylypahkalaiset saivat taas puhuttua ällistykseltään, joten Roy ei kuullut keskustelun loppua.
"Ne tulivat Kielletystä metsästä?"
"Ja puhuvat susille? Kielletyn metsän susille?"
"Ovatko ne hulluja?"
Tytöt, jotka eivät joko kuulleet tai välittäneet, esittelivät itsensä.
"Hei, olemme Ulla ja Lotta Suomesta!" He totesivat melkein yhteen ääneen.
"Aa, se selittääkin kaiken", joku nyökkäsi ja kummastelut vaikenivat.
Pällisteltyään tarpeekseen Ullaa ja Lottaa Tylypahkan oppilaat kyllästyivät ja jatkoivat kesken jääneitä keskustelujaan.
Ulla ja Lotta siirtyivät juttelemaan Dumbledorelle.
"Valitettavasti rehtorimme ei päässyt tänne, mutta hän lähetti teille terveisensä ja tämän kortin", Ulla selitti ja vilkaisi kysyvästi Lottaa. Lotta ojensi huokaisten kortin Dumbledorelle.
"Kyllä minä tiesin, että hän lähettää kortin, kultaseni. Tiedän jopa, mitä se sanoo. Miksi minun pitäisi katsoa se?" Dumbledore valitti, mutta McGarmiwa potkaisi häntä sääreen. Muristen Dumbledore otti muinaisen tietokone-korpun kokoisen kortin, josta ponnahti esiin pieni kolmiulotteinen heijastus Ullan ja Lotan koulun rehtorista.
"Heippa, Dumppis! Eipä ollakaan aikoihin nähty! Pidäthän hyvää huolta tytöistäni? He ovat hyvin käyttäytyviä nuoria neitejä. Majoita heidät, jos viitsit." Hologrammin hieman tietokoneistettu ääni vaikeni ja kuva vetäytyi takaisin korttiin. Dumbledore antoi sen takaisin tytöille.
"Mukavaa, pipariseni, että saavuitte. Etsikääpäs nyt itsellenne kivoja leikkikavereita, joiden kanssa voitte odottaa muita kouluja", hän ohjeisti. Tytöt vilkaisivat toisiaan ja lähtivät yksissä tuumin kohti Edin nelikkoa.
Pian joku alkoi kirkua ja osoitella taivaanrantaa.
"Lohikäärme! Se tulee ja syö meidät! Maastoutukaa!" Kaikki ensimmäisellä luokalla olevat ja puolet toisluokkalaisista makasivat pian maassa.
"Ei se ole lohikäärme. Se on selvästi lentävä talo", totesi joku fiksumpi ja pyöritteli silmiään.
Lopulta heitä taivaalta lähestyvä objekti osoittautui valtaviksi vaunuiksi.
"Oi noita hevosia", Lotta huokaili haltioissaan.
"Onhan tuo aika coolia. Mutta kyllä meidän rekemme oli paljon hienompi. Siinä oli kulkusiakin", Ulla tokaisi ja laittoi kätensä puuskaan.
Vaunut laskeutuivat tömähtäen. Niiden kyydistä nousi poika, joka asetti paikoilleen portaat rehtoria varten. Pian portaita hyppi alas Beauxbatonsin rehtori.
"Dumblidorr! Miten 'ienoa nähdä sinua jälleen!"
"Madam Maxime! Gurbitsaiseni!"
Kun rehtorit olivat vaihtaneet tervehdykset, kuulumiset, virallisuudet ja sulakkeen, olikin taas hyvä hetki seuraavan koulun saapua paikalle.
Beauxbatonsilaiset olivat jo lähteneet sisälle lämmittelemään. Tylypahkalaiset, jotka värjöttelivät lokakuisessa pakkasessa, alkoivat kuulla huminaa, joka muistutti pölynimuria.
"Se on siivooja! Se tulee ja syö meidät! Maastoutukaa!" joku ekaluokkalaisista huusi ja heittäyti mahalleen. Muut katsoivat häntä hämmentyneinä. Sitten Lee Jordan osoitti järvelle.
"Katsokaa järveä!" hän huusi.
"Se on merihirviö! Se tulee ja syö meidät! Maastoutukaa!"
Loputkin ensimmäisen luokan oppilaat olivat rähmällään maassa.
Se ei kuitenkaan ollut merihirviö vaan Durmstrangin laiva.
"Dumbledore! Miten menee, kuomaseni, miten menee?" Irkoroff, koulun rehtori, tervehti hilpeästi.
"Kukkeasti, vanha kaveri, kukkeasti", Dumbledore vastasi.
"Ah, täällä taas... Viktor, pikkuinen, tulepas tänne lämpimämpään. Tulkaa te muutkin vintiöt, kun kerran kuitenkin haluatte", hän huokasi ärtyneesti.
Tytöt alkoivat kiljua. Roy yritti miettiä, mistä tunsi pojan. Lopulta hän tuli tulokseen, että oli saattanut nähdä hänet joskus niissä lehdissä, joita oli löytänyt junasta matkalla Tylypahkaan. Viktor taisi olla urheilija. Aina tytöt jaksavatkin kuolata sellaisten ihmisten perään, joiden ainut ansio on pallon käsitteleminen vähän muita taitavammin.
Durmstrangilaisetkin katosivat sisälle.
"Miksei meidän annettu mennä sisälle?" Ulla marmatti.
"Etkä sinä muka halua nähdä muiden koulujen saapumisia?" Lotta kysyi.
Ulla huokasi. Hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa vastata, kun maa alkoi täristä.
"Se on valtava myyrä! Se tulee ja syö meidät! Maastoutukaa!" Ensiluokkalaiset lojuivat taas pitkin pituuttaan nurmikentällä.
"Onneksi tänne ei tule enää muita kouluja..." Ron totesi ärtyneenä.
"Tuntuuko vain minusta tältä vai olisiko todella typerää maastoutua, jos valtava myyrä hyökkäisi?" Ed kysyi mietteliäänä.
Maasta ei kuitenkaan noussut myyrää ja taimi. Taimi kasvoi nopeasti puun kokoiseksi vihreäksi piikikkääksi varreksi, jonka päässä oli ruusunnuppu.
Kun nuppu puhkesi kirkkaan punaiseksi ruusuksi, sen sisältä maahan leijui ensimmäisenä kaunis vaalea nuori mies.
Pian hänen perässään laskeutui viisi yhtälailla hurmaava nuorukaista ja yksi persoona, jonka sukupuolesta kenelläkään ei ollut varmuutta.
"Ouranista, hyvää päivää. Olen Tamaki Suoh, tässä ovat ystäväni. Rehtorimme oli valitettavasti estynyt, joten tulimme itsenäisesti. Hän lupasi lähettää teille pöllön", vaalea poika selitti.
"Sepä miellyttävää, kultaseni. Minäpä majoitan teidät ja Suomen tytöt Rohkelikon tiloihin, jollei teitä haittaa?" Dumbledore ehdotti kohteliaasti.
Sekä suomalaiset että japanilaiset vakuuttivat kiireesti, että se sopi hyvin.
"Hienoa. Sitten voimme lähteä sisälle", Dumbledore kertoi koko koululle.
Ja olihan minulla syytäkin nauttia.