7. "Tehän olette jo löytäneet joukosta jo muutaman ystävän"

Kuolemanjumalat olivat todenneet jo viikkoja sitten, että paras paikka ruokasalissa oli kattoparrut. Ne piiloutuivat ovelasti taivaaksi noiduttuun kattoon ja näytti siltä, että kolme tummapukuista miestä ja Shunsui istuivat tyhjän päällä. Sieltä näki myös helposti korokkeelle, eikä äänentoistokaan ollut huono.

Nyt nelikko sai uutta kiinnostavaa tutkittavaa lintuperspektiivistä, sillä tyhjä sali ei kovin pitkään ollut mielenkiintoinen. Paikalle tungeksi tylypahkalaiset, muutamia turkisviittaisia, saman verran siniviittaisia, pieni joukko violettipukuisia ja kaksi viherpiiperöä. Renji heilutteli jalkojaan samalla miettien, jos vaikka 'vahingossa' pudottaisi toisen sandaaleista jonkun päähän. Mies kuitenkin tyytyi odottelemaan parempaa tilaisuutta. Liikkuvassa massassa oli vaikea tähdätä yhteen kohteeseen tarkasti.

Väki istuutui paikoilleen. Renji hyppi istuen muutaman desimetrin oikealle ja alkoi tähdätä kenkäänsä jonkun punahiuksisen päähän.
"Mitä sinä teet?" tiukkasi Ichigo hänen vierestään.
"Tähtään."
"Miksi hitossa?"
"Jotta saisin sen tarkasti siihen mihin sen kuuluukin mennä", Renji vastasi virnistäen susimaisesti pojalle.
"Hyvä on Ananas, kerro mitä teet", Ichigo käski. Samalla Renji potkaisi jalkineensa jalasta ja se pudota kopsahti punapään päähän. Heti perään Renji pudottautui pojan viereen, taputti tätä olkapäähän ja hyppäsi takaisin parrulle kenkä mukanaan. Poika ei reagoinut, toisin kuin vierustoverinsa. Tuijotti vain eteenpäin pelottavan tarkasti yhtä niistä turkisviittaista.

Renjin laittaessa kenkäänsä paikoilleen vahtimestari rahtasi pois kahta jykevää tuolia ähkien ja kiroillein. Nuhruinen mies oli rahdannut ensiksi seitsemän tuolia sisään ennen oppilaiden tuloa, ilmeisesti turhaan. Renji veikkasi, että miestä seuraavasta kissasta ei ollut kuolleen katin verran apua.

Kuolemanjumala pomppi useita metrejä vasemmalle ja tähtäsi uuden oppilaan päähän. Valitettavasti koulun henkilökunta, vierailevien rehtoreiden ja kahden muun kanssa, tuli sisään ankanmarssia. Siniviittaiset pomppasivat pystyyn samalla kun Renji potkaisi oman kenkänsä pois jalasta. Tähtäys meni huti, se osui nimittäin erästä huivipäistä siniviittaista tyttöä päähän. Kiukkuinen kiljahdus sävytti ilmaa Renjin pudottautuessa hakemaan kenkäänsä.
"Sori", mies totesi, loikkasi takaisin paikalleen. Vihreäpukuiset rohkelikkojen pöydässä alkoivat kiinnittää yhä enemmän huomiota kattoon. Korpienkynsien pöydässä kuului pahoittelevaa mutinaa huivipäälle. "Turistikummitukset" oli ainut sana, joka kuului tarpeeksi selvästi.

Henkilökunnan päästyä paikalleen – kuten myös kenkiä heittelevän Renjin – Dumblerode aloitti puheensa:
"No niin, kultaseni, ennen kuin kerromme mikä on tämä virallinen ja huijaamaton tuomari – jota pystyy huijaamaan vain minua vahvempi pimeyden harrastaja – syödäänpä nyt kunnolla ja nautitaan seurasta, joohan?"

Tupapöydät täyttyivät ruuista. Herkullinen tuoksu leijaili myös kattoon. Renji kuuli, kuinka hänen mahansa murisi. Niin murisi myös Ichigon ja kapteeni Ukitaken. Shunsui oli liian keskittynyt juttelemaan jonkun pienen henkiolennon kanssa ja oli sitä paitsi liian kaukana Renjistä, että hän olisi kuullut vaaleanpunatakkisen miehen mahan.

Ensimmäisenä maahan pudottautui Ukitake. Mies taikoi kulhon leveästi hihastaan ja lastasi siihen, ensiksi kohteliaasti pahoitellen aiheuttamaansa häiriöitä, muutama tarkkaan harkitun ruuanpalasen. Ei mitään litkua sisältävää ja käsin syötäviä. Pöydässä istuvat puuskupuhit vetäytyivät kiinni vierustovereihinsa väistääkseen vieraan haamun kosketusta. Mies pomppasi takaisin istumapaikalleen alkaen maistella saalistaan.

Renji vilkaisi toisen kapteenin suuntaan todeten, että tämä, yhdessä sen häijynnäköisen henkiolennon kanssa, oli alkanut ryyppäämään varsin rivakkaa tahtia. Molemmat keikkuivat vaarallisen näköisesti parrulla ja nauroivat jollekin. Renji huomasi myös kuinka Ukitake loi pelottavan pistävän katseen siihen keltasilmäiseen hyypiöön.

Ichigo pudottautui lattialle, lastasi hihasta taiottuun kuppiin muutaman kanankoiven ja palasi Renjin vierelle mutisten samalla "joka kuolemanjumalan kenttävarustuksesta" ja "ylistys olkoon 12. divisioonan". Renji yritti pihistää koipea pojan kupista, mutta Ichigo laittoi vastaan ja sähähti, että miehen pitäisi hakea omat ruokansa. Niin kuulemma teki muutkin.

Huokaisten Renji kaivoi esiin oman kuppinsa ja pudottautui maahan. Virhe tapahtui siinä vaiheessa kun hän laskeutui vihreään pukeutuneiden tyttöjen taakse. Aikoessaan palata takaisin, nopean ryöstön jälkeen, hänet kampattiin. Kuului ilkeä mäjähdys lattialta ja kuudennen divisioonana luutnantti lojui rähmällään kivisellä pinnalla samalla suojellen kuppiaan pystyyn nostetun käden päällä.
"Pidätkö Antti Tuiskusta?" se lyhyempi vihreistä kysyi. Renjillä löi hetken tyhjää. Hänet oli juuri kampattu, hän lojui juuri lattialla ja hän sai juuri kysymyksen, pitikö jostain tyypistä, jota ei tuntenut.
"… Kenestä?" mies kysyi katsoen tytön pyöreisiin kasvoihin. Tyttö näytti silminnähden pettyneeltä.
"Ei sitten mitään", viherpiiperö irrotti otteensa Renjin nilkasta ja palasi keskusteluun silmälasipäisen japanilaisen pojan kanssa.

Ichigo laskeutui kevyesti Renjin viereen ja otti tämän kipon omiin käsiinsä. Renji kömpi ylös, pudisteli vaatteitaan.
"Tämä oli jopa huonompi laskeutuminen kuin niillä Rare Birdeillä…" Renji valitti ottaen kipponsa Ichigon käsistä. Samalla viherhiippareiden korvat tuntuivat nytkähtävän ja molemmat naisihmiset kääntyivät kuolemanjumalia kohti.
"Se oli nousu, Renji, ei las…" Ichigo aloitti, mutta toinen vierailevista tähdistä keskeytti hänen puheensa.
"Mitä? Onko teillä Rare Birdit?" se vaaleahiuksinen ja toveriaan pitempi kysyi siniset silmät selällään. Ichigo selvisi ensimmäisenä hämmästyksestään:
"Ehkä pitäisi sanoa 'oli', ennemminkin…" Vaaleahiuksinen tyttö kääntyi lyhyemmän brunetin puoleen:
"Mistä vetoa, että he tipahtivat samalla tavalla kuin ToSissa?"
"Älä taas aloita…"
"Kymmenestä kaljuunasta!"
Renji rykäisi nyrkkiinsä, tasapainotellen keraamista astiaansa taitavasti kädessään.
"Minulla ei ole hajuakaan mistä te puhutte, mutta me todellakin putosimme taivaalta", mies totesi. Samalla vaaleahiuksinen kiljaisi riemusta ja osoitti voitonriemuisesti etusormellaan ystäväänsä.
"Minä en maksa sinulle mitään", lyhyempi kaksikosta totesi latistaen blondin riemua.

Ukitake laskeutui myöskin juttukumppanien seuraan hymyillen nuoremmille kuolemanjumalille.
"Tehän olette jo löytäneet joukosta jo muutaman ystävän", mies totesi hymyillen isoäitimäisesti. Ichigo rapsutti poskeaan ja vilkaisi kiivaasti keskustelevaa paria. Renji kohotti tatuoitua kulmaansa ja hymähti.

"Ai, unohdettiin esittäytyä. Minä olen Lotta", esittäytyi vaaleahiuksinen ja ilmeisesti vedonlyöntiin taipuvainen tyttö. Ruskeahiuksinen vilkutti kuolemanjumalille.
"Ja minä Ulla, hauska tavata", vilkuttaja tervehti. Ukitake hymyili tytöille takaisin ja jopa – kumma kyllä – vilkutti Ullalle.
"Iltaa, nimeni on Juushiro Ukitake." Ichigo hymähti nyökäten sitten vastakkaisen sukupuolen edustajille tervehdykseksi.
"Ichigo Kurosaki", poika esittäytyi. Renji virnisti.
"Minun nimeni on Abarai, Renji Abarai."
"Joku on tainnut katsella James Bondia viime aikoina?" kysäisi kiharahiuksinen tyttö Lotan vierestä. Renji näytti hämmästyneeltä. Tyttö pyöräytti tuskastuneena silmiään.
"Tuo on käytetyin mukacooleista esittäytymisistä", tämä valitti.

Ukitake yski kohteliaasti yrittäen saada huomiota itseensä, saaden Ichigon ja Renjin kaivamaan hihoistaan nenäliinaa.
"Ei kiitos", mies torjui ojennetut servietit kasvoillaan hämmentynyt ja vaivaantunut katse.
"Entä mikä on sinun nimesi?"
"Hermione Granger ja tuo joka tuijottaa on Ron Weasley ja tuo mustahiuksinen silmälasipää on Harry Potter", tyttö esitteli itsensä, sekä ilmeisesti läheisimmät ystävät, jota hänellä oli. Renji katsoi hieman tarkemmin tuijottajaa.
"Tuo on se sama tyyppi, jonka päähän pudotin sandaalini…" mies mutisi Ichigolle puoliääneen.
"Mikä häntä oikein vaivaa?" Ichigo kysyi ääneen Hermioneksi esittäytyneeltä tytöltä. Hermione tuhahti paheksuvasti ja pyöräytti silmiään vielä paheksuvammin.
"Idolinsa lumoissa", hän vastasi. Ichigo avasi suunsa kysyäkseen mitä oikein Hermione tarkoitti, mutta ruoka katosi pöydistä ja korokkeelta kuului yskintä. Samassa Renji ja Ichigo olivat kaivaneet piilotetut nenäliinat takaisin käsiinsä ja tarjosivat Ukitakelle, joka kielsi olleensa se, joka yski.

"No niin nuppuseni, nyt on aika paljastaa tuomari, joka valitsee ottelijat tähän hienoon ja vanhanaikaiseen, mutta myös äärettömän verenhi… anteeksi korjaan, vaikeaan koitokseen. Voro kultaseni, toisitko pyykkikorin?" Dumbledore oli kohottautunut seisomaan. Koulun vahtimestari kantoi sisään ison, vaaleapunaisen korin, jossa ei näyttänyt olevan mitään. Sähähtäen Lotta peitteli silmiään ja käänsi katseensa muualle.
"Nyt saanen esitellä teille tuomarin, joka valitsee ottelijat", Dumbledore ilmoitti. Jostain alkoi kuulua rumpujen pärinää vanhan velhon ojentaessa kätensä koriin. Nopeasti mies kiskaisi pienen kangaspalan esille rumpujen pärinän päättyessä triangelin helähdykseen.
"Yömyssyni!"

Sali tuntui muuttuneen entistä hiljaisemmaksi.
"Mutta meidän pitää valmistaa, ettei pienet ja sievät kehonne loukkaannu näissä koitoksissa, joten vain 17-vuotiaat pystyvät ylittämään ikälinjan, jonka minä vain teidän takianne teen. Minä uhraan tässä yömyssyni ja yöuneni teidän tähden, joten toivon, ettette laita sinne mitään ylimääräistä kuin paperilaput, joohan?" Dumbledore jatkoi ja halasi vaaleanpunaista pipoa hellästi.
"Osallistujat ottavat sulkakynänsä kauniisiin käsiinsä ja kirjoittavat sievälle pergamenttilapulle nimensä ja koulunsa. Tämän jälkeen he laittavat lapun yömyssyyni, joka jää huomisen päivän ajaksi eteisaulaan. Huomisillan kurpitsajuhlassa julkistamme osallistujat. Hyvää yötä, nuppuset, nähkää kauniita unia, jookos?" Dumbledore toivotti, juoksi myssy kädessään salin ovista ulos mutisten samalla jotain ilkeistä oppilaista, jotka varastivat hänen aarteensa.

Hiljaisuus jatkui ja tuntui syventyvän oppilaiden ja kuolemanjumalien tuijottaessa ovia.
"Onko täällä aina tällaista?" kysyi violettipukuinen henkilö, jonka sukupuolesta ei voinut olla täysin varma. Kultahiuksinen poika nyökkäsi ja hymähti:
"Siltä se ainakin vaikuttaa."
Samassa Hermione vaikutti muistavan jotain ja osoitti äskeistä puhujaa.
"Ai niin, tuo on Edward." Kuolemanjumalat siirtyivät tuijottamaan Ediä oven siasta.
"Älkää katsoko minua noin!" Ed parahti kavahtaen taaksepäin, mitä pöytä antoi tilaa.

Oppilaat alkoivat liikehtiä ja nousta ylös, vilkaisten välillä huolestuneesti kattoon peläten, että pian sataisin veden sijasta taivaalta henkiolentoja.
"Olette näköjään tutustuneet jo Riesuun", Hermione kommentoi Ukitakelle. Ukitake kohotti kulmaansa.
"Kehen?"
"Räyhähenkeen, joka näyttäisi olevan umpitunnelissa ystävänne kanssa", tyttö täsmensi. Ukitaken silmät kaventuivat ja mies tuhahti.
"Niin siltä vaikuttaa…" kuolemanjumala näytti hyvin loukkaantuneelta ja kiukkuiselta vilkaistessaan kattoon.

"Hei Hermione, missä suunnassa on Rohkelikkojen tilat? Voisin mielelläni vaihtaa vaatteita ja painua nukkumaan", Lotta kysäisi noustuaan pystyyn. Hermione siirsi huomionsa vieraisiin ja keräsi kuin hanhiemo konsanaan ryhmän kokoon. Tyttö raahasi punahiuksista tuijottajaa niskasta pidellen ovia kohden.

Kuolemanjumalat jäivät tuijottamaan ulos virtaavaa massaa hiljaisena. Lopulta Ichigo venytteli haukotellen.
"No, menen etsimään jostain suojaisan nurkan nukkua. Tuletko mukaan Renji?" poika kysäisi. Renji tunsi poskiensa kuumottavan hieman.
"Tulen", hän vastasi kävellen sitten Ichigon kanssa poistuvan massan häntäpäähän.

Ukitake istui kaikkien hyvien pöytätapojen vastaisesti pöydälle tuijottaen kattoon. Tarkemmin sanottuna ryyppäävään kaksikkoon. Mies laittoi kätensä puuskaan ja heitti vasemman jalkansa oikea päälle. Katonrajassa roikkuva kaksikko näytti saaneen päähänsä jotakin. Molemmat nousivat pystyyn ja kaatuivat taaksepäin tyhjänpäälle. Riesu pudota mätkähti maahan kuin tiiliskivi Shunsuin leijuessa kohti maanpintaa juuri sillä tavalla miten tiiliskivet eivät leiju.

Shunsui laskeutui kevyesti maahan hihittäen hilpeästi.
"Anna universaalin liikkeen virrata lävitsesi ja kannattaa sinua", mies hihitteli heiluen raskaasti puolelta toiselle. Ukitake mulkoili erittäin rumasti ystäväänsä.
"Oh! Juu, lähdetkö kanssani ulos. Siellä on ihan näppä… rä kuutamo", vaaleanpunaiseen takkiin pukeutunut kuolemanjumala ehdotti. Ukitake tuhahti ja nakkeli niskojaan ystävälleen. Mitään sanomatta Ukitake lähti salista jättäen Shunsuin tuijottamaan hölmistyneenä peräänsä.