9. Kyselytunti, ninjoja, partoja, voisarvia ja arvausleikki

Viime yö oli venynyt rohkelikkojen oleskelutilassa pitkäksi. Jokainen halusi tietää vieraiden kouluista kaiken jokaista pientä yksityiskohtaa myöten.
"Mitä teillä opetetaan?" ("Jaa'a, perusteet kaikesta, myös jästien aineista, ainakin.")
"Ovatko nuo koulupukunne?" ("Kyllä ne ovat.")
"Miten pojat pukeutuvat teillä, Ulla?" ("Pojilla on kanssa vihreää, mutta mekkojen sijasta tunikat.")
"Miten tytöt pukeutuvat siellä, Haruhi?" ("Tuota… heillä on sellainen vaaleankeltainen hame…")
"Oletko sinä jotain sukua sille ranskalaiselle veelalle, Tamaki?" ("Kenelle? En, mutta haluaisin tavata hänet, mutta vielä enemmän haluaisin tuntea sinut, prinsessani.")
"Minkälainen koulu teillä on?" ("Sellainen iso kartano keskellä metsää!" "Meillä on iso rakennusrypäs keskellä kaupunkia. Naamioitu rikkaiden kouluksi.")
"Mitä te syötte siellä?" ("Ruokaa.")
"Onko tuo teidän taikasauvanne, Lotta?" ("Ai tämä puukeppi? On ja ei.")
Vasta kello kolmen aikaan aamuyöstä vieraat irtautuivat isäntiensä joukosta ja siirtyivät nukkumaan. Hermione oli käynyt päässään läpi Tylypahkan historian miettiessään sitä, kuinka monesti tuvan kylkeen oli kasvatettu ylimääräinen huone. Eikä hän ollut löytänyt kovinkaan monta.

Hermione suorastaan loikkasi pois sängystään, vaihtoi kiireesti vaatteensa päälle ja petasi häthätää vuoteensa. Mitään ylimääräistä ei sopisi jättää kotitonttujen tehtäväksi, hän ajatteli harjatessa hiuksiaan.

Tyttö hyppi makuuhuoneen portaat alas, törmäten melkein poikien ryhmään. Ed marmatti matkalla miksei hän ollut saanut ylimääräistä huonetta itselleen, vaan joutui Harryn, Ronin ja kolmen muun kanssa jakamaan makuutilat. Hermione mulkaisi rumasti poikaa ja sanoi, ettei yhden ihmisen takia mitään huoneita kasvateta: "Ei ne puussa kasva!"

Nelikko asteli nopeaa tahtia alas kohti ruokailusalia. He kuitenkin tapasivat professori Mustangin ja Ukitaken, jotka juttelivat kävellessään. Ed törmäsikin Mustangiin punastuen sen jälkeen voimakkaasti. Hermione, kuten moni muukin, oli nähnyt Ukitaken vain sen espanjalaista hurmuria muistuttavan henkilön kanssa. Häntä hämmensi nyt, mihin valkohiuksinen mies oli jättänyt ystävänsä.

"Huomenta", Mustang tervehti nelikkoa pörröttäen Edin hiuksia. Poika peruutti pois alta törmäten miltei takana olevaan Roniin. Ukitake hymyili isoäitimäiseen tapaansa nuoremmille ja toivotti myös hyvää huomenta.
"Mihin te nuoremmat kiiruhdatte?" hän kysyi tarkastellen oppilaita.
"Aamiaiselle, tahdomme nähdä kuinka täynnä se yömyssy on", Ed totesi katsoen mustapukuista miestä silmiin.
"Kuulostatpa sinä yhdeltä tutultani", Ukitake totesi kohottaen kulmiaan. Ed katsoi miestä hämmentyneenä.
"Kuulostanko?"
"Kyllä, meidän joukossamme on sellainen pieni…"
"Kuinka pitkä?"
"Anteeksi?"
"Näytä kuinka pitkä hän on."
"Kutakuinkin… tätä pitkä?" Ukitake mietti ja heilutti kättään Edin silmien korkeudella. Poika näytti saavan sädekehän ympärilleen ja kohoavan muutaman sentin maanpinnasta. Nuorukainen kääntyi ystäviensä puoleen.
"Jatkammeko matkaa?" hän ehdotti tovereilleen hieroen käsiään yhteen. Hermione nyökkäsi arasti ja alkoi hanhiemomaiseen tapaansa johdattaa joukkoa.
Ukitake vilkaisi Mustangia. Professori naurahti.
"Hänelle pituus on aina iso asia. Tai oikeastaan sen puute", mies tokaisi.
"Minä kuulin tuon paskiainen!" Edwardin ääni kiiri käytäviä pitkin saaden Mustangin nauramaan entistä lujempaa.

Hermione silmäili vieressä leijailevaa Edwardia. Poika huomasi tuijotuksen.
"Mitä?"
"Mietin vain, että miten sinä puhut professori Mustangille noin", Hermione sanoi. Ed hymähti ja risti kätensä niskansa taakse.
"Ja mietin sitä, että miten hän sietää sitä", tyttö jatkoi. Ed kohotti olkiaan ja katseli liikkuvia tauluja.
"Hän ei taida vastata sinulle", Harry ehdotti Hermionelle pehmeästi katsellen Edin niskaa

He saapuivat eteisaulaan. Suuri joukko oppilaita oli vallannut vaaleanpunaisen pyykkikorin ympäristön, jonka päällä yömyssy makasi. He tunkeutuivat ryhmän läpi käyttäen kyynärpäätä apunaan. Yömyssyssä oli kasa lappuja sisällä ja näytti siltä, että muutama vielä niin kangasrätti repeäisi. Kultainen ikälinja – toisin sanoen teksti, jossa luki "K-17, alaikäisiltä pääsy kielletty" – rajasi varsin tehokkaasti korin ympäristön. Linjan sisällä jakkaralla istui kuitenkin Lotta, nojaten polveensa ja juoden jotain kupista.

"Hei, Lotta, ketkä on jo laittaneet nimensä myssyyn?" Harry kysyi. Lotta nosti katseensa lattiasta ja suoristi selkänsä.
"Ainakin Kyoya, muista ouranilaisista en tiedä. Sitten koko Dumstrangin porukka laittoi lappunsa, muutamat kahdesti sen Irkoroffin kehotuksesta. Sitten tylypahkalaisia, ainakin pari luihuista, muutama puuskupuh ja koko joukko korpinkynsiä. Vielä en ole nähnyt rohkelikkoja", tyttö selosti nostellen samalla sormia pystyyn luettelon edetessä.
"Sinulta tuntuu tulevan tyhjentäviä vastauksia", Harry totesi ihmetellen. Lotta hihitti ja nousi seisomaan kävellen ikälinjan poikki nelikon luokse.
"Pakko, kaikki meidän koulussa opetetaan katsomaan tarkasti ja muistamaan selkeästi. Parhaimpia houkutellaan jatkokouluttautumaan ninjoiksi tai vakoojiksi", hän vastasi kohottaen olkiaan.
"Ninjoiksi?" Hermione kysyi. Lotta nyökkäsi.
"Miksi sinä istuit muuten tuossa?" Ron kysyi osoittaen hyljättyä jakkaraa. Tyttö vilkaisi jakkaraa ja virnisti sitten susimaisesti.
"Kyyläsin."
"Kyyläsit?" Hermione kysyi. Lotta nyökkäsi taas, katsoen surkeasti kuppiinsa.
"Miten vaan, mennään syömään", Ed lopulta totesi, kyllästyen kolmen muun tuijottaessa blondia.

Syömään lähteminen kuitenkin keskeytyi kaksosten – siis Weasleyn kaksosten – ilmestyessä paikalle ystävänsä kanssa. Fred nojautui Harryn puoleen.
"Tehty on. Otettiin äsken", poika kuiskasi voitonriemuisesti. Ilmeisesti Ronilla oli tarkemmat korvat mitä päälle päin näytti, sillä hän kysyi:
"Mitä?" Hänen veljensä kuitenkin ymmärsi hieman väärin kysymyksen.
"Sanoin juuri, että tehty on ja otettiin äsken", Fred vastasi, hieman kuuluvammin.
"En minä sitä, vaan mitä te olette ottaneet", Ron täsmensi kuulostaen selvästi närkästyneeltä.
"Vanhennuslientä. Tippa per nenä", George vastasi pörröttäen Ronin hiuksia.
"Maistuisi varmaan sinullekin?" Ron nyrpisti nenäänsä.
"Ei maistu, kiitos vaan. Se litku on varmasti kamalaa ja maistuu vanhoilta ukoilta ja …"
"Oletko maistanutkin?" Lotta kysyi yllättäen. Ron hämmentyi.
"Mitä?"
"Sanoin, että oletko maistanut."
"Ei kun, mitä minä olen muka maistanut?"
"Vanhoja ukkoja."
"En!"
"Miten vaan."

Paikalle saapunut kolmikko tuntui olevan lumoissaan aineesta mitä olivat ottaneet. Lotta huokaisi ja pudisti päätään.
"Tämä päättyy kyyneliin, tai ainakin partoihin…" tyttö mutisi silmäillen uimahyppyyn valmistuvaa kaksikkoa.
"Aivan varmasti Dumbledore on huomioinut tämänkin asian. Tuo ei tule toimimaan", Hermione totesi. Lotta laittoi sormen huulilleen ja virnisti. Hermione kohotti kulmaansa ja Lotta muodosti huulillaan sanat "seurataan esitystä".

Ensimmäiseksi kehän yli hyppäsi Fred. Muiden poikien silmät säihkyivät ja saattoi jopa havaita muutaman pienen tähden ilmassa. George loikkasi kehän yli.
"Kuollut kissa", Lotta tokaisi ja kaksoset lensivät kehästä vauhdilla.
"Kuollut… kissa?" Hermione ihmetteli katsoen ensiksi kaksosia ja sitten vanhempaa tyttöä.
"Siinä ajassa, missä ehtii sanoa "kuollut kissa", kehä vaikuttaa ja lennättää alaikäiset pois", Lotta selitti nojaten miehenmittaiseen sauvaansa.

"Minä tiesin, että tässä kävisi näin, kullannuput, mutta minä varoitin teitä tekemästä niin. Teidän olisi pitänyt kuunnella minua", totesi paikalle vain ilmestynyt Dumbledore.
"Muutama muukin kokeili samaa taktiikkaa ja nyt he ovat sairaalasiivessä poistattamassa partojaan", vanha mies jatkoi ja nykäisi – ilmeisesti pelkkää piruuttaan – kaksosten partoja.
"Teille kyllä tuli komeammat, mitä heillä. Mutta menkääs poistattamaan ne matami Pomfreyn luona, joohan? En pidä kilpailijoista parran suhteen", vanha mies jatkoi pyörähtäen kantapäidensä varassa ja pitkää valkeaa partaansa sivellen poistui paikalta.
"Jos vaikka nyt menisimme syömään?" Ed yritti vilkaisten ympärilleen, ettei vain paikalle ryntäisi ylimääräisiä häiriötekijöitä.

Joukko siirtyi salin puolelle. Hermionen silmäisi paremmin suomalaisen koulupukua heidän istuessa rohkelikkojen pöytään. Keltavihreä mekko, jonka v-muotoisessa kaula-aukossa ja helmassa kulki leveä oliivinvihreä raita, ei ylettynyt edes polviin. Lyhythihaisen mekon alla oli luonnonvalkea kyynärpäihin ylettyvä t-paita ja jaloissa oli kellanvihreät polvihousut ja tummanruskeat nahkasaappaat. Leveänpuoleinen tummanruskea kangaskappale sidottuna rintojen alle, korostaen mekon miehustaa. Sydämen päällä näkyi tytön koulun tunnus, pystyyn kavahtanut yksisarvinen, joka näytti soittavan lyyraa.

Lotta täytti ilmeisesti tyhjää kuppiaan kahvilla.
"Asu on tarkoitettu siihen, että voidaan mennä viikoksi metsään ja pystyä liikkumaan siellä", tyttö totesi napaten lautaselleen muutaman voisarven.
"Ai?" Hermione totesi.
"Jep."
Samalla Ron vaikutti muistavan jotain.
"Sinä puhuit susille, etkö puhunutkin?" poika kysyi suomalaiselta. Lotta rouskutti hyvää vauhtia toista voisarveaan ja nyökkäsi.
"Osaatko puhua niille, ihan oikeasti?" Ron uteli. Tyttö nyökkäsi jälleen. Samassa paikalle hyppeli harakka, joka nokkasi palan voisarvesta. Lotta rapsutti hajamielisesti harakkaa leuan alta ja siirsi sitten linnun olkapäänsä päälle.
"Onko sinulla oikea harakka?" punapäisen pojan silmät melkein pullistuivat ulos päästä.
"Miltä näyttää. Sano "hei" Hopealle", Lotta totesi ja mulkaisi suurilla sinisillä silmillään Ronia.
"Tuota… hei", tämä änkytti.
"Onpas hän kiltti poika", Lotta hymyili Hermionelle.

Eteisaulasta kuuluva hurraaminen käänsi ryhmän huomion oviin päin. Sisään käveli hämmentynyt ja hoiperteleva Rohkelikon huispausjoukkueen kapteeni.
"Tein sen", tyttö totesi hymyillen leveästi.
"Mitä?" Ron kysyi uteliaasti. Tyttö vaikutti käsittävän väärin mitä Ron oli kysynyt.
"Sanoin, että tein sen", Angelina vastasi ärtyneesti. Ron vaikutti myös närkästyvän.
"En minä sitä, vaan mitä sinä teit", poika täsmensi muun joukon tirskuessa äänekkäästi.
"Laitoin nimeni yömyssyyn", Angelina täsmensi ryhdistäytyen.
"Älä, ihanko tosissasi?", Lotta kysyi napatessa uuden voisarven käsiinsä Angelinan katsoessa häntä erittäin rumasti.

Hermione yltyi onnittelemaan Angelinaa, eikä kukaan huomannut suomalaisen oppilaan poistumista pöydästä voisarvi ja kahvikuppi kädessään.
"Toivottavasti Angelina valitaan", joku rohkelikoista sanoi.
"Niin, onhan se parempi kuin se puuskupuh…"
"Kuka niistä?"
"Se todella sievän näköinen ja sellainen, joka vaikuttaisi olevan jokaisen opettajan mieleen", kuului kuvailu.
"Allen?"
"Ei."
"Beck?"
"Ei."
"Chesire?"
"Ei."
"Se, se, se, Diggory!"
"Oikein! Koska vastasit oikein, sait täydet pisteet ja matkan Karibialle! Ei kun hetkinen, ei mitään."