10. Nyt se tulee! Maastoutukaa!

Ulla valui pöydälle uupumuksen ja jännityksen sekaisessa mielentilassa. Oli toisen, vaiherikkaan päivän ilta Tylypahkassa. Ulla ihmetteli vaisusti itsekseen, olivatko ruokailut aina yhtä juhlavia vai oliko tämä vain vieraille esiteltävä kulissi.

Hetken kuluttua, jos kävisi tuuri, he saisivat tietää, ketkä osallistuvat viisivelhoturnajaisiin.

Toisaalta Dumbledore pelasi innoissaan kivi-paperi-saksia Kalkaroksen kanssa, joten arvonnan alkamiseen voisi kulua aikansa.

Ullan toisella puolella Ed murahti ja Ulla kääntyi katsomaan häntä.

"Turistikummitusten määrä kasvaa", poika voihkaisi niska kenossa. Ulla ei aivan ymmärtänyt, mitä blondilla oli turistikummituksia vastaan, mutta etsi kuitenkin katseellaan uusia tulokkaita kattoparruilta. Pian hän huomasikin ne.

Toisen huomattavin piirre oli 69-tatuointi naamassa, toisella oli kasvoille valuvat vaaleat hiukset ja kärsivä ilme.

Ulla vilkutti varovasti Ukitakelle, joka leijui maahan perässään uudet ystävänsä.

"Ah, tervehdys, neidit ... ja Edward", hän tervehti Ullaa, Ediä ja Lottaa, joka oli vielä hetki sitten keskustellut Honeyn kanssa ruuasta. Honey oli toivonut, että ensimmäiksesi tarjoittaisiin kakkua. Lotta oli myötäillyt kohteliaasti ja miettinyt kuinka hienoa olisi työntää pojan vaaleanpunainen silppuriin.

"Tässä ovat Ulla ja Lotta, he ovat Suomesta", Ukitake esitteli vieraille, "Ulla ja Lotta, tässä ovat ystäväni Jussi 69 – ei kun siis Shuuhei-kun – ja Emopoika - tarkoitan Kira-kun."

Ulla mutristi alahuultaan kuullessaan Emopojan kohteliaan, mutta vaisun tervehdyksen.

Ed vilkaisi häntä kummissaan ja madalsi ääntään niin, että vain Ulla kuuli hänet salin puheensorinassa.

"Tunnetko sinä tuon blondin?" hän kysyi Ullalta. Ulla vilkaisi uutta ystäväänsä yllättyneenä.

"Ei, en ole koskaan tavannutkaan", hän vastasi

"Miksi sitten tuollainen reaktio?"

"Henkilökohtaisia syitä."

Ulla kaivoi kirjan tuntemattomaksi jäävästä taskustaan ja alkoi lukea mielenosoituksellisesti.

Lotta pyöritteli silmiään ystävänsä käytökselle ja jatkoi keskustelua Ukitaken ja kumppaneiden kanssa.

"Oletteko te tulleet jäädäksenne?" hän kysyi Jussi 69:ltä ja Emopojalta.

"Ei, tulimme vain tarkistamaan miten kapteenit, Renji-kun ja Kurosaki-kun pärjäävät", Jussi 69 selitti.

Lotta loi uteliaan katseen Ukitakeen, mutta ennen kuin hän ehti kysyä selitystä, Ulla kohotti katseensa kirjastaan.

"Miksi aina, jos päähenkilötytöllä on muistikuvia pojasta, jonka hän tapasi pienenä ja joka sanoi jotain todella tärkeää ja syvällistä ja elämääravistavaa, mutta jonka nimen ja kasvot hän on unohtanut, käy lopulta ilmi, että alussa ilmestynyt ärsyttävä ja riitaahaastava, mutta älyttömän hyvännäköinen jätkä onkin oikeasti se poika ja niistä tulee pari?" Ulla kysyi vakavana.

Ullan kysymystä seurasi pitkä, hämmentynyt hiljaisuus, jonka aikana Ulla räpytteli viattomasti silmiään ja muut tuijottivat mitään ymmärtämättä.

Dumbledore kiljaisi kimakasti. Kaikki hiljenivät ja kääntyivät katsomaan häntä.

"Minähän sanoin, että se on hyvä tapa kerätä huom--" Dumbledore mutisi McGarmiwalle, joka hautasi päänsä käsiinsä. Sitten hän tajusi, että monta sataa nuorta tuijotti häntä.

"Kuten siis ajattelin kertoa teille, kultaseni, yömyssyni alkaa olla valintansa tehnyt, mutta voihan sillä vielä mennä hetki tai pari. Luultavasti minuutti. Oikeastaan luulen, että se on nukahtanut. Voro, potkaise sitä", hän tiedotti pirteästi.

"...minä kuvittelin, että nimet vain laitetaan yömyssyyn, jonka jälkeen joku valitsee ottelijat..." Ed mutisi.

Ukitake ystävineen lehahti takaisin kattoparruille. Hetken kuluttua niin Jussi 69 kuin Emopoikakin olivat poissa. Ulla totesi lukemisen mahdottomaksi ja pakkasi kirjansa takaisin piiloon.

Dumbledore lähti juoksemaan pitkin salia kynttilöitä puhallellen. Koska hän ei saanut puhallettua sammuksiin kurpitsoihin piilotettuja kynttilöitä, saliin jäi himmeä valaistus.

Hän palasi hengästyneenä takaisin korokkeelle, jolla niin pyykkikori kuin opettajainpöytäkin seisoivat.

Yömyssy yski kovaäänisesti. Sitten siitä tuprahti paksua, harmaata savua.

"No niin, lapset, kuka teistä on laittanut tulitikk--"Kalkaros aloitti kovaäänisesti ennen kuin Roy vaiensi hänet (kamppaamalla hänet selälleen).

"Nyt se tulee! Maastoutukaa!" joku mutisi kovaäänisesti. Kuului kolinaa, kun ensimmäisen luokan oppilaat putoilivat penkeiltään.

Yömyssy yski vielä kovaäänisemmin. Se pullistui, kuin joku olisi täyttänyt sen ilmalla, ja tyhjeni sitten päästäen valittavan äänen. Sen sisältä leijui paperi, joka lävähti suoraan Dumbledoren silmille.

Rehtori irotti tyynenrauhallisesti lapun kasvoistaan.

"Lapsukaiset! Riemukseni voin kertoa, että Sturm und Drangia – tarkoitan siis Durmstrangia - edustaa Viki!" Joku taputti kohteliaasti. Muut ihmettelivät, kuka hemskatin "Viki".

"Se on Viktor, vanha kuomaseni", Irkoroff oikaisi huokaisten.

Nyt salista kuului enemmän aplodeja ja päätöksen myötäilyä.

Viktor käveli korokkeelle ja sitä kautta takahuoneeseen.

Ullan, Lotan ja Renjin riemuksi Ron vajosi taas Krum-koomaansa. Renji paiskasi häntä sandaalilla. Tällä kertaa Ron myös tokeni iskun seurauksesta.

Myssy yski jälleen. Oppilaat hiljenivät kuuntelemaan, kun Dumbledore kaapi taas lappua kasvoistaan.

"Beauxbat-jonkin ottelija on Fleur Delacour!"

Oppilaat taputtelivat vaisusti käsiään yhteen ja huokailivat pettyneesti, kun Dumbledore ei ollut sanonut mitään hauskaa. Fleur sipsutti korokkeelle ja katosi pian ovesta Krumin luo.

"Mikä noita vaivaa?" Ed päivitteli, kun pari ranskalaista yritti availla ikkunoita, ilmeisesti hypätäkseen niistä kuolemaansa. He eivät kuitenkaan saaneet niitä auki, joten Ullan ja Edin mielenkiinnot palasivat valintatoimitukseen.

Myssy yskäisi ja sylkäisi samalla paperin jälleen kerran Dumbledoren kasvoille.

Mies huokasi turhautuneesti ja veti lapun lukuetäisyydelle.

"Ouranin puolesta ottelee Tamaki Suoh!"

Vaalea poika tanssahteli korokkeelle tyttöjen kirkuessa ihastustaan. Kaksoset painoivat päänsä käsiinsä teeskennellyssä epätoivossa.

Pian Tamakikin katosi takahuoneeseen.

Myssy yski pitkään ja hartaasti. Sitten se paiskasi Dumbledorea uudella lapulla, mutta Dumbledore väisti ja Kalkaros sai lapun vasten kasvojaan. Hän antoi se Dumbledorelle sadatellen.

"Tylypahkaa edustaa ... se kaunis poika Puuskupuhista..."

"Alex?"

"Ben?"

"Cedric?"

"Se juuri, kiitos!" Dumbledore hihkaisi. Cedric seurasi hymyillen muiden ottelijoiden jalanjälkiä. Rohkelikon pöydässä kirottiin ankarasti.

Ulla ja Ed kohauttivat molemmat olkiaan.

Myssy yski vielä hetken. Nyt Dumbledore oli jo varautunut kunnolla, joten kun lappu lennähti ulos myssystä, hän nappasi se isoon perhoshaaviin.

"Ullan ja Lotan koulusta osallistuu..." Ulla ja Lotta vilkaisivat toisiaan. "Lotta!"

Ulla väläytti kannustavan hymyn Lotalle, joka jätti pöydän Hopean lehahtaessa peräään.

Dumbledore oli aloittelemassa pitkää ja hilpeää puhetta, kun yömyssy alkoi yllättäen pitää kuolonkorinaa muistuttavaa ääntä. Sitten se yskäisi kerran oikein raskaasti.

Dumbledore koppasi lentävän paperilapun perhoshaaviin ennen kuin se ehti iskeä häntä kasvoihin.

Hän katseli lappua hetken hämmentyneenä.

"Harry Potter?" hän luki hieman epäuskoisesti.

"Miksi tuo on kursivoitu? Eihän Harry Potter ole mitenkään tärkeä..." Ed mutisi ja Ulla nyökkäsi olevansa samaa mieltä.

Ja siinä. Jos jaksoitte lukea koko hoidon... Ensi perjantaina sitten kappale 11. Valmiina tätä ficciä on juuri nyt 38 kappaletta, mutta eiköhän tätä ole hauskempi lukea pieninä paloina. Vai? Palautetta, jos viitsitte.