11. Yllätys

"Harry Potter?" hän luki hieman epäuskoisesti.
"Miksi tuo on kursivoitu? Eihän Harry Potter ole mitenkään tärkeä..." Ed mutisi ja Ulla nyökkäsi olevansa samaa mieltä.

Kursivointi vaikutti toimivan, sillä saliin jäänyt porukka tuijotti Harrya intiimisti. Poika vilkuili hädissään ympärilleen.
"Minä en tehnyt mitään!" poika parahti ja vetäytyi taaksepäin pöydästä.
"Niin, niin, me tiedämme nämä tällaiset. Pyhä Martel sentään! Tuo kangaskappale yski kuin pahin tupakoitsija esille lapun, jossa on sinun nimesi ja sinä sanot, ettet ole tehnyt mitään!" joku rohkelikoista supatti kiihkeänä.
"En minä ihan oikeasti ole mitään tehnyt!" Harry valitti ja vilkaisi nopeasti Dumbledoreen, joka pyöritteli lappua ympäri ja katseli sitä lähempää ja sen jälkeen käsivarsien matkan päästä. Lopulta parrakas mies repäisi palan pergamentista pois, maistoi sitä ja sanoi McGarmivalle, että laatu ainakin oli hyvä ja lappu aito.

Ukitake hieroi niskaansa.
"Ilmeisesti Harryn pitäisi mennä tuonne muiden ottelijoiden joukkoon", mies totesi arvioivasti saaden hyväksyviä nyökytyksiä kuolemanjumalien joukosta. Kuten myös sieltä Riesuksi kutsutulta tyypiltä, jota Ukitake oli jo oppinut inhoamaan ensihetkestä alkaen.
"Kurosaki, autapa Harry ylös ja komenna tuonne sivukamariin. Raahaa, jos on pakko, mutta ei yletöntä väkivaltaa. Jäät sitten kuuntelemaan mitä he puhuvat, haluan tietää mitä tapahtuu", Ukitake käski Ichigoa. Poika kuitenkin toimi kuten normaalilta teini-ikäiseltä saattoi olettaa ja vänkäsi vastaan:
"Miksi minä? Miksei Renji?"
"Siksi koska Juu sanoo niin", Shunsui pisti väliin ja tuuppasi nuorukaisen alas voimalla.

Ichigo laskeutui Harryn taakse ja mätkäytti hihastaan kaivamalla viuhkalla poikaa takaraivoon. Näppärällä ranneliikkeellä Ichigo sujautti viuhkan takaisin hihaansa mutisten samalla jotain sandaalihattumiehestä ja viuhkan käyttämisen opettelusta. Harry nosti pelästyneen katseen ylös hieroen kihelmöivää takaraivoaan. Ichigo tuhahti, nappasi poikaa kaavun niskasta kiinni ja nosti pois pöydästä. Pöydästä kuului muutama hämmentynyt huoahdus. Ilmeisesti kuolemanjumalan koko ei sopinut yhteen voimiensa kanssa.

Ichigo pyöräytti hämmentyneen Harryn ympäri ja pukkasi hänet kävelemään eteenpäin. Horjuvin askelin Harry käveli kohti koroketta Ichigon seuratessa parin askeleen päässä.
"Ryhti suoraksi, on sitä nähty paremmassa kunnossa olevia teloitettavia", Ichigo totesi saaden pojan suoristamaan ryhtinsä nopeasti.

"Hänestä tulee vielä hyvä pompottaja", Shunsui totesi mietteliäästi pyörittäen sakea kupissaan.
"Se on luutnantti, ei pompottaja", Ukitake korjasi ystäväänsä. Shunsui kohautti olkiaan vähääkään välittämättä ja tarjosi vieressä olevalle lepakolle kupistaan juotavaa.

Ichigo astui muutaman yhä maassa makaavan ekaluokkalaisen yli tuhahtaen ja nousi rappuset ylös korokkeelle. Dumbledore selosti edelleen McGarmivalle pergamentin aitoudesta, mutta rouva ei vaikuttanut antavan papan sanoille juuri mitään painoarvoa. Nutturapää nyökkäsi kiitokseksi Ichigolle ja ohjasi Harryn olkapäästä pidellen sivukamariin, lauman erilaisia persoonia seuratessa perässä.
Lauman tultua sisään, Harry etunenässä ja Ichigo perää pitäen, kamariin laskeutui hiljaisuus. Lotta ja Tamaki lopettivat keskustelun ja nostivat katseensa ylös Krumin ja Delacourin vain tuijottaessa eteenpäin. Diggorystä taas ei voinut sanoa mitään, koska hän oli niin ei-kukaan, että oikein pahaa teki.

Kamarissa puhkesi kaakatus. Useampi ihmisistä repi hiuksiaan päästä ja pyöri ympyrää, muutama törmäsi toisiinsa. Useimmat huudahdukset olivat "Tämä on mahdotonta!", "Hän on alaikäinen!", "Kaksi ottelijaa Tylypahkasta!" ja "Se on Harry Potter!". Ichigo siirtyi korvia pidellen Tamakin ja Lotan taakse, jotka vain hymyilivät typerästi näyttäen pelottavasti toisiltaan.

"Eikö kukaan teistä sano mitään?" lopulta joku kysyi katsoen muihin ottelijoihin. Ottelijat vilkaisivat toisiaan ja kohauttivat sitten hartioitaan.
"Ei?" Tamaki ehdotti.
"Miksei? Tylypahkalla on ylimääräinen ottelija, joka on alaikäinen ja te vain kohauttelette hartioitanne, hymyilette typerästi", tässä kohtaa paasaaja vilkaisi suomalaiseen ja japanilaiseen, "ettekä sano mitään!" Krum tuijotti eteensä.
"No me luulemme, etta tama on isantakoulun etu. Varaottelija, nakyyhan niita huispauksessakin", dumstrangilainen vastasi saaden ottelijat nyökyttelemään. Äskeinen paasaaja iski kätensä otsaan ja mutisi urheilijoiden ÄO:sta.

Ichigo nojasi seinään kahden pellavapään takana ja tekeytyi huomaamattomaksi. Pyörivä kanalauma rauhoittui hieman Mustangin alkaessa kampittamaan liian likelle tulleita ihmisiä. Kalkaros etenkin siirtyi metrejä pois tulialkemistin luota.

"Eli tämä siis ei ole suunniteltu… juttu?" Diggory kysyi. Rehtorit ja muutama muut pyörittivät päitään.
"Mitä sitten tapahtuu?" poika jatkoi saaden muidenkin ottelijoiden kulmakarva kohoamaan kysyvästi. Krumilla kyllä vähän vähemmän, mutta tarpeeksi, että niitä olisi voinut sanoa kohotetuiksi kulmakarvoiksi.
"Koska hänet on kuitenkin valittu ottelemaan, hänen täytyy otella", mies, jolla oli hammasharja viiksinään, vastasi vakavasti.
"Mutta kuinka hän sai nimensä yömyssyyn?" Tamaki kysyi vilkaisten Harrya. Lotta nyökkäsi samalla.
"Minä ainakin todistin kolmesti, tai neljästi, jos Weasleyt lasketaan erikseen, kuinka vanhennusliemellä ei voi huijata ikälinjaa", tyttö vakuutti nojaten polviinsa.
"Se onkin sitten hyvä kysymys, kymmenen pistettä Rohkelikolle", joku tokaisi.
"Ottaisin ne mieluiten kaljuunoina, jos sinulle sopisi", Lotta huikkasi takaisin virnistäen.
"Minä voin aina hakea varastostani totuusseerumia ja kumota koko pullon sitä Potterin kurkkuun, jos se teille käy…" Kalkaros ehdotti hieroen käsiään yhteen. Yksi ainoa Mustangin mulkaisu vaiensi liimahiuksen täydellisesti.

"Elämme nyt siis siinä tosiasiassa, että Potter ei laittanut omaa nimeään yömyssyyn?" joku kysyi. Ihmiset eivät liikauttaneet päitänsä suuntaan taikka toiseen. Vilkuilivat vain toisiaan.
"No ei siitä sitten mitään, herra Kyyry, ole hyvä ja jatka selitystä. Herra Bagman, voitko lopettaa sen Potterin lähentymisen?"
Kyyry mulkaisi Bagmania, joka astui pari askelta taaksepäin ryhmän nuorimmasta henkilöstä.
"Niin, seuraavan lukuvuoden aikana – teidät muuten vapautetaan päättökokeista – on kolme koetusta tasaisin väliajoin. Ensimmäisessä koetuksessa testataan osallistujien urheutta ja rohkeutta. Joskus ne ovat tärkeä ominaisuus velholle, joskus eivät, joskus minun tekee kamalasti mieleni uida avannossa..." Kyyry aloitti, päätyen lopulta mutisemaan itsekseen ilman, että kukaan sai siitä selvää. Bagman taputti vanhempaa miestä olalle ja herätti hänet horteesta.

Tänä aikana Ukitake oli kyllästynyt kattoparrulla kyhjöttämiseen ja pudottautunut mielenkiintoisempien ihmisten joukkoon. Kohteliaasti oppilaat tekivät tilaa yhdelle henkilölle lisää pöytään ja Ukitake täytti tilan.
"No, mitkä on tunnelmat? Saitte joukostanne osanottajan, joka on alaikäinen" Ukitake kysyi. Ron tuhahti loukkaantuneen oloisena.
"Se on aika omituista", Hermione aloitti.
"Kun oli ikälinja ja saimme nähdä, kuinka se toimi myös vanhennuslientä vastaan. Vielä se, että Tylypahkan edustaja oli jo valittu", tyttö jatkoi nostaen sormiaan pystyyn sitä mukaa kun luetteli. Ukitakelle tuli Hermionesta mieleen Shunsuin luutnantti Nanao Ise. Mies nyökytteli sitä mukaan kun Hermione kertoi. Muutkin vaikuttivat rentoutuvan ja alkavan keskustella vierustovereidensa kanssa.

"Tämä on myös yllättävää, sillä aina joku on tähän asti halunnut päättää Harryn päivät jotenkin", Hermione lopetti. Ukitake kohotti kulmiaan. Mies oli valunut nojaamaan kyynärpäällään pöytään ja painanut nyrkkiin puristetun kätensä poskeaan vasten.
"Kovaonninen poika, miten hän on selvinnyt tähän asti?"
"Meidän avullamme", Hermione vastasi röyhistäen rintaansa. Ron tuhahti äänekkäästi ja pyöräytti silmiään. Ukitake hymyili Hermionelle.
"Se on hienoa, kun hänellä on teidänlaisia ystäviä."
Ron tuhahti uudestaan ja vielä äänekkäämmin.
"Onko sinulla kenties jotain nenässä? Haluatko nenäliinan lainaan?" Ukitake kysyi katsoen punapäätä. Ron tuhahti ja katsoi muualle.
"Ei sitten."

Sivukamarista astui ulos McGarmiva, joka korjaili nutturansa kiinnitystä.
"Huomio, huomio", nainen kuulutti ja taputti muutaman kerran käsiään yhteen.
"Oppilaat ja vieraat voivat nyt mennä omiin tiloihinsa, älkääkä tukkiko ainoata ulosmenotietä jäämällä tuijottamaan jotakin", hän jatkoi. Ihmiset salissa alkoivat tehdä lähtöä ja suunnata kohti isoa exit-kylttiä.

"Ensimmäinen koetus on vuorossa kahdentenakymmenentenäneljäntenä (24.) marraskuuta. Teillä saa olla mukana alkuvarustuksena vain taikasauvanne."
"Kumpi?" hihkaisi Lotta.
"Miten niin kumpi?"
"Kun minulla on kaksi. Toinen vähän näppärämpi ja se miehenmittainen…"
"Tuota… Noin... Ota vain se... näppärämpi mukaan", Kyyry änkytti ja rapsutti hammasharjaviiksiään. Ichigo laittoi merkille, että ilmeisesti tällaista kysymystä ei oltu otettu huomioon. Lotta vilkaisi Ichigoa ja virnisti tälle susimaisesti.
"Teit tuon tahallasi", Ichigo mutisi tytölle.
"Ai siis mitä?" tyttö kysyi räpytellen silmiään matkien selvästi ystäväänsä.
"Kysyit jotain typerää ja esitit viatonta. Aivan kuin sinulla ei olisi muuta pääsi sisällä kuin sahanpurua", kuolemanjumala jatkoi. Lotta virnisti ja kääntyi takaisin seuraamaan selostusta.
"Heimosodissa on osattava naamioitua", kuului hiljainen mutina ja naurunkiherrys.

Kyyry jaaritteli vielä hetken, kunnes Fleur lopulta keskeytti hänet:
"Etkö aio kertoa meille mikä on ensimmäinen koetus?"
Kyyry katsoi tyttö pitkään.
"En. Siinä menisi kaikki hauskuus", mies vastasi ja naurahti.
"Teillä ei ole myöskään lupaa ottaa vastaan eikä pyytää apua opettajilta. Tuliko selväksi?" Ottelijat nyökyttelivät ymmärtäneensä tapauksen. Harry-parka vain tuijotti yhä jonkinasteisessa shokkitilassa eteensä.
"Potter?"
"Eäh?"
"Tuliko ohjeet selväksi?"
"Öh… Tuota, kyllä."
"Se on hyvä. No niin, tämä asia on sitten loppuun käsitelty, voimme poistua", Kyyry totesi.

Ihmiset purjehtivat virtana ulos kamarin kapeasta ovesta. Paikalle jäivät ainoastaan vieraat, jotka yöpyivät linnan sisällä, ja isäntäottelijat. Lotta siirtyi istumaan takan eteen, alkoi keinua edestakaisin ja hyräillä samalla. Tamaki heilautti kättään snobisti.
"Lotta, aioitko tulla?" poika kysyi uteliaasti.
"En, tuijotan liekkeihin hetken, osaan kyllä sinne ja tiedän salasanan", tyttö vastasi jatkaen hyräilyä ja keinuntaa. Tamaki kohautti olkiaan.
"Harry, entä sinä?"
Harry säpsähti hereille tuijotuksestaan.
"Ai joo, kyllä voin tulla."

Tamakin, Harryn ja yllättävästi Diggorynkin poistuttua paikalta Lotta kääntyi katsomaan Mustangia.
"Miksi sinä tulit mukaan?" tyttö kysyi kallistaen päätänsä. Mustang kohotti kulmaansa.
"Miten niin? Miksi kysyt?"
"Silkasta uteliaisuudesta, se on vaarallista vain kissalle. Tulit sisälle ja kuuntelit mitä tapahtuu. Miksi? Ei sinulla olisi ollut tarvetta. Olisit voinut vaikka kysyä opettajanhuoneessa, mitä keskusteltiin", Lotta jatkoi heittäen oikean jalkansa vasemman päälle ja laittaen kätensä puuskaan.
"Tai sinä, Ichigo?" tyttö kysyi kääntyen katsomaan vaaleahiuksista poikaa. Ichigo tuhahti ja heilautti kättään.
"Juonisyistä."
"Älä sitten kerro tarkemmin, en minä lopulta välitä", tyttö vastasi ja matki pojan tuhahdusta. Kirkkaat silmät siirtyivät Mustangiin. Mies virnisti.
"Rasvalettiä on aina hienoa kampittaa."
"Olet siis jo nimennyt hänet jotenkin, vaikka tapasit kenties – oppilaiden puheista päätellen oppiainettasi alettiin opettamaan vasta tänä lukuvuonna – pari kuukautta sitten? Vai niin, minä lähden täyttämään päätäni jollain sokeri- ja kofeiinipitoisella", Lotta tokaisi, heilautti kättään matkien nyt selvästi Tamakia ja käveli ryhti kumarassa pois kamarista.

"Hän on fiksumpi kuin antaa välillä ymmärtää", Mustang totesi ja rapsutti poskeaan.
"He molemmat ovat fiksumpia mitä antavat ymmärtää", mies jatkoi. Ichigo suorastaan odotti, että seuraavaksi tulisi jotain maailmaa mullistavaa tietoutta.
"Haluan muffinsin", oli miehen lopullinen päätelmä. Ichigon teki mieli lyödä vanhempaa miestä kasvoihin tai hakata itseltään silkasta ärsyyntymisestä tajun kankaalle seinän avulla. Ei mitään suuria paljastuksia kuten "he eivät ole sitä miltä näyttävät", "heistä tulee vielä voimakkaita noitia" tai "pitää alkaa varoa mihin astuu". Mustang kääntyi kannoillaan ja poistui huoneesta mutisten samalla tauluista, päärynöistä ja niiden kutittamisesta päästäkseen johonkin, josta Ichigo ei saanut selvää.

Ukitake istui pitkällä penkillä ja pyöritteli peukaloitaan. Mies siirsi huomionsa peukaloistaan komerosta poistuvaan kolmikkoon. Joukkoa johtava poika, Tamaki, tuntui kuuntelevan vain puolella korvalla takana tulevan Harryn ja Diggoryn keskustelua.
"Kuinka sait nimesi yömyssyyn?" vanhempi keskustelijoista kysyi.
"En minä tiedä. Enkä minä laittanut sitä sinne! Ja se oli pergamenttilappu, joka sinne laitetaan", Harry tilitti takaisin.
"Selvä… Kyllä sinä voisit kertoa miten sait sen sinne."
"En edelleenkään laittanut sitä sinne! Usko nyt!"
"Hei, ei ole mitään järkeä enää huijata…"
"Kun minä en laittanut mitään!" Vänkääminen kuului vielä eteisaulasta Diggoryn poistuttua Tamakin ja Harryn seurasta.

Kuolemanjumala rapsutti takaraivoaan miettien pitäisikö alkaa siirtymään kohti nukkumapaikkaa. Mies venytteli ja haukotteli makeasti. Haukottelusta oli kuitenkin haittaa, sillä kuolemanjumalaa alkoi yskittämään. Ensiksi yskähdykset olivat pieniä, mutta Ukitaken yrittäessä tukahduttaa niitä, niiden teho nousi. Mies taipui kaksinkerroin painaen kätensä suunsa eteen. Tuttu kuparin maku tunkeutui hänen suuhunsa ja miehen käsi tahriutui verestä.

Henkeään haukkoen Ukitake nousi pystyyn ja haki tukea pöydästä. Vahvat ja lämpimät kädet ottivat hänestä kiinni ja painoivat vasten jotain lämmintä ja pehmeää. Vielä hetken yskien mies takertui kaikin voimin tukeensa. Kohtauksen laannuttua Ukitake huomasi tuijottavansa vaaleanpunaista kangasta. Posket kuumottaen hän kohotti katseensa Shunsuin ruskeisiin silmiin.
"Juu, sinun pitäisi jo muistaa, että haukottelu ei välttämättä ole hyväksi sinulle", Shunsui totesi ja pyyhki jostain esiin taiotulla nenäliinalla verta Ukitaken suupielestä.

Ukitake painoi katseensa alas ja tuijotti veren tahrimaa kangasta.
"Minä tiedän", mies vastasi heikosti hiljaisuuden jälkeen. Muutama vaativa yskähdys heidän vierestään havahdutti molemmat tuijotuksesta. Valkohiuksinen mies kavahti taaemmas ystävästään.
"Haluatko saada selvityksen nyt, vai jätetäänkö aamuun?" Ichigo kysyi vaihtaen painoa jalalta toiselle.
"Aamuun, minä haluan nukkua", Ukitake vastasi ja kiiruhti ulos salista nopeasti sairaaksi mieheksi.

A/N: Lady selittikin sitten juonta tehokkaasti. Pidän tästäkin kappaleesta. Pidän kaikista Miladyn kappaleista. Toisaalta en työskentelisikään vähemmän nerokkaan tyypin kanssa, itsekunnioitukseni on pilvissä.

En oikeastaan muista, mitä lupasin edellisen kappaleen lopussa, todennäköisesti päivittäväni tämän viikko sitten tai jotain muuta mukavaa. Toisaalta heikon (eli olemattoman) lukijapalautteen tähden taidan todeta, että neljä lukijaamme (mikä hurja luku!) eivät ole mitään hyper-faneja, joten... Eiköhän tämä raukeammallakin tahdilla lähesty loppuaan (eli kappaletta 50). Käännösversiossa on muuten muutettuja vitsejä (tosin se päivittyy vielä tätäkin hitaammin, kiitos kääntämisestä aiheutuvan lisävaivan), eli jos jaksatte, voitte lukea sitäkin. Olisi kiva saada palautetta käännöksen tasosta muiltakin kuin läheisiltä ystäviltä. Sama kyllä pätee tähän ficciin yleensäkin. Kritiikkiä, hei! Tai vaikka sitten kappaleen paras vitsi tai jotain. Puhukaa minulle, please.

Seuraavalla kerralla taiteilen omiani Ronin kanssa, odottakaa sitä.