Hipille kiitos palautteesta ja favesta. Palkitsen kappaleella (miten niin liian laiska vastatakseen yksityisviestillä?), koska sain ensimmäisen kommentin sitten ensimmäisen kappaleen. Tämä on vielä ryhdistetty versio alkuperäisestä, joka on julkaistu eräällä foorumilla marraskuun lopuilla. Mitä homoiluun tulee, leikin ainakin, että muistin varoittaa jo ekassa kappaleessa. Kasin turhuuden (se oli pelkkä filleri, että kertojakulmat ja tapahtumat saatiin osumaan seuraavissa kappaleissa. Edelleenkin kirjoittaisin paremman, jos viitsisin ja saisin hyvä idean.) takia varoitin siellä foorumilla, ettei sitä tarvitse lukea, jos shonen ai ei kiinnosta. Nyt unohdin, anteeksi. Muuten shonen ai -tilanne vaihtelee ja välillä siihen on enemmän ja välillä vähemmän viittauksia. Välillä sitä taitaa olla suoraan, mutta se on harvinaista ja voin vaikka varoittaa siitä. Mukavaa kuitenkin, jos ficin parissa on muuten viihdytty. Tulin iloiseksi palautteesta. Hitsugaya käy vierailulla ... tuota, kappaleessa 40 (jota kirjoitan juuri nyt), eli sitä saa vielä odottaa. Mutta ei hätää, meillä on muita mahtavia vierailijoita ja juonta piristämässä odottelua. Tässä nyt esimerkiksi.
12. No, tiedättehän te vanhan sananlaskun...
Ron ei ollut hyvällä tuulella, kun Harry ja Tamaki saapuivat Rohkelikkotorniin.
Ensinnäkin häntä ärsytti, ettei Krum ollut vieläkään huomannut häntä kaikesta tuijotuksesta huolimatta.
Toiseksi tökki se, että koko torni oli täynnä hälyäviä ihmisiä ja joku yritti jatkuvasti istua hänen syliinsä, koska luuli hänen olevan osa tuolia.
Kolmanneksi: ihmislauma oli melkein jyrännyt hänet, kun hän oli jäänyt tuijottamaan ihastuneena suurta, vihreää exit-kylttiä. Hän ei ymmärtänyt, mikseivät muut tajunneet sen uskomatonta vihreyttä.
Ja tietysti häntä riepoi hieman myös se, ettei Harry ollut ottanut häntä mukaansa viedessään nimeään Dumbledoren yömyssyyn.
Joten Ron ei todellakaan ollut erityisen iloinen. Asiaa ei auttanut valtava japanilainen mies, joka seisoi hänen tuolinsa vieressä olemassa ... no, suuri.
Kun vaalea japanilainen, Ouranin osallistuja, tanssahteli keskellä hälyä, Ronin viereen parkkeerannut nuorukainen nyökkäsi hyväksyvästi ja murahti hiljaa.
"Hän taitaa olla aika suosittu teillä päin", Ron sanoi jotain sanoakseen.
Pitkä mies nyökkäsi ja murahti hiljaa. Koska japanilaisen keskustelunlahjat tuntuivat rajoittuvan siihen, jutustelusta ei tullut mitään. He katselivat vaieten kuinka japanilainen poika – tai ehkä tyttö – onnitteli Tamakia (jonka nimen Ron poimi keskustelusta), Tamaki punastui ja alkoi halailla androgyynihköä persoonaa – jonka nimi oli ilmeisesti Haruhi –, joka vaikutti vaivaantuneelta. Silmälasipäinen japanilainen kävi nopeasti kertomassa olevansa iloinen ystävänsä puolesta, ennen kuin siirtyi painamaan toista mukanaan tulleista kaksosista seinään lähellä oleskeluhuoneen nurkkaa. Ron katsoi kiireesti poispäin, koska japanilaiset kaksoset muistuttivat häntä liiaksi Fredistä ja Georgesta.
Lotta ilmestyi pian oleskelutilaan ja hänen lyhyt ystävänsä kiirehti juttelemaan hänelle yhdessä Edin kanssa. Pätkät olivat ilmeisesti ystävystyneet nopeasti.
Ron mietti, pitäisikö hänen onnitella Harrya, mutta kun hän vilkaisi ystäväänsä, tätä ympäröi riehakkaiden ihmisten muuri, josta lenteli välillä paperisilppua, tyhjiä pulloja ja popcorneja. Ron luopui ideasta.
Hän yritti keskittyä siihen mitä Ronit tekevät parhaiten, eli mököttämiseen. Yhtäkkiä lyhyt suomalaistyttö – Ulla? – oli hänen edessään. Tyttö tarttui hänen käteensä innokas hymy pyöreillä kasvoillaan.
"Tulisitko leikkimään minun ja ystävieni kanssa meidän makuusaliimme? Mori myös?" tyttö kysyi pää kallellaan. Brunette katsoi ensin Ronia ja sitten japanilaista jättiläistä, jonka vieressä Ulla näytti lapselta. Ron mietti, oliko suomalaisen sanoissa jotain kaksimielistä vai puhuiko hän aina noin.
Kun Mori otti askeleen lähteäkseen Ullan mukaan, eikä tyttö päästänyt irti Ronin kädestä, hän tajusi, ettei tyttö ollut oikeasti kysynyt mitään. Hän nousi seisomaan ja hänet raahattiin kiireesti ylös portaita.
Makuusali oli jo melkein täynnä ihmisiä, kun kolmikko saapui sinne. Kaikilla sängyillä istui henkilö tai kaksi, muutama istui ikkunalaudoilla ja sängyn päissä olevien matka-arkkujen päällä.
Yhdellä sängyllä istui toinen japanilaisista kaksosista ja katseli viereiselle sängylle, missä hänen tummatukkainen ystävänsä oli painanut hänen jäljelle jääneen kaksosen sänkyä vasten.
Haruhi istui yhden sängyn päässä matka-arkullaan ja katseli ajatuksissaan, kuinka Tamaki tanssahteli pitkin huonetta.
Hermione istui ikkunalaudalla tarkkaillen uteliaana muita. Ron vetäytyi hänen luokseen, mutta kumpikaan ei aloittanut keskustelua.
Pian huoneeseen poukkoili pikkuinen japanilaispoika pehmopupu mukanaan. Ron oli kuullut outoja huhuja, että poika todella oli 17-vuotias, mutta hän ei ollut varma, pystyikö uskomaan niitä.
Melkein samalla ovenavauksella sisään astui myös Ed, joka istui Ullan viereen matka-arkulle, jolle Ulla oli hiljentynyt lukemaan kirjaa.
Ron sai melkein sätkyn, kun lattian läpi leijaili kaksi turistikummitusta. Hän tunnisti ne Renjiksi ja Ichigoksi. Ne asettuivat istumaan huoneen nurkkaan, missä Renji otti välittömästi etäisyyttä Ichigoon kasvot punaisina. Ron päätti, ettei edes yrittäisi ymmärtää.
Lopulta paikalle ilmestyivät myös Lotta ja Harry. Lotta istui yhdelle sängyistä.
Harryn poskissa oli huulipunatahroja, hän oli yltäpäältä askartelukimalteessa, hänellä on päässään lippalakki, jossa oli Rohkelikon leijona ja hän näytti vähän siltä, että joku oli yrittänyt varastaa hänen paitansa. Hetken hän näytti eksyneeltä, mutta lopulta päätyi harhailemaan seinän vierustalle nojailemaan.
Ulla kohotti katseensa kirjastaan.
"Nyt kun kaikki ovat paikalla, minulla on kysymys", hän totesi ToSissaan.
Kaikki kääntyivät katsomaan häntä vakavina.
"Mitä ihmettä Minervalle tapahtui Aikaparadoksin ja Kadonneen siirtokunnan välissä?"
Seurasi pitkä hiljaisuus.
"Ehkä tärkeämpää on: laitoitko sinä nimesi Dumblen yömyssyyn, Harry?" Lotta kysyi lopulta.
Harry puisti päätään. Se ärsytti Ronia. Harry oli ollut hänen idolinsa jo pitkään, mutta nyt hän tunsi olonsa petetyksi.
*äkillinen takauma*
11-vuotias Ron oli juuri kulkenut puomin läpi yhdessä satunnaisen silmälasipäisen pojan kanssa.
Pian heidän perässään seurasi Ronin hössöttävä äiti.
"Onhan sinulla sitten varmasti tarpeeksi kalsareita mukanasi?"
Ron jätti äitinsä huomiota.
"Mikä sinun nimesi on?" hän kysyi uudelta tuttavaltaan.
"Harry Potter." Ronin leuka loksahti auki. Hän jäi tuijottamaan tuoretta ystäväänsä.
*äkillisen takauman loppu*
Joku yskähti.
"Tuo kursivointi oli täysin väärässä paikassa. Miksi kukaan sanoo omaa nimeään kursiivilla?"
"Mikä tuon takauma tarkoitus oli?"
"Se kertoo, kuinka tärkeä Harry oli minulle minun idolinani!" Ron tiuskaisi.
"Minä muistan tuon... Et lakannut tuijottamasta ennen kuin Malfoy tuli ja heitti sinua Turtles-figuurilla. Se oli tosi karmivaa", Harry totesi ja yritti saada päästään lippalakkia, jonka joku oli kiinnittänyt hänen hiuksiinsa joko loitsulla tai liimalla. Ron epäili veljiään.
"Mutta... Nyt sinä olet hankkinut uuden idolin!" Harry nyyhkäisi ja kääntyi pois.
Muut katsoivat Ronia syyttävästi.
"Mi-mistä sinä puhut?" Ron änkytti loukkaantuneena.
"Hän puhuu Krumista", Ulla totesi hilpeästi ja heitti Ronia satunnaisella viinirypäleellä.
Ron punastui ja käänsi mielenosoituksellisesti selkänsä Harrylle. Tehdäkseen sen hän joutui hyppäämään alas ikkunalaudalta lattialle, mutta se oli sen arvoista.
Seurasi toinen pitkä hiljaisuus. Tällä kertaa sen katkaisi Hermione.
"Tässä makuusalissahan asuu sekä tyttöjä että poikia?" hän kysyi uteliaana.
"Kyllä. Me", Lotta osoitti Ullaa ja itseään, "ja he." Hän osoitti Ouranin poikia, jotka istuivat kaikki yhdellä sängyistä poseeraamassa.
"Me jaamme salin sermillä yöksi", Honey selitti ja heitti Ronia satunnasella piparkakkumuotilla.
"Niin arvelinkin. Mietin vain, että toisella puolella salia on kolme sänkyä ja toisella kuusi, vaikka niitähän pitäisi olla kaksi ja seitsemän", Hermione jatkoi näyttäen epäluuloiselta.
"Kyoya ja Kaoru tarvitsevat vain yhden sängyn, joten kysyimme heiltä toisen sängyn tälle puolelle", Ulla selitti ja räpytteli silmiään. Kukaan ei ollut näyttänyt yhtä vähän viattomalta pitkiin aikoihin.
"Kuka siinä nukkuu?" Hermione vaikutti varmalta siitä, että häntä yritettiin huijata.
"Hopea tietysti", Lotta tuhahti ja mutristi alahuultaan loukkaantuneena.
"Meillä on tärkeämpiäkin keskustelun aiheita. Esimerkiksi se, miten Harryn nimi joutui yömyssyyn, jos hän ei laittanut sitä sinne", Kyoya vaihtoi yllättäen aihetta.
"En tietenkään laittanut", Harry kivahti.
"No, tiedättehän te vanhan sananlaskun... Mikään muu ei voi huijata ikälinjaa ja yömyssyä kuin Dumbledorea voimakkaampi pimeän velho", Hermione muisteli.
"Kyllä Wanha Kansa oli sitten viisasta", Mori huokasi nostalgisesti jostain nurkasta.
"Eikö se mennytkään: mikään muu ei voi huijata korttipelissä kuin valkotukkainen manaaja?"
"Ei, ei, se on: mikään muu ei voi huijata Yamamoto-Genryuusaita kuin valtava parsa..."
Keskustelu rönsyili vielä hetken sanonnan ympärillä, ennen kuin joku onnistui kääntämään puheen taas hedelmällisempään aiheeseen.
"Niin, Lotta, näitkö sinä ketään epäilyttävää, kun vietit aikaasi myssyn lähistöllä?"
Lotta näytti hetken mietteliäältä, mutta puisti sitten päätän.
"En sinä aikana, kun istuin siinä. Toisaalta kyyläsinkin porukkaa vain aamupäivän. Se jälkeen lähdin viemään maksapasteijoita susille, vietin teetauon Ukitaken kanssa ja sittenhän me rynnäköimme siihen huoneeseen keskeyttämään Kyoy – Siis ei, en nähnyt mitään huomion arvoista", hän vastasi varmasti.
"Entäs te, arvoisat turistikummitukset? Näittekö te ketään?" Tamaki kysyi ja kääntyi sparklettamaan kohti Renjiä ja Ichigoa. Kun tummiin pukeutuneet henkiolennot olivat laskeneet kätensä kasvoiltaan häikäisyä estämästä, he vilkaisivat toisiaan.
"Minä menin aikaisin nukkumaan, joten en nähnyt mitään. Sinä, Renji?" Ichigo tiedusteli ystävältään, joka punastui taas ja kääntyi katsomaan muualle.
"En... En katsonut siihen suuntaan", Renji vastasi ja sai yskänkohtauksen. Muut katsoivat häntä pitkään, mutta käänsivät sitten taas katseensa uteliaina Ichigoon.
"Entäs ystävänne? Se japanilainen, vaalea nainen ja se espanjalais-japanilainen juoppo? Näkivätkö he jotain?" Hikaru kysäisi viattomasti.
Nyt Renjin yskänkohtaus tarttui Ichigoon, Ullaan ja Lottaan. Muut odottivat kohteliaasti sen päättymistä.
"Kapteenitko? Voimmehan me kysyä, mutta luulen, että he olisivat kertoneet havainnoistaan meille", Renji vastasi hihittäen vielä hieman, kun happi oli taas alkanut kulkea.
"Tämän enempää emme voi tehdä tänä iltana. Lienee paras, että lähdemme nukkumaan. Meillä kaikilla on takanamme pitkä päivä", Ulla totesi, hyppäsi matka-arkultaan ja hätisti asiattomat henkilöt ulos huoneesta.
A/N: Tämä esitteli ainakin yhden, jollei useampaa kestovitsiä. Ja Lady jatkaa kappaleessa 13, josta pidän kovasti.