15. Ensimmäiseen koitokseen valmistautuminen

Yläkerrasta kuului satunnaista kolinaa. Aivan kuin joku liikkuisi siellä. Ja jostain syystä torkkuva Ichigo oli nojautunut Renjiä vasten. Renji tökkäsi nukkuvaa poikaa. Ichigo heräsi ja hieraisi silmiään.
"Miäh…?"
"Menkäämme katsomaan mitä tuolla ylhäällä liikkuu."
"Renji, sinä olet taas katsonut liiaksi Taru Sormusten Herraa. Anna minun nukkua", Ichigo valitti ja painautui taas – jostain kumman syystä – Renjiä vasten. Vaikka miehellä ei ollut mitään valittamista aiheesta, Renji tökkäsi Ichigon uudelleen hereille.
"Voit mennä nukkumaan vuoteeseen, jos haluat nukkua", Renji vastasi.
"Mutta siellä on Shunsui. Se alkoholin lemu on liian pistävä, ettei siellä voi nukkua", Ichigo valitti.
"Siellä voi tuulettaa."
"Mutta siellä on Ukitake!" Renji piti pienen mietintähetken.
"Totta. Mutta otetaan silti selvää mitä tuolla tapahtuu", kuolemanjumala sanoi ja nyki Ichigon pystyyn. Yhdessä he lipuivat katon läpi rohkelikkojen oleskelutilaan.

Vierailijoiden makuuhuoneen ovi vedettiin kiinni. Poikien makuusaliin johtavista rappusista kuului pehmeitä askeleita. Ovi narahti auki ja vetäytyi yhtä narisevasti kiinni.
"Rasvaavatko he noita saranoi…" pidemmälle Ichigo ei päässyt, sillä oleskelutilaan johtava ovi avautui ja sisään rämpi jotain näkymätöntä. Ainakin jotain törmäsi pöytään rajusti. Ichigo ja Renji tuijottivat molemmat näkymättömän hahmon törmäilyä. Viimeisenä kaatui sohvapöytä vieden mukanaan shakkilaudan nappuloineen. Hahmo pysähtyi, tai ainakin vaikutti pysähtyneen, koska esineitä ei kaatunut enää.

Takan eteen ilmestyi Harry, riisuen nopeasti jotain kangaskappaletta yltään. Poika ei näyttänyt huomaavan kahta sohvan edessä seisovaa kuolemanjumalaa. Se taas oli surkeaa, sillä Harry seisoi metrin päässä Ichigosta.

Kuolemanjumalien säikähdykseksi tulisijaan ilmestyi miehen pää. Ichigo älähti, hyppäsi Renjin syliin, joka menetti tasapainonsa ja kaatui sohvalle. Sohvakin menetti tukipisteensä ja se kaatui selkänojaansa vasten. Harry huomasi vasta nyt turistikummitukset ja loikkasi taaksepäin, osuen melkein takkaan. Mies takassa nauroi tapahtumasarjalle Ichigon noustessa anteeksi pyytävä ilme kasvoillaan pois Renjin päältä.
"Remukselle ja minulle taisi käydä kerran noin. Voi niitä vanhoja hyviä aikoja…", hän totesi pyyhkiessään naurunkyyneliä.
"Harry, ovatko he luotettavia?" Harry katsoi sohvaa pystyyn nostavaa kaksikkoa.
"Ainakin he vaikuttavat siltä…" poika totesi pohtivasti.
"He vaikuttavat aika omituisilta. Joitain vaihto-oppilaita?"
"Turistikummituksia."
"Lakatkaa puhumasta aivan kuin emme olisi paikalla!" huudahti Ichigo ja heitti matalan pöydän nurin. Pöydän päällä oli lappu, jossa luki "Käytetään vain tällaisia vitsejä varten, ei teejuhliin".
"Ja kuka hitto sinä olet?" nuori kuolemanjumala ärisi mulkoillen miestä takassa.
"Sirius Musta, Harryn kummisetä. Entä keitä te olette?"
"Ichigo Kurosaki ja Renji Abarai", Renji huikkasi sohvalta.
"Kumpi on kumpi?"
"Oranssipää on Ichigo", Renji tarkensi Ichigon siirtäessä salamoivan katseensa häneen.

"Kuinka sinulla on mennyt?" Harry kysyi Siriukselta. Miehen kasvot levenivät hymyyn.
"Loistavasti! Remus ja minä olemme löytäneet oikein hienon koirankopin, johon sopii vallan mainiosta viettämään… Ei mitään. Vähät minusta, kuinka sinulta on mennyt? Olet ilmeisesti löytänyt jo tyttöystävän ja peräti toinen ottelija! Tiesin, että olet perinyt jotain Jamesin kyvyistä ja puhun nyt muusta kuin lentämisestä." Harry muuttui helakanpunaiseksi poskistaan.
"Se lehtijuttu on täyttä roskaa", poika takelteli ja hieroi poskiaan. "Ainakin suurimmalta osin."
"Ai, ilmankos kun kerta oli Luodikon tekemä. Olen varma, että sen ämmän kirjoituskoneessa on jotain ylimääräistä, joka vääristelee vielä enemmän mitä 'sähäkkä sitaattisulkakynä' kirjoittaa", Sirius kertoi mielipiteensä.
"Joo, sain muuten tietää ensimmäisen koitoksen… Onko se sallittua?" Harry kysyi istuutuen takan eteen. Hän luultavasti istuisi tässä vielä pidemmän aikaa, joten olisi parasta tehdä olonsa mukavaksi. Sirius tuhahti ja heilautti pitkäksi kasvaneita hiuksiaan.
"Turnajaisissa on aina huijattu, enemmän tai vähemmän. Se on melkein kuin perinne, vertaa vaikka kalkkunan syöntiin joulupöydässä", mies totesi.
"Mikä se sitten on?"
"Lohikäärmeitä. Paitsi, että se yksi näyttää puudelilta. Ja se on vaaleanpunainen", Harry kertoi ja kohautti olkiaan. Sirius näytti kauhistuneelta.
"Vaaleanpunainen? Puudeli? Älä vain sano, että se on ranskalainen pörrökorva!"
"Taisi ollakin. Juopuneen merkkarin puheista ei juuri saanut mitään selkoa."
"Mitä muita rotuja siellä oli?"
"Walesinvihreä, ruotsalainen ruttukuono, kiinalainen pallosalama, suomalainen ikämieshiihtäjä…"
"Sinulla käy tuuri jos saat sen ikämieshiihtäjän vastaasi, se on suhteellisen leppoisa olento. Haluaa vain hiihdellä heti kun ensilumi on satanut."
"Ja sitten unkarilainen sarvipyrstö." Sirius piti hetken tauon.
"Paras on, että rukoilet kaikkia tuntemiasi ja tuntemattomia jumalia ja toivot saavasi jonkun muun kuin… " tässä kohtaa mies piti tauon ja värähti kuin inhosta "sen pörrökorvan."

Sohvalta Ichigo viittoi saaden huomion itseensä.
"Niin?"
"Mitä pahaa siinä koirannäköisessä elukassa on?" poika kysyi uteliaana.
"Kerron kohta, mutta ensiksi: Irkoroff on kuolonsyöjä."
"Kuola mitä?" Renji kysyi kohottaen kulmakarvaansa.
"Kuolonsyöjä, ei enempää siitä. Kysykää Hermionelta tarkempaa informaatiota, minä en jaksa sitä kertoa. Niin siis. Vauhkomieli nappasi Irkoroffin, mutta se pieni vuohi teki diilin taikaministeriön kanssa ja pääsi sillä sitten vapaaksi", Sirius jatkoi.
"Oliko se hän, joka laittoi nimeni yömyssyyn?" Harry kysyi.
"Se onkin hyvä kysymys, mutta kehotan valppauteen."
"Alituinen valppaus", silmälasipäinen poika hymähti sarkastisesti.
"Niin teillä on Vauhkomielikin, mutta eipä mitään. Se pappa vetää hyökkääjiä puoleensa kuin hunaja kärpäsiä."
"Tai shounen-ai-pari fanityttöjä."
"Tai valtava parsa…"
"No niin lapset, nyt riitti", Sirius totesi lopulta kuolemanjumalien ja Harryn alettua keksimään erilaisia vertauksia. Renji suivaantui lapseksi nimittämisestä ja näytti aloittavan mykkäkoulun sanattomasta sopimuksesta.

"Kerro siitä pörrökorvasta, ole niin kiltti Sirius", Harry pyysi. Sirius huokaisi.
"Niin siis… Lohikäärmeisiin ei normaalit taiat juurikaan tehoa. Ei pidä hyökätä täysikasvuisen lohikäärmeen kimppuun ilman rykmenttiä apunaan. Mutta, se pörrökorva on erittäin paha nakki. Lohikäärmeillä on silmät heikko kohta, mutta…" pidemmälle Sirius ei päässyt, sillä vierailijoiden makuunhuoneen ovi aukesi.
"Voitteko nyt helvetti soikoon pitää pienempää ääntä, koska täällä jotkut yrittävät peräti nukkua", ovensuusta ärisi yöpukuinen Kyoya. Sirius oli ehtinyt kadota takasta. Harry näytti siltä, kuin olisi yllätetty housut kintuissa.
"Öh… Kyllä, herra!" poika parahti ja painoi päänsä alas. Renji vaikutti myös säikähtäneeltä, puhumattakaan Ichigosta. Kyoya ei näyttänyt sellaiselta ihmiseltä, joka rähisisi naama punaisena jostain. Ei, Kyoya vaikutti sellaiselta ihmiseltä, joka toimisi varjoista ja iskisi palkkamurhaajan perään.
"Hienoa. Nyt, tekin voitte painua nukkumaan", poika murisi ja oli jo laittamassa ovea kiinni.
"Öh, Kyoya?"
"Niin Potter?"
"Voitko kertoa Tamakille, että seuraava koetus sisältää lohikäärmeitä", Harry kertoi. Kyoya kohotti kulmiaan.
"Miksi kerrot tämän?"
"Ota se anteeksipyyntönä meluamisesta", Ichigo ehdotti ja painoi päänsä alas odottaen manausta niskaansa. Kyoya tuijotti hetken sohvaa.
"Viesti tullaan välittämään", poika vastasi ja veti oven perässään kiinni.

Ichigolla vaikutti olevan hyvät unenlahjat, sillä poika makasi sohvalla täydessä unessa.
"Hyvää yötä", Harry toivotti kuolemanjumalille ja kiiruhti makuusaliinsa. Renji murahti vastauksesi. Mies hieroi niskaansa vaivautuneena. Heidän pitäisi lähteä nyt muualle, sillä hän uskoi, ettei tuvan asukkaita huvittanut herätä ja huomata, että heidän sohvallaan nukkui joku. Eikä Renji raaskinut herättää poikaa. Mies hieraisi poskiaan kämmenellään Ichigo luultavasti tappaisi hänet, jos saisi tietää. Varovasti Renji nosti Ichigon käsivarsilleen, huomaten samalla, että hän oli yllättävän kevyt. Miehen hämmästykseksi poika nojautui häntä vasten ja suorastaan kiehnäsi.
'Hän tappaa minut, jos sanon tästä sanaakaan', Renji ajatteli ja nielaisi tyhjää.

Renji työnsi oviaukon edestä lihavaa naista esittävän taulun selällään ja astui hiljaiseen käytävään. Nainen taulussa haukotteli ja hieraisi silmiään.
"Sitä ollaan sitten yöjuoksulla, vai?" nainen kysyi vilkaisten paljon puhuvasti Ichigoa Renjin sylissä. Renji punehtui hieman ja hymyili vinosti.
"Ei nyt aivan", mies vastasi.
"Miten vain, ei täällä tunnu nukutuksi saavan kun kaikki ramppaavat", nainen valitti ja yritti taas nukkua.

Aamulla Ichigo heräsi omasta vuoteestaan ja tietenkään ilman mitään aavistustakaan miten oli joutunut sinne. Viimeinen muistikuva oli rohkelikkojen oleskelutilan sohva ja Kyoya huutamassa heille. Kuolemanjumala osasi kuitenkin laskea yhteen yksi plus yksi ja tuli siihen tulokseen jatkaessaan uniaan, että pitäisi kiittää Renjiä jotenkin. Se sohva ei ollut kovinkaan mukava nukkumapaikka, lopulta.

Harry ja Hermione selasivat lukuisia paksuja kirjoja läpi yhdessä kirjaston pöydässä. Kirjat olivat korkeissa kasoissa ja pöydän ympäristö vaikutti pienoiskaupungilta pilvenpiirtäjineen. Ichigo pujotteli pinojen välistä varoen osumasta yhteenkään. Hän ei halunnut jäädä minkäänlaisen vyöryn alle. Hermione sulki selaamansa kirjan ja työnsi sen sivummalle. Tyttö huomasi kuolemanjumalan lähestymisen ja tervehti tätä. Ichigo nyökkäsi vastaukseksi.
"Mitä haette?" hän kysyi. Harry nykäisi rajusti päänsä taaksepäin ja tuijotti pelästyneenä Ichigoa. Poika tuhahti.
"Yksinkertaista loitsua, joka vahingoittaa lohikäärmeen silmiä", Hermione vastasi ja avasi uuden kirjan selattavaksi. Ichigo vilkaisi kirjojen kansia. Kaikki liittyivät jotenkin lohikäärmeisiin.

Ed saapui kirjakasojen takaa läjäyttäen pari uutta opusta pöydälle.
"Löysin nämä. En tiedä auttavatko ne yhtään", poika selitti ja veti itselleen tuolin. Ichigo vilkaisi kirjoihin syventynyttä kolmikkoa. Ja niin pöydän ympärillä istui neljä ihmistä.

Ichigo veti yhden kirjan luoksensa ja selasi sitä laiskasti.
"Harry, mitä miekkonen takassa puhui sinun vahvuuksista?" Ichigo kysyi lopulta. Harry katsoi kuolemanjumalaa hämmentyneenä.
"Lentämisen, mutta miten se tähän liittyy?" poika vastasi.
"Etkö voisi hyödyntää sitä?" Hermione ja Ed pysäyttivät myös lukemisen.
"Tosiaan… Sinähän voisit lentää. Sinunhan kuuluu päästä vain lohikäärmeen ohi, eikä hyökätä sen kimppuun", Hermione henkäisi. Harry pudisti päätänsä.
"Mutta enhän minä voi tuoda luutaa mukanani", poika valitti.
"Mutta sinulla on sauvasi. Eikö teillä muka ole mitään loitsua takataskussa, jolla kutsua apuvälinettä?" Ichigo kysyi hymähtäen. Ed lämäytti kämmenensä otsaan.
"Todellakin. Se kutsuntaloitsu, se on yllättävän kätevä kun ei jaksa kävellä ja hakea kirjaa", poika totesi ja kaivoi sauvansa esiin.
"Tulejo kirja", Ed osoitti yhtä kirjoista, joka nätisti leijaili ilmojen halki juuri sillä tavalla miten kirjat eivät normaalisi leiju.
'Olenko minä joidenkin lukutoukkien ja nörttien joukossa?' Ichigo mietti.
"Ajattelitko kertoa muille ottelijoille mitä on vastassa?" kuolemanjumala kysyi. Harry näytti empivän.
"Fleur ja Krum tietävät jo koitoksesta. Tamaki on saanut selville Kyoyan kautta ja jäljellä on sitten Lotta ja… se puuskupuh… Se… Diggory! He eivät tiedä."
"Ulla sanoi, ettei tarvitse huolestua Lotan suhteen", Ed huomautti.
"Joten jäljellä on Diggory.", Harry totesi.
"Taidan kertoa hänelle."
"Miksi?"
"Koska olen sankari ja sankarit tekevät mukavia asioita toisille", poika perusteli. Ichigon valtasi suuri halu lyödä päätänsä pöytään.

Muutaman hyllyn takaa kuului kiljahduksia. Hermione hautasi päänsä käsiinsä.
"Voi ei, ne on ne", tyttö voihkaisi. Muut katsoivat häntä kummastuneina. Ketkä olivat mitkä? Kiljunta läheni lähenemistään ja alkoi kuulua juoksuaskeleita. Pöydän ohi juoksi Tamaki ja Krum, yhtä matkaa. Tamaki hieman sulavammin väistellen tanssiaskeleiden lailla kirjapinot Krumin vain jyrätessä läpi.
"Prinsessat, tämä on kyllä imartelevaa ja viettäisin mielelläni aikaa teidän kanssanne, mutta meidän pitäisi valmistautua koetukseen", Tamaki huikkasi selkänsä taakse.
"Vahat siita, juokse viela kun ne ovat kaukana", Krum murahti. Kaksikko katosi kulman taakse. Paikalle rynnisti suuri lauma tyttöjä, joilla oli mukanaan muutama kyltti, joissa luki ainakin "Whee 3 Tamaki" ja "Krum on suloisempi kuin valtava parsa". Kyltit ilmaisivat varsin selvästi heidän olevan fanityttöjä.
"Mihin he menivät?" ensimmäinen, ilmeisesti joukon johtaja kysyi. Harry, Ed ja Ichigo tuijottivat joukkoa suu auki Hermionen hakatessa päätänsä pöytään.
"No? Mihin?"
"Tuo-tuonne", Ed vastasi osoittaen sormellaan selkänsä taakse.
"Kiitos. No niin siskot! RYNNÄKKÖÖN", johtaja kiljaisi ja kiljuva joukko jatkoi jahtiaan.
"Kirjasto ei ollut entisensä noiden jälkeen", Hermione valitti heidän kerätessä kaatuneita kirjoja uusiksi pilvenpiirtäjiksi.

Seuraavan kerran kun Ichigo näki Harryn, Hermionen ja Edin yhdessä tyhjässä luokkahuoneessa. Luokan oven avattuaan hän sai vastaansa äänimuurin.
"I'm just a dreamer…" ääni lauloi. Ichigosta laulajan ääni oli tuttu, muttei osannut yhdistää kehenkään. "I dream my life away oh yeah…" Ääni tuntui voimistuvan.
"Mitä te teette täällä!" hän huusi yrittäen saada äänensä laulun äänen yläpuolelle. Hermione kääntyi katsomaan.
"Me harjoittelemme!" tyttö huusi takaisin
"I'm just a dreamer…" laulu jatkui kenestäkään välittämättä.
"Miksi täällä sitten on tällainen meteli?"
"Mitä?"
"KYSYIN, ETTÄ MIKSI TÄÄLLÄ ON TÄLLAINEN METELI."
"Olemme loitsuluokassa, jossa kukaan ei ilmeisesti ole vielä lopettanut loitsua, emmekä me osaa."
"Miksi ette vain vaihda luokkaa?"
"MITÄ?"
"MIKSI ETTE VAIN VAIHDA LUOKKAA?"
"… Tuota emme tulleet ajatelleeksi. Harry, Ed, etsitään toinen tyhjä luokka käyttöön!"
"I'm just a dreamer, who dreams of better days…"

Ichigo huomasi istuvansa pulpetin päällä katsellen kuinka Harry lennätteli tavaroita luoksensa. Kuolemanjumala nojasi polviinsa ja seurasi kuinka Hermione välillä korjasi jotain Harryn loitsussa.
"Sinä väännät sitä jotenkin omituisesti", ruskeahiuksinen tyttö valitti.
"Eikös se ole pääasia, että se toimii juuri oikein?" Ed kysyi istuen Ichigon viereen.
"Ei!" Hermione huudahti. "Tämä on taidetta! Kun tekee kaiken täydellisesti, lausumisesta ja ranteen liikettä myöten, tulos on lähellä taideteos!" Ichigo hymähti.
"Miten vain. Minulle riittää se toimii, enkä muutenkaan ole koskaan ole taikonut", kuolemanjumala totesi. Hermione ja Harry näyttivät järkyttyneitlä ja Ediltä pääsi hihitys katsoessaan kaksikkoa.
"Etkö?" Harry kysyi. Ichigo vaikutti hämmentyneeltä.
"En. Minä vain käytän miekkaani ja sillä sitten…" pidemmälle hän ei päässyt. Puhe miekasta herätti nuoremmissa kiinnostuksen.
"Miekkailetko sinä?"
"Juu-u, tavallaan…"
"Onko sinulla oma miekka?"
"Juu."
"Minkälainen?"
Ichigo nousi pystyyn ja mietti hetken miten kuvailisi Zangetsua. Kuolemanjumala päätyi huitomaan ilmaa hieman alle olkapäänsä.
"Olisikohan tätä pitkä…" poika totesi pohtivasti. "Se näyttää keittiöveitsen raakileelta, sillä siinä ei ole väistintä ja… se vain näyttää keittiöveitseltä."
"Miksi sinä valitsit sellaisen miekan?" Hermione kysyi hämmästyneenä.
"Itse asiassa en minä sitä valinnut, se vain tuli sellaisena", kuolemanjumala puolusteli.
"Vähän niin kuin taikasauva valitsee omistajansa?" Harry kysyi silmät suurina. Ichigo tuijotti poikaa hämmästyneenä.
"Ilmeisesti ei", Ed huomautti. "Minä olen käyttänyt vain alkemiaa ja hyvin olen pärjännyt." Nyt Harry ja Hermione siirtyivät tuijottamaan Ediä.
"Hei lopettakaa, tuo on oikeasti pelottavaa!" Ed parahti ja vetäytyi pari askelta taaksepäin.

A/N: Toivottavasti auttoi addiktioon tämä hurja päivittäminen. Kommentoiminen ainakin on auttanut minua ja Miladya kovasti. Ensi kerralla sitten *rummunpärinää* ensimmäinen koetus. Lohikäärmeksiä!