Kiitos niin Hipille kuin Kuroillekin, että olette antaneet palautetta. On kiva kuulla, että ficistämme pidetään. Olemme nähneet sen kanssa paljon vaivaa ja keksimme yhä edelleen (viimeksi tänään) vitsejä ja ideoita, joilla kenties saatamme saada jonkun nauramaan tai ainakin hymyilemään. Toivottavasti koetus viehättää. Jaoimme sen kahteen osaan, että molemmat saisivat pitää hauskaa. Eli Lady Gray ja Mirocchi ylpeinä esittävät: viisivelhoturnajaisten ensimmäinen koetus!

16. Ensimmäinen koetus: Murtomaahiihdon MM

"Lohikäärmeitä", Kyoya totesi yllättäen, kun he istuivat Tamakin kanssa kahdestaan Rohkelikkotornissa juomassa teetä. Kahdestaan on vähän suhteellinen käsite, koska ainakin Kyoyaa häiritsi ilman syytä kiljuva tyttö hänen korvansa juuressa ja Tamakia tuuppi kyynärpäillään molemmilta puolilta kaksi innostuneesti pimeyden voimilta suojautumisesta selittävää poikaa. Mutta kukaan ei varsinaisesti ollut heidän seurassaan tai kuunnellut heitä.
"Mitä sanoit?" Tamaki kysyi ja väisti yhtä kyynärpäätä.
"Lohikäärmeitä", Kyoya toisti hiljaa, kun kirkuva tyttö vaikeni vetääkseen henkeä.
"Alituinen valppaus!" hihkaisi toinen Vauhkomieltä ihailevista pojista.
"Missä?" Tamaki kääntyi katsomaan ympäri salia, etsien katseellaan lohikäärmettä. Kyoya löi kätensä otsaansa.
"Ei täällä. Koitoksessa", hän selitti ärtyneesti. Tamaki näytti kauhistuneelta.
"Mutta tämähän on kauheaa! Mitä jos minut saadaan kiinni huijaamisesta? Epäsano se!" vaalea nuorukainen voihkaisi ja elehti dramaattisesti.
"Epäsano?" Kyoya pyöritteli silmiään. Ehkä olisi ollut parempi olla kertomatta Tamakille. Olisipahan maailmassa yksi idiootti vähemmän.


Koitoksen aamuna Tamaki pukeutui Ouranin koulupuvun siniseen kaapuun, joka mukaili hänen hoikkaa kroppaansa kauniisti, mutta mahdollisti silti sulavan liikkumisen. Totta puhuen lohikäärmeet huolestuttivat jopa häntä. Hän ei kuitenkaan antanut sen näkyä, vaan tanssahteli läpi unenpöpperöisten rohkelikkojen ja aamuauringon valaisemien käytävien yhtä kimaltelevana kuin tavallisestikin.
Osa ruokasaliin aikaisin valuvasta väestä oli hankkinut aurinkolasit välttyäkseen Tamakin häikäisyltä. Renjikin oli ottanut lasinsa uudelleen käyttöön.
"Eikö sinua yhtään jännitä?" punatukkainen kummitus kysyi istuutuessaan häntä vastapäätä.
Tamaki kohautti olkiaan elegantisti.
"Hiki pilaa kauniit piirteet", hän tokaisi ja pörrötti hiuksiaan tyylikkäällä liikkeellä.
"Mitä aiot tehdä?" Renji tiedusteli uteliaana.
"Näet sitten", Tamaki totesi ja soi aaveelle sädehtivän hymyn, mikä sai Renjin työntämään lasejaan paremmin paikalleen.
Siinä samassa Tamaki revittiinkin penkiltään Lotan, Harryn ja McGarmiwan toimesta.
"Teidän pitäisi jo olla ulkona", McGarmiwa voivotteli ja potkaisi koko porukan ovesta naisellisesti nauraen.
He lähtivät yhdessä kävelemään kohti satunnaista telttaa, joka seisoi metsän reunassa.
"Nyt ei parane hermostua, rakkaat kumppanini", Tamaki yritti rauhoitella niin itseään kuin seuralaisiaan.
"Miten niin hermostua?" Lotta tiedusteli räpytellen silmiään viattomasti. Hän näytti hivenen huolestuneelta.
"Tietääkö hän?" Tamaki kysyi hämmentyneenä. Harry puisti päätään, mutta ennen kuin he ehtivät selittää tytölle, Krum hyökkäsi teltasta ja raahasi heidät sisään.
"Ne vaanivat teltan takana! Mina voin kuulla niiden ulvovan!" hän voihkaisi hiljaa Tamakille.
"Mitkä ne?" Harry uteli ja yritti kuulostella ulvontaa. Krum kääntyi katsomaan häntä epätoivoisena.
"Fanitytot!" urheilija parahti. Sitten hänen silmissään välähti paholaismaisesti.
"Sinahan voi hamata niita!" hän hihkaisi. Ennen kuin kukaan ehti estää, hän sysäsi pojan ulos teltasta. Ulkoa kuului repimisen ääniä, Harryn kiljuntaa ja fanitytön innostunut huuto: "Krum on koskenut tätä hihaa! Ja nyt se on minun!"
Tamaki ehti luoda silmäyksen muihin kilpailijoihin.
Lotta näytti tavallista totisemmalta ja kalpeammalta, muttei ollut luopunut teennäisen idioottimaisesta hymystään.
Fleur kasvatti sieniä teltan nurkassa. Tamakin asiantunteva katse kertoi, ettei tyttökään ollut aivan amatööri.
Krum oli kalpea, mutta se vaikutti johtuvan enemmän fanityttöjen pelkäämisestä kuin jännityksestä.
Kestin hetken, ennen kuin Tamaki erotti Diggoryn teltan seinästä.
Bagman lehahti valtavan ampiaisen näköisenä heidän vierelleen. Tamaki tukahdutti halun läimäistä miestä jättimäisellä kärpäslätkällä.
"Voisin vaikka vannoa, että Harry oli tässä hetki sitten... Koetuksen alkamisella on kiire", mies selitti ja pörräsi kauemmas. Hetken kuluttua Harry hoippui takaisin. Hänen kaavustaan puuttui toinen hiha, joku oli repäissyt irti yhden hänen taskuistaan ja hänen toisen kenkänsä nauha oli kadonnut. Tamaki siisti häntä huomaamattomasti parilla näppärällä loitsulla.
Bagman onnistui laskemaan kuuteen ja piristyi valtavasti.
"Siis kun nuo ihmiset tuolta linnasta ovat muuttuneet ihmisiksi katsomossa, te otatte tästä kivasta pussukasta", mies piti tauon jonka aikana hän helisti pussia iloisesti, "pienoismallit, joiden avulla päätämme miten kiusaamme teitä! Niitä on montaa eri sorttia! Teidän tehtävänne on sitten poimia kultamuna, jos ymmärrätte mitä tarkoitan!"
Samassa teltan ohitti kymmenen sekunnin innosta hihkuva maanjäristys.
Kun Bagman oli saanut kömmittyä takaisin seisaalleen, hän virnisti leveästi.
"No niin, naiset ensin!" hän hihkaisi ja työnsi pussin Fleurin nenä eteen.
Fleur räpytteli silmiään ja mutristi huultaan epäluuloisena, mutta laittoi kätensä pussiin.
Hän veti esiin vihreä pienoislohikäärmeen, joka räpytteli innokkaasti siipiään.
"Walesin vihreä", Bagman totesi melkein asiallisesti.
"Ai lohikäärmeitä", Lotta huokasi helpottuneena ja poimi pussista jotakin. Hän pudotti sen kuitenkin siinä silmänräpäyksessä. Tamaki ehti vain huomata pinkin sävyn.
"NO VOI HELV--!" Lotta huusi ja yritti potkia lattialla lojuvaa pienoismallia kauemmas.
"Ranskalainen pörrökorva", Bagman mutisi nauraen häijysti sen todettuaan.
Krum kalasti pussista kiinalaisen pallosalaman ja Cedric poimi ruotsalaisen ruttukuonon.
Itse Tamaki sai ottaa toiseksi viimeisen pienoismallin.
Se näytti todella erikoiselta. Kesti hetken ennen kuin hän tunnisti sen.
"Tuo Osuuspankin mainospipo... Tämä on suomalainen ikämieshiihtäjä!" hän huudahti ja esitteli pienoismallin kaikille tyylikkäästi vauhdikkaalla kädenliikkeellä.
"Todellako?" Lotta kiinnostui ja tuli lähemmäs katsomaan. Hän jopa unohti pienoismallin, joka jahtasi lattialla omaa häntäänsä. He eivät kuitenkaan ehtineet keskustella, kun Bagman jo riensi ulos raahaten vastahakoista Cedriciä mukanaan.

Muut kilpailijat teltassa odottivat jonkinlaista reaktiota vaalean puuskupuhin astumiseen areenalle, mutteivät kuullet kuin yhden vaimean vihellyksen.
"Kuka tuo on?" huusi joku katsomosta.
Kaikki ottelijat hiljenivät kuuntelemaan Bagmanin selostusta.
"Se vaalea mikäsennimioli väisti täpärästi! Aika ihailtavaa!"
"Näkeekö kukaan missä hän on? Ai, tuossa lohikäärmeen edessä. Kiitos!"
"Haluaisiko joku tuoda minulle purkkiananasta? Voi kuinka ystävällistä!"
"Mitä ihmettä se nyt tekee? Poikaparka on seonnut!"
"Taas hän katosi, mihin hän meni? Ai, hän on edelleen lohikäärmeen edessä!"
"Oho, nyt lohikäärme kyllästyi häneen. Hän sai munan! Nyt tuomarien pisteet."
Tuomarien pisteitä ei kuulutettu, joten ne ilmeisesti näytettiin.
"Suoh'n poika! Tänne!" Bagman kutsui kuin koiraa ja Tamaki totteli.
"Tsemppia!" Krum toivotti hänen selälleen.

Tamaki astui itsevarmuutta hehkuen areenalle. Yleisö – tai sen feminiininen osa – repesi villiin kirkunaan. Hän katseli hetken kylttejä, joita oli pystyssä siellä täällä. Niissä luki "Potter presidentiksi", "Krum, sinä pulloposkinen hamsteri 3" ja "Tamaki Suoh ei vajoa suohon! Koska se on niiiiin ihq!"
Tamaki hymyili vaisusti ja käänsi katseensa edessään odottavaan lohikäärmeeseen.
Ikämieshiihtäjä hymyili hänelle pirteästi ja hihkaisi: "Latua!"
Tamaki räpytteli silmiään.
Ikämieshiihtäjä nousi pesän päältä, karjaisi hyväntahtoisesti: "Murtomaahiihtoa!" ja pyyhälsi kohti Kiellettyä metsää. Ennen kuin kukaan ehti estää, se oli jo hiihtänyt pois näkyvistä.
"Kyoya! Mitä tämä 'murtomaahiihto' oikein on? Onko se jokin tavallisten ihmisten harrastus? Pitäisikö meidän kokeilla sitä?" Tamaki huusi yleisöön ja puolet katsomossa istuvista tytöistä alkoi miettiä, mihin olivat jättäneet suksensa edellisen joululoman jäljiltä.
"Älä nyt sitä mieti! Ota se muna!" hänen ystävänsä vastasi. Tamaki poimi munan.
Yleisössä alkoi puhjeta keskustelua.
"Eikö sen lohikäärmeen pitänyt olla kahlittuna?"
"No... Tiedäthän sinä juopuneet merirosvot..."
"Miksei se puolustanut pesää?"
"Se oli uros. Eivät ne suojele pesää, se on naaraan tehtävä."
"Miksi tuoda uros tällaiseen tehtävään?"
"Naaraita ei ole nähty enää vuosisatoihin."
"Miten ne sitten lisääntyvät?"
"Kloonaamalla?"
"Vai tulevatko ne maanraoista?"
"NYT HILJAA SIELLÄ KATSOMOSSA!" Bagman karjaisi taialla vahvistetulla äänellään.
"On pisteiden aika", hän lisäsi herttaisesti.
Madame Maxime piirsi ilmaan numeron kuusi, Kyyry viitosen, Ludo Bagman kahdeksikon ja Irkoroff nelosen.
"Öh, Dumbledore? Voisitko antaa pisteet?" Bagman patisteli. Partaansa kampaava velhonero ei välittänyt. Kalkaros heitti miestä appelsiinilla, minkä jälkeen hän tokeni ja taikoi ilmoille numeron kymmenen.
"Mistä tuo nyt tuli?"
"Se on vaan kiva luku", Dumbledore perusteli ja alkoi letittää partaansa.

Tamaki häädettiin kentältä munineen päivineen ja melkein selvin päin oleva merirosvo kävi Kalkaroksen valvonnassa viemässä vaaleanpunaisen ... lohikäärmeen areenalle. Tällä kertaa hän kahlehti sen huolellisesti kiinni pesään.
Vastaanhangoitteleva Lotta raahattiin areenalle.
"Se on PINKKI!" hän kirkui.
Selostus peitti pian hänen äänensä.
"Suomen edustaja peittää silmänsä kädellään ja yrittää toisella kädellään haparoida tietään eteenpäin kohti pesää, mutta hän menee väärään suuntaan!"
"Pörrökorva jahtaa omaa häntäänsä!"
Kun Bagman vaikeni vetääkseen henkeä, Ulla katsomossa karjaisi äkkiarvaamatta: "Lotta!" ja paiskasi tyttöä Renjin aurinkolaseilla.
"Onko tuo sääntöjen mukaista?"
"Mikään ei kiellä aurinkolaseja ottelussa."
"Uskomaton sihti."
"Kiitos! Näkisitpä kaverini, jonka kanssa olen harjoitellut. Hänelle tuo ei olisi temppu eikä mikään."
Lotta hapuili aurinkolasit maasta. Heti kun hän sai ne silmilleen, hän puhkesi ilkeään nauruun.
"Päiväsi ovat luetut, sinä paholaisen kätyri!" hän tiedotti edelleen häntäänsä jahtaavalle otukselle.
Sitten hän taikoi ilmaan pahvilaatikon, joka putosi pienen lohikäärmeen päälle niin, ettei se nähnyt mitään. Pörrökorva jatkoi ympyrän kävelemistä välittämättä liiemmin äkillisestä pimeydestä.
Lotta kävi pesällä, nappasi kultaisen munan ja kohotti sen voitonriemuisesti ilmaan.
Tuomarit toimivat nyt nopeammin ja antoivat pisteensä.
Lotta mutisi niitä ääneen istuessaan Tamakin vieressä penkillä.
"Kahdeksan. Ihan hyvä"
"Sama."
"Seiska. Tosi reilua."
"Neljä. Irkoroff, sinä ranskalainen pörrökorva!"
"Kymppi! Sepä oli kivaa Bagmanilta", Lotta riemuitsi.
Hiljaisina vaaleaveriköt – kaikki kolme, joskin Diggory aikaa huomaamattomana – jatkoivat koetuksen seuraamista, Lotta aurinkolasit edelleen silmillään.