17. Ensimmäisen koetuksen jatkoa: Ikäloppu luuta

Harry istui ja tuijotti. Tuijotti ja istui. Hänen vetämänsä pienoismalli leikki nyt Lotan unohdetun pienoismallin kanssa. Poika siirsi tuijotuksensa telmiviin pikku lohikäärmeisiin ja tuli samalla ajatelleeksi, että tuo oli täysin mahdotonta. Jollakin oli ollut varmasti näppinsä pelissä kun pienoislohikäärmeet oli taiottu liikkuviksi. Harryn ajatukset siirtyivät syyttämään Lottaa, mutta hän tajusi, että suomalainen oli vasta äsken saanut tietää koetuksesta.

Raivokas repimisen ääni keskeytti pojan hermostuneisuuden. Sarvipyrstö oli iskenyt hampaansa pörrökorvaan ja repi sitä kappaleiksi innokkaasti. Harry ajatteli, että Lotta tuskin halusi saada pinkkiä… lohikäärmettä muistoksi muutenkaan. Ja se siitä epäluonnollisuudesta.

Osa selostuksesta kuului telttaan asti, saaden ottelijat hermostumaan hieman enemmän. Kolmella ensimmäisellä tuntui menevän hyvin. Toisaalta, sen puuskupuhin näkymättömyys oli omituista. Tamakilla vaikutti sujuvan hyvin. Lohikäärme oli lähtenyt hiihtämään, kai. Harry suurin piirtein itki katkerasti kun oli saanut häijyn otuksen itselleen. Miksei hänelle voinut tulla tuollaista risupartaista liskonkuvatusta? Lottakin ilmeisesti oli selvinnyt hengissä. Ainakaan lääkintämiehiä ei oltu pakotettu paikalle. Harry luotti, ainakin osittain, Edin (ja sitä kautta Ullan) sanoihin, että Lotta pärjäisi.

"No niin, voisimmeko saada hemaisevan ranskalaisemme tänne?" kuului Bagmanin kuulutus. Fleur siirtyi pois sienitarhansa luota, luoden siihen vielä rakastavan katseen ja käveli pois tärisevin askelin.

Areenalta kuului kätten taputuksia, jotka sitten hyytyivät yllättävän nopeasti. Harry ja Krum höristivät korviaan. Pian kuului Bagmanin kurkun selvitys.
"Tuota noin… Anteeksi keskeytys, mutta kaikki lohikäärmeet ovat naaraita. Flirttailun siis ei pitäisi auttaa." Harrylle tuli mielikuva Fleurista, joka keimaili lohikäärmeelle ja keskeytyksen jälkeen näytti hämmentyneeltä. Sitten pitäisi lisätä mukaan "hups" ilman hoota.
"Mihin näiden blondien älykkyys oikein katoaa?" Bagman mutisi moninkertaisella teholla.
"Voi armon nimeen madame Maxime ja Lotta! Laskekaa ne sauvat alas, en minä ketään tahtonut loukata!" mies kiljui ilmeisesti väistellen vihaista rehtoria ja älykästä vaaleaverikköä.

Tauon jälkeen selostus palasi.
"Ai, nyt hän on valinnut uuden taktiikan?"
"Tuo oli paha."
"Ai, luulin jo, että saamme ranskalaista käristystä walesilaiseen tapaan. Maxime-rakas, laske se sauva alas. KYYRY, tee jotain!"
"Oho, tuota en osannut odottaa. Eipä kyllä likkakaan."
"Ahaa… Hän siis käytti tuota! Ehkä hän värjää sittenkin hiuksiaan?"
"Hän sai munan! Ja nyt tuomaristo antaa pisteet."

"Varsin muikeaa. Kruuuum, tule tänne poika niin saat leipää!" Bagman kiljui. Dumstrangilainen mökötti ja lähti kävelemään teltasta pois. Harry tuijotti hylättyä sieniviljelmää ja seurasi kuinka pienoislohikäärme höykytti piikkihännällään muutamaa tattia.

Lohikäärmeaitauksessa yltyi taas suurempaakin suuri kirkuna. Ilmeisesti fanitytöt huusivat nyt ääntänsä käheäksi miten parhaansa taisivat. Harry ei juuri kuullut mitään selostuksesta.
"Mitä hän tekee?"
"Voiko tuo olla oikeasti mahdollista?"
"Kyllä minä uskoin, että juipilla on hermoja, mutta että noin! Irkoroff, miten sinä näitä oikein koulutat?"
"Nyt se räpäytti! Krum liikkuu! Ja saa munan! Hienoa toimintaa, mutta vähän jäistä. No, tuomaristo antaa pisteet…"

Harry nousi seisomaan ja käveli ympyrä varoen astumasta hylättyjen pienoismallien päälle. Ikämieshiihtäjä sivakoi pitkin sienimetsää sarvipyrstön tuhotessa sitä. Pallosalama tuijotti eteensä walesin vihreän keikistellessä ympäriinsä. Pörrökorvan jäännökset nykivät vähän väliä.

"No niin, Harry. On sinun vuorosi näyttää miten pääset lohikäärmeen ohi. Ole kiltti poika ja tule tänne", Bagman liversi kovaäänisistä. Poika lähti marsipaanijaloin kävelemään kohti turmiota. Ehkä kuolema tulisi nopeasti, vastassahan oli sentään lohikäärme, jolla oli piikikäs pyrstö. Ehkä hän jäisi kummittelemaan ja tekemään Malfoyn elämästä sietämätöntä. Tai yrittäisi päästä Rohkelikon toiseksi tupakummitukseksi.

"No niin ja sieltä saapuu nuorin ja viimeisin ottelijamme. Antakaahan kunnolla kättä tälle nuorelle kapinalliselle!" Bagman karjui. Yleisö, ainakin fanityttöosasto, huusi ja meuhkasi ja antoi erittäin suuret suosionosoitukset. Renji ja Ulla olivat jostain saaneet tekokäsiä ja heittelivät niitä pojan niskaan. Käskettiinhän antamaan kunnolla kättä. Harry suojautui kiven taakse piiloon irtokämmensadetta ja kaivoi esiin sauvansa. Tätä hän oli harjoitellut viime päivät. Se ei voisi pettää häntä.

Lohikäärme haukotteli leveästi kietoutuneena pesänsä ympärille, mutta se sai nenäänsä Harryn hajun. Naaras aivasti ja maiskautti suutansa kääntäen katseensa pojan piilopaikkaan. Harry jähmettyi kiven takana. Lohikäärme hiipi yleisön melun turvin kiven taakse ja kurotti kaulansa – nuolaistakseen poikaa. Harry pomppasi metrin ilmaa, kirkaisi kuin tyttö ja juoksi toisen kiven luokse jättäen lohikäärmeen tuijottamaan häntä hämmentyneenä.

"Tulejo Tulisalama!" poika huusi osoittaen sauvallaan linnaa kohti. Mitään ei tapahtunut, mitään ei kuulunut ja lohikäärme lähestyi yhä uteliaana Harrya.
"Arvasin, että tässä käy näin", kommentoi Ed katsomosta ja heitti luudan katsomosta areenalle.
"Onko tuo sallittua?" kysyttiin katsomosta Harryn juostessa utelias lohikäärme perässään.
"Emme tiedä, heittihän Ulla Lotalle aurinkolasit…"
"Mikä tämä luuta on olevinaan?!" Harry rääkyi näyttäessään Edin suuntaan ikäloppua luutaa.
"Puhtolakaisu 7. En löytänyt muutakaan varastosta", Ed huusi takaisin kohauttaen olkiaan ja levitellen käsiään.

Harry pui nyrkkiä kieltä näyttävälle Edille ja ponkaisi lentoon luutansa. Bagman sai äänensä takaisin ja alkoi selostaa.
"Kas, Potterhan taitaa olla huispausmiehiä. Näkee suoraan otteista, että on suorastaan syntynyt luudan selkään."
"Ai, nyt hän sai lohikäärmeen peräänsä."
"Aivan kuin kissa yrittäisi pyydystää ötökkää. Potter, kokeile seuraavassa elämässä kärpästä, jos ihmiselo ei maistu."
"Onkohan tuolla syöksyllä nimeä? Jos ei ole, nimetään se itsemurhaksi."
"Missä Potter on? Ai tuolla hännän vieressä. Noo... tuskin häntä häneen osuu…"
"Pitikin sanoa se. Meillä on asiantunteva lääkintämiehistö, joten tuo ei ole naarmu eikä mikään!"
"Aaaa! Taas itsemurha! Se onnistui! Hänellä on kultainen muna hyppysissään. Ja kohta saammekin pisteet tuomaristolta."

Harry näki korkealta ilmasta kuinka juopuneet merirosvot hoipertelivat Kalkaroksen avustuksella rauhoittelemaan munansa menettänyttä lohikäärmettä. Sarvipyrstö nyyhkytti ja tarttui jättimäiseen nenäliinaan, jota tarjottiin sille. Harry laskeutui luudallaan (hei c'moon, se putoaisi kuin kivi, jos sillä ei olisi luutaa) areenan laitamille saaden vastaansa kymmenkunta lääkäriä, jotka kantoivat hänet paareilla huollettavaksi. Oikeastaan ilman syytä, ei Harry kuolemassa ollut.

Teltassa odotti kunnon saattue ihmisiä (ja kummituksia). Ouranit olivat kyllä kerääntyneet Tamakin ympärille, mutta silti he vilkuilivat vähän väliä Harryn suuntaan. Viisi lääkintävelhoa putsasi Harryn saaman haavan ja paketoi sen tiukasti. Ukitake yskäisi tahattomasti muutaman kerran ja sai heti kuumemittarin suuhunsa. Hämmentynyt kummitus vilkaisi vieressä naurusta hytkyvää ystäväänsä. Kukaan muukaan ei voinut pidättää nauruaan.
"Nuo ovat näköjään vähän yli-innokkaita", Ron lopulta totesi naurunsa välissä. Harryn katsoi pistävästi Ronia, joka painoi heti katseensa alas ihastelemaan kenkiä.
"Tuota, Harry. Haluaisin pyytää anteeksi sitä, että vaihdoin niin yllättäen idolia ja… Ja minusta tuntuu, että joku laittoi nimesi pikariin, jotta sinä potkaisisit tyhjää. Mutta mennään katsomaan pisteesi", Ron hihkaisi ja nyki Harryn mukaansa. Heidän kiiruhtaessa katsomaan tuomariston tulosta ensiaputeltasta kuului Lotan kiukkuinen valitus:
"Miten niin minä pidän sienikeitoista? Kuka sellaista on teille väittänyt?"

"Miten muut kilpailijat pääsivät lohikäärmeiden ohi?" Harry kysyi Ronin yhä retuuttaessa häntä.
"Se Puuskupuh –", Ron aloitti (samalla kirjoittaja huomioi, että Puuskupuhista alkoi muodostua Diggorylle etunimi) " – muutti yhden kiven jotenkin jännästi koiraksi. Lohikäärme vain leikki koiralla kuin vinkulelulla, joka taas ei ollut nättiä ja Cedric vain ujuttautui ohi. Katosi silmistä ihan oikeasti. Ehkä hänkin on ninja!"
"Ehkä ei."
"Tamaki ei edes joutunut kohtaamaa lohikäärmettä, sillä se hiihti suorinta tietä Kiellettyyn metsään. Ehkä se on siellä vieläkin, kun ne merkkarit ei tunnu muuta tekevän kuin ryyppäävän ja lohduttavan sarvipyrstöä.
Lotta harhaili hetken ympäriinsä kädet silmillä, kunnes Ulla heitti sen punahiuksisen turistikummituksen lasit hänelle ja sitten Lotta taikoi sen otuksen pahvilaatikkoon.
Fleur yritti todellakin keimailla lohikäärmeen, mutta lopulta hän vaivutti sen vain uneen.
Krum oli tuijotuskilpailua sen kanssa ja sitten käveli vain ohi kun otus räpäytti.
Mutta sinun, kuomaseni, lento oli tyylikkäin, vaikka se tapahtuikin ikälopulla luudanrämällä", Ron veti koko selostuksen putkeen. Harry avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta samalla hänen Tulisalamansa iskeytyi voimalla takaraivoon.
"Uuuugh", poika murahti ja mulkoili ilmassa leijailevaa luutaa. Harry saattoi jopa väittää, että luuta näytti koiralta, joka näytteli, ettei ollut mitään pahaa tehnytkään.

"Nyt tuomaristo antaa pisteet!" Ron hihkui ottaen Tulisalaman luoksensa.
"Oho, Maxime antaa kahdeksikon. Ei huono, ehkä se johtuu sinun haavastasi."
"Kyyry antaa yhdeksikön? Mielenkiintoista."
"Dumbledore antaa yhdeksikön kanssa. Missä kaikki kotiin vetäminen, mies?"
"Bagman sentään tietää mitä arvostaa! Täysi kymppi, mutta entäs tuo sinun haavasi? Ei sillä että valittaisin."
"Irkorof? Nelonen? Mitä sinä ukko oikein höpiset? Antoi vielä Krumille kympin, vaikka tyyppi vain tuijotti sitä otusta!"
"Mutta kuitenkin. Olet sitten ilmeisesti jaetulla ykkössijalla Krumin kanssa, mutta se raja on muiden kanssa muutamista pisteistä kiinni…" Ron selitti ja heilutteli käsiään laajassa kaaressa.

"Harry! Bagmanilla on jotain asiaa ottelijoille!" Hermione hihkui kauempaa ja viittilöi telttaa kohden. Harry virnisti Ronille ja juoksi sitten väistellen fanityttöjen iskuja teltalle. Teltassa Lotta oli kerännyt pienoislohikäärmeet käsiinsä ja kyseli jokaiselta, halusiko joku pitää ne. Kaikilla tuntui olevan jotain lohikäärmeitä vastaan, joten suomalainen piti ne itsellään. Keskellä telttaa paloi kuitenkin kaunis rovio ja aina kun tyttö vilkaisi siihen, kuului selvästi "pala helvetissä" ja "Saatanan kätyri" häijyn kikatuksen sävyttämänä.

"Voi! Se oli hienoa nähtävää ja mukavaa selostettavaa. Aina ei törmää näin mielenkiintoisiin otteluihin, joissa sattuu ja tapahtuu", Bagman hehkutti yhden hehkulampun verran.
"Kaikillahan on nyt munansa, mmm? No hyvä, siinä on sitten seuraava vihjeenne mitä seuraavassa koetuksessa on. Saatte hyvän tovin mietintäaikaa, sillä seuraava koetus on helmikuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä (24.) päivänä!" keltamustaan viitaan pukeutunut entinen huispaaja selosti.

Harry pyöritteli munaa käsissään ja huomasi saranat. Muutkin olivat huomanneet. Lotta kyllä katseli esinettä hieman hankalammin, johtuen lohikäärmeistä, jotka kiipeilivät tyttö pitkin.
"No eipä sitten muuta! Hyviä kylpyhetkiä!" Bagman toivotti ja katosi silmänräpäyksessä. Harry poistui teltasta yhdessä Tamakin ja Lotan kanssa heitä odottavan ryhmän luokse.
"Tätä voisi juhlia", Tamaki ehdotti hymyillen 100 watin hymyä ja loistaen samalla teholla.
"Juhlat!" joukko hihkui.
"Juotavaa!" Shunsui ja Lotta hihkaisivat yhteen ääneen ja nostivat kätensä ilmaan. (Lotta ensiksi heitti kultamunan Ullalle.)
"Ei teille kahdelle!" Ukitake tiuskaisi saaden kummituksen ja tytön näyttämään onnettomilta.
"Tunnen sinun tapasi liian hyvin ja Ulla varoitti sinun toimistasi, kun olet astetta korkeammalla", Ukitake jatkoi muuttaen Shunsuin ja Lotan ilmeet koiranpentua matkiviksi. Ulla hihitti vahingoniloisesti.

Sekalainen joukko käveli kohti linnaa kuunnellen Ronin värikästä selostusta kaikkien ottelijoiden suorituksesta. Välillä selittäminen muuntui hieman – oikeastaan roimastikin – totuudesta poikkeavaksi, mutta kukaan ei välittänyt. Aina oli tilaa hyvälle tarinankertojalle.
"Harry! Annatko muutaman sanasen tuosta äskeisestä?" Luodikko pomppasi esiin puun takaa säikäyttäen koko porukan. Ichigo hyppäsi vahingossa Renjin syliin ja roikkui miehen kaulassa hetken aikaa, kunnes tajusi kenen sylissä oli ja pyysi posket kuumottaen anteeksi. Harry toipui yllätyksestä.
"Joo, saat sanasen. Hyvästi", poika virnisti saaden Lotan hyppäämään niskaansa.
"Voi! Hän alkaa oppia sarkastiseksi. Voimmeko sentään tätä juhlia?" tyttö hehkutti katsoen suurilla sinisillä silmiään anovasti Ukitakea.


A/N: Siinä oli todellakin ensimmäinen koetus. Seuraavaa odotellessa on luvassa vielä vaikkapa Kenpachi, kalkkunoita ja itsemurhayrityksiä (tai sitten ei, näette jos luette). No, joka tapauksessa voin mainostaa, että joulutanssiaiset ovat jossain 25 tienoilla, ehkä sen jälkeen eli 26-28. Pitäisinkö päivitystahdin niin hitaana, että ne todella osuisivat jouluksi?