Kiitokseni taas kommenteista. Hyvä, jos ensimmäinen koetus kiinnosti. En sitten hidasta tahtia, mutta varoitan, että 10 viikon kuluttua (jos muistaisin päivittää kerran viikossa kaksi kappaletta) tämä alkaa saada kiinni niitä kohtia, joissa mennään foorumilla, jolla tätä myös julkaistaan. Olen nyt muuten virallisesti kirjoittanut loppuun kappaleen, jossa on Hitsugayan vierailu. Pakko myöntää, että sen rooli ei ole suurensuuri, mutta kyllä se kuitenkin esiintyy ja saa vielä repliikkejäkin. Ja keskustelun Edin kanssa. Emoon kirjoittamisesta kappaleen lopussa.

18. Terveisiä Suomesta

Ulla veti henkeä ja vapisi. Hän yritti rauhoittaa itsensä, vaikka Rohkelikkotornin riehakas tunnelma sai hänet miltei huutamaan koko porukkaa hiljenemään. Hän oli iloinen vain siitä, että edes Krum-fanitytöt olivat hiljaa, kun heidän idolinsa ei ollut paikalla.
Paniikin äärirajoilla hän sulki silmänsä, sulki korvansa hälyltä ja alkoi ajatella mukavia ajatuksia, kuten sinikelloja ja kanttarelleja. Kun hän lopulta päästi itsensä palailemaan kehoonsa, hän huomasi kahden tutun äänen keskustelevan vaimeasti aivan hänen lähellään.
"Mitä hän tekee?" kysyi ääni, jonka Ulla yhdisti Ediin.
"Mielikuvaharjoituksia varmaan. Hän ei suostu kertomaan, mitä hän ajattelee niiden aikana, joten epäilen että kultakaloja ja valtavaa parsaa", Lotta vastasi pojalle muka ylpeänä tiedoistaan.
"Miksi?" vaalea alkemisti vastasi uteliaana.
"Hän pelkää väkijoukkoja pienissä tiloissa. Luulen, että sillä on tekemistä hänen pituutensa kanssa. Hänellä on todennäköisesti traumoja lapsuudesta. Ehkä hän on eksynyt tai meinannut jäädä väkijoukon alle", Lotta spekuloi.
Ulla avasi silmänsä kohdaten heti Edin säälivän, ymmärtäväisen katseen. Vaikka hän olikin iloinen seurasta, hän ei pitänyt siitä, että hänestä keskusteltiin kuin hän ei olisi paikalla. Hän inhosi sitä erityisesti, jos hän ei todellakaan ollut paikalla, mutta se ärsytti myös näin.
"Tai sitten ei", suomalainen brunette vastasi ja loi kiukkuisen katseen vaaleaan ystävättäreensä.
Molemmat vaaleaveriköt hyppäsivät pöydälle, jolla Ulla istui.
"Yksi juttu minua kummastuttaa", Ed totesi hetken kuluttua.
"Kerro toki", Ulla kehotti. Ed osoitti huoneen keskelle, mihin suurin osa huoneessaolijoista oli kasaantunut.
"Miksi nuo ovat sitoneet Harryn tuoliin?"

Rohkelikot olivat todentotta sitoneet Harryn tuoliin ja tanssivat nyt hänen ympärillään piirileikkejä laulaen iloisesti. Seinustalla Ron ja Hermione suunnittelivat mahdollisesti ystävänsä vapauttamista. Oli myös mahdollista, että he keskustelivat muodonmuutosläksyistä.
Rohkelikkotornissa oli tietysti muitakin kuin rohkelikkoja. Japanilaisetkin olivat omalla tavallaan ylpeitä omasta edustajastaan, vaikkakin kaikki katselivat pois hänestä kun hän tanssahteli heidän ympärillään satunnainen ruusu kädessään. Ichigo ja Renji istuskelivat kaapin päällä tarkkailen tornin touhuja ylhäältä käsin, kun taas Shunshui vaani oviaukon luona tilaisuutta karata juomaan. Ukitake kuitenkin kyyläsi häntä kuin Kalkaros parhaina päivinään, mikä piti vaaleaanpunaisiin pukeutuneen miehen turvallisesti taulun tälläpuolen.
Huokaisten Ulla kaivoi kirjan neljännestä ulottuvuudesta ja katosi muihin maailmoihin, kunnes kysymys alkoi askarruttaa hänen mieltään.
"Lotta hei, miksi Reg--?"
Hänen kysymyksensä katkesi karmivaan meteliin.
"Olkoon myrsky sekä viima ja tuvassa lämmin kamiina... On kunnia ja miehuullisuus suorittaa velvollisuus..." mylvi miehen ääni. Ulla etsi kauhuissaan sen lähdettä. Hän huomasi, että Harry oli avannut koetuksessa saamansa munan.
"Sulje se, sulje se", hihkui pikkupoika, jota Ulla epäili samaksi, joka aina ehdotti maastoutumista ratkaisuna kaikkiin elämän ongelmiin. Hänellä ei kuitenkaan ollut todisteita.
"Missä miehet ratsastaa, siellä lampaat ei voi laiduntaa... Missä miehet ratsastaa, siellä kuulee susien ulvontaa..." Harry sai lopulta suljettua munan.
"Mitä tuo tarkoittaa? Osaatko sinä ratsastaa?"
"Ehkä sinun pitäisi alkaa kasvattaa lampaita?"
"Tai pyytää Lottaa opettamaan susille puhumista?"
"Eivätkö ne sudet söisi ne lampaat?"
Ulla kurkotti uudelleen neljänteen ulottuvuuteen ja poimi sieltä Lotan kultamunan. Hän antoi sen takaisin blondille.
"Avaa sinäkin se. Kokeillaan, saatko saman vihjeen", hän totesi ystävälleen, joka avasi munan tottelevaisesti.
"Time to leave, time to feel... Harp and horn, music's born... Two worlds meet, hungry sharing a fantasy..." Musiikki jylisi läpi tornin hukuttaen muut äänet. Lotta jatkoi kuuntelemista protesteista huolimatta.
"The angels and demons side by side – hallelujah... They dance until morning light... When nobody else is in sight... Takes two to tango, tango..." Ukitake nappasi munan lopulta munan Lotan sormista ja painoi sen kiinni.
"Mitä tuo demoninen möykkä on?" hän kysyi.
"Kuulostaa aivan Suomen euroviisuilta", Ulla vastasi ja hieroi korviaan toivoen niiden aukeavan pian lukosta, jonka meteli oli aiheuttanut. Kaikki kavahtivat taaksepäin jo ajatelleessaan pienen maan esiintyjiä laulukilpailuissa.
Uteliaat katseet alkoivat vilkuilla vaivihkaa Tamakia, mutta vaalea nuorukainen ei huomannut. Lopulta Kyoya yskäisi.
"Jospa sinäkin avaisit", tässä vaiheessa hän takelteli hetken onnistumatta löytämään synonyymia, "munasi?" Tamaki otti ystävänsä ehdotuksen aivan yhtä tosissaan kuin Lotta Ullan.
Varovasti hän raotti kultaista munaa.
"Hard Rock Hallelujah! Hard Rock Hallelujah!" Vaaleaverikkö säikähti niin, että painoi munan välittömästi kiinni. Ulla oli siitä syvästi kiitollinen.
Seurasi pitkä hiljaisuus, johon yritti tunkea muutamia takaumia. Ne kuitenkin hätisteltiin kiireesti kauemmas tarpeettomina.
"Nuoko kursiivit hyväksytään?" joku kysyi lopulta.
"Kyllä. Ne ovat aivan ymmärrettävistä syistä erottamassa musiikkia puheesta", Ulla vastasi tarkistettuaan, että kursiivit olivat oikeilla pakoillaan.
"Mitä luulette noiden vihjeiden tarkoittavan?" Haruhi pohti.
"Niissä puhutaan hevosista, uskonnosta ja uskonnosta. Ehkä seuraava koetuksenne on käännyttää suomalaisia hevosia uskoon? Se on varmasti todella vaikeaa."
"En usko. Ei noin kamala meteli voi oikeasti tarkoittaa mitään. Se on varmasti vain hämäystä", Renji päätteli. Älykkäämmät nyökkäilivät myötäillen mielipidettä.
"Onneksi teillä on aika kauan aikaa selvittää se koodi. Älkää vain sitten pelleilkö mitään turhaa."

Hiljalleen tornilaiset alkoivat taas hajaantua omille teilleen. Harry sidottiin uudelleen, Kyoya ja Kaoru katosivat makuusaliin, Ichigo ja Renji alkoivat pelata Honeyn ja Hikarun kanssa Monopolia, josta puuttui vain puolet nappuloista, suurin osa rahoista ja sääntövihko, ja Mori istahti ikkunalaudalle.
Kun huoneeseen kompuroi pyöreäkasvoinen poika, jota Ulla ei ollut nopeasti ajatellen nähnyt vielä kertaakaan.
Shunshui käytti tilaisuuden hyväkseen ja pinkaisi ulos tornista, sadatteleva Ukitake kintereillään.
Ulla kiirehti heti uteliaana tutustumaan uuteen poikaan. Ed ja Lotta seurasivat hänen perässään.
"Hei, minä olen Ulla Suomesta! Kuka sinä olet?" hän tervehti iloisesti.
"Neville Longbottom. Rohkelikosta, vuosikurssilla neljä", poika vastasi.
"Minä olen vuosikurssilla neljä, enkä ole koskaan nähnyt sinua", Ed totesi kummissaan.
"...minut unohdettiin", Neville vastasi surkeana, "kirjoittajat eivät muistaneet olemassaoloani." Neville yritti näyttää takauman, mutta Lotta uhkasi häntä suuremmalla taikasauvallaan, joten poika luopui ideasta syvään huokaisten.
"Kyllä se siitä", Ulla lohdutti ja palasi Edin ja Lotan kanssa istumaan pöydälle.

Tamaki tanssahteli heidän pöytänsä ohi, mutta Ed pysäytti hänet.
"Minun on pitänyt kysyä sinulta jo jonkin aikaa... Miten sinä ja Krum ystävystyitte?"
Tamaki hymyili sädehtivästi, mikä sai koko porukan siristelemään silmiään.
"Saanen näyttää takauman, joka selittää kaiken?" hän tiedusteli kohteliaasti. Ulla ja Ed katsoivat kysyen Lottaa, joka kohautti olkiaan.
"Siitä vaan", Ed antoi luvan.
*takauma*
Tamaki kuljeskeli Tylypahkan käytävissä hehkuen sisäistä valoaan.
Yllättäen hän kuuli tuttua tyttöjen kiljuntaa.
Hän kurkkasi kulman taa, missä valtava lauma kirkuvia teinityttöjä oli piirittänyt bulgarialaisen urheilijan selkä seinää vasten.
"Tytot! Minun pitaa paasta vessaan! Ei, te ette voi tulla mukaan!" Krum yritti hädissään paeta tytöiltä, muttei päässyt vellovan massan läpi.
Tamaki astui apuun.
"Neidit, tulkaa katsomaan, kuinka kauniisti aurinko paistaa ulkona! Haluatteko lähteä ulos katsomaan sieniviljelmääni?"
Kirkuvat tytöt lähtivät vaalean prinssin perään ja Krum livahti helpottuneena vessaan.

Myöhemmin Krum etsi Tamakin käsiinsä.
"Kiitos, etta autoit minua niiden tyttojen hamaamisessa", hän huokasi. Tamaki vain nyökkäsi tyynesti.
"Se on tuttu tilanne minullekin. Mukavaa, jos saatoin olla avuksi."
*takauman loppu*

"Vai niin", Ed vastasi hetken kestäneen hiljaisuuden jälkeen.
"Tuo oli kieltämättä valaiseva takauma", Lotta vastasi.
"Hei hei mikä sulla on..." kuului äkkiä vaimea ääni. Ulla sieppasi kiireesti kännykänsä taskustaan.
"Jästiteknologian ei pitäisi toimia täällä", Hermione kommentoi heti, vaikkei hän vielä hetki sitten ollut ollut lähimaillakaan.
"Suomalainen teknologia toimii missä vaan", Ulla vastasi ja napautti tekstiviestin auki.
"Terveisiä kaikilta. He onnittelevat sinua lohikäärmeen voittamisesta ja toivottavat unia susilaumoista ja muusta sellaisesta", hän kertoi Lotalle.
"Sepä kilttiä heiltä", Lotta vastasi hymyillen vilpittömästi.

"Kuka teistä keksi räsy...monopolin?" joku karjui nuoremmille turistikummituksille ja osalle japanilaisista saaden vastaukseksi vain väsyneitä kikatuksia.

"Olisivatpa muutkin täällä. Heidän avullaan koodi olisi jo ratkaistu", Ulla huokasi ikävöiden ystäviään Suomesta. Hän ja Lotta olivat kiivenneet jo makuusaliin, mutta ouranilaiset olivat jääneet vielä alakertaan juhlimaan.
"Enpä nyt tiedä", Lotta vastasi ja heittäytyi sängylle uupuneena. Mielessään Ulla myönsi vastauksen realistiseksi.
Samassa Ullan kännykkä piippasi tekstiviestin saapumisen merkiksi.
"Tuleva Alkemistimme on nyt masentunut, kun se sai muodonmuutoksesta vain 9+", Ulla kertoi viestin lähettäjän kuulumiset myös Lotalle.
"Mikä yllätys", Lotta puhahti sarkastisesti.
"Neiti Tarkka-ampuja taas kiipesi jonnekin niistä paikoista, joihin häntä erikseen oli kielletty kiipeämästä, mutta Tuleva Alkemisti ei kerro mihin ja miten siinä kävi", Ulla jatkoi, kun puhelin piippasi uudelleen.
"Laskut tekstiviesteistä ulkomaille ovat hirmuiset, mutta te keskustelette tuollaisia?" Lotta kysyi. Ulla antoi anteeksi, koska tiesi ystävänsä olevan väsynyt koetuksesta. Oikeastaan Lotta oli myös oikeassa.
"No joo, lähetän heille pöllön huomenna. Se on vaan niin hidasta", Ulla voihkaisi.
Lotta ei vastannut.
"Salarakas on melkein yhtä siisti tyyppi kuin Yuan", Ulla sanoi kokeillen, kun hiljaisuutta oli kestänyt liian pitkään.
Hiljaisuus jatkui edelleen. Lopulta Lotta päätti kysyä:
"Kuka se oikeastaan on?"
"Yuanko?" Ulla kysyi muka hämmentyneenä, vaikka tiesi kenestä oikeasti puhuttiin. Lotta naurahti väsyneesti.
"Ei vaan Salarakas."
"Salarakas on Salarakas."

A/N: Ikivanha kappale... Voin paljastaa sen verran, että puhelimeni tekstariääni on todellakin Antti Tuiskun En halua tietää. En aio selitellä sitä sen kummemmin. Ainakin sen tunnistaa aina.

Kirjoittamisesta... En muista, olenko aiemmissa kappaleissa kertonut edes alkutarinaa, mutta idea tähän syntyi, kun olin viime syyslomalla Ladylla yötä ja aamiaispöydässä (ihan oikeasti hyvin nukutun yön jälkeen) syntyi keskustelua ficeistä (olemme puhuneet niistä paljon, varsinkin aikoinaan, kun luimme molemmat RoyEdiä innolla. Nykyään sitä lukee vähemmän.). "Mitä jos kirjoitettaisiin crossari?" "Joo, sellainen huono, missä on paljon sarjoja!" No, huono tästä ei tullut (en myönnä), mutta hauskaa on ollut. Emme kyllä aloittaneet silloin, vaan pari päivää myöhemmin jutellessamme mesessä heitin idean pöydälle. Ekaa kappaletta kirjoittaessa ei ollut tiedossa edes mikä tämän juoni olisi. Lady vain kirjoitti. Sen jälkeen tämä on muotoutunut, juoni on kiinteytynyt, hahmoja on tullut lisää... Moni idea on tullut mesessä, mutta näemme toisiamme päivittäin koulussa, eli ideoita lentää myös ruoka- ja välitunneilla. Emme ole samoilla tunneilla (meillä on vuosi ikäeroa, minä olen se vanhempi), joten ne eivät onneksi mene kummallisia ideidessa. Hyviä ideoita saatetaan laittaa tekstarillakin. Välillä pidämme suurempia neuvotteluja, kun mietimme esim. hahmoja tai juonta tarkemmin. Tätähän siis tulee 50 kappaletta, minkä jälkeen alkaa jatko-osa, Sateenkaariakatemia (myös 50 osaa). Siinä jätämme Bleachin ja Ouranin, mutta otamme tilalle 2 muuta sarjaa. Tuomme myös muutaman hahmon, joihin on ollut viittauksia jo useammassa kappaleessa... Wait for it. Lukekaa tätä odotellessanne.