Moi. Minä täällä taas. Tarjoan teille uuden kappaleen. Yhden, koska kappaleet 21 ja 22 ovat pari, jota en halua erottaa. Ne päivitän sitten samaan aikaan, kunhan muistan. Nauttikaa kuitenkin tästä pienestä annoksesta

20. Takaa-ajon huumaa?

"Oikeasti, paljonko teitä on?" Ron tiedusteli Renjiltä ja Ichigolta, kun hän aamiaiselle tullessaan huomasi turistikummitusten lisääntyneen neljällä. Oikeastaan heistä saattoi havaita ensin vain kolme, mutta neljäs kiipesi alas isoimman miehen selästä ja aloitti keskustelun Ullan kanssa. Hämmentävää kyllä Ulla oli oikeasti pidempi kuin tyttö, jolla oli vaaleanpunaiset hiukset ja turistikummituksille tyypillinen musta vaateparsi.
"Ai, he ovat vain vierailulla", Ichigo vastasi ja vetäytyi mahdollisimman hienovaraisesti kauemmas isosta miehestä, jonka hiukset kilisivät kun hän liikutti päätään.
"Okei", Ron totesi ja kurkotti ottamaan paistettuja munia, joita aamiaisella tarjottiin.
Samassa ilman halkaisi veretseisauttava karjahdus. Valtava mies, joka tunnettiin myös Zaraki Kenpachina, hyppäsi seisomaan ja Lotta perääntyi pari metriä.
"Minä vain halusin kokeilla, saako noita hiuksiasi alas", tyttö selitti viattomasti eikä vaikuttanut yhtään säikähtäneeltä. Tai siis hän ei vaikuttanut säikähtäneeltä ennen kuin Kenpachi otti esille miekkansa, joka melkein katkaisi muutamia hiuksia Lotalta suhahtaessaan hänen päänsä ohi.
Hänen itsevarmuutensa palasi kuitenkin nopeasti.
"Sinä taidatkin sitten olla tosikko?" Lotta kysyi uteliaasti. Zaraki vain murahti uhkaavasti.
"Sinun on paras olla vahva, tyttö!" hän huudahti äkkiä ja kävi hyökkäykseen. Lotta parkaisi yllättyneenä jotain lahnoista ja pinkaisi täyttä vauhtia ulos salista.

Suuren miehen seuralaiset olivat jäänet istumaan pöydän ääreen.
Renji kuunteli keskustelua hetken.
"Tervehdys, saanen esittäytyä?"
Seurasi pitkä hiljaisuus. Lopulta joku tajusi antaa Tamakille luvan esitellä itsensä.
"Nimeni on Tamaki Suoh. Oletteko ystävällisiä ja kerrotte, keitä olette?" poika kysyi äärimmäisen kohteliaasti ja hohtoon varautumattomat uudet tulokkaat hieroivat kivistäviä silmiään.
"Yamichika Ayasegawa", esittäytyi ensimmäisenä toipuva mies, jolla oli polkkatukka ja jotain kiinni niin silmässään kuin kulmakarvassaankin. Hän näytti hyväksyvältä katsellessaan Ouranin poikaryhmää, joka kylvi sillä hetkellä ruusun terälehtiä ympärilleen tyttöjen pyörtyillessä pitkin salia.
"Höyhenripsiäinen! Aivan sekava!" hihkui pinkkitukkainen tyttö, joka sai Ayasegawalta osakseen ärtyneen katseen.
"Ikkaku", esitteli itsensä kalju mies.
"Onpa sinulla paha ihottuma silmäkulmissasi", joku huokasi säälien.
"Ei se ole ihottuma", Ikkaku vastasi välittömästi.
"Mikä se sitten on?"
"Ei aavistustakaan."
"Yachiru", pikkutyttö kertoi.
"Terveydeksi."
"Ei, se on hänen nimensä."
Samassa Lotta ja Kenpachi juoksivat läpi salin. Lotta näytti tyyntyneen täysin ja vaikutti melkein hölkkäävän miekallaan huitovan miehen edellä.
"Ulla! Tämä iso kaveri on tosi hidas!" Lotta huuteli hilpeästi juostessaan pöydän ohi.
"Vai niin", Ulla vastasi ja etsi keskittyneesti kirjaansa neljännestä ulottuvuudesta.
"Haluaisitko sinä hakata hänet miekallasi?" Lotta kysyi juostessaan nyt toiseen päähän huonetta.
"Mikset hoida sitä itse?" Ulla palautti kysymyksen huokaisten.
"Jätin miekkani torniin."
"Säilyttäisit niitä neljännessä ulottuvuudessa. Se on kätevää."
"Ensi kerralla sitten."
Ulla huokasi uudelleen, nousi pöydästä ja nappasi neljännestä ulottuvuudesta kirjan sijaan itsensä mittaisen miekan, jota otti tottuneesti keskellä olevasta kädensijasta kiinni. Miekassa oli punaista, sinistä, harmaata ja keltaista metallia, se oli suuri joka suuntaan ja kaiken kaikkiaan miekka ei ollut aivan oikea sana kuvailemaan asetta. Se kuitenkin vältti.
Ikkaku ja Ayasegawa hyppäsivät välittömästi pystyyn.
"Jos aiot tapella kapteenin kanssa, sinun pitää päästä meidän ohitsemme!" Ayasegawa tiedotti.
Ullan katseessa välähti hetken teräksinen harkinta. Hän vilkaisi Lottaa, joka juoksenteli Zaraki perässään pitkin salia.
"Kauanko jaksat odottaa?" hän huuteli ystävänsä suuntaan huolettomaan sävyyn.
"Eiköhän tässä pari tuntia vielä juokse", Lotta vastasi hetken tuumittuaan.
Ulla kääntyi takaisin haastajiensa puoleen ja virnisti utelias kiilto silmissään.
"Okei, pojat. Leikitään sitten vähän aikaa."

Ulla taisteli vielä silloinkin, kun Harryn, Ronin, Hermionen ja Edin piti lähteä tunneilleen.
"Pidä tauko, meillä on yrttitietoa!" Ed kehotti.
"En voi. Pääskynen janoaa verta!" Ulla vastasi riemukkaasti ja torjui pari iskua.
"Pääskynen?" Hermione kysyi hämmentyneenä, kun lähtivät jo kävelemään ulos salista.
"Ullan miekka", Ed selitti, loi viimeisen silmäyksen taistelevaan kolmikkoon ja katosi ovesta.
Renji ja Ichigo jäivät miettimään, mitä tekisivät.
"Tämä taistelu näyttää mielenkiintoiselta", Ichigo totesi viitaten otteluun, jossa Ulla käytti nyt jotain salaperäistä loitsua kasvattaakseen maasta erilaisia kasveja. Niillä ei vaikuttanut olevan mitään tekemistä itse taistelun kanssa.
"Mistä vetoa, että hän kasvattaa pian --?" Renji aloitti, mutta Ichigo keskeytti hänet kiireesti:
"Älä sano sitä!"
"Miksen?"
"Ei ainutta varmaa vitsiä sovi käyttää heti alkuun! Mieti nyt, jos meille tulee lopussa käyttöä valtavalla parsalle ja sinä olet jo käyttänyt sen!" Ichigo selitti kiihkeästi
"Sinä käytit sen äsken", Renji tokaisi ja käänsi katseensa otteluun.
Seurasi hetken hiljaisuus.
"Mitä jos minä lähden seuraamaan Lottaa ja kapteeni Kenpachia, kun he juoksevat seuraavan kerran läpi, ja sinä tarkkailet täällä ja kerrot sitten Ullan ja noiden kahden ottelun mielenkiintoisimmat osat?" Renji ehdotti, kun
"Kuulostaa reilulta", Ichigo vastasi. Renji ehti seurata taistelua vielä sen aikaa, että Ulla ehdotti teetaukoa, josta vierailevat kuolemanjumalat kuitenkin kieltäytyivät.

Lopulta Zaraki rynnisti Lotta edellään läpi salin – Lotta oli alkanut laulaa kansanlauluja ajan kuluksi, mutta vaihtoi silti kuulumiset Ullan kanssa – ja Renji lähti heidän peräänsä.
He ravasivat aikansa, mutta käytäviin luokista vyöryvä porukka paljasti, että välitunti oli alkanut.
Ensimmäisenä Lotta törmäsi Seamus Finniganiin, joka kaatui Dean Thomasin päälle ja punastui ankarasti.
"Mitä porukkaa nuo olivat?" Renji huuteli Zarakin ohi Lotalle.
"Jotain nobodyja Rohkelikosta", Lotta vastasi ja teki tiukan kaarroksen vasemmalle.
Siellä häntä vastaan tallustelivat Ukitake ja Shunsui.
"Mitä Kenpac--" Ukitake aloitti kysymyksen, jota ei kuitenkaan päässyt loppuun, koska Lotta, joka ei ehtinyt hidastaa vauhtiaan, osui häneen. Tyttö onnistui pysymään pystyssä, mutta Ukitake kaatui. Shunshui yritti ottaa hänet kiinni, mutta vaalean kuolemanjumalan paino veti hänetkin lattialle.
"Anteeksi", Lotta huuteli kulman takaa. Renji pysähtyi pieneksi hetkeksi katsomaan päällekkäin kaatuneita kapteeneita, jotka alkoivat hitaasti punastua. Kun kuva oli syöpynyt hänen mieleensä niin hyvin, että hän voisi myöhemmin kertoa Ichigolle olleensa oikeassa kapteenien suhteen, hän pinkaisi meteliä pitävän parivaljakon perään.
Hän ohitti Ronin seinää vasten painaneen Hermionen ja kuuli ohimennen selityksen:
"Se mies olisi liiskannut meidät molemmat..."
Lotta oli tönäissyt matkallaan monia muitakin, muutamat olivat joutuneet väistämään Kenpachin tieltä. Näkymä käytävillä oli kuin maanjäristyksen jäljiltä. Ainakin se teki jäljittämisestä helppoa.
"Se on ... en minä tiedä! Hirviö! Maastoutukaa!" huusi tuttu ääni vähän matkan päässä. Renjin matkanteko vaikeutui hetkellisesti, kun hän hyppeli yli ensimmäisen vuosikurssin oppilaiden, joita lojui pitkin poikin lattiaa koko käytävän mitalta.
Renji saavutti Kenpachin hetken kuluttua, samalla kun Lotta tuuppasi Dumbledoren ikkunasta.
"Ei hätää, olen kunnossa, sokerimuruseni", kuului ulkoa hetken kuluttua.

Seuraavaksi Lotta töytäisi Ediä, joka karjui Mustangille jostakin pituuteensa liittyvästä. Poika iskeytyi miehen rintaan ja Roy kietoi vaistomaisesti kätensä suojelevasti pojan ympärille, kun valtava kuolemanjumala ravasi ohi Renji vanavedessään.
"Mitä helvettiä sinä teet, Mustang?" Ed mutisi hetken kuluttua ja Roy vapautti hänet välittömästi.

Sama jatkui vielä hetken Lotan törmäillessä ja oppilaiden hyppiessä nopeasti pois tieltä. Onneksi tunnit alkoivat vähän ajan kuluttua, joten käytävät tyhjenivät jälleen kirkuvista oppilaista.
Yllättäen eteen tuli jyrkkä kaarre. Se päättyi umpikujaan, jonka seinää koristi suuri ikkuna. Lotta ei ehtinyt pysähtyä ja lensi läpi ikkunan pää edellä. Kenpachi virnisti julmasti ja hyppäsi perään.
Renji itse tiputtautui maltillisemmin. Se olikin järkevä ratkaisu, koska Kenpachi ei ollut kiinnittänyt huomiota järveen, joka levittäytyi ikkunan takana, ja putosi suoraan hyiseen veteen.
Lotta taas oli pudonnut suoraan ikkunan alle ja makasi lasinsirpaleiden keskellä.
"Ah, se kirpaisi", hän kommentoi viereensä sulavasti laskeutuvalle Renjille.
"Vienkö sinut sairaalasiipeen?" Renji kysyi huolestuneena.
"Ei tarvitse. Hae vain Ulla tänne", Lotta pyysi väsyneesti.
Renji juoksi tottelevaisesti suureen saliin, joka alkoi jo muistuttaa viidakkoa kasvien paljoudeltaan.
"Ulla, Lotta putosi ikkunasta ja käski hakea sinut", Renji huusi ovelta.
Siinä samassa tyttö oli hänen edessään ja puut katosivat.
"Kuinka korkealta?" Ulla tivasi hermostuneena.
"Neljännestä kerroksesta", Renji vastasi. Ullan kasvoille levisi helpottunut hymy.
"Tauko paikalla, kaverit. Pitää mennä auttamaan ystävää hädässä", hän totesi lopuille kuolemanjumalille, jotka myöntyivät voipuneina ja vetäytyivät penkeille vetämään henkeä.

Ichigo lähti Ullan ja Renjin perään. Pihalla Lotta oli jo päässyt istumaan.
"Olet sinäkin parantaja. Teidän pitäisi ilmestyä nopeasti onnettomuuspaikalle. Eikä mitään pliisuja videopeleistä opittuja loitsuja tällä kertaa", tyttö moitti ystäväänsä. Ulla kohautti olkiaan hymyillen.
"Ei se ollut kuin neljäs kerros ja ikkuna. Ja pliisut videopeliloitsut toimivat yleensä tehokkaasti", hän totesi ja otti neljännestä ulottuvuudesta esille pidemmän sauvansa.
"Kaiken luodun juuri, anna meille elämän henkäys! Piristys!" hän loitsi. Heidän ympärilleen ilmestyi valon muodostama syntetigrammi, joka palautti kaikkien energiat takaisin.
Edin pää kurkkasi ikkunasta.
"Mitä tuo oli? Ettehän te käyttäneet ihmissynteesiä?"
"Ei, se oli vain korkeamman tason parannustaika", Ulla vastasi ja Ed katosi ikkunasta.
"En tiennytkään, että sinä käytät parannustaikuutta", Ichigo totesi Ullalle. Tyttö virnisti.
"Se on vahvuuteni. Animeroolipelien tyyliin papittarien kuuluu olla hyviä siinä", hän vastasi.
"Oletko sinä papitar?"
Keskustelu hyytyi, kun Lotta nousi seisomaan ravistellen vaatteistaan lasinsiruja.
"Minähän sanoin, että näyttäisit paremmalta hiukset alhaalla", hän totesi järvestä nousevalle Kenpachille. Kenpachi virnisti hänelle, mutta ennen kuin takaa-ajo pääsi käynnistymään uudelleen, Ukitake ja Shunsui ilmestyivät paikalle.
"Kapteeni Kenpachi, teitä kaivataan Sielujen Yhteiskunnassa", Ukitake sanoi virallisimmalla äänellään. Kenpachi kiroili äänekkäästi ja katosi sisälle etsimään alaisiaan.

"Kaivattiinko heitä todella?" Ichigo kysyi kun Kenpachi oli varmasti poissa kuuloetäisyydeltä.
"Ei. Emme vain tarvinneet tänne enää yhtään enempää kaaosta", Shunsui vastasi leppoisasti.
"Nyt joku voisi selittää, miksi teillä on arvot kuin armeijassa", Lotta totesi terävästi.
"Siis kyllä me tiesimme, että te olette kuolemanjumalia, mutta tällainen informaatio eri organisaatioista on aina hyödyllistä", Ulla totesi ja onnistui herttaisuudestaan huolimatta kuulostamaan Kyoyalta.
Kuolemanjumalat katsoivat toisiaan hetken kummastuneina.
"Kuka teistä kertoi?"
"En minä ainakaan."
"Oletko sinä taas laverrellut juovuksissa, Shunsui?"
"En! Ehkä se oli Dumbledore. Se mies tietää kaiken, muttei kerro mitään."
"Me olemme vaan niin ultimateja. Nyt niitä tietoja", Lotta keskeytti lupaavasti alkaneen väittelyn.
"Siis tulemme Sielujen Yhteiskunnasta. Se jakautuu aika moneen osaan, mutta pääosin epämääräisiin sieluihin ja kuolemanjumaliin. Epämääräisistä sieluista etsitään yksilöitä, joilla on suuret henkiset voimat. Näistä tulee sitten kuolemanjumalia. Kuolemanjumalat jakautuvat 13 divisioonaan, joista osa on erikoistunut johonkin, kuten tutkimukseen, parantamiseen tai lähitaisteluun. Osa on vain randomeita. Näitä divisioonia johtavat sitten kapteenit, joita luutnantit auttavat."
"Mitä teidän arvonne ovat?"
"Kapteeni."
"Kapteeni."
"Luutnantti."
"Joku random, joka ei ole edes kuollut. Olen vaan niin ultimate."

Kun informaatio oltiin jaettu, Ulla ja Lotta menettivät mielenkiintonsa kuolemanjumaliin. Kapteenit lähtivät sisätiloihin, mutta nuoremmat jäivät kuuntelemaan tyttöjen keskustelua.
"Olet muuten minulle kymmenen kaljuunaa velkaa", Lotta totesi.
"Mistä?"
"Selvisin pudotuksesta neljännestä kerroksesta naarmuitta."
"Miten niin naarmuitta? Minunhan piti parantaa sinut! Emmekä me ole lyöneet siitä vetoa."
"Ei se mitään."
"Minulla on muuten kysymys?"
"Kerro toki."
"Miksi se pinkkitukkainen shinigami otettiin mukaan, kun sillä ei tehty lopulta yhtään mitään?"
"Mikä pinkkitukkainen shinigami?"

***

A/N: Nyt vastailen lukijapalautteeseen.

Eli Kuroi: Kiitos, että sinnikkäästi ja innokkaasti luet tätä ja kommentoit aina. Se pitää oikeasti päivitys- ja miksei kirjoitusintoakin yllä. Mitä Envyyn tulee... Kyllä. Ajattelimme päästää hänetkin vierailemaan tai ehkä jopa vakihahmoksi. Mutta häntä voi joutua odottamaan vielä Hitsugayaakin pidempään, mahdollisesti jopa n. 80 lukua (eli tämän loppuun ja koko jatko-osan), eli pahimmassa tapauksessa vuosia (jollei meiltä Ladyn kanssa into lopu tyystin, jolloin Envy ei pääse mukaan ollenkaan).

Muille, jotka luette tätä, ja erityisesti Hipille, joka on aina kommentoinut (vaikka nyt jättikin viimeksi välistä, mikä on okei): yritetään yhdessä parhaamme. Te luette, minä ja Lady kirjoitamme. Viestinne kulkeutuvat kyllä aina myös Miladyn korviin, eli palaute auttaa jaksamaan, mutta jo ihan vain tieto, että lukijoita on... Sekin piristää. Eli nähdään seuraavassa luvussa.

Mainostan, että alamme Ladyn kanssa olla loppusuoralla. Kappale 42 on valmis, eli 8 jäljellä. Tämä voi olla valmis ennen joulua!