21. Sitä on nyt liikkeellä

Haruhi oli yleensä ensimmäinen, joka heräsi vierailijoiden makuuhuoneessa. Tyttö hieraisi unisia silmiään ja vilkaisi kahta viereistä vuodetta. Ulla nukkui tai ainakin makasi vielä sängyssä, mutta Lotan peti näytti tyhjältä. Tyttö haki käteensä silmälasinsa ja asetti ne nenälleen. Totta, toisen suomalaisen sänky oli tyhjä ja vaatteet tipotiessään. Sermin toiselta puolelta kuului vielä tasainen tuhina. Haruhi hymähti ja alkoi pukeutua vaatteisiinsa.

Pukiessa hänen katseensa eksyi ulos ikkunasta. Haruhi seurasi kuinka Shunsui seisoi lumen keskellä ja heitti keppiä jollekin blondille. Henkilö palautti kepin yhtä innokkaasti takaisin. Shunsui kyllä näytti heittävän keppiä vähemmän innokkaasti joka kerta, mutta se ei blondin menoa haitannut yhtään. Haruhi päätti, että näki jotain liian omituista hänen sietokyvylle ja unohti koko asian.

Haruhi siirtyi vierailijoita varten kasvatettuun kylpyhuoneeseen ja asetti piilolinssit paikalleen. Tyttö laski palatessaan lasinsa yöpöydälle havainnoiden samalla, että Ulla oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Sermitkin olivat taitettu nätisti seinän viereen, joten Haruhi siirtyi hätistelemään poikia – siis niitä ihan oikeita poikia – ylös sängyistään. Melkein kaikki mutisivat viidestä minuutista ja käänsivät kylkeä. Pontevien ravistelujen jälkeen Tamaki pomppasi pystyyn yhtä radioaktiivisena kuin ennenkin ja siirtyi vessan puolelle valmistautumaan uuteen päivään. Seuraavaksi nousi aina aamuisin pelottava persoona Kyoya, joka suunnisti myös kaakeloituihin vettä sietäviin tiloihin. Honey nousi muutaman herätysyrityksen jälkeen ja siirtyi pomppimaan Morin päällä. Kaorua ja Hikaria vain ei saanut ylös.

Haruhi kumartui Hikarun puoleen ja kohotti peittoa (kyllä, hän oli varma siitä, ettei kukaan pojista nukkunut alasti). Pojan hiuksien keskeltä näytti löytyvän jotain ylimääräistä. Tyttö ei saanut aloitettua lähempiä tutkimuksia kun Honey nyki hänet jo Morin luokse.
"Haruhi, Haruhi! Takeshilla on jotain hiuksissa!" pikkupojan näköinen seitsemäntoistavuotias hihkui ja osoitti Morin päätä. Haruhi kohotti kulmiaan hämmentyneenä. Totta, siellä oli jotain ylimääräistä. Samanlainen lisäke mikä oli ollut Hikarullakin. Eikä siinä kaikki, Morin peiton alta pilkisti esiin kissanhäntä.
"Hänellä on kissankorvat", Haruhi totesi diagnoosin. Tyttö tarkisti vielä Kaorunkin päänahan. Kyllä, molemmilla kaksosilla oli kissankorvat, mutta vain Morilla oli häntä.

Tamaki purjehti ulos kylpyhuoneesta täysissä pukeissa Kyoyan seuratessa perässä hieman hitaammin ja vähemmän innokkaasti.
"Kyoya, meillä saattaa olla ongelma", Haruhi virkkoi. Tamaki pysähtyi hölmistyneenä Kyoyan vain kohottaessa silmälasejaan.
"Vai niin, kerro tilanne", Kyoya totesi vilkaisten kolmea vuoteessa makaajaa.

------

"Voi, sitä on nyt liikkeellä", sairaalasiiven johtava – ja ainut – terveyssisar sanoi ja ohitti ouranilaisten väkijoukon silmää räpäyttämättä suunnaten kulkunsa lonkeroita kasvattaneen oppilaan luokse.
"Mitä on liikkeellä?" Kyoya kysyi, joka piti Kaorua tiukasti kädestä, ettei tämä lähtisi seuraavan perhosen, kärpäsen, oppilaan, kummituksen, kotitontun tai ylipäätään minkään ohi ajelehtivan olennon perään.
"Kissankorvatautia", matami Pomfrey vastasi työntäen jotain epämääräistä potilaansa suuhun.
"Minkälaiset sen oireet ovat?" Kyoya kysyi komentaen Tamakin nappaamaan Moria hännästä, ettei poika lähtisi minnekään.
"Sen lisäksi, että kasvaa kissankorvat ja pahassa tapauksessa häntäkin: esineiden jahtaamista, keskittymiskyvyn puutetta, keskittymisen kohde vaihtuu heti kun tuodaan lähelle jotain liikkuvaa ja rapisevaa, uneliaisuutta, laiskuutta, korkeiden paikkojen viehtymystä, helposti ärsyyntyvyyttä, hellyyden kipeyttä, itsenäisyyttä, kynsimistä, maukumista ja kehräämistä", nainen selitti ja tunki toisenkin lusikallisen mönjää uhrin suuhun.
"Menkää, te tukitte liikenteen. Se paranee aikanaan ja jos ei parane, saatte muutaman sievän kissapojan itsellenne", Pomfrey totesi ja potkaisi koko joukon ulos naisellisesti nauraen.

Tamaki hieroi takapuoltaan ja samalla loukattua ylpeyttään.
"Tämän paikan naisopettajilla taitaa olla jotain ongelmia", poika totesi krokotiilinkyyneleet silmissään.
"Ehkä. Mennään aamiaiselle", Haruhi sanoi ja nappasi väijyvää Hikarua kädestä kiinni ja rahtasi tämän mukanaan kohti suurta salia.
"Ehkä siellä on hiiripateeta!"
"Ehkä ei."

------

Suureen saliin tultaessa heidän eteensä aukesi omituinen näky. Satunnaisin välein tupapöydissä näkyi kissankorvia ja joillakin näkyi viitan alta luikertelevan esiin hännän pää. Sitä todellakin oli liikkeellä. Haruhi tunnisti rohkelikkojen joukosta Hermionen ja istui tämän viereen, istuttaen samalla Hikarun viereensä. Hermionelle oli yön aikana ilmestynyt kissankorvat ja tyttö suki hiuksiaan aina vähän väliä.
"Miau, huomenta", Hermione tervehti läpäten kätensä suunsa eteen.
"Huomenta", Haruhi vastasi ja veti Hikarun takaisin istumaan penkille. Poika katsoi häneen loukkaantuneena, kunnes alkoi leikitellä veljensä hännällä.

Paikalle asteli Ed, joka oli myös saanut kissankorvat päähänsä. Pojan kaavun helman alta näkyi sievä kullankeltainen hännänpää, joka heilahteli hiljalleen.
"Huomenta", Ed toivotti saaden vastauksen Haruhilta ja Hermionelta hieman maukuvanpana. Ulla istui matkan päässä lukien hiljakseltaan päivän lehteä. Samassa paikalle juoksi vihreä pallosalama, mukanaan erittäin iso kepinkarahka.
"Ulla, katso mitä minä löysin, katso, katso katso katsokatso!" Lotta näytti ystävälleen kantamaansa männynoksaa. Ulla kohotti katseensa lehdestä, katsoi oksaa, ystäväänsä ja sitten taaempana tulevaa Shunsuita. Mies oli silminnähden väsynyt ja käveli hiljalleen kohti kaksikkoa. Haruhi kiinnitti ensiksi huomionsa Lotan mekon helman alta näkyvään koiranhäntään ja kahteen koirankorvaan tytön päässä.
"Ulla, onko se normaalia, että hän…" Shunsui kysyi osoittaen Lotta.
"On, täysin normaalia, älä välitä", Ulla vastasi ja syventyi takaisin lehteensä.
"Mennään katsomaan Ukitakea!" Lotta hihkaisi ja loikkasi häntä heiluen Shunsuita vasten. Mies taputti tyttö päähän.
"Aivan kohta, mutta minä haluaisin nyt syödä aamiaiseni…"
"Ei ei eieieieiei! Nyt heti! Mennään, mennään mennään!" Lotta riemuitsi, raahaten ison miehen mukanaan ja jättäen ison männynoksan hämmentämään muita.

Ed tuijotti yhdessä Haruhin kanssa eriskummallista näytöstä. Ulla siirtyi ystävällisesti muutaman metrin ja heilautti kättä tervehdykseksi.
"Mikä hänellä on?" Ed kysyi räpyttäen silmiään. Haruhin mielestä poika näytti kauniilta kissapojalta. Suuret kullankeltaiset silmät ja sitomattomat hiukset saattoivat ehkä vaikuttaa asiaan.
"Koirankorvat. Oireina yli-innokkuus, aikaisin herääminen, pakko-päästä-ulos-aina-välillä, joka paikassa oleminen, nuuhkiminen, vetäminen, yhden miellyttävän ihmisen (tai tässä tapauksessa kummituksen) nimeäminen 'omistajaksi', keppien hakeminen tai ylipäätään minkä tahansa mitä heitetään, käskyjen toteuttaminen, muriseminen, yhtäkkinen syliin ilmestyminen, nuoleminen, kerjääminen ja kuolaaminen", Ulla luetteli nostaen sormiaan pystyyn samaan tahtiin.
"Joo, siinä taisi olla kaikki, ellei koirankorvia ja häntää ei lasketa", tyttö täsmensi ja vilkaisi Hikarua, Kaorua, Moria, Ediä ja lopuksi Hermionea.
"Teillä on sitten kissankorvia vaivoina", suomalainen tokaisi ja leväytti lehtensä auki. Haruhi näki kuinka Ulla hymyili maireasti itsekseen lukiessaan.
"Hyvä, että Lotta ei ole minun vaivoinani", Ulla mutisi hihitellen.

Ed hieroi silmiään ja haukotteli.
"Sitä voisi… lähteä takaisin nukkumaan", hän hymisi istuessaan ruokapöytään.
"Heti kun on saanut syötyä", poika jatkoi ja lastasi lautasensa täyteen. Haruhi lisäsi mielessään, että oireisiin pitäisi liittää "ylensyönti", sillä se vaikutti olevan nyt kissankorvallisilla tapana. Hermione oli eksynyt tuijottamaan yksinäistä pöllöä katonrajassa ja näytti siltä, että valmistautui loikkaamaan. Haruhi heilutteli sormiaan saaden tytön huomion siirtymään niihin. Sanaakaan sanomatta Hermione tarttui hänen etusormeen ja yritti purra. Lopulta rohkelikko tajusi mitä oli tekemässä ja päästi irti.
"Anteeksi, en hallitse itseäni, anteeksi anteeksi anteeksi", Hermione pyyteli katsoen suurilla ruskeilla silmillään lammasmaisesti Haruhin silmiin. Haruhi tuijotti hämmentyneenä Hermionea silmiin. Samassa Tamaki oli lennähtänyt paikalle ja iski puurokauhan tyttöjen väliin.
"Top tykkänään tuollainen. Isä ei anna koskea tyttäreensä", puoliranskalainen mesosi saaden Hermionen säikähtämään ja sähähtämään. Tyttö hautasi kasvonsa käsiin ja ravisteli itseään.
"Aaaah, taidan noudattaa Edin neuvoja ja mennä takaisin nukkumaan", Hermione totesi ja alkoi syödä rivakkaan tahtiin.

Samassa paikalle ryntäsi jälleen kerran vihreä pallosalama. Lotta hyppi Shunsuin ja Ukitaken ympärillä heiluttaen häntäänsä.
"Ulla, olenko väärässä, mutta onko Lotta ainoa koirankorvilla varustettu…" Haruhi kääntyi puhuttelemaan Ullaa saadakseen vain huomata, että tyttö oli tipotiessään.
"…henkilö", hän jatkoi ja kääntyi katsomaan hämmentävää kaaosta.

Kummitukset istuivat pöytään Ukitaken hieroessa silmiään väsyneenä. Miehen – Haruhi pystyi arvioimaan yllättävän nopeasti mitä sukupuolta toiset olivat, puhuttakoon vaikka vaistosta – silmänaluset olivat tummat ja koko olemus kieli sairaudesta.
"Nukuitteko hyvin?" Haruhi kysyi kohteliaasti nykäistessään Hikarun taas istumaan. Ukitake kohotti väsyneenä päänsä ja hymyili ystävällisesti. Shunsui yritti rauhoitella Lottaa, mutta ei juuri onnistunut siinä. Tyttö yritti saada miehen heittämään sitä isoa männynoksaa, joka oli hylätty lattialle.
"Totta puhuen, en", Ukitake vastasi.
"Miksi et, nyaa?" Hikaru kysyi yllättäen hymyillen kissamaisesti.

------

Kello kutakuinkin kuusi aamulla ja jotain syöksyy sisään ovista, pysähtyy Ukitaken futonin viereen.
"Ukitake mennään ulos! Ulos ulos ulos!" kuuluu kirkas ääni. Ukitake raottaa silmiään ja huomaa Lotan sänkynsä juuressa.
"Mitä kello on?" hän ynisee ja ummistaa uudelleen silmänsä.
"Kuusi, aamulla, mutta ei sen väliä. Mennään uloooooos", tyttö mankuu ja yrittää kiskoa paksun peiton pois miehen päältä.
"Mitä sinulla on päässäsi?" Ukitake pystyy kysymään taistellessaan peitostaan.
"Koirankorvat."
"Miksi?"
"Tauti, paranee aikanaan. Oireita muun muassa pakko-päästä-ulos-'omistajan'-kanssa", Lotta selittää ja alkaa päästä voitolle peitonvedossa. Renji ja Ichigo kohottavat päänsä, molemmat haukottelevat ja painavat päänsä alas kehräten tyytyväisyyttä.
"Mikä heitä vaivaa?"
"Kissankorvat, tauti sekin. Kissamaista toimintaa. Ei sen väliä, mennään uloooooooos, joohan?" Lotta selittää hellittämättä otetta peitosta.
"Irti", Ukitake komentaa ja tyttö päästää irti näyttäen koiranpennulta. Mies huokaisee ja läimäyttää vasemmalla kädellään metrin päässä nukkuvaa Shunsuita. Shunsui nousee pystyyn ja katsoo hämmentyneenä ystäväänsä.
"Vie hänet ulos", Ukitake viittoilee kohti Lottaa, joka näyttää edelleen koiranpennulta.
"Mutta… kello on… kuusi, kai", Shunsui vastustelee, mutta on jos pystyssä Lotan toimesta.
"Ei sen väliä, menkää. Minä tahdon nukkua. Älkää kiusatko sairasta miestä", Ukitake toteaa jo vedettävälle (ja vastustelevalle) Shunsuille nauraen käheästi ja nukahtaen uudelleen.

------

Kummitus siirsi lautastaan, jota Lotta tuijotti hymyillen.
"Kuolaatko sinä?" Haruhi kysyi epäuskoisesti. Suomalainen pyyhkäisi suupieltään hihallaan ja hymyili.
"En. Saanko palasen?" Lotta kysyi kummitukselta yhä leveästi hymyillen.
"Ole hyvä", Ukitake totesi ja antoi pienen palasen pekonia. Lotta nappasi sen nopeasti ja pisti poskeensa ja näytti pyytävän lisää. Shunsui tuijotti ystäväänsä ja "lemmikkiä" epäuskoisesti.
"Minua hän ei edes päästänyt syömään", mies valitti ja aloitti oman ruokailunsa.
"En niin. Koska et ole mami", koiratyttö hymyili leveästi ja loi palvovan katseen Ukitakeen. Mies hymyili pahoittelevasti Shunsuille ja rapsutti Lottaa korvan takaa. Tyttö näytti sulavan siihen paikkaan.
"Miksi hän sitten lähti kanssani ulos?" Shunsui kysyi suupalan välissä.
"Koska mami tahtoi niin!"
"Hetkinen, mami?" Shunsui kysyi katsoen pelästyneenä tyttöä ja sitten Ukitakea.
"Minä en valita", mies vastasi kohauttaen olkiaan ja tarjosi uudelle lemmikilleen toisen palan pekonia.

Haruhi huomasi tässä vaiheessa jääneensä yksin. Hermione ja Ed olivat kadonneet, oletettavasti nukkumaan, mutta niin oli myös Hikaru. Puhumattakaan Morista ja Kaorusta. Samalla Tamaki, Honey ja Kyoya olivat kadonneet. Tyttö oletti, että Tamaki ja Honey olivat Morin perässä ja Kyoya pitäisi huolen poikaystävästään. Haruhi kulautti teensä kurkkuun ja ryntäsi pois salista kaataen Weasleyn kaksoset, joilla molemmilla oli kissankorvat päässä.

Hikaru löytyi ei-niin-turvallisesta paikasta. Poika makasi täysin tyytyväisenä porrastasanteen kaiteen päällä. Haruhi hiipi pojan vierelle, tarttui tätä vyötäröltä ja veti pois kaiteelta. Poika rimpuili Haruhin otteesta, mutta tyttö ei päästänyt irti. Lopulta Hikaru raapaisi tyttöä käteen. Tyttö älähti yllätyksestä ja kissapoika viiletti jo kaukana pakoon. Haruhi mutristi kiukkuisena suutansa ja ryntäsi pakolaisen perään.

------

Samaan aikaan Honey ja Tamaki jäljittivät Moria. Pitkä poika oli kadonnut jonnekin näille tienoille, mutta piiloutunut varsin hyvin.
"Takeshii, Takeshii!" Honey hihkui Tamakin joutuessa fanityttölauman hyökkäyksen kohteeksi.
"Tamaki, Tamaki! Miksei sinulla ole kissankorvia? Näyttäisit ihanalta niiden kanssa!"
"Prinsessat, enkö minä näytä muutenkin ihanalta. En tarvitse mitään koristeita, kunhan minulla on teidät. Valitettavasti en voi viihdyttää teitä pitkään, sillä joudun nyt hakemaan kissankorvaista ystävääni. Hän katosi tänne kirjastoon", Tamaki pahoitteli laittaen ylimääräisen reaktorin päälle saadakseen lisäsparkleja.
"Voi! Kuka hän on? Onko hän se silmälasipäinen?"
"Vai se ruskeahiuksinen, joka näyttää aivan tytöltä?" Kysymyksen päästyä ilmoille Tamakin taakse muodostui punainen esirippu, joka aukeni hitaasti ja paljasti takaa kissankorvaisen Haruhin. Poika vaikutti olevan valmis vuodattamaan verta nenästään alta aikayksikön. Fanityttöjen joukosta kuului ihastuneita kiljahduksia. Honey kuitenkin ilmestyi paikalle nykimään Tamakia hihasta.
"Tamaki, Tamaki! Minä löysin Takeshin! Tule katsomaan!" pikkupoika iloitsi ja vei Tamakin mukanaan ja sulkien Tamakin sisäisen elokuvateatterin.

Honey kiikutti Tamakin kirjahyllyn viereen. Poika vilkuili ympäriinsä.
"Tuota… Honey, missä hän on?" Tamaki kysyi. Honey osoitti pontevasti ylös ja musta kissanhäntä luikersi kuvaan esiin. Tamaki katsoi ylös. Mori makasi tyytyväisenä kirjahyllyn päällä heilutellen häntäänsä.
"Takeshi! Tule alas ja mennään syömään kakkua!" Honey hihkui. Mori ei näyttänyt reagoivan mitenkään. Ruskeasilmäinen poika katsoi huuli väpättäen ylös. Suuret kyyneleet nousivat suuriin silmiin.
"Takeshiii…" poika nyyhkäisi. Tamaki polvistui heti Honeyn viereen ja pyyhki liinalla pojan silmiä samalla hokien "älä itke, älä itke, älä Luojan tähden itke" ja vähältä piti, ettei lisännyt "lapsirakas" loppuun.

Mori nosti päätään kirjahyllyn päältä ja maukaisi. Honey piristyi heti ja ojensi kätensä kohti serkkuaan.
"Takeshi! Tule alas!" hän hihkui. Joukko tyttöjä oli kerääntynyt sanomaan "awww" vähän väliä.
"Kokeile sanoa "kss kss"!" joku joukosta ehdotti.
"Tai "pus pus"!" toinen vastusti.
"Kss kss, se toimii varmasti!"
"Niin toimii pus pus!"
"Jos hän kokeilisi molempia?"
"Honey, sano vuoron perään kss kss ja pus pus", oli lopullinen päätös. Honeyi tuijotti tyttöjä pikkupoikamaisesti, kunnes hänen naamansa levisi suurempaakin suurempaan hymyyn ja yritti noudattaa neuvoa.
"Kss puss kss puss", poika hoki, saaden tytöt ihastumaan jälleen kerran itseensä. Saaden samalla sanottavan kuulostamaan kissabussilta.

Mori laskeutui ketterästi alas paikaltaan ja naukaisi. Honey taputti kyykyssä olevaa Moria päähän.
"Hyvä kissa", poika hehkutti.
"Nyt mennään tupaan ja sinä saat nukkua tautisi pois", hän selitti. Honeyn ympärillä lenteli nyt paljon punaisia pehmeänmuotoisia kukkia. Tyttö joukosta kuului suuri awww, taas.
"Nyt mennään Takeshi!" Honey sanoi, otti Moria kädestä ja lähti johdattamaan tätä pyydelleen ihastuneilta fanitytöiltä tietä.

Tamaki tunsi itsensä hylätyksi ja samalla jotenkin helpottuneeksi. Fanitytöt seurasivat nyt Honeyta ja Moria, joten hän olisi hetken rauhassa. Ehkä hän voisi etsiä Krumin seuraksi? Tai jotain parempaa ja Haruhin! Pitkälle hän ei päässyt ajatusketjussa päässyt, sillä Hikaru kiisti ohitse Haruhi perässä. Tamaki kohautti olkiaan ja juoksi ystäviensä perään.
"Ai hei", Haruhi tervehti purressaan hammasta yhteen pysyäkseen Hikarun perässä. Tamaki nyökkäsi ja ponnisteli myös pitääkseen kovaa juoksutahtia yllä.
"Leikittekö hippaa?" Tamaki kysyi.
"Ei, yritän saada häntä kiinni. Se ei vain onnistu!" Haruhi puuskahti. Ajojahti loppui lyhyeen, sillä jotenkin kummassa Mustang käveli hyllyn takaa ja Hikaru osui häneen. Molemmat kaatuivat, Mustangin sadatellen kuin pahainen merimies. Haruhi loikkasi ja rymähti karkuun pyrkivän Hikarun kimppuun.
"Sidotus!" tyttö loitsi taikasauvallaan ja Hikarun ympärille kietoutui monta kierrosta narua. Lopuksi se solmiutui itsestään kauniille rusetille. Haruhi istui kiemurtelevan pojan päällä Tamakin auttaessa opettajaa pystyyn.

"Mikä teihin nykynuoriin on oikein mennyt kun kaadatte muita juoksuillanne…" mies paasasi, kunnes pyörähti ympäri raastaen hiuksiaan päästään.
"Aaagh, ja tuolla menolla myönnän itseni vanhaksi ja Ed aseen minua vastaan!" Mustang parahti.
"Ette te vanhalta näytä…" Haruhi lohdutti miestä. Mustang vaikutti saavan siitä jotain energiaa itseensä, sillä hän suoristautui ja kääntyi takaisin Haruhin, Tamakin ja sidottuna olevan Hikarun puoleen.
"Mitä te ajattelitte tehdä tuolle… nyytille?" Mustang kysyi tarkoittaen sidottua Hikarua. Haruhi ja Tamaki vilkaisivat toisiaan.
"Viemme hänet huoneeseen ja taidamme sitoa sängyntolppaan nilkasta?" Haruhi ehdotti. Tamaki nyökytteli typeränä. Mustang vilkaisi arvioivasti heitä kumpaakin.
"Tehkää mitä tehkää. Tarvitsetteko apua?" Mustang kysyi.
"Kiitos ei", Haruhi vastasi, osoitti istuinalusena toimivaa Hikarua taikasauvallaan.
"Siipirdium lentiusa", hän sanoi hypäten pois pojan päältä. Hikarun kiemurteleva ruumis nousi hiljalleen lentoon.
"Me tästä lähdemme. Hyvää päivänjatkoa", he toivottivat ja poistuivat kirjastosta kohti Rohkelikkotornia.

---

A/N: Onkos teillä jo flunssakausi virallisesti alkanut? XD Kissankorvakappaleita viime joululta... Näiden jälkeen taisi olla pitkähkö tauko, kun kumpikaan ei saanut kirjoitettua. Mutta tämän päivitystahtiinhan sekään ei vaikuta, koska kappaleita vielä n. 20 on varastossa.

Ladyn innostaminen tämän kirjoittamiseen oli haastavaa ("Ei jaksa mitään kissankorvia!", mutta kun se lopulta pääsi vauhtiin... No. Milady on pysäyttämätön ja älykäs.)...