23. Laiva ohoi!

Ulla nojasi puun kylkeen silmät kiinni ja hengitti rauhallisesti. Rauhan rikkoi kuitenkin innokas kiljaisu.
"Heiiii!" Lotta ryntäsi puun viereen ja väisti puun huitaisun taipumalla taaksepäin. Ulla avasi silmänsä ja hymyili tervehdykseksi ystävälleen. Hieman taaempana Lotan takana kiiruhti Harry, Hermione, Ron ja Ed. Rohkelikot jäivät kauaksi puusta ja pysäyttivät Edin, ettei poika kävelisi lähemmäs puuta.
"Tiedätkö mitä? Me tunnemme Tylypahkan varsin hyvin, eikö vain? Miksemme menisi katsomaan Dumstrangin laivaa ja Beauxbatonsin vaunuja?" Lotta kysyi väistäen tällä kertaa pistoa. Ulla nousi pystyyn, suoristi hamettaan ja käveli pois puun luota. Puu antoi tietä Ullalle, mutta Lottaa se yritti vielä muutaman kerran huitaista.

Harry, Hermione ja Ron tuijottivat suomalaisia ällistyneinä.
"En ole koskaan lukenut tällipajun käyttäytyvän noin!" Hermione henkäisi. Ed tuijotti kolmikkoa.
"Mitä ihmeellistä tuossa on? Se on vain puu", poika kommentoi.
"Etkö sinä nähnyt kuinka se yritti huitaista Lottaa?" Harry kysyi.
"Hänellä on nimikin", Ulla huomautti. Kaikki, myös Lotta, kääntyivät katsomaan Ulla hämmästyneinä ja uteliaina.
"Hän?" Ron päästi suustaan.
"Ja hänellä on oikeastaan hieno luonne. Hän vain tekee työtään", Ulla jatkoi.
"Työtä? En tiennyt, että puilla on työtä, paitsi polttopuuna oleminen", Lotta kommentoi.
"Hän kertoi, että hänet istutettiin vuosia sitten paikoilleen suojelemaan salakäytävän päätä ja, että hirvein vuosi oli kaksi vuotta sitten kun sininen auto törmäsi häneen", Ulla jatkoi. Harryn ja Ronin ilmeet muuttuivat jotenkin vaikeiksi.
"Saattaako teillä olla osuutta jotenkin asiaan?" Ulla kysyi räpyttäen silmiään pojilta. Pojat rykivät ja katsoivat poispäin muista.

"Mutta niin! Jos menisimme katsomaan laivaa ja vaunua? Otetaan kuolemanjumalatkin mukaan ja vaikka ouranilaiset. Jaetaan porukka puoliksi ja katsastetaan läpi osastot", Lotta kertoi. Ulla nyökytteli.
"Eli nyt hakemaan ihmisiä", Lotta totesi.
"Hakekaa te Renji ja Ichigo, he ovat kenties jossakin pihamaalla. Etsikää Shunsui ja Ukitake. Shunsui taitaa roikkua Ukitaken luona, joka taas on kirjastossa. Ulla ja minä metsästämme Ouranit. Palatkaa takaisin tänne", tyttö kehotti. Harry ja Ron lähtivät hakemaan nuorempia kuolemanjumalia Edin ja Hermionen lähtiessä takaisin linnaan.
"Miten pääsemme sisälle?" Ulla kysyi. Lotta virnisti.
"Näet sitten."

"Odota hetki", Lotta pysäytti kävelyn ja katosi opettajien työhuoneisiin vievään käytävään. Ulla katseli käytävään, tauluja, vilkuttavaa haarniskaa ja lopulta kaivoi kirjan esiin. Samassa Lotta palasikin mukanaan musta pystykorvainen koira.
"Noin, jatketaan matkaa", tyttö totesi ja niin he kävelivät rohkelikkojen torniin. Koiran he kuitenkin jättivät ovelle. "Siellä saattaa olla jotain allergikkoja tai koirakammoisia. Kyllä sinä ymmärrät." Koira vaikutti ymmärtänän.

Oleskeluhuoneessa ei ollut muita kuin muutama hassu rohkelikkolainen. Tytöt kysyivät olikovat ouranilaiset paikalla. Ei kuulemma olleet.
"Ehkä he löytyvät ennustusluokasta? Heillä on siellä kuulemma varsin nätti tila ja palvelu on huippuluokkaa", kuudennetta vuotta opiskeleva tyttö kertoi ja punehtui kasvoiltaan hieman. Tytön ystävät irvailivat tämän kiusaantuneisuudelle. Ulla ja Lotta poistuivat nopeasti paikalta napaten mustan koiran mukaan. Ei pitäisi myöhästyä itse määrätystä tapaamisajasta.

Lotta kiipesi ketterästi ullakkoluokkaan johtavat köysitikkaat ja vietti hetken aikaa ylhäällä. Ulla katsoi istuvaa koiraa, joka lakaisi laikasti hännällään lattiaa. Lotta pudottautui alas luukusta.
"Tulevat kohta", tyttö ilmoitti ja valmistautui lähtemään.
"Hienoa. Sano vielä, kuka…" Ulla aloitti osoittaen samalla koiraa, mutta ylimääräisiä korvapareja alkoi ilmestyä. Hostit laskeutuivat yksikerrallaan "valtakunnastaan" ja laittoivat lapun luukulle.
"Kerron myöhemmin", tyttö lupasi ja he johtivat iloisen, rupattelevan sekä randomin väen alas monen monituista porrasta pitkin.

Aulassa yhdeksänhenkinen joukko ja koira yhyttivät Edin, Hermionen, Shunsuin ja Ukitaken. Kuolemanjumalat pysyivät joukon hännille Edin ja Hermionen siirtyen Lotan ja Ullan luokse.
"Ette voi uskoa mitä he tekivät! Kikattivat kuin pahaiset tyttöset!" Hermione puuskahti ja vilkaisi olkansa yli. Ullakin katsahti, huomaten punertavan sävyn Ukitaken vaaleilla poskilla. Shunsuita asia ei tuntunut haittaavaan, sillä mies yritti naurattaa ystäväänsä edelleen.

"Mistä löysitte tuon koiran?" Ed kysyi osoittaen vierelleen tepastelevaa eläintä.
"Linnasta", Lotta vastasi.
"Onko se sama koira, jonka näimme Tylyahossa?"
"Jaa-a, kun tietäisikin."
"Ei sen väliä, koirat ovat kivoja", poika myhäili ja silitti koiraa. Heidän takaansa kuului voimistuva hihitys.
"Mistä sinä noita juttuja keksit edelleen?" Ukitake kysyi ystävältään. Shunsui virnisti.
"Päästäni. Ja lainaan joitakin ja kierrätän vanhoja, sekä kuuntelen juoruja", mies kertoi. Joukkio oli pysähtynyt ja tuijotti silmät suurina kuolemanjumalia. Naurun lomassa Ukitake huitaisi kädelleen jatkamisen merkiksi.
"Menkää vain, älkääkä välittäkö", Shunsui kehotti rauhallisesti. Ihmiset kohauttivat olkiaan ja matka jatkui. Ilman poikki lenteli muutama satunnainen kultakalaparvi ja yksinäinen munakoiso.

Ulos jääneet ihmiset odottelivatkin kunnioitettavan etäisyyden päässä tällipajusta.
"Mitä te ajattelitte tekevänne?" Kyoya kysyi kohottaen silmälasejaan ja vilkaisten kirjoitusalustaansa, johon oli laitettu muutama aikataulu kiinni.
"Saanen muistuttaa, että meillä on tiukka aikataulu", poika jatkoi ja veti Kaorun luoksensa. Lotta huitoi ilmaa suurieleisesti leveästi hymyillen.
"Niin, tarkoituksena on ottaa selville minkälaista on Dumstrangin laivassa ja Beauxbatonin vaunussa."
"Eikö se kävisi helpommalla, jos vain kysyisimme luvan?" Haruhi kysyi.
"Ja menettäisimme kaikki murtautumisen ilon? Peittäisivät kuitenkin kaikki luurangot kaapissa, eivätkä päästäisi näkemään. Loukkaus vakoojia kohtaan, loukkaus suorastaan, joka kostetaan jotenkin todella ovelasti…" valitus päättyi mutinaan ja hihitykseen. Ulla jätti Lotan huomiotta.
"Jaetaan joukko kahtia ja menemme sisään kohteisiin. Kerrotaan sitten mitä näimme myöhemmin", Ulla kertoi. Ichigo viittoili huomiota itseensä.
"Kuinka pääsemme sisään?"
"Lotalla on ilmeisesti suunnitelma siihen…?" Ulla siirsi katseensa Lottaan. Tyttö tuijotti hymyillen maata.
"Joo. Osaako kukaan ratsastaa?" Käsiä ei noussut pystyyn.
"Ja te kehtaatte väittää itseänne sankareiksi, jotka pelastavat prinsessansa?" Lotta tuhahti.

Ryhmä oli jaettu kahteen osaan – ja Lottaan, joka joutui yksin järjestämään ratsastustaidottomien takia harhautuksen. Toisessa ryhmässä oli Ulla, Ed, Hermione, Ichigo, Renji, Tamaki, Haruhi, Mori ja Honey ja toisessa taas Harry, Ron, Ukitake, Shunsui, Kyoya, Kaoru ja Hikaru. Koira käskettiin menemään Edin mukana, sillä se vaikutti pitävän pojasta. Mutta ei koira vaikuttanut valittavan asiasta. Se puolestaan siirtyi lähemmäs poikaa ja painautui Edin jalkoja vasten kerjäten suorastaan rapsutusta.

Muiden jäädessä kauemmas Lotta käveli jättimäisten hevosten laitumen luokse ja kiipesi aidalle.
"Mitä hän aikoo?" Ed kumartui kysymään Ullalta. Koirakin nojautui lähemmäs tyttöä.
"Vaikuttaa siltä, että hän aikoo päästää hevoset vapaaksi", Ulla kommentoi Lotan nostaessa aidan portin salpaa.
"Muuten, miksi meitä oli pakko ottaa näin suuri joukko?" Ed kysyi vilkaisten takanaan rupattelevia ihmisiä.
"Sitä voisi kutsua "yhtenäistämiseksi" ja "luokkahengen kohottamiseksi" jos olemme opoja", Ulla vastasi kohauttaen olkapäitään.
"Opoja?" Ed kysyi. Ulla ei ehtinyt antamaan selitystä, sillä ohi laukkasi kymmenkunta norsunkokoista hevosta. Vain yhdellä niistä oli suitset päässä ja sen yksilön selässä ratsasti riemusta säteilevä Lotta. Ulla hymähti.
"No nyt, meidän vuoromme", tyttö kehotti ja lähti johdattamaa omaa ryhmäänsä kohti Dumstrangin laivaa.

Heidän ohitsensa juoksi ranskalaiset vierailijat, mutta laivan väki ei tuntunut liikahtavan, ei sitten millään. Ullan joukkio pysähtyi laiturin luokse. Lotta ratsasti hevosella paikalle.
"Hoida nuo tuolta ulos", Ulla totesi ja heilautti kädellään laivan suuntaan. Lotta virnisti, teki kunniaa ja ajoi ratsunsa kohti laivaa. Hevonen hyppäsi, liisi ilmassa ja laskeutui tömähtäen kannelle.
"Onpas hän taitava", Haruhi henkäisi.
"Ei, hän vain keskustelee sen kanssa ja ohjeistaa mihin haluaa mennä", Ulla kommentoi seuraten Lotan ratsastusta laivan kannella. Lotta oli kähveltänyt jostain pyykkinarun, joka oli täynnä kuivumaan ripustettuja pyykkejä. Tyttö ratsasti vielä muutama kierroksen kannen ympäri ja usutti hevosen hyppäämään takaisin maihin. Dumstrangilaiset juoksivat ulos laivasta noutamaan tippuneita pyykkejä ja metsästämään varastettuja.
"Osaako Lotta puhua hevosillekin?" Ron kysyi silmät suurina.
"Puhunhan minä sinullekin", Ulla vastasi.
"Ei kun sitä, että ne ymmärtävät häntä ja hän ymmärtää niitä", Ron tarkensi. Ulla hymyili vain tietäväisesti pojalle ja johdatti joukkion laivaan.

------

A/N: Lady yritti päästä pääni sisälle tässä kappaleessa. Tuskastui kuulemma.