24. Löytöjä

Ed tunsi olonsa yllättävän kodikkaaksi laivassa, johon he olivat murtautuneet. Tämähän ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän murtautui johonkin, ja porukka, jossa hän murtautui, oli oikein siedettävä.
Paitsi että he pitivät kauheasti meteliä.
"Mikä tämä on?"
"Tämä on selvä todiste, että puolet porukasta on kuolonsyöjiä!"
"Eikä mitä, se on homeinen juustoleipä. Älä koske siihen!"
"Ai, täälläkin on sieniviljelmä? Aika hienoa työtä, haluaisin keskustella sen kasvattaneen henkilön kanssa."
"Täällä pitäisi siivota."
"Kuvittelenko minä, vai onko Krum todella tässä valtavan parsan kanssa? Ai, toisella puolella lukee jotain. 'Minä ja Bill Kauliz'? En minä niin kauas osunut!"
Ulla ja Hermione tajusivat sentään pitää suunsa supussa. Ed hivuttautui heidän luokseen koira perässään.
"Tämä ei taida olla ensimmäinen kerta, kun murtaudutte johonkin?" hän kysyi.
"Minä en koskaan murtaudu mihinkään. Paitsi aina joskus johonkin. Enimmäkseen seuraan Harrya", Hermione sähähti. Ulla taas hymyili yhtä hyväntahtoisesti kuin tavallisestikin.
"Voi, kun olin pieni, livahdin harva se kesä Mithoksen torniin, joka ulottuu taivaisiin. Ilmari ei osannut vahtia sitä kovin hyvin, koska hänestä ei pitänyt tulla talonmies-pappia vaan mandoliininsoittaja. Se oli kyllä aika hermostuttava paikka, koska siellä oli aina läpättelemässä satunnaisia enkeleitä, vaikka näköalat olivat kyllä upeat..." Ullan ääni vaimeni ja täysin käsittämätön tarina päättyi kuten oli alkanutkin, hymyyn.

Hetken kuluttua Ulla yskäisi.
"Jos olette leikkineet tarpeeksenne, järjestäytykää ja hiljentykää, niin jatketaan matkaa syvemmälle laivaan."
Kaikki katsoivat toisiaan hämmentyneinä.
"Pääseekö täältä johonkin? Luulin, että koko laiva on tässä."
"No, voisihan olettaa, että jokin noista ovista vie syvemmälle laivaan", Ed puuttui puheeseen ja viittoi kohti ovia, jotka odottivat vierailijoita siististi suljettuina peräseinällä.
Aikansa näitä merkillisyyksiä ihmeteltyään joukko siirtyi yksimielisesti lähemmäs tutkimaan.
"Vasen vai oikea?"
Heidän ei tarvinnut päättää, koska joku avasi vasemman oven.
"Se on joku, jonka pitäisi olla täällä! Maastoutukaa!"
Kaikki muut kokeilivat kerrankin muodikasta selviytymisstrategiaa eli maastoutumista, paitsi Ulla, joka ikäänkuin katosi, Ed, jonka mielestä ei ollut suurtakaan eroa, makaisiko hän nolosti naamallaan vai seisoisiko pystypäin kun heidät saataisiin kiinni tunkeutumisesta, ja koira, joka ei vain välittänyt.
Se olikin Krum.
"No niin, kuka teista on hukannut piilolinssinsa? Tarvitsetteko lisaa apua etsinnassa?"
Kaikki nousivat seisomaan pölyä vaatteistaan pyyhkien ja Ulla ilmestyi takaisin samoille jalansijoille kuin miltä oli aiemmin hävinnyt.
"Mihin sinä menit?" Hermione tivasi suomalaiselta tytöltä.
"Ajattelin, ettei meidän kaikkien olisi hyvä joutua pulaan", Ulla vastasi viattomasti hymyillen.
Krum vaikutti pudonneen kärryiltä, joten Tamaki käytti tilaisuuden hyväkseen. Hän tanssahteli ryhmä ohi, kietoi kätensä Krumin harteille ja pyöräytti hänet takasini kohti käytävää, josta bulgarialainen oli tullut.
"Nyt kun olet täällä, toivon sinun esittelevän meille tätä loistokasta laivaa!" hän tiedotti valaisten koko pienen huoneen yliluonnollisella hehkullaan. Krum unohti ihmetellä, mitä vieraat tekivät laivalla ja alkoi ylpeänä esitellä tiloja.

"Tama tassa on kapt-- Tarkoitan, että tama on rehtorin makuuhuone. Alkaa koskeko seiniin, ne voivat menna rikki. Alkaaka valittako laatikoista, joissa lukee 'kuolonsyojan tarvikkeita', niissa ei ole varmastikaan mitaan sisalla. Han sanoi niin itse. Voitte kuitenkin katsella paikkoja", Krum ohjeisti ja päästi pahaa-aavistamatta vierailijat tutustumaan huoneeseen. Kymmenen sekunnin kuluttua tuho oli peruuttamaton.
"Tuo ei ollut viisasta", Ed kommentoi jälkiviisaasti katselleen huoneen vääjäämätöntä muutosta täydellisen kaaoksen pesäksi koiran läähättäessä vieressä.
Kun sänky lojui kyljellään lattialla ja siitä oli jalka irti, työpöydän tuoli oli mystisesti kadonnut ja kaikki Irkorofin vaatteet lojuivat ptikin huoneen lattiaa, vieraat totesivat tutkineensa huonetta tarpeeksi. Krum taas oli sitä mieltä, että he olivat tutkineet koko laivaa tarpeeksi ja yritti häätää heidät. Tamaki sai kuitenkin hetkessä suostuteltua hänet kävelyttämään heidät pidempää reittiä ulos, vaikkei onnistunutkaan saamaan enää lupia vierailla huoneissa.
"Tassa on kirjasto, tuolla nukkuvat alempiarvoiset – tarkoitan etta osa meista nukkuu tuolla. Tama tassa on keittio..."
"Sienimurha!!" kuului vertahyytävä kirkaisu oven toiselta puolelta.
"Keittajamme innostuu helposti", Krum selitti tyynesti, mutta pyrki silti vaihtamaan aihetta,
"Niin etta oletteko te selvittaneet kultamunan arvoitusta?"
"Ei, se on viela vahan epaselvaa", Ed vastasi ja tajusi Krumin puhetyylin olevan tarttuvaa sorttia.
"Mitä sinun soittaa?" Ulla kysyi uteliaasti Krumilta. Krum kaiveli taskujaan hetken, mutta löysi sitten munan.
"I have to leave, but you are still sleeping... There's nothing to say, our time has run out... You took me to bed, that's what you were seeking..." muna pauhasi.
"Vai niin, lisää Euroviisuja", Ulla mutisi.
"Leave me alone, I wanna go home ", muna hyräili vielä kun Krum painoi sen kiinni.

Ruokapöytäkeskustelu oli vilkasta sinä iltana. Kaikki halusivat kertoa, mitä olivat nähneet, paitsi Lotta, joka halusi kertoa, kuinka kivalla hevosella oli ratsastanut.
"Siis olisittepa nähneet sen Irkoroffin kaapin! Siellä oli... Siellä oli..."
"Pinkki pitsiessu!"
"Me taas löysimme epähuomiossa Fleurin munan."

"Siis kultamunan."
"Ai? Avasitteko te sen?"
"Tietysti."
"Mitä se lauloi?"
"En muista täysin, mutta kertosäe taisi mennä näin: Olet playboy, liukas playboy, varma playboy, mutta verkkoos tartu en..."
Ukitaken lauluesitys sai osakseen aplodit, mutta keskustelu jatkui pian sen jälkeen.
"Sienimurha!"
Tästä karmivasta henkirikoksesta välittämättä Ed kääntyi Ukitaken puoleen.
"Minun on pitänyt kysyä tätä jo edellisestä kappaleesta alkaen, mutta yritätkö sinä naamioitua Dumbledoreksi tai jotain?"
"En, kuinka niin?"
"Tuon sinun partasi..."
Lotta puhkesi kyyneliin ja mulkoili Ukitakea julmasti.
"Minua epäiltiin niin usein naiseksi, että ajattelin todistaa miehisyyteni", Ukitake selitti.
"Ehkä sinun pitäisi ajaa se pois. Parempi niin", Shunsui kommentoi ja soi valkotukkaiselle miehelle sydämensulattavan hymyn.
"Mutta onhan sinullakin sänki! Miksei minulla sitten?"

A/N: Tämä oli vuoden 2009 ensimmäinen kappale... Puolet tai yli kirjoittelin aikoinaan neljän tunnin yöunilla, minkä kyllä huomaakin. Pidän tästä silti. Kirjoittaminen oli hauskaa.

Selittelen nyt tuota sienimurhaa ihan vähän. Vietimme nimittäin uuttavuotta kaveriporukalla (siitä ne neljän tunnin yöunet) ja teimme pizzaa. Se oli energistä. Alkemistimme pilkkoi sieniä.

Lady muuten antoi aikoinaan minun valita kullekin kilpailijallemme euroviisun. Sen takia ne on yhdistettävissä hahmoihin aika erikoisilla tavoilla.

Ja Ladylta terveisiä: "Kommenttien taso on parantunut. " Eli kiitokset molempien puolesta, seuraavalla kerralla saatte sitten kappaleen 25 (se on aika pitkä), jossa oli muistaakseni paljastuksia. 26, 27 ja 28 ovat kait joulukappaleet, eli ne päivitän taas yhdellä kertaa.