Ja nyt Lady setvii tilanteen. Pitkällä ja ... tuota ... persoonallisella kappaleella.
31. Irrationaalinen
Katon väkimäärä oli kasvanut yhdellä hengellä. Tämän huomioivat Tamakin ja muutama muu, joilla ei ollut kiirettä varoa katon reunaa. Lotta rallatteli jotain hurmaavasta joukkoitsemurhasta ja lauloi Porilaisten marssia. Kukaan ei kuitenkaan ymmärtänyt mitään sanoista, suomeksi kun olivat, ja se oli varmaan parasta tilanteen kannalta. Laulun sanat eivät olleet kovinkaan rauhoittavat, lopulta.
Mutta takaisin Tamakin huomioimaan väkimäärän kasvuun. Katolle oli ilmestynyt kuin tyhjästä ehkä kaksitoistavuotias tyttö, jolla oli lyhyet vaaleanruskeat hiukset. Tuuli heilutti ylikasvaneita otsahiuksia näyttäen vähän väliä altaan liki mustat silmät. Tamakille ei tullut mieleenkään, että kyseessä oli mitä epätodennäköisin väriyhdistelmä vaan pyörähteli pikkutytön luokse ojentaen tälle punaisen ruusun. Tyttö otti vastaan ruusun ja niiasi kevyesti prinssille. Tamaki laittoi merkille, että tämä värisi polviin ylettyvässä kirkkaankeltaisessa hameessaan ja pitkähihaisessa merensinisessä t-paidassa.
"Onko neidillä kylmä?" Tamaki kysyi hymyillen hurmaavasti. Tyttö nyökkäsi ja mutisi jotain myöntävää. Ritalillisin elein poika riisui kaapunsa yltään paljastaen valkoisen kauluspaidan ja kiepautti sen tytön harteille.
"Kiitos", tyttö kiitti painaen katseensa jalkoihin.
Ovi katolle leväytettiin auki ja ulos syöksyi Ichigo. Valitettavasti poika onnistui tönäisemään Nevilleä, joka tönäisi Ronia, joka taas tarttui kiinni Edistä, joka horjahti tuupaten vielä vähäksi aikaa paikalleen jumittanutta Hanatarouta, joka taas napattiin Byakuyan mukaan, mutta joka tönäisi kaikessa aristokraattisessa epähuomiossaan Roxannea. Tyttö lennähti metrin eteenpäin ja liukui alas katolta. Kuului läjähdys, jonka jälkeen kaikki irvistivät.
"Olet säälittävä", Ed kommentoi katsoen paheksuvasti Ichigoa.
"Mistä minä olisin voinut tietää, että ihmiset leikkivät ketjureaktiota", kuolemanjumala puolusteli saaden lisää vihaisia katseita itseensä.
"Lotta! Mitä siellä ylhäällä tapahtuu?" Ulla hihkui alhaalta.
"Jaa'a, Ichigo sai aikaan ketjureaktion ja sen seurauksena se korpinkynteläinen putosi. Pystytkö auttamaan mitenkään sitä?"
Kuului hetken hiljaisuus.
"En. Ja Shunsui ehti jo leimauttaa sen tyypin."
"Ai jaa. Keitä muita sinne on jo tullut?"
"Tänne on kerääntynyt Haruhi, Kyoya, molemmat ouranin kaksoset, Mori ja Honey, kymmenkunta tylypahkalaista, muutama ranskalainen, noita Dumstrangin jätkiä ja sitten... se Shunsui. Minusta tuntuu, että Roykin on tulossa tänne."
"Mitä? Oletteko jo sinutteluväleissä?" Ed huusi.
"Joo. Hän on oikein mukava mies. Kas, siinä hän onkin. Ed! Haluatko kertoa terveisiä Roylle?" Seurauksena oli tiuha litanja saksaa.
"Mitä hän sanoi?"
"Jotain kirjoituskelvotonta, siksi ohitammekin sen kuvaamalla sitä tiuhaksi litanjaksi saksaa."
Tällä välin – niin, mitä tapahtui sillä välin, kirjoittaja ei jaksa kirjoittaa. Palataan asiaan jossain välissä. Minä voin kertoa jotain mielenkiintoisia asioita. Voin selittää, että olen tetissä apteekissa. Se on mukava työpaikka. Siellä on hiljaista ja rauhallista ja olen saanut rullailla satulajakkaralla ympäriinsä. Voin myös kertoa, että olen kehitellyt monia mielenkiintoisia asioita pienessä päässäni...
Lotta, sinun pitää kirjoittaa.
Ulla? Mitä hittoa? Miten sinä tänne päädyit?
Sinä kirjoitat tätä... Halusin vain muistuttaa, että tämä pitää valmiina torstaihin mennessä.
Miulla on muutakin tekemistä. (Ja miksi vaihdoin murrepuolelle...)
Kyllä sinä saat sen tehtyä. Usko pois.
Mutta kun, mutta kun... Miun pitää tehdä muita asioita ja mien jaksa tapella tietokoneesta ja sekin on hidas.
Voi kyllä sinä pystyt siihen. Tee parhaasi!
… onko pakko jos ei tahdo?
On pakko.
"Mä en tahdo mitään (x3)
Mä en tahdo
Mä en tahdo mitään. (x6)"
Lotta, palaa kirjoittamaan.
"Hei seireeni rivo enkeli, syli kuin sana palava pääkallotulipallo
Yli vihan ja kivun hämärien lakien karuille loruille liekkiä hakien
Hei seireeni siro demoni, syli kuin riimi sointuva aurinkosadetanssi
Yli nautinnon ja himon kuivuneiden metsien rujoille runoille ravintoa etsien "
Lopeta se Liraman käyttö ja jatka kirjoittamista.
"Raja on sodassa valkoinen liina
Miinaharava välissä korvien
Normien ja himon taisto
Vaisto jolla selvitä hengissä "
…
…!
…
"Come on! Always look on the bright side of life!
For life is quite absurd,
And death's the final word.
You must always face the curtain with a bow.
Forget about your sin, give the audience a grin,
Enjoy it ― it's the last chance anyhow.
So always look on the bright side of death!
Just before you draw your terminal breath.
Life's a piece of shit,
When you look at it.
Life's a laugh and death's a joke, it's true,
You'll see it's all a show,
Keep 'em laughing as you go.
Just remember that the last laugh is on you!"
Minä en enää keskustele sinun kanssasi.
Ei se mitään, et häviä mitään paitsi pirun hienon ihmisen!
Tällä välin Ichigo...
"PASKAT! Ichigo sie oot täys kusipää" Lotta huusi ilman mitään näkyvää syytä. Tapahtumat pysähtyivät jälleen.
"Lotta, mikä sinuun tuli?" Ukitake kysyi kohottaen huolestuneena kulmakarvaansa.
"Et sie oo vieläkään tajunnu, että Renji pitää siusta? Jopa liiaksikin? Hitto sie oot täys idiootti! Se on päivänselvää, että tuo ananaspää..."
"Jos vaikka rauhoittuisit..."
"Enkä rauhoitu!" Lotta rähähti ja tuuppasi oranssihiuksisen pojan Renjin niskaan. Aiheutui uusi vaaratilanne. Renji horjahti eteenpäin, mutta Ichigo lennähti miehen olkapään yli. Nuori kuolemanjumala näki kauniin maanpinnan ties kuinka monen metrin päässä ja vähältä oli, ettei tehnyt tarkempaa tuttavuutta asian kanssa. Renji sai näet otettua Ichigoa nilkasta kiinni. Lotta kikatti ja meni tanssahtelemaan katon reunalle. Tamaki huomasi, että tuntematon tyttö värähti kuin olisi päättänyt hakea suomalaisen pois vaarasta.
"Lotta, mikä sinulla on?" Ukitake kysyi uudestaan ja auttaessaan Renjiä nostamaan Ichigoa varmemmalle maaperälle.
"En minä tiedä. Olen nyt niin irrationaalinen. Kokeillaanko voiko täältä hypätä ilman vahinkoa?" tyttö kysyi kikattaen. "Mie taidan olla kännissä"
"Juu, ajattelin kertoa sinulle täältä alhaalta, että pidän sinusta todella paljon ja olisi ikävä viedä sinut kotiin kaavittuna katukiveyksestä. Joten älä hyppää", Shunsui kertoi alhaalta. Ukitake punastui ja päästi hämmennyksissään Ichigosta irti. Lotta kiljaisi riemusta ja tanssahteli muutaman discoliikkeen saaden Edille takauman.
"Ja jos olisimme oikein tarkkoja, lumihiutaleeni, saisin varmasti huudot Nanaolta, sekä sinun alaisiltasi. En tiedä joutuisinko ristiinnaulittavaksi murhanhimoisen joukon takia, mutta kärsisin kuitenkin todella pahasti. Enkä halua menettää auringonpaistettani, sillä tiedäthän, että kukkakin kuihtuu ilman valoa. Joten älä hyppää", Shunsui kertoili Ullan kikatuksen säestämänä. Ukitake punastui entistä enemmän ja poistui katon reunalta heiluttaen kättään kasvojensa edessä.
"Enhän minä edes aikonut hypätä..." mies mutisi Tamakin kuullen.
"Hei Lotta!" Ulla hihkui alhaalta. "Miksi Ed saa aina kissankorvat, mutta se on silti armeijan koira?"
"On se hienoa kun ihmiset puhuvat minusta kuin esineestä..." Ed totesi.
"Se on hyvä kysymys ja olen miettinyt sitä itsekin, mutta mitä luulet, selviääkö tästä pudotuksesta?"
"Ajattelitko kokeilla jotenkin?"
"No mitäs tässä... "
Samassa paikalle ryntäsi Dumbledore.
"Minä tahdon! Minä tahdon kokeilla, vihii!" ukko hihkui ja loikkasi tyhjyyteen. Lotta kumartui reunan yli muiden kääntyessä katsomaan muualle.
"Ei se mitään, kurpitsaiseni! Olen aivan kunnossa. Uudestaan!" Dumbledore hihkui maanpinnalta. Tamaki siirtyi tanssahtelemaan lähemmäs katonreunaa.
"Kunkku! Jos et hyppäisi sinäkään. Emme halua joutua tuomaan sinua muovisessa tupperware-astiassa kotiin", Hikaru huusi alhaalta.
"Toisaalta, voisimme tehdä sillä voittoakin", Kyoya totesi liiankin äänekkäästi ollakseen Kyoya. Tamaki repäisi sisäulottuvuudesta punaisen ruusun ja pyörähteli taiturimaisesti tiilenpäillä.
"Voi, ei minulla ole mitään hätää – hui", Tamaki vakuutti ja oli liukastua. Lotta ryhtyi mukaan tanssiin. Poika potkaisi liukuun yhden kattotiilen, joka aiheutti jälleen vaaratilanteen.
"Olé!" japanilainen hihkaisi yhdessä suomalaisen kanssa ja he tanssahtelivat uuden kuvion improvisoitua tanssiaan. Ed väisti valssaavaa paria ja päätti mennä auttamaan nuorempia kuolemanjumalia. Poika kumartui nostamaan Ichigoa toisesta nilkasta, mutta tanssipari palasi tangon merkeissä ja taivutuksessa Lotta epähuomiossa potkaisi Ediä selkään. Alkemisti horjahti reunan yli ja tarttui kiinni räystäästä.
"Ed! Pidä kiinni, tulen hakemaan sinut pois!" Mustang huusi alhaalta.
"Niin kuin minä voisin muutakaan tehdä, paskiainen!" Ed rääkyi takaisin ja paranteli otettaan uhkaavasti natisevasta ja ruosteisesta rännistä.
"Dansa med oss, klappa era händer, gör som vi gör!" kuului alkanut sokeripoppijumputusmusiikki. Tamaki ja Lotta olivat siirtyneet Carameldansen-linjalle ja heiluivat puolelta toiselle heiluttaen käsiään otsalla.
"Te kaikki olette hulluja", unohdettu Ron voihkaisi ja veti vielä unohdetumman Nevillen mukanaan sisätiloihin.
"Mikä oli ensimmäinen vihjeesi?" Lotta hihkaisi ja syventyi ruotsinkieliseen rallatukseen Tamakin kanssa. Kaikkien yllätykseksi se tyttö, jolle Tamaki oli lahjoittanut takkinsa yhtyi tanssiin.
"Hei! Alkemisti, missä välissä?" Lotta hihkaisi ja teki laajemman keikauksen.
"Hei! Aika-avaruudessa oli aukko ja päätin piipahtaa hakemassa sokeria kakkuun, jonka leivon tulevaisuudessa", Alkemistiksi puhuteltu henkilö vastasi.
"Te siis tunnette toisenne?" Tamaki kysyi potkaisten uuden tiilen liukumaan.
"Voi tokkiinsa! Onko siitä nyt reilut... kuusi vuotta, ainakin?"
"Minun laskujeni mukaan siitä on kohta yhdeksän."
"Ei, nyt eletään tätä vuotta, eikä kolme vuotta eteenpäin."
"Voi, lapsuudenystävykset ovat hienoja", Tamaki tuumasi haaveksivasti ja potkaisi Renjiä (vahingossa), jolloin Ichigo putosi taas kerran muutaman sentin lähemmäksi äkkikuolemaa.
Ovi läjähti jälleen kerran auki. Tällä kertaa aukaisijana oli Mustang, joka hengästyneenä nojasi karmiin.
"Alkaako tässä tulla vanhaksi..." mies pohti liiankin äänekkäästi.
"HA! Tunnustus! Te kuulitte, tuo kääkkä on vanha!" Ed riemuitsi ja laittoi merkille, että rännin kiinnikkeet alkoivat narista.
"Pätkä pitää suunsa pienemmällä tai järjestän sinut tippumaan", Mustang totesi napakasti takaisin.
"Minä en ole pieni!" Ed huusi ja rimpuili saaden rännin narisemaan entistä enemmän. Mustang käveli ohittaen rallattavan tanssijarivistön.
"Hei, vaihetaanko Caipirinhaan?" Lotta ehdotti. Tamaki hymyili, taputti käsiään yhteen ja musiikki vaihtui ruotsista portugaliin. Samalla koreografiakin teki vaihdoksen. Nyt kolme persoonaa heilutti oikeaa kättään ylhäällä heilahdellen puolelta toiselle lauleskellen "caipirinha, caipirinha, wo-o, o-o".
Mustang sai tartuttua Edin ranteista kiinni ja alkoi vetää poikaa pois tyhjänpäältä. Ed painoi kuitekin enemmän kuin päällepäin näkyi, eikä nostosta oikein tullut mitään.
"Ukitake, hilaa itsesi tänne ja auta minua", Mustang sähähti kuolemanjumalalle, joka tuijotti eteensä ja nyppi auringonkukasta terälehtiä yksikerrallaan. Edelleen päiväuntaan nähden mies käveli Mustangin luokse, kumartui ja nosti Edin niskasta pidellen yhdellä käden. Mustang menetti hämmästyksessään kaiken keskittymiskykynsä, eikä Ukitakella sitä tainnut juuri ollakaan, sillä kuolemanjumala laski kissanpoikaa muistuttavan pojan miehen syliin. Ukitake käveli pois heilutellen käsiään ja hyräillen voikukista kesäisellä niityllä.
"Miau?" Ed maukaisi surkeana ja takertui kuin hengenhädässä Mustangiin.
"Kiitos, minustakin on juuri niin, mutta nouse. Et ole kevyimmästä päästä", alkemianopettaja ähisi. Ed nousi pois sylistä muistuttaen kasvojensa väritykseltä takkiaan. Mustang nousi pystyyn hieroen kasvojaan.
"Professori Mustang, hoi! Professori Mustang!" Haruhi huusi alhaalta.
"Voisitteko tuoda Tamakin pois sieltä?" tyttö kysyi. Mustang vilkaisi Tamakia päin ja päätti ilman sen suurempia kohteliaisuuksia napata poikaa niskasta ja veti ovea kohti. Poika ei juuri vastustellut, nauroi vain heleästi kuin elämä olisi parasta komediaa – mutta eikös se sitä ollutkin?
"Tuota, Renji... Onko se totta, mitä Lotta sanoi?" Ichigo kysyi tuijottaessaan maanpintaa ja siellä seisoskelevia ihmisiä. Renjin kasvoille nousi puna.
"Tuota... Joo, olihan se..." mies tunnusti.
"Ai", Ichigo mutisi.
"Jos nostaisit minut pois täältä? Nyt kun nuo tuossa – " Ichigo heilautti kättään Ievan polkkaa hoilottavien ystävysten suuntaan " – ovat kiireisiä." Renji säpsähti ja yllättävän kevyesti nosti kaikkien vaikeuksien jälkeen pojan pois.
"Näin on parempi", Ichigo tuumasi istuessaan suhteellisessa turvassa ja painoi huulensa Renjin huulia vasten. Maailma pysähtyi sillä hetkellä.
"No jo oli aikakin", Lotta totesi sarkastisesti.
"Mitä siellä tapahtuu?" Ulla hihkui alhaalta.
"Ei mitään ihmeellistä. Tuli vain taan yksi kuolematon rakkaudentunnustus sillä perustavallaan."
"Purilainen! Tino/Bernwald/Ivan!" kolmas – ilmeisesti – suomalainen hihkaisi. Lotta parahti kuin haavoittunut eläin ja peitti korvansa.
"Sulkapallomailalla!" tyttö jatkoi hihkuntaansa Lotan pyörähdellessä ympäri ja lallatellen jotain "minä en kuuntele sinua" -tapaista. Lotta pysähtyi kuitenkin.
"Alkemisti! Pystytkö auttamaan eräässä asiassa?"
"Missä?"
"Tässä!" Lotta hihkaisi, veti esiin sateenvarjon ja hyppäsi katolta. Jäljelle jäänyt suomalainen nappasi esiin taskustaan paperilapun, jonka iski pysymään kiinni ilmaan ja mutisi jotain käsittämätöntä. Valtava tuulenpuuska nousi ylhäältä nostaen riemusta kikattavan Lotan tanssimaan ilmassa mustan sateenvarjon kanssa.
"Millennium Earl?"
"Maija Poppanen?"
"Pikku Myy?"
"Jospa vain tyydytte, että se on Lotta?" Ulla totesi lopulta. Lotta leijuskeli edelleen ilmassa liidellen kohti Kiellettyä metsää. Ullan (siis, jos tyyppi oli Lotan kavereita, niin pakko oli olla Ullakin) ja Lotan ystävätär kikatti ja vilkutti väkijoukolle.
"Nähdään keväällä, sulkapallomailalla!" tyttö toivotti ja katosi madonreikään.
Et sitten saanut sitä torstaihin mennessä.
En.
Hävettääkö yhtään?
Ei, ei lainkaan. Ei kuulu aktiiviseen sanavarastoon. Mutta miulle selvisi, että XXXXXXXt on pitkäikäistä sakkia.
… Aha, mitä minä hyödyn tällä tiedolla?
Et luultavasti mitään. Mutta hei! "Iso käsi paskiaiselle, kun tuli hätiin.
Tätiin eikä setään luota ketään.
Iso käsi paskiaiselle, kun avun toi.
Ohiiohoi-ohiiohei,
Oh, what a happy day! "
Olet välillä jopa liian random.
A/N: Tämä kappale on aika vilkas ja vähän taiteellinen, mutta pidän siitä. Lady tosin laittaa minun suuhuni sanoja tuolla (jos se meni ohi, niin jostain syystä tekstin seassa on aika huolettomasti kirjoittajille tyypillistä keskustelua). Ja torstai-kommentti siitä, että kun vielä päivitimme foorumille säännöllisesti, päivät olivat maanantai ja torstai.