Anteeksi myöhäinen päivitys, vielä kun minulla on tarjota vain kappale, josta Lady ei pidä ja jota minäkään en kauheasti arvosta. Todellakin, pahoittelen.
32. Sukelluksissa ja muuta mukavaa
Harry huokasi syvään. Hänen salaperäinen livahtamisensa valvojaoppilaiden kylpyhuoneeseen oli mennyt pilalle, kun Lotta oli juossut hänen peräänsä Tamaki kannoillaan. Hän ei ylipäätään ymmärtänyt, miksi vaaleaveriköt vaanivat oleskeluhuoneessa yömyöhällä.
Hän päästi Tamakin näkymättömyysviitan alle ja luotti siihen, että Lotalla olisi käytössään omat katoamistemppunsa.
"Kylpyyn, kylpyyn", Lotta riemuitsi vaimealla äänellä.
"Tiesittekö te koko ajan, mihin olen menossa?" Harry äimistyi ja huomasikin molempien kantavan kylpytarvikkeita.
"No, kun ryntäilit pitkin rohkelikkotornia ja kyselit kaikilta, missä pyyhkeesi ja vinkuva kumiankkasi ovat, aloin arvella jotain sellaista..."
Harryn ajatukset jatkoivat matkaansa, huomasivat ajaneensa ohi kohteesta ja tekivät U-käännöksen.
"Mutta... Mutta... Mutta..." hän änkytti. Lotta soi hänelle turhautuneen katseen.
"Odota vielä hetki, että Alkemistikin ehtii löytää uuden aukon aika-avaruudessa ja pöllähtää tänne", hän valitti. Harry jätti käsittämättömän lauseen omaan arvoonsa.
"Sinä... Olet... Tyt-tyt-tyt-tyt..."
"Tyttö?" Lotta täydensi avuliaasti.
"Tö", Harry päätti kasvot kalmankalpeina. Tamakikin kääntyi katsomaan Lottaa.
"Olen kyllä hoitanut asian", Lotta vakuutti.
Lotta oli todellakin hoitanut asian. Kylpyhuoneen ovella odottivat Ulla ja tuntematon tyttö, jolla oli pitkät, kirkkaan punaiset kiharat. Hän oli pukeutunut nahkatakkiin, sähkönsiniseen t-paitaan ja kelta-musta-skottiruudulliseen hameeseen. Hän näytti vähän kaikin puolin reissussa rähjääntyneeltä. Lotta kohotti kulmiaan kysyvästi.
"No, tiedäthän sinä aukot aika-avaruusjatkumossa..." Ulla selitti kohauttaen olkapäitään huolettomasti.
"Todellakin", Lotta vastasi ja hymyili sitten kiharatukkaiselle tytölle tervehdykseksi.
Tyttö katsoi hetken Harrya, muttei kiinnostunut. Sitten hän hymyili leveästi Tamakille, joka vastasi omalla säihkyvällä hymyllään. Ennen kuin prinssi ehti päästää kohteliaisuustulvaansa valloilleen, Lotta kääntyi ohjeistamaan poikia:
"Te odotatte tässä, kun me käymme kylvyssä. Kerromme sitten teille, jos saamme ideoita."
Tytöt käyttivät salasanaa, jonka punatukkainen tyttö oli Ullan mukaan saanut Cedriciltä iskemällä hänet.
"Istu! Paikka!" Lotta komensi Harrya ja Tamakia vielä ennen kuin sulki oven. Tamaki istuikin kiltisti nurkkaan odottamaan. Harry murahti, mutta jäi nojailemaan seinään oven lähelle. Ilmeisesti oven äänieristys ei ollut kovin hyvä, koska hetken kuluttua tyttöjen äänet kuuluivat kylpyhuoneesta.
"Kuplia! Kuplia!"
"Älä koske siihen han... No, olkoon..."
"Kuplia!"
"Ne ovat sateenkaaren värisiä!"
"Kuplia!"
"Tuli jo kuulluksi."
"Hei, varovasti, varovasti..."
Kuului molskahdus.
"Olette nyt varmaan tyytyväisiä itseenne? Kuka sukeltaa sen takaisin? En minä ainakaan, minun korvani menevät lukkoon heti kun painun pinnan alle."
"Olkoon. Lotta, sukelletaan!"
Kuului kaksi vetistä ääntä, jotka kertoivat Lotan ja uuden tytön painuneen pinnan alle.
Hetken kuluttua he palasivat pintaan riemukkaasti hihkuen.
"Ahaa! Noin se siis toimii!"
Harryn uteliaisuus voitti hänen hyvätapaisuutensa, hän käytti salasanaa ja ryntäsi kylpyhuoneeseen. Kuplat tulvahtivat heti ovelta vastaan. Lattia lainehti vaahtoa ja ilmassa leijui värikkäitä kuplia kaikissa kukkien ja hedelmien tuoksuissa, joita Harry saattoi kuvitella. Kaiken kaikkiaan kokemus oli lähes yliaistillinen.
Lotta ja punatukkainen tyttö seisoivat kaulaansa myöten vaahdossa. Kesti hetken, ennen kuin Harry tajusi, että vaahto oli niin korkealla, että kaikki mitä Ullasta näkyi oli päälaki. Tässä vaiheessa hänet oltiin jo huomattu, kiitos Tamakin, joka huuteli oven suusta käsi silmillä:
"Ei Harry, palaa takaisin! Pimeä puoli ei ole sinua varten!"
"Mies, jonka päässä on tähtisädetikku!" uusi tyttö huudahti kauhuissaan.
Ullan päälaki kääntyi kohti punapäätä, mikä ilmeisesti tarkoitti, että hän yritti katsoa tyttöä hämmentyneenä, kun taas Lotta mulkoili tikareita kohti Harrya.
"Miten niin 'mies, jonka päässä on tähtisädetikku'?" Ullan ääni kysyi miltei vaahdon tukahduttamana.
"Herra Mälsä!"
"Siitä olen kyllä samaa mieltä, että Harry on mälsä, mutta..."
Vesi iskeytyi altaan reunoihin, kun Lotta nousi sieltä. Harry sulki heti silmänsä.
"Minulla on uimapuku, senkin perverssi", Lotta kommentoi terävästi.
Harry avasi varovasti toisen silmänsä ja totesi, että Lotalla todellakin oli yksinkertainen, tumma uikapuku.
"Mitä minä pyysinkään sinua ja Tamakia tekemään?"
Harry ei vastannut, mutta Tamaki huuteli ovensuusta:
"Odottamaan ulkona!"
"Mutta te saitte selville munan salaisuuden! Se on tärkeää!" Harry protestoi.
"Niin no..." myönsi Ulla, joka oli vihdoin löytänyt tiensä vaahdon läpi altaan reunalle. Hänelläkin oli uimapuku. Se oli kukkakuvioitu oikein tätimäisesti.
Punatukkainen tyttökin päätti nousta altaasta. Se oli huono idea, Harry totesi. Tytöllä oli yllään mustat bikinit. Harry tunsi, kuinka verta alkoi vuotaa hänen nenästään. Samassa tyttö kumauttikin häntä valtavalla kylpyharjalla.
Kun Harryn tajunta alkoi jo sumeta, hän kuuli loiskahduksen ja Ullan huokauksen:
"Loistavaa, nyt jonkun pitää sukeltaa tuokin takaisin."
Harryn heräillessä keskustelu oli kääntynyt kylpyhuoneesta valittamiseksi.
"Täällä ei ole saunaa."
"Tai vesiliukumäkeä."
"Tai saunaa."
"Tai suihkuja."
"Eikä edes saunaa!"
Harry avasi silmänsä.
"Perverssi papusäkki heräsi!" Ullan ja Lotan ystävätär tiedotti ja yritti hyökätä uudelleen kylpyharjansa kanssa.
"Älä nyt syytä poikaparkaa. Hän ei varmaankaan ole koskaan nähnyt hienoa naista uima-asussa", Tamaki puolusteli. Hänetkin oltiin ilmeisesti tasapuolisuuden nimissä päästetty kylpyhuoneen puolelle. Hänkin oli vaihtanut vaattensa uimahousuihin.
"... saitte selville munan salaisuuden?" Harry tiedusteli vaihtaakseen aihetta.
"Minä tiesin! Tuo on kauhea perverssi!" punatukkainen tyttö hihkaisi riemuissaan.
Hänestä välittämättä Ulla vastasi:
"Jooh. Kokeile itse." Sitten hän tönäisi Harrya, joka ehti juuri ja juuri vetää henkeää ennen kuin putosi altaa reunan yli. Pinnan alla hän kuuli laulun, joka ei kuitenkaan ollut mikään tutuista suomalaisista räpellyksistä. Hänen piti kuitenkin nousta pintaan niin pian, ettei hän ehtinyt saada selvää. Hetken kuluttua hän sukelsi uudelleen.Tällä kertaa hän sai sanat selville.
"Me yhdessä kun ryövätään
Kaikki kyllä kähmitään
Yhtä köyttä vedetään
On pakko varastaa tai sinut nirhataan
Ei täältä pois nyt pääse henki mukanaan
Jos henki kallis on, jaat meidän kohtalon
Tää on piilopaikka, tää on piilopaikka varkaiden."
Laulu loppui ja Harry meinasi jo nousta pintaan, kun vielä yksi ääni kommentoi kuin ohimennen:
Ja nyt kun muistan, niin aikaahan tässä on tasan tunti. Toivottavasti ei ehdi tulla ikävä."
Kun hän oli kuullut kappaleen tarpeeksi monta kertaa todetakseen, ettei ymmärtänyt sen sanomasta hitustakaan, hän nousi altaasta.
"Eikö kuulostanutkin ikävältä?" tuntematon tyttö kysyi. Harry alkoi hiljakseen ihmetellä, miksei tyttöä esitelty sen tarkemmin.
"Onko kaikissa munissa sama viesti, jos niitä pitää veden alla?" Tamaki kysyi.
"Ilmeisesti", Lotta vastasi.
"Mitähän se tarkoittaa?" Ulla pohti. Kaikki istuivat hetken hiljaa. Samassa punatukkainen tyttö hypähti seisomaan.
"Minun pitää nyt mennä!" hän hihkaisi ja ryntäsi ulos kylpyhuoneesta pyyhe kietaistuna ympärilleen.
Ulla ja Lotta huutelivat hänen peräänsä tavalliset heiheit ja Tamakikin toivotti pikaista näkemistä.
Harry ei vaivautunut hyvästelemään tyttöä, jota ei edes tuntenut. Kylpyharja oli aiheuttanut hänelle kuhmun.
"No, paras varmaan lähteä nukkumaan. Öitä", Ulla toivotti ja olikin hetkessä kadonnut, jättäen Lotan, Tamakin ja Harryn kylpyhuoneeseen.
A/N: Noin. Vain yksi kappale, koska meillä on vain kappaleeseen 43 asti valmiina ja olisi ikävää, jos tämä saisi kiinni valmiit kappaleet. Minulla on kyllä 44 työn alla, mutta olen suhteellisen kiireinen koulun kanssa, joten en voi taata, että saisimme loppua valmiiksi vieläkään. Eli tästä lähin vain yksittäisiä päivityksiä, mutta korvauksena yritän päivittää tasaisemmin väliajoin. Jättäkää silti palautetta, sitä on aina kiva kuulla.