Tähän kappaleeseen liittyen kävimme Ladyn kanssa paljon keskusteluja. Minun kantani oli "Tee jotain noille kotitontuille, ne ovat liian IC tähän ficciin" ja Ladyn vastaus "Kotitontut ovat tuollaisia." Eli ... IC-kotitonttuja, olkaa hyvät.
37. "Se kasvaa pensasta."
Rakkaat rohkelikkomme – siis ne oikeat rohkelikot, ei ne, jotka vain dumpattiin tupaan nukkumaan – kutittivat hedelmäasetelmaa esittävää taulua. Taulu kihersi ja kikatti väistellessään kutittavia sormia. Aamiaiselta palaavat oppilaat kävelivät heidän ohitseen ihmettelevä katse silmissään. Hyvä on, ne tuijottivat sitä sakkia kuin hulluja.
"Mistä hedelmästä sitä piti kutittaa?" Ron mutisi tökkiessään mielipuolisesti nauravaa mansikkaa. Hermione siveli banaania ja Harry nipisti kyllästyneenä persikkaa.
"Oletteko kokeilleet päärynää?" ohi leijaileva Renji kysyi näyttäen erittäin väsyneeltä. Hermione hipelsi ehdotettua hedelmää sormenpäillä ja naurusta kiljuva hedelmä muuttui kahvaksi.
"Kiitos", Harry kiitti Renjiä olkansa yli heidän kavutessa keittiöön vievästä luukusta sisään.
"Eipä kestä", mies vastasi ja leijui pois.
Keittiössä heitä tervehti iloinen joukko kotitonttuja, jotka kysyivät miten he voisivat auttaa kolmikkoa. Harryn kaivaessa viitan sisältä esiin listaa tarvittavista ruokalajeista kotitontut istuttivat heidät viehättävään kahvipöytään. Ne tarjoilivat heille teetä viehättävästi posliinisista teekannuista ja kaatoivat teetä viehättäviin posliinikuppeihin. Tontut toivat myös viehättäviä teeleipäsiä, josta he asettivat ne viehättäville posliinilautasille. Hermione oli kauhuissaan kotitonttujen käytöksestä, vaikkei se poikennut mitenkään normaalin kotitontun käytöksestä. Ronilta vietiin vasemmasta jalasta sukka parsittavaksi ja Harryn päältä paita, jonka hiha oli hieman rispaantunut.
"Harry Potter!" kontitonttuarmeijan läpi tunkeutunut pieni kimeä-ääninen olento tervehti Harrya.
"Hei Dobby", poika vastasi tervehdykseen ja ojensi vanhat sukat tontulle. Tonttu purskahti kyyneliin ja kuivasi valuvia pisaroita sukilla.
"Harry Potter on aivan liian hyvä Dobbylle!" se nyyhkytti. Harry heilutti käsiään ja änkytti, että Dobbyn ei tarvitsisi itekä.
"Mutta sinähän pelastit minun henkeni sillä kidusruoholla", poika jatkoi Dobbyn rauhoittuessa ilokohtaksen jälkeen.
Seuravaksi hilpeä kesäteatteri esittää takauman sukkanukeilla!
*fanfaari*
*alhaalta nousee kyltti: "Mitä Tapahtui Ennen Toista Koetusta"*
*Alhaalta nousee kolme hahmoa, joista kaksi on ensimmäistä pienempiä. Harry Potterin, Edward Elricin ja Ulla *tähän-iski-sakset* näköiset nuket nousevat ylös*
Harry: Voi ei! Olen huhkinut koko yön enkä tiedä miten selviän toisesta koetuksesta!
Ed & Ulla: Voi ei! Me olemme auttaneet häntä, emmekä tiedä mitä tehdä!
*paikalle pomppaa Ediä ja Ullaa isompi nukke, Dobby*
Dobby: Sinulla on vain kymmenen minuuttia aikaa! Ota tästä ruohoa!
Muut kolme: Mitä ruohoa sen on? Mitä se tekee?
Dobby: Se on kidusruohoa! Se auttaa hengittämään veden alla!
Muut: Oooh!
Harry: Minä otan sen! Kiitos Dobby! Jään henkeni velkaa sinulle! Tulkaa! Menkäämme pelastamaan prinsessamme!
Ed & Ulla: Se tehkäämme!
Dobby: Hei hei, jääkää hyvästi ja selvitkää matkasta
*Harry, Edward ja Ulla poistuvat kiiruhtaen näyttämöltä*
*esirippu sulkeutuu*
*yleisö osoittaa suosiota*
"Ei se ihan noin mennyt", Harry kommentoi ja mietti miksi Dobbyn sukkanukke oli ollut isompi kuin Edin ja Ullan. Kotitontut siivosivat näyttämönä toiminutta sermiä pois. Hermione säksätti Ronille siitä, että poika oli tilannut uuden keon pieniä sieviä leivoksia heidän pienille sieville lautasille. Ei niin sievät, mutta pienet kotitontut pyrähtivät hakemaan lisää leivoksia. Harry sai vihdoin kaivettua muistilistansa kaapunsa sisältä.
"Dobby, minun pitäisi saada nämä ruuat, voitko hoidattaa asiat?" Harry kysyi ojentaen pergamenttilippusen tontulle. Tonttu käänteli hetken aikaa lappua ja siristeli silmiään. Lopulta yksi tontuista ojensi Dobbylle silmälasit. Se asetti rikkinäiset lasit nenälleen ja alkoi tavata itsekseen mutisten pojan sotkuista käsialaa.
"... silakkapiiraita, munuispiirasta, yksi kokonainen paistettu sika... Aikooko Harry Potter pitää juhlat?" Dobby kysyi räpytellen silmälasien suurentamia silmiään.
"Öh? En. Ne vain pitää toimittaa... "
Dobby nyökkäsi ymmärtäväisesti antaessaan listan ja silmälasit seuraavalle tontulle.
"Kuka tuo takan edessä huojuva tonttu on?" Ron kysyi suu täynnä leivoksia. Takan edessä tosiaan huojui surkean näköinen olennonkuvatus, joka heilutteli pulloa hymyillen surkeasti.
"Se on Winky", Dobby vastasi arkaillen.
"Minusta tuntuu, että Lotta ja Shunsui voisivat olla ihan tulla toimeen tuon tyypin kanssa", Ron huomautti.
"Ron! Etkö sinä näe, että tuolla raukalla on kurja olo ja sitä pitää piristää! Lotta ja Shunsui ovat... ovat... no ovat jotain muuta. Herran jestas, miksi hän on tuollainen?" Hermione osoitti kysymyksen Dobbylle. Tonttu luimisteli korviaan.
"Winky ikävöi."
"Ei pitäisi ikävöidä kun on töitä tehtävänä ja isäntiä palveltavana!" yksi kotitonttujen harmaasta massasta älähti. Muut mumisivat olevansa samaa mieltä nyökytellen ja luoden pahoja katseita Winkyyn.
"Winky kaipaa takaisin kotiin. Winkyn mielestä herra Kyyry on yhä sen isäntä, eikä se suostu millään uskomaan, että sen isäntä on nykyään Dumbledore, ei vaikka Dobby sanoisi mitä", Dobby kertoi hiljaisella äänellä murheen murtamana.
"Winky on siis Kyyryn kotitonttu?" Harry kysyi.
"Oli, Winky oli", Dobby korjasi.
"Eikö Harry Potter muista huispauksen maailmanmestaruuskisoja? Tsot tsot", Dobby mutisi ja läimäisi itseään poskelle toruttuaan idoliaan.
"Öh? Ei me muisteta."
"No! Dobby muistuttaa. Harry Potter oli ystävineen katsomassa maailmanmestaruuskisoja (Irlanti voitti), mutta hänen-joka-jääköön-nimeämättä joukot, jotka tunnetaan kuolonsyöjinä, hyökkäsivät telttakylän kimppuun ja kiusasivat muutamia jästejä siinä samalla. Harry Potter pakeni ystävineen läheiseen metsään, mutta häneltä katosi taikasauva jossain välissä pakoa. Sillä taikasauvalla loihdittiin esiin pimeän piirron ja Winky sai syyt niskoilleen. Kyyry erotti Winkyn toimestaan ja nyt Winky on ollut täällä töissä", Dobby selitti yksinkertaisesti ne asiat, mitä kirjoittajat olivat unohtaneet ja jättäneet mainitsematta. Kolmikko nyökytteli muistellessaan mitä oli sivutettu ja mitä tosiaan täysin unohdettu tätä tarinaa kirjoitettaessa.
"Ehkä luotamme siihen, että ihmiset ovat lukeneet kirjansa kunnolla ja pysyvät jotenkin kärryillä tässä pyörityksessä?" Hermione ehdotti. Pojat nyökkäsivät.
"Mitä se muuten juo?" Ron kysyi ryystäen pienestä sievästä teekupista.
"Kermakaljaa, kuusi pulloa päivässä", Dobby inahti ja pudisit päätänsä.
"Eihän se ole vahvaa ainetta", Ron ihmetteli. (Ullan huomio: Minäkin olen ihmetellyt!)
"Kotitontuille se on", Dobby inahti. Harry käveli umpikännissä olevan kotitontun luokse ja polvistui sen viereen.
"Winky hei, ethän satu tietämään, mitä herra Kyyry mahtaa touhuta? Hän nimittäin lakkasi tuomaroimasta kol... kuusivelhoturnajaisissa", Harry kysyi. Winkyn suuret silmät tuijottivat mitään näkemättä Harrya kohti. Se nikotteli kerran ja huojui edestakaisin.
"Isäntä on – hik – lakannut tuomaroimasta?" kotitonttu kysyi.
"Niin, häntä ei ole näkynyt sitten ensimmäisen koetuksen. Päivän Profeetassa sanotaan, että hän on sairas."
"Isäntä – hik – sairas?" Winky kysyi alahuuli väristen.
"Me ei tiedetä onko se totta", Hermione pisti väliin nopeasti ikään kuin lohduttaakseen kohta itkevää tontturaukkaa.
"Isäntä tarvitsee omaa Winkyä! Isäntä ei voi – hik – selvitä ypöyk.. öpyk... ypköy... Ypöyksin..." Winky sopersi hengityksen taukoillessa nikottelun tahtiin.
"Moni kyllä hoitaa itse kotiaskareensa", Hermione huomautti vakavasti. Winky sähähti ja mulkaisi tyttöä paheksuvasti.
"Winky ei tee pelkkiä kotiaskareita", se sanoi ja piti pidemmän tauon, jonka aikana nikotteli muutaman kerran.
"Isäntä kertoo Winkylle – hik – tärkeimmät ja salaisimmat asiansa. Winky – hik – säilyttää isännän salaisuudet. Winky on hyvä kotitonttu, eikä kerro niitä kenellekään", se vakuutti heilahdellen uhkaavasti edes takaisin.
"Minkä..." Harry yritti udella enemmän tietoa umpitunnelissa olevalta olennolta.
"Harry Potter utelee aivan liikaa!" Winky tuhahti. Dobby ryntäsi säksättämään känniselle työtoverille, että Harry Potterille ei pidä puhua tuolla tavalla, koska poika oli jalo(puu) ja (tyhmän)rohkea. Winky viisveisasi Dobbysta ja jatkoi yksikseen hölinöitään siitä, että moni oli yrittänyt udella Kyyryn asioita siltä, mutta se oli pitänyt sille uskotut asiat itsellään.
Sitten se putosi lattialle ja alkoi kuorsata äänekkäästi. Muut tontut peittivät sen valkosella lakanalla ja laskostivat siististi.
"Pahoittelemme, että herrat ja neiti joutuivat näkemään tuon!" lähin tontuista vingahti päätään pudistellen ja hyvin häpeilevän näköisenä.
"Toivomme etteivät herrat ja neiti arvostele meitä kaikkia Winkyn perusteella", se jatkoi.
"Se on onneton! Miksette yritä piristää sitä sen sijaan että peitätte sen?" Hermionen puhahti.
"Anteeksi nyt vain, neiti", sama kotitonttu jatkoi, "mutta kotitontuilla ei ole oikeutta olla onnettomia silloin kun on työtä tehtävänä ja isäntiä palveltavana..."
"Taivaan vallat!" Hermione kivahti. "Kuunnelkaa nyt kaikki! Teillä on ihan yhtä suuri oikeus olla onnettomia kuin velhoilla! Teillä on oikeus palkkaan ja lomaan ja kunnon vaatteisiin, teidä ei tarvitse... Katsokaa Dobbya!"
"Neiti on hyvä ja pitää Dobbyn erossa tästä..." Doddy inahti ja vetäytyi kauemmas Hermionesta. Niin tekivät muutkin kotitontut ja niiden kasvoille oli tullut järkytys ja pelko.
"Teidän ruuat toimitetaan tupaanne nätisti pakattuina, hyvästi!" yksi tontuista inahti.
"Tässä alkupalat", se jatkoi ja tyrkkäsi Harryn syliin kinkun ja kasan kakkuja. Kolmikko pakeni keittiöstä kotitonttujen sysiessä heitä selkään.
"Hienoa, oikein loistavaa, et sitten pystynyt pitämään suutasi kiinni?" Ron äyskähti Hermionelle.
"Nyt ne ei halua meitä enää käymään siellä. Me oltaisiin voitu kysellä Winkyltä lisää Kyyrystä."
"Äh niin kuin sinä siitä piittaisit!" Hermione iski takaisin. "Sinä tykkäät käydä täällä vain ruuan tähden!"
Loppu päivä kuluikin Hermionen ja Ronin äyskiessä toisilleen läksyjen yli oleskeluhuoneessa. Harry kyllästyi kuuntelemaan torailua ja lähti yksin viemään kottikärryillä Siriukselle osoitettuja ruokia pöllölään lähetettävksi. Muutama satunnainen ohikulkija auttoi poikaa suurimmissa rappusissa ja kynnysten ylityksissä, mutta ei kysellyt mihin noin suurta lastia ruokaa tarvittiin Harryn onneksi. Siinä olisi ollut pojalla jonkin verran selittämistä.
Pöllölästä Harry lähetti pöllöjen saattueen kohti Tylyahoa ja Siriusta. Seuratessaan erinäköisten pöllöjen letkaa pimenevässä illassa. Harryn katse lipui alemmas taivaallisesta junasta Hagridin mökkiin. Mökin omistaja kaivoi maata mökkinsä edustalla. Mies varmaan perusti uutta kasvimaata. Samalla Beuaxbatonin vaunuista esiin työntyi madame Maxime, joka käveli Hagridin luokse. Mies ei näyttänyt kovinkaan tyytyväiseltä naisen esiin marssiin ja lyhyen tuijottelun jälkeen Maxime palasi takaisin. Harry ei tahtonut mennä kuuntelemaan Ronin ja Hermionen nalkutusta toisilleen, eikä viitsinyt myöskään joutua Lotan ja Ullan harjoituskaksintaistelun uhriksi, kuolemanjumalien seura vain oli kuollettavan tylsää ja japanilaiset häiritsivät ruusujensa kanssa. Poika seurasi Hagridin kaivannon edistymistä kunnes pimeys nielaisi näkymän ja metsästä alkoi näkyä uhkaavia kiiluvia silmiä.
Aamiaispöydässä Harrya, Ronia ja Hermionea tervehti iloinen sakki ihmisiä. Ichigo ja Renji ryöstelivät toistensa lautasilta ruuan murusia Lotan, professori Mustangin ja professori Kalkaroksen pelatessa pesäpalloa. Tai ainakin se näytti siltä. Mustang seisoskeli yhden pöydän päällä, Kalkaroksen heitellessä kädessään sämpylää opettajan korokkeen luona ja Lotan seisoessa sauva kädessä rohkelikkojen pöydän päässä. Tyttö lauleskeli jotain joka kuulosti "oon nelivuotias, diktaattorikuningas, sain nimen tyhmimmän Kaapo..." heiluttaessaan sauvaansa olkansa takana. Sitten Kalkaros heitti sämpylän kohti Lottaa ja tyttö lennätti leivän sauvansa avulla kohti lumottua kattoa.
"KUNNARII", tyttö riemuitsi ja juoksi pöytää pitkin paikkaa missä Mustang oli seisonut Kalkaroksen juostessa sämpylän perään.
Kolmikko räpytteli hämmentyneenä silmiään ja istuutui aamiaispöytään varoen alati kasvaavaa pelaajajoukkoa. Kalkaros oli saamassa luihuisia joukkueensa siinä samalla kun Mustang ja Lotta keräsivät omaa joukkuettaan
"Miten ne osaavat pelata tuota?" Hermione ihmetteli.
"Mitä?" Ron kysyi
"Sanoin että miten ne osaavat pelata tuota", Hermione täsmensi.
"En minä sitä, vaan mitä osaavat pelata? Mikä tuo peli on?"
"Ai. Tuo on pesäpallo. Se on jästien peli ja miten ihmeessä luihuiset osaavat pelata tuota?" Hermione kertoi jättäen avoimeksi Ronille sen, miten tuota lopulta pelattiin.
"Eivät he osaakaan", Ulla totesi syöden mysliä ja vilkaisten Kalkaroksen ympärille kerääntyineitä luihuisia, joille liemienopettaja selitti pelin sääntöjä pikaversiona. Samaan aikaan alkemianopettaja ja suomalainen vaihto-oppilas kohottivat joukkueensa henkeä huudattamalla pääasiassa rohkelikoista koostuvaa porukkaa.
Heidän aloittaessaan aamiaista ihan virallisesti – ja väistellen sattumanvaraisia sämpylöitä – Hermione vilkuili vähän väliä kohti kattoa.
"Mitä sinä oikein haet?", Harry kysyi ahtaessaan toista savusillilastia suuhunsa.
"Tilasin Päivän Profeetan, kun kyllästyin kuulemaan viimeisimmät tiedot luihuisilta", Hermione vastasi väistäen sivulle harhautunutta sämpylää. Iso lapinpöllö alkoi liitää kohti Hermionea.
"Sillä ei näytä oleva sanomalehteä..." Harry arveli ja puhdisti useasti rikkoutuneet ja yhtä useasti korjatut silmälasinsa kaavun hihaan. Lapinpöllö laskeutui Hermionen lautasen eteen nokassaan kirje. Samalla neljä tornipöllöä, varis ja hömötiainen laskeutuivat lapinpöllön taakse. Kaikilla niillä oli kirje mukanaan. Hermione otti lapinpöllöltä kirjeen ja avasi sen. Tyttö taitteli auki kirjeen, silmäisi sen läpi ja ojensi sitten tuhahtaen Harrylle.
"Naurettavaa", tyttö kommentoi ja siirtyi avaamaan toisia kirjeitä. Kirje ei ollut kirjoitettu käsin, vaan sen kirjaimet olivat leikattu – oletettavasti – Päivän Profeetasta. Ainakin yksi "H" liikahteli aika vauhdikkaasti samban askelia.
Sinä olet ilKeÄ tyTTÖ. HaRRy PottEr anSaitsee ParemmaN. PaiNU Takaisin SiNNe mistÄ tULIT jÄsti.
"Nämä kaikki ovat samanlaisia!" Hermione valitti. "Harry Potter saa parempiakin kuin sinun kaltaisiasi..." "Sinut pitäisi keittää sammakonkudussa..." "Se suomalainen on parempi morsianehdokas! Vaaleaverikkö ja paremmasta suvusta kuin sinä!" Mistä ne tietävät minkälaisesta porukasta Lotta on peräisin? ... Aih!" Hömötiaisen antamasta kirjeestä tulvahti esiin kellertävää vihreää nestettä, joka nostatti tytön käsiin isoja keltaisia äkämiä. Tökötti haisi vahvasti bensiinille.
"Laimentamatonta pollomuhkun mätää", Neville kommentoi syödessään pekonia ja väisti lentävää sämpylää. ("LAITON." "Eikä ole! Itse olet!" "Kymmenestä kaljuunasta vetoa, että se oli laiton!")
Hermione uikutti kivusta hänen käsiensä alkaessa näyttää enemmän puutarhahansikkailta kuin tytön käsiltä.
"Sinun täytyy mennä sairaalasiipeen", Harry kehotti. Tyttö vingahti ja kiiruhti kyyneleet silmissä pois. Ron tarkasteli paahtoleipänsä kanssa herjauskirjeitä.
"Minä varoitin häntä... Sanoin, että varoitin... Miksei Ed muuten ole joutunut hyökkäyksen kohteeksi?" Ron mutisi. Ed kohotti olkiaan.
"Olen ei-kukaan, eikä minulla ole mitään läheistä suhdetta Harryyn", poika vastasi syödessään neljättä santsiannosta ja juodessaan kolmatta kupillista kahvia.
"Lotan saamat kirjeet ovat aika paksuja..." Ulla kommentoi heiluttaen kirjenivaskaa kädessään.
"Ulla? Luetko sinä Lotan kirjeitä? Etkö ole kuullut kirjesalaisuudesta?" Ron kysyi.
"Teen tämän vain juonisyistä. Jatketaan. Suurin osa näistä hehkuttaa Lotan erinomaisuutta, joissakin on jotain fanikirjemäistä, jotkut kertovat iskuvinkeistä (ei lyönti, flirtti lapsukaiset, flirtti). Tässä on myös muutama manausvihje Hermionea varten ja tämä käskee unohtamaan Harryn ja ottamaan yhteyttä johonkin, jonka nimi on "Tikkuperunoiden ystävä". Taidan hävittää nämä ennen kuin Lotta saa ne käsiinsä..." Ulla kommentoi kadotti kirjeet käden heilautuksella.
"Mihin ne katosivat?"
"Sisäulottuvuuteen. Siellä on paperinsilppuri, jota hoitaa yksinäinen olento, hoh hoh hoo ~", Ulla valoitti yllättävän paljon Ullaksi.
Ette saa tähtimerkittyä pikakelausta vaan yhteenvedon mitä tapahtui!
Harry ja Ron menivät taikaeläintenhoidontunnille, tutustuivat epämääräisiin myyriin, välttelivät kertomasta Hagridille Hermionen tapauksesta aamiaispöydässä, koska luihuiset(, jotka oli hakattu pelkällä mahtavuudella pesäpallossa) salakuuntelivat heitä, mutta Hermionen tultua he kertoivat kolmisin tunnin loputtua aamiaisepisodista. Hagrid kertoi itsekin saaneensa tuollaisia herjauskirjeitä ja käski heittää kaikki mitä vielä tulisi suoraan takkaan. Ron kertoi, ettei moiti kaksoisveljiään rahan hankkimisen yrittämisestä, koska oli "nuijaa olla köyhä" Hermionen vannoessa suloista kostoa Luodikon kotieläimelle.
Toukokuun viimeisellä viikolla McGarmiva yllätti Harryn totaalisesti. Yllätti muuten myös Lotan ja Tamakin.
"Teidän pitäisi mennä huispauskentälle tänä iltana kello yhdeksän", nainen kertoi.
"Herra Bagman kertoo siellä ottelijoille kolmannesta koetuksesta." Muodonmuutoksenopettaja kääntyi koroillaan ja lähti kävelemään muualle jättäen kolme enemmän tai vähemmän hämmästynyttä ottelijaa kuin knallit kalliolle.
Harry, Tamaki ja Lotta jättivät tukijoukkonsa rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen puoli yhdeksän aikoihin. Kukaan ei juurikaan yrittänyt aloittaa minkäänlaista keskustelua, väistivät vain leijailevaa kultakalaparvea. Heidän seuraansa liittyi ensiksi Se Puuskupuh eteisaulassa ja sitten Krum, joka aloitti keskustelemaan ääkköspuutteisella tyylillään Tamakin kanssa. He laskeutuivat pimenevässä illassa nurmikenttää alas ja vaikutti siltä, että Lotta oli ainoa, jolla ei ollut ongelmia nurmen kanssa.
Huispauskentällä heitä vastassa oli yllätys. Sileä jalkapallokentän kokoinen kenttä kasvoi nyt polvenkorkuisia muureja.
"Mitä tälle kentälle on tehty?" Se Puuskupuh ihmetteli ääneen.
"Se kasvaa pensasta", Lotta huomautti virnistäen pojalle leveästi. Harry ajatteli tytön nälvivän puuskupuhille aivan suotta.
"Päivää siellä! Tai oikeastaan tämä alkaa vaikuttaa enemmän illalta tai yöltä!" kentän keskellä seivoa herra Bagman tervehti heitä hilpeällä äänellä. Viisi ihmistä käänsivät katseensa kohti miestä ja vilkuttivat. Mies vilkutti takaisin. He vilkuttivat. Bagman vilkutti. He vilkuttivat. Bagman ja Fleur, joka oli Bagmanin vieressä vilkutti. He vilkuttivat takaisin.
"Jos voisitte tulla tänne kuitenkin", Bagman hihkui vilkutuksensa lomassa. Viiden hengen joukko lähti harppomaan kasvavien pensasaitojen yli. Pensaat tuntuivat liikahtelevan ja halusivat kampata ylikävelijät.
"No, mitä tuumaatte?" Bagman kysyi tyytyväisenä itseensä ja katseli aitoja yhtä hellästi kuin Hagrid katsoi sisuliskojaan. Kaikki ottelijat – poislukien Lotan – värähtivät muistaessaan riistanvartijan rakkauden niitä pirulaisia kohtaan.
"Ne kasvavat kauniisti, eikö niin, eikö niin? Vielä kuukausi ja sitten nämä nuppuset ovat kahdenkymmenen jalan korkuisia. Eikö ne ole suloisia!" Bagman hehkutti ja katsoi kauhistuneita ottelijoita.
"Älkää pelätkö, kenttänne tulee olemaan takaisin entisellään kun koetus on ohi", mies vakuutti lukien vähän väärin Harryn ja Diggoryn ilmeet.
Ottelijat mittailivat pahaenteisiä puskia.
"Mutta mikä se on?" Fleur kysyi ja raaputti nenän pieltään.
"Ettekö te tiedä?" Bagman kysyi näyttäen erittäin pettyneeltä.
"Se on labyrintti", Puuskupuh totesi.
"Sanoiko joku jotain?" Bagman kysyi.
"En mina ainakaan kuullut mitaan..." Krum totesi ja katseli kenttää mietteliäänä.
"Taalla voisi olla mielenkiintoista pelata", poika kommentoi.
"Minusta tuntuu, että se on labyrintti", Harry ilmoitti. Lotta antoi laiskat aploodit ja hymähti.
"Aivan oikein! Se on labyrintti! Tiedätekö mitä teidän pitää tehdä?"Bagman kysyi.
"'Akea jokin aarre?" Fleur ehdotti. Bagman tuijotti hetken tyttöä.
"Melkein. Asetamme pokaalin tähän keskelle näin, missä te kullanmurut juuri nyt seisotte. Sitten te pumppersnikkelin muruset saatte juosta tämän pienen puiston läpi. Se joka koskee ensimmäisenä pokaaliin saa täydet pisteet ja niin edelleen", mies kertoi heilutellen käsiään edessään.
"Me siis 'arhailemme tämän... labyrintin läpi?" Fleur kysyi.
"Siltä se vaikuttaa", Lotta huomautti ja leikki Hopean kanssa.
"'Yi, vie se ällöttävä varis pois!" ranskalainen valitti. Suomalainen virnisti ja nosti Hopean rystysten päälle ja ojensi harakan lähemmäs puoliveelaa.
"Sano sille hei hoon kanssa ja pyydä siltä anteeksi. Se on kyllä varislintu, mutta se on harakka, vissi ero", Lotta selosti. Fleur aloitti viesepois -huutosarjan ja peruutti kauemmas. Harakka puolestaan kallisteli päätänsä ja lopulta siirtyi Lotan käsivartta pitkin takaisin paikalleen.
"No niin, neidit, eipäs aloiteta mitään kissatappelua vaan kuunnelkaapa nyt loppuun", Bagman huokaisi.
"Tänne tosiaan laitetaan muutamia esteitä. Hagrid tuo muutaman olennon – " tässä kohtaa ottelijat väistivät kauhusta – paitsi Lotta ", sitten laitetaan muutama lumous murrettavaksi, ehkä kirous... Kyllä te tiedätte mitä voimme keksiä päidenne menoksi. Mutta pisteissä johtavat menevät ensimmäisenä labyrinttiin. Eli järjestys on tämä: Tamaki ja Harry, sitten se puuskupuh... Ai siinähän sinä olet, sitten Krum ja lopulta neidit yhtä aikaa. Muistakaa, emme halua nähdä ruumiita heti alkuun. Mutta tästä tulee todella hauskaa, uskokaa pois!" Bagman hehkutti.
"Voitte palata linnaan tai mistä ikinä olettekaan lähtöisin, täällä on hieman koleaa", mies totesi ja hätisti ottelijat pois epäilyttävien pensaiden yli. Harry kuitenkin laittoi merkille, että Lotta oli jo ehtinyt kadota tuhka tuuleen. Matkalla linnaan hän laittoi kuitenkin merkille valkean elukan liikuskelevan metsän laitamilla ja katoavan sitten mustien puiden taakse vihreän pisteen kiitäessä nopeasti linnasta päin kohti metsää.
"Olisiko tuo virvatuli?" Tamaki ehdotti viitaten vihreään pisteeseen. Harry kohautti olkiaan.
A/N: Eli myöhäinen päivitys. Syytän itse koulun alkua ja konetta, joka on hituroinut. Haha, Lady kirjoittaa nyt kappaletta 47, eli loppu häämöttää jo. Mutta kyllä näitä vielä ... 14 (?) kappaletta tulee, eli ei hätää. Ja sitten todellakin aloitamme sen jatko-osan... Kuitenkin, kiitos taas kommenteista ja toivottavasti vuosi on alkanut hyvin.