38. Woi kuinka teitä kaipaankaan etc.

Heips kaikki! Ehdin vihdoin taas tarttua sulkakynään. Valitan, että olette kuullet meistä viimeksi niin kauan sitten. Olisin halunnut tulla jouluksi kotiin, mutta täällä oli suuret tanssiaiset ja lupasin Salarakkaalle, että olen hänen parinsa (se oli ihana ilta, kerron kaiken siitä, kun näemme. En voisi kirjoittaa sitä, varsinkaan kun ette ole nähneet häntä vielä. Lottakaan ei ole, ajattelin sen olevan tasapuolista. Sitä paitsi Salarakas on kiireinen lääkiksen pääsykokeisiin lukiessaan.) Täällä on kuitenkin tapahtunut paljon, selitän kohta kaiken.

Mukavaa, Alkemisti, että olet vihdoin onnistunut juttelemaan sudenkorennoille. Olen varma, etteivät ne ole vältelleet sinua häijyyttään. Tiedäthän, että niillä on todella lyhyt elämä. Ne ovat varmaankin olleet vain kiireisiä.
Ikävää toisaalta, että jouduit taas manaamaan Hyräilijän ekaluokan tyttöjen makuuhuoneesta. Se on kuitenkin vain yksinäinen pikku kummitus. Ei ole sen vika, että se kuoli 12-vuotiaana kiipeämällä koulun katolle laulamaan lyötyään vetoa ystäviensä kanssa (Lotta kommentoi, että Hyräilijä oli hänen isoäitinsä veljen tytär. Olisihan sen voinut arvata, eikö teistäkin?). Sitä paitsi sen hyräilemä kappalehan on oikein mukava, vaikkakin vähän surullinen ja karmiva. Erityisesti kolmelta aamuyöllä, kun yrität livahtaa pitkäksi venähtäneen kirjastoillan jälkeen takaisin makuuhuoneisiin. Pitäisi kai kysyä siltä, mikä se sävelmä on. Tai joku voisi vihdoin antaa sille sen kaipaamat kymmenen markkaa, että se voisi päästä haudan lepoon (aika pihiä, ettei kukaan tehnyt sitä markka-aikaan). Täällä on muuten paljon enemmän kummituksia. Pitäisitte niistä varmasti.

Tarkka-ampuja-raukka, taasko sinä kiipesit Portaattomaan torniin? Luulisi, että ottaisit jo opiksesi. Eikö tämä ole jo neljäs kerta, kun jäit sinne jumiin? Jos alkaisit kantaa vaikka köysitikkaita mukanasi. Tiedän kyllä, että ne painavat vähän, varsinkin jos aiot vielä raahata sitä sinkoakin. En kyllä aivan ymmärrä, mitä teet singolla Portaattoman tornin huipulla.
Hienoa kuitenkin, että sait sen varsijousen, jonka perään olet pitkään haikaillut. Olen varma, että se juttu painotuksen kanssa on tosi merkityksellinen, vaikken yhtään tajuakaan, mitä se tarkoittaa.

Puoliveela (tuota, meidän pitäisi varmaan kehittää sinulle kauniimpi salanimi. Keksi joku harrastus!), rakastaisit varmasti tämän paikan kirjastoa. En ole itsekään vielä ehtinyt lukea sitä läpi. Jostain syystä fantasiakirjojen osastolla on pihtailtu ja kirjastonhoitaja on oikea korppu eikä täällä jostain syystä ole tietokoneitakaan kirjastossa eikä täällä saa edes syödä, kun lukee, mutta kyllä tämä on erittäin mukava paikka. Pidän kiellettyjen kirjojen osastosta (ei sitä, miltä kuulostaa), se on erittäin kiehtova.

Lotalle kuuluu pelkkää hyvä, tosin hän meinasi hiljattain hukkua (ja selittää muuten nähneensä meidät koko porukalla pelastamassa häntä. Pitääpä katsoa, missä vaiheessa se tapahtuu. Joka tapauksessa pelastus oli erittäin näyttävä ja dramaattinen, siihen kuului Vanha Morlakin.) ja nyt juorulehdet – anteeksi, tarkoitan englantilaiset sanomalehdet kirjoittelevat hänestä ja Harry Potterista (oikein herttainen pikkupoika, joskin taipuvainen äkillisiin mielialan muutoksiin. Pidän enemmän hänen ystävästään Ronista ja Ronin veljistä Fredistä ja Georgesta. Olen varma, ettei Fred kuole myöhemmin.) kummallisia paritusjuttuja. Se on kuitenkin hauskaa, ja annan mielelläni sille toimittajalle haastatteluja. Lotta ei jostain syystä pidä siitä.

Niin, se hukkuminen. Se kuului siis toiseen koetukseen, mutta en ole kirjoittanut vielä ensimmäisestäkään (...kuinka kauan siitä oikeasti on, kun kirjoitin viimeksi? Ah, mutta taisinhan mainita siitä tekstiviestillä aiemmin?), kerron siitä ensin. Siihen kuului lohikäärmeitä. Minä en välitä lohikäärmeistä, ne ovat tylsiä. Puilla on aina enemmän sanottavaa (tosin en ymmärrä lohikäärmeitä muutenkaan, kun en ole tulielementtiä), eivätkä ne yritä kärventää tai hutkia (paitsi tällipaju, mutta se ei hutki minua, joten se ei haittaa). Kuitenkin, ensimmäinen koetus oli lohikäärmeitä. Lotta ei pitänyt siitä, vaikka pitää yleensä lohikäärmeistä (mitä en ymmärrä, kun ei hänkään ymmärrä lohikäärmeitä), hän kun sai vastaansa ranskalaisen pörrökorvan. Lotta kuitenkin selvisi ihan hyvin (kiitos, Tarkka-ampuja, että olet opettanut minulle vähän tarkkuusheittämistä). Harry, jonka aiemmin mainitsin, selvisi ihan kiitettävästi omastaan. Siihen kuului enemmän väistöjä ja vauhtia kuin Lotan yritykseen, mutta Lotta oli coolimpi (sai valitettavasti vähemmän pisteitä). Sitten osallistuu myös yksi bulgarialainen huispaaja, Viktor Krum (olette kai kuulleet hänestä?). Hän on aika kiva, vaikkakin hänellä on liikaa fanityttöjä ja tosi tarttuva aksentti. Hän pärjäsi lohikäärmeen kanssa kivasti. Japanin edustaja on ihana! 3 Hän on vaalea ja nätti ja hän on tosi hyvä lukulamppu pimeinä iltoina (asumme kaikki rohkelikkotornissa). Hänen nimensä on Tamaki. Hän taisteli lohikäärmettä vastaan urheasti, tosin lohikäärme oli suomalainen ikämieshiihtäjä ja se katosi metsään aika nopeasti. Tamaki olisi kuitenkin ollut urhea, jos olisi saanut enemmän aikaa. Mmh, keitäs vielä... Ai niin, täälläkin on puoliveela, Fleur. Hän on vaalea eikä yhtään niin kiva kuin Puoliveela. Hän on muotibi. Ja tuota, tuota, joku vielä... Sellainen vaalea poika. Joo. Ehkä tämä riittää lohikäärmeistä.

Toisessa koetuksessa piti hakea porukkaa järven pohjalta (täällä on tosi nätti pieni järvi ja koulukin on nätti ja metsä ja tiluksetkin ovat). Sen Lotta valitettavasti kämmäsi, mistä läheltä-piti-hukkuma sitten johtuikin. Lotta ei saanut paljonkaan pisteitä, paitsi siitä, että katosi aluksi kokonaan. Ilmeisesti hän vain pummasi kyydin Tamakilta (joka saikin paljon pisteitä eikä meinannut hukkua), jolla oli hieno sukellusvene. Oli, koska Lotta rikkoi sen. Tamaki oli kuitenkin kiva eikä vaatinut Lotalta vahingonkorvauksia. Harry ja Tamaki johtavat nyt, Krum on toisena, se poika sitten ja Lotta ja Fleur ovat häviöllä. Lotta parantaa kuitenkin vikassa koetuksessa ja voittaa, että saamme sen ToS-levykkeen ja Lotta saa ne villasukat (niissä on Dumbledoren kuva, ajatelkaa!). Kyllä. Viimeinen koetus on labyrintti, ja jos Lotta ei nyt eksy, voitto on hanskassa.

Nyt kun tylsät ja arkiset jutut on kerrottu, kerron vähän, millaista porukkaa täällä on. Täällä on niin paljon miespareja, että voisi kuvitella olevansa huonossa ficissä. Saattaa olla, että Lotta kerrankin häviää kymmenen kaljuunaa.
Ensinnäkin täällä ovat Kyoya ja Kaoru, jotka ovat Japanista. He ovat Tamakin ystäviä ja olleet yhdessä siitä asti, kun tulimme tänne. He ovat tosi ällöttävän söpöjä ja koko ajan toisissaan kiinni. Pidän heistä kuitenkin, he ovat nättejä.
Sitten ovat Ichigo ja Renji, jotka ovat kuolemanjumalia. He eivät ole nättejä, mutta he ovat kiinnostavia. Renji punastelee paljon (Lotta on muuten tosi epäkohtelias ja sanoo Renjiä ananakseksi. Se ei ole minusta yhtään kivaa.), enkä oikein tiedä, kumpi on seme ja kumpi uke. He eivät ole olleet pari kovin pitkään, vain siitä asti, kun Renji yritti itsemurhatarkoituksessa hypätä katolta, kun hänen entinen rakastajansa tuli käymään. Se oli kaunis päivä, tuulinen. Sinäkin kävit täällä silloin, Alkemisti, tosin kuulin siitä vasta myöhemmin Lotalta (olet käynyt myös toisen kerran, vähän ennen toista koetusta. Meillä oli tosi kivaa silloin. Löit Harrya kylpyharjalla ja kaikkea.).
Ukitake ja Shunsui ovat hauska pari. Hekin ovat kuolemanjumalia. Ukitake on nätti, Shunsui ei, mutta he ovat molemmat kiinnostavia ja Shunsuilla on hattukin. Ilmeisesti Ukitake ei oikein ymmärrä, mitä Shunsui yrittää hänelle sanoa (Shunsui yrittää parhaansa), mistä seuraa aina kaikkea jännittävää. Kaikki nämä kuolemanjumalat ovat täällä, koska heidän Rare Birdinsä (kyllä, ihan oikeat!) levisivät elokuussa. Jostain syystä ne jätettiin talonmiehelle, jolla ei ole minkäänlaista tekniikan tuntemusta. Onneksi porukka tuntuu unohtaneen, koska viimeksi kun näin ne, ne olivat aika pienissä osissa Hagridin (sen talonmiehen) takapihalla ja osassa kasvoi sieniä. Mitä sanotte, pitäisikö minun kertoa siitä vaikka Ukitakelle?
Minulla on myös fiilis, että ystäväni Ed saattaa pitää alkemian opettajastamme Roy Mustangista. Molemmat ovat kivoja. Ed ja minä vietämme paljon aikaa yhdessä, koska Lotta on kiireinen susien (he kuulemma harjoittelevat konserttia varten, en ymmärrä häntä) ja koetusten ja satunnaisen katoilemisen ja kaiken muun kiinnostavan kanssa. Ed on todella lyhyt (vaikka valitettavasti minua pidempi) ja hänen toinen kätensä ja jalkansa ovat metallia. Hän on lahjakas alkemisti ja pärjää muutenkin hyvin täällä. Mustang on hieno mies, te pitäisitte hänestä varmasti. Ed on täällä etsimässä Viisastan kiveä (palauttaakseen kätensä ja jalkansa ja pikkuveljensä kehon). Kuulin kyllä Ronilta, että se olisi ollut täällä jo joitain vuosia sitten ja että se on jo tuhoutunutkin. Pitäisikö mainita Edille tästä? En raaskisi.

Sitten täällä on sellainen ekaluokkalainen, joka saattaa jännittävää kyllä olla Rohkelikossa. Hän pelkää kaikkia kärpästä isompia objekteja ja kovia ääniä. Pidän hänen selviytymisstrategiastaan, se on yksinkertainen: "Maastoutukaa!" Kaikki muut ekaluokkalaiset pitävät siitä myös, joten se on aika suosittua. Välitunneilla kapeammat käytävät tukkeutuvat joskus, kun he säikähtelevät kissoja ja muuta.

Meillä on ollut myös erilaisia jännittäviä sivupolkuja, esimerkiksi yhtenä päivänä koulu oli täynnä tulta syökseviä kalkkunoita, vähän sen jälkeen iski vuotuinen kissankorva-flunssa (Lotta sai tapansa mukaan koirankorvat ja ... no, voitte kuvitella.), vierailimme Durmstrangin laivalla (se oli jännittävä, vaikkakin laho) ja olihan todellakin ne edellä mainitut itsemurha-yrityksetkin. Meillä on käynyt myös kuolemanjumala-vieraita. Ensimmäiset tulivat jo pian sen jälkeen kun mekin, mutta lähtivät melko nopeasti (en pitänyt siitä vaaleasta). Toiset tulivat, kun ensimmäinen koetus oli jo ohi. Sain sparrata paria kivaa tyyppiä vastaan ja Lotta pakeni valtavaa peikkoa (vaikka väittivätkin sitä kuolemanjumalaksi). Siitä tuli kaaosta. Joulun jälkeen tuli kaunis mies, joka osoittautui Renjin exäksi, kuten jo kerroin. Yhdet vielä ehtisivät, ennen kuin vuosi päättyy.

Täällä on kyllä jotain suurta tekeillä, vaikken tiedäkään mitä. Se voi jotenkin liittyä pimeyden voimilta suojautumisen opettajaan, Vauhkomieleen, jossa on jotenkin feikki fiilis. Tai sitten se liittyy Kyyryyn, joka on yksi turnajaisten tuomareista (vaikka onkin viime aikoina ollut kadoksissa). En kuitenkaan oikein osaa sanoa, eikä minulla ole ollut aikaa tutkia sen tarkemmin (Salarakas vie paljon aikaa). Tapasin myös Harryn kummisedän, jonka kanssa Ed ja muut ilmeisesti keskustelivat Kyyrystä, jolla on ilmeisesti hämärä menneisyys. Ja Harryn nimikin päätyi yömyssyyn aika yllättäen, kun ottaa huomioon, että hän oli selvästi alaikäinen. Nyt kun mietin, olen sen verran utelias, että voisin ehkä ottaa selvää asioista.

Ilmeisesti viimeistä koetusta pääsevät katsomaan oppilaiden lisäksi myös ottelijoiden lähimmäiset, joten jos kuudennen luokan päättökokeet ja hakemukset jatkokoulutukseen ovat siinä vaiheessa teidän osaltanne tehty, Lotta varmasti tykkäisi nähdä teitä.

Mitä Kratosvillelle kuuluu? Entä Pikkusiskolle? Terveisiä heille ja kaikille muillekin, jos näette ketään.

En keksi enää muuta. Nähdään taas, on ikävä teitä kaikkia. Terveisin Ulla.

Liite 1

Ahahah! Niin tosiaan, tämä on liitetiedosto Ullan kirjeeseen. Saatte kuulla minultakin terveiset täältä Englannista. Ne Ullan mainitsemat sukat tulevat tarpeeseen, sillä olen meinannut jo kahteen kertaan jäätyä täällä hengiltä vuoteeseeni.

Haluaisin lisätä, että ne keltaisen lehdistön jutut ovat todellakin täyttä liirunlaarumia ja humpuukia. Se toimittajankuvatus laittaa iät päin honkia ja saa minut tuntemaan itseni jotenkin… vanhaksi. En minä olen vanha!
Toisaalta, myönnän, että ensimmäisessä haastattelussa annoin vähän liian paljon sytytysapua sille akalle... Siinä vaiheessa minulla oli hauskaa! Jos se toimittaja-akka haluaa haastattelun voisi tulla kyselemään, eikä vaatimaan Ullalta tietoja.

Täällä on tuskaista tämä tupiin jakaminen. Etenkin porukan "pahikset", luihuiset, voivat olla yksi piikki lihassa. Sellainen piikki, jota et saa pinseteilläkään pois ja se sattuu joka askeleella. Täällä on myös näkynyt yllättävän paljon vihannesvitsejä liikenteessä.
Eikä kukaan osaa loikkia. Olen pettynyt.
Shunsui osaa käyttää kahta miekkaa taistelussa. Sain hänestä kerran vastustajan, mutta sitten Ukitake tuli ja keskeytti meidät. Se ei edes otellut tosissaan! Riisiviini on muuten ihan hyvää.
Muista tapaamista ihmisistä japanilaisten porukasta ainoat järkevät tuntuvat olevan Haruhi (jengin ainoa tyttö, hämmästyttävää) ja Mori. Mori ei kyllä puhu paljoa. Taidan pitää siitä.
Ed on tosiaan Ullan kaveri, vähän liian pieni ja meluisa, mutta Royn kanssa on mukava pelata pesäpalloa (tai se on kaiketi baseball, tarkkemmin ajateltuna) Kalkarosta vastaan.
Ichigo on minusta pentu ja Renji muistuttaa ananasta. Samalla tasolla sen kanssa.

Lähettäisittekö hieman kastematoja Hopealle?

Niin tosiaan. Olisi mukava saada teidät tänne. Yksi "vähältä piti" –tilanne riittää minulle, joten jos tulisitte käymään niin voin potkaista tyhjää/heittää veivini/lyödä hanskat tiskiin/tulla korjatuksi pois kaikessa rauhassa. En jäisi kummittelemaan ja vaivaamaan teitä.

Lähetän tässä mukana Liite 2. Laittakaa se porukoille eteenpäin. Ulkomaanpöllöt maksavat.

Toivotan teille kaikkea hyvää ja onnea kokeisiin
~ Lotta

A/N: Tässä aletaan jo vahvasti pohjustaa Ullan ja Lotan ystävien luonteita. Liitehän on Ladyn käsialaa, niin kuin ehkä huomasittekin. Päätin nyt, että jollei Lady ehdota muuta, julkaisen tämän samassa järjestyksessä kuin "alkuperäisenkin". Eli seuraavaksi tulisi 40 ja Hitsu...

Oletteko lukeneet koskaan Ludwig Revolutionia? Aloin lukea sitä uudestaan, edellisestä kerrasta on vuosi. Se on järkyttävän ... hauska/järkyttävä.