Versiossa, jonka julkaisin foorumeilla, oli jokaisen musiikkiin kohdistuvan maininnan kohdalla linkki kyseiseen kappaleeseen youtubessa. Tämä sivusto ei tue samaa toimintoa, joten joudutte etsimään itse, jos haluatte kuunnella niitä. Ja tämähän on minun siinä missä edellinenkin, eikä numerointi ole pielessä, vaikka siltä vähän vaikuttaa.
40. Nuotin vierestä – You spin me round (like a record)
"Karaokea?"
"Joo joo, kyllä välillä pitää ottaa rennosti."
"Rennosti? Oletko sinä ollut mukana tässä ficissä?"
"En."
"Aaa, okei."
Hostit, kuolemanjumalat, alkemistit, suomalaiset ja muutama tylypahkalainen olivat kaikki pakkautuneet Tylypahkan synkkiin kellareihin. Syy oli satunnainen nainen, jonka huomattavat piirteet olivat oranssit kiharat ja ... no, muhkea rintamus. Hän oli rynnännyt näennäisen tyhjästä, tarttunut Renjiä niskasta ja kysynyt McGarmiwalta, missä oli lähin mahdollisuus laulaa karaokea. McGarmiwa oli luonut huvittuneen katseen Kalkarokseen, joka oli hetken kuluttua luovuttanut avaimen luokkansa viereiseen tyrmään ja yskiskellyt nyrkkiinsä jotain lattialta löytämisestä. Rintava nainen oli hämännyt Ronin oppaaksi, ja niin koko porukka oli kuin hypnotisoituna seurannut Ronia, Renjiä ja naista karaoketyrmään. Nyt ryhmä istui hajaantuneena huonetta kiertäville ja parissa paikkaa halkoville punaisille nahkasohville.
Hikaru oli jäänyt istumaan sohvalle huoneen takaosaan. Etuosassa Honey tavoitteli mikkejä kaapin ylimmältä hyllyltä. Se ei edistynyt kauhean tehokkaasti. Uteliaisuudesta ja tylsistymisestä johtuen Hikaru päätyi kuuntelemaan keskustelua Edin, Ullan ja satunnaisen vierailijan – ei rintavan naisen, vaan vaalean pikkupojan, jonka kampaus näytti vähän jäätyneeltä siililtä tai kuuraiselta ruohomättäältä – välillä.
"Niin että tärkein ensin: montako senttiä?" Ed aloitti innokkaasti, mittaillen poikaa katseellaan.
Vieras ei ehtinyt ihmetellä, kun Ulla jo korjasi:
"Tai sitten ehkä kuitenkin nimi ennen pituutta? Ulla."
"Hauska tutustua. Hitsugaya, 10. divisioonan kapteeni", vieras esitteli.
"Edward Elric. 165 senttiä", Ed tiedotti. Peräkkäin kuultuina vieraan ääntä oli vaikea erottaa Edin äänestä. Vieras vaikutti haluttomalta jatkamaan keskustelua pituudestaan, mikä oli ihan ymmärrettävää, kun silmämääräisestikin Hikaru pystyi toteamaan Edin pidemmäksi.
Tässä vaiheessa Mori oli jo päässyt Honeyn ohi nostamaan alas mikkejä ja Haruhi oli Kaorun avulla alkanut irrotella Tamakia johtojen lomasta.
Huoneen takaseinältä kajahti huvittunut nauru ja Hikaru kääntyi istumaan väärinpäin sohvalle, niin että saattoi tarkkailla paremmin mielekkäämpiä tapahtumia. Jos siis sitä saattoi mielekkäämmäksi kutsua. Takaseinä ovesta oikealle koostui baaritiskistä – millainen koulu tämä taas olikaan, Hikaru ihmetteli itsekseen – , jonka takana pölyinen vanha mies kaateli drinkkejä. Tiskin ääreen olivat linnoittautuneet tuntematon nainen, Renji, Lotta, Shunsui, Roy ja Ukitake. Kaikki muut joivat hyväntuulisesti drinkkejä tai sakea, paitsi Ukitake, jolla oli kyllä drinkkilasi, josta törrötti vieläpä oliivi, mutta lasin sisältö näytti ainakin kaukaa lähinnä vedeltä. Ichigolle ei ollut riittänyt penkkiä ja hän seisoi nyt vähän hylätyn näköisenä tiskin kulmalla katsellen alakuloisena Renjiä, joka ei kuitenkaan huomannut vaan keskusteli oranssihiuksisen naisen kanssa.
"Hei, täällähän on Singstar Anthems ja Legendskin vielä!"
"Entä 90's?"
"Älä nyt hulluja puhu, se on neideille!"
Hikarun katsellessa nainen – jonka nimeksi oli kovaäänisen keskustelun lomasta selvinnyt Matsumoto – halasi Renjiä sellaisella upottavalla tavalla, joka olisi saanut keskimääräisen heteromiehen punastumaan, mutta johon viininpunainen ananas ei reagoinut suuntaan tai toiseen. Renji oli joko legendaarinen naistenkaataja tai homo. Edellisten kappaleiden tapahtumien perusteella – Hikaru oli ollut jopa mukana joissain niistä – hän epäili jälkimmäistä. Ichigo ei ilmeisesti kuitenkaan luottanut tähän, vaan lähti ärtyneenä tiskin luota ja heittäytyi istumaan Hikarun viereen niin, että sohva melkein kaatui. Hikaru kääntyi istumaan oikeinpäin.
"Nämä ovat sitten taas kavereitanne?" hän kysyi hetken kuluttua, kun halusi jotenkin estää Ichigon kiukkuista auraa valtaamasta hänen tilaansa.
"Vaikka niitä", Ichigo vastasi.
"Minua onkin kiinnostanut jo pidempään yksi juttu", Ulla liittyi yllättäen keskusteluun.
"No?"
"Tehän olette täällä jumissa, koska ette voi liikkua ulottuvuuksien välissä ilman Rare Birdejä?" Ulla kysyi varovasti.
"Aivan."
"Niin että miten kaikki muut teidän ulottuvuudestanne tulevat ja menevät kuinka huvittaa?"
"Tuota..."
Tässä vaiheessa musiikki lähti jo pyörimään. Morille työnnettiin mikki käteen ja Honey valikoi kappaleen.
"You spin me right round, baby, right round..." kaikui hetken kuluttua koko salissa. Pölyinen mies baaritiskin takana hymyli nostalgisesti.
Lopulta kysymys ulottuvuuksien välisestä matkustamisesta välitettiin Ukitakelle.
"Piti saada matkalaukku mukaan", mies vastasi yksikantaan.
"...siis tulimme tänne lentäen vain siksi, että sinä saisit mukaan matkalaukun?" Ichigo toisti.
"Mitä siellä matkalaukussa oli? Vaihtovaatteita?" Lotta kysyi puolittain kiinnostuneena.
"Hiusharja", Ukitake jälkeen kaikki odottivat hiljaa listan jatkumista. Kului pari minuttia
"...ja?"
"Varahiusharja, ehkä", Ukitake jatkoi epävarmasti.
"...mitä?"
Tamaki oli saanut mikin ja tyrkyttänyt toisen Haruhille. Nyt Tamaki lauloi upealla äänellään "Tuhannen yötä" ja Kalkaros – joka ilmeisesti oli seurannut heitä – yritti kammeta mikkiä Haruhilta, joka lauloi tapansa mukaan kuin hänen ääntään ei olisi viritetty vuosiin.
"Että sinä siis raahasit mukanasi matkalaukun, jossa oli hiusharja?"
"Kyllä. Ja mahdollisesti varahiusharja."
"Ja sinä hukkasit sen?"
"Niin siinä taisi käydä. Hiusharja on kyllä tallessa." Ukitake veti hiusharjan hihastaan.
"En edes kysy, miksei sitä hiusharjaa voinut tuoda tuolla hihassa, jos se mahtuu sinne. Nyt emme siis voi palata kotiin, koska lentolaitteita ei ole vakuutettu ja niitä ei voi siksi jättää tänne?"
"Niin. Ne olivat kalliita."
Hikaru totesi, että tämä vaikutti nyt todella epämääräiseltä selittelyltä kirjoittajien kämmeille ja päätti etsiä taas uutta tekemistä.
"Mikki kiertämään!" Ron hihkaisi yllättäen. Puolen tunnin verisen kamppailun jälkeen joukkueet koostuivat sinisen mikin ympärillä Matsumotosta, Roysta, Shunsuista ja Lotasta ja punaisen mikin ympärillä Tamakista, Renjistä, Edistä ja Kyoyasta (joka otettiin varamieheksi, kun huomattiin, että joku oli kolkannut Ronin tajuttomaksi).
Hikaru päätyi tällä kertaa seuramaan Ullan, Hitsugayan ja Hermionen keskustelua.
"Eikös tämä ole koulu?" Hitsugaya kysyi epäluuloisena yli "miten tuo muka lauletaan? En ole koskaan edes kuullut koko biisiä!"-huudahdusten.
"Enemmän tai vähemmän", Ulla vastasi nyökäten.
"Miksi tuolla sitten on baaritiski?" Hitsugaya esitti Hikarunkin mieltä vaivanneen kysymyksen ja viittoi huoneen takaosaan, jossa pölyinen mies vilkutteli heille.
"Kuinka loistava kysymys! Vastaus tähän, kuten moniin elämän suuriin kysymyksiin, löytyy Tylypahkan historiikista. Alunperin tämä tyrmä rakennettiin pahankuristen oppilaiden kiduttamiseen jo koulun perustamisen aikoihin, mutta kun myöhemmät rehtorit totesivat, että siihen tarvitaan vain kaksi tyrmää, silloinen rehtorimme Luke Skywalker..." Hermione aloitti pitkän esitelmän samalla kun taustalla Shunsui lauloi Smells Like Teen Spiritiä. Hikaru häivytti Hermionen paasauksen ja kuunteli laulua, kun se vaihtui hetken kuluttua Tamakin esittämään Doriksen. Hikarua huvitti suuri epätoivo ja inho, jota Kyoyan kasvot hehkuivat Tamakin laulaessa enkelinäänellään J. Karjalaista.
Ukitake tassutteli paikalle jätettyään Ichigon hakkaamaan päätään pöytään.
"Sinä et sitten laula?" Hitsugaya tiedusteli. Hän oli kumma kyllä kuunnellut kiinnostuneena koko Hermionen kertomuksen.
"En. Veriseen mikkiin ei ole kiva laulaa", Ukitake vastasi huokaisten.
"Ei kai se nyt verinen ole?" Hermione ihmetteli.
"Ei olekaan, kun en laula", Ukitake vastasi ja he hiljenivät kuuntelemaan Matsumoton ja Royn duettovetoa Tuhannesta yöstä (välittämättä siitä rumpuäänestä, joka seuraa aina näin huonoja vitsejä). Se meni huomattavasti paremmin kuin Tamakin ja Haruhin yritys aiemmin illalla. Sitä seurasi erikoinen, joskin yllättävän hyvä, esitys, kun Renji ja Ed lauloivat Pikkuveljen. Jopa niin hyvä, että he pesivät Matsumoton ja Royn.
"Siitäs sait, pask-- Professori Mustang!" Ed riemuitsi.
"Että olet sitten kohtelias?" Harry ihmetteli sohvalta, jolla hän oli angstannut sitä, ettei häntä päästetty laulamaan. Vieressä Ron angstasi, kun ei saanut pölyistä miestä kaatamaan itselleen drinkkiä. Hänen vieressään taas angstasi Kalkaros, koska Shunsui oli voittanut hänen pisteensä Smells Like Teen Spiritissä.
"Joo, numerot jaetaan pian."
"Mitä väliä sinulle on todistuksella?"
"...jaa-a."
"Mikset sinä Ulla laula?" Ron kysyi, kun Lotta lopetteli Don Huonojen Riidankylväjää Kyoyaa vastaan.
Ulla käänsi katseensa häneen häkeltyneenä.
"Sinulla on jotain tätä koulua vastaan?" hän vastasi kysymyksellä.
"Olisitte kuulleet, kun Ulla lauloi kotona..." Lotta kommentoi kappaleen loputtua.
"Lotta, muistat nyt väärin. Kotiin liittyvät vitsit koskevat sinua. Minun kestovitsini ovat satunnaiset kysymykset. Ja nyt kun muistankin: mikä se Riffin erikoisvoima muka on? Ja miksi 'tsu'?"
Lopulta mikki kiertämään -kisa alkoi lähestyä loppuaan. Laite arpoi viimeiseksi kappaleeksi Joutsenlaulun. Tamaki ja Roy aloittivat.
Taas lapset pihalla näät
Ikkunas alla leikkivän leikkejään
Taas siihen paikallesi ikkunaan jäät
Siihen ikkunaan jäät
Roy oli hitaampi mikin antamisessa Shunsuille, Kyoya pääsi aloittamaan vähän aiemmin:
Lennät vuosien taa
Ne muistot päivittäin sut valtaansa saa
Ne joutsenlauluun etsii taas laulajaa
Etsii taas laulajaa
Renjin ja Lotan kilpailu kertosäkeen tunnelatauksesta oli lähellä eeppistä:
Nuo hetket syntymästä kuolemaan
Kun silmäluomiin heijastuu
Saa toiset uskomaan kai Jumalaan
Toiset saatanaan, tai mihin vaan
Muttei kuitenkaan tähän maailmaan
Matsumoton vuoro lähti rempseämmin kuin Edin, joka haparoi sanoissa:
Sä kerran löysit myös sen
Tuon puolen vuosisadan rakkauden
Sun oli helppo olla onnellinen
Olla onnellinen
Tamakin ja Royn yhteisesitys, jossa oli nyt jo enemmän tunteen paloa, olisi sulattanut tuhansien naisten sydämet ja aloittanut sotia ... tai ainakin fanityttöjen kissatappeluita:
Nyt mitä vaistoillas teet
Kun linnut pesästään on pois lentäneet?
On enää valokuvat kellastuneet
Ne selaat taas uudelleen
Ja taas uudelleen
Shunsuikin alkoi jo päästä fiilikseen, Kyoya taas lauloi omaan tapaansa täydellisesti ilman liiallista innostusta:
Et ehkä sääliäni kaipaa
Ei se saa tuskaa puutumaan
Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa
Tuo tuska kiinni saa kenet vaan
Tuo tuska kiinni saa
Lotta ja Renji pääsivät taas vauhtiin:
Suruhuntusi näät
Se viisi vuotta sitten sai hengittää
Sut joutsenlaulu silloin sai itkemään
Sut sai itkemään
Tällä kertaa Ed oli päättänyt näyttää Matsumotolle, ja lauloi sydämensä pohjasta:
Tahtoisit olla niin kuin silloinkin
Kun peityit huntuun valkoiseen
Se jäänyt on jo ajan jalkoihin
Niin kuin sinäkin
Tamaki ja Roy meinasivat menettää kärsivällisyytensä pitkän instrumentaalin aikana ja lopulta yllättyivät, kun säkeisto jälleen alkoi:
Tahtoisin yrittää
Mä, että silloin veden pinnalle jään
Kun joen tulvivan mä uomistaan nään
Kun joen tulvivan nään
Tässä vaiheessa kaikki lauloivat välittämättä oliko säkeistö oma. Erikoinen animekuoro hoilasi Shunsuin ja Kyoyan lähinnä pidellessä mikkejä:
Nuo naiset marketeissa kärryineen
Ja miehet kantabaareissaan
Nuoruuden lähteestä kai haaveilee
Ja tuska laimenee, tai miten vaan
Lotta ja Renji kaappasivat mikit ja kävivät liki legendaariseen lopputaisteluun, johon kuului tuhottoman pitkä viimeisen vokaalin pitkitys:
Taas hetken lähempänä kuolemaa
Ei haihdu tuska milloinkaan
Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa
Tuo tuska kiinni saa
Kenet vaan
Tuo tuska kiinni saa
Kenet vain haluaaaaaaaaaaaaaaaaa...
Viimeisen a:n kaiun kuollessa hitaasti pelikone, jossa Singstar hurisi, alkoi pitää erikoista ääntä, kilahti epämääräisesti, poksahti sitten kuuluvammin ja leimahti loppuhuipennukseksi liekkeihin. Tv-ruutu pimeni. Kaikki tuijottivat suut auki palavaa konsolia. Hitsugaya totesi tässä vaiheessa tämän ficin olevan vähän liian erikoinen ja vaarallinen hänelle ja lähti kotiin nykäisten Matsumoton peräänsä.
"Se taisi olla liian eeppistä", Ulla kommentoi lopulta Kalkaroksen ulvoessa rakkaan Singstarinsa perään ja muiden aloittaessa liki yhtä eeppistä taistelua siitä, kuka lopulta voitti.
A/N: Siinä oli nyt Hitsu. Toivottavasti Hippi kuitenkin jatkaa lukijana tämänkin jälkeen.
Seuraavalla kerralla Ladyn kappale 39/41. Siihen asti näkemiin.
Voisin vielä mainostaa, että saatan aloittaa yhden uuden ficin suomeksi piakkoin, joten stalkatkaapas profiiliani lähiaikoina. Se ei kyllä ole huumori- tai shonen ai-ficci, mutta ajattelin kirjoittaa FMA:sta juonellista AU:ta. Toivon, että siitä tulee hyvä, ja lukijat olisivat kivoja. Siis jos päädyn julkaisemaan. Ja nyt: näkemiin. Kommentoikaa, ja palaan ensi viikolla.