Myöhäinen päivitys, piti hoitaa jo viikkoja sitten. Saatte nyt kuitenkin tyytyä tähän, koska aikakoneeni meni epäkuntoon. Tässä on nyt höttöistä ... ei aivan, mutta melkein romantiikkaa. Eli enemmän kuin viittauksia, kuitenkin.

42. Ei tämäkään?

"Mitä mieltä olet punaisista nauhoista, Ed?" Ulla kysyi yllättäen nostaessaan katseensa kirjasta. Ed oli jo tottunut näihin kysymyksiin ja laski hetkeksi oman muodonmuutoksen oppikirjansa. Yleensä Ullalta sai selityksen tapaisen vastakysymyksellä.
"Mistä?"
"No siis on vanha kiinalainen myytti, että nilkasta nilkkaan kulkevat punaiset langat yhdistävät rakastavaisia tai niitä, joiden kuuluu olla yhdessä. Niin että mitä mieltä olet niistä?"
"...minä ihan kuvittelin, että luet yrttitietoa."
"Niin luenkin. Tuli vain mieleen tuosta punaisesta langasta, joka on sidottu nilkkaasi ja jatkuu noita portaita alakertaan."
Edin piti hetken aikaa miettiä, mistä langasta puhuttiin. Hän päätyi lopulta vilkaisemaan nilkkaansa, josta todellakin lähti nauha, joka kulki portaisiin. Myös Ullan toisesta nilkasta lähti samanlainen villalangan näköinen punainen nauha, joka lojui Edin langan vierellä.
"...mistä ne ovat tulleet?" poika kysyi. Ulla kohautti olkiaan.
"Sinun kai johtaa Salarakkaaseen?" Ed pohti ääneen hetken kuluttua.
"Mmh", Ulla vastasi uppoutuneena yrttitietoon.
"Ukitake ja Mustang hyökkäävät hänen kimppuunsa, jos löytävät hänet", Ed jatkoi. Ulla havahtui taas.
"Mustang voi kyllä hyökätä jonkun muunkin kimppuun, jos sinun nauhasi johtaa sinne, minne uskon sen johtavan..." tyttö totesi mietteliäänä. Molemmat pomppasivat tuoleistaan ja riensivät alakertaan nauhojen seuratessa perässä.

Koulussa kulki lukuisia punaisia nauhoja. Ulla katseli niitä puolittain kiinnostuneena, joten Ed joutui aina välillä hoputtamaan häntä. Lopulta vastaan tuli McGarmiwa, jonka nilkasta ei lähtenyt minkäänlaista nauhaa.
"Mitä täällä on tapahtunut?" Ed tivasi.
"Sitä teidän pitäisi kysyä rehtorilta", McGarmiwa totesi hivenen apeana.
"Missä hän on?"
"Ulkona, tuolla koulun portilla", McGarmiwa vastasi ja innostui sen verran, että potkaisi nuoret ulos naisellisesti naureskellen.

Koulun portilla seisoi surkea Dumbledore. Hän piteli kädessään nauhaa, joka lähti hänen nilkastaan ja katosi lähtiessään koulun alueelta. Samoin katosi moni muu koulun sisältä kulkeva linja.
"Se ei sitten ollutkaan kovin laajan alueen loitsu", mies huokasi.
"Mitä tämä nyt on?" Ed ärisi ilman liiempää kunnioitusta ja viittasi takaraivollaan naruun, joka kulki koulun sisälle.
"Minä olen, kuule, vanha ihminen, enkä enää nuorene. Niin että nyt olisi hyvä aika asettua aloilleen. Tämä tällainen on suosittua Kiinassa. Suorastaan myyttistä. Vaikutti hyvältä idealta, sen kokeileminen siis. Mutta tämä koulun raja..." vanhus katseli haikeana omaa nauhaansa, joka katosi näkyvistä muurin ulkopuolella.
"Miksi se vaikuttaa koko kouluun?" Ulla kysyi, ei niinkään harmistuneena vaan uteliaana.
Dumbledore kohautti olkiaan.
"Koska ne katoavat?" Ed tiukkasi katsellen naruaan, joka nyki nyt kuin ongensiima. Hän pohti vaisusti, kumpi heistä oli kala. Hän itse ei kyllä voinut uida, metalliraajat vetivät pohjaan kuin kivi... Dumbledore katkaisi hänen pohdiskelunsa: "Varmaan huomiseksi."
Hänen pitäisi pysytellä huomiseen asti mahdollisimman kaukana Mustangista? Siinäpä jotain kivaa tekemistä.
Dumbledore alkoi kuitenkin piristyä: "Mutta vihdoin saatiin kappale, jossa on punainen lanka!"

Kun he olivat jo palaamassa sisälle, ovesta astelivat Ukitake ja Shunsui, joilla oli käynnissä väittely.
"Oikeasti, Kyooraku, sinun pitäisi vähentää juomistasi!"
"Juu, vannon, etten ole juonut tänään!"
"Parempi olisi, kello on kymmenen aamulla. Mutta silti, jos minäkin näen harhoja, se tarkoittaa, että sinä juot liikaa!"
Keskustelu oli käymässä niin absurdiksi, että Ed tunsi velvollisuudekseen puuttua siihen.
"Mitä nyt?"
"Kyooraku juo liikaa. Täällä tuntuu tapahtuvan vielä enemmän kummallisuuksia kuin tähän asti. Ensinnäkin nämä nauhat tässä", Ukitake selitti ja vilkaisi alas, missä hänen nilkastaan kulki sievästi solmittu nyöri Shunsuin nilkkaan, "ja sitten se lahna."
"Mikä lahna?" Ed kysyi.
"Valtava, ainakin parimetrinen lahna, johon törmäsimme äsken."
Ulla hymyili hyväntuulisesti.
"Näyttikö se ulottuvuuksienväliseltä?"
"...miltä ulottuvuuksienvälinen näyttää?"
Ed päätti estää tätäkään keskustelunhaaraa rönsyilemästä.
"Lahnasta en tiedä, mutta nauhat eivät ole Shunsuin syytä."
"Mitä ne sitten ovat?"
"Jonkinlainen merkki rakkaudesta tai jotain."
Ulla kolautti Ediä isommalla sauvallaan, mutta oli jo liian myöhäistä. Edin pidellessä kivistävää päätään Ukitaken silmiin syttyi innostunut kiilto, hän vilkaisi Ullan nyöriä ja ryntäsi sitten linnaan sitä seuraten.
Shunsui yritti huutaa hänen peräänsä: "Juu! Ei ole sinulle hyväksi ryntäillä noin!" Mutta Ukitake oli vain hulmahdus valkoista tukkaa. Shunsui huokasi ja juoksi perään.
Ed vilkaisi Ullaa syyllisen oloisesti ja kohtasi tytön kiukkuisen mulkaisun.
"Pysäytä heidät. Shawn-raukka. Kuvittele nyt, miten hänen käy, jos tuo löytää hänet! Valtava parsa näyttäisi vihreältä hänen kärsimänsä vahingon rinnalla."
"Mikset sinä tee sitä? Minun pitäisi vältellä Royta!"
"Juonisyistä. Ja sinun syytäsi koko sotku."
Ed tiesi, ettei juonisyille ja Ullalle voinut väittää vastaan ja lähti ajamaan takaa paria kuolemanjumalia.

Ed sai kuin saikin Ukitaken ja Shunsuin kiinni, koska Ukitake oli pysähtynyt yskimään verta. Samalla hän kuitenkin vahti haukkana Ullan punaista nauhaa, joka johti syvemmälle linnaan.
"Ulla ei halua, että kiusaatte Salarakasta", Ed yritti aloittaa, mutta samassa Ukitake oli jo pinkaissut uudelleen matkaan huolestunut Shunsui kintereillään. Tälläkään kertaa rynnistys ei jatkunut kovin pitkään. Nyt matkan pysäytti käytävässä haahuileva alkemian professori. Ed veti syvään henkeä, harkitsisi pinkaisevansa juoksuun vastakkaiseen suuntaan, muisteli tainnutusloitsuja, yritti estää punaa leviämästä kasvoilleen ja tajusi vasta sitten, että hänen ja Royn nauhat eivät kohdaneet ilmassa samalla tavalla kuin Shunsuin ja Ukitaken. Hänen nauhansa kiersi kulman hänen selkänsä takana ja Royn nauha jatkoi matkaansa miehen perässä, eli täysin vastakkaisessa suunnassa. Eikö mies siis... Oliko Edille joku muu? Tässä linnassa? Entä Roylle? Mustasukkaisuus sai lähes Edin veren kiehumaan.
"Mikä kiire teillä on?" Roy kysyi tyynesti.
"Tämän punaisen nauhan toisessa päässä on Salarakas!" Ukitake ilmoitti ja viittasi nauhaan, joka kulki Royn nauhan viertä, kunnes kääntyi oikealle Royn nauhan jatkaessa suoraan.
"...toisessa päässä on siis Ulla? Nämä ovat siis Kohtalon punaisia nauhoja?" Roy kysyi innostuen.
"Olet perehtynyt kiinalaiseen mytologiaan?" Ed ihmetteli unohtaen hetkeksi oman nauhansa.
"Ei, tämä on vain yleinen juonikuvio mangassa ja kuulin tyttöjen juttelevan siitä eilen kuudesluokkalaisten alkemian tunnilla", Roy selitti. Sitten hän huomasi Edin punaisen nauhan, seurasi sitä katseellaan ja rypisti lopulta kulmiaan. Ukitake kuitenkin esti liiemmät kysymykset lähtemällä jälleen juoksemaan. Ed muisti Ullan ja visualisoi hänet hyökkäämässä Pääskysen kanssa. Se auttoi tehokkaasti hylkäämään omaan rakkauselämään liittyvät huolet. Hän lähti jahtiin, samoin kuin Shunsui ja Roy.

Langan seuraaminen muuttui yhä vaikeammaksi, mitä syvemmälle linnaan se kulkivat. Koko ajan löytyi enemmän risteäviä lankoja. Välillä Ukitake ja Roy – joka tuntui mielenosoituksellisesti jättävän Edin huomiotta, mitä poika ei voinut aivan täysin ymmärtää, mutta hän ei valittanutkaan, koska sai tällä tavalla olla miettimättä oman lankansa määränpäätä – valikoivat sormin oikeaa lankaa, joka johtaisi heidät Ullan salaperäisen poikaystävän luo.

Lopulta langat veivät heidät kalpean, vaisusti hymyilevän pojan luo, joka istui eräällä ikkunalaudalla lähellä Korpinkynnen tornia lukien lääketiedettä. Ukitaken johdolla ryhmä pysähtyi niin kauas, että he näkivät pojan, mutta tämä ei voinut kuulla heidän keskusteluaan.
"Taas tuo sama poika, jonka näimme edellisessä kappaleessa! Oletko varma, ettei hän ole Ullan poikaystävä?" Ukitake kysyi hiljaa ja viittoi poikaan, joka käänsi sivua ilmeisen uppoutuneena kirjaansa.
"Olen. Hän on espanjalainen, Diego jotakin. Ulla ei varmasti pidä eteläeurooppalaisista hurmureista", Roy vastusti.
"Hei!"
"Paitsi tietysti sinusta, Shunsui. Sinä olet hänen hyvä ystävänsä."
"Mutta tuo poika ei näytä yhtään eteläeurooppalaiselta. Hän on kalpea ja hänen hiuksensa ovat punertavan ruskeat."
"Nimi papereissa on kuitenkin Diego. Sitä paitsi olen edelleen varma, että käännyimme väärään suuntaan kolmannen kerroksen haarniskan kohdalla."
Ukitake ja Roy yrittivät vielä kääntyä Edin ja Shunsuin puoleen, jotka molemmat olisivat voineet varmistaa heidän epäilyksensä suuntaan tai toiseen, mutta heidän paikallaan oli vain tyhjää ilmaa ja jostain kuuluivat nopeasti loittonevat askeleet.
Sen sijaan miehet näkivät Lotan harakan, jonka toisesta jalasta lähti punainen lanka alas portaita.
"Koskeeko se eläimiäkin?"

Ed vetäytyi kirjastoon Shunsuin jatkaessa matkaa omille teilleen. Heidän vakipöydässään Hermione luki itsekseen. Punainen nauha kiersi tuolin jalan ja katosi kirjahyllyjen väliin.
"Missä muut ovat?"
"Me olemme riidoissa Ronin kanssa", Hermione vastasi tyynesti.
"Miksi ihmeessä?"
"Juonen takia."
"Juonen?"
"Kyllä. Minä olin sitä mieltä, että minun saamiani häirintäkirjeitä ei ole mainittu tarpeeksi ja Ron käski lakata vinkumasta, koska minulla sentään on jotain muutakin tekemistä tarinan kanssa kuin satunnaiset maininnat ja ettei hänen pikkusiskoaan ole edes mainittu."
"Aaa, siis juonisyistä", Ed käsitti (ja esitti ajatuksissaan valistuneen arvauksen kirjoittajien todellisten juonisyiden liittyvän pareihin, jotka eivät vielä olisi sopineet juoneen) ja veti itselleen tuolin, yrittäen uppoutua satunnaiseen pöydällä lojuneeseen kirjaan, joka kertoi kampakeramiikasta. Se oli kuitenkin vaikeaa, koska punainen nauha hänen nilkkansa ympärillä tuntui koko ajan nykivän häntä peräänsä. Mihin se saattoi johtaa, jollei Royhin? Hän ei ollut ollut innoissaan yllättäen puhjenneista tunteistaan miestä kohtaan, mutta... Ne olivat kuitenkin hänen tunteintaan. Hän ei voinut hetkauttaa niitä suuntaan tai toiseen. Joku muu ilmeisesti voisi. Ed rukoili hartaasti Martelia ja kaikkia muita mahdollisia ja mahdottomia jumaluuksia, ettei nauhan toisessa päässä odottaisi Neville tai se erikoinen blondi, jolla oli retiisejä korvissaan.
Samassa Ulla pöllähti paikalle edelleen hivenen kiukkuisena.
"He eivät kuulemma löytäneet Shawnia", Ulla sanoi vaimeasti.
"Miten sen nyt ottaa", Ed vastasi ajatuksissaan ja kurkotti nauhansa lattialta pyöritelläkseen sitä sormissaan. Ullan kiukku vaihtui Ullalle tyypilliseen hymyyn.
"Veikö nauha sinne, mihin sen piti?"
"Kenen?"
"Sinun."
"Ei."
"Mitä? Oikeasti?"
"Luuletko, että istuisin tässä, jos se olisi johtanut häneen? Me olisimme nyt..."
"Olkaa hiljaa!" Hermione komensi.

"Selitäpäs vielä, miksi me etsimme Renjiä neuvomaan minua rakkaudessa", Ed murisi Ullan nykiessä häntä ranteesta syvemmälle linnaan.
"Ei ole hyvä tämä juoni. Joku vika jossakin", Ulla vastasi – taustalla kuului epämääräinen vinkaisu "tuo ei ole oikeaa suomea" – eikä ilmeisesti edes yrittänyt saada Ediä ymmärtämään. Samassa Renji tallusteli vastaan.
"Renji!"
Hetkistä myöhemmin Ulla oli poissa ja kiusaantunut Renji taputti kömpelösti selkään yhtä lailla kiusaantunutta Ediä. Molemmat istuivat satunnaiselle penkille, joka oli juuri sopivasti keskellä käytävää.
"Sinulla ja Roylla on siis ongelmia?"
"Tuota noin, eikös sinun pitänyt olla se hahmo, joka ei huomaa romantiikkaa vaikka sitä hierottaisiin kasvoihisi?"
"Ah, se oli vain minun ja Ichigon välillä ja siihenkin meni vain noin 30 kappaletta, että meistä tuli pari."
Joten Ed huomasi vuodattavansa ongelmiaan ja punaisen nauhan tarinaa Renjille.
"Odotas. Nyt minun on pakko kysyä. Häikäiseekö Roy sinut joskus pahemmin kuin Tamaki parhaina päivinään?"
"...kyllä."
"Sitten tässä on kyllä ihan selvästi kyseessä yksi ficin pääparituksista, punaisista nauhoista riippumatta."
Renjin punainen nauha värähti ja hetken kuluttua Ichigo ilmestyi paikalle. Renji nousi seisomaan.
"Kyllä se siitä, onnea matkaan", kuolemanjumala toivotti hyväntuulisesti ja lähti matkoihinsa.
Ed jäi katselemaan hämmentyneenä punaista nauhaansa, kun Renji ja Ichigo jo kävelivät matkoihinsa.

Istuttuaan 10 minuuttia pohtien asiaa Ed päätti lähteä torniin lukemaan ja unohtaa punaiset nauhat ja kaiken niihin liittyvän. Hajamielisesti hän lähti kävelemään kohti lähimpiä portaita. Ajatuksissaan hän kuitenkin unohti neljännen portaan katoavan täysin satunnaisesti aina, kun siltä siitä sattui tuntumaan. Hän huomasikin yllättäen painovoiman muistuttavan olemassaolostaan ja lattian haluavan kokeilla, kumpi heistä voittaisi tappelussa. Ed oli valmis lyömään vetoa lattian puolesta.
Hän ei kuitenkaan saanut tilaisuutta osoittaa arvauksensa oikeaksi, koska terävä nykäys kaavunniskasta veti hänet pystyyn.
"Mustang!" hän henkäisi katsoessaan pelastajaansa.
"Etkös sinä kaatunut portaissa juuri edellisessä kappaleessa?"
"Ei ei, se oli kappaleessa 39."
"Edellinen oli kappale 39."
"Ei, se oli 39/41."
"Kappale 39 jaettuna kappaleella 41? Miten se on edes mahdollista?"
"Ei, vaan jaettu 39 ja 41. Siinä olivat molemmat kappaleet."
"Mistä sinä sitten tiedät, että kaaduit portaissa kappaleessa 39? Ja eikö tuo silti ole aika tiuha tahti kaatuilla portaissa?"
"Tuota noin..."
Samassa Ed huomasi nauhansa jälleen. Nyt se oli todella lyhyt ja toinen pää kiertyi Mustangin nilkan ympärille. Hän aukoi suutaan kuulematta minkäänlaista ääntä. Henki sentään kulki.
Roy huomasi, mihin pojan katse oli suuntautunut. Hän hymyili lempeästi.
"Olin ihan varma, että jokin on pielessä, kun meillä ei ollutkaan sama nauha. Päätin ottaa selvää, mihin omani johtaa. Ja kas kummaa, se oli jäänyt jumiin satunnaiseen naulakkoon."
Ed oli edelleen sanaton. Roy tarttui häntä ranteesta ja taas Ediä raahattiin pitkin koulua. Pian hän olisi täysin poissa hahmosta, jollei hän ryhdistäytyisi...
Hänet tönäistiin alkemian luokkaan. Vanhempi mies painoi oven kiinni.

...ja hetken kuluttua se kiskaistiin taas auki. Juuri kun Roy yritti suudella Ediä.
"On my honor!" hämmentynyt Ukitake takelteli.
"My, my!" kommentoi puolestaan Shunsui leppoisammin.
Seurasi pitkä hiljaisuus, jonka aikana Ed perääntyi varovasti vähän kauemmas.
"Miksi englantia?" oli ensimmäinen kysymys hiljaisuuden jälkeen.
Tämäkin kysymys, kuten lukuisat muutkin kysymykset, jäi vaille vastausta Lotan astellessa paikalle tyypillisen koulupukunsa sijaan pitkässä, kiinni olevassa takissa.
"Heippa kaverit, tahdon näyttää teille jotain!" hän hihkaisi, tarttui takkiinsa molemmin käsin ja repäisi sen auki. Kaikki kääntyivät katsomaan nopeasti pois ennen kuin ehtivät nähdä mitään, Ukitaken huutaessa:
"Ei, Lotta, ei! Voit löytää miehiä muutenkin!"
"Mutta kun tämä on niin kiva t-paita..." Lotta huokasi ja heilutteli punaisen langan koristamaa nilkkaansa.
Ed uskaltautui vilkaisemaan tyttöön päin ja huokasi helpotuksesta, kun totesi pitkän takin alla olevan t-paita ja farkut. T-paita oli valkoinen.
"Mikä tuossa paidassa on niin kivaa?"
"Katso sen selkää." Lotta kääntyi ja laski takkia niin, että se paljasti tekstin paidan selkämyksessä.
Siinä luki oranssilla "Pahan alku ja juuri".
"No niin, eiköhän tämä ollut tässä.
"Huonoin romanttinen kappale ikinä."
"Ei kukaan lue Emoota romantiikan vuoksi."
"Mikä tällä kappaleella oli neljättä seinää vastaan?"
"Jaa-a, sitä sopiikin miettiä."
"Lotta, laita se viuhahtajatakki pois."

A/N: Ja Ladylla todella on sellainen takki. En vitsaile. Ei tosin käytä sitä näin kovilla pakkasilla, mutta syksyisin ja keväisin hän näyttää ulkona lähinnä viuhahtajalta.

Ja tuo englanti tuolla lopussa viittasi nyt Bleach-peliin, jota Ladyn kanssa pelasimme Wiillä tässä joitain kuukausia sitten. En muista, mutta luulen, että pelasin Ukitakea... Lady oli kai Shunsui. Meillä oli hauskaa. Minä voitin.