Musiikkiesitys "eksentrisen" jälkeen terveisinä Ladylta (aukeaa ehkä, kun lukee kappaleen). XD

44. Random encounter nr. A012 – koodinimi Ei-meillä-ole-ongelmia

Kolmannen koetuksen aamun kirkkaus hävisi vain hehkuvalle Tamakille, joka suihkun jälkeen lehahti aamiaiselle ruusuntuoksuisena ja itsevarmuutta uhkuen. Hän istui pöytään Kyoyan ja Haruhin väliin, vastapäätä Ullaa ja Ediä. Hetken kuluttua Ullan luo käveli tummakiharainen, ehkä aavistuksen Ullaa pidempi rauhallisenoloinen tyttö farkuissa ja printti-t-paidassa.
"Anni ja Terhi tulevat kohta. Terhi halusi jäädä juttelemaan jollekin satunnaiselle maalaukselle ja Anni jäi vahtimaan, ettei siinä käy huonosti. Ajattelin kuitenkin tulla kertomaan, että me olemme täällä", tyttö totesi ilman sen kummempia tervehdyksiä. Ullan kasvot kirkastuivat, kun hän kääntyi katsomaan tyttöä.
"Anna! Ed, tässä on Anna, tarkka-ampujamme", hän selitti vaalealle ystävälleen ja kääntyi sitten puhumaan Annalle: "Minä jo huolestuin, ettette pääse. Lottakin tulee kohta. Miten niin ei jengiläisyaoita?"
"Ei mitään jengiläisyaoita, ne jengiläiset olivat omituisia", Anna vastasi välittämättä aukosta Ullan puheen jatkuvuudessa. Tamakin oli pakko ihailla suoritusta, koska Lottakaan ei yleensä osannut aivan suoraan vastata Ullan kysymyksiin. Ilmeisesti tämä oli nyt yksi niistä Ullan ja Lotan suomalaisista ystävistä, jotka oltiin mainittu useampaan otteeseen kuluneiden kuukausien aikana.
Lotta tallusteli paikalle näyttämättä yhtään siltä, että myöhemmin samana päivänä hänen pitäisi osallistua minkäänlaiseen koetukseen.
"Anna!" hän tervehti uutta tulokasta ja oli istumaisillaan Ullan viereen, kun Ulla yllättäen nykäistiin penkiltä.
"Me menemme Ullan kanssa katsomaan auringonnousua!" hihkui etäisesti tuttu ääni ja sen omistaja vähän vastahakoinen Ulla perässään katosivat paikalta ilman, että Tamakin silmät ehtivät sitä havaita.
"Terhi on vähän vilkkaalla tuulella. Se johtuu matkasta. Hän ei tykännyt istua aloillaan", Anna selitti ja istui Lotan viereen penkille. Paikalle käveli toinen tummatukkainen tyttö, mutta tämä oli pidempi, hänen hiuksensa olivat letillä toisella puolen päätä ja hänellä oli silmälasit. Hän oli kuitenkin pukeutunut samaan tyyliin kuin Anna.
"Anni!" Lotta hihkaisi.
"Heeei", Anni tervehti ja vilkaisi muutamaa poikaa Rohkelikkojen pöydässä niin, että he yllättäen tajusivatkin syöneensä tarpeeksi ja lähtivät kiireesti, järjestäen tilaa Annille ja antaen Lotalle mahdollisuuden laajentaa reviiriään.
"Oletko valmistautunut koetukseen?" Anna kysyi Lotalta ja otti paahtoleipää.
"Joo. Harjoittelimme Ullan kanssa. Katsokaa, tuossa on Tamaki. Hän on Japanin edustaja", Lotta vastasi nopeasti ja viittoi kohti Tamakia. Tummat suomalaistytöt kääntyivät katsomaan häntä arvioiden. Tamaki hymyili valoisasti ja Anna nosti käden silmiensä suojaksi. Anni vastasi hymyyn kohteliaasti ja ojeni kätensä.
"Anni", tässä kohtaa sukunimen peitti äkillinen helikopterin ääni, ja Tamaki vilkaisi ikkunasta tarkistaakseen, ettei kukaan oikeasti laskeutunut, "hauska tutustua."
Tamaki otti käden ja suuteli sen selkää.
"Ilo on minun puolellani, prinsessa." Anni otti kätensä takaisin ja kääntyi puhumaan Lotalle.
"Kuinkas loppukokeet menivät?" vaalea suomalaistyttö kysyi.
"Hyvin. Sain vielä sihteeriopiston hakupapereihin vähän lisäpisteitä sillä, että tiedän 27 ja ½ tapaa tappaa tavallisella kuulakärkikynällä."
Tamaki lähti perääntymään hitaasti ja varovasti, kääntämättä selkäänsä tytölle. Haruhi ja Kyoya, Ouranin teräshermot, eivät edes hätkähtäneet.

Hän ei kuitenkaan ehtinyt ulos asti, kun törmäsi Ullaan ja viimeiseen suomalaistyttöön, jota oltiin kutsuttu Terhiksi. Terhi oli Ullaa melkein päätä pidempi ja hänellä oli siniset hiukset saparoilla pään sivuilla, punainen t-paita ja musta hame.
"Eikö se ollutkin kaunis auringonnousu! Oranssi ja vaaleanpunainen ja violetti ja vähän sininen ja..." Terhi hehkutti onnellisena.
"Mmh. Ah, tässä on Tamaki. Tamaki, tämä on Terhi. Vai oletteko te tavanneet aiemmin?" Ulla kääntyi Terhin puoleen. Tyttö puisti innokkaasti päätään ja hymyili sitten Tamakille hyväntuulisesti.
"Muistaisin varmasti, jos olisin tavannut tällaisen kaunottaren", Tamaki vaihtoi takaisin normaalille host-vaihteelleen. Tällä kertaa hän jätti kuitenkin käsisuudelman varmuuden vuoksi välistä.
"En nyt tiedä", Ulla vastasi vilkaisten Terhiä.
"Vihjaatko sinä, että minut unohtaa helposti?" Terhi kysyi ja hymy lensi niin kuin tuhka tuuleen, jonka nopeus on 100 km/h ja joka repii puita menneessään. Ulla löi kämmenen kasvoihinsa, huokasi siihen syvään ennen kuin laski sen ja käveli sitten pöytään Lotan, Annan ja Annin luo. Terhi jäi seisomaan kädet puuskassa ja huuli mutrussa. Tamaki mietti, pitäisikö Terhiä lohduttaa ja taikoi lopulta ruusun, jonka ojensi tytölle ja taputti tätä erittäin varovasti selkään. Välittömästi Terhi taas hymyili, kiitti kauniisti ja kipitti Ullan perässä pöytään.

Tamaki yritti vielä ymmärtää edellistä kohtausta, kun joka aamuiset pöllöt lehahtivat saliin tuomaan sanoma- ja aikakauslehtiä, kirjeitä, paketteja, postimyyntiesitteitä, laskuja, kirjaston varaus- ja myöhästymisilmoituksia (kirjastonhoitaja Prilli lähetteli niitä mielellään ja laskutti sitten oppilaita) ja mainoksia. Tamaki alkoi pohtia, lähetettiinkö kukkasipuleita postissa. Rohkelikkopöydästä alkoi kuitenkin pian kuulua mekastusta, joka veti vaalean prinssin takaisin pöydän ääreen. Tälläkin kertaa hän istui Kyoyan ja Haruhin väliin ja otti nyt jopa aamiaistakin, kuunnellen samalla ilmeisesti Päivän Profeetan aiheuttamaa kiihkeää keskustelua. Hän itse näki vain kannen, jossa otsikko kirkui: "Teemu ja Tuukka juoksivat rannalla!" Alaotsikossa hehkutettiin: "Mukana villakoiria!" Ja toden totta, kuvassa kaksi miestä, toinen piikkikorkoisissa saappaissa ja baretissa ja toinen epäonnistuneesti moottoripyöräilijäksi pukeutuneena, kirmasi meren rannalla villakoiralauman ravatessa perässä. Tamaki yritti päätellä, pakenivatko he villakoiria.
Samaan aikaan Terhi päivitteli Ronilta kaapatun lehden takana: "Exorcistit tekevät sen tulitikuilla?!", mihin Lotta nyökkäili yhtälailla pöyristyneenä. Tai sitten Lotta teeskenteli. Terhi joka tapauksessa oli vakavasti järkyttynyt. Anna selaili ilmeisesti Nevilleltä varastettua lehteä melkein kiinnostuneena, ja Ulla ja Anni kurkkivat häneltä.
Hermione onnistui kuitenkin kiinnittämään koko porukan huomion yhteen uutiseen. Se vaati vähän työtä, kuten lehden takavarikoimisen Terhiltä, itkevän Terhin rauhoittelun ja Harryn repimisen pöydän alta. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä Harry edes teki siellä. Kuolemanjumalatkin saapuivat sopivasti kuuntelemaan uutista, tosin suomalaistyttöjen esittely heille vei taas hieman lisää aikaa. Lopulta, Hermionen esiteltyä kuvaa Harrysta, joka ... tuota noin, näytti Harrylta, artikkelia päästiin lukemaankin:

HARRY POTTER: TÄYSIN SATUNNAINEN JA VÄHÄN TYPERÄ PIKKUPOIKA
Harry Potter (41), Tylypahkan edustaja viisivelhoturnajaisissa (joissa on 6 osanottajaa), viettää aikaansa vaarallisessa seurassa. Luotettavalta taholta on kuultu, että hänen tuttavapiiriinsä kuuluu niin eksentrisiä miljonäärejä, transvestiitteja, Kuolemanjumaliksi itseään kutsuva moottoripyöräjengi, kiihkouskovaisia, vaarallisen kuulakärkikynädiilerin sisko kuin pakolaisiakin.

"Eksentrisiä? Sanooko tuo lehti meitä eksentrisiksi?"
"Ekssentturikku, ekssentturikku, ekssentturikko Vinlandoo~"
"Sanoo. Ulla, sinä olet nyt kiihkouskovainen!"
"Hmm. Vaarallisen kuulakärkikynädiilerin sisko?"
"Moottoripyöräjengi? Mistä se nyt tuli?"
"Eikö se ole itsestäänselvää? Mustat vaatteet, te kannatte aseita mukana ja näkyvillä... Renjillä on jopa tatuointeja kasvoissa!"
"Pakolaisia?"
"Jollen paremmin tietäisi, sanoisin, että Ed ja Roy..."
"Artikkeli jatkuu vielä."

Onko Dumbledore tehnyt virheen päästäessään näin itsesuojeluvaistottoman pojan osallistumaan viisivelhoturnajaisiin? Entä millä logiikalla nämä arveluttavat henkilöt on päästetty koulun alueelle muutenkaan?
"He ovat aiheuttaneet kaaosta koulullamme", eräs koulun opiskelija kertoo kyyneleet silmissään, "yksikin kysyi minulta käytävässä, miksi kukaan parittaisi Butleria ja Artemista." Pojan kasvoista näkee selvästi, että hänen pieni mielensä on järkkynyt.

"Ulla!"
"Älä nyt, minunkin pieni mieleni on järkkynyt tuon takia!"
Artikkelin loppu jäi lukematta, ja ehkä parempi niin, kun McGarmiwa kopisteli paikalle.
"Suoh, Potter, teille on... Keitäs te olette?"
"Suomesta. Anni, hauska tutustua." McGarmiwa katseli hetken todella epäluuloisena tytön leveää hymyä ja päätyi sitten ilmeisesti lopputulokseen, että olisi paras olla kuin tyttöjä ei olisikaan.
"Suoh, Potter, teille on vieraita takahuoneessa."
"Missä takahuoneessa? Minkä huoneen takana se on?" Tamaki kysyi, edelleen vähän häkeltyneenä.
"Siinä pikkuhuoneessa, johon teidät vietiin, kun teistä tuli osallistujia."
"Okei."

Tamaki ja Harrya oli vastassa huoneentäysi ihmisiä. Tamakilta meni hetki todeta, ettei hänen isänsä kiireiseltä aikataulultaan ollut päässyt tulemaan. Sen sijaan Harryn kimppuun hyökkäsi innokas, punatukkainen rouvasihminen, jonka vanavedessä tallusteli punkkarinoloinen punapäinen nuori mies. Joidenkin aiemmin käytyjen keskustelujen pohjalta Tamaki päätyi induktiiviseen hypoteesiin siitä, että nämä olivat Ronin perheenjäseniä.
Hän katseli muualle huoneeseen, mikä johtikin siihen, että Krum huomasi hänet.
"Tamaki! Tule tapaamaan isaani!" urheilija huudahti. Tamaki teki työtä käskettyä.
"On niin mukava paasta jalleen puhumaan bulgariaa", Krum hehkutti esiteltyään Tamakin isälleen.
"Mutta entä koulutoverisi?"
"He eivat puhu."
"Mitä, eivätkö he puhu bulgariaa?"
"Ei, he eivat vain puhu."
Tamaki ei keksinyt mitään fiksua sanottavaa, vaan ajautui jotenkin Fleurin ja hänen vanhempiensa keskustelun piiriin. Tuttu ranskan sorina sai hänet hymyilemään. Hän ei kuitenkaan ehtinyt sanoa mitään, kun lauma suomalaisia pyyhälsi sisään ovista taifuunin innolla.
"No niin, Lotta, minähän sanoin, ettei täällä ole tarjolla pullakahveja", Ulla huokasi hetken kuluttua. Lotta oli kuitenkin ehtinyt jo Tamakin luokse.
"Onko sinulla aavistustakaan, mistä Luodikko on saanut tietonsa? Shunsuin mukaan Ukitake kuuli Roylta, että Ed on kertonut, että Kyoyalla on teoria", hän sähähti niin hiljaa, ettei kukaan muu kuullut.
"En ole ehtinyt kuulla. Kerron, jos saan tietää", Tamaki vastasi. Lotta palasi ystäviensä luokse ja hetken he säksättivät vilkasta suomea. Lopuksi Terhi sanoi jotain lyhyttä ja kaikki purskahtivat nauruun. Tamaki hivuttautui kauemmas, törmäten siten Diggoryyn ja tämän isään. Tamakin järkytykseksi Diggoryn isä tarttui häntä kaavunniskasta.
"Oletko sinä edellä poikaani tässä turnauksessa?" Tamaki ryhdistäytyi koko mittaansa.
"Kyllä, sir", hän sanoi todella kohteliaasti, mutta vakaasti.
"Mitä sanotaan?" mies ärisi.
"Anteeksi, sir. Tämä ei tule toistumaan, sir", Tamaki jatkoi samalla vakaalla linjalla. Kun mies päästi jupisten irti, Tamaki huomasi Ullan ilmestyneen viereensä.
"Olethan sinä sittenkin siisti mies!" Ulla hymyili. Sitten hän kääntyi hihkumaan Annalle ja Lotalle:
"Minähän sanoin, että Tamaki on siisti!"
Tamaki tunsi päänsäryn iskevän. Se ei voinut olla hyvä koetuksen kannalta.

Lopulta tuli ruoka-aika. Ronin äidistä suorastaan huokui ennakkoluuloja, kun hän katseli jälleen kerran koolle kokoontuvaa satunnaista sakkia alkemisteja, kuolemanjumalia, velhoja, naistennaurattajia ja suomalaisia. Hän yskäisi kevyesti. Keskustelunhäly jatkui. Hän rykäisi vähän kovempaa, ja nyt Ukitake jopa vilkaisi häntä, ennen kuin jatkoi keskustelua Annan ja Lotan kanssa. Viiden minuutin yrittämisen jälkeen rouva Weasley sai viimein käännettyä kaikkien huomion puoleensa, paitsi Terhin ja Annan, jotka tökkivät ruokaansa epäluuloisesti.
"Olisitteko ystävällisiä ja kertoisitte, pitävätkö nämä lehteen kirjoitetut asiat paikkansa?"
Joukkio katseli ympärilleen saadakseen varmistuksia toisiltaan.
"Joo-o, tavallaan. Paitsi se moottoripyöräjengi-kohta", vastasi lopulta Shunsui.
"Ah, hyvä on sitten..." alkoi rouva Weasley leppyä, kun Renji jatkoi:
"Me olemme nimittäin oikeita kuolemanjumalia. Viemme sieluja Manalaan."
Rouva Weasley kavahti taaksepäin ja Tamaki tiesi, että aika ennen koetusta tuntuisi piiiiitkältä.

***

Eikö olekin kiva paikka esitellä uusia hahmoja?

Kiitos taas palautteesta (myös parentaliin), palaan mahdollisimman pian päivittelemään.