Heipä hei! Tässä on Black Moon-klan-fanfictionini uusi luku. Hain tähän hieman inspiraatiota Maaginen suklaapuoti-mangasta. En omista kyseisen mangan oikeuksia. Ryhdyn suunnittelemaan seuraavaa lukua. Nähdään seuraavassa luvussa.
Sailor Moon käveli eteenpäin Silver Millenniumin palatsin edessä, kunnes hän näki mustan muistomerkin hohtavan.
"Miksi se hohtaa noin?!" Sailor Moon mietti hermostuneena.
"En odottanut, että pärjäisit jopa Boule Brotherseille, Sailor Moon!" Joku sanoi, ja yllättäen taivaalle ilmestyi valkoiseen haoriin pukeutunut mies. Miehen hiukset olivat valkoiset, ja hänen otsassaan oli musta puolikuu-symboli.
Hänen vieressään leijui kristallipalloa katsova mies:
"Toisaalta Maboroshi no Ginzuishouhan on vahva".
"Miksi teette näin?!" Sailor Moonin tiaran jalokivi muuttui siniseksi, ja alkoi hohtaa. "Moon Twilight Flash!"
Tiaran jalokivesta ilmestyi sinistä täysikuun valoa, joka lähestyi miehiä tosi nopeasti.
Toinen mies nosti kristallipallonsa ylemmäs, ja hyökkäys imeytyi siihen.
"Nuo samat silmät katsoivat minua sinä päivänä", Valkohiuksinen mies ajatteli, ja hänen otsansa symboli muuttui punaisena hohtavaksi silmäksi, jonka voima esti Sailor Moonia liikkumasta kunnolla.
"Sailor Moon!" Sailor Mars huusi juosten paikalle samalla, kun Sailor Moon, ja miehet katosivat.
Ajan-portin suunnalta ilmestyi nopeasti tuulta, jonka seurauksena Sailor Pluto pyörtyi, ja kaatui maahan.
Sitten tuuli katosi.
Yllättäen ajan-portin toinen ovi työnnettiin auki, ja Sarada tuli ulos nähden pyörtyneen Sailor Pluton.
"Onko tämäkin minun syytäni?!" Sarada mietti kauhistuneena näkemästään juostessaan kauemmas ajan-portista pudottaen samalla sylissään pitämänsä Luna-Pn maahan.
Naruko avasi silmänsä nähdäkseen makaavansa jonkinlaisellä sängyllä.
Sängyn peitto oli viinin punainen. Narukon pään alapuolella oleva tyyny oli valkoinen, kuten lakana, joka oli Narukon selän alla.
Naruko nousi istumaan huomatakseen sen, että hänellä oli yllään valkoinen mekko, jonka etupuolella oli kultaista väriä. Mekon kauluksessa oli valkoisia helmiä, ja sen hihat ylettivät Narukon kyynärpäihin asti. Hänen jaloissaan oli valkoiset, korottomat kengät.
Huoneen katto, seinät, ja lattia olivat harmaat. Huoneen seinissä ei ollut ikkunoita.
"Missä olen?!" Naruko mietti hermostuneena. Sitten hän näki sängyn vieressä olevan pöydän, jossa hänen muodonmuutos-rintaneulansa oli. Kyseillä pöydällä oli jopa Shodaime Hokagen kaulakoru.
Naruko laittoi Shodaime Hokagen kaulakorun kaulaansa, ja otti sitten rintaneulansa vasemmalla kädellään.
Naruko nousi seisomaan, ja lähti kävelemään eteenpäin.
Käveltyään jonkin aikaa hän näki erään kivipilarin, jonka päällä oli naista esittävä hologrammi.
"Olenko tuo minä?! Ei! Se on Neo-Queen Serenity!" Naruko mietti katsoen hologrammia hermostuneena.
"Olet näemmä herännyt", Valkohiuksinen mies sanoi kävellen huoneeseen. Sitten hän katsoi hologrammia. "Se on kaunis".
"Miksi toit minut tänne?!" Naruko kysyi.
"Jospa istuisit, niin selitän", Valhohiuksinen mies sanoi, ja hänen otsansa musta puolikuu-symboli muuttui punaisena hohtavaksi silmäksi, jonka voima pakotti Narukon istumaan läheiselle tuolille.
"Olemme veljeni kanssa kokeneet vaikeuksia siitä lähtien, kun olimme lapsia jouduttuamme eripuraan klaanimme pää-perheen kanssa. Kun olimme pieniä, niin tiesimme siitä lähtien sen, että klaanissamme oli silloin perinteenä opetella tällaisia taitoja, mutta klaanimme voima-seremonian aikana Matsuno-klaani, jonka kanssa olimme silloin riidoissa hyökkäsivät kimppuumme. Käytimme silloin voimiamme paetaksemme, ja olimme siksi ainoat selvinneet. Menetimme sinä päivänä kaiken. Kuulimme sen jälkeen usein säälipuheita siitä, että miten vain me selvisimme. Olimme kuitenkin vihaisia klaanimme hävittäjille. Halusimme kostaa heille kokemamme vääryydet. Sitten tapasimme Wisemanin, aiemmin seurassani näkemäsi miehen. Hän tarjosi meille mahdollisuuden kostaa, joten suostuimme siihen. Veljeni Tsutomu ei kuitenkaan ole koskaan tuntunut pitävän Wisemanista. Jakoku Suishou on voimakas, mutta Wiseman väitti, että jos saisimme Maboroshi no Ginzuishoun haltuumme, niin voisimme silloin kostaa lopullisesti perheemme tuhoajille. Wiseman kertoi meille sen, että Maboroshi no Ginzuishou on kuitenkin Neo-Queen Serenityn hallussa. Niimpä matkustimme tulevaisuuteen löytääksemme Maboroshi no Ginzuishoun. Sen takia hyökkäsimme Silver Millenniumiin".
(Flashback)
Mustan muistomerkin laskeuduttua valkohiuksinen mies käveli kohti Silver Millenniumin palatsia.
"Maboroshi no Ginzuishou on siis tuolla palatsissa", Valkohiuksinen mies ajatteli kävellen kohti palatsia.
"Sarada!" Joku huusi juosten yllättäen ulos palatsista.
"Häh?" Valhiuksinen mies yllättyi nähtyään palatsista äsken ulos juosseen naisen.
Naisellä oli pitkät, valkoiset hiukset, jotka oli kammattu saparoja muistuttavalle kampaukselle. Hänen otsassaan oli kultainen puolikuu-symboli. Hänen ihonsa oli vaalea, ja hänen silmänsä olivat siniset. Hän oli pitkä, ja laiha. Hänen huulissaan oli ihon väristä huulipunaa. Hän oli pitkä, ja laiha. Hän näytti 22-vuotiaalta. Hänellä oli yllään valkokultainen mekko, jossa oli valkoiset pussihihat olkapäiden kohdilla. Hänen jaloissaan oli valkoiset korkokengät. Hänellä oli päässään hopean värinen tiara, jossa oli hopean värinen jalokivi. Naisen korvissa oli kultaiset korvakorut, joissa roikkui kultaiset puolikuu-symbolit. Naisen oikeassa kädessä oli valkoisista helmistä tehty rannerengas. Naisen vasemmassa nimettömässä oli hopean värinen sormus. Hänellä oli kaulassaan kaulakoru, jossa roikkui turkoosi kristalli, ja kaksi valkoista koristetta.
Valkohiuksisen miehen selässä "juoksi" kylmiä väreitä ylös ja alas. Hän ei ollut koskaan nähnyt kauniimpaa naista.
Nainen pysähtyi parin metrin päähän valkohiuksisesta miehestä, ja näytti hermostuneelta.
Valkohiuksisen miehen otsan symboli muuttui punaisena hohtavaksi silmäksi.
"Mitä?!" Nainen sanoi huolissaan.
"Luovuta. Kohtalosi on nyt minun käsissäni", Valkohiuksinen mies sanoi.
Yllättäen naisen otsan puolikuu-symboli alkoi hohtaa kirkkaasti, ja sitten naisen ympärille ilmestyi iso, ja hopean värinen kristallikotelo, joka suojasi naista valkohiuksisen miehen hyökkäykseltä.
(End of the flashback)
"Se oli ensimmäinen kerta, kun näin Maboroshi no Ginzuishoun voiman", Valkohiuksinen mies sanoi.
"Haluat siis käyttää Maboroshi no Ginzuishouta kostaaksesi perheesi puolesta", Naruko sanoi, ja hänen silmänsä muuttuivat hopean värisiksi, ja hän näki Shinjutsunsa avulla miehen chakran väreinä:
"Tältäköhän Sharinganin käyttäjistäkin näyttää heidän käyttäessään Sharinganiaan nähdäkseen muiden chakran väreinä?"
"Tavallaan, mutta olen jo vähän aikaa halunnut jopa sen omistajan", Mies sanoi.
"En eds tunne sinua", Naruko sanoi. Hän inhosi miehen äskeisiä sanoja.
"Aivan. Olin huolimaton, kun en esittäytynyt aiemmin. Olen Miyano Toneri, mutta Wiseman antoi minulle arvonimen Prinssi Toneri", Toneri sanoi.
"Wiseman antoi, mutta Queen Serenity sanoi, että Phantom antoi Tonerille prinssi- arvonimen! Eli ovatko Wiseman, ja Phantom sama henkilö?!" Naruko mietti huolissaan.
"Mihin Wiseman pyrkii?!" Naruko kysyi.
"Hän ei ole koskaan kertonut sitä meille", Toneri sanoi kävellen Narukon eteen.
"Teet yhteistyötä miehen kanssa, joka ei ole edes kertonut sinulle itsestään juuri mitään?" Naruko kysyi.
"Suoraan sanoen hänen päämääränsä eivät kiinnosta minua lainkaan", Toneri sanoi suudellen Narukoa.
Naruko suuttui, ja laittoi molemmat kämmenensä Tonerin ylävartaloa vasten työntäen Tonerin kauemmas itsestään.
"Ei!" Naruko huusi työnnettyään Tonerin kauemmas itsestään. "Moon Crystal Power Make-Up!"
Naruko ei pystynyt muuttumaan:
"Mitä tapahtui?"
"Jokoku Suishou estää sinua muuttumasta. Mutta on huvittavaa nähdä, jos yrität paeta täältä", Toneri sanoi kävellen ulos huoneesta.
"Minähän en anna minkään, ystäviäni uhkaavan lieron lähennellä minua!" Naruko mietti lähtien kävelemään kohti huoneen seinässä olevaa oviaukkoa.
Käveltyään jonkin aikaa Naruko näki sinihiuksisen miehen seisovan erään pylvään takana, ja vakoilevan erästä miestä.
Vakoillulla miehellä oli yllään violetti viitta, ja hän piti molemmissa käsissään harmaata kristallipalloa.
"Hän on siis Wiseman!" Naruko mietti.
"Maborshi no Ginzuishoun voima riippuu sydämestäsi", Naruko muisteli Queen Serenityn aiemmin sanomia sanoja. "Moon Crystal Power Make-Up!"
Naruko muuttui Sailor Mooniksi.
"Tsutomu, mitä sinä teet?!" Wiseman kysyi sinihiuksiselta mieheltä. Hän lähetti kristallipallostaan mustan energia-aallon kohti Tsutomua, mutta Sailor Moon teki silloin käsimerkkejä:
"Mokuton Hijutsu: Jukai Kōtan!"
Tsutomun eteen kasvoi nopeasti iso puu, johon Wisemanin äskeisen hyökkäyksen energia katosi.
"Miksi autoit minua, Sailor Moon?" Tsutomu kysyi kävellen Sailor Moonin eteen. Hän näytti uteliaalta.
"Veljesi mainitsi sen, ettet pidä Wisemanista. Kuulin aiemmin sen, että Phantom antoi veljellesi prinssi-arvonimen, mutta veljesi väitti saaneensa sen arvonimen Wisemanilta", Sailor Moon sanoi.
"Phantom? Se oman perheensä kimppuun hyökännyt palkkamurhaaja?" Tsutomu kysyi.
"Kyllä. Ehkä hän toimiin nyt väärällä nimellä saadakseen muiden luottamuksen. Veljesi kertoi minulle jopa kostostaan", Sailor Moon sanoi.
"Ai kuulit siitä. Minkä vuoksi sinä taistelet, Sailor Moon?" Tsutomu kysyi.
"Ystävieni suojelemiseksi. Olin kauan sitten yksinäinen, ja ilahduin aina siitä, kun sain ystäviä. Sitä ennen olin tuntenut itseni jossain mielessä ulkopuoliseksi. Kyläni silloinen johtaja oli kuitenkin aina tukenani, ja hän oli aina minulle kuin isoisä. Olin surullinen hänen kuoltuaan. Iruka-sensei, joka on minulle kuin isoveli on aina tukenut minua. Kun olin yksinäinen, niin tunsin itseni aina ulkopuoliseksi. Siksi päätin tehdä kaikkeni saadakseni kyläni asukkaat hyväksymään minut sellaisena, kuin olen. En ole kovin hyvä ilmaisemaan jotain tunteitani menneisyyteni takia. Ystäväni merkitsevät minulle paljon, sillä he ovat vähentäneet yksinäisyyden tunnettani olemalla seurassani. Yksinäisyys on surullista. Rakastan ystäviäni enemmän, kuin pelkään vihollisiani. Rakastan ystäviäni heiltä saamani tuen, ja hyväksynnän takia. Siksi teen mitä vain suojellakseni heitä. Minua eivät kiinnosta se, että mitä muut juoruilevat kaltaisistani ihmisistä, vaan haluan itse oppia tuntemaan ihmiset tutustumalla heihin. Vanhempani kuolivat, kun olin vauva. En tiedä heidän nimiään, mutta aion selvittää heidän henkilöllisyytensä jossain vaiheessa. Se asia on aina salattu minulta. En koskaan tiennyt miksi, mutta olen ajatellut aina niin, että sille oli jokin syy. Kerran Queen Serenity, joka oli äitini aiemmassa elämässäni kertoi minulle erään asian keskusteltuamme tällä tavalla:
"Mikä hätänä, Serenity?" Queen Serenity kysyi.
"En voi nukkua. Kun suljen silmäni, tumma hirviö hyökkää kimppuuni. Kuulin pelottavan tarinan Venukselta ja muilta. Sen tarinan mukaan peilin sisällä asuu kauhea hirviö, ja se hirviö syö itkeviä vauvoja. Onko se totta?" Prinsessa Serenity kysyi itkien.
"Serenity, meillä kaikilla on tähti sydämessämme", Queen Serenity sanoi.
"Tähti?" Prinsessa Serenity kysyi.
"Valo, ja pimeys kulkevat käsi kädessä. Jos näytät pelon kyyneleitä taistellessasi pimeyttä vastaan, niin pimeys kasvaa suureksi ja hyökkää sinun kimppuusi, ja syö kaiken valosi", Queen Serenity sanoi. Sitten hän kosketti hellästi tyttärensä molempia poskia molemmilla käsillään. "Serenity, voittaaksesi pimeyden voiman sinun on aina annettava sydämessäsi olevan tähtesi loistaa. Se on tärkein velvollisuutesi".
"Millainen kyseinen tähti on?" Prinsessa Serenity kysyi samalla, kun hänen otsaansa ilmestyi kultainen puolikuu-symboli.
"Jos sinulla tärkeitä ihmisiä, joista välität tosi kovasti, niin heidän ajatteleminen ilahduttaa sinua. Esimerkiksi sinulle tärkeät ihmiset ovat sinulle eräänlaisia tähtiä. Älä siis koskaan unohda ystäviäsi, niin et ole koskaan yksin", Queen Serenity sanoi.
"Kyllä, äiti", Serenity sanoi.
Tsutomu näytti yllättyneeltä kuulemastaan.
"Mitä mieltä sinä olet? Parantaako kosto oloasi?" Sailor Moon kysyi.
"En ole vielä ajatellut sitä niin pitkälle", Tsutomu sanoi.
"Näyttää siltä, että yritit todella paeta, Sailor Moon", Toneri sanoi tullen paikalle. Hänen taakseen ilmestyi yllättäen kaksi Droidia. "Sulkekaa Sailor Moon tuohon huoneeseen!"
Droidit tarttuivat Sailor Moonin käsivarsiin, ja työnsivät hänet läheiseen huoneeseen, jonka oven he sulkivat.
Sailor Moon kaatui polvilleen huoneen lattialle, ja hänen kämmenensä koskettivat lattiaa estäen häntä kaatumasta pahasti. Hän nousi seisomaan, ja katseli ympärilleen.
Huoneessa ei ollut ikkunoita, ja katto, seinät, ja lattia olivat harmaat.
Yllättäen Maboroshi no Ginzuishou alkoi hohtaa, ja se valaisi huonetta jonkin verran.
Huoneen seinillä oli kuvia Sailor Moonista.
"Kuvia minusta?! Mikä ihmeen huone tämä oikein on?!" Sailor Moon mietti närkästyneenä.
"Isoveli, menet liian pitkälle!" Tsutomu huusi vihaisena. "Yritätkö pelotella häntä?!"
"Ehkä", Toneri sanoi katsoen valtavaa puuta. "Mokuton näyttää näin läheltä katsottuna vieläkin vaikuttavammalta".
Toneri käveli ulos huoneesta.
Tsutomu avasi oven nopeasti:
"Sailor Moon, jos haluat pakoon, niin sinun on paettava nyt".
Sailor Moon käveli uteliaana ulos huoneesta.
"Anteeksi, että isoveljeni pelotteli sinua. Hän on nyt ainoa verisukulaiseni. Isoveli ei ollut ennen tuollainen. Hän muuttui tavattuamme Wisemanin, tai siis Phantomin. Pakene nyt!" Tsutomu huusi nähtyään Wisemanin. Tsutomun kädestä ilmestyi nopeasti sinistä energiaa, joka osui Wisemaniin. Kraks! Wiseman hajosi palasiksi, mutta alkoi sitten korjaantua pian.
"Mitä tämä on?!" Toneri kysyi tullessaan paikalle.
"Isoveli, Wiseman taitaa olla oikeasti Phantom!" Tsutomu huusi. "Pakene, Sailor Moon!"
"Kiitos. Olkaa varovaisia!" Sailor Moon huusi, ja Maboroshi no Ginzuishou hohti entistä kirkkaammin, kun Sailor Moon katosi. Shah!
"Phantom, oletko se palkkamurhaaja?!" Toneri kysyi Wisemanilta.
"Kyllä. Oikea henkilöllisyyteni on nyt näemmä paljastunut teille!" Wiseman lähetti energiaa kristallipallostaan kohti Tsutomua, jonka silmät hohtivat samalla, kun hän katosi.
"Phantom, käytitkö meitä vain hyväksesi toteuttaaksesi omat suunnitelmasi?!" Toneri kysyi.
"Heh heh!" Phantom nauroi samalla, kun hänen kristallipallostaan ilmestyi violettia energiaa, joka ympäröi Tonerin.