LUKU 7
Tukijoukot

"Huh huh.. Ei sinulla ollut mitään mahdollisuuksia.." Felizia päivitteli itsekseen ja katsoi ylös korkealle kielekkeelle, mistä Luffy oli hetkeä aikaisemmin tippunut. "Sääli.. Olit mielenkiintoinen kaveri.." Punapää totesi ja asteli olkihattuisen pojan ruumiin vierelle, tarkoituksenaan viedä se hänen kahdelle ystävälleen hautaamista varten. Juuri kun punahiuksinen nainen oli tarttumassa poikaan, hän kuuli jotain todella tavallisesta poikkeavaa.

"Mitä ihmettä..?" Felizia ihmetteli ja heristi korviaan. "Joko minä kuulen omiani tai joku.. Kuorsaa..?" Punapää käänsi katseensa Luffyn suuntaan ja kampesi samalla pojan selälleen ja silloin hän näki, että tämä ei ollutkaan kuollut vaan..

"MITÄ HELVETTIÄ!" Felizia huusi kauhuissaan ja mätkähti takamukselleen. "Miten.. Miten sinä voi olla hengissä!?" Punapää ei meinannut uskoa silmiään, mutta siinä, hänen edessään Luffy makasi rennosti ja kuorsasi tasaiseen tahtiin eikä reagoinut mitenkään naisen huutoihin. Felizia kampesi itsensä pystyyn ja lähestyi tuota mustahiuksista poikaa varovasti, kunnes oli tämä kasvojen kohdalla.

"Okei.. Joko tämäkin on sen hypnotisoijan juoni tai sitten sinussa on jotain todella pahasti pielessä.. Joka tapauksessa sinun on aika herätä!" Punapää totesi topakasti ja sulki Luffy nenän peukalonsa ja etusormen väliin. Ei kestänyt kauaa, kun olkihattuisen pojan naama alkoi punoittaa uhkaavasti ja seuraavassa hetkessä tämän silmät räpsähtivät auki, jolloin Felizia irrotti otteensa, päästäen pojan pongahtamaan pystyyn.

"Haaaaahh..! Haaaah!" Luffy haukkoi henkeään ja katsahti samalla tuohon punahiuksiseen naiseen, joka virnisti ilkikurisesti. "Yritätkö.. sinä tappaa.. minut?!" Luffy kähisi Felizialle tasaten samalla hengitystään.

"Ai, sinä siis et kuole siihen, että tiput jostain paristasadasta metristä, mutta jos joku tukkii nenäsi kun nukut, niin se on vielä pahempi?!" Felizia ärisi takaisin, saaden Luffyn katsomaan tätä ihmeissään. "Siis.. Mitä? Muistan vain, että olin tuon kielekkeen päällä.." Olkihattuinen poika sanoi kysymysmerkit päänsä päällä ja katsoi samalla ylöspäin kohti kyseistä kielekettä.

"Tärkeäpi kysymys kuitenkin on, että kuinka sinä-" Mutta siinä samassa Felizia ja Luffy kuulivat askelia ja kääntyessään katsomaan tulijoiden suuntaan, he huomasivat Zoron, Namin sekä Piimanin, Ninjinin ja Tamanegin.

"Vara-Kapteeni!" Piiman huusi iloisesti, kahden muun pojan vilkuttaessa riehakkaasti.

"Oi Luffy! Täällähän sinä olet!" Zoro huudahti, saaden olkihattuisen pojan tervehtimään heitä leveästi hymyillen kunnes tämä kysyi lopuksi; "Zoro, Nami! Mikä teidät tänne toi?"

"Ihmettelimme, kun et ollut Usoppin kanssa.. Näimme hänen porhaltavan kohti kylää jokunen aika sitten ilman sinua, joten päätimme lähteä katsomaan, minne olit jäänyt." Zoro vastasi tyynesti.

"Aivan! Vara-Kapteeni! Kapteeni Usoppilla on joku hätänä! Me todellakin näimme hänet juoksemassa kohti kylää ihan kuin paniikissa!" Piiman huudahti ja katsoi Feliziaa hätääntyneenä, kahden muun pojan nyökyttäessä kiivaasti tämän vierellä.

Felizia ja Luffy katsahtivat toisiinsa ja sen jälkeen tuota paikalle saapunutta viisikkoa, jonka jälkeen punahiuksinen nainen huokaisi syvään, kunnes aloitti kertomuksensa olkihattuisen pojan jonkinasteisella avustuksella..


Tällä välin Usopp tasasi hengitystään ja pälyili ympärilleen. Hän oli hetkeä aiemmin yrittänyt varoittaa kyläläisiä merirosvoista, mutta kuten Kuro oli aikaisemmin todennut, kukaan ei tietenkään uskonut sanaakaan pojan kertomuksesta, vaan olettivat tämänkin olevan taas yksi hänen valheistaan. Niin pitkänenäinen poika oli jälleen joutunut lähtemään pakoon vihaista väkijoukkoa, mutta hänen oli onnistunut ainakin tilapäisesti eksyttää heidät. Tämän turvin Usopp oli saapunut Kayan kartanolle, koska hänellä ei ollut jäljellä kuin yksi ainut vaihtoehto; saada edes hänen ystävänsä pelastettua.

Usopp kiipesi vaivihkaa kartanon aidan yli ja hiipi mahdollisimman huomaamattomasti sen samaisen puun luo, mikä kasvoi Kayan huoneen ikkunan vierellä. Pitkänenäinen poika kipusi puun latvaan ja sinne päästyään ojentui koputtamaan tytön ikkunaan. Ei kestänyt kauaakaan, kun vaaleahiuksinen neito avasi ikkunan ja hymyili huomattuaan, kuka sen takana oli.

"Usopp! Pelkäsin jo, ettet tulisi enää takaisin-" Kaya aloitti, mutta poika keskeytti hänet melkein siinä samassa.

"Kaya! Kuuntele minua! Sinun pitää paeta! Pakene tai sinut tapetaan!" Usopp huusi.

"Siis.. Mitä tarkoitat..?" Kaya kysyi ihmeissään.

"Sinua on huijattu! Se silmälasipäinen hovimestari.. Hän on oikeasti merirosvo!" Usopp vastasi hädissään.

"Siis.. Odota.. Odota nyt hetki..! Mitä sinä oikein puhut? Miten Klahadore muka voi olla merirosvo?" Kaya vastasi hivenen pelokkaasti.

"Se hovimestari on suunnitellut tätä jo kolme vuotta! Kaikki tämä on ollut vain siksi, että hän pääsisi käsiksi omaisuuteesi!" Usopp huusi, saaden Kayan tuntemaan olonsa entistä epäuskoisemmaksi, mutta pitkänenäinen poika ei ollut vielä lopettanut.

"Huomenna aamulla hänen miehistönsä tulee hyökkäämään tähän kylään ja lopulta hän tulee ja tappaa sinutkin! Siksi sinun täytyy paeta.. Ennen kuin on liian myöhäistä!" Usopp lopetti ja katsoi tuota kalpeaa tyttöä huolissaan.

Kaya ei kuitenkaan tehnyt elettäkään lähteäkseen vaan Usoppin yllätykseksi huusi tälle; "Usopp! Olin väärässä sinun suhteesi!" Poika ei ollut odottanut sellaista reaktiota ja jäikin katsomaan tuota vaaleahiuksista tyttöä ihmeissään.

"En voi uskoa, että teet tämmöistä siksi, että saisit kostettua Klahadorelle.." Kaya sanoi ja jatkoi; "Tiedän, että hän oli hieman ankara sinulle sekä Felizia-neidille.. Varsinkin kun hän puhui sillä tavalla vanhemmistanne.. Mutta miten sinä voit keksiä tuollaisia valheita?! En voi uskoa, että olet oikeasti tuollainen ihminen..!" Kalpea tyttö lopetti kyynelien kihotessa tämän silmiin.

Usopp katsoi Kayaa vaiti ja yritti sanoa jotain vastaukseksi, mutta nuori nainen ehti ensin ja samalla tämän ääni alkoi koventua sana sanalta; "Joka päivä.. Minä kuuntelin sinun valheitasi ja muodostin niistä unelmia.. Sinä annoit niiden mukana elämääni jälleen iloa ja toivoa.. Minä todella.. Todella pidin niistä valheiden täyttämistä tarinoista mitä kerroit! Ja nyt.. JA NYT SINÄ KÄYTÄT NIITÄ KOSTAMISEEN JA HALUAT VAHINGOITTAA MINULLE TÄRKEÄÄ IHMISTÄ..!"

"Ei se niin ole.. Minä puhun totta..! Sinun täytyy uskoa mi-" Usopp yritti vastata.

"Sinä.. SINÄ OLET AIVAN KAMALA IHMINEN!" Kaya huusi ja katsoi tuota pitkänenäistä poikaa suurten kyynelien valuessa pitkin kalpeita poskiaan. Siinä samassa nuoren naisen ovi pamahti auki ja sisään astui mustaan hovimestarin asuun pukeutunut, pässisarvinen ja lammasmaisella kiharalla olevat hiukset omaava mies. Kaya katsoi lyhyesti mieheen päin ja ehti mainita vain tämän nimen; "Merry.." kunnes tunsi Usoppin käden ranteensa ympärillä ja seuraavassa hetkessä poika oli vetänyt hänet ulos huoneensa ikkunasta.

"Mitä sinä teet?! Laske minut alas!" Kaya huusi peloissaan, mutta Usopp vain pudisti päätänsä.

"Jos et kerran usko minua.. Sitten vien sinut turvaan vaikka väkisin!" Poika vastasi vakavana, kaivoi laukustaan samaisen kiipeilyköyden, mitä oli käyttänyt aikaisemminkin ja heilautti sen avulla itsensä sekä Kayan alas puusta. Maahan päästyään Usopp ei kuitenkaan ehtinyt ottamaan montaa askelta, kun hän näki, kuinka kartanon portilla olevat vartija juoksivat häntä kohti aseet esillä, vaatien häntä pysähtymään.

Usopp laski Kayan nopeasti puun juurelle ja kaivoi tällä kertaa laukustaan vihertävän ritsan sekä muutaman metallisen kuulan. Juuri kun toinen miehistä oli tähtäämässä häntä pistoolilla, Usopp heittäytyi sivulle ja tähdäten samalla ritsallaan, ampui ensimmäistä vartijaa tarkasti keskelle otsaa, saaden tämän mäjähtämään tajuttomana maahan. Kaya katsoi tätä tapahtumaan kauhuissaan ja huusi; "Usopp! LOPETA!" Usopp ei kuitenkaan kuunnellut vaan onnistui ampumaan ritsallaan myös toisen vartijan tainnoksiin. Tämän tehtyään pitkänenäinen poika laittoi ritsan nopeasti takaisin laukkuunsa ja kääntyi kalpean tytön puoleen pyyhkien samalla otsaansa; "Nyt.. Nyt voimme läh-

"SLAP!" Kaikui kartanon hiljaisella pihalla.

Usopp tunsi, kuinka hänen poskeaan poltti ja silloin hän näki edessään naisen, joka katsoi häntä syvästi halveksien ja käsi ylös kohonneena. Kaya oli läimäyttänyt Usoppia kämmenellään ja puhui tälle ääni surusta, vihasta ja pelosta täristen; "Kaiken tämän jälkeen… Miten voin uskoa sinua kaiken tämän jälkeen...! Sinä et ole se Usopp, jonka joskus tunsin…!" Usopp ei ehtinyt vastata mitään, kun samassa hovimestari Merry juoksi heitä kohti ja osoitti myös pitkänenäistä poikaa pistoolilla. Merry pysähtyi vähän matkan päähän ja huusi Usoppille; "Antaudu heti paikalla..! Tai minä ammun sinut!"

Usopp katsoi miestä kauhuissaan ja kääntyi äkkiä ympäri juostakseen pakoon. Pässisarvinen mies jännitti liipaisinsormensa ja tähtäsi kohti Usoppia, mutta siinä samassa Kaya syöksyi huutaen heidän väliinsä, saaden hovimestarin kauhuissaan siirtämään aseensa ja saaden sen laukeamaan vikasuuntaan. Usopp kuitenkin tunsi, kuinka jokin raapaisi hänen vasenta rannettaan ja siinä samassa lämmin veri alkoi vuotaa samaisesta kohtaa. Pitkänenäinen poika kuitenkin jatkoi juoksemista ja kiivetessään kartanon aidan yli, hän huomasi kuinka vihaisista kyläläisistä muodostunut väkijoukko imestyi hänen näköpiiriinsä. Samassa hovimestari Merryn huuto halkoi ilmaa, tämän ohjatessa väkijoukkoa pojan perään. Usopp lähti jatkamaan pakoaan niin nopeasti kuin pystyi, kyläläisten yrittäessä pysyä hänen perässään samalla hetkellä, kun Kaya uupumuksesta kärsineenä tuupertui hovimestarinsa käsivarsille, kuiskaten Usoppin nimen vielä kertaalleen.


Aurinko oli alkanut jo laskea, kun Usopp käveli hiljalleen kylän laitamia, hänen onnistuttua jälleen karistamaan kyläläiset pois perästään. Jalkojen viedessä häntä eteenpäin, Usoppin ajatukset myllersivät ääripäästä toiseen; "Kukaan ei uskonut minua.. Eivät kyläläiset.. Ei Kaya.. Ja kaikki luulevat, että huominen aamu on jälleen samanlainen kuin aina ennenkin.." Pitkänenäinen poika pysähtyi ja katsoi taakseen, nähdäkseen kuinka hänen rakas kotikylänsä lepäsi rauhaisana ilta-auringon valossa. Usoppin silmät kostuivat kyyneleistä hänen kuvitellessaan, kuinka huomenna mitään ei olisi jäljellä.

Samassa kauempaa kuului huuto; "Heeei! Kapteeni!" joka sai Usoppin katsomaan kääntämään katseensa ja silloin hän näki, kuinka tuttu poikakolmikko tuli häntä kohti. Usopp pyyhki äkkiä kyyneleiden täyttämät silmänsä ja piilotti verisen kätensä selkänsä taakse. Samassa hän huomasi, kuinka poikien vanavedessä tulivat myös Felizia, Nami, Zoro sekä.. Luffy! Usopp katsoi tuota olkihattuista poikaa silmät pyöreinä ja kysyi siinä samassa; "Mi.. Miten sinä voi olla yhä elossa?!"

"Yhä elossa?" Luffy kysyi ihmeissään ja jatkoi; "Minähän olen ollut vain nukkumassa." Usopp ei ymmärtänyt enää mistään mitään, joten Felizia lisäsi melkein heti perään; "Minä herätin tuo tampion jokin aika sitten.. Kävi nimittäin ilmi, että hän tosiaankin vain nukkui sen hypnoosimaakarin tempauksen jälkeen.. Siitäkin huolimatta, että hän tipahti alas muutaman sadan metrin korkeudelta." Usopp katsoi kaikkia muita porukan jäseniä vuoronperään, suu edelleen ammollaan, saaden kaikilta vastaukseksi lyhyen nyökkäyksen.

"Mutta kuitenkin.. Kapteeni!" Piiman huudahti ja vaihtoi puuheenaihetta; "Me kuulimme mitä oli tapahtunut! Me kuulimme sen hovimestarin suunnitelmista! Meidän pitää varoittaa kaikkia niin pian kuin mahdollista!" Poika lopetti, saaden Tamanegin ja Ninjinin nyökkäämään tiuhasti.

"Varoittaa.. Kaikkia..?" Usopp mutisi synkkänä ja näki samalla mielessään Kayan surun täyttämät kasvot ja kyläläisten vihaiset ilmeet. Usoppin haavoittunut käsi tärisi kivusta tämän selän takana mutta siinä samassa pitkänenäinen poika alkoi nauramaan ja levitti kasvoilleen leveän hymyn, saaden poikakolmikon mutta varsinkin Felizian, Luffyn, Namin ja Zoron katsomaan tätä kummissaan.

"Hahahahah! Ei tänne mitään merirosvoja ole tulossa!" Usopp hekotti ja jatkoi; "Kuten aina ennenkin, sehän oli pelkkää valhetta! Halusin vain kostaa sille hovimestarille siitä hyvästä, kuinka hän puhui minun sekä Felizian vanhemmista!" Pitkänenäinen poika päätti lauseensa ja hymyili leveästi.

"Usopp.." Felizia kuiskasi mielessään.

"Mitäääh?! Eli kaikki olikin taas vain valhetta?!" Piiman huudahti helpottuneena.

"Jestas.. Ja minä kun luulin, että jotain suurta olisi nyt tapahtumassa.." Ninjin totesi.

"Eli.. Jopa Vara-Kapteeni oli mukana juonessa ja onnistui saamaan olkihattuisen ystävämme mukaan tähän tarinaan!" Tamanegi sanoi lopuksi ja vilkaisi Feliziaan, saaden Luffyn kallistamaan päätänsä ihmeissään.

"Kuitenkin.. En olisi uskonut, että Kapteenimme tekisi jotain noin epäkunnioittavaa.." Ninjin totesi yhtäkkiä.

"Olen täysin samaa mieltä.. Ja se, että Vara-Kapteeni oli myös mukana juonessa.." Piiman lisäsi ja katsoi tuota punahiuksista naista.

"Vaikka se hovimestari olisi kuinka ilkeä tahansa.. En uskonut Kapteenimme keksivän valheita, jotka loukkaisivat toista ihmistä.." Tamanegi lopetti topakasti.

Tämän jälkeen kaikki kolme poikaa lähtivät kävelemään yhtä matkaa kohti kylää keskustellen siitä, mitä heillä saattaisi olla illalliseksi, samalla kun Usopp, Felizia, Luffy, Nami ja Zoro jäivät katsomaan näiden perään, syvän hiljaisuuden vallitessa porukan keskuudessa.


"Auuu..!" Usopp valitti, kun Felizia vielä sitoi tämän haavoittunutta kättä, samalla kun Luffy, Nami ja Zoro seurasivat tilannetta. Pienen hetken päästä punapää oli valmis, taputti Usoppi olalle ja totesi vienosti hymyillen; "Noin.. Olet onnekas, että luoti nähtävästi vain raapaisi kättäsi.. Kyllä se tuosta tokenee." Usopp nyökäytti päätänsä ja kiitti Feliziaa, joka nousi takaisin seisomaan ja käänsi katseensa Luffyn, Zoron ja Namin suuntaan. Pieneen hetkeen ei kuulunut muuta kuin aaltojen kohinaa, joukkion miettiessä seuraavaa siirtoansa, kunnes Nami päätti rikkoa hiljaisuuden ja osoitti sanansa Usoppin suuntaan.

"Vaikka väitit aikaisemmin pojille, että kaikki oli jälleen valetta, totuus taitaa todellakin olla se, että piraatit tulevat hyökkäämään?" Oranssihiuksinen nainen kysyi totisena.

"He todellakin tulevat hyökkäämään aamulla.." Usopp vastasi ja jatkoi; "Kukaan ei kuitenkaan uskonut minua.. Sen takia, koska kerron aina valheita… Kaikki uskovat, että huominen on jälleen yhtä rauhallinen kuin kaikki päivät ennen sitä.. Mutta.." Usopp nousi ylös ja katsoi edessään olevaa nelikkoa vakavana; "Koska kaikki luulevat minun jälleen valehtelevan.. Se, että kylä tulee pysymään kunnossa, niin tästäkin tulee vain yksi valheistani.. MINÄ PUOLUSTAN TÄTÄ KYLÄÄ VAIKKA YKSIN JA ESTÄN MERIROSVOJEN HYÖKKÄYKSEN!" Usopp huusi lopuksi. Luffy, Zoro ja Nami katsoivat tuota pitkänenäistä poikaa yllättyneinä, kun taas Felizia nyökkäsi hyväksyvästi.

"Vaikka.. Vaikka.." Usopp jatkoi ja kyyneleet alkoivat kihota tämän silmiin. "Vaikka minua ammuttaisiin aseella tai jahdattaisiin harjat ja talikot ojossa… Minä haluan suojella kaikkia! Minä.. Minä rakastan tätä kylää! Haluan kaikkien olevan turvassa! Miten.. Miten voisin vain seurata vierestä, kun kaikki tapetaan…" Usopp lopetti ja lysähti istumaan takaisin kivelle, kyynelten virratessa tämän sormien välistä.

"Olet hyvä tyyppi, valehtelit miehistöllesi, että saisit hoitaa tämän yksin." Zoro virnisti.

"Ja sitä paitsi.." Felizia aloitti osoittaen sanansa Usoppille, muun kolmikon katsoessa tuohon pisamakasvoiseen naiseen. "Kuka sanoi, että tulisit olemaan yksin? Luuletko todellakin, että antaisin sinun lähteä taisteluun ilman minua!" Punapää hymähti ja ja pamautti vihreäkuviollisen nyrkkinsä samanväriseen kämmeneensä.

"Se on sitten selvä!" Sanoi vuorostaan Luffy ja venytteli käsiään. "Minä todellakin olen tässä mukana!"

"Eikä unohdeta sitä kaikkein tärkeintä, että heidän kaikki aarteensa kuuluvat sitten minulle!" Lopetti Nami ja nosti peukalonsa ylös.

"Mitä..?" Usopp ja Felizia kysyivät yhteen ääneen.


Pisamakasvoinen nainen ja pitkänenäinen poika katsoivat kummissaan tuota muuta kolmikkoa. Kaksikko vilkaisi tämän jälkeen ensin toisiinsa ja sitten taas takaisin tuohon muuhun kolmikkoon, kunnes Usopp avasi suunsa.

"Te kolme.. Olette valmiita taistelemaan meidän kanssamme.. Miksi?" Usopp kysyi ihmeissään.

"Koska vihollisella on varmasti ylivoima teitä kahta vastaan!" Luffy totesi ykskantaan.

"Ja koska toisen kasvoista näkee suoraan, että tämä henkilö on peloissaan." Zoro totesi ja osoitti Usoppia, jolloin pitkänenäinen poika nousi pystyyn ja huusi hermostuneena; "Idiootit! Minä!? Peloissani!? Mitä sitten jos heillä on ylivoima!? Eivät he silti pärjää minulle! Minä olen urhea kapteeni Usopp! Suonissani virtaa urhean soturin veri!"

"Tuota olisi helpompi uskoa, jos jalkasi eivät tutisisi tuolla lailla.." Felizia vastasi ja osoitti Usoppin jalkoja, jotka tosiaan silläkin hetkellä vapisivat kauttaaltaan. Pitkänenäinen poika alkoi takoa raajojaan ja käski niitä rauhoittumaan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Heti perään Usopp vilkaisi edessään olevan nelikon suuntaan ja jatkoi huutamista; "MITÄ TE OIKEIN TUIJOTATTE!? KYSEESSÄ ON KAPTEENI KURON MIEHISTÖ! TOTTA KAI MINÄ OLEN PELOISSANI! EN MINÄ KAIPAA SYMPATIAANNE! HÄIPYKÄÄ! MENKÄÄ POIS!" Usopp lopetti henkeään haukkoen.

"Emme me sympatioi sinua millään lailla vaan enemmänkin arvostamme sinua, koska sinulta löytyy rohkeutta!" Zoro totesi.

"Miksi me muuten riskeeraisimme oman elämämme?" Luffy sanoi lyhyesti.

"Me olemme mukanasi loppuun asti." Felizia lisäsi lopuksi ja puristi hellästi Usoppin olkapäätä.

"Kaverit… Kiitos.." Usopp vastasi ja katsoi ympärillään olevaa nelikkoa kyyneleet silmissään.


Tämmöisiin tunnelmiin jäämme 7. luvun osalta.. Kaikenlaisia yllätyksiä saimme taas kokea! Tärkein kysymys kuitenkin on, että kuinka viisikko aikoo pysäyttää Kuron ja tämän miehistön hyökkäyksen? Tuleeko vastassa kuitenkin olemaan ylivoimainen vastus? Kysymyksiä riittää.. :D.

Kaikkea tätä ja paljon muutakin on jälleen luvassa myöhemmin!

Siihen asti, voikaa hyvin!

-WillofJ-