LUKU 10
Apujoukkoja puolin ja toisin

Tällä välin Kuro istui kartanon portailla ja nosteli lasejaan tasaiseen tahtiin. Miehen ilme synkkeni hetki hetkeltä, koska hän ei ollut vieläkään nähnyt tai kuullut mitään miehistöönsä viittaavaa.

"He ovat myöhässä.. Miksi he ovat myöhässä..?" Kuro kirosi. "Niiden idioottien pitäisi tietää, mitä tapahtuu, jos suunnitelmani pilataan.. Ja silti he uskaltavat olla myöhässä.

Tämän sanottuaan Kuro nousi ylös ja lähti astelemaan kohti kylää, mutisten samalla; "Jos he uskaltavatkin unohtaa suunnitelmani.. Minä tapan heidät kaikki."


"En.. en tiennytkään, että olette noin vahvoja!" Usopp sanoi ja tuijotti suu ammollaan olkihattuista poikaa ja huivipäistä miekkamiestä, jotka olivat ilmestyneet solaan juuri oikealla hetkellä.

"Totta kai olemme!" Luffy totesi ja virnisti leveästi.

"Olette myöhässä.. Mikä teil-?" Nami oli sanomassa, mutta tiukka ääni keskeytti oranssihiuksisen naisen lauseen, kun Felizia asteli nelikon luokse.

"Mikä helvetti teillä oikein kesti!?" Punapää tuhahti ja katsoi vuoroin Zoroa ja vuoroin Luffya.

"Syytä Namia! Hänen takiaan minä ylipäätänsä tipahdin alas sinne öljyiseen solaan!" Zoro tuhahti vihaisena ja osoitti oranssihiuksista naista, johon Felizia loi tuiman katseen.

"Hei, en minä voinut sille mitään!" Nami totesi ykskantaan nähtyään pisamakasvoisen naisen ilmeen ja jatkoi; "Olihan se parempi, että vain yksi tipahti, eikä kaksi!"

"No sitten sinun olisi kuulunut tipahtaa!" Zoro huusi, mutta Nami vain pyöräytti silmiään.

"Ja sinä Usopp! Paskiainen! Sanoit vain, että juokse pohjoiseen, mutta et edes kertonut missä suunnassa se pohjoinen on!" Luffy huusi vuorostaan ja osoitti pitkänenäistä poikaa.

"Hei! Sinähän se lähdit juoksemaan päätäpahkaa! Omahan on syysi kun et odottanut!" Usopp puolustautui.

"NYT! Kaikki! Rauhoittukaa!" Felizia huusi ja käänsi katseensa sen jälkeen takaisin Mustan Kissan Piraatteihin, muun nelikon tehdessä saman.

"Emme ole vielä selvillä vesillä.." Punapää totesi lyhyesti, nappasi vyöltään toisen vesipulloista ja otti siitä pitkän siemauksen, jonka jälkeen hän kaatoi osan vedestä myös jalkansa ruhjeeseen, joka siinä samassa rupesi pikkuhiljaa parantumaan ja muuttumaan takaisin vihreän sävyiseksi.

"Aavistukseni osui siis oikeaan.. Sinä todellakin olet syönyt pirunmarjan." Zoro totesi ja katsoi Feliziaa, joka nyökkäsi lyhyesti.

"VAU! MAHTAVAA! Nyt sun pitää ainakin liittyä mun miehistööni!" Luffy huusi ja sai muut hätkähtämään.

"Etkö vieläkään luovuttanut sen asian suhteen..?" Felizia totesi ja katsoi olkihattuista poikaa hikipisara ohimollaan.

"Hei, liity nyt ja suunnataan yhdessä Grand Linelle!" Luffy vastasi hymyillen.

"Minä.. Mietin asiaa, okei?" Punapää vastasi siinä toivossa, että asiaa ei enää jatkettaisi ja huokaisi syvään.

"Jei! Kuulitteko! Meillä on uusi toveri kaverit! Uusi toveri!" Luffy hihkui ja taputti käsiään.

"Mutta enhän minä sanonut vielä liittyväni mihin-" Pisamakasvoinen nainen yritti jatkaa, mutta Zoro ehti väliin; "Usko kun sanon, että sillä hetkellä, kun mainitsit edes miettiväsi asiaa, se on Luffylle sama kun sanoisi kyllä."

"Mutta eihän tuossa nyt ole mitään järk-" Felizia oli sanomassa,mutta silloin solan alapuolelta kuului vihainen huuto.

"VOITTEKO JO OLLA UNOHTAMATTA MEITÄ!" Jango karjaisi, saaden viisikon kääntämään jälleen katseensa alhaalla lojuviin Mustan Kissan Piraatteihin. Tämän jälkeen hypnotisoija kääntyi vuorostaan katsomaan maassa makaavia tovereitaan.

"Hei, idiootit! Ylös siitä! Älkää vain sanoko, että ette muka pysty jatkamaan yhden vaivaisen iskun jälkeen?" Jango tuhahti samalla, kun tämän toverit yksi kerrallaan alkoivat nousta takaisin pystyyn.

"Ohhoh! He pystyvät yhä jatkamaan! He eivät siis olekkaan ihan heikkoja!" Luffy tokaisi.

"Kuunnelkaa! Meillä ole enää hetkeään hukattavana! Jos kerran vastustajat ovat vahvoja, meidän täytyy olla vielä vahvempia.." Jango sanoi ja kaivoi povitaskustaan jälleen metallisen renkaan, jonka hän laittoi roikkumaan langan päähän.

"Nyt.. Katsokaa tätä rengasta." Hypnotisoija sanoi ja samalla, kun hän alkoi heiluttamaan rengasta, hän jatkoi; "Kun sanon "1,2, Jango" te tulette vahvoiksi! Haavanne parantuvat ja teistä tulee vahvempia kuin kenestäkään toisesta!"

"Mitä tuo tyyppi oikein tekee?" Luffy totesi ihmetellen.

"En tiedä.." Usopp vastasi.

"Sen täytyy olla jälleen hypnoosia.. Hän yrittää saada heidät luulemaan, että he olisivat vahvempia.. Mutta sehän on absurdia.. Eikö?" Nami totesi, Zoron seuratessa tilannetta tarkkaavaisesti.

"Olkaa valmiina mihin tahansa.." Felizia sanoi samalla, kun tämän käsistä työntyi tuttun tapaan esiin teräviä, kasvimaisia piikkejä.

"Yksi.. Kaksi.. JANGO!" Jango huusi samalla, kun tämä laski hattunsa silmiensä eteen.

Seuraavaksi tapahtui jotain odottamatonta, kun Mustan Kissan Piraatit yksi kerrallaan nousivat ylös karjuen kuin heikkopäiset. Samassa myös yksi piraatti pamautti nyrkkinsä täysillä solan seinämään, jolloin siitä lohkesi aivan järkyttävän kokoinen pala. Tämä sai Zoron, Namin, Usoppin ja jopa Felizian haukkomaan henkeään.

"Hän murskasi kallion yhdellä iskulla..! Kuinka he oikein saivat noin paljon voimaa?!" Zoro huudahti.

"Heidät.. Heidät todellakin hypnotisoitiin!" Nami huusi kauhuissaan.

"Jos yksi pystyy hajottamaan kallion.. Niin sittenhän nuo kaikki..!" Usopp panikoi.

"Tilanne sai kyllä ikävän käänteen.. Olkaa valmiina!" Felizia huudahti ja asettui taisteluvalmiuteen.

"MENKÄÄ JA TAPPAKAA NUO KAKARAT!" Jango karjaisi ja siinä samassa piraatit lähtivät hurjasti karjuen juoksemaan kohti solan yläosaa.

"Te kaksi! Kiirehtikää ja menkää ylemmäs! Me kolme hoidamme tämän!" Zoro sanoi Namille ja Usoppille, jotka tekivät heti työtä käskettyä.

"Luffy! Felizia! Nyt ne tulevat!" Zoro huudahti heti perään ja tarttui yhteen miekoistansa, samalla kun Felizia nyökkäsi mutta jostain syystä olkihattuinen poika ei vastannut mitään.

"Hei! Luffy!?" Felizia huusi ja katsoi pojan suuntaan, jolloin tämä nosti katseensa ja siinä samassa ilmoille kajahti raivoisa karjaisu, kun olkihattuinen poika nosti kätensä ilmaan ja katsoi eteenpäin samanlainen tuima ilme kasvoillaan kuin Mustan Kissan Piraateilla.

"OLETKO TOSISSASI! SINUTKIN HYPNOTISOITIIN?!" Koko muu nelikko huusi yhteen ääneen.

"Mitä ihmettä..?" Jango ihmetteli tahollaan.

"Hän ei ole mikä tahansa idiootti.." Nami totesi, Usoppin nyökätessä lyhyesti.

Siinä samassa, kun merirosvot olivat melkein saavuttaneet viisikon, Luffy syöksähti eteenpäin raivokkaasti karjuen, Zoron ja Felizian huutaessa turhaan tämän perään. Olkihattuinen poika puristi samalla myös molemmat kätensä nyrkkiin ja alkoi liikuttamaan niitä edestakaisin nopeammin ja nopeammin.

"GUMI-GUMI GATLING!" Luffy huusi ja silloin kohti tulevia piraatteja päin alkoi sadella kymmeniä ja taas kymmeniä nyrkiniskuja. Merirosvot alkoivat kaatua kuin heinää, kun olkihattuisen pojan iskut raivasivat tietä eteenpäin ja lopulta ilman täytti hirveä kumahdus, kun loputkin piraatit lensivät tuskasta huutaen tantereeseen.

"Hänen kätensä..! Mitä oikein tapahtui?!" Usopp huusi ihmeissään.

"Mi- Mikä samperin hirviö tuo idiootti oikein on?!" Felizia sanoi silmät pyöreinä.

"Paraskin puhuja!" Nami karjaisi punapäälle.

Samaisella hetkellä Luffy alkoi juoksemaan solaa alaspäin, saaden vielä tolpillaan olevat Mustan Kissan Piraatit pakenemaan kauhuissaan. Myös Jango kangistui hetkeksi kun olihattuinen poika juoksi suoraan tätä kohti, mutta tämä ohittikin hypnotisoijan ja syöksyi suoraan kohti merirosvojen laivaa, pysähtyen lopulta sen eteen ja tarttui laivan keulaan vihaisesti äristen.

"Mitä.. Mitä hän nyt tekee?" Mustan Kissan Piraatit ihmettelivät pelon kyyneleet silmissään ja katsoivat, kuinka olkihattuisen pojan kädet ja niiden lihakset pullistuivat entistä suuremmiksi, kun tämä muristen repäisi koko laivan keulakoristeen irti.

"ANNA MENNÄ LUFFY!" Nami huusi, Usoppin, Felizian, Zoron ja jopa Jangon katsoessa tilannetta suut ammollaan.

Olkihattuinen poika kääntyi tällä aikaa hitaasti ympäri ja tuijotti Mustan Kissan Piraatteja julma ilme kasvoillaan. Merirosvot kalpenivat entistä pahemmin, kun Luffy alkoi yhtäkkiä astelemaan heitä kohti, kantaen samalla laivan keulaosaa mukanaan.

"Ei.. Odota..! APUA! HÄN AIKOO TAPPAA MEIDÄT! KAPTEENI! AUTA MEITÄ!" Merirosvot huusivat kyyneleet silmissä. Tällöin Jango vetäisi jälleen metallisen renkaan esiin ja alkoi heiluttamaan sitä edessään.

"Kun sanon "1, 2, Jango" sinä tulet vaipumaan syvään uneen!" Hypnotisoija huusi ja aloitti laskemisen; "Yksi.." Luffy oli tällä välin kohottomassa keulaosaa hitaasti ylöspäin kun Jango jatkoi; "Kaksi.. JANGO!" Hypnotisoijan vetäessa hattunsa silmiensä eteen, olkihattuisen pojan silmät lupsahtivat siinä samassa kiinni tämän nukahtaessa, mutta tämän seurauksena myös laivan keulaosa kaatui hirveällä ryminällä maahan, jolloin loputkin Mustan Kissan piraatit mäjähtelivät joka puolelle samalla kun Luffy itse kuorsasi autuaasti irti revityn keulakoristeen alla.

"Helvetin pentu..!" Jango manasi hiki kasvoista valuen. "Sinunkin piti vielä tulla pilaamaan meidän suunnitelma..! Jos kapteeni Kuro näkee tämän, hän tappaa meidät kaikki.."

"Huh huh.. Luulenpa, että he ovat nyt hoideltu." Nami totesi helpottuneena.

"Mutta.. Luffy on liiskaantuneena tuon keulaosan alla.." Usopp totesi huolestuneena.

"Älä huoli, ei hän siihen kuole." Zoro vastasi ja jatkoi; "Huolehdi enemmän itsestäsi, näytät kuitenkin saaneen aikamoisen tällin."

"Hei.. Kuunnelkaa.." Felizia sanoi äkkiä, jolloin samalla hetkellä Mustan Kissan Piraattien laivasta kuului metakkaa.

"HEI BUCHI! TULE KATSOMAAN! MEIDÄN LAIVAN KEULA ON TUHOTTU!" sanoi ensimmäinen ääni.

"MITÄ? TUHOTTU!? MITEN SE OIKEIN TAPAHTUI?!" vastasi toinen ääni.

"Hei.. Nuo äänet.. Ne ovat laivan vartijat, Nyabanin veljekset!" Yksi merirosvoista sanoi.

"Näyttää siltä, että laivassa sittenkin on vielä joku tai jokin.." Zoro totesi.

"Emme taidakkaan olla vielä ihan valmiita.." Punahiuksinen nainen lisäsi ja naksautteli sormiaan.

"Aivan.. Meillä on vielä nuo kaksi..!" Jango hymähti.


Tällä välin Kuro oli astelemassa kylän läpi ja kantoi mukanaa pitkää, mustaa laukkua, jonka sisältö kalahteli tasaisesti. Hovimestari nosti jälleen lasejaan, mutta ei kuitenkaan huomannut, kun Tamanegi seuraili tätä läheisen puun takaa.

"Se on se pahuksen hovimestari Kaya-neidin kartanolta.. Mihin hän oikein on menossa tähän aikaa aamusta?" silmälasipäinen poika mietti ääneen.


Samaan aikaa, kun saaren solassa käytiin kamppailua kylän ja sen asukkaiden kohtalosta, Kaya-neiti nukkui autuaan tietämättömänä siitä, mitä viimeisten tuntien aikana oli oikein tapahtunut. Kartanon nuori neiti ei kuitenkaan nähnyt mitään levollisia unia, vaan pyöri ja ynisi painajaisten keskellä..

"Kuinka uskallat lyödä minua!" Usopp huusi ja katsoi Kayaa kasvot täynnä vihaa, kunnes jatkoi; "Älä unohda, että suonissani virtaa piraatin veri ja kaikki, jotka loukkaavat minua.. Kuolevat!"

"Usopp.. Älä.. Pyydän..!" Kaya aneli, kun poika puristi tätä tiukasti ranteesta, pitäen samalla miekkaa tytön kasvojen lähellä. Suuret kyyneleet alkoivat virrata pitkin Kayan kasvoja, jolloin hän kuuli pilkallisen naisen äänen; "Voooii.. Alkaako pikku itkupilli taas rääkyä.. Säälittävää katsottavaa!" Silloin Kaya näki, kuinka Felizia asteli Usoppin viereen ja kietoi kädet viettelevästi pojan ympärille.

"Rakas.. Voisitko jo tappaa tuon roskakasan.. Minulla kun olisi mielessä parempaakin tekemistä.." Felizia sanoi ja suukotti Usoppin poskea.

"Ei.. Ei.. Usopp… Minähän.. Minä rakastan sinua.. Pyydän.. Älä!" Kaya aneli, mutta pitkänenäinen poika vain nauroi halveksuvasti, kunnes sanoi; "Kuka muka ikinä voisi rakastaa tuollaista mitätöntä surkimusta! Et ole mitään! Olet pelkkä nolla!" Ja seuraavassa hetkessä pitkänenäinen poika kohotti miekkansa iskuasentoon.

"KUOLE!" Usopp huusi ja iski miekan kohti Kayaa.

"AAAAAAAAHHH!" Kaya huusi ja havahtui kauhuissaan hereille. Nuori nainen hengitti kiivaasti, hikikarpaloiden ja kyynelten valuessa pitkin tämän kasvoja. Kesti hetken, mutta lopulta vaaleahiuksinen nainen sai hengityksensä tasattua, mutta hänen päässään pyöri kuitenkin loputtomalta tuntuva ajatusten sekamelska.

"En ymmärrä.. *yskäys* Miksi Usopp sanoisi mitään sellaista..?" *yskäys*. Viimein Kay sai kammettua itsensä ylös sängystä, heitti olalleen vaaleanruskean päällystakin ja lähti kulkemaan hitaasti pitkin kartanon käytäviä, huhuillen tasaisesti Klahadoren nimeä.

"Klahadore? Oletko siellä?!" Kaya huhuili vielä kertaalleen ja koputti yhteen kartanon ovista. Kun vastausta ei kuulunut, nuori nainen avasi oven, jolloin hänen silmiinsä osui järkyttävä näky; hovimestari Merry makasi lattialla suuren verilammikon keskellä ja joka puolelle oli ilmestynyt myös pitkiä, veitsimäisiä viiltojälkiä. Kayan silmät täyttyivät kyynelistä samalla, kun nuori nainen juoksi kauhuissaa hovimestarinsa luo ja polvistui tämän viereen, pudottaen takkinsa samalla lattialle.

"MERRY! HERÄÄ! MITÄ OIKEIN TAPAHTUI?! MERRY! SINÄ ET SAA KUOLLA! MERRY!" Kaya huusi ja ravisteli lattialla makaavaa miestä. Silloin pässisarvinen hovimestari vähitellen havahtui ja verta yskien kääntyi hitaasti selälleen ja henkeään haukkoen katsoi tuota kalpeakasvoista tyttöä silmiin.

"Nuori neiti.. Luojan kiitos.. Olette turvassa.." Merry pihisi ja kyyneleet kihosivat tämän silmiin.

"Turvassa..? Mitä oikein tarkoitat..?" Kaya kysyi ihmeissään.

"Klahadore!" Merry huusi ja jatkoi; "Hän.. Hän yritti tappaa minut.."

"Mi- Mitä oikein tarkoitat?! Miten.. Ei tämä voi olla totta.." Kalpeakasvoinen tyttö vastasi.

"Hän on merirosvo!" Merry sai sanottua ja haukkoi henkeään samalla, kun Kaya katsoi hovimestariaan kauhuissaan.

"Mutta silloinhan.. Kaikki mitä Usopp sanoi olikin totta!?" Kay vastasi järkyttyneenä.

"Niin.. Nyt kun sitä miettii niin se poika.. Hän oli ainut, joka tiesi totuuden ja yritti kaikin voimin varoittaa meitä… Mutta me.. Kukaan meistä ei uskonut sanaakaan.. Me vain luulimme, että se oli jälleen yksi hänen valheistaan.." Merry puhui vaivalloisesti ja samalla Kayan mieleen palautui se hetki, kun Usopp oli yrittänyt kaikin voimin saada häntä tulemaan mukaansa.

"Se urhea nuori mies.. Hän yritti niin kovasti pelastaa tämän kylän, mutta me vain ajoimme hänet pois!" Merry huusi kyyneleet silmissään.

"Ja minä.. Minä olin myös yksi heistä.. Minä todellakin olen vain mitätön.." Kaya sanoi täristen.

Samassa Merry alkoi nousta vaivalloisesti ylös, Kayan yrittäessä huutaa vielä apua. Pässisarvinen mies kuitenkin totesi, että kartanon kaikki muut työntekijät olivat lähteneet eilisestä lähtien lomalle, joten heidän kahden täytyi nyt päättää, mitä tehdä seuraavaksi. Kaya auttoi Merryä sen verran, että mies sai pääsi nojaamaan seinää. Vedettyään hieman henkeä, Merry katsoi emäntäänsä ja puhui tälle rauhallisesti; "Klahadoren lähti kartanosta jokunen aika sitten.. Jos se, mitä Usopp sanoi on totta.. Silloin hänen on täytynyt mennä rannikolle, missä merirosvot varmaankin odottavat.. Joten tässä ei ole vaarassa pelkästään meidän henkemme vaan myös koko kylän tulevaisuus on vaakalaudalla.."

Merry hengitti syvään ja sylkäisi hieman verta suustaan, mutta jatkoi yhtä kaikki, Kayan kuunnellessa hiljaa; "Klahadoren suunnitelmana on saada tämä talo ja omaisuutesi.. Joten meidän täytyy vain antaa ne hänelle! Tämä on ainut keino, jolla voimme varmistaa henkemme säilymisen.." Kalpea nuori nainen nyökkäsi lyhyesti ja pyyhki silmiään.

"Valitettavasti.. Nyt ainut, joka voi pysäyttää Klahadoren.. Olet sinä!" Merry totesi ja katsoi emääntäänsä, kunnes lisäsi; "Pystytkö tekemään sen.. Vaikka se ei tule olemaan helppoa.."

Kaya katsoi lyhyesti käsiinsä ja puristi ne nyrkkiin. Hän ei halunnut enää paeta ja olla heikko. Hän tiesi, että Usopp tälläkin hetkellä varmasti taisteli henkensä edestä sem puolesta, että he kaikki olisivat turvassa. Vaaleahiuksinen nainen nosti kasvonsa ja sanoi lyhyesti; "Tiedän sen Merry.. Ymmärrän sen täysin. Minä en aio juosta pakoon vaan taistelen myöskin! Lähden puhumaan Klahadorelle saman tien!" Tämän jälkeen Kaya nousi ylös, noukki päällystakkinsa olalleen, varmisti vielä, että Meryllä oli tilanteeseen nähden kaikki hyvin ja lähti sen jälkeen astelemaan ulos päin. Tällä välin Merry nosti katseensa ylöspäin ja kuiskasi hiljaa; "Vanhempasi olisivat sinusta ylpeitä Kaya-neiti.."


Samaan aikaan Ninjin, Piiman ja Tamanegi olivat kerääntyneet yhteen ja keskustelivat sen hetkisestä tilanteesta ja miettivät eri vaihtoehtoja.

"Minä luulen, että merirosvot todellakin aikovat hyökätä kylään ja uskon myös, että kapteeni on vain valehdellut siitäkin koko ajan, että emme huolestuisi asian suhteen." Tamanegi sanoi.

"Minäkin uskon ihan samoin!" Piiman vastasi.

"Olen täysin samaa mieltä, koska kapteeni kyllä käyttäytyi eilen todella omituisesti!" Ninjin lisäsi vielä loppuun.

Samassa pojat huomasivat, kuinka joku käveli hitaasti heidän suuntaansa ja pienen hetken päästä he tunnistivat kuka kyseessä oli.

"Hei! Sehän on Kaya-neiti.." Piiman totesi ihmeissään.

"Miksi hän oikein kävelee ulkona..?!" Ninjin lisäsi.

"Minä tiesin sen! Jotakin on täytynyt tapahtua!" Tamanegi lopetti.


Tällä välin, saaren pohjoisessa solassa tilanne oli jännittyneessä pisteessä. Olkihattuinen poika edelleenkin nukkui autuaasti laivasta irti revityn keulakoristeen alla, samalla kun Felizia ja Zoro odottivat ja valmistautuivat siihen, mitä Mustan Kissan Piraattien laivasta vielä tulisi esiin. Tilannetta ei myöskään auttanut se, miten jotkut merirosvoista hykertelivät hiljaa ja totesivat kaksikon kohta kuolevan. Samassa Jango korotti ääntänsä ja huusi; "TULKAA ALAS.. NYABANIN VELJEKSET!"

"Hei! Kapteeni kutsuu meitä!" Kuului ensimmäinen vastaus.

"Mitä? Miksi? Eivätkö he olekkaan päässeet vielä kylään asti?" Toinen ääni mörähti.

Silloin laivan keulan reunalle astui kaksi hahmoa, jotka tiirasivat alaspäin ja näkivät edessään aikamoisen hävityksen. "Mitä ihmettä! Kaikki muut on päihitetty?!" Ensimmäinen sanoi. "Onpa outoa.. Meidän on parasta mennä katsomaan, mistä on kysymys!" Vastasi toinen. Siinä samassa molemmat hahmot loikkasivat monen metrin korkeuteen ja laskeutuivat tämän jälkeen Jangon viereen.

"Tervehdys.. Nyabanin Veljekset!" Jango totesi samalla, kun nämä kaksi hahmoa suoristautuivat pystyyn.

"Kutsuit meitä, kapteeni?" Kysyi ensimmäinen hahmo, joka paljastui hyvin erikoisesti pukeutuneeksi mieheksi. Miehellä oli yllään tummansinertävä, lyhythihainen pusero, jota koristi pinkki rusetti. Hänellä oli myös sinertävät shortsit sekä jaloissaan kissamaiset, ruskeat saappaat. Miehen käsissä oli ruskeat hanskat, joissa oli terävät, pitkät kynnet. Lisäksi miehen hiukset olivat vihreät ja päistä kiharretut ja niitä koristi kissankorvamaiset koristeet. Miehen kasvot olivat lisäksi myös hyvin kissamaiset.

"Mikä on tilanne?" Kysyi puolestaan toinen hahmo, joka paljastui paljon tukevammaksi mieheksi, mutta pukeutumistyylissään ei jäänyt tippaakaan huonommaksi ensimmäiselle. Tällä miehellä oli yllään punamustaraidalliset housut, joihin oli kietaistu vyöksi keltainen kangas, jaloissa miehellä oli myös samanlaiset kissamaiset saappaat. Miehen käsissä oli myös samanlaiset hansikkaat, joiden jokaisessa sormessa oli pitkä, terävä kynsi, mutta väriltään hansikkaat olivat vaaleansinertävät. Selkäänsä mies oli heittänyt violettiraidallisen viitan ja kaulassa tällä oli punainen panta, missä kilisi iso kulkunen. Mies oli myös kasvoiltaan osin laikukas sekä muutenkin hyvin kissamaisen näköinen.

"Keitä nuo nyt oikein ovat?!" Nami kysyi ihmeissään.

"Vau.. Ja hyppäsivät vielä noinkin korkealle.. Hehän ovat kuin kissoja!" Usopp totesi suu pyöreänä.

Felizian ja Zoron seuratessa edelleen tilannetta, Jango kääntyi puhumaan tuolle oudolle kaksikolle; "Buchi." Jango sanoi ja katsoi ensin rotevampaa miestä, siirtäen katseensa seuraavaksi vihreähiuksisen miehen suuntaan; "Sham. Me emme ole päässeet solan läpi, koska nuo kaksi estävät meidän tiemme! Menkää ja hoidelkaa heidät!" Hypnotisoija käski ja osoitti punahiuksisen naisen ja miekkamiehen suuntaan.

Buchi ja Sham vilkaisivat solan yläpäässä olevaa kaksikkoa ja äkkiä näiden ilmeet muuttuivat pelokkaiksi. "Siis mitä? Miten muka.. Buchi, emme me millään voi päihittää noita kahta!" Sham sanoi yllättäen. "No todellakin! Nuo kaksihan näyttävät hirmu vahvoilta!" Buchi vastasi vapisten.

"Siis mitä..? Eikö heidän pitänyt olla tosi vahvoja..?" Usopp ihmetteli.

"Hehän ovat ihan peloissaan.." Totesi Nami hikipisara ohimollaan.

"Todella outoa.." Zoro vastasi kaksikolle, mutta Felizia ei sanonut mitään, vaan tuijotti tuota kaksikkoa epäilevästi samalla, kun tämän oikean käden piikkimäinen kasvillisuus kasvoi paljon suuremmaksi mitä normaalisti.

"Kuule.. Kapteeni! Mehän olemme vain laivan vartijoita!" Sham totesi.

"Niin juuri! Emme me halua osallistua tämän kokoluokan taisteluihin!" Buchi lisäsi.

"SHAM! LIIKKEELLE! NYT!" Jango karjaisi.

"EEEÄÄÄHH? MIKSI JUURI MINÄ?!" Sham vastasi kauhuissaan, mutta silloin Jango huusi tälle uuden etenemiskäskyn jolloin kissamainen mies lähti lopulta liikkeelle, joskin vastentahtoisesti.

"Siis mitä ihmettä? Miksi he oikein pakottavat nuo pelkurit taistelemaan?" Nami ihmetteli.

"Valmistautukaa kuolemaan..! Kynteni ovat todella terävät!" Sham huusi pelokkaasti samalla kun tämä juoksi kohti Zoroa ja Feliziaa.

"Felizia.. Mitä tehdään?" Zoro kysyi, mutta silloin miekkamies huomasi, kuinka punahiuksinen nainen ei enää seisonutkaan hänen vieressä, vaan juoksi suoraan kohti tuota kissamaista miestä, pitäen piikikästä oikeaa kättään taaksepäin ojennettuna.

"Mitä hit-?!" Sham huusi siinä samassa kun Felizia hyökkäsi; "OHDAKENYRKKI!" Punapää huusi mutta iski piikikkäällä, kasvimaisella kädellään niukasti ohi, Shamin onnistuessa väistämään juuri ja juuri. Tämän tehtyään vihreähiuksinen kissamies siirtyi nopeasti punapään taakse ja tönäisi tätä jaloillaan selkään, saaden itselleen hieman lisävauhtia samalla kun punahiuksinen nainen tärähti kivikkoiseen maahan. Seuraavassa hetkessä Sham syöksyi seuraavaksi Zoron kimppuun ja kuului metallinen kalahdus, kun kissamiehen ojennettu käsi törmäsi yhteen Zoron miekan kanssa, jonka miekkamies oli nostanut suojakseen.

"Sinä senkin..!" Zoro ärähti.

"Pakko myöntää, että hetken näytti jo pahalta!" Sham sähähti virnuillen.

Felizia oli tällä välin kammennut itsensä pystyyn ja kääntyi vikkelästi ympäri, lähettäen toisesta kädestään Shamia kohti käärmemäisiä köynnöksiä sitoakseen tämän. Vihreähiuksinen mies hyppäsi siinä samassa kuitenkin korkealle ilmaan, väistäen punahiuksisen naisen hyökkäyksen ja laskeutui sen jälkeen sulavasti vähän matkan päähän vastustajistaan, lipaisten samalla kissamaisesti huuliaan.

"Felizia! Oletko kunnossa?" Zoro kysyi samalla, kun tämä asteli punahiuksisen naisen vierelle.

"Ei tässä mitään.." Felizia vastasi samalla, kun köynnökset luikersivat takaisin tämän käteen. "Mutta tuo helvetin katti on kyllä liukas tapaus.." Punapää sanoi ja katsoi vihaisesti Shamin suuntaan, joka virnisti omahyväisesti.

"Olen kyllä yllättynyt, että ensimmäistä kertaa joku näkee heti esitykseni lävitse!" Sham sanoi ja vilkaisi punahiuksista naista. "Yleensä vastustajamme laskevat aina suojauksensa kun he huomaavat, minkälaisia pelkureita heillä muka on vastassa."

"Täytyisi olla todellinen idiootti, että tuollaiseen esitykseen muka haksahtaisi.. Kissat kun ovat tunnetusti viekkaita otuksia, joilta voi odottaa mitä tahansa." Felizia vastasi.

"Heh heh heh.. Siinä olet kyllä aivan oikeassa.." Sham totesi salaperäisesti ja lipaisi huuliaan.

"Hetkinen.. Zoro! Sinun katanasi!" Kuului äkkiä oranssihiuksisen naisen kauhistunut huuto, minkä seurauksena Felizia ja Zoro huomasivat, että miehen kaksi muuta miekkaa olivat kadonneet.

"Mitä! Mihin ne katosivat?!" Zoro huudahti mutta silloin pisamakasvoinen nainen ja miekkamies huomasivat, kuinka katanat roikkuivat vihreähiuksisen kissamiehen selässä.

"Mitä? Onko teillä jokin hukassa, vai miksi te minua katsotte? Mistä minä jostain miekoista mitään tietäisin?" Sham totesi ja virnisti pilkallisesti.

"Senkin paskiainen!" Zoro huudahti kasvot vihasta vääristyneenä.

"Nyt teit kyllä viimeisen temppusi!" Felizia ärähti ja asettui jälleen taisteluvalmiuteen.

"Siinä se jälleen tuli.." Jango sanoi.

"Kissavarkaan näpistys." Buchi lopetti.


Näin on ensimmäinen etappi saavutettu, kun Paholaisen Kukan kymmenes luku on saavutettu! Tarina on saanut taas jännittäviä käänteitä, kun niinkutsutut Nyabanin Veljekset ovat myös liittyneet taisteluun mukaan. Kukaan ei kuitenkaan aavista, että Kuro itse on myöskin tulossa kohti solaa.. Eli lopullinen välienselvittely on vielä edessä..

Joka tapauksessa, tästä alkaakin sitten seuraava etappi kohti lukua 20 :D. Paljon on kuitenkin sitä ennen tulossa, joten tästä jatketaan taas pikkuhiljaa ;). Lukuja siis tulee, ehkä hieman hitaasti, mutta tulee kuitenkin :D.

Pitäkää huolta toisistanne!


Hello everyone! I wanted to something special regarding my 10th chapter so I'm going to also send my greetings to all of you who have been reading or at least tried to read my story in one way or another :D. It has been awesome ride so far and it feels very nice to reach at least one milestone (With this I mean 10th chapter :D). Big thanks to all of you who have been reading my story!

Now the next step is 20th chapter but there is going to be much more to come before that! Don't worry, chapters are coming, maybe little bit at the time but still :D.

See you next time and keep yourself safe out there!

-WillofJ-