LUKU 15
Ratkaisevat taistelut (osa 2)
"Me emme ole enää turvassa!" Yksi Mustan Kissan Piraateista huusi.
"Kapteeni Kurohan sanoi tappavansa meidät kaikki!" Toinen lisäsi kauhuissaan.
"Ka- Kapteeni Kuro! Jos minä vain lähden takaisin merelle, niin en todellakaan kerro, että olette elossa! Joten.. Joten antakaa minun elää!" Yksi merirosvo aneli, tämän toverin hermostuessa miehen itsekkääseen yritykseen selvitä hengissä.
"Minäkin lupaan pitää suuni kiinni, joten säästäkää myös minut!" Yksi huusi, jolloin pari muuta liittyi samaan kuoroon, pyytäen Kuroa säästämään myös heidät.
Felizia ja Luffy vain tuijottivat ihmeissään noita kauhistuneita miehiä, jotka anelivat henkensä puolesta. Kaksikko ei tajunnut, mistä oikein oli kyse, koska sillä hetkellä Kuro vain edelleenkin huojui edestakaisin, kunnes..
"SHAKUSHI!" Kuro karjaisi siinä samassa, saaden punahiuksisen naisen ja punaliivisen pojan huomion kääntymään takaisin tähän. Silloin entinen hovimestari katosi violetin savuverhon saattelemana kuin tuhka tuuleen, luoden solaan aavemaisen hiljaisuuden.
"Mitä..? Minne se rillipää meni?!" Felizia huudahti ja pälyili ympärilleen, Luffyn tehdessä samoin.
Juuri silloin myös Nami asteli takaisin Mustan Kissan Piraattien laivan yläkannelle. Oranssihiuksinen nainen oli käyttänyt tämän ajan hyödykseen ja livahtanut etsimään mahdollisia aarteita merirosvojen laivasta, joita hän oli löytänytkin, mutta vain yhden säkillisen verran.
"Höh.. Olen kyllä pettynyt.. Luulin, että näillä tyypeillä olisi ollut varastossa paljon enemmänkin aarteita!" Nami huokaisi, kantaen sylissään pullollaan olevaa aarresäkkiä. Silloin nainen pisti merkille, että solassa oli kumman hiljaista.
"Hmmh.. Onko taistelu jo ohi?" Nami ihmetteli ja katseli alas laivan hajonneen keulan kohdalta. Silloin hän näki, kuinka Mustan Kissan Piraatit, Felizia sekä Luffy vain seisoskelivat paikoillaan, kuin odottaen jotain.
"..Miksi kaikki vain seisovat tuolla.. Jopa Luffy ja Felizia..? Voittivatko he vai..?" Nami ihmetteli.
Silloin tapahtui jotain, mikä sai kaikki paikalla olijat hätkähtämään kauhusta; Yksi merirosvoista karjaisi tuskasta, kun jokin sivalsi tätä uskomattomalla nopeudella, jättäen mieheen viidet, veriset miekanjäljet. Piraatti vain korahti tuskissaan, kunnes tämä kaatui kuolleena maahan.
"MI- MIKÄ TUO OLI?!" Felizia huusi, kasvoillaan kauhistunut ilme.
"MITÄ OIKEIN TAPAHTUI?!" Luffy huudahti myöskin.
Silloin Mustan Kissan Piraattien joukosta alkoi kaatua miehiä yksi kerrallaan. Joka kerta merirosvoihin ilmestyi veriset miekanjäljet, minkä jälkeen he kaatuivat maahan, joko puolikuolleina tai kuolleina. Heti perään miekan jälkiä alkoi ilmestyä tyhjästä myös Felizian ja Luffyn lähellä oleviin kallioihin, minkä jälkeen jälleen yksi merirosvoista sai luvan olla seuraavana iskun ottajana.
"Kivet.. Kuron miehistö..! MITÄ VITTUA TÄÄLLÄ TAPAHTUU?!" punahiuksinen nainen karjaisi, mutta punaliivisellä pojalla ei ollut antaa sen parempaa vastausta. Silloin merirosvojen joukosta kuului anovia huutoja, jotka oli tarkoitettu heidän entiselle kapteenilleen.
"KAPTEENI KURO! PYYDÄN.. LOPETTAKAA TÄM-! AAAAARRRGGGGLLLL!" Yksi miehistä huusi, mutta silloin tämäkin sai osakseen vain kuolettavan sivalluksen.
"Ei tuo auta! Kun hän käyttää Shakushia, hän ei voi erotella yhtä ihmistä toisesta!" Yksi piraateista huusi.
"Hän on niin nopea, ettei edes hän itse tiedä, mihin päin hyökkää..! HÄN EI LOPETA ENNEN KUIN VÄSYY!" Toinen lisäsi kauhuissaan.
"Tällä tahdilla on vaikea sanoa, kuinka monta hän tulee tap-! AAAARRRRLLLLGGG!" Yksi merirosvo oli sanomassa, kunnes tämä valikoitu jälleen yhdeksi Kuron uhriksi.
"Mitä.. Mitä tämä on!? Nuo ihmiset vain tapetaan siltä seisomalta..! Miksi..!? Miten..?!" Nami ajatteli, katsellen samalla kauhuissaan edessään tapahtuvaa verilöylyä.
"Luffy! Mitä me teemme?!" Felizia huusi ja katsoi vieressään seisovaa poikaa, joka sillä hetkellä ei osannut kuin tuijottaa solan alapäässä olevia, tuskissaan huutavia Mustan Kissan Piraatteja. Miesten tuskan- ja avunhuudot kaikuivat joka puolella, kun nämä yrittivät kaikin keinoin päästä johonkin turvaan. Koko tämän ajan pojan ilme muuttui samalla entistä vihaisemmaksi.
"Tule esiin..!" Luffy murisi hampaitaan kiristellen.
"Luffy! Mitä sinä nyt..?" Punahiuksinen nainen kysyi ihmeissään samalla, kun sekä hänen että pojan kehoon ilmestyi nopealla tahdilla pieniä miekan viiltoja.
"Tule esiin senkin hovimestarin liero…!" Luffy sanoi naama vihasta vääristyneenä ja juuri kun Felizia yritti vielä saada pojan huomiota, tämä karjaisi voimiensa takaa; "MIKSI SINÄ SUN TOVEREITASI OIKEIN LUULET!? SENKIN PASKAMAINEN PELKURI!"
"Luffy..!?" Nami sanoi hiljaa, samalla kun Felizia hymyili leveästi omalla tahollaan.
Solassa jatkui edelleen silmitön verilöyly. Mustan Kissan Piraatit huusivat ja karjuivat peloissaan, kun näiden tovereita kaatui yksi kerrallaan. Solan yläpuolella taasen Luffy seisoi hiljaa, vihainen ilme kasvoillaan. Pojan oikealla puolella seisoi puolestaan Felizia, joka oli sillä hetkellä keksinyt, miten houkutella Kuro esiin. Tämä idea vaatisi kuitenkin naiselta hieman uhrautumista, joten hänestä oli parempi pistää saman tien töpinäksi.
Punahiuksinen nainen asteli näin ollen Luffyn vierelle ja laski kätensä tämän olalle, saaden hetkeksi pojan huomion. Naisen siniset silmät kohtasivat pojan omat, tummat silmät, jolloin kaksikko katsoi toisiaan pienen hetken, jonka jälkeen Felizia sanoi; "Minulla on idea, miten saamme sen paskiaisen nalkkiin.. Mutta sinun pitää luottaa minuun, okei?"
Punaliivinen poika katsoi tuima ilme kasvoillaan vieressään olevaa naista, nyökkäsi tälle, jolloin Felizia huusi täydellä voimalla; "TULE ESIIN SENKIN NELISILMÄINEN KUSIPÄÄ!"
"Mitä sinä oikein teet?!" Nami huusi mielessään ja katsoi hikipisara ohimollaan tuota punahiuksista naista.
Silloin Felizia huomasi sivusilmällään, kuinka takana oleva kivikko lohkeili Kuron tekniikan voimasta. Iskut tulivat koko ajan lähemmäs ja lähemmäs, mutta ensiksi ne vain pyyhkäisivät kaksikon läheltä, aiheuttaen näille vain muutamia pieniä haavoja.
"Anna tulla.. Tässä me olemme..!" Felizia mietti ja juuri silloin kallio lohkesi Luffyn oikealta puolelta, jolloin samalla joku myös selvästi vilahti heitä kohti.
"KÖYNNÖSHAARNISKA!" Punahiuksinen nainen huusi, jolloin kädestä, jonka tämä oli laskenut Luffyn olalle, purkautui paksut köynnökset pojan ympärille. Samaisella sekunnilla jokin sivalsi kaksikkoa rajulla voimalla, saaden Luffyn ympärillä olevat köynnökset hajoamaan osittain, mutta kaikesta huolimatta nämä suojasivat poikaa suurimmalta vahingolta, vaikka tämän kehoon haavoja tulikin. Samalla Luffy kuitenkin katsoi kauhun vallassa, kuinka punahiuksisen naisen raadeltu ruumis lensi kaaressa pienen matkan päähän, tömähtäen solan kivikkoiseen maahan. Kuin pisteeksi iin päälle, Kuron Shakushi kuitenkin sivalsi naisen ruumista vielä uudestaan, saaden sen lentämään irvokkaasti repsottaen vielä hetken matkaa. Lopulta Felizian runneltu keho lämähti maahan, jolloin siitä samalla irtoili enemmän ja vähemmän kasvimaista massaa.
"FELIZIA!" Luffy karjaisi silmät selällään. Siinä samassa Kuro ilmestyi kuin tyhjästä punahiuksisen naisen ruumiin viereen, jolloin punaliivinen poika loi tähän murhaavan katseen. Entinen hovimestari ei tätä kuitenkaan hätkähtänyt vaan huudahti; "Näetkö.. Näetkö nyt! Ystäväsi on kuollut..! Teidän takianne myös rakas miehistöni on puolikuollut! Tämä on todellista kauhua! Teidänlaisenne kakarat eivät voi ikinä-!"
Mutta silloin Kuro tunsi, kuinka jokin tarttui häneen kiinni. Silmälasipäinen mies katsoi alaspäin ja samassa tämän kasvot vääristyivät kauhusta ja epäuskosta; Felizian runneltu käsi oli tarttunut tiukasti hänen vasemman nilkkansa ympärille. Entinen hovimestari karjaisi ja sivalsi nopeasti ehjällä miekkakäsineellään punahiuksisen naisen kättä, saaden sen hajoamaan ja irrottamaan otteensa, jolloin Kuro siirtyi Äänettömän Askeleensa avulla nopeasti kauemmaksi.
Päästyään mielestään turvallisen välimatkan päähän, Kuro ilmaantui jälleen näkyviin ja silloin hän näki kunnolla, kuinka tuo kuolleeksi oletettu, pisamakasvoinen nainen nousi hitaasti ylös ja kuinka tämän runneltu keho alkoi korjaantua entiseen muotoonsa. Shakushin tekemät viillot umpeutuivat ja lopulta Kuron sekä Luffyn edessä seisoi punahiuksinen nainen, jonka ulkomuoto oli jälleen yhtä normaali kuin aikaisemminkin.
"Miten..! MITEN!? SINÄ KUOLIT! SAIT SUORAN OSUMAN SHAKUSHISTA! MITEN MUKA..?!" Kuro karjui hampaat irvessä.
"Kannattaisi ensin selvittää loppuun asti, että minkälainen pirunmarja vastustajalla on käytössä.." Felizia vastasi leveästi virnistäen ja jatkoi; "Minun marjani sattuu olemaan Logia-tyyppiä.. Näin ollen miekkojesi iskut eivät vahingoita minua suoraan!"
"TUO ON MAHTAVAA!" Kuului äkkiä Luffyn innokas huuto, joka sai pisamakasvoisen naisen hätkähtämään. Punaliivinen poika juoksi punapään luo ja katsoi tätä joka kulmasta tähdet silmissään. Samalla myös naisen aikaisemmin luoma kasvusto putoili pois Luffyn päältä. Poika oli jo täysin unohtanut sen, että tämä oli luullut Felizian jälleen kuolleen muutama minuutti takaperin.
"RIITTÄÄ!" Kuro karjaisi, jolloin Luffykin kiinnitti taas huomionsa tuohon silmälasipäiseen mieheen. "TÄMÄ EI MUUTA MITÄÄN! SILVON SINUT VAIKKA TUHAT KERTAA, KUNNES ET KASVA ENÄÄ UUDELLEEN! SEN JÄLKEEN HOITELEN TEIDÄT KAIKKI! TE ETTE TULE PILAAMAAN SUUNNITELMAANI! KUULITTEKO! TE KUOLETTE TÄSSÄ JA NYT!" Kuro raivosi suorastaan sekopäisenä.
"Olet väärässä, kuten aina. Sinä hävisit!" Felizia sanoi.
"TURPA KIINNI NARTTU!" Kuro sähähti ja alkoi jälleen vaappua puolelta toiselle. "SHAKUSHI!" Entinen hovimestari huusi ja katosi silmänräpäyksessä. Tämän jälkeen miekan jälkiä alkoi taas ilmestyä ympäri solaa, mutta samalla hetkellä punahiuksinen nainen nosti kätensä ylös ja sanoi; "Hävisit juurikin silloin kun annoit minun tarttua jalkaasi!"
Juuri kun Kuron hyökkäys oli kääntymässä Felizian ja Luffyn suuntaan, punahiuksinen nainen huusi ja napsautti samalla sormiaan; "ISTUTUS!" Siinä samassa kuului hirveä rymähdys, kun silmälasipäinen mies rämähti maahan kesken kaiken, jonka jälkeen tämä näki, kuinka hänen jalkojensa ympärille oli kasvanut paksut, tiukkaan kiertyneet köynnökset. Entinen hovimestari nousi vaivoin ylös, yrittäen saada kasvit irtoamaan, mutta tuloksetta.
"MITÄ SINÄ TEIT!" Kuro karjaisi.
"Kiinnitin jalkaasi siemenen kun otin siitä kiinni.. Tiesin, että sillä lailla saisimme sinut pysäytettyä. Mutta toki se vaati, että ottaisin hyökkäyksesi vastaan ensimmäisellä kerralla. Sillä lailla pudotit suojauksesi kun luulit minun kuolleen.. Kaikki meni juuri kuten olin suunnitellut." Felizia selitti.
"Tuo nainen.. Uskomatonta..!" Nami mietti silmät selällään, tämän katsellessa taistelua laivan kannelta.
"SINÄ SENKIN-!" Kuro aloitti, mutta silloin Felizia kääntyi Luffyn puoleen ja huudahti; "Kumipoika! Sinun vuorosi!"
"JES!" Luffy sanoi innoissaan ja siinä samassa tämä hyppäsi Kuroa kohti, kiertäen kätensä tiukasti tämän hartioihin, ristien samalla jalkansa miehen selän taakse. Näin silmälasipäinen mies oli täysin kyvytön tekemään minkäänlaista vastarintaa.
"Yritäppä nyt käyttää sitä ihme tekniikkaasi uudelleen!" Luffy sanoi leveästi virnistäen samalla, kun punahiuksinen nainen alkoi astelemaan kauemmaksi, valmistautuakseen viimeiseen iskuun..
"PYYDÄN! LOPETA JO! MINÄ.. MINÄ KIRJOITAN TESTAMENTIN! MUTTA ÄLÄ ENÄÄ VAHINGOITA POIKIA! Kaya huusi voimiensa takaa. Hypnotisoija oli tällä aikaa saanut hoideltua Ninjinin ja Tamanegin pois pelistä. Ainoastaan Piiman oli enää pystyssä ja tämä yrittikin vielä osua Jangoon pesäpallomailallaan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Samalla poika yritti vielä vakuuttaa Kayaa suostumasta miehen ehtoihin; "Älä tee sitä Kaya-neiti! Jos kirjoitat testamentin, hän tappaa sinut!"
"Idiootti nainen.. Älä yritä neuvotella kanssani!" Jango ärähti. Silloin mies nosti toista jalkaansa, ennen kuin jatkoi; "Kapteeni Kuro sanoi, että minun pitää.. TAPPAA TEIDÄT KAIKKI!" Tämän jälkeen hypnotisoija potkaisi Piimania kovalla voimalla, saaden pojan lentämään täysillä päin lähintä puuta, jonka jälkeen tämä tömähti kahden ystävänsä viereen.
"PIIMAN!" Kaya huusi ja silloin nuori nainen näki maassa yhden Jangon metallisista renkaista. Tyttö nappasi sen käteensä, asettaen sen lähelle kaulaansa. "ELLET LOPETA.. MINÄ TAPAN ITSENI! SITTEN ET AINAKAAN SAA TESTAMENTTIA!" Vaaleahiuksinen nainen julisti.
"HEI HEI HEI! ÄLÄ SAA MITÄÄN TYPERIÄ PÄÄHÄNPISTOJA! Minä tarvitsen testamenttisi! Jos en saa sitä, olen suurissa vaikeuksissa!" Hypnotisoija huusi kauhuissaan. Kun Kaya ei edelleenkään laskenut rengasta kaulansa läheltä, Jango huokaisi ja antoi periksi; "Huoh..! Hyvä on. Minä päästän penikat menemään.. Vaikka he eivät muutenkaan missään juoksukunnossa ole." Tämän jälkeen kalpea nainen laski renkaan alas, kun Jango vuorostaan kaivoi povitaskustaan paperin ja kynän.
Hetkeen ei seuraavaksi kuulunut kuin kynän hiljaista rapinaa, Kun Kaya kirjoitti testamenttiaan Jangon antamaan paperiin. Hypnotisoija katseli tarkkaan, että kaikki sujui hyvin ja lisäsi lyhyesti; "Muista lisätä siihen myös peukalonjälkesi."
Samaan aikaan kolme poikaa makasi maassa hiljaa ja miettivät tilannettaan. Silloin Piiman kuiskasi hiljaa kahdelle ystävälleen; "Jos nyt vain esitämme tajuttomia niin tulemme selviämään..?"
"Luulen niin.. Kaya-neiti pelasti meidät.." Tamanegi vastasi.
"Eikö kapteenikin aina sanonut, että jos tiedät häviäväsi, sinun on vain parempi paeta..?" Ninjin totesi tahollaan. Kolmikko oli hetken hiljaa, kunnes Piiman jälleen puhui; "Mutta.. Mutta Kapteeni on valehtelija!"
"Nytkin hän taistelee urheasti yhdessä Vara-Kapteenin kanssa, vaikka oli yltäpäältä veressä ja saanut ties kuinka pahoja iskuja! Siltikin.. Hän.. He molemmat olivat valmiita suojelemaan meitä!" Tamanegi mutisi hampaitaan kiristellen.
"Me olemme Usopp-Merirosvot.. Kapteeni ja Vara-Kapteeni luottavat meihin.. Me emme saa antaa Kaya-neidin kuolla..!" Ninjin vastasi tuimana. Silloin kolme poikaa katsoivat toisiaan ja nyökkäsivät kukin tahoillaan, kasvoillaan päättäväinen ilme.
Samaan aikaan Jango luki vielä läpi Kayan kirjoittamaan testamenttia; "Täten jätän kaiken omaisuuteni hovimestarilleni Klahadorelle." Hypnotisoija nyökkäsi hyväksyvästi ja taitteli tämän jälkeen paperin povitaskuunsa, lisäten samalla; "Se näytti oikein hyvältä. Säästyin jopa vaivalta langettaa sinut hypnoosiin.." Seuraavaksi mies alkoi pyörittämään toisessa kädessään metallista rengasta ja puhui vielä lyhyesti; "Nyt sinun täytyy vain kuolla! Jos olet elossa, kirjoittamasi testamentti on yhtä arvokas kuin pala paperia."
"Muista, että lupasit, ettet vahingoita poikia millään tavalla!" Kaya vastasi lyhyesti.
"Älä huoli. Vaikka en siltä näytäkään, olen sanani mittainen mies!" Jango virnisti.
Tämän jälkeen Kaya laski kalpeat, hikiset kasvonsa alaspäin. Nainen katsoi täriseviä käsiään ja puristi takkinsa helmaa, kun Usoppin virnistävät kasvot nousivat tämän mieleen. Kalpea nainen hymyili vienosti ja ajatteli viimeisillä hetkillään; "Usopp.. Anteeksi, etten voinut olla tämän enempää hyödyksi… Kiitos.. Kiitos kaikesta.. Hyvästi…"
"TUOLLA HE OVAT!" Usopp karjaisi juuri tällä samaisella hetkellä. Pitkänenäinen poika oli huomannut Kayan ja Jangon puiden keskellä ja takoikin nyt kantajaansa joka puolelta, saadakseen tämän huomion. Zoro pysähtyi siinä samassa, Usoppin vielä osoittaessa siihen suuntaan, missä hypnotisoija seisoi metallinen rengas kädessään, valmiina iskemään Kayaan lopullisen iskun.
"LUOJA KIITOS! KAYA ON VIELÄ HENGISSÄ! Mutta hän on kuitenkin edelleen vaarassa! Laske minut alas, jotta-!" Usopp huusi, mutta tömähti siinä samassa maahan kesken lauseen, Zoron pudottaessa hänet, jotta miekkamies pääsisi etenemään nopeammin.
"PAHUKSEN HYPNOTISOIJA! SINUN ON PAREMPI LUOVUTTAA!" Zoro karjaisi, saadakseen Jangon huomion. Samalla miekkamies kuitenkin tiesi, että hän ei ehtisi kaksikon luo tarpeeksi nopeasti. Samalla Jango näkikin, kuinka Zoro juoksi heitä kohti, jolloin mies päätti hoitaa hommansa loppuun ja tarttui Kayaa kurkusta, nostaen metallisen renkaan iskuvalmiuteen.
"ÄLÄ LUULEKKAAN!" Kuului siinä samassa kolmen pojan yhteinen huuto, kun nämä syöksyivät Jangoa kohti, pitäen Tamanegin lapiota koholla. Kuului inhottava rusahdus, kun lapion metallinen kauha osui suoraan hypnotisoijan takapuoleen. Jango ulvahti kivusta, mutta siitäkin huolimatta miehen onnistui potkaista kolme poikaa pois kimpustaan. Tämän jälkeen aurinkolasipäinen mies tarttui Kayaa uudestaan kurkusta ja kohotti aseensa valmiiksi, huutaen samalla Zorolle, joka oli ehtinyt tänä aikana juoksemaan lähemmäksi; "HYVÄ YRITYS, MUTTA ON JO LIIAN MYÖHÄISTÄ HUIVIVEIKKO!"
"Niinkö luulet?!" Zoro virnisti ja sivalsi siinä samassa läheisestä puusta oksan irti.
"Hyvä! Tuo risu olikin vain tiellä!" Usopp hihkaisi.
"Mitä?!" Jango huudahti ihmeissään.
"Usopp..!" Kaya huudahti silmät selällään.
"KAPTEEEEENI!" Kolme poikaa huusivat riemuissaan.
"Anna mennä!" Zoro sanoi mielessään ja katsahti Usoppin suuntaan.
"PURE TÄTÄ HYPNOOSIMAAKARI!" Pitkänenäinen poika julisti ja viritti ritsansa valmiiksi.
"HELVETTI! IRTI MINUSTA!" Kuro raivosi.
"Kolmen vuoden työsi valui täysin hukkaan." Luffy sanoi.
"Mitä sinä sanoit!" Kuro vastasi ja yritti pyristellä irti kumipojan otteesta, mutta tuloksetta. Miehen tilannetta ei myöskään auttanut, että punahiuksisen naisen luomat köynnökset puristivat tämän jalkoja entistä tiukemmin.
"Ka- Katsokaa! He ovat saaneet Kapteeni Kuron nalkkiin!" Yksi Mustan Kissan piraateista huudahti.
"Eli.. Jos he nyt voittavat.. Niin mehän.. Mehän selviämme..!" Toinen vastasi.
Siinä samassa kaikki merirosvot alkoivat riemuiten kannustaa Feliziaa ja Luffya. Miesten iloa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun punahiuksinen nainen karjaisi; "ENKÖ MINÄ JO SANONUT, ETTÄ TURVAT UMPEEN!" Samalla myös Luffyn pää ilmestyi naisen viereen, jolloin merirosvojen silmät pullahtivat päästä, kun nämä näkivät, kuinka poika oli venyttänyt kaulansa äärimmilleen.
"NIIN JUSTIINSA! TEIDÄN KANNUSTUSTA TÄÄLLÄ EI TARVITA! TEKIN SAATTE OSANNE, ODOTTAKAAS VAIN!" Mustahiuksinen poika karjaisi vihaisesti. Tämän jälkeen Luffy puhutteli vielä lyhyesti vieressään olevalta naiselta; "Felizia, valmista?" Silloin nainen kohotti oikean kätensä, puristaen sen nyrkkiin, jolloin siitä purskahti esiin isohkoja ja paksuja, ohdakemaisia piikkejä.
"Niin valmista kuin voi vaan olla.." Felizia virkkoi ja kääntyi ympäri. Kuron ja pisamakasvoisen naisen katseet kohtasivat sillä hetkellä vielä lyhyesti toisensa, jonka jälkeen punapää vielä sanoi; "Kuka se typerys tässä lopulta olikaan?" Siinä samassa Felizia syöksähti liikkeelle ja vetäisi piikkimäisen kätensä taaksepäin.
"OHDAKE..!" Sinisilmäinen nainen huusi.
"GUMI-GUMI..!" Luffy sanoi, tämän kaulan virittyessä.
"Miten… Miten tämä on mahdollista..?! Minun.. Minun suunnitelmani..! MINUN SUUNNITELMANI EI VOI EPÄONNISTUA!" Kuro karjaisi voimiensa takaa.
"ERIKOISTEKNIIKKA; KAYAKUBOSHI!" Usopp karjaisi ja ampui panoksensa suoraan kohti Jangoa. Hypnotisoija ei ehtinyt reagoida mitenkään ja seuraavassa hetkessä kuuluikin hirveä pamahdus, Usoppin panoksen osuessa suoraan miehen naamaan.
"NYRKKI!" Felizia karjaisi ja iski piikikkään kätensä rusentavalla voimalla Kuron keskivartaloon. Entinen hovimestari taipui iskun voimasta melkein kaksinkerroin, tämän oksentaessa suustaan hirveän määrän verta. Samalla kuului myös Luffyn raivoisa karjaisu; "KONGI!" Tämän jälkeen pojan venytetyn kaulan tukema pää iskeytyi pamahtaen Kuron naamatauluun, saaden silmälasipäisen miehen kaulan venähtämään iskun voimasta irvokkaasti taaksepäin.
Taistelut ovat ohi! Ystävämme selvisivät ja ensi kerralla onkin sitten aika sanoa hyvästit Syrup Villagelle. Mutta mitä seuraavaksi? Aikooko Felizia esimerkiksi aloittaa oman seikkailunsa ja perustaa Punakallo-Piraatit uudelleen vai liittyykö hän tuon omalaatuisen Olkihattuisen pojan joukkioon?
Näihin kysymyksiin saatte jälleen vastaukset seuraavassa luvussa ;D!
Siihen asti, voikaa hyvin!
-WillofJ-
