LUKU 19
Palkkionmetsästäjiä ja muita yllätyksiä

Felizia paiskasi keittiön oven auki, jonka jälkeen punahiuksinen nainen näki alhaalla kannella siniseen puseroon sekä paitaan pukeutuneen, aurinkolasipäisen miehen, jonka vasemmasta poskesta erottui jonkinlainen tatuointi ja joka heilutti kädessään jykevän näköistä miekkaa. Kaksikon katseet kohtasivat toisensa lyhyesti, kunnes pisamakasvoinen nainen huudahti; "Kuka hitto sinä olet?!"

"Kuka minä olen..?" Mies vastasi ja jatkoi lyhyesti; "Minunhan tässä pitäisi kysyä… ETTÄ KUKA HELVETTI SINÄ LUULET OLEVASI?!" Samalla hetkellä tuntematon miekkamies syöksähti teräase koholla eteenpäin ja sivalsi raivoisasti kohti punahiuksista naista, joka hyppäsi siinä samassa korkealle ilmaan, väistäen näin helposti vastustajansa hyökkäyksen. Miehen miekka kuitenkin osui ikävästi laivan köynnösten peittämään kaiteeseen, leikaten sen siististi hajalle.

Samaan aikaan Nami, Usopp sekä Luffy tiirailivat keittiön ikkunasta ulos ja katselivat, kuinka joukon strategisti otti yhteen tuon tuntemattoman hyökkääjän kanssa. Tällä välin Zoro istuskeli rennosti keittiön lattialle ja huikkasi lyhyesti; "Kuinka monta vihollista siellä oikein on?"

"Näyttäisi olevan vain yksi.. Tai niin ainakin luulen." Nami vastasi hikikarpalot kasvoillaan, Usoppin ja Luffyn tungeksiessa tämän vieressä ja yrittäessään nähdä ulos paremmin.

"No sitten voitte antaa Felizian hoidella hänet." Miekkamies vastasi ja asettui rennompaan asentoon.

Tällä välin punahiuksinen nainen sekä tuntematon miekkamies olivat siirtyneet laivan pääkannelle, missä Felizia nyt väisteli miehen miekaniskuja yllättävän helpon oloisesti. Aurinkolasipäinen mies kirosi lyhyesti, kun jälleen yksi miekan sivallus ohitti hänen vastustajansa.

"Pysy hetki paikallasi!" Mies ärisi ja kohotti miekkansa, iskien sen kuitenkin jälleen senttikaupalla ohi.

"Ei tämä niin toimi!" Felizia huudahti takaisin, heilauttaen itsensä takavoltilla kauemmaksi, samalla kun aurinkolasipäinen mies valmistautui seuraavaan iskuunsa.

"Olen tappanut lukemattomia piraatteja.. Ja silti tuollainen nimetön pikkusintti.. USKALTAA VAHINGOITTAA MUN KUMPPANIA!" Mies karjaisi ja syöksähti jälleen Feliziaa kohti miekka koholla. Tällöin sinisilmäinen nainen asettui iskuasentoon ja samalla tämän käsissä olevat köynnökset alkoivat paksuuntua.

Samalla hetkellä keittiössä istuskeleva, vihreähiuksinen miekkamies oli tunnistavinaan tuntemattoman miehen äänen. Zoro nousi siltä seisomalta ylös ja lähti astelemaan kohti keittiön ovea samalla, kun ulkona tapahtuva yhteenotto oli saamassa loppuhuipennuksensa.

"Vai että kumppania?" Pisamakasvoinen nainen vastasi tuimana, ennen kuin tämä hypähti ylöspäin, väistäen miehen raivokkaan iskun, joka osui laivan kanteen. Samalla naisen toisesta kädestä syöksähti liikkeelle tuttu, kasvimainen köynnös, joka luikersi siinä samassa miehen ylävartalon ympärille. Tuntematon miekkamies ei saanut sanaa suustaan, vaan katsoi suu kauhusta ammollaan, kuinka köynnösmäinen kasvillisuus tiukentui tämän ympärille, samalla kun punahiuksinen nainen keräsi vauhtia ja tämän jalkojen iskeytyessä takaisin kannelle, hän nykäisi kovalla voimalla köynnöksiin sidottua miestä, saaden tämän kohoamaan ilmaan.

"En tiedä, mitä sinä oikein selität.. Mutta älä.." Felizia aloitti ja heilautti köynnösten peittämää kättään, jolloin mies lähti siihen sidottuna kiitämään kohti laivan alakerran seinää.

"HAJOTA MEIDÄN LAIVAA!" Pisamakasvoinen nainen karjaisi ja samalla kuului rusahtava mäjähdys, kun köynnösten täyttämä, kasvimainen käsi täräytti miehen täysillä päin laivan puista seinää. Mies korahti tuskasta ja veri purskahti tämän nenästä samalla, kun köynnökset irtaantuivat hänen kehostaan ja luikersivat takaisin punahiuksisen naisen ojennetun käden sisään.

"Me- Melkein sain hänet.." Mies korisi hiljaa ja tömähti selälleen laivan kannelle.

"Eiköhän tuo riittänyt.. Helvetti.. Ilmestyä nyt tuolla lailla raivoamaan ilman hyvää syytä.." Felizia tuhahti kun samassa keittiön ovi avautui ja Zoro asteli katsomaan taistelun lopputulosta. Vihreähiuksinen mies tiirasi heti seuraavaksi kannella makaavan miehen suuntaan ja sanoi lyhyesti; "Hetkinen.. Luulinkin tunnistaneeni äänesi.. Johnny, etkö se olekin sinä?!"

Silloin aurinkolasipäinen mies nosti hieman katsettaan ja katsoi ylhäällä seisovaan mieheen. Siinä samassa Johnnyksi puhuteltu tyyppi nousi seisomaan ja huusi silmät selällään; "VE- VELI ZORO?! OLETKO SE TODELLA SINÄ?!" Tämä sai myös Felizian kiinnittämään huomionsa molempiin miehiin samalla, kun Zoro lisäsi; "Missä Yosaku oikein on? Eikö hän yleensä ole sinun kanssasi?"

"YOSAKU.. NO.. NO HÄN..!" Johnny aloitti.

"Tuntevatko he toisensa..?" Usopp kysyi hermostuneesti, hien valuessa pitkin tämän kasvoja.

"Mitä oikein on tekeillä?" Nami lisäsi, Felizian ja Luffyn myöskin ihmetellessä tahoillaan tätä äkkinäistä juonenkäännettä.


"Eli Yosaku on sairas?!" Zoro huudahti ja katsoi sinipuseroista miestä. Johnny oli hetki sitten kantanut Yosakuksi mainitun kumppaninsa Going Merryn kannelle. Kyseinen mies oli valkoinen kuin lakana ja tämän nenästä sekä suusta valui tasaisesti verta. Miehen keskivartaloon oli sidottu myös siteitä, koska siinä oleva haava oli auennut uudestaan. Johnny katsoi kyyneleet silmissään kannella makaavaa kumppaniaan kun tämä samalla puhui Zorolle ja tämän ystäville.

"Hän oli kunnossa muutama päivä takaperin.. Mutta yhtäkkiä hän vain kalpeni ja sen lisäksi menetti tajuntansa vähän väliä! Minulla ei ole mitään käsitystä, mikä hänellä voisi olla hätänä.." Johnny totesi ääni täristen, kunnes jatkoi; "Kaiken lisäksi hänen hampaansa ovat alkaneet irtoilla sekä vanhat haavat avautua.. En todellakaan tiedä, mitä muuta voisin enää tehdä. Kun yritin antaa hänen levätä tuon läheisen kallion luona.. Niin yhtäkkiä tämä laiva ampuukin meitä tykillä!"

Tässä kohtaa Luffy ja Usopp katsoivat kaksikkoa suut järkytyksestä avonaisena, koska pojat olivat olleet ne, jotka kyseiseen kallioon olivat aikaisemmin tykillä ampuneet. Molemmat pojat kumarsivat syvään ja sanoivat synkällä äänellä; "Me.. Me olemme todella, todella pahoillamme!"

"Ei tässä enää mitään voi.. Tehty, mikä tehty.." Johnny vastasi ja lisäsi; "Olisihan se helppoa, jos kaikki asiat selviäisivät pelkällä anteeksipyynnöllä, mutta kun ei niin ei.." Tämä sai olkihattuisen pojan ja hänen pitkänenäisen toverinsa katsomaan aurinkolasipäistä miestä kyyneleet silmissään.

Hetkeen ei kuulunut muuta kuin kolmen miehen hiljaista nyyhkytystä, kunnes Johnny jälleen puhui; "Yosaku ja Johnny.. Meidän nimemme olivat sen verran kuuluisia, että ajoittain niiden pelkkä mainitseminen sai merirosvojen puntit tutisemaan pelosta.. Me työskentelimme vuosia yhdessä palkkionmetsästäjinä.. Näinkö meidän yhteinen taipaleemme tulee lopulta päättymään.." Aurinkolasipäinen mies niiskutti samalla, kun Zoro ja Felizia tuijottivat tätä epäuskoisen näköisinä.

"VOI HYVÄ JUMALA MINKÄLAISIA ÄÄLIÖITÄ TE OLETTE!" Kuului Namin äkkinäinen huuto, jolloin Felizia, Zoro sekä Johnny kääntyivät katsomaan tuota oranssihiuksista naista.

"MITÄ SINÄ OIKEIN SANOIT?!" Zoro jyrähti.

"Osoita nyt vähän hienotunteisuutta! Mieshän on kuoleman kielissä!" Felizia lisäsi tuimana.

"Neiti hyvä.. Jos pilailet ystäväni kärsimyksellä, en vastaa seurauksista.." Johnny lopetti ja tarttui miekkaansa.

Nami ei kuitenkaan vastannut sen kummemmin mitään kolmikon sanoihin, vaan sanoi rauhallisesti; " Luffy! Usopp! Keittiössä on muutamia limettejä. Menkää ja puristakaa mehu niistä irti, jonka jälkeen tuotte sen takaisin tänne! Nyt heti!" Tällöin mainittu kaksikko lähti rivakasti juoksemaan kohti laivan keittiötä.

"Limettejä..? Mitä ihmettä..?" Johnny ihmetteli.


Oli kulunen jokunen hetki, kun Luffy ja Usopp olivat palanneet keittiöstä mukanaan tuopillinen tuoretta limettimehua. Nami oli tämän jälkeen ohjeistanut poikia kaatamaan juoman Yosakun suuhun, jolloin pojat olivat tehneet työtä käskettyä. Kaksikon juottaessa kuoleman kielissä olevaa miestä, Nami oli kääntynyt Johnnyn ja muiden puoleen.

"Hän kärsii keripukista.. Jos ei ole liian myöhäistä, toverisi pitäisi toipua muutamassa päivässä." Nami sanoi aurinkolasipäiselle miehelle.

"OLETKO TOSISSASI SISKO HYVÄ?!" Johnny huudahti helpottuneena.

"Pyydän.. Älä sano minua siskoksi.." Nami vastasi hikipisara otsallaan ja jatkoi; "Aikoinaan keripukki oli varsinainen kuolemantuomio merellä liikkujille.. Sen aiheuttaa C-vitamiinin puutos, jota yleensä on useimmissa hedelmissä ja kasviksissa. Ennen vanhaan se oli hyvin yleinen tauti, koska sen ajan laivoissa ei ollut oikeanlaista tekniikkaa hedelmien ja vihannesten pitkäaikaiseen säilytykseen.."

Tällä välin Luffy ja Usopp olivat saaneet juotettua mehun Yosakulle, jolloin olkihattuinen poika kääntyi oranssihiuksisen naisen puoleen ja totesi ihmeissään; "Vaaauu! Sähän olet ihan kuin joku lääkäri!"

"Jep! Minä tiesin alusta alkaen, että tuo nainen on erityistapaus. Usoppin silmät eivät koskaan petä!" Pitkänenäinen poika lisäsi ylpeänä.

"Miksi ihmeessä minä en muistanut tuota keripukki-asiaa! Hyvää työtä Nami-siskoseni!" Felizia sanoi ilkikurisesti ja iski silmää pinkkipaitaisen naisen suuntaan.

"JOS AIOTTE PURJEHTIA, TEIDÄN PITÄISI TIETÄÄ TAI MUISTAA EDES TÄMÄN VERRAN! JESTAS TEIDÄN TYHMYYTENNE TULEE VIELÄ TAPPAMAAN MEIDÄT KAIKKI! ÄLKÄÄKÄ KUKAAN EDELLEENKÄÄN SANOKO MINUA SISKOKSI!" Nami ärjyi hampaat koomisen terävinä.

Samassa kuului myös riehakkaita huudahduksia, jotka kiinnittivät seuraavaksi kaikkien huomion. Yosaku oli kuin taikaiskusta jälleen entisellään ja nyt mies hyppi ja riemuitsi aurinkolasipäisen toverinsa läsnäollessa; "Jes! Meikäläinen on täynnä vitamiineja ja valmiina toimintaan!"

"ET HELVETISSÄ VOI PALAUTUA NOIN NOPEASTI!" Nami karjui.

Samassa tuo erikoinen kaksikko kuitenkin vakavoitui, jolloin kumpikin miehistä kääntyi muuhun viisikkoon päin ja esitteli itsensä virallisesti. Ensiksi puhui tuo tuttu siniseen huppariin ja paitaa pukeutunut, ruskeahousuinen ja mustat aurinkolasit omaava mies, jonka selän takana roikkui myös jykeväteräinen, suurehko miekka; "Pahoittelut! Emme esittäytyneet vielä kunnolla! Nimeni on Johnny!"

"Ja meikäläinen on Yosaku! Ollaan veli Zoron kolleegoita! Mukava tavata teidät kaikki!" Puhui vuorostaan lyhythiuksinen, punaiseen ninjamaiseen otsapantaan, valkoiseen paitaan, vihreään pitkään takkiin sekä ruudullisiin shortseihin pukeutunut mies, joka samalla sytytti itselleen vielä tupakan. Myös tällä miehellä roikkui selän takana samanlainen miekka kuin hänen toverillaan. Yosaku veti pitkän henkosen savukkeestaan ennen kuin lisäsi vielä loppuun; "En tiedä kuinka kiittäisin teitä kaikkia! Olin varma, että loppuni oli jo lähellä!"

"Mutta olen kyllä yllättynyt!" Totesi vuorostaan Johnny ja jatkoi; "En olisi ikinä uskonut, että kuuluisasta palkkionmetsästäjä Zorosta olisi itse tullut piraatti!"

Samassa kuului kuitenkin tuskallinen korahdus ja heti perään Yosakun suusta purskahti hillitön määrä verta. Vihreätakkinen mies valahti siinä samassa jälleen kalpeaksi ja rojahti pyörtyneenä laivan kannelle.

"YOSAKU!" Johnny huudahti kauhuissaan.

"NYT JUMALAUTA TURPA KIINNI JA LEPÄÄ KUNNOLLA!" Zoro karjaisi hikipisara ohimollaan.


Johnny oli jäänyt valvomaan kumppaninsa olotilaa sillä aikaa kun Felizia, Luffy, Zoro, Nami ja Usopp olivat siirtyneet keskustelemaan hieman syrjemmälle. Viisikko kävi läpi sen hetken tilannetta ja sitä, mitä he tekisivät seuraavaksi.

"Tämä oli hyvä opetus meille kaikille.." Nami totesi.

"Tämmöisiä vaaroja me tulemme kohtaamaan pitkillä matkoilla." Zoro sanoi.

"Yosaku olisi kuollut, ellemme olisi osuneet kohdalle.." Usopp lisäsi nojaillessaan laivan mastoon.

"Emme tule selviämään pitkään, jos ruokavarastojamme ei hyödynnetä monipuolisesti.." Felizia tuumasi.

"Jep.. Jonkun tosiaankin pitää ottaa se kontolleen.. Me tarvitsemme laivakokin!" Usopp yhtyi punapään lauseeseen.

"Mietti sitä miltä kantilta tahansa, sitä tärkeämpää taitoa ei voisi ollakaan, kun olet liikkumassa merellä." Nami lopetti.

Olkihattuinen poika oli tällä välin kuunnellut toveriensa keskustelua, kunnes tämä äkkiä virnisti leveästi ja totesi hymyillen; "Se on sitten päätetty! Me etsitään laivakokki! Saadaan sitten syödä herkkuja merelläkin!"

"Mutta mistä me-" Felizia aloitti, mutta silloin Johnny asteli porukan luo ja viittoi kädellään saadakseen joukon huomion.

"Jos etsitte kokkia, niin minä tiedän loistavan paikan! Toki on eri asia sen suhteen, onnistutteko värväämään jonkun.." Johnny sanoi ja kertoi sen jälkeen lyhyesti ravintolalaivasta, joka sijaitsisi noin kahden-kolmen päivän purjehduksen päässä.

"..Pitää kuitenkin muistaa, että ravintola sijaitsee lähellä Grand Linea, joten saattaa olla, että voimme törmätä siellä myös vaarallisiin tyyppeihin." Johnny lopetti ja kääntyi sen jälkeen lyhyesti vielä Zoron puoleen, lisäten tälle; "Kuulin myös, että se "haukansilmäinen mies" jota olet etsinyt, olisi myös nähty kerran aikaisemmin niillä main.."

Tämä tieto sai Zoron hätkähtämään, jolloin vihreähiuksisen miehen ilme muuttui samalla jotenkin jännittyneeksi. Samaan aikaan kun Johnny ehdotti, että hän neuvoisi reittiä ravintolalaivalle, punahiuksinen nainen huomasi Zoron jännittyneen olemuksen, jolloin tämä asteli miehen luo ja vilkaisi tätä kiinnostuneena.

"Hei, onko kaikki kunnossa?" Felizia kysyi lyhyesti.

"Mitä..? Juu, ei tässä mitään!" Zoro vastasi ja jätti hämmentyneen strategistin katsomaan kun miekkamies asteli takaisin muun porukan luo, joka samaisella hetkellä alkoi innoissaan valmistautua matkan seuraavaan etappiin.

Näin, poimittuaan mukaansa tuon erikoisen kaksikon eli Yosakun ja Johnnyn, Olkihattujen laiva muutti kurssiaan hieman pohjoisempaan, ottaen näin määränpääkseen merellä seilaavan ravintolalaivan..


"Hei! Te kaksi!" Kuului Felizian ärsyyntynyt huuto.

Päivä oli alkuillan puolella ja punahiuksinen nainen oli ollut tarkistamassa sen hetken tarvike-tilannetta. Tulleessan ulos varastohuoneesta ja astellessaan takaisin kohti laivan keittiötä, hän oli huomannut, kuinka heidän seuraansa liittynyt palkkionmetsästäjäkaksikko oli taas kerran tuijottanut häntä turhankin pitkään. Tätä oli alkanut tapahtumaan sen jälkeen, kun hän oli muiden toveriensa esimerkkiä seuraten (Zoroa lukuunottamatta) esitellyt itsensä etunimeltään. Feliziasta tuntui, että kaksikko salasi jotain, koska naisen aina vilkaistessa miehiin päin, nämä käänsivät katseensa pois ja esittivät tekevänsä jotain muuta.

Nyt pisamakasvoinen nainen oli päättänyt selvittää asian kertaheitolla ja saatuaan miesten huomion, nämä olivat jälleen kääntäneet katseensa pois mahdollisimman rivakasti. Felizia oli samalla myös huomannut, että Johnny mahdollisesti piilotti jotain puseronsa sisätaskuun.

"Hei! Ettekö kuule kun teille puhutaan!" Felizia totesi uudelleen ja asteli tuiman näköisesti miehiä kohti.

"Mitä? Siis joo, totta kai! Kuulimme joo!" Johnny sanoi hermostuneesti.

"Mitä voimme olla avuksi?" Yosaku lisäsi ja hymyili hieman turhankin leveästi.

Felizia pysähtyi miesten eteen ja tuijotti kaksikkoa sinisillä silmillään. Miehistä tuntui, että naisen katse suorastaan porautui heidän lävitseen, kun tämä samalla puhui heille; "Minusta vain on tuntunut.. Korjatkaa, jos olen väärässä.. Mutta ihan kuin te salaisitte jotain.. Ja jostain syystä vaikuttaa myös siltä, että se kyseinen asia liittyisi jollain tavalla minuun.."

Miehet vilkaisivat ensin toisiaan ja käänsivät sitten katseensa takaisin tuohon pisamakasvoiseen naiseen. Lopulta Johnny sai suunsa auki ja sopersi; "Mistä sinä tuollaista keksit? Me vain.. Tai siis Yosaku halusi kysyä sinulta jotain! Niin se oli! Yosaku halusi kysyä sinulta yhtä asiaa!" Tämän sanottuaan aurinkolasipäinen mies kääntyi hämmentyneen toverinsa puoleen.

"Mitä sinä selität?! Eihän minulla- Tai siis niin! Minulla oli sellainen asia, että.." Yosaku takerteli, mutta samassa kumpikin mies hiljeni nähtyään punahiuksisen naisen ilmeen, josta paistoi läpi jonkunasteinen julmuus. Kaksikon kasvoille alkoi siinä samassa nousta pelonsekainen, kylmä hiki kun Felizia puhui heille kylmällä äänellä; "Tiedättekö mitä minä ajattelen.. Minusta te suollatte ulos pelkkää paskaa.. Ja tiedättekö mitä tapahtuu ihmisille, jotka tekevät niin.."

Miehet tarrautuivat tiukasti toisiinsa samalla, kun Felizian kädet alkoivat siinä samassa muuttua kasvimaiseksi massaksi, joka alkoi luikertelemaan kohti kaksikkoa. Pitkät, murattimaiset köynnökset kiertyivät miesten jalkojen ympärille ja seuraavassa hetkessä molemmat jo roikkuivatkin ilmasta pää alaspäin, kun punahiuksisen naisen kasvimassaiset kädet nostivat heitä ylöspäin.

"AAAAAHHH! Hirviö! Hän on hirviö!" Yosaku huusi kyyneleet silmissään.

"Felizia-neiti! Ei me aiottu tehdä mitään pahaa! Ihan totta!" Johnny huusi ja vääntelehti paniikissa suuntaan ja toiseen.

"Miksi te sitten käyttäydytte niin epäilyttävästi! Aiotte kuitenkin ryövätä meidät tai jotain! Eikö niin?!" Felizia ärjäisi.

"Ei se sitä ollut! Me vain olemme-" Johnny aloitti, mutta siinä samassa keittiön ovi avautui ja samalla kuului tutun miekkamiehen ääni; "Johnny! Yosaku! Mitä te taas oikein mete-" Zoro kuitenkin pysähtyi kesken lauseensa nähdessään edessään tuon erikoisen näyn: Johnny ja Yosaku roikkuivat ilmassa, Felizian pitäessä näitä kiinni pirunmarjavoimillaan. Vihreähiuksinen mies tuijotti vuoroin ilmassa roikkuvaa kaksikkoa, vuoroin punahiuksista naista. Tätä kesti muutaman sekunnin, kunnes..

"MITÄ HELVETTIÄ SINÄ OIKEIN TEET?!" Zoro karjaisi osoittaen sanansa Felizialle.

"Tuota sinun pitäisi kysyä näiltä kahdelta! He suunnittelevat jotain! Minä vain otan selville, että mitä!" Felizia huudahti takaisin.

"MITÄ SINÄ SEKOILET!? PÄÄSTÄ HEIDÄT ALAS!" Zoro vastasi ja osoitti ilmassa roikkuvaa kaksikkoa.

"EN TODELLAKAAN! JOS SELVIÄÄ, ETTÄ HE UHKAAVAT MEITÄ JOTENKIN, MINÄ VISKAAN HEIDÄT MEREEN!" Felizia uhosi korottaen ääntänsä ja otti muutaman askeleen kohti laivan oikeaa reunaa.

"AAAAAHH! Me kuollaan!" Yosaku huusi kauhuissaan.

"Pyydän! Älä tapa meitä!" Johnny aneli.

"PÄÄSTÄ HEIDÄT ALAS! TAI MUUTEN..!" Zoro murisi ja hyppäsi alas kannelle.

"AI?! MUUTEN MITÄ?!" Felizia vastasi ja tuijotti tiukasti miekkamiehen suuntaan.

"Muuten.. En vastaa seurauksista.." Zoro sanoi, nostaen sen jälkeen peukalollaan yhtä katanoistaan, joka liikahti näin hieman esiin huotrastaan. Pisamakasvoinen nainen tuijotti pienen hetken ilta-auringon valossa välkehtivää miekkaa, jonka jälkeen tämän kasvoille levisi ilkeämielinen virnistys.

"Heh heh.. Oletko tosissasi?" Punapää kysyi ja katsoi vihreähiuksisen toverinsa suuntaan.

"Usko huviksesi.." Zoro hymähti.

"Siinä tapauksessa.." Felizia totesi lyhyesti, jonka jälkeen kuului kova tömähdys, kun Johnny ja Yosaku putosivat kannelle, strategistin kasvimaisten kourien irrotettua heistä otteensa. Zoro katsoi tapahtumaa kummissaan, kunnes näki, kuinka nainen asettui valmiusasentoon, tämän käsien muotoutuessa ensin normaaleiksi, minkä jälkeen niistä vuorostaan työntyi esiin pieniä piikkejä.

"Mitä sinä oikein..?" Zoro aloitti, kunnes näki, kuinka pisamakasvoinen nainen viittoi hänen suuntaansa parilla sormellaan.

"Anna tulla.. Sinähän uhosit tappaa minut ensimmäisellä treenikerralla.. Mutta usko pois, helppoa se ei tule olemaan!" Felizia uhosi ja hymyili ilkikurisesti.

Silloin myös miekkamiehen kasvoille levisi julma hymy, jonka jälkeen tämä vetäisi valkoisesta huotrasta esiin katanan, asettaen sen valmiusasemiin.

"Sinä olet se, jolla ei tule olemaan helppoa.." Zoro sanoi ja tuijotti sinisilmäistä vastustajaansa.

"Zoro! Mitä siellä oikein tapahtuu?! Eikös sinun pitänyt käydä kats-!" Kuului Namin äkäinen huuto, joka siinä samassa keskeytyi, kun oranssihiuksinen nainen katsoi ulos keittiön oviaukosta ja huomasi laivan kannella seuraavanlaisen näyn: Yosaku ja Johnny makasivat yhdessä mytyssä, Zoron ja Felizian valmistautuessa ilmiselvään yhteenottoon.

"MITÄ VITTUA TE OIKEIN TEETTE?!" Nami karjaisi hampaat koomisesti irvessä, jolloin naisen huuto sai myös Usoppin sekä Luffyn kurkistamaan ulos.

"Mitä kummaa täällä tapahtuu?!" Usopp huudahti ihmeissään, tämän huomatessa kannella saman tilanteen kuin Nami.

"Mitä? Mitä tapahtuu missä?!" Luffy huudahti ja kurkisti pitkänenäisen pojan takaa, tajuamatta tilanteesta sen enempää. Ja juuri samalla hetkellä Felizia ja Zoro syöksyivät toisiaan kohti, naisen kohottaessa piikikkään nyrkkinsä ja vihreähiuksisen miehen nostessa katanansa.

Nami peitti kauhuissaan silmänsä samaan aikaan kun ilmaa halkoi metallinen kalahdus. Oranssihiuksinen nainen kurkisti tämän jälkeen sormiensa raosta ja huomasi Usoppin ja Luffyn vanavedessä, kuinka Felizian ja Zoron iskut olivat pysähtyneet jykevään miekkaan, jonka Johnny oli juuri ennättänyt huitaista kaksikon väliin.

Palkkionmetsästäjän miekan natistessa tahollaan ikävän kuuloisesti, Olkihattujen strategisti ja miekkamies katsoivat tuimana aurinkolasipäistä miestä ja huusivat yhteen ääneen; "Mitä helvettiä Johnny!"

"Pyydän! Kuunnelkaa hetki! Tämä on se syy, miksi olemme Yosakun kanssa olleet.. No, mahdollisesti epäilyttävän oloisia.." Johnny totesi hikipisara otsallaan ja kaivoi sen jälkeen puseronsa povitaskusta esiin kasan papereita, joiden keskeltä tämä otti esiin osittain kulahtaneen ja aika kärsineen näköisen sivun, joka näytti erehdyttävästi etsintäkuulutukselta..


Zoro sekä alas kannelle tulleet Nami, Usopp ja Luffy tuijottivat Johnnyn pitämää, kärsineen näköistä paperia ihmetyksen ja hämmästyksen vallassa. Aurinkolasipäisen miehen kädessä tosiaan oli etsintäkuulutus ja siinä oli kuva nuoresta, pisamakasvoisesta tytöstä, jolla oli lyhyet, punaiset hiukset sekä vihreäkuviolliset kädet ja joka kuin pisteenä iin päälle näytti vielä kieltä aika tuntunoloisesti. Ja siinä, kuvan alla oli painettu isoin kirjaimin:

ETSINTÄKUULUTETTU

FELIZIA D. ROSE

ELÄVÄNÄ TAI KUOLLEENA

B 35,000 -

"Mistä te tämän saitte?!" Felizia huudahti ja nappasi paperin Johnnyn kädestä, katsoen sitä ihmeissään.

"Se on kulkenut mukanamme kaikkien muiden etsintäkuulutusten ohella.." Johnny vastasi ja jatkoi; "Kun olit kertonut nimesi, aloin miettimään Yosakun kanssa, että olimmeko kuitenkin joskus nähneet sinut jossain.. Siksi katsoimme varmuudeksi läpi mukanamme olevia etsintäkuulutuksia ja huomasimme lopulta tuon.. Yhdennäköisyys oli aika ilmeinen, mutta halusimme olla varmoja.. Meidän olisi pitänyt kertoa aikaisemmin, mutta koin, että se saattaisi tuoda.." Johnny piti tässä kohtaa lyhyen tauon ja lisäsi varovaisesti; "Tuoda mieleen ikäviä muistoja.."

Punahiuksinen nainen vilkaisi tuota aurinkolasipäistä miestä ja sen jälkeen taas kädessään olevaa paperia. Felizia huokaisi lyhyesti ja sanoi sitten; "Kiitos.. Arvostan hienotunteisuuttanne, mutta tässä kohtaa voin kertoa, ettei tähän mitään pahoja muistoja liity.. Pikemminkin päinvastoin.. Tuli vain mieleen, että sattuuko teillä enää olemaan mukana myös vanhempieni etsintäkuulutuksia..?"

Johnny ja Yosaku vilkaisivat toisiaan, mutta pudistivat sen jälkeen päätänsä, Yosakun vielä sanoessa lyhyesti; "Ei.. Kun uutinen kiiri, että Punakallo-Piraatit kuolivat, tietenkin kaikki heihin liittyneet etsintäkuulutukset hävitettiin tarpeettomina.."

"Miksi teillä sitten-?" Felizia oli kysymässä, mutta silloin ilmoille kajahti Namin vihainen huuto, joka keskeytti sinisilmäisen naisen lauseen.

"MIKSET SINÄ KERTONUT MEILLE?!" Oranssihiuksinen nainen karjui ja kalautti punahiuksista naista päähän, saaden siihen muodostumaan ikävän kuhmun.

"AI HELVETTI! MIKSI SINÄ NOIN TEIT?!" Felizia huusi takaisin ja hieroi päätänsä siitä kohtaa, mihin kuhmu oli muodostunut.

"AI MIKSI?! AI MIKSI?! NO SIKSI, KOSKA JÄTIT KERTOMATTA SEN, ETTÄ OLET ETSINTÄKUULUTETTU MERIVOIMIEN TOIMESTA! JA PÄÄSTÄSI LUVATAAN VIELÄ 35.000 BELLIN PALKKIO! Nami huusi naama punaisena.

"No se ei tullut koskaan puheeksi! Ja miten muka voit olettaa, että ollessani Punakallo-Piraattien jäsen ja vielä joukon Vara-Kapteenin ja Kapteenin tytär, tämmöistä ei tapahtuisi?! Totta kai näin tapahtuu! Se kuuluu piraattina olemiseen!" Felizia ärähti ja mulkaisi oranssihiuksista naista.

"Silti! Ei tämmöistä pidä.. Luffy, Usopp! Sanokaa nyt tekin jotain! Eihän tämä ole-!" Nami yritti jatkaa ja vilkaisi samalla vieressään olevaa kaksikkoa, joka sillä hetkellä katseli innoissaan Usoppin kädessä olevaa Felizian etsintäkuulutusta, jonka pitkänenäinen poika oli poiminut maasta, punapään pudotettua sen Namin iskun jäljiltä.

"Täytyy sanoa, että olet todella edustava tässä kuvassa. Mietinkin, että minkälainen etsintäkuulutuksesi olisi, varsinkin kun aikoinaan kerroit minulle palkkiostasi." Usopp naurahti.

"SINÄKIN SIIS TIESIT?!" Nami huusi, saaden Usoppin siinä samassa kirkaisemaan pelosta.

"No siis.. Ehkä ihan vähän vaan.." Usopp mutisi lyhyesti, saaden itsekin navigaattorilta nyrkiniskun päähänsä.

"Hahahahaha! Tämä on mahtavaa! Mulla ei vois olla parempaa strakeristia!" Luffy hihkui.

"Ei helvetti.. Sinäkin.." Nami totesi turhautuneena. Tällöin navigaattori yritti saada tukea vielä joukon miekkamieheltä, mutta turhaan, koska samassa myös Zoro totesi; "Heh.. Nythän asiat vasta muuttuivatkin mielenkiintoiseksi. Palan halusta nähdä lisää, mihin 35.000 bellin arvoinen merirosvo pystyy."

"Olen tuomittu..! Ympärilläni on pelkkiä idiootteja, jotka koituvat vielä kuolemakseni..!" Nami mutisi päätänsä pudistellen ja lähti alistuneena astelemaan poispäin, kadoten lopulta varaston oven taakse, suunnistaen näin naistenhuoneeseen. Muun porukan tuijottaessa navigaattorin perään, Felizia muisti äkkiä, että hänellä oli ollut vielä mielessä kysymys Johnnylle ja Yosakulle, jolloin punapää kääntyi miesten puoleen samalla kun tämä poimi etsintäkuulutuksen jälleen itselleen.

"Ai niin! Minun piti vielä kysyä, että miksi ihmeessä teillä silti on minun etsintäkuulutukseni, jos kerran kaikki muut tuhottiin.?" Pisamakasvoinen nainen kysyi.

"No kun.." Yosaku aloitti ja jatkoi; "Palkkionmetsästäjien keskuudessa kiertää huhu, että joku saattoi selvitä Tuulimylly-Saarelta elossa.. Mitään varmaa tietoa ei ole, mutta monet puhuvat, että Merivoimat ovat olleet kyseisen tapauksen suhteen todella tarkkoja.. Ihan kuin heiltä olisi jäänyt jotain huomaamatta.."

"Ja nyt kun edessämme seisoo elävä todiste siitä, että joku todellakin selviytyi saaren tuhosta niin on vain ajan kysymys milloin myös Merivoimat saavat sen selville.." Johnny lisäsi toverinsa perään.

"Sillä ei ole väliä!" Kuului Luffyn äkkinäinen tokaisu. Olkihattuinen poika astui tällöin punahiuksinen naisen vierelle ja lisäsi loppuun; "Jos Merivoimat yrittää viedä meidän toverin, he saavat mut vastaansa!"

"Niin- Niin minutkin!" Usopp lisäsi tutisevalla äänellä.

"Yhdessä loppuun asti." Zoro totesi lyhyesti.

Felizia ei sanonut mitään, vaan katsoi vuoronperään noita kolmea toveriaan, samalla kun tämän kasvoille levisi onnellinen hymy, joka kertoi enemmän kuin tuhat sanaa.


Going Merry kelluskeli ankkuroituna tyynen meren pinnalla, palkkiometsästäjäkaksikon pienen veneen ollessa kiinnitettynä laivan takaosaan. Kello oli siirtynyt jo alkuyön puolelle ja Johnny, Yosaku sekä kaikki Olkihatut yhtä lukuunottamatta olivat siirtyneet nukkumaan omiin makuutiloihinsa. Punahiuksinen nainen oli näet lupautunut ottamaan sen yön ensimmäisen vahtivuoron, koska saattoi olla mahdollista, että heidän määränpäänsä lähestyessä, vastaan voisi tulla muita piraatteja.

Felizia oli kietoutunut paksuun peittoon ja istuskeli päämaston tähystyskorissa, pienen lyhdyn liekin lepattaessa vienosti merituulen vireessä. Nainen katseli sillä hetkellä kädessään olevaa etsintäkuulutustaan, jonka hän oli pyytänyt saada muistoksi ja tämän seurauksena pikkuhiljaa punapään mieleen hiipi tapahtuma hänen lapsuudestaan..

Takauma:

"Paljon onnea vaan! Paljon onnea vaan! Paljon onnea Felizia! Paaljon onneaa vaaan..!"

Nuori, punahiuksinen tyttö istui pitkän pöydän päässä, samalla kun hänen ympärillään seisoi joukko iloisesti hymyileviä ja laulavia ihmisiä, joista osa kantoi pöytään syntymäpäiväkakkua, jossa paloi 11 kynttilää ja joka oli koristeltu erivärisillä sokerimassasta koristelluilla kukilla. Joukkio asetti kakun varovasti tytön eteen, jonka jälkeen jokainen heistä asettautui kuka mihinkin.

"Täytyy sanoa, että ylität itsesi joka kerta Carlos." Sanoi nuoren tytön oikealla puolella istuva, lyhyet, piikkimäiset ja tummanpunaiset hiukset omaava mies, jonka parransänkäiset ja hieman pisamaiset kasvot hymyilivät leveästi harmaahapsisen, kokin asuun pukeutuneen miehen suuntaan.

"Kiitos paljon Kapteeni." Carlokseksi puhuteltu mies sanoi leveästi hymyillen ja kumarsi lyhyesti punahiuksisen miehen suuntaan.

"Hei! Saanko jo ottaa kakkua?!" Felizia huudahti kärsimättömästi ja katsoi edessään olevaa herkkua kuola suupielestä valuen.

" Felizia.. Mitä pitää ensin sanoa?" Totesi vuorostaan tytön vasemmalla puolella istuva, tuuheat punaiset hiukset omaava nainen, joka vilkaisi tytärtään tiukan oloiseen sävyyn.

"Ai niin.. Kiitoksia Carlos!" Felizia sanoi virnistäen, saaden kokin hymähtämään tämän suuntaan samalla kun tuuheahiuksinen nainen silitti hellästi tytön hiuksia ja lausui tälle muutaman kehuvan sanan. Tämän jälkeen alkoi iloinen rupattelu samalla kun kaikki, päivänsankari etunenässä söivät Carloksen leipomaan, mansikka-vadelmatäytteistä kakkua.

Siinä samassa laivan ruokasalin ovi kuitenkin avautui ja sisään ryntäsi lyhyehkö ja hieman pyöreävatsainen mies, joka piti toisessa kädessään uusinta World Economy News Paperin numeroa. Miehen toverit katsoivat häntä hieman kummissaan, samalla kun Felizian isä puhutteli lyhyesti tulijaa; "Onko jokin hätänä Mocky? Ovatko Merivoimat hyökkäämässä?"

"Ei.. Ei mitään sellaista kapteeni! Pahoittelen, että jouduin ikävästi keskeyttämään Felizia-neidin juhlat, mutta uusimman WENP:n mukana tuli yksi juttu, mikä teidän kaikkien pitäisi nähdä..!" Mocky-niminen mies sanoi ja tasasi samalla hengitystään.

"Mikä nyt on sitten niin tärkeää?" Kysyi vuorostaan pisamakasvoisen tytön äiti ja tuijotti lyhyenläntää miestä.

"Tä- Tämä.." Mocky vastasi hivenen pelokkaasti ja nosti lehden välistä esiin etsintäkuulutuksen, jonka kuvassa virnisti tuttu, lyhythiuksinen tyttö ja jonka nimen alle oli painettu summa 35,000. Kaikki paikalla olijat tuijottivat tuota etsintäkuulutusta ja samassa kuului tuolin jalkojen raavintaa, kun Felizian äiti nousi ylös ja asteli Mockyn eteen, siepaten paperin miehen kädestä. Tuuheahiuksinen nainen tuijotti tyttärensä kuvalla koristeltua etsintäkuulutusta ja samalla tämän ilme muuttui koko ajan synkemmäksi ja synkemmäksi.

"Äiti..?" Felizia kysyi varovaisesti.

"Lily-kultaseni?" Lisäsi Felizian isä.

Lilyksi mainittu nainen ei sanonut mitään vaan puristi kädessään olevan paperin mytyksi ja syöksyi sen jälkeen ulos ruokailusalista, paiskaten oven perässään kiinni. Salissa oli hiirenhiljaista, kunnes kuului jälleen toisen tuolin jalkojen narinaa, minkä jälkeen Punakallo-Piraattien kapteeni nousi ylös ja lähti astelemaan ulos naisen perään.


"Rakas.." Punahiuksinen mies totesi rauhallisesti ja asteli Lilyn luokse, joka sillä hetkellä seisoi laivan kannella ja katseli horisontin suuntaan. Punakallo-Piraattien kapteeni asetti kätensä naisen olkapäälle ja odotti, kunnes tämä lopulta sanoi hiljaa; "Pelkäsin tätä siitä asti kun tyttö sai ensimmäisen palkkionsa.. 10,000 belliä oli jo tarpeeksi.. Mutta 35,000.. Emme olisi saaneet antaa tyttäremme joutua tähän tilanteeseen.."

Punahiuksinen mies huokaisi lyhyesti ja vastasi; "Tyttäremme kasvaa ja kehittyy.. Tämä on olisi ollut edessä enemmin tai myöhemmin. Meidän täytyy vain olla-"Sänkinaamaisen miehen lause kuitenkin keskeytyi, kun tämän vieressä seisova nainen sanoi siinä samassa; "Mutta Anthony..! Etkö tajua! HÄN tietää! Hän on varmasti jo aikoja sitten tajunnut, että Felizia on HÄNEN lapsenlapsensa! Tämäkin etsintäkuulutus on varmasti HÄNEN tekosiaan! En halua, että tyttäremme saa tietää, että hänen isoisänsä on-"

Silloin Anthonyksi kutsuttu mies nappasi vaimonsa tiukkaan halaukseen ja kuiskasi tämän korvaan; "Rakkaani.. Älä ole huolissasi. Tyttäremme on vahva ja jos totuus hänelle joskus paljastuu, hän selviää siitä. Ymmärrän, ettet halua kertoa hänelle menneisyydestäsi, mutta muista, ettet voi ikuisesti yrittää suojella Feliziaa.. Olet varmasti itsekin huomannut, että tytöstämme on kasvamassa loistava merirosvo ja uskon.. Ei, vaan tiedän, että hän tulee vielä keikauttamaan maailman kulkua tavalla taikka toisella."

Punakallo-Piraattien Vara-Kapteeni katsoi miehensä tumman oransseihin silmiin ja tiesi, että tämä oli oikeassa. Juuri kun naisen omiin, sinisiin silmiin alkoi muodostua kyyneleitä, kaksikko kuuli tutun äänen; "Äiti..? Isä..? Onko jokin hätänä?" Tällöin Lily ja Anthony näkivät tyttärensä, joka seisoi heidän edessään, pidellen samalla toisessa kädessään rypistettyä etsintäkuulutustaan.

"Kultaseni.. Mitä sinä täällä teet?" Lily kysyi ja kuivasi silmänsä, ennen kuin polvistui tyttärensä eteen.

"Halusin tulla katsomaan, onko kaikki hyvin? Vaikutit jostain syystä niin vihaiselta, kun näit tämän.." Felizia vastasi ja näytti kädessään olevaa, kuvallaan varustettua paperia.

"Kulta.. Kiitos huolenpidostasi.. Kaikki on kuitenkin hyvin. Äiti vain vähän.. No, myönnän että uusi palkkiosi yllätti minut.. Olen vain huolissani, että-" Lily vastasi, mutta pisamakasvoinen tyttö hyppäsi väliin ja sanoi suu virneessä; "Ei sinun tarvitse olla huolissasi! Minähän olen jo iso tyttö ja kohta yhtä mahtava merirosvo kuin sinä ja isä! Täytyyhän minun jo näyttää maailmalle, että sen kannattaa varoa Felizia D. Rosea!"

Kuultuaan tyttärensä sanat, Lily vilkaisi lyhyesti miehensä puoleen, joka nyökkäsi lyhyesti hymy huulillaan. Tuuheahiuksinen nainen katsoi sen jälkeen takaisin tyttärensä suuntaan, halaten tätä tiukasti ja sanoen lyhyesti; "Olen niin ylpeä sinusta Ruusunnuppu. Rakastan sinua."

"Minäkin rakastan sinua äiti.." Felizia sanoi ja halasi naista yhtä tiukasti. Tämän jälkeen nuori tyttö vilkaisi vuoron perään isäänsä ja äitiänsä, jatkaen seuraavaksi; "Tuletteko takaisin sisälle syömään kakkua? Carlos loukkaantuu muuten, jos kumpikin teistä ottaa vain pari hassua palaa!"

"No eihän sellainen tietenkään sovi!" Anthony totesi, jolloin punahiuksinen kolmikko lähti takaisin laivan ruokasaliin, nuoren, 11-vuotiaan tytön pitäen tiukasti samalla kiinni molempien vanhempiensa käsistä..


"Felizia-neiti.."

Samassa punahiuksinen nainen hätkähti ajatuksistaan ja huomasi olevansa edelleen Going Merryn tähystyskorissa. Samalla nainen myös tunsi, kuinka tämän silmiin oli muodostunut muutama kyynel. Felizia nousi ylös ja taitteli vanhan etsintäkuulutuksensa housujensa taskuun, jonka jälkeen tämä kuivasi silmänsä, pälyillen samalla ympärilleen.

"Taas tuo ääni.. Kuin joku nuori tyttö puhuisi.." Pisamakasvoinen nainen totesi hiljaa. Tällä kertaa strategisti oli varma, että hän oli kuullut jotain tai pikemminkin jonkun. Felizian silmiin ei kuitenkaan osunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mutta varmistaakseen, ettei hän ollut kuullut omiaan, punapää huikkasi hiljaa; "Kuka siellä?" ja höristi korviaan.

Ensi alkuun vaikutti siltä, että mitään ei tapahtuisi, mutta siinä samassa tuo salaperäinen ääni puhui jälleen; "Anteeksi.. Toivottavasti en säikäyttänyt.."

"Mitä ihm- Missä sinä olet! Paljasta itsesi!" Felizia huudahti hieman kovempaa. Ääni selvästi tuli jostain läheltä, mutta missään ei näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Punahiuksinen nainen muodosti käsiinsä piikkimäiset köynnökset ja huitaisi muutaman kerran ilmaa, kuin varmistaakseen, ettei hänen vieressään ollut ketään näkymätöntä henkilöä. Kun näytti siltä, ettei asia ollut näin, pisamakasvoinen nainen alkoi huolestua todenteolla.

"Okei.. Joko olen tulossa hulluksi tai sitten olen nukahtanut ja tämä on vain todentuntuinen uni.." Felizia sanoi.

"Anteeksi kamalasti.. On tämä minullekin aika uutta.." Ääni sanoi jälleen.

"Hei! Lopeta jo! Missä sinä olet! Jos kerjäät hankaluuksia niin voi luvata että-!" Felizia huudahti.

"Anteeksi! Anteeksi! Minä tässä.. Merry..!" Ääni vastasi pelokkaasti.

"Merry.. Siis mitä?!" Felizia sanoi hikipisara ohimollaan.

"Vaikea sitä on varmasti uskoa.. Mutta se taitaa johtua noista kasveista, mitä muodostit minuun.." Merry sanoi.

Tässä kohtaa Felizia muodosti käsistään köynnökset, jotka kiertyivät tähytyskorin kaiteeseen. Nainen hyppäsi tämän jälkeen ulos korista, laskeutuen lopuksi sulavasti laivan kannelle, jonka jälkeen, köynnösten imeytyessä takaisin omistajansa käsiin, tämä asteli lähemmäksi Merryn pässinpäistä keulakoristetta.

"Me- Merry.. Oletko.. Oletko se oikeasti sinä..?" Felizia kysyi epäuskoisena.

"Minähän se.. Normaalisti ihmiset eivät voi tietenkään kuulla laivansa ääntä ellei tämä sitä itse halua, mutta kuten mainitsin, nuo luomasi kasvit nähtävästi luovat meidän välillemme jonkinlaisen yhteyden.. Mietin totta kai aluksi, että sanonko yhtään mitään, mutta vaikutitte minusta luotettavalta joukolta, joten uskalsin siksi ottaa riskin.." Ääni sanoi.

Felizia ei tehnyt muuta kuin tuijottanut epäuskoisesti suuntaan ja toiseen. Joko hän oli tullut täysin hulluksi tai sitten tämä kaikki oli totta. Varmuudeksi nainen kuitenkin päätti koittaa, oliko hän varmasti hereillä, joten seuraavassa hetkessä punapää läiskäisi itseään kipeän oloisesti toiselle poskelleen. Tuntiessaan polttavan tunteen kasvoillaan, pisamakasvoinen strategisti tiesi olevansa hereillä.

"Öööh.. Mitä sinä teet..?" Merryn ääni kysyi.

"Ihan vain varmistan, että olen hereillä.. Ja näyttää vahvasti siltä, että olen.. " Felizia vastasi ja hieroi poskeaan, tajuten samalla; "Jaaa.. Nyt minä keskustelen tästä laivan kanssa.." vihreäkätinen nainen lisäsi loppuun.

"Onhan tässä kyllä varmasti paljon sulateltavaa.. Halusin vain esittäytyä, kun huomasin, että voimme keskustella keskenämme. Pahoittelut vielä, jos pelästytin.. Sinulla kun on kuitenkin ollut aikamoinen päivä.." Merry sanoi hellämielisesti.

"Onhan tässä tapahtunut kaikenlaista.. Mutta tämä kyllä vie voiton.. Mutta nyt kun mietin, sinulta ei varmaan mikään asia jää huomaamatta.. Mehän kun asumme.. No, sinussa.. Näin asian nyt jotenkin ilmaistakseni.." Felizia sanoi hikipisara ohimollaan.

"Näinhän se on.. Mutta tietenkään ei aio salakuunnella tai muutakaan.. Laivana vain nyt satun kuulemaan.. No, kaiken.." Merry totesi.

"Ymmärrän.. Ei sinun tarvitse sitä pahoitella. On oikein mukava tutustua sinuun Merry." Felizia sanoi ja hymyili vienosti.

"Kuin myös neiti Felizia." Merry vastasi.

"Sano vain Felizia niin kuin kaikki muutkin." Punapää myhähti, jonka jälkeen tämä haukotteli leveästi.

"Mutta taitaa olla nyt parempi, että päästän sinut kuitenkin jatkamaan vahtivuorosi loppuun, ennen kuin Zoro tulee tilallesi." Merry sanoi.

"Miten sinä- Ai niin.. Laiva ja silleen.." Felizia totesi ja asteli tämän jälkeen päämaston luokse, kiiveten sen jälkeen marjavoimiensa avulla takaisin tähystyskoriin. Sinne päästyään punapää kietoutui takaisin lämpimän peittonsa uumeniin ja jäi tuijottamaan aikansa kuluksi kirkasta, tähtien täyttämää taivasta, kun samalla kuului vielä hento ääni, joka sanoi; "Ai niin.. Ja kiitos, että sinä ja Usopp korjasitte yhdessä kaiteeni, jonka se aurinkolasipäinen mies.. Hänen nimensä taisi olla Johnny.. Aikaisemmin päivällä hajotti miekallaan.. "

Felizian kasvoille levisi pieni hymy, kun tämä muisti, kuinka hän oli marjavoimiensa ja Usoppin avustuksella korjannut Johnnyn hajottaman kaiteen, joka nyt erottui aika hyvin edukseen, kaiken sen naulaamisen ja ympärille kiedottujen kukkaisten köynnösten ansiosta.

"Älä turhaan kiittele. Niinhän ystävät tekevät, he auttavat toisiaan tiukan paikan tullen." Punapää totesi. Strategisti ei kuullut, kuinka Merry ensin kuiskasi itsekseen jotain, kunnes laivan ääni totesi vielä lyhyesti; "Hyvää yötä Felizia."

"Hyvää yötä Merry." Felizia vastasi, minkä jälkeen vihreäkätinen nainen uppoutui ajatuksiinsa ja mietti, että mitä kaikkea heillä vielä edessä siintäisikään..


Tervehdys jälleen kaikille!

Näin on luku 19 saatu päätökseen ja olihan siinä totta tosiaan yllätyksiä jos jonkinlaisia! Isoimpana varmasti Felizian nykyinen palkkio sekä se, että punapäämme pystyy kommunikoimaan Going Merry-laivan kanssa... Tarkkaavaisimmat myös saattoivat takaumassa painaa merkille jotain oleellista ;).

Joka tapauksessa, ensi kerralla pääsemmekin taas pyöreisiin lukuihin! Yksi etappi on siis kohta taasen saavutettu :D!

Tässä kohtaan kiitoksia jälleen kaikille minun ja Felizian puolesta!

Nähdään!

-WillofJ-