LUKU 25
Seuraava tehtävä: Hakea Nami takaisin
"Noin... Nyt haavasi ovat vähän paremmassa kunnossa, mutta sinun on pakko jossain kohtaa saada kunnon tikkaukset... Meidän neljän taidoilla ei saa aikaan tämän enempää..." Felizia totesi ja asetti märän, osittain verisen rätin vesikulhon viereen. Zoro makasi rintakehä siteissä tuon pienen aluksen kajuutassa samalla, kun punahiuksinen nainen kaatoi itselleen lasillisen vettä ja istahti juomaan sitä sängyn reunalle.
"Kiitos paljon... Mutta tarvitsen vain kunnon nokoset niin se riittää enemmän kuin hyvin." Vihreähiuksinen miekkamies totesi haukotellen.
"Sinut tuntien en epäile sitä yhtään." Felizia sanoi ja taputti Zoron säärtä, hörpäten samalla vetensä loppuun, ennen kuin nousi ylös ja täytti varmuudeksi vyöllään riippuvat vesipullonsa, jonka jälkeen nainen siirtyi kohti kajuutan ulko-ovea.
"Jos kuitenkin tarvitset jotain niin ilmoita, olemme heti tässä ulkopuolella kuuloetäisyyden päässä." Pisamakasvoinen nainen totesi ja oli juuri tarttumassa ovenkahvaan, kunnes Zoro kysäisi; "Mitä sinä olet henkilökohtaisesti mieltä tästä Namin tilanteesta? Voimmeko oikeasti vielä luottaa siihen naiseen kaiken tämän jälkeen?"
Felizia vilkaisi lyhyesti tuota sängyllä makaavaa miekkamiestä, piti pienen tauon ja vastasi; "Nami petti meidät, siitä ei pääse yli eikä ympäri.. Mutta, kaikesta huolimatta näyttää siltä, että kaiken tämän takana on jotain... Mitä...? Sitä en osaa sanoa, vielä. Joka tapauksessa sillä ei ole väliä, luotammeko me Namiin vai emme, koska jos Luffy luottaa häneen, silloin minä luotan kapteeniini ja seuraan hänen päätöstään. Ei enempää eikä vähempää."
Zoro katsoi lyhyen hetken tuon naisen päättäväisiä kasvoja ja totesi sitten lyhyesti; "Niinhän se on. Seurataan tilannetta ja toimitaan sen mukaan."
"Näin teemme. Mutta, lepää nyt, ettei tuo muu kolmikko kohta tule valittamaan minulle siitä, että pidän sinua väkisin valveilla." Felizia sanoi.
"Kyllä rouva." Zoro virnisti, saaden Felizian näyttämään tälle kieltä, ennen kuin nainen astui ulos kajuutasta, jättäen vihreähiuksisen miekkamiehen lepäämään.
"Kuinkas veli Zoro jakselee?" Johnny ja Yosaku kysyivät yhteen ääneen heti sen jälkeen, kun Felizia oli astunut ulos kajuutasta ja asettautunut rennosti pienen aluksen kannelle.
"Kaikki on kunnossa tilanteeseen nähden. Hän lepäilee nyt ja Zoron itsensä mukaan senkin pitäisi auttaa hänen tilassaan enemmän kuin hyvin." Felizia totesi venytellen samalla jäseniään.
"Luojan kiitos!" Kaksikko huokaisi jälleen kuin yhdestä suusta.
"Hän kuitenkin tarvitsee lääkäriä... Mihawkin aiheuttamat jäljet olivat sen verran pahat, ettei meidän ensiaputaidoilla niitä todellakaan saada täysin kuntoon. Pahin näyttäisi olevan onneksi ohitse, joten voimme keskittyä tehtäväämme." Punahiuksinen nainen sanoi ja vilkaisi tämän jälkeen aluksen kajuutan katolla istuskelevaa, pitkänenäistä ystäväänsä, joka tiiraili kiikareilla horisontin suuntaan mahdollisimman tarkkaavaisesti.
"Usopp! Näetkö mitään tavallisuudesta poikkeavaa?!" Felizia huikkasi.
"Pelkkää vettä veden perään. Nami ehti näköjään purjehtia jo sen verran kauas, joten olen aika varma, että hän ehtii mahdolliseen määränpäähänsä hyvissä ajoin ennen meitä." Usopp vastasi hikipisara otsallaan, laskien samalla kiikarit pois silmiltään.
"No siinä tapauksessa voimme yhtä hyvin käydä hieman nykyistä tilannetta läpi sen osalta, mitä jo tiedämme ja mahdollisesti keksiä, miten jatkamme eteenpäin sen jälkeen, kun yhytämme Namin. " Punapää totesi ja viittoi Usoppin liittymään muun porukan seuraan.
"Aiotteko todellakin ottaa sen naisen takaisin joukkoonne? Kaiken sen jälkeen mitä hän teki?" Johnny kysyi hikipisara otsallaan.
"Kapteenimme vaatii sitä, joten luonnollisesti vain toimimme sen mukaan. Ja sitä paitsi, tarvitsemme navigaattoria, jos haluamme myöhemmin selvitä myös Grand Linella." Felizia totesi ykskantaan, Usoppin nyökytellessä tämän vieressä.
"Aiotte siis todellakin suunnata Grand Linelle maksimissaan 6 ihmisen voimin? Olettaen, että veli Luffy onnistuu saamaan kokin mukaansa? Te kadutte syvästi, jos aliarvioitte näitä meriä!" Yosaku tokaisi.
"Suuntaamme rohkeasti kohti tuntematonta!" Usopp julisti ääni vapisten.
"Olisit uskottavampi jos et kuulostaisi noin pelokkaalta." Felizia naurahti.
"En... En minä pelkää! Minä olen... Olen urhea merten soturi Kapteeni Usopp!" Usopp huudahti tuimana.
"Ihan kuinka-" Felizia aloitti, mutta silloin Johnny ja Yosaku huusivat yhteen ääneen; "TE OLETTE IHAN LIIAN NAIIVIITA!" Tämä sai Olkihattu-kaksikon katsomaan kysyvästi noita kahta miestä.
"Te todellakin tiedätte ihan liian vähän siitä, minkälainen paikka Grand Line on!" Yosaku sanoi.
"Puhumattakaan siitä, mikä meitä odottaa määränpäässämme! Jos kenelläkään teistä olisi yhtään perustietoja asiasta, tietäisitte tasan tarkkaan kuinka kammottava mies pitää majaansa siellä, minne sisko Nami mitä luultavimmin on suuntaamassa!" Johnny lisäsi.
"Kuka muka voisi sitten olla NIIN kammottava?" Felizia kysyi kiinnostuneena, Usoppin hikoillessa pelokkaana tämän vieressä.
"Minäpä kerron! Tämä on kuitenkin asia, mikä teidän TÄYTYY tietää paikasta, johon suuntaamme!" Yosaku vastasi ja jatkoi; Tiedättekö miksi Grand Linea kutsutaan "Merirosvojen hautausmaaksi"? Siksi, koska siellä on 3 suurta voimaa, jotka hallitsevat sitä... Ja yksi niistä on Kruunun Kaapparilordit."
"Kruunun... Kaapparilordit...?" Usopp kysyi ja nielaisi kuuluvasti.
"Äitini kertoi heistä joskus tarinoita... Heitä kutsutaan myös Merten Sotalordeiksi." Felizia sanoi yllättäen, saaden muun kolmikon katsomaan häneen päin kysyvästi, jolloin punapää jatkoi; "Muistin asian aikaisemmin kun tapasimme Mihawkin.. Hän kuuluu heidän joukkoonsa.. En muista kaikkea, mutta se on jäänyt mieleeni, että heitä on kuulemma seitsemän. Ja he ovat todella vahvoja."
"Olet aivan oikeassa sisko Felizia." Totesi vuorostaan Johnny ja jatkoi; "Mutta siinä on paljon muutakin... He ovat merirosvoja, jotka on virallisesti hyväksytty toimimaan Merivoimien apuna."
"Mi- Mitä?! Miksi Merivoimat hyväksyisivät piraatteja?!" Usopp huudahti.
"Niin kauan kuin Kaapparilordit antavat osan mahdollisista ryöstösaaleistaan Merivoimille, heidän merirosvotoimensa ovat virallisesti hyväksyttäviä. Totta kai näiden ryöstösaaliiden pitää olla peräisin esimerkiksi toisilta piraateilta, mutta perusidea on kuitenkin kokonaisuudessaan tuollainen. Muut merirosvot saattavat katsoa heitä alaspäin kutsumalla heitä esimerkiksi "Valtion Verikoiriksi" tai muuta vastavaa, mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa, että he ovat todella vahvoja." Johnny sanoi totinen ilme kasvoillaan.
"Ja kuten sisko Felizia aikaisemmin mainitsikin; Haukan-Silmä Mihawk, joka aikaisemmin päihitti veli Zoron, on yksi näistä Kruunun Kaapparilordeista!" Yosaku lisäsi pelokkaasti.
"Ja... Ja... HEITÄ ON VIELÄ KUUSI LISÄÄ?!" Usopp karjaisi silmät selällään ja lisäsi; "ME OLLAAN NIIN KUOLLEITA!" Felizia ei itse sanonut tahollaan mitään vaan tuijotti Johnnya ja Yosakua mietiskelevä ilme kasvoillaan, kunnes hän kysäisi; "Mutta miten tämä liittyy Namiin ja siihen, minne hän on suuntaamassa?"
"Olimme juuri tulossa siihen. Koska tämä Namia koskeva ongelma liittyy erääseen toiseen Kruunun Kaapparilordiin... Nimittäin Merenmiespiraattien johtajaan, Jimbeihin!" Johnny sanoi tuimana.
"Merenmiehet? Heitä en ole kyllä ikinä nähnyt." Usopp totesi.
"Hmmm... Äitini taisi myös mainita joskus lyhyesti jotain Merenmies-saaresta... Tai ainakin sellainen kuulemma sijaitsee jossain päin Grand Linea..." Felizia sanoi lyhyesti.
"Äitisi tuntui tietävän aika paljonkin Grand Linesta?" Usopp totesi ja katsoi punahiuksista ystäväänsä kysyvästi, Johnnyn ja Yosakun tehdessä saman.
"Niin... Kyllä..." Pisamakasvoinen nainen vastasi lyhyesti. Siinä samassa pitkänenäinen poika huomasi naisen ilmeen synkistyvän, joten tämä käänsi nopeasti keskustelun takaisin aikaisempaan aiheeseen; "Eli, kuinka tämä Jimbei liittyy Namin tilanteeseen?"
"Mitä? Niin! Tosiaan! Eli, kun Jimbei liittyi myöhemmin Kaapparilordeihin, hän jätti kauhistuttavan hirviön vapaaksi East Bluelle. En kuitenkaan mene monimutkaisiin historiaseikkoihin sen tarkemmin. Pääasia on kuitenkin se, että olemme suuntaamassa paikkaan nimeltä Arlong Park.
Se on alue, jota hallitsee aikoinaan Kaapparilordiksi ryhtyneen Jimbein riveissä taistellut merenmiespiraatti nimeltä Arlong. Ja mitä hänen voimiinsa tulee, hän on vielä vahvempi kuin Don Krieg!" Yosaku sanoi tuimana.
"Millä perusteella voitte sitten olla varmoja, että Nami olisi suuntaamassa juurikin tähän Arlong Parkiksi nimettyyn paikkaan?" Felizia kysyi palkkionmetsästäjäkaksikolta.
"Meillä on vahva tunne siitä, kun ottaa huomioon mitä aikaisemmin tapahtui.. Ne etsintäkuulutukset, mitkä yhdessä vaiheessa tipahtivat aikaisemmin Johnnyn taskusta... Yksi niistä kuului Arlongille. Sitten-" Yosaku oli kertomassa, kunnes Felizia hyppäsi väliin; "Se siis selittääkin sen, miksi Namin olemus muuttui siinä hetkessä täysin erilaiseksi..." Kun mieskolmikko katsoi kysyvästi tuota punahiuksista naista, tämä lisäsi; "Huomasin, että kun Nami katsoi niitä etsintäkuulutuksia, hänen koko olemuksensa muuttui jollain lailla pelokkaaksi... Kaikki alkaa käydä nyt järkeen."
"Ja kuten olin vielä sanomassa; Jäädessämme myöhemmin kaksin sisko Namin kanssa, huomasimme, että hän tuijotti Arlongin etsintäkuulutusta turhankin intensiivisesti... Ja heti sen jälkeen kun olimme kertoneet Arlongin aiheuttaneen jälleen hävitystä jokunen aika sitten, Nami nappasi aarteet ja häipyi. Tässä on liian paljon kaikkea, että kyseessä olisi pelkkä sattuma." Yosaku lopetti hikipisara ohimollaan.
"Eli kun löydämme Arlongin, löydämme myös Namin. Kuulostaa yksinkertaiselta." Felizia sanoi.
"Hei! Hei! HEI! Etkö sinä yhtään kuunnellut?!" Usopp huusi yhtäkkiä, saaden Felizian katsomaan tätä kysyvästi, jolloin pitkänenäinen poika jatkoi; "Meillä saattaa olla vastassa merenmies, joka on vielä voimakkaampi kuin Don Krieg! Ja Nami on jollakin lailla sekaantunut tähän koko asiaan! ETKÖ SINÄ YMMÄRRÄ, ETTÄ SAATAMME TÄLLÄKIN HETKELLÄ OLLA MATKALLA KOHTI VARMAA KUOLEMAA?!"
"Kyllä minä kuuntelin. Meillä on varmaankin vastassa vahva merenmies. Ymmärsin sen kyllä." Felizia sanoi ykskantaan samalla kun nainen nousi ylös ja naksautteli jäseniään.
"NO ET SINÄ KYLLÄ SILTÄ VAIKUTA! SINÄ SELVÄSTI ALIARVIOIT HÄNET!" Johnny ja Yosaku huusivat yhteen ääneen.
"Kaikki kyllä selviää kun pääsemme perille. Ei tuollainen turha panikointi ainakaan mitään auta.." Felizia vastasi hikipisara ohimollaan.
"JA SITÄ PAITSI, MITÄ ME SITTEN TEEMME JOS ASIAT MENEVÄT TAAS PERSEELLEEN, JOLLOIN SINÄ JÄLLEEN RAIVOSTUT JA MENET IHAN SEKAISIN!? MITÄ JOS SILLOIN SEURAAVAKSI HYÖKKÄÄT MEIDÄN KIMPPUUMME?!" Usopp lisäsi yllättäen, mutta tajusi siinä samassa mitä oli sanonut, jolloin pitkänenäinen poika laittoi kätensä suunsa eteen, mutta silloin oli jo myöhäistä.
"Mitä sinä nyt oikein selität?" Felizia kysyi kulmaansa nostaen ja katsoi tuota pitkänenäistä ystäväänsä.
Pieneen alukseen oli laskeutunut syvä hiljaisuus. Yosaku ja Johnny tuijottivat vuoroin Usoppia ja vuoroin Feliziaa, joka taasen katsoi tuota pitkänenäistä poikaa kulma kohollaan. Usoppin kasvoille kohosi kylmää hikeä samalla kun punahiuksinen nainen puhui tälle; "Mitä ihmettä sinä siis oikein selität? Menisin sekaisin ja hyökkäisin kimppuunne? Miksi ihmeessä?"
"No siis... No kun... Etkö sinä muka muista mitä aikaisemmin tapahtui?" Usopp kysyi varovaisesti, kahden muun miehen tuijottaessa kaksikkoa edelleen jännittyneinä.
"Siis mitä minun pitäisi oikein muistaa? Tapahtuiko aikaisemmin jotain mistä minun pitäisi huolestua?" Felizia vastasi kummastellen.
"No... Muistatko siis sen kun hyökkäsit Mihawkin kimppuun?" Usopp aloitti.
"Siis sen, kun olin jotenkin päätynyt sinne aluksen kappaleelle, missä hän seisoi? Muistan kyllä..." Felizia totesi.
"Mutta ennen sitä... Muistatko miten päädyit sinne...?" Usopp kysyi hikipisara otsallaan.
"Nyt kun mainitsit niin en... Muistan vain, että Mihawk iski Zoroa ja sen jälkeen... Tunsin jotain... Ja sitten vain muistan pelkkää pimeää... Ja seuraavassa hetkessä löysin itseni Mihawkin luota... Mitä siinä oikein tapahtui?!" Felizia vastasi ja katsoi pitkänenäistä toveriaan ihmeissään.
"No sinä... Mu- Muutuit... Esimerkiksi hiustesi ja silmiesi osalta... Ja nuo kasvimaiset kuviot käsissä ja jaloissasi alkoivat le- levitä… Olit jotenkin... Jotenkin..." Usopp änkytti.
"Olin mitä?!" Felizia tiukkasi.
"Petomainen!" Yosaku sanoi, jolloin punahiuksinen nainen katsoi hänen suuntaansa.
"Eläimellinen!" Lisäsi vuorostaan Johnny, saaden Felizian katsomaan seuraavaksi tämän suuntaan.
"Niin juuri! Ihan kuin marjavoimasi olisivat jollain tavalla lähteneet pois hallinnasta!" Usopp totesi nopeasti.
"Mitä me ehdimme tilannetta äkkiseltään nähdä niin luulimme, että kyseessä oli jokin käyttämäsi hyökkäys tai jotain... Mutta eikö asia ollutkaan niin...?" Yosaku ja Johnny kysyivät yhteen ääneen ja tuijottivat tuota pisamakasvoista naista.
Punapää tuijotti tuota kolmikkoa ihmeissään. Nyt kun hän mietti asiaa tarkemmin niin hän ei todellakaan muistanut mitään siitä lyhyestä hetkestä ennen kuin oli löytänyt itsensä jollakin konstilla sen aluksen kappaleelta, jolla Mihawk oli. Nainen katsoi lyhyesti noihin vihreisiin käsiinsä, jotka olivat ihan samanlaiset viimeistä kuviotaan myöten... Oliko tosiaan mahdollista, että hänen pirunmarjansa oli jollakin lailla lähtenyt pois hallinnasta, antaen hänelle uusia voimia, joista hänellä ei ollut kuitenkaan enää minkäänlaista muistikuvaa tai tietoa...
"Felizia... Et siis todellakaan muista mitään... Et mistään muutoksista tai muustakaan...?" Usopp kysyi varovaisesti, saaden punahiuksisen naisen havahtumaan ajatuksistaan.
"En muista mitään... Muuta kuin yhden asian... Tunsin jotain... Vihaa ehkä... En osaa oikein kuvailla sitä paremminkaan... Ja sitten pelkkää pimeää..." Felizia vastasi pieni huoli äänessään, ennen kuin jatkoi; "Mutta... Jos on kuitenkin mahdollista, että pirunmarjassani on jotain piilotettuja voimia niin en voi jättää asiaa sikseen... Jos minun on mahdollista tulla entistä vahvemmaksi niin aion todellakin tehdä sen!"
"Mu- Mutta etkö tajua! Vaikutit ihan siltä kuin et tiennyt mitä ympärilläsi tapahtuu! Mitä jos ensi kerralla tilanne riistäytyy käsistä ja tapahtuu jotain vielä pahempaa?!" Usopp huudahti, saaden Johnnyn ja Yosakun nyökyttämään tahollaan.
"Älä huoli! Tiedän, että te pysäytätte minut jos niin käy!" Felizia virnisti ja jatkoi; "Sitä paitsi, eikö tämä tapahtunut sen jälkeen, mitä Mihawk teki Zorolle?"
"Kyllä..?" Usopp vastasi.
"Eli jos jotain tästä pystyn päätellä niin saamani "kohtaus" on jotenkin yhteydessä siihen, mitä ystävälleni tapahtui... Jokin siinä hetkessä herätti jotain kehossani ja pirunmarjassani joka kanavoitui Mihawkiin... Joten olen aika varma, että te tulette olemaan turvassa jatkossakin." Felizia totesi.
"Mutta... Haluan vain... Ole kuitenkin varovainen!" Usopp sanoi huolissaan.
"Tunnethan sinä minut. Varovaisuus on toinen nimeni." Felizia naurahti ja taputti Usoppia olalle, saaden tämän sekä Johnnyn ja Yosakun yhtymään mukaan nauruun.
Oli kulunut jälleen muutama tunti ja pieni purtilo seilasi edelleen rauhallisesti eteenpäin. Usopp oli jälleen kajuutan katolla ja tiiraili kiikareilla tarkasti horisontin suuntaan. Zoro nukkui edelleen sikeästi, kun taas Johnny ja Yosaku söivät eväitään. Felizia puolestaan istui keskittyneesti aluksen kannella ja yritti parhaansa mukaan aktivoida pirunmarjansa mahdollisia, piilotettuja voimia. Yksikään yritys ei ainakaan vielä ollut tuottanut tulosta eikä punapää ollut missään kohtaa tuntenut kehossaan tai mielessään mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
"Hhhhhrrrrmmmm..!" Felizia puuskahti ja avasi jälleen silmänsä, huomatakseen vain, että hänen kätensä olivat yhtä normaalit kuin ennenkin.
"Hitto soikoon! Ei tästä näytä tulevan yhtään mitään!" Punapää tuhahti alistuneena ja laski kätensä alas.
"Ehkä sinun pitää taas kokea jokin mieltä vavahduttava hetki, että pirunmarjasi saattaa kehittyä tai jotain...?" Johnny totesi samalla kun tämä viskasi lihasta paljaaksi järsityn luun mereen.
"Saatat olla oikeassa... Ei tämä paikallaan istuminen ainakaan näytä auttavan asiaa... On vain ärsyttävää, että sen pitää vain olla näin vaikeaa... Nyt kun tiedän, että minulla voi olla jotain pirunmarjaani liittyviä voimia niin mikseivät ne vain tule esiin... Olen kyllä omasta mielestäni kokenut niitä vavahduttavia hetkiä jo ihan tarpeeksi..." Felizia sanoi samalla, kun tämä nappasi itselleen Yosakun tarjoaman omenan, haukaten siitä heti perään ison palasen.
"Etköhän sinä sen vielä keksi." Yosaku totesi kannustavasti, saaden Felizialta vastaukseksi pienen hymyn. Siinä samassa kuului myös pitkänenäisen pojan huuto; "Hei! HEI! Nyt näkyy jotain! Tuolla kauempana siintää jonkinlaista rantaviivaa!" Tämä sai muun kolmikon nousemaan nopeasti ylös, jolloin hekin jotenkuten hahmottivat kauempana erottuvan saarirykelmän.
"Näyttää siltä, että olemme kohta perillä..." Felizia totesi lyhyesti.
"Mitä... Mitä me nyt teemme...?" Johnny ja Yosaku totesivat yhdestä suusta.
"Samaa kuin tähänkin asti: Lähestymme saarta varovasti, tutkimme tilanteen, etsimme Namin ja mietimme jatkoa sen jälkeen." Felizia totesi itsevarmasti, saaden Usoppin, Yosakun ja Johnnyn nielaisemaan kuuluvasti. Punahiuksinen nainen lisäsi tämän jälkeen vielä loppuun; "Sen lisäksi... Jonkun meistä pitäisi saada vietyä viesti Luffylle ja kertoa hänelle, mikä tilanteemme tällä hetkellä on..."
"Yksi kysymys... Miten hemmetissä sinä sen ajattelit tehdä? Jos et sattunut huomaamaan, olemme keskellä merta, eikä meillä ole mitään keinoa kuljettaa viestiä takaisin Baratielle." Usopp kysyi hikipisara otsallaan. Punahiuksinen nainen ei kuitenkaan vastannut mitään, vaan kääntyi Johnnyn puoleen ja kysyi tältä; "Sattuuko sinulla olemaan vielä lihaa jäljellä?" Aurinkolasipäinen miekkamies katsoi punapäätä ihmeissään, mutta kaivoi joka tapauksessa aluksessa olleista ruokapusseista esiin luisen lihanpalan, ojentaen sen pisamakasvoiselle naiselle.
"Kiitos paljon." Felizia sanoi ja asteli liha kädessään aluksen reunalle. Muun kolmikon tuijottaessa naista kummissaan, tämän käsi alkoi samalla hetkellä muotoutua pitkäksi ja kasvimaiseksi, liukerrellen näin kohti merenpintaan. Kun köynnösmäinen käsi oli naisen mielestä hyvällä korkeudella, tämä upotti muutaman kasvimaisen rihman avulla siinä mukana olleen lihakimpaleen osittain veden alle, ikään kuin syötiksi.
"Mitä kummaa sinä oikein puuhaat...?" Usopp kysyi suu ammollaan.
"Hommaan yhdelle meistä kyydin takaisin Baratielle." Felizia vastasi muina miehinä.
"Kyydin...?" Usopp sanoi epäuskoisesti.
"Takaisin Baratielle...?" Totesivat puolestaan Johnny ja Yosaku.
Siinä samassa kuului iso molskahdus, kun jokin hyppäsi vedestä kohti Felizian kasvimasta kättä, iskien samalla kiinni vedessä olevaan lihakimpaleeseen. Muu kolmikko huusi kauhuissaan samaan aikaan kun tahollaan Felizia karjaisi; "MURATTI!" Tällöin naisen pitkästä, kasvimaisesta kädestä syöksähti esiin lisää köynnösmäisiä rihmoja, jotka siinä samassa luikersivat tuon lihanpalaan tarttuneen olion ympärille. Silloin ilman täytti omituinen "ABABABABADABABABDA"-ääntely, jolloin kauhuissaan oleva kolmikko näki, kuinka punahiuksisen naisen kasvimaisen lonkeromaisessa kädessä pyristeli kiinni isonpuoleinen, mustavalkoraidallinen ja tylppähampainen Pandahai.
"Tule mamin luo!" Felizia huudahti virnistäen ja vetäisi köynnösmäisen kätensä voimalla takaisinpäin, saaden Pandahain mäjähtämään aluksen kannelle, missä se edelleenkin yritti pyristellä voimiensa takaa irti tuon punahiuksisen naisen kasvimaisista rihmoista.
"Fe- Felizia... Mitä... Mitä sinä oikein teet?!" Usopp huudahti melkein leuka kiinni lattiassa.
"Kuten sanoin, hommaan yhdelle meistä kyydin takaisin Baratielle." Felizia vastasi jälleen, kun tämä asteli Pandahain kohdalle ja kyykistyi tuon mustavalkoraitaisen kalan viereen, pitäen siitä edelleen kiinni vihreällä, köynnösmäisellä kädellään. Hain päästäessä edelleen sitä samaa "ABABABABADABABABDA"-ääntelyä, siinä samassa pienen aluksen kajuutan ovi avautui ja Zoro vilkaisi ulos kannelle.
"Ettekö voi antaa ihmisen nuk- MIKÄ HELVETTI TUO ON?!" Kuului vihreähiuksisen miekkamiehen huuto, kun tämä näki kannella pyristelevän Pandahain, jonka ympärille oli kietoutunut murattimaista kasvustoa.
"Felizia on antanut ymmärtää, että se on kyyti Baratielle..." Johnny vastasi hikikarpalo ohimollaan, saaden Zoron katsomaan tätä suu ammollaan. Tällä aikaa pisamakasvoinen nainen laski hieman päätänsä ja sanoi haille; "Hei! Voisitko hieman rauhoittua! Minulla on sinulle asiaa."
"ABABABABADABA!" Hai vastasi ja pyristeli samalla.
"Huoh... Joudun sitten valitettavasti tekemään näin... Pahoittelen... Hypnoitiöt!" Felizia sanoi ja silloin tuo nainen hengitti lyhyesti syvään, puhaltaen sen jälkeen suustaan oranssin väristä, siitepölymäistä kaasua, joka leijui samantien kohti hain naamaa, imeytyen sen jälkeen sisään kalan sieraimiin. Siinä samassa Pandahai lopetti pyristelyn ja kalan katse muuttui jollain tapaa lasittuneeksi.
"Hyvä poika." Felizia sanoi ja taputti kalaa päähän, irottaen sen jälkeen kasvimaisen kätensä mustavalkoraitaisen merenelävän ympäriltä. Samalla kun naisen käsi muotoutui jälleen normaaliksi, tämä puhui haille; "Kuuletko minua?"
"ABADA...!" Hai vastasi.
"Hyvä. Haluan että teet seuraavan jutun: Otat yhden meistä mukaan ja viet hänet ravintolalaiva Baratielle. Ymmärsitkö?" Felizia sanoi topakasti.
"ABA..!" Hai äännähti monotonisesti.
"Noin, asia on sitten tällä kunnossa. Seuraavaksi jonkun teistä- Mitä?" Felizia kysyi kummastellen kun tämä kääntyi takaisin Usoppin, Zoron, Yosakun ja Johnnyn puoleen, nähden silloin miesten epäuskoiset ilmeet.
"MIKÄ HITON TEMPPU TUO TAAS OLI?!" Usopp huusi.
"OSAATKO SINÄ NYKYÄÄN HYPNOTISOIDA?!" Zoro ärähti hampaat koomisesti irvessä.
"SISKO FELIZIA OSAA YLLÄTTÄÄ JOKA KÄÄNTEESSÄ!" Johnny ja Yosaku lisäsivät, tosin heidän äänessään oli aika iso ripaus intoa.
"Miksi ihmeessä te käyttäydytte tuolla lailla? Minähän sanoin jo monta kertaa, että hommasin yhdelle meistä kyydin. Keksin näet aikaisemmin, että Pandahai saattaisi olla siihen omiaan, haikaloiksi ne kun ovat yllättävän älykkäitä." Felizia sanoi hikipisara ohimollaan.
"ADABA..!" Hai murahti monotonisella äänellä.
"EI TUO SILTI ANTANUT VASTAUSTA SIIHEN, MITÄ IHMEEN TEMPPUA KÄYTIT JUURIKIN ÄSKEN?!" Usopp jatkoi ärsyyntynyt ilme kasvoillaan.
"Siis tarkoitatko hypnoitiöitäni? Se on vain yksi taito, jonka marjani antoi; Voin halutessani tuottaa hengitykseni kautta siitepölymäisiä itiöitä, jotka antavat minulle mahdollisuuden hypnotisoida ja hallita uhriani yksinkertaisilla käskyil- Hetkinen! Enkö minä muka koskaan kertonut sinulle tästä?" Punapää kysyi ihmetellen kun tämä tajusi, että Usopp tuijotti häntä yhtä ihmeissään kuin kaikki muutkin paikallaolijat.
"No voi olla, että joskus mainitsit asiasta ohimennen mutta et kyllä koskaan esitellyt tätä kykyäsi käytännössä!" Usopp murahti hikipisara ohimollaan.
"Ai...? No, toisaalta kun miettii, etten ikinä Syrup Villagessa kohdannut tilannetta, jos olisin näitä itiöitä tarvinnut niin se sitten selittää sen... No, joka tapauksessa, nyt sitten ainakin tiedät." Felizia virnisti.
"Eli tarkalleen ottaen… Voisit siis hallita esimerkiksi meitä jos haluaisit… Ja käskeä meitä tekemään mitä tahansa...?!" Usopp vastasi hermostuneen kuuloisesti samalla kun tämän katse siirtyili kannella olevan hain ja punahiuksisen naisen välillä.
"Mahdollisuuksien rajoissa. Mutta älä huoli, pidän teistä sen verran paljon, etten koe sitä tarpeelliseksi. Mutta nyt kun mainitsit... Voimme totta kai kokeilla asiaa, jos haluatte..." Felizia vastasi samalla kun naisen kasvoille levisi ilkikurinen hymy.
"ÄLÄ LUULEKKAAN!" Neljä miestä huusi kuorossa.
"Höh... Te olette ihan tylsiä." Felizia virnuili ja jatkoi; "Mutta, meidän ei kannata tuhlata enempää aikaa. Kuten sanoin, tämän hain avulla yksi meistä pääsee takaisin Baratielle, saaden näin välitettyä viestin Luffylle tilanteestamme. Nyt meidän vain pitää päättää, kuka on se, joka ahtautuu hain kitaan ja lähtee sen kanssa takaisin."
"Mitä?" Usopp kysyi.
"Anteeksi?" Zoro tokaisi.
"Ahtautuu hain..." Johnny aloitti.
"Kitaan...?" Yosaku lopetti.
"ADABADA!?" Hai äännähti kauhistuneen monotonisesti.
"Niin. Kitaan. Eli kuka haluaa olla vapaaehtoinen?" Felizia kysyi hymyillen.
"MIKSET ITSE MENE?!" Nelikko huusi kuorossa.
"No yksinkertaisesti siksi, koska jonkun täytyy katsoa teidän peräänne! Jos minä jättäisin teidät, saattaisitte pahimmassa tapauksessa joko marssia miekat tanassa sisään tai keksiä jonkin älyttömän idean, jonka kuka tahansa tajuaisi valheeksi jo alkumetreillä." Felizia sanoi ja vilkaisi sivusilmällään Zoroa ja Usoppia.
"HEI! MITÄ SINÄ TUOLLA TARKOITIT?!" Usopp ja Zoro huusivat hampaat koomisen terävinä.
"JA MIKSET SINÄ OTTANUT MEITÄ OLLENKAAN HUOMIOON!" Lisäsivät puolestaan Johnny ja Yosaku.
"Eli, kysyn uudestaan; Kuka haluaa olla vapaaehtoinen?" Felizia sanoi, ohittaen miesten sanat täysin.
"SINÄ! SINÄ OLET VAPAAEHTOINEN JOS SE MINUSTA ON KIINNI!" Yosaku huusi yhtäkkiä ja hyppäsi kädet ojossa kohti punahiuksista naista, jonka kasvoille levisi samalla hetkellä ilkeämielinen hymy. Juuri kun tuo vihreätakkinen palkkionmetsästäjä yritti kahmaista pisamakasvoisen naisen otteeseensa, punapää väisti ja kalautti miestä vihreällä kädellään täysillä päähän, saaden tämän menettämään tajuntansa.
"YOSAKU! SINÄ SEN-" Johnny huusi mutta hiljeni siinä samassa, kun tämä näki Felizian tulistuneen ilmeen ja kuuli naisen sanovan kylmällä äänellä; "Antaa tulla! Kaipasinkin jo toimintaa ja tämä kävikin hyvästä lämmittelystä.. Joten kuka on seuraava!?"
"Mi-Mi- Juu, antaa olla... Yosaku... Yosaku lähtee viemään viestiä... Kyllä!" Johnny takerteli samalla, kun Felizia käänsi katseensa Usoppin ja Zoron suuntaan.
"Juu, Yosaku sopii oikein hyvin!" Usopp vastasi hikipisarat kasvoillaan.
"Minä voin olla seuraava. Tosin myöhemmin, koska meillä on tärkeämpiäkin asioita hoidettavana." Zoro hymähti virnistäen ja katsoi punahiuksista toveriaan, jonka tulistunut olemus muuttui sillä hetkellä takaisin normaaliksi. Pisamakasvoinen nainen nyökkäsi tämän jälkeen lyhyesti, kahmaisi tajuttoman Yosakun otteeseensa ja astui sen jälkeen hytisevän Pandahain viereen ja sanoi; "Avaa kitasi." Tällöin kala avasi tylpistä hampaista koostuvan suunsa niin isoksi kuin mahdollista, jonka jälkeen Felizia survoi (Zoro pisti merkille pienen kovakouraisuuden) tajuttoman, vihreätakkisen palkkionmetsästäjän puolittain hain sisään.
"ADADADA...!" Hai korisi monotonisesti.
"Noin. Eli muista; Viet Yosakun ravintolalaiva Baratielle." Felizia tokaisi, saaden vastauksesi lisää korahtavaa ääntelyä hain suunnalta.
"Hyvä." Punapää sanoi, minkä jälkeen naisen molemmat kädet muuttuivat kasvimaiseksi massaksi, joka kaappasi hain ja tämän suussa olevan Yosakun otteeseensa, nostaen tämä ylös ja kohti vienosti aaltoilevaa merta.
"Mene!" Felizia huudahti ja tipputti mustavalkoraidallisen kalan mereen, minkä jälkeen se syöksähti liikkeelle hurjasti huutaen, retuuttaen tajutonta Yosakua kidassaan. Veneeseen jäänyt nelikko seurasi hetken kalan menoa, kunnes Johnny uskaltautui sanomaan; "Toi- Toivottavasti kaikki sujuu hyvin..."
"Luulisin niin. Ellei vesi ennätä pyyhkiä kaikkia hypnoitiöitä pois kalan sieraimista... Silloin Yosaku saattaa hyvinkin päätyä hain seuraavaksi ateriaksi." Felizia totesi hymähtäen, saaden mieskolmikon katsomaan tätä suut auki samalla kun nainen käveli heidän ohitseen ja hypähti kajuutan kannelle.
"Onko... Onko sisko Felizia aina noin... Pelottava...?" Johnny kuiskasi Usoppille ja Zorolle.
"No... Hän on vain..." Usopp aloitti.
"Kokenut. Siksi hän meidän strategisti onkin." Zoro sanoi, saaden Usoppin ja Johnnyn vilkaisemaan tuota vihreähiuksista miekkamiestä.
"Uuu... Havaitsenko ilmassa pientä ihastumista." Usopp kiusoitteli.
"Turpa kiinni tai saat miekasta!" Zoro ärähti pitkänenäiselle toverilleen, joka nauroi makeasti. Samassa kuitenkin kuului Felizian huudahdus; "Hei! Alamme olla lähellä! Tuolla näkyy jonkinlaista rakennusta!" Tämä sai mieskolmikon astelemaan aluksen etupäähän, jolloin hekin näkivät muutaman kilometrin päässä siintävän, korkeatornisen rakennuksen...
Merirosvolippu, jossa oli ristikkäiset luut sekä punainen, tribaalimaisesti piirretty sahahain kuva, liehui korkealla, tornimaisen rakennuksen huipulla. Samaan aikaan tuon pramean, tornimaisen talon terasilla käytiin lyhyttä keskustelua.
"Tässä tämän kuukauden maksu. Ota se." Sanoi karkea ääni samalla, kun sinertävä käsi asetti pienelle pöydälle paksun pinkan rahaa.
"Kuten aina, kiitos oikein paljon." Kuului hieman kimakan oloinen vastaus. Ääni kuului hiirimäiset viikset omaavalle, olemukseltaan hieman niljakkaan oloiselle Merivoimien kapteenille, joka oli pukeutunut asiaankuuluvasti Merivoimien sinivalkoiseen kapteenin asuun sekä valkoiseen, hupulliseen Merivoimien lippalakkiin, jota koristi miehen tyyliin sopivasti kuuluvat valkoiset hiirenkorvat. Tämä mies oli Kapteeni Nezumi, joka komensi Merivoimien 16:ta haaraosastoa. Merivoimien kapteeni laski kädessään olevaa rahapinkkaa ja vastasi varovasti naurahtaen; "Chi Chi Chi Chi… Sinä todella tiedät, kuinka toimia tässä maailmassa…"
"SHAHAHAHAH! MINKÄ TAKIA SINÄ OLET NIIN VARAUTUNUT! KUTEN SANOTAAN, RAHA ON SE, MIKÄ PYÖRITTÄÄ MAAILMAA! SHAHAHAHA!" Vastasi tuo aikaisemmin kuulunut, karkea ääni, joka kuului sinertäväihoiselle, sahahain piirteet omaavalle rotevalle merenmiehelle, joka oli pukeutunut keltaiseen, mustia tahramaisia jälkiä olevaan t-paitaan, ruskeisiin shortseihin sekä sandaaleihin sekä ruskehtavaan lakkiin, jonka reunoilla oli jonkilaista turkkia. Merenmiehen ihossa oli myös kaksi tatuointia, joista toinen esitti aurinkoa ja toinen oli se sama merirosvotunnus, joka näkyi myös rakennuksen huipulla olevassa lipussa. Kyseessä oli Arlong Piraattien kapteeni "Saha-Arlong" tai lyhyesti vain Arlong, tyypiltään sahahaimerenmies.
"Raha on hyvästä! Ei ole mitään luotettavampaa kuin raha! Eikö vain?" Arlong totesi hymyillen.
"Todellakin." Kapteeni Nezumi vastasi lyhyesti.
"SHAHAHAHA! Minä halveksin ihmisiä, mutta kaltaisesi miehet ja naiset, jotka tietävät kuinka tämä maailma toimii ovat täysin eri asia." Sahahaimerenmies totesi nauraen.
"…Mutta, jos bisnekset olivat tällä erää tässä, niin minun täytyy lähteä. On jo tarpeeksi paha, että laivani on ankkuroitu lähelle tämmöistä paikkaa, kun pitäisi olla partioimassa... Varsinkin sen jälkeen, kun saimme tiedon erään mahdollisen merirosvon olemassaolosta…" Nezumi sanoi tumma varjo kasvoillaan samalla, kun tämä alkoi tehdä lähtöä.
"Sinulla tuntuu olevan aina kiire. Voisit joskus juoda kanssani silloin tällöin! Elää hetkessä! Jos joku vasikoi sinusta päämajaan, minä tapan hänet puolestasi." Arlong sanoi muina miehinä.
"Ei tarvitse… Suonette siis anteeksi." Nezumi totesi ja asteli poispäin kolmen Merisotilaan seuratessa perässä.
"Hei, kapteeni on lähdössä! Saattakaa hänet takaisin laivalleen!" Arlong huudahti heti perään, jolloin läheisestä, mereen johtavasta uima-altaasta kuului jykevä molskahdus, kun joku hyppäsi sieltä ylös. Samalla kuului myös lyhyt; "KYLLÄ SIR!" Silloin altaan reunalle ilmestyi lyhythihaiseen, punakeltaraidalliseen asuun sekä turkkimaiseen kauluriin pukeutunut kuusikätinen merenmies, jolla oli valkoiset, korallimaiset hiukset, tötterömäinen suu sekä otsassa samanlainen aurinkoa muistuttava tatuointi kuin Arlongilla. Kyseessä oli mustekalatyypin merenmies, Arlong Piraattien miehistön upseeri nimeltään Hatchan.
"Hypätkää mustekalakulhoon, niin annan teille kyydin." Hatchan sanoi ja osoitti yhdellä käsistään samaisessa altaassa kelluvaa, suurehkoa posliinikulhoa.
"Niin... Kiitoksia teille." Nezumi totesi kuivakasti.
"Teillä tosiaan on hauskan näköinen naama, eikä tarvitse edes mainita, että nimenne on Nezumi, joka suoraan tarkoittaa hiirtä." Hatchan hörähti ja jatkoi; "Teidän naamanne on kyllä jo yksi suuri vitsi! AHAHAHAH!"
"Hachi! Varo mitä sanot! Kapteeni on arvostettu asiakkaamme!" Arlong huudahti.
"Ai niin! Anteeksi tuosta. Joten, hypätkää kyytiin!" Hatchan totesi ja hyppäsi takaisin altaaseen, sitoen ison kulhon kiinni selkäänsä.
"Pahoitteluni kapteeni! Tuo on aina paha suustansa!" Arlong jyrähti lyhyesti.
"E- Eipä mitään. Kaikki kunnossa. Chi chi chi!" Nezumi naurahti ja kiipesi sotilaidensa kanssa sisälle vaasiin, jonka jälkeen Hatchan lähti liikkeelle uskomattomalla nopeudella. Samalla myös kapteeni Nezumi mietti itsekseen; "Nämä merenmiehet saavat ihoni kananlihalle… Mutta ainakin rahaa tulee."
Samaan aikaan Arlong Parkin itäisellä portilla oli tilanne käynnissä. Nuori poika, joka oli pukeutunut oranssiin huppariin, violetteihin raidallisiin shortseihin, vihreään pipoon ja mustiin kenkiin, piti uhitellen koholla lyhyttä miekkaa ja kyyneleet kasvoillaan huusi tutulle, oranssihiuksiselle naiselle, jolla oli tällä kertaa yllään maastokuviollinen toppi ja lyhyet, mustat housut sekä oranssi sandaalit sekä kantoi toisella olallaan laukkua.
"SINÄ SIINÄ! PYSÄHDY JUURIKIN SIIHEN! MINÄ TAPAN ARLONGIN! HÄN TAPPOI ISÄNI! JOTEN JOS ET VÄISTY TIELTÄNI, TAPAN MYÖS SINUT!" Poika huusi surun ja vihan sekaisella äänellä. Nami ei tehnyt muuta kuin vain tuijotti hiljaa tuota nuorta poikaa.
"OLEN TOSISSANI!" Poika uhosi, jolloin oranssihiuksisen naisen silmille levisi tumma varjo ja samassa hetkessä tämä vetäisi esiin punertavan kepin, lyöden sillä täysiä poikaa kasvoihin, saaden tämän lentämään veri suusta roiskuen maahan. Pojan iskeytyessä pölyiselle polulle, Nami kohotti keppinsä uudelleen ja löi sillä poikaa useamman kerran, huutaen samalla; "ARLONGILLA EI OLE AIKAA KALTAISILLESI PIENILLE KAKAROILLE!" Lopulta, pienen pojan vaikeroidessa Namin jalan alla ja veren valuessa tämän suusta, oranssihiuksinen nainen puristi keppiään vihaisena ja totesi kylmästi; "Joten, jos nyt ymmärsit oman parhaasi, mene kotiin." Heti perään Nami myös kaivoi laukustaan tukollisen rahaa ja tiputti sen pojan viereen, lisäten loppuun; "Tässä on vähän rahaa. Käytä sitä suojellaksesi itseäsi." Tämän jälkeen oranssihiuksinen nainen kääntyi poispäin ja asteli sisään Arlong Parkiin, jättäen tuon pienen pojan kiroamaan tilannettaan, kyyneleiden valuessa pitkin tämän poskia ja veren sekoittuessa niihin.
"Oooh! Olet tullut takaisin! Sepä oli pitkä reissu…!" Arlong huudahti kun tämä kuuli lähestyvää kenkien kopinaa, huomaten silloin Namin astelevan hiljalleen kohti terassialuetta.
"Tämä kartano on nähtävästi yhtä leväperäinen kuten ennenkin…" Nami totesi kuivakasti.
"Ha.. Niin kuin joku muka uskaltaisi edes yrittää iskeä kartanooni...! Mutta asiasta toiseen, kuinka paljon sinä tällä kertaa sait anastettua?" Arlong totesi.
"Oikein mainiosti! Mutta tällä kertaa se oli yllättävän sydäntäsärkevää." Nami hymähti.
"SHAHAHAHAH! Milloin muka sinusta tuli noin tunteellinen!? Muiden pettäminen on sinun erikoisuutesi, vai mitä!?" Arlong huusi nauraen.
"Ai, niinkö vai?" Nami tokaisi.
"MERENMIESVELJENI, TOVERIMME ON PALANNUT! VALMISTAUTUKAA SIIS JUHLIMAAN!" Arlong karjaisi hymyssä suin heti perään, jolloin eri uima-altaista sukelsi esiin monennäköisiä ja –kokoisia merenmiehiä, jotka huusivat voitokkaasti yhteen ääneen. Nami vain tyytyi hymyilemään ja kosketti lyhyesti vasemmassa käsivarressaan olevaa tatuointia, joka oli samanlainen kuin esimerkiksi Arlongilla – Se oli Arlong Piraattien tunnus ja Nami oli yksi tämän joukon upseereista.
"Eli tämä siis on... Arlong Park." Felizia sanoi totisena.
Pieni alus oli lopultakin saapunut määränpäähänsä ja nyt se kellui pienen matkan päässä tuosta jykevin portein ja kivimuurein suojatusta, uhkaavasti kohoavasta viisikerroksisesta hainpäisestä kartanosta, jonka pihaa koristi myös useat, hainpäillä koristellut pienet katokset.
"J- Jep... Tämä on juurikin se...!" Johnny vastasi ääni vapisten.
"O-o-oletko aivan varma, e-että Nami todellakin on t-täällä...?" Usopp kysyi, tämän äänen vapistessa vieläkin pahemmin.
"Joten, mikä on seuraava siirtomme?" Zoro kysyi, asettaen samalla ainoan miekkansa olkapäälleen ja vilkaisi sen jälkeen kajuutan päällä istuvaa Olkihattujen strategistia…
Ja tässä sitä ollaan: Olemme virallisesti aloittaneet Arlong Parkin tapahtumat :D. Matka on ollut pitkä ja antoisa, mutta paljon on vielä edessä, joten pitäkää hatuistanne kiinni! Voin luvata, että edessä on aikamoinen vuoristorata ;). Nähdään siis ensi kerralla! Siihen saakka, jälleen kerran; Nauttikaa :D!
And here we are! We are officially started Arlong Park arc :D. It has been long and eventfull journey, but there is still so much to come, so hold on to your hats! I can promise, that this is going to be exciting rollercoaster ride ;). See you all next time! And once again; Enjoy :D!
-WillofJ-
