LUKU 27
Ensimmäinen askel kohti vapautusta
Korollisten saappaiden kopina täytti Arlongin kartanon käytävät, kun kaksi naista asteli niitä pitkin. Kumpikaan kaksikosta ei puhunut mitään, kun Nami lopulta kääntyi keittiön suuntaan ja viittoi Feliziaa istumaan läheisen pöydän ääreen. Punapää teki työtä käskettyä samalla kun navigaattori itse nappasi kaapista kaksi lasia ja sen jälkeen jääkaapista kannullisen mehua. Oranssihiuksinen nainen istui tämän jälkeen pöydän toiselle puolelle ja liutti sitä pitkin toisen lasin vihreäkätiselle naiselle. Kumpikaan ei vieläkään puhunut mitään, kun molemmat kaatoivat laseihinsa mehua ja ottivat ensimmäiset huikat. Punapää saattoi tällöin maistaa suussaan makea appelsiinin maun.
"En olekaan hetkeen maistanut näin hyvää appelsiinimehua.." Felizia totesi ja loi lasinsa tyhjäksi, ennen kuin nappasi vyöltään toisen vesipulloista, ottaen myös siitä pitkän, tosin väljähtäneen huikan, ennen kuin asetti pullon takaisin. Nami ei kuitenkaan vieläkään sanonut mitään vaan joi hitaasti omaa mehuansa.
"Plääh.. Minun pitää muistaa vaihtaa vesi noihin.." Felizia sanoi.
"Miksi..?" Nami sanoi äkkiä, saaden punapään vilkaisemaan navigaattorin suuntaan.
"Tiedät kyllä miksi." Felizia sanoi lyhyesti ja kaatoi itselleen lisää mehua.
"Minä en tarvitse teidän apuanne.. Minulta uupuu enää 7 miljoonaa belliä.. Sitten kaikki on ohi." Nami sanoi ja puristi lasiaan.
"Ja luuletko että se vaikuttaa asiaan jotenkin? Me olemme täällä, koska lupasimme kapteenillemme tuovamme sinut takaisin ja sen me aiomme myös tehdä." Felizia sanoi ja joi lasinsa tyhjäksi
"Te olette pelkkiä idiootteja.. Kuten aikaisemmin sanoin sille vihreähiuksiselle tampiolle.. Jos sekaannutte asiaan yhtään enempää niin te olette kaikki kuolleita! Teistä ei ole vastusta niille voimille, jotka hallitsevat tätä saarta!" Nami vastasi ja joka sanalla naisen keho vapisi enemmän ja enemmän.
Felizia vain huokaisi syvään ja sanoi sitten; "Huomaan, että olet päätöksesi tehnyt. Mutta niin olemme mekin, joten turha meidän on tästä jatkaa. Antaa tekojemme puhua tästä eteenpäin." Pisamakasvoinen nainen sanoi samalla kun tämä nousi ylös ja asteli pesualtaan luokse, tyhjentäen pullonsa siihen ja alkaen täyttää niitä uudella vedellä. Hetkeen ei kuulunut muuta kuin veden lirinää, kunnes punapää lopulta asetti täydet pullonsa vyölleen kunnes samalla hetkellä Felizia äkkiä tunsi, kuinka Nami kietaisi hänet kuristusotteeseen ja asetti tikarin tämän kasvojen kohdalle.
"Jos kerran tekomme tulevat puhumaan tästä eteenpäin niin minä… Minä lupaan, että te saatte katua, jos ette lähde tältä saarelta…! Unohtakaan minut ja älkääkä sekaantuko asioihin, jotka eivät teille kuulu!" Nami sanoi kylmästi Felizian korvaan. Punapää ei kuitenkaan voinut olla kuulematta pientä epätoivon värinää entisen toverinsa äänessä.
"Heh heh.. Jos yrität pelotella minua niin voin taata, että valitsit väärän henkilön.. Ja sitä paitsi.. Luulisi sinun edes muistavan, ettei minua voi leikata.." Felizia vastasi yhtä kylmällä äänellä ja silloin navigaattori yllättäen tunsi, kuinka tämän säärtä pitkin luikersi paksuhko köynnös, joka alkoi hitaasti puristumaan tiukemmalle ja tiukemmalle. Nami tiesi heti, että hän ei pärjäisi punapäälle missään olosuhteissa, joten navigaattori irrotti nopeasti otteensa samalla kun kasvimainen köynnös luikersi takaisin Olkihattujen strategistin käden sisään. Kumpikin nainen katsoi toisiaan pienen hetken, kunnes Felizia sanoi; "En tiedä, oletko huomannut, mutta meissä on tiettyjä samankaltaisuuksia.. Voit sanoa ja tehdä mitä haluat, mutta tiedät sisimmässäsi kuinka asiat tulevat lopulta menemään.."
"Sinä et tiedä minusta yhtään mitään.." Nami sanoi kasvot jäykkinä, ennen kuin tämä alkoi astelemaan poispäin keittiöstä. Punahiuksinen nainen katsoi kysyvästi navigaattorin suuntaan, ennen kuin lähti astelemaan tämän perään.
Pienen hetken päästä kaksikko saapui hieman syrjäisempään osaan kartanoa, jossa selvästi sijaitsi jonkinlaisia varastoja. Punapää ihmetteli, miksi navigaattori vilkuili ympärilleen kuin varmistaen, ettei ketään ollut näkyvissä, kun tämä lopulta avasi yhden oven, jonka takaa löytyi tuttu, vihreähiuksinen miekkamies. Zoro katsoi yllättyneenä, kun Nami astui sisälle varastoon Felizia vanavedessään.
"Jahas. Tulitko hoitamaan homman loppuun? Ja toit Lilyn vielä mukanasi, että homma olisi uskottavampi?" Zoro tuhahti.
"Pää kiinni. Kenenkään ei tarvitse esittää enää mitään." Nami sanoi ja heti perään katkaisi miekkamiehen käsissä ja jaloissa olevat köydet. Tämän jälkeen oranssihiuksinen nainen asteli varaston ovelle ja katsoi lyhyesti ympärilleen, ennen kuin kääntyi yllättyneen kaksikon puoleen ja sanoi; "Häipykää täältä ennen kuin Arlong tulee takaisin."
"Nami.. Sinä.." Felizia aloitti, mutta sai navigaattorilta osakseen vain kylmän vilkaisun, kunnes tämä katosi kartanon sokkeloihin.
"Jatkat siis loppuun asti.." Felizia huokaisi ja jatkoi; "Joka tapauksessa, nyt kun onnistuimme pää-" Naisen lause kuitenkin keskeytyi kun Zoro kalautti punapäätä täysillä päähän, saaden naisen mäjähtämään naama edellä varaston lattialle.
"AI HELVETTI! MIKSI SINÄ NOIN TEIT!" Felizia ärjäisi ja hieroi päässään olevaa kuhmua.
"AI MINÄ?! OLE ONNELLINEN ETTEN TAPA SINUA SIIHEN PAIKKAAN! SIDOITTE MINUT KIINNI! SITTEN SINÄ MELKEIN HUKUTIT MINUT JA LOPUKSI NAMI VIELÄ NÖYRYYTTI MINUA HELVETTI SOIKOON!" Zoro karjui hampaat koomisen terävinä.
"JA SEN ANSIOSTA PÄÄSIMME SAARELLE ILMAN SUUREMPIA ONGELMIA JA OLEMME PERÄTI NÄINKIN PITKÄLLÄ SAMPERIN LAHOAIVO! JA SITÄ PAITSI ET IKINÄ ONNISTUISI TAPPAMAAN MINUA!" Felizia ärjyi takaisin kun tämä nousi samalla ylös.
"AIJAA?! KATSOTAANKO TÄSSÄ JA NYT MOKOMA RIKKARUOHO?!" Zoro karjui ja vetäisi ainoan, valkoisessa kotelossa olevan miekkansa esiin.
"TODELLAKIN!" Felizia karjui takaisin ja muodosti käsiensä ympärille piikikkäät köynnökset. Mutta juuri silloin kaksikko huomasi, kuinka varaston ovensuussa seisoi yksi Arlongin alaisista. Zoro ja Felizia vilkaisivat ensin toisiinsa ja sen jälkeen edessään olevaa merenmiestä ja ennen kuin tämä ennätti tehdä yhtään mitään, punapää sinkautti kädestään pari lehtimäistä heittotähteä suoraan merenmiehen kasvoihin, minkä jälkeen miekkamies syöksähti eteenpäin ja viilsi tuskasta huutavaa vastustajaansa siististi rintaan, minkä jälkeen merenemies kaatui koristen maahan. Felizian astellessa ulos varastossa, Zoro asetti miekkansa takaisin koteloonsa ja vilkaisi maassa makaavaa merenmiestä.
"Katso nyt mitä sait aikaan! Olisimme voineet yllättää jäljelle jääneet Arlongin joukot jos et olisi ruvennut räyhäämään!" Zoro ärähti vihreäkätiselle naiselle.
"Anteeksi mitä?! Sinähän sen aloitit kun löit mi- Hetkinen! Löit naista! Tunnetko nyt olevasi vahvempi kun lyöt itseäsi heikompaa!" Felizia totesi tuimana.
"Itseäni heik-? Kuule minun ei tarvitse tuntea yhtään mitään! Voitan sinut koska vain!" Zoro vastasi.
"Niin varmaan mokoma sammal-aivo!" Felizia ärähti.
"Rikkaruoho!" Zoro jatkoi.
"Marimo!" Felizia lisäsi.
"NYT KYLLÄ-!" Zoro huusi mutta silloin kaksikon väittelyn keskeytti kolmas ääni; "SE MIEKKAMIES ON PÄÄSSYT VAPAAKSI! JA NÄHTÄVÄSTI VIELÄ TUON PUNAPÄÄN TOIMESTA! OTTAKAA HEIDÄT KIINNI!" Tällöin nahisteleva kaksikko huomasi, kuinka heitä kohti juoksi se osa merenmiehistä, jotka olivat jääneet kartanolle.
"Jatketaanko myöhemmin?" Zoro tuhahti ja vetäisi miekkansa jälleen esiin.
"Sopii minulle. Kaipasinkin jo toimintaa." Felizia totesi sormiaan naksautellen ja kääntyi toverinsa kanssa kohti lähestyvää merenmiesjoukkiota..
Samaan aikaan Usopp kuunteli kauhusta kankeana erään talon takana, kuinka Arlong oli hetki sitten julistanu keräävänsä rahaa sillä ajatuksella, että tämä jossain kohtaa perustaisi Arlong Imperiumin. Pitkänenäisen pojan vieressä, toisen talon kulmalla nojaili tuttu, sinihiuksinen nainen, Nojiko, joka oli kolkannut ja näin ollen pelastanut Olkihattujen ampujan aikaisemmin tätä jahtaavalta merenmieheltä. Nojiko oli tämän jälkeen vienyt Usoppin kotiinsa, missä nainen oli kertonut hieman saaren tilanteesta sekä suurimpana pommina tiputtanut sen, että tämä oli Namin kasvattisisko. Saatuaan näin asioihin hieman selvyyttä, Usopp oli päättänyt lähteä Going Merrylle päin, mutta tämän matka oli keskeytynyt, kun Arlong oli saapunut Cocoyasi Villageen, missä tuo merenmies nyt julisti Usoppin äskettäin kuulutta sanomaa.
"ARLONG IMPERIUMI?! Hän siis yrittää rakentaa oman valtionsa…?!" Usopp totesi suu ammollaan, ennen kuin käänsi katseensa Nojikon suuntaan ja jatkoi; "Eli hän siis aikoo muuttaa koko East Bluen hänen "Merenmiesimperiumiksi?!" Mutta se tarkottaisi, että myös minun kotikyläni joutuisi tulilinjalle!"
"Mitä sitten tapahtuukin, tapahtuu. Emme voi tehdä muuta kuin istua hiljaa ja kestää parhaamme mukaan. Ainakin vielä…" Nojiko totesi.
"Ainakin vielä…?" Usopp kysyi kummastellen, mutta juuri silloin kuului tuskainen huuto, joka vei piilottelevan kaksikon huomion.
"Mikä se oikein oli?!" Usopp huudahti samalla, kun Nojikon kasvoille muodostui kauhistunut ilme, tämän nähdessä, että Arlong roikotti purppuraiseen merenkävijän puseroon, purppuraisiin shortseihin, mustiin sandaaleihin sekä purppuraiseen,lelutuulimyllyllä koristeltuun koppalakkiin pukeutunutta, mustaviiksistä miestä, jonka kädet sekä vertavuotavat kasvot olivat kauttaaltaan neulottujen ja tikattujen arpien peitossa. Mies oli nimeltään Gen, jonka Arlong oli kuullut keräilevän aseita, minkä merenmies oli omasta mielestään ymmärtänyt kapinoinnin merkiksi.
"Aseen omistaminen on selvä kapinan merkki ja kapinointi puolestaan aiheuttaa aina tarpeetonta häiriötä minun maillani." Arlong sanoi ja tuijotti Geniä silmiin, ennen kuin merenmies jatkoi kylmänviileästi; "Joten, varmistaakseni, ettei joukossanne ole yhtään enempää kaltaisiasi kapinallisia, minä tapan sinut näyttääkseni muille kyläläisille, mitä sellaisille ihmisille käy."
"SIIS MITÄ?! HÄNHÄN VAI KERÄSI HIEMAN ASEITA! HÄN SIIS TODELLAKIN AIKOO TAPPAA JONKUN VAIN SEN TAKIA?!" Usopp huudahti, kun taas tämän vieressä seisova Nojiko vain tuijotti tapahtumaa kauhunsekaisin tuntein, ennen kuin nainen lähti juoksuun, päättäen näin astua esiin piilostaan.
"H-Hei sinä! Tule takaisin tai sinutkin tapetaan!" Usopp huudahti, mutta tuloksetta.
"MITÄ TÄMÄ OIKEIN TARKOITTAA ARLONG?!" Nojiko huusi, saaden näin sahanenäisen merenmiehen huomion, jolloin nainen jatkoi; "ME KAIKKI TÄÄLLÄ OLEMME MAKSANEET USKOLLISESTI SUOJELURAHAT NÄIDEN MENNEIDEN 8 VUODEN AIKANA! KENELLÄKÄÄN MEISTÄ OLE PIENINTÄKÄÄN AIKOMUSTA KAPINOIDA SINUA VASTAAN, JOTEN PÄÄSTÄ GEN MENEMÄÄN!"
"Nojiko! Odota!" Pari kyläläistä huusi samalla kun nämä tulivat sinihiuksisen naisen luokse.
"Minähän olen jo aikaisemmin ilmoittanut, että jo pelkkä aseiden omistaminen on selvä kapinoinnin aikomus. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tappaa tämä mies, jotta maani ovat jälleen turvassa." Arlong vastasi maireasti, ennen kuin tuon merenmiehen ilme sekä ääni muuttui kertaheitolla hyytäväksi, tämän jatkaessa; "Onko siinä jotain valittamista? Vai haluatteko mielummin, että tuhoan tämän koko kylän..?"
Nojikon koko keho alkoi vapista, kun tämä tuijotti tuota sydämetöntä, suurikokoista merenmiestä, joka lisäsi vielä lyhyesti; "Tiedätte tämän ihmiset! Jos yhdeltä meistä vahingoittuu edes sormikin, teidän kylänne tulee tuhoutumaan! Siitä ei tarvitse edes keskustella!"
Samassa myös Gen yllättäen puhui, jolloin kyläläisten huomio kääntyi heidän ystävänsä suuntaan; "Kuulitte kyllä! Menkää kaikki takaisin koteihinne…! Jos kapinoimme nyt, kaikki nämä 8 vuotta ovat olleet täysin turhia! Jos olisimme halunneet estää heidän hallintansa taistelemalla, olisimme tehneet sen jo aikoja sitten! Mutta mehän vannoimme! Me vannoimme taistelevamme kestääksemme sekä elääksemme eteenpäin!"
"Gen…!" Nojiko sanoi.
"Mutta..! Mutta..!" Eräs kyläläisistä lisäsi.
"Hyvin sanottu! Eläminen on tärkeää, koska kun yksi elää, toinen voi nauttia asioista!" Arlong totesi ja tarttui tiukasti Geniä tämän päästä, jysäyttäen miehen siinä samassa naama edellä läheisessä talossa olevaan puiseen tolppaan. Kuului vain tuskallinen huudahdus samalla, kun Arlong jälleen puhui; "Jokaisella on oma, suunniteltu paikka ja sija elämässä ja tämä mies tietää, kuinka turha sitä totuutta on vastustaa!"
Kyläläiset eivät voineet muuta kuin katsella kauhuissaan, kuinka Arlong vain riepotteli heidän ystäväänsä kuin räsynukkea ja iski tämän kasvoja vielä kerran ja pari lisää siihen samaiseen tolppaan. Ja jälleen kerran Arlong taas puhui ja nauroi kylmää nauruaan; "NÄETTEKÖ NYT! EIVÄT KAIKKI ELÄVÄT OLENNOT OLE SYNTYNEET SAMANARVOISIKSI! SHAHAHAHA!" Tämän jälkeen tuo sininahkainen merenemies vielä paiskasi Genin maahan ja lisäsi; "Ihmisten on parasta elää kuin ihmisten kuuluu eli möyriä maassa kuin madot!"
"SINÄ SENKIN…!" Yksi kyläläisistä huusi ja lähti nyrkki pystyssä kohti Arlongia. Silloin Gen nousi vaivalloisesti polvilleen ja verta yskien huusi; "LOPETTAKAA! ÄLKÄÄ EDES KUVITELKO NOUSEVANNE HEITÄ VASTAAN!"
"Gen… Mutta hänhän…" äskeinen kyläläinen yritti vastata.
"Kuulitte mitä hän sanoi." Arlong murahti hymyillen.
"Mutta eihän hän edes käyttänyt aseitaan millään lailla!" Toinen kyläläinen huusi.
"Pyydämme! Älkää tappako häntä!" Huusi kolmas.
"Äänekästä porukkaa, vai mitä? Mietin, että pitäisikö minun ottaa tämäkin kapinoinnin merkkinä…" Arlong sanoi häijy virne kasvoillaan. Silloin Gen kuitenkin nosti kätensä ihmisjoukon eteen ja huusi; "JOS ME KUOLEMME NYT, KAIKKI TULEE LOPPUMAAN! TEIDÄN TÄYTYY JATKAA TAISTELUA VAIKKA MINÄ KUOLISINKIN!" Tämä sai kyläläiset vain katsomaan tuota viiksekästä miestä kauhistuneina ja surullisina. Samalla hetkellä Arlong jälleen nappasi Genin otteeseensa ja nosti miehen yhdellä kädellä korkealle ilmaan, valmistautuen näin antamaan kuoliniskun.
"Antakaa minun näyttää, mitä tapahtuu niille, jotka hautovat mielessään pahoja ajatuksia… KATSOKAA TARKASTI IHMISET!" Arlong jyrähti.
"GEN!" Kyläläiset huusivat kuorossa.
"OLKOON TÄMÄ VAROITUKSENA TEILLE MUILLE!" Arlong jyrisi ja paiskasi Genin voimalla kohti maata. Samassa hetkessä kuului kuitenkin huuto; "GUNPOWERSTAR!" jota seurasi voimakas räjähdys, kun jonkinlainen ammus iskeytyi Arlong Merirosvojen kapteenia päin. Räjähdys sai merenmiehen myös irrottamaan otteensa Genistä, joka tömähti siinä samassa maahan.
"MI-MIKÄ TUO OIKEIN OLI?!" Yksi Arlongin miehistä huusi.
"ARLONG!?" Huudahti toinen.
"ARLONG-HERRA!" Kuului myös Buffyn osittain kauhistunut ääni.
"KATSOKAA! TUOLLA NOIN! JOKU SEISOO TUOLLA TALON KATOLLA!" Lisäsi neljäs merenmies ja osoitti läheisen talon katolle, jolloin kaikkien paikallaolijoiden katseet siirtyivät tuon tuntemattoman hahmon suuntaan.
"KUKA SINÄ OIKEIN OLET?!" Ärähti vielä yksi Arlongin alainen.
"MINÄ OLEN URHEA JA SANKARILLINEN MERTEN SOTURI! NIMENI ON KAPTEENI USOPP!" Usopp huusi samalla kun tämän jalat tärisivät pelosta.
"Usopp..? Sanooko se nimi sinulle mitään..?" Yksi merenmies kysyi toveriltaan.
"En ole koskaan kuullutkaan.." Toinen merenmies vastasi.
"Hänhän on..!" Nojiko huudahti tahollaan.
"Kuka tuo oikein on..?!" Pari kyläläistä ihmetteli vuorostaan.
"KOKO MAAILMA PELKÄÄ MINUA MIEHENÄ, JOKA ON SUORAAN HELVETISTÄ! HE KUTSUVAT MINUA "HÄIJYKSI PAHOLAISKUNINGAS" USOPPIKSI! LISÄKSI MINÄ KOMENNAN 80 MILJOONAA ALAISTA! HÄIPYKÄÄ SIIS HETI PAIKALLA JA SAATAN ANTAA TEILLE ANTEEKSI!" Usopp jatkoi tuimana, hikikarpaloiden valuessa pitkin tämän kasvoja.
"ARLONG! SE ON HÄN! HÄN ON SE TYYPPI JOSTA KERROIN AIKAISEMMIN! HÄN ON SE SAMA, JOKA PÄÄSI MINULTA KARKUUN!" Huusi se sama merenmies, joka oli jahdannut Usoppia aikaisemmin.
"Minä en välitä, vaikka sinulla olisi tuhansia tai miljoonia alaisia… Anna tulla vaan! Minä murskaan heistä jokaisen!" Kuului Arlongin jyrisevä ääni, kun tämä kohotti hitaasti katsettaan ylöspäin. Silloin myös Usopp huomasi, ettei tämän ammus ollut tehnyt merenmieheen mitään mainittavaa vahinkoa.
"AAAGGGHHH! HÄN EI OLE YHTÄÄN PELOISSAAN JA LISÄKSI AMMUKSENI EI TOIMINUT MILLÄÄN LAILLA!" Usopp ajatteli leuka ammollaan.
"Vaikka oletkin vain mitätön ihminen…! SINÄ USKALLAT SILTI HYÖKÄTÄ MINUA VASTAAN!? SENKIN MITÄTÖN JA ALHAINEN IHMISROSKA!" Arlong karjaisi raivoissaan ja siinä samassa tuo merenmies tarttui kiinni sen talon kulmaan, minkä katolla Usopp seisoi. Kuului hirveää ryminää ja natinaa, kun Arlong seuraavassa hetkessä nosti koko rakennuksen kevyesti ilmaan, ihan kuin se olisi ollut pelkkä lelu tuon merenmiehen käsittelyssä.
"AAAAAAARRRRRGGGGGHHHHH!" Kuului pitkänenäisen pojan huuto, kun tämä silmät selällään tuijotti Arlongin suuntaan, pitäen samalla kiinni katon reunuksesta.
"A-ARLONG! ODOTA! ET KAI SINÄ TAAS AIJO TUHOTA YHTÄ KYLÄÄ?!" Yksi merenmiehistä huusi.
"IHMISKYLÄT ON HELPPOJA TUHOTA MUTTA MEIDÄN TAVOITTEEMME ON HALLITA NIITÄ!" Huudahti toinen.
"JOS TÄSTÄ KYLÄSTÄ TULEE TOINEN GOSA VILLAGE, SITTENHÄN MEIDÄN SUOJELURAHOJEMME TULOLÄHTEET TULEVAT JÄLLEEN LASKEMAAN!" Lisäsi kolmas.
"JOS TULOLÄHTEEMME LASKEVAT, SITTEN MEIDÄN TÄYTYY VAIN VALLOITTAA UUSI KYLÄ!" Arlong karjui eläimellisen raivon vallassa samalla, kun tämä kohotti käsissään olevaa rakennusta kohti edessä olevia taloja, huutaen sitten vielä lopuksi; "ME OLEMME YLIVERTAISIA OLENTOJA!" Ja tämän karjaistuaan Arlong rysäytti kantamansa talon täysillä päin edessä olevaa talorivistöä. Kuului vain puunkappaleiden ryminää, kun asumukset rysähtelivät hirveällä voimalla toisiaan päin.
"MEIDÄN KYLÄMME ON…!" Yksi kyläläisistä huusi kauhuissaan.
"PITKÄNENÄ…!" Nojiko huusi silmät selällään.
"PASKA! HÄN TAPPAA MINUT! HÄN TAPPAA MINUT!" Kuului samassa Usoppin kauhun täyttämä huuto, kun Olkihattujen ampuja siinä samassa putkahti esiin hajonneen katon takaa. Pitkänenäinen poika pongahti ylös ja lähti silmät selällään juoksemaan pitkin talojen kattoja.
"HÄN ON YHÄ HENGISSÄ! ÄLKÄÄ VAIN PÄÄSTÄKÖ HÄNTÄ PAKOON!" Arlongin alaiset huusivat yhdestä suusta.
"NAPATKAA JA TAPPAKAA HÄNET!" Arlong karjui sekopäisenä samalla, kun pari tämän alaista piti häntä paikoillaan kaikin voimin.
"Palautetaan hänet Arlong Parkiin! Muutoin hän tuhoaa tämän koko kylän!" Toinen Arlongia pitelevistä merenmiehistä huudahti, jolloin paikalle tuli pari tämän toveria lisää, jolloin he lopulta saivat raivokkaasti karjuvan kapteeninsa lähtemään liikkeelle.
"Me palaamme vielä. Mutta näyttää siltä, että saatte elää vielä seuraavaan päivään." Totesi mustaan, karatemaiseen asuun pukeutunut merenmies, ennen kuin tämäkin liittyi poispäin liikkuvien toveriensa joukkoon. Merenmiesten astellessa kauemmaksi ja kauemmaksi, Gen ja muut kyläläiset saattoivat vain katsella hiljaa tuota loittonevaa, hirviömäistä joukkoa.
"HEI SINÄ! PYSÄHDY!" Kuului merenmiehen huuto, kun tämä muutaman muun toverinsa kanssa jahtasi edellä juoksevaa, pelosta huutavaa Usoppia. Pienen hetken päästä Olkihattujen ampuja kuitenkin pyörähti ympäri ja latasi ritsaansa pilaantuneen kananmunan, tähdäten sen kohti takana tulevaa merenmiesten joukkoa.
"CERTAIN KILL.. EGG STAR!" Usopp huudahti ja laukaisi ritsansa, saaden kananmunan lentämään suoraan yhden merenmiehen kasvoihin. Tällöin koko joukkio pysähtyi hetkeksi, kun he huomasivat, että yhtä heidän tovereistaan osui.
"ÄYGH! Mitä helvettiä! Tämähän haisee! Tuo tyyppi ampuu pilaantuneita munia!" Merenmies ärähti ja pyyhki ammuksen jäämiä inhoten pois kasvoiltaan.
"To- Toimiko se..?" Usopp mietti ääneen huomattuaan, että hänen jahtaajansa pysähtyivät. Mutta juuri silloin merenmiesten joukkio katsoi tuota pitkänenäistä poikaa murhaavan näköisesti.
"SENKIN PASKIAINEN!" Joukkio huusi kuorossa ja säntäsi jälleen Usoppin perään.
"AAAAAARRRGGGGHHHH!" Usopp karjaisi ja lähti jälleen pakoon minkä jaloistaan pääsi..
Tällä välin kylän asukkaat olivat kerääntyneet Genin ympärille, tarjoutuen viemään miehen lääkärille paikattavaksi. Gen kuitenkin kieltäytyi ja päinvastoin pahoitteli kaikille sitä, mitä hänen toimintansa oli saanut aikaan.
"Älä puhu tuollaisia. Sinä et ollut millään lailla syypää." Yksi kyläläisistä sanoi heti ja taputti Geniä olkapäälle.
"Niin juuri. Ihan kuin kukaan voisi sietää kaikkia heidän järjettömiä sääntöjään." Totesi toinen.
"Mutta.. Kuka ihme se aikaisempi tyyppi oikein oli…?" Yksi kylän asukkaista kummasteli, tarkoittaen sanoillaan Usoppia.
"Tiedätkö sinä hänestä jotain Gen?" Kysäisi eräs asukkaista.
"Olen yhtä pihalla kuin tekin.." Gen vastasi, mutta silloin nuoren naisen ääni kiinnitti kaikkien paikalla olijoiden huomion, kun tämä sanoi; "Hei kaikki. Siitä on pitkä aika." Tällöin kaikki paikalla olevat kyläläiset katsoivat puhujan suuntaan, huomaten, että kyseessä oli tuttu, oranssihiuksinen nainen. Nami katsoi joukkiota pieni hymynkare huulillaan, mutta siinä samassa ihmiset sanaakaan sanomatta alkoivat poistua paikalta, siirtyen hiljalleen takaisin koteihinsa. Namin ilme muuttui samalla hetkellä totisemmaksi, kun tämä näki ihmisten reaktiot, mutta nuori nainen jatkoi siitä huolimatta matkaansa rauhallisesti eteenpäin, kantaen toisessa kädessään paperiin käärittyä kukkakimppua. Samalla hetkellä myös Nojiko huomasi siskonsa saapuneen paikalle ja sinihiuksinen nainen tervehtikin tätä hymy huulillaan, autettuaan ensin Genin istumaan läheiselle penkille.
"Kappas! Vähiten odottaisi, että sinä olisit se, joka päättäisi tulla tämän kylän läpi.. Mikäs sinut tänne toi?" Nojiko kysyi Namilta.
"Ei minulla mitään erityisempää ajatusta ollut.. Olin vain kiinnostunut näkemään, mistä se kaikki aikaisempi meteli oikein johtui. Näyttää siltä, että Arlong oli asialla.." Nami totesi ja asteli Nojikon ja Genin ohi.
"Pärjäätkö sinä?" Nojiko kysyi ja katsoi tuota parsittua, hieman verta vuotavaa miestä, joka nyökkäsi lyhyesti, jolloin sinihiuksinen nainen hymyili hieman ennen kuin tämä lähti siskonsa perään, jättäen näin Genin katsomaan kaksikon menoa synkän oloisesti, pienen lelutuulimyllyn pyöriessä tasaisesti tuulen tahdissa..
Palmut huojuivat hiljalleen läheisen kallion raunamilla, jonka äärelle oli pystytetty puinen risti. Ja siinä, ristin edessä istui Nami, joka oli laskenut tuomansa kukkakimpun hellästi tuon hautapaikan äärelle.
"Enää 7 miljoonaa belliä jäljellä…" Nami totesi lyhyesti.
"Sinä se olet yhtä pahamaineinen kuin aina ennenkin." Nojiko hymähti ja nojaili läheisen palmun runkoon, osoittaen sanansa hieman kauempana istuvalle siskolleen.
"No, minähän olen kuitenkin piraatti. Mutta Arlong tietää mitä tuleman pitää. Hän tietää, että rahalla saa mitä tahansa, joten ei ole enää kauan, kun hänen lupauksensa tulee täyttymään." Nami totesi hymy huulillaan ja lisäsi sitten vielä lyhyesti; "Tapahtui mitä tahansa, minä tulen keräämään 100 miljoonaa belliä, jotta voin ostaa tämän kylän! Ja tulen tekemään kaikkeni, ettei kukaan tule pilaamaan suunnitelmiani!"
"Tarkoititko tuolla jotakuta tiettyä henkilöä..?" Nojiko kysyi kiinnostuneena ja nosti hieman kulmaansa.
"En ketään, josta sinun tarvitsisi olla huolissasi." Nami totesi lyhyesti, jolloin Nojiko päätti olla utelematta asiasta sen enempää.
"Te.. Te ette selviä täs-! Aaarrggglll..!" Verissä päin oleva merenmies korisi ennen kuin paksut, osittain piikikkäät ja lehtimäiset köynnökset kuristivat tämän tajuttomaksi.
"Se oli viimeinen." Felizia tuhahti, jolloin naisen köynnösmäinen käsi päästi uhrinsa otteestaan, minkä jälkeen se muuntautui takaisin tuttuun, vihreitä kuvioita olevaan muotoonsa. Samaan aikaan naisen miekkamiestoveri asetti katanansa takaisin koteloonsa ja puki ylleen yhdeltä merenmieheltä nappaamansa sinisen, erilaisin kuvioin koristellun t-paidan, ennen kuin tämä istahti rennosti kartanon keskellä olevalle aurinkotuolille. Felizia itse asteli muutaman maassa makaavan merenmiehen ylitse ja istahti tämän jälkeen risti-istuntaan miekkamiestoverinsa viereen, napaten vyöltään toisen vesipullon ja hörppäsi siitä lyhyesti. Kaksikko ei ollut ottanut sen mainittavampaa vahinkoa verratuna siihen näkyyn, mikä heidän edessään avautui; Joka puolella makasi enemmän ja vähemmän vertavuotavia ja tajuttomia merenmiehiä, joista joillakin oli joko miekanjälkiä kehossaan tai sitten nämä olivat täynnä joko lehtimäisiä heittotähtiä tai piikkimäisiä nyrkkien jälkiä.
"Joten.. Mitäs sitten tehdään? Vaikka Nami käskikin meitä häipymään niin meillä ei varmastikaan ole aikomustakaan tehdä niin?" Zoro totesi käsiinsä nojaten ja vilkaisi punahiuksista toveriaan, joka samalla hetkellä asetti pullonsa takaisin vyönsä pidikkeeseen.
"Me lupasimme Luffylle, että tuomme hänet takaisin.. Olkoonkin, että asiat nyt saattoivat hieman mutkistua.." Pisamakasvoinen nainen huokaisi ja vilkaisi sivusilmällään maassa makaavia Arlongin alaisia.
"Jeez.. Olemme kyllä joutuneet aikamoiseen sotkuun.." Zoro sanoi.
"Enemmän ja vähemmän.. Mutta tännekään meidän ei ole mitään syytä jäädä. Vaikka saimmekin hoideltua tämän joukkion, minusta meidän kannattaa silti siirtyä keräämään voimia johonkin turvallisempaan paikkaan. Arlongin lisäksi joutuisimme kohtaamaan ainakin yhden hänen upseereistaan, joten parempi pelata varman päälle. Olemme kuitenkin nyt ottaneet ensimmäisen askeleen kohti vapautusta, joten siinä mielessä tilanne on hyvällä tolalla. Eikä tietenkään sovi unohtaa, että myös Usopp saattaa olla pulassa.." Felizia totesi hikipisara ohimollaan ja nousi seisomaan, venytellen samalla hieman jäseniään. Tahollaan puolestaan Zoro ei voinut olla ihailematta tuon naisen rauhallisuutta ja tilannetajua. Vaikka Felizia saattoikin olla välillä äkkipikainen ja kovasanainen, miekkamies oli pannut merkille, kuinka taidokkaasti punapää osasi lukea tilanteita ja välttää turhia riskejä.
"Mitä? Onko sinulla jotain mielen päällä?" Felizia kysyi yllättäen, saaden miekkamiehen havahtumaan ajatuksistaan. Tällöin Zoro tajusi, että punapää oli laskenut kasvonsa hänen tasolleen ja nyt naisen kirkkaat, siniset silmät tuijottivat häntä kysyvän näköisinä, jolloin miekkamies mumisi jotain epäselvää ja nousi nopeasti ylös tuolilta, kääntäen samalla katseensa poispäin. Punapää ei näin ehtinyt huomata, että Zoron kasvoille oli levinnyt pienehkö punan vivahde.
"Välillä sinä olet kyllä niin outo." Felizia tirskahti ja juuri kun miekkamies oli vastaamassa jotain, kaksikko kuuli pienen matkan päästä kovan, trumpetilta kuullostavan äänen, joka tuntui tulevan läheltä sitä porttia, josta Felizian ja tämän tovereiden alus oli aikaisemmin ohjattu sisään.
"Mikä ihme tuo oli ääni oikein oli..?" Felizia kysyi ja tuijotteli siihen suuntaan, josta kyseinen ääni oli kantautunut.
"Ei varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa selvää." Zoro totesi ja lähti astelemaan varovaisesti eteenpäin, Felizian seuratessa hiljalleen perässä.
"Onpas ouuuutoa.. Mikähän hänellä oikein kestää?" Hachi ihmetteli ja pälyili meren suuntaan, kuin odottaen jotakuta. Kun minkäänlaista vastausta ei näyttänyt kuuluvan, mustekalamerenmies nappasi tämän vieressä olevalta nuotiolta ison, paistetun possun ja pyöritteli sitä hetken puolelta toiselle.
"..Ja paistetun possun pitäisi vielä olla hänen lempiherkkuaan! Voihan tietenkin olla, että hän on jo murkinoinut…? No mikäs siinä, kyllähän tämä minulle kelpaa!" Hachi hymähti lopetettuaan lauseensa ja oli juuri haukkaamassa palasta, kun Zoron ja Felizian päät ilmestyivät muurin takaa, jolloin kaksikko näki tuon kuusikätisen merenmiehen.
"Olitko sinä.. Mahdollisesti se joka äsken puhalsi siihen trumpettiin?" Zoro kysyi muina miehinä, saaden Hachin hätkähtämään ja vilkaisemaan muurin takana olevaa kaksikkoa.
"NYU! KEITÄ TE OLETTE?! KUKA, MINÄ? MINÄ OLEN HATCHAN! MUTTA VOITTE KUTSUA MINUA HATCHIKSI!" Hachi huusi hämmästyneenä mutta keräsi sen jälkeen itsensä, asettaen paistetun possun takaisin nuotion päälle.
"Sinäkin olet siis merenmies?" Felizia kysyi viaton ilme kasvoillaan ja kohottautui istumaan muurin päälle.
"Kyllä! Kyllä! Olen ihastuttava mustekalamerenmies!" Hachi totesi ja keinutteli kehoaan puolelta toiselle, jolloin tuon merenmiehen kädet aaltoilivat samalla rennosti. Merenmies vilkaisi samalla tuota erikoista kaksikkoa tarkkaavaisesti ja jatkoi; "Ihan kuin olisin nähnyt teidät aikaisemmin…! Oletteko Merivoimien porukkaa vai ihan vain vieraita?"
"Merivoimien..?" Zoro sanoi kummastellen.
"Me olemme ihan vain vieraita." Felizia hyppäsi väliin ja jatkoi; "Arlong antoi meille luvan poistua, koska hän lähti itse käymään jossain Cocoyasi Village-nimisessä paikassa.. Olimme juuri tekemässä lähtöä, mutta se kumma trumpetin ääni vei huomiomme."
"Aaaa! Se olin minä. Yritin vain kutsua toveriamme syömään, mutta näyttää siltä, että hän ei nyt päässyt paikalle." Hachi totesi ja osoitti nuotiolla olevaa porsasta, saaden kaksikon vilkaisemaan siihen päin. Zoro kuuli tällöin, kuinka punahiuksisen naisen maha kurisi kovaäänisesti. Tämä ei mennyt ohi myöskään mustekalamerenmieheltä, joka tällöin nosti porsaan uudestaan ylös nuotiosta ja repäisi siitä irti isohkon kimpaleen, ojentaen sen Felizialle.
"Minulleko? Voi kiitoksia!" Felizia sanoi yllättyneenä ja alkoi mutustaa järeää lihakimpaletta kuin viimeistä päivää. Zoro ei sanonut mitään vaan tyytyi katsomaan toveriaan hikipisara ohimollaan.
"Ollos hyvä vaan arvon neiti!" Hachi totesi hymyssä suin ja nappasi itsekin palasen lihaa. Hetkeen ei muuta kuulunutkaan, kuin tasaista lihan mussutusta, kunnes merenmies hetken päästä jatkoi, annettuaan Felizialle ensin vielä toisen palasen lihaa; "Sanoitte aikaisemmin, että olitte tekemässä lähtöä? Mihin päin teidän oli tarkoitus mennä?"
"Meidän oli.. *mums mums* tarkoitus.. *mums*" Felizia aloitti posket pullollaan lihaa, mutta Zoro hyppäsi tällöin väliin ja jatkoi hikipisara ohimollaan; "Arlong lähti sen verran kiireellä, ettemme ehtineet kysyä, minne päin kannattaisi lähteä.. Tämä Cocoyasi Village..? Onko se jollakin lailla tärkeäkin paikka?"
"En nyt sanoisi, että niinkään tärkeä.. Kuulin vain, että joku pitkänenäinen tunkeilija pääsi meiltä pakoon. Hänen kumppaninsa on nyt vangittuna täällä, mutta ymmärsin, että Arlong suunnisti Cocoyasi Villageen napatakseen sen toisen ihmisen." Hachi totesi ja nosti kolmesta kädestään yhden sormen pystyyn.
"Sen täytyy olla Usopp… No, meidän varmaan kannattaa käydä pelastamassa hänet tässä välissä…" Zoro ajatteli ja huokaisi hiljaa.
"Tuo merenmies on aikamoinen tampio.. Hän ei näytä tajuavan, että se vangittu kumppani on minun vieressäni.. Mutta jestas, että hän osaa kyllä grillata hyvää porsasta…" Felizia mietti vuorostaan ja nielaisi viimeisenkin lihanpalan, hieroen tämän jälkeen vatsaansa autuas ilme kasvoillaan.
"Joten.. Miten pääsisimme Cocoyasi Villageen helpoiten?" Zoro lisäsi kärsimättömästi, koska tämä huomasi toverinsa olevan hetkellisesti ihan muissa maailmoissa.
"Hypätkää vain kyytiin! Tehän olitte vieraita, ettekö vain? Minä annan teille kyydin!" Hachi totesi ja osoitti pienen matkan päässä olevaa suurikokoista ruukkua, joka kellui meren pinnalla. Felizia ja Zoro vilkaisivat toisiaan lyhyesti ja hyppäsivät sen jälkeen alas muurilta, kivuten seuraavaksi ruukun sisään, kun Hachi tahollaan kiinnitti sen selkäänsä, ampaisten seuraavassa hetkessä nopeasti liikkeelle.
Samaan aikaan merellä purjehti pieni purtilo, jonka kannella istui kolme tuttua hahmoa; Luffy, Yosaku sekä Olkihattujen uusin jäsen, tupakkaa tuprutteleva kokki Sanji. Kolmikko oli juuri istahtanut syömään Sanjin valmistamaa ateriaa, kun merestä oli noussut esiin valtaisa, osaltaan kalan ja osaltaan lehmän näköinen merihirviö, jolla oli valkoinen, osittain vihreäläiskäinen iho. Otuksella oli myös iso ja pyöreä lehmän pää, jota koristi kaksi isoa sarvea ja sen kuonosta roikkui myös metallinen rengas. Kyseessä oli kaiken tämän lisäksi vielä se "toveri", jota Hachi oli aikaisemmin yrittänyt kutsua; Merilehmä Mohmoo. Otus oli sillä hetkellä sattumoisin vain haistanut Sanjin valmistaman aterian, jolloin tämä oli nyt noussut esiin väärässä paikassa. Nyt tuo valtaisa merilehmä laski hieman päätään ja tuijotti edessään olevaa pientä alusta kummastellen.
"AAAAAAGGGHHHHHHHH!" Yosaku huusi kauhuissaan.
"Mikä tuo oikein on?" Luffy kysyi kummastellen.
"Onpa se valtava…" Sanji sai sanottua.
"SE.. SE.. SE ON MERIHIRVIÖÖÖÖÖ! ME OLLAAN KUOLEMAN OMIA!" Yosaku karjui leuka ammollaan.
Olipahan taas tapahtumarikas luku... Ja lisää on tulossa, varsinkin nyt kun Luffy, Sanji ja Yosaku on törmänneet tuohon isokokoiseen otukseen! Kuinkahan kolmikon oikein käy? Onnistuuko Usoppin jälleen paeta jahtaajiltaan vai yhyttävätkö Felizia ja Zoro hänet ensin? Näihin ja muihin kysymyksiin saatte jälleen vastausta Paholaisen Kukan seuraavassa luvussa! Siihen asti; voikaa hyvin :)!
-WillofJ-
