LUKU 33
Kukka vs Pallokala

"Pulpul…! Miten…?! Miten helvetissä…!? MINÄ LÄVISTIN SINUT PIIKEILLÄNI JA RUSENSIN PÄÄSI! SINUN PITÄISI OLLA KUOLLUT!" Buffy karjui ja osoitti punahiuksista naista, joka vain ensi alkuun katsoi tuota pallokalamaista vastustajaansa, ennen kuin tämä vastasi kylmän ivallisesti; "Niin varmaan pitäisi... Jostain kumman syystä niin ei kuitenkaan käynyt... Ja minä kun luulin, että Arlongin upseeri pystyisi parempaan."

"Eikö... Eikö tuo tyttö tajua ollenkaan tilanteen vakavuutta..!" Yksi kyläläisistä kuiskasi kauhuissaan vierustoverilleen.

"Ihan kuin hän haluaisi tulla tapetuksi…" Kuului hiljainen vastaus.

"HHHNNNRRRRRGGGHH! ÄLÄ PILKKAA MINUA!" Kuului Buffyn raivostunut karjaisu, jolloin tämän toinen käsi muotoutui piikkimäiseksi palloksi, minkä jälkeen tuo pallokalanainen syöksähti eteenpäin kohti Feliziaa, joka ei tehnyt elettäkään väistääkseen vastustajansa hyökkäystä.

"HEI! TYTTÖ! ÄLÄ VAIN SEISO SIINÄ! VARO!" Yksi kyläläisistä huusi samalla, kun tämä muun joukon lisäksi juoksivat pois Buffyn iskun alta.

"PIIKKIPALLONYRKKI!" Pallokalamerennainen karjaisi ja pamautti punahiuksista naista suoraan tämän naamaan. Kuului inhottava rusahdus, kun jättimäiskokoinen nyrkki lävisti pisamakasvoisen naisen pään, jonka seurauksena kasvimaista massaa lenteli joka suuntaan. Buffy itse pysähtyi pienen matkan päähän samalla kun Felizian keho huojui hieman paikoillaan. Samassa hetkessä naisen vasen käsi alkoi kuitenkin kuin huomaamatta kasvamaan ruoskamaiseen muotoonsa.

"PUUL PUL PUL! MITÄS TUOSTA SANOT?! PÄÄSI EI VOI ENÄÄ MITENKÄÄN KAS- PULAAAAAGGHH!" Buffy aloitti mutta silloin köynnösmäinen kasvi pamautti tuota pallokalanaista voimalla kylkeen, minkä seurauksena se sai Buffyn iskeytymään kivuliaasti päin läheistä puunrunkoa. Merennainen valahti tämän jälkeen alaspäin, mutta ei ehtinyt edes koskettamaan maata, kun seuraavassa hetkessä tämä tunsi kurkkunsa ympärillä monta paksuhkoa liaanimaista köynnöstä.

"PUL...! PULAAAGGHH!" Buffy korisi ja samassa tämä tunsi, kuinka tuo kasvimainen massa nosti häntä ylöspäin. Silloin pallokalamerennainen siirsi katsettaan ja näki, kuinka Felizian kasvot kasvoivat jälleen normaaliin muotoonsa samalla kun tämän kädestä tuleva kasvimainen massa alkoi levitä pitkin pallokalanaisen kehoa.

"SINÄ… SINÄ SENKIN…! SINÄ OTIT ISKUNI TAHALLASI VASTAAN…!" Buffy korisi ja yritti pyristellä irti punapään luomasta kasvustosta, siinä kuitenkaan onnistumatta.

"Kannattaisi keskittyä katsomaan, onko vastustaja varmasti kuollut." Felizia vastasi sillä samalla kylmällä äänellä, tämän nostaessa toisenkin kätensä eteenpäin, jolloin myös se alkoi muotoutua kasvimaiseksi massaksi, joka lähti leviämään kohti pallokalanaista.

"ÄLÄ…! ÄLÄ LUULEKKAAN, ETTÄ TÄMÄ ON OHI! MINÄ EN HÄVIÄ TUOLLAISELLE IHMISROS-" Buffy karjui, mutta silloin Olkihattujen strategistin luoma kasvillisuus peitti pallokalanaisen kehon kokonaan, vaimentaen samalla tämän huudot.

"Ohi? Minä en päässyt vielä edes vauhtiin." Felizia totesi, vilkaisi jonkin matkan päässä seisovaa ihmisjoukkoa ja lisäsi; "Kehoitan väistämään vielä enemmän jos mahdollista." Tällöin kyläläiset siirtyivät vielä vähän kauemmaksi, minkä jälkeen punapää alkoi siinä samassa pyöriä ympäri. Nainen aloitti ensin hitaasti mutta nopeutti vauhtiaan koko ajan.

"UUUUUAAARRHHH! KASVI…" Felizia aloitti ja pyörähtäessään ympäri vielä pari kertaa, tämä yllättäen avasi luomansa kasvimaisen massan, jonka sisällä Buffy oli.

"LINKO!" Punapää karjaisi, jolloin pallokalamerennainen sinkoutui irti tämän luomista kasveista, lentäen seuraavassa hetkessä syvemmälle metsään. Ilmaa säesti Buffyn tuskallinen huuto, kun tämä lentäessään iskeytyi päin jokaista mahdollista puuta, ennen kuin lopulta kauempana kuului jysähdys, mikä ilmaisi, että merennaisen lentomatka oli lopulta pysähtynyt johonkin päin metsää.

"Buffy…" Arlong sai sanottua epäuskoisena.

"Tämä on naurettavaa… Säästelikö tuo nainen voimiaan alusta lähtien…" Kuroobi lisäsi tahollaan.

"USKOMATONTA!" Kuului Johnnyn ja Yosakun innostuneet huudot, kun kaksikko Zoron ja Hachin taistelun lomasta vilkaisi vuorostaan, kuinka Felizia oli käsitellyt omaa vastustajaansa.

"Homma jatkuu yhä, joten älkää vielä juhliko!" Pisamakasvoinen nainen huusi kaksikolle, ennen kuin tämä yhytti Sanjin katseen ja lisäsi; "Nähdään kohta! Hoitakaa te omat osuutenne sillä välin kuntoon!"

"Varmasti Felizia-kulta!" Sanji huusi sydän pamppaillen.

Felizia hymyili lyhyesti ja syöksyi sen jälkeen metsän siimekseen, seuraten runnoutuneiden puiden muodostamaa polkua, yhyttääkseen vastustajansa seuraavaa vaihetta varten.


CLANG! CLANG! CLANG!

Sillä aikaa Genin vasaran iskut kaikuivat veden syvässä syleilyssä, kun tuo tikattu mies yritti kaikin voimin hakata Olkihattujen kapteenin jaloissa olevaa kivenpalasta hajalle, siinä kuitenkaan onnistumatta.

"Pahus soikoon… Vasaraa on liian vaikea heilauttaa täällä alhaalla…! Vesi antaa liian kovan vastuksen siihen…!" Gen mumisi.

"Hän on niellyt jo hirveän määrän vettä! Jos emme saa häntä pian ylös, alkaa olemaan liian myöhäistä!" Nojiko mumisi takaisin, tämän pidellessä punaliivisen pojan päätä sylissään, lisäten vielä loppuun; "Gen! Sinun täytyy kiirehtiä!"

"Ei auta. En saa kiveä hajalle vaikka kuinka yrittäisin!" Gen vastasi.

"Ja meillä ole myöskään mitään mahdollisuutta lähteä kantamaan kiveä… Kumpa meillä olisi happisäiliö, mutta meillä ei ole aikaa myöskään saada sellaista…!" Nojiko mumisi ja silloin kaksikko vilkaisi toisiaan, keksien sillä sekunnilla täsmälleen saman idean..


"Puuul…! Puuul…! Puuul…!" Buffy huohotti ja kohottautui vaivalloisesti pystyyn. Pallokalanaisen kehossa oli useita pieniä ja hieman isompiakin haavoja, jotka olivat aiheutuneet puista irronneen sälän seurauksena. Merennaisen vaatteet olivat myöskin repeytyneet joka puolelta, jonka lisäksi tältä oli irronnut ainakin yksi lävistyskin.

"Helvetti… Se saatanan punapää…! Hän ei nähtävästi alussa edes ottanut tosissaan…! Pitää minua pilkkanaan!" Buffy mietti samalla kun tämä katseli lyhyesti ympärilleen. Metsä vaikutti kuitenkin täysin autiolta, lukuunottamatta pientä tuulen suhinaa puissa.

"Odotas vain…! Jos en kerran voi tappaa sinua niin voin ainakin tappaa ne ystäväsi… Ja kun sen teen, suorastaan anelet, että olet seuraava!" Pallokalanainen ärähti mielessään ja lähti vaivalloisesti astelemaan puolijuoksua takaisinpäin, seuraten sitä puiden tuhoutunutta rivistöä, mikä oli aiheutunut aikaisemmasta ilmalennosta.

"Toisaalta.. Nyt kun miettii niin Hachi ja Kuroobi ovat varmasti jo kuitenkin hoitaneet ne kaksi pois päiväjärjestyksestä… Toivottavasti he kuitenkin päättivät jättää mi-" Merennainen mietti, kunnes tuttu ääni pysäytti tämän paikoilleen.

"Minne sinä luulet meneväsi?" Kuului Felizian ääni, jolloin lähellä olevat puiden lehdet heiluivat kuin tuuli olisi suhissut niiden oksilla. Naista itseään ei kuitenkaan näkynyt lähimaillakaan.

"MISSÄ SINÄ OLET! NÄYTÄ ITSESI MOKOMA PELKURI!" Buffy karjui ja pälyili samalla ympärilleen, kuin odottaen, että Felizia olisi syöksynyt esiin lähimmän puun takaa.

"Ja menettäisin yllätyksen suoman edun? Kuinka tyhmäksi minua oikein luulet?" Punapään ääni vastasi, kahistaen jälleen lähimpien puiden lehtiä.

"LUULETKO TODELLAKIN, ETTÄ MUKA VOITTAISIT MINUT?! OLEN ARLONG-PIRAATTIEN UPSEERI! YKSI MITÄTÖN IHMISJÄTE EI MINUA PELOTA! OLKOONKIN, ETTÄ SINULLA ON PIRUNMARJAN VOIMA! OLET SILTI VAIN IHMINEN! PELKKÄ MITÄTÖN KASA ROSKAA, JONKA AINOA TARKOITUS ON PALVELLA ARLONG-HERRAA TÄSMÄLLEEN SAMALLA LAILLA KUIN NAMINKIN! NÖYRÄSTI JA USKOLLISESTI KUIN PIENI KOIRA!" Buffy karjui ja pamautti samalla kaksi lähintä puuta poikki piikikkäillä nyrkeillään, kuin ajatellen, että Felizia olisi niistä jommankumman takana piilossa. Samaisella hetkellä metsään laskeutui äkkiä aavemainen hiljaisuus. Oli kuin jokin olisi käskenyt puita hiljentymään varta vasten tätä hetkeä varten.

"Palvella Arlongia… Kuin koira..?" Kuului samassa lyhyen matkan päästä, jolloin pallokalanainen näki, kuinka Felizia asteli esiin erään puun takaa, ihan kuin nainen olisi ilmestynyt paikalle ihan sekuntti sitten.

"Niin juuri! Vaikkakin olen aika varma, että kaiken tämän jälkeen Nami on yhtä kuin kuollut. Tai ainakin koko kylä on, mukaan lukien sinä ja kaikki toverisi! Sille ämmälle ei jää jäljelle enää ketään! Hän jää ypöyksin ja täytettyään tarkoituksensa, Arlong-herra vääntää häneltä-" Buffy oli lopettamassa, mutta silloin tuon merennaisen naamaa sivalsi terävälehtinen heittotähti, joka iskeytyi voimalla takana olleeseen puuhun.

"Ai helvetti!" Merennainen manasi ja katsoi kohti punahiuksista vastustajaansa. Silloin Buffy näki, kuinka Felizian kasvot olivat vääristynet vihasta, tämän silmät olivat jollakin lailla hivenen erilaiset ja ääni jolla tämä puhui, kylmäsi pallokalanaisen ruumista. Se oli tunne, jota Buffy ei ollut koskaan kokenut yhdenkään ihmisen läsnäollessa.

"Tiedätkö… Olet yhdessä asiassa ihan samanlainen kuin Arlong… Te kumpikaan ette osaa pitää turpaanne kiinni silloin kun se olisi järkevää… Voitte selittää ylivertaisuudestanne vaikka kuinka monta kertaa, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että hän, sinä ja kaikki te muut merenmiehet häviätte tämän taistelun… Tämä on se hetki, jolloin sait henkilökohtaisesti kokea, miltä tuntui hävitä ihmiselle." Felizia sanoi hyytävästi samalla kun tämän kumpikin sisäkämmen avautui hieman, jolloin niistä purskahti esiin kellertävät, hieman piikikkäät, kasvimaiset pallot, jotka sykähtivät muutaman kerran naisen käsissä.

"Mi- Mikä tämä tunne on… Miksi käteni tärisevät… Ei tuo nainen aikaisemmin ollut… Ei..! Ei..! EI! Rauhoitu Buffy! Tämä on naurettavaa! Hän on vain ihminen! Ehkä vahva mutta silti… Sinä voitat hänet! Sinä teet osasi kuten tähänkin asti! Arlong-herra on suurin ja sinä todistat sen hänelle myös jatkossa!" Pallokalanainen mietti ja tasasi hengityksensä, saaden kehonsa rauhoittumaan. Sen jälkeen tämä täytti kätensä jälleen pallomaisiksi, saaden niissä olevat piikit työntymään esiin. Seuraavaksi Buffy asettautui valmiuteen ja lopulta syöksähti nopeasti kohti Feliziaa.

"ANNA TULLA SITTEN PUNAPÄÄ! NÄYTÄ MIHIN PAHOLAISEN KUKKA TODELLA PYSTYY! TAPA MINUT JOS PYSTYT IHMINEN!" Buffy karjui samalla kun tämä valmistautui iskemään toisella valtavalla nyrkillään.

"Kannattaisi miettiä mietä toivoo!" Felizia huusi ja viskasi siinä samassa ensimmäisen, kasvimaisen pallon kohti vastustajaansa.

"Luuletko, että tuollainen piskuinen pallo pysäyttää minut! PIIKKIPALLONYRKKI!" Merennainen huusi ja täräytti nyrkillään kohti lentävää ammusta. Silloin kuului isohko poksahdus, kun pallo hajosi iskun voimasta, levittäen heti perään merennaisen ympärille paksun, kellertevän siitepölymäisen pilven.

"Mitä helvet-!" Buffy huusi ja heti perään tämä tunsi kuinka tuo kellertevä pöly imeytyi hänen sieraimiensa sekä silmiensä jokaisen kolkkaan, aiheuttaen niihin pistelevän, kirvelevän tunteen. Tämän seurauksena Buffy ei enää kunnolla nähnyt, mihin päin syöksyi, jolloin kuului hirveä rysähdys, tämän iskeytyessä voimalla päin edessään olevia puita.

"MITÄ… MITÄ SINÄ- AAATSUUHH! MI- ATSUUH! TEIT MI- ATSUUUHH!" Buffy huusi samalla kun tämä alkoi äkkiä aivastella hervottomasti. Pallokalanainen yritti pärskimisen lomassa pyyhkiä myös silmiään, mutta tämä enemmänkin tuntui vain pahentavan tilannetta niiden osalta.

"HELVETTI..! AAATSUUHH! SILMÄNI..! ATSUUH! EN NÄE MI- ATSUUH!" Buffy pärski ja tunsi, kuin tämän silmiä ja kurkkua poltti tuon siitepölymäisen savun takia.

"Tässä vielä lisää!" Kuului Felizian äkkinäinen huuto, jolloin pallokalanainen tunsi, kuinka toinen samanlainen pallomainen ammus tömähti poksahtaen tämän kasvoihin, luoden näin merennaisen ympärille entistä paksumman siitepölymäisen pilven.

"LO- LOPETA! ATSUUHH! TAISTELE KUNNOLLA MOKOMA PEL-! ATSUUHH!" Buffy ärjyi silmät punottaen ja yritti huitoa kookkailla nyrkeillään hervottomasti joka suuntaan, kuin toivoen, että punahiuksinen nainen osuisi tämän iskuetäisyydelle. Pallokalanaisen nyrkit kuitenkin huitoivat enimmäkseen vain ilmaa, silloin tällöin osuen lähellä oleviin puihin, aiheuttaen niihin kuitenkin valtavia jälkiä.

"Mihin sinä oikein yrität huitoa!" Felizia huusi, saaden näin vastustajansa lopettamaan ja kääntymään äänen suuntaan. Samassa hetkessä Buffy kuitenkin tunsi, kuinka ruoskamainen köynnös iskeytyi täysillä tämän kasvoihin, saaden pallokalanaisen lentämään komeassa kaaressa lähimpiä puita päin, kaataen ne hirveän ryminän säestämänä. Felizia ei kuitenkaan lopettanut siihen vaan syöksähti eteenpäin, loikkasi ilmaan ja muodosti samaan aikaan käsistään entistä paksumpia köynnöksiä, jotka kiertyivät yhteen ja muodostuivat ikään kuin tiiviiksi, pienillä piikeillä varustetuksi palloksi. Samalla hetkellä Olkihattujen strategisti vetäisi yhteen kiertyneet kätensä taakse ja tempaisi kasvimaisen massan täysillä kohti maassa makaavaa Buffya, joka pystyi hädin tuskin näkemään mitä oli tapahtumassa.

"KÖYNNÖSMOUKARI!" Felizia karjaisi ja pamautti tuon kasvimaisen massan murskaavalla voimalla suoraan pallokalanaisen keskikehoon.

"PUUUULAAAAAARRRHHHHGGG!" Kuului Buffyn tuskainen karjaisu samalla kun tämän suusta lensi hirveä määrä verta. Samalla hetkellä myös Felizian köynnösmäiset kädet alkoivat erkaantua massamaisesta muodostaan ja muuntautua takaisin normaaliin muotoonsa kun punapää laskeutui sulavasti pienen matkan päähän. Felizia puuskutti hieman ja huomasi silloin, että tämän kädet sekä jalat olivat saaneet jo jonkin verran ruskehtavaa vivahdetta.

"Puuh.. Puuh… Nuo siitepölypommit vievät aina hirveästi voimia vaikka olisinkin juonut vettä alle tunti sitten... Onneksi tilanne ei ole vielä kovin paha mutta parempi pelata varman päälle..." Felizia totesi ja siirsi kätensä vaistomaisesti siihen kohtaan vyötään, missä pullot yleensä roikkuivat. Silloin pisamakasvoinen nainen huomasi, että hänellä ei ollut enää yhtäkään pulloa jäljellä.

"Mitä ihm- Missä pulloni ovat?!" Punapää ihmetteli ja silloin tämä tajusi, että toisen pullon täytyi olla irronnut siinä rytäkässä kun pallokalanainen oli iskeny hänet muurista läpi. Ja toisenhan hän tietenkin käytti loppuun ennen tätä taistelua.

"Helvetti.. Tämä tästä vielä puuttui...! Mutta toisaalta, tämä hom-" Felizia oli sanomassa, mutta juuri silloin jotain iskeytyi kovalla voimalla naisen vasempaan käsivarteen sekä jalkaan, minkä seurauksena tämä menetti tasapainonsa ja mäjähti tuskallisesti maahan.

"Ai helvetti! Mikä se oikein oli?!" Felizia huusi ja kampesi itsensä puolittain pystyyn. Silloin punapää näki, kuinka suuret piikit törröttivät tämän käsivarressa ja jalassa. Repäistyään ne irti, hän huomasi, kuinka molempien piikkien kärjestä tipahteli jotain violettimaista ainetta. Silloin Felizia tunsi äkkiä, kuinka tämän vasen käsi sekä jalka alkoivat antamaan periksi, ihan kuin ne olisi jollakin lailla lamaantuneet.

"Mitä vittua tapahtuu?!" Pisamakasvoinen nainen huusi ja samassa tämä kuuli ja heti perään näki, kuinka Buffy kampesi itseään pystyyn. Pallokalamerennainen puuskutti ja tämän vaatteet olivat rikki ja monin paikoin revenneet. Merennaisen kehossa oli joka puolella useita haavoja ja varsinkin tämän keskikehossa oli valtaisa, vertavuotava jälki. Buffy kuitenkin kohotti katseensa ja yskäisi samalla läjän verta, mutta puhui silti, joskin vaivalloisesti; "Puuul… Puul… Olisi kannattanut… Katsoa, että vastustaja… On varmasti kuollut… Nuo piikit… Ne sisältävät… Lamaannuttavaa ainetta… Olisin voinut tappaa sinut heti… Mutta mitä hauskaa siinä olisi… Halvaannutan sinut… Ja sitten kun olet avuton etkä voi tehdä mitään… Nautin kun saan upottaa sinut täyteen myrkkyäni… Ja sen jälkeen katsella kuinka elämä lipuu pois silmistäsi… Puul..!" Ja tämän sanottuaan Buffy nykäisi urahtaen kehostaan irti jälleen yhden piikin, jonka kärjestä tipahteli muutama pisara sitä samaa violettimaista ainetta. Ja tämän jälkeen pallokalanainen alkoi astella huojuen kohti vastustajaansa.

"Älä luulekkaan!" Punahiuksinen nainen huusi ja nousi vaivalloisesti pystyyn. Felizian vasen käsi sekä jalka kuitenkin tärisivät avuttomina, minkä seurauksena nainen mäjähti melkein heti takaisin maahan. Punapää kuitenkin vetäisi oikean kätensä eteenpäin, jolloin siitä purskahti muutama liaanimainen köynnös, jotka kiertyivät hieman kauempana olevan puun ympärille. Tämän avulla Felizia vetäisi itsensä kauemmaksi juuri ajoissa, kun seuraava merennaisen heittämä piikki lensi juuri siihen kohtaan, missä Felizia oli aikaisemmin ollut.

"Puuul..! Et sinä… Karkuun pääse..!" Buffy huusi veri suupielestä valuen, tämän samalla katsoessa kuinka Felizia veti itsensä hetkellisesti turvaan puun taakse. Punapään asettuessa nojaamaan puuta vasten, hän kuitenkin tiesi, ettei pakeneminen olisi vaihtoehto, eikä tämä niin aikoisi tehdäkään, joten silloin pisamakasvoisen naisen oikeasta sisäkämmenestä purskahti esiin kaksi, hieman pienempää ja vihertävää pallomaista siementä, jotka sykähtelivät hieman. Samalla naisen vihertävät kuviot tämän kehossa muuttuivat jälleen hieman enemmän ruskeiksi.

"Puuh... En ole tätä pahemmin kokeillut… Mutta katsotaan kuink-" Felizia mietti, mutta silloin puu, jota vasten nainen nojasi, rysähti hajalle, kun Buffy iski nyrkkinsä sen läpi, saaden rungon kaatumaan maahan ja samalla punahiuksisen naisen lentämään eteenpäin, ennen kuin tämä pyörähti osittain ympäri kohti vastustajaansa.

"Et sinä.. Kauas sitten mennyt…! Nähtävästi tiesit, milloin on paras luov-!" Buffy aloitti nyrkki ojossa, mutta samassa Felizia kuitenkin huusi; "MAISTA TÄTÄ!" viskaisten molemmat, kasvimaiset ammukset vastustajaansa päin. Kuului isohko poksahdus, kun molemmat kasvimaiset pallot räjähtivät merennaisen kehoon, jolloin niistä lensi ulos hirveä määrä teräviä, ruskehtavia siemeniä.

"PUUULAAARRGGHH!" Buffy karjui ja suojasi kasvojaan miten parhaiten pystyi. Terävät siemenet kuitenkin iskeytyivät ja uppoutuivat merennaisen kehoon kuin neulat ja osa jopa lensi tämän isompien haavojen sisälle. Hyökkäys ei kuitenkaan nähtävästi aiheuttanut pallokalanaiselle loppujen lopuksi mitään isompaa vahinkoa ja lopulta myös tämä pisti sen merkille.

"Puuul.. Puul.. Näyttää siltä, että sinulta on keinot loppuneet, koska käytit tuollaista hyökkäystä, joka oli peräti surkeampi kuin ne ensimmäiset… Köh... Puul… Myönnän, että pistit minut ahtaalle… Mutta lopulta se nähtiin, kumpi meistä… Kumpi meistä oli vahvempi…" Buffy köhisi ja sylkäisi verta suustaan samalla kun tämä katsoi Feliziaa, joka nojasi maassa oleviin puunkappaleisiin eikä sanonut mitään.

"Heh heh... Puuul… Et edes keksi mitään sanottavaa vaikka alussa vaikutit niin varmalta… Te ihmiset… Te olette pelkkää puhetta, ettekä mitään muuta… Saat kuitenkin kunnian… Kunnian kokea teistä ensimmäisenä sen, miltä tuntuu kuolla minun käteni kautta. Ja sen jälkeen minä tapan kaikki kyläläiset… Sen pitkänenäisen ystäväsi… Idioottimaisen kapteenisi… Heidät kaikki… Ja lopuksi tietenkin Namin… Kunhan… Puul… Arlong-herra on käsitellyt häntä ensin…" Ja tämän sanottuaan pallokalanaisen oikean käden piikit purskahtivat pidemmiksi samalla kun niiden jokaisen kärjestä valui tällä kertaa esiin mustanpuhuvaa, myrkyltä näyttävää ainetta.

"Heh heh heh…" Felizia nauroi yhtäkkiä ja nosti samalla katsettaan sekä oikeaa kättään ja jatkoi hämmentyneen Buffyn katsoessa tätä nyrkki ojossa; "Muistatko kun sanoit haluavasi nähdä, mihin Paholaisen Kukka todella pystyy… No, nyt sinä vuorostasi saat sen kunnian..." Ja tämän sanottuaan punapää laittoi sormensa valmiusasentoon.

"TURPA KIINNI! MYRKKYRUISKUT!" Buffy karjaisi raivoissaan ja aloitti viimeisen iskunsa.

"Istutus." Felizia lopetti ja napsautti sormiaan *naps*…


Tällä välin tahollaan Gen sekä Nojiko jatkoivat kumikyvyt omaavan pojan pelastamista. Kaksikko oli keksinyt venyttää Olkihattujen kapteenin kaulan avulla pojan pään veden pinnan yläpuolelle, ja kävivät vuoron perään elvyttämässä painaen pojan rintaa, toisen jäädessä pitämään pojan päätä paikalleen. Nojiko oli sillä hetkellä pitämässä kiinni Luffyn päästä kun alhallaa meren pohjassa Gen paineli pojan rintaa parhaansa mukaan. Painelu alkoi tuottaa tulosta, koska sillä hetkellä punaliivisen pojan kurkusta purskahti ulos suurehko määrä vettä.

"Mahtavaa Gen! Jatka samaan malliin!" Nojiko huusi mielessään. Samalla tuo sinihiuksinen nainen piti kuitenkin silmällä, kuinka Sanji pärjäsi Kuroobia vastaan. Zoro näet oli saanut hoideltua Hachin aikaisemmin, joten ainakin yksi Arlongin upseeri oli poissa pelistä. Nojiko ei kuitenkaan voinut olla myöskään miettimättä, kuinka Felizialla mahtoi sujua.

"Felizia… Toivottavasti sinullakin on kaikki hyvin…" Nojiko mietti huolestuneena.


"Pu.. Puul… Mi… Mitä sinä…" Buffy sanoi silmät selällään. Pallokalanaisen piikikäs nyrkki oli pysähtynyt kuin seinään ja samalla tämä tunsi, kuin jokin olisi hiljalleen liikkunut tämän kehon sisällä, pitäen tätä paikoillaan. Merennainen näki kuinka Felizia nousi vaivalloisesti ylös, pitäen oikeaa kättään hieman koholla ja kun punahiuksinen nainen liikautti muutamaa sormeansa, Buffy tunsi sanoinkuvaamatonta kipua; Kuin jokin olisi kuristanut hänen kehoaan sisältä päin.

"PUUUUULLLAAAARRRGGGHHH!" Pallokalanainen karjui ja lysähti maahan kylkiään pidellen samalla kun Felizia jälleen liikautti muutamaa sormeaan, jolloin se sama sietämätön kipu merennaisen sisällä iski jälleen. Muutaman sekunnin päästä (mitkä pallokalanaisesta tuntuivat tunneilta) kipu hellitti hieman, jolloin Buffy saattoi vetää koristen henkeä, ennen kuin tämä katsoi pisamakasvoista vastustajaansa, jonka kasvoilla lepäsi ilme, josta ei kuvastunut minkäänlaista sääliä.

"Puul.. Puul.. Sinä… Mitä sinä… Teit…" Buffy sanoi raskaasti hengittäen.

"Istutin sinuun kasvejani. Ne siemenet, jotka otit aikaisemmin ystävällisesti vastaan, pääsivät haavojesi kautta sisällesi. Ja niiden avulla onnistuin luomaan sinuun eräänlaisen symbioosin. Symbioosin, joka mahdollistaa tämän.." Felizia sanoi ilmekään värähtämättä ja liikutti kaikkia oikean käden sormiaan ikään kuin nyrkkiin, jolloin Buffy tunsi kipua, joka oli vielä pahempi kuin aikaisemmin; Ikään kuin jokin olisi hiljalleen rusentanut hänen sydäntään kokoon.

"PUUUUULAAAAARRRRHHH!" Buffy karjui rintaansa pidellen, kunnes kipu jälleen helpotti hetkeksi. Pallokalanainen lysähti maahan ja yski verta, katsoen vihreäkätistä vastustajaansa (tosin tämän kädet olivat saaneet jo aika paljon myös ruskeaa vivahdetta), joka jatkoi; "En tietenkään ollut varma, toimisiko suunnitelmani, mutta kun näin, etten voita sinua pelkällä voimalla, minun oli pakko yrittää jotain muuta… Jotain, mitä en ollut vielä ennen kokeillut… Ja nähtävästi riskinottoni kannatti.. Voisin peräti kiittää sinua, koska tämän ansiosta tiedän nyt uuden tavan käyttää voimiani…"

"Puul.. Puul... Eli… Olisit siis saattanut kuolla… Onko typerämpää kuultu… Miksi mennä noin pitkälle...? Naminko takia…? Sen valehtelevan, mitättö-" Buffy oli sanomassa, mutta tunsi siinä samassa jälleen hirveää kipua rinnassaan, kun Olkihattujen strategisti puristi kättään hieman enemmän kiinni.

"Et puhu toveristani enää yhtäkään pahaa sanaa. On totta, että Nami valehteli. Hän valehteli minulle, kapteenilleni sekä monille muille. Itselläni ehkä kestää hetki, ennen kuin luotan häneen jälleen täysin. Mutta se ei silti poista sitä tosiasiaa, että hän yhä osa meitä. Hän on meidän navigaattorimme. Meidän ystävämme." Felizia sanoi.

"Ystäviä… Te ihmiset… Olette pelkkää roskaa… Puuul… Te… Puul.. Te… Ette… Selviä… Arlong-herra… Hän… Hän on suurin…! Hän tappaa teidät… Minä en voi hävitä… ME emme voi hävitä…!" Buffy köhi veri suusta valuen, kuin aavistaen että tämän loppu oli kuitenkin lähellä.

"Arlongin loppu tulee. Tavalla taikka toisella. Kuten sinunkin." Punahiuksinen nainen sanoi ilmeettömästi ja kohotti oikeaa kättään hieman sivulle.

"PALA HELVETISSÄ HUO-!" Buffy aloitti mutta samassa Olkihattujen strategisti puristi kätensä tiukasti nyrkkiin. Silloin tuo pallokalanainen tunsi, kuinka jokin alkoi rusentamaan hänen kehonsa jokaista sopukkaa. Ilmoille kajahti vain tukahtuneita tuskanhuutoja, kun tuo Arlong-piraattien upseeri näki viimeisillä hetkillään, kuinka tämän jaloista, käsistä, sormista ja oikeastaan mistä tahansa kehon osasta purskahti esiin vihreitä, lehteviä köynnöksiä sekä muuta kasvillisuutta. Merennaisen keho muuttui vähitellen irvokkaan groteskin veren ja kasvillisuuden sekaiseksi kasaksi.

"Ar- Arlong… Her… ra…!" Kuului Buffyn viimeiset sanat, ennen kuin tämän pää (josta iti myöskin esiin kaikenlaisia kasveja) retkahti elottomana maahan. Arlong-piraattien upseeri Buffy oli kuollut, kohdaten katkeran loppunsa ihmisen käsissä.

"Vihdoinkin…" Felizia huokaisi ja vapautti oikean kätensä nyrkistään. Siinä samassa punahiuksinen nainen tömähti väsyneenä oikealle polvelleen, kaatuen kuitenkin melkein heti kyljelleen maahan. Olkihattujen strategisti puuskutti ja veti muutaman kerran syvään henkeä, ennen kuin tämä sai kammettua itsensä puolittain ylös. Naisen kasvot olivat hiestä märkänä, tämän vaatteet olivat hieman revenneet ja varsinkin tämän kädet sekä jalat olivat jo suurimmaksi osaksi ruskean sävyiset.

"En voi vielä lopettaa…! Sanji ja Zoro tarvitsevat apuani…! Luffy tarvitsee apuani…! Marjavoimani ovat huonolla tolalla, mutta jaksan vielä… Minun on pakko jaksaa…!" Felizia mietti samalla kun tämä hammastaan purren nosti itsensä pystyyn. Punapää tunsi, ettei tämän vasen käsi ja jalka vieläkään toimineet täysin, mutta myrkyn aiheuttama lamaannus oli kuitenkin selvästi alkanut helpottamaan, kiitos naisen marjavoimien, sekä sen, että sen alkuperäinen aiheuttaja oli nyt kuollut.

"Koettakaa kestää kaverit…! Tulossa ollaan…!" Felizia sanoi mielessään, nappasi käteensä yhden maahan tippuneista Buffyn piikeistä, lähtien tämän jälkeen vaivalloisesti puolijuoksemaan osittain tuhoutuneen metsän läpi, suunnistaen jälleen kohti Arlongin kartanoa..


Tällä välin Arlong ei meinannut uskoa näkemäänsä todeksi. Haimiehen silmät alkoivat pullistua vihasta, kun tämä näki kaatuneet upseerinsa. Hachi makasi maassa elottoman näköisenä, kun taas vuorostaan Kuroobi oli lentänyt vieressä olleen kartanon kiviseinän läpi muutama minuutti sitten. Sanji olit näet myöskin hoitanut osansa ja selvinnyt voittajana tuota rauskun ulkomuodon omaavaa merenmiestä vastaan.

"Hachi… Kuroobi…" Arlong sanoi hitaasti, vihan kasvaessa tämän suonissa.

"Pikkutekijät ovat aina pikkutekijöitä. Näyttää siltä, että tämä peli alkaa kallistumaan meidän suuntaamme." Sanji virnisti kasvot veressä, samalla kun Olkihattujen miekkamies hengitti raskaasti hieman taaempana. Samaan aikaan Johnny ja Yosaku vain tuijottivat tuota kaksikkoa leuat ammollaan sekä epäuskoinen ilme kasvoillaan. Samassa myös Arlong itse nousi seisomaan, jolloin jokainen paikallaolija saattoi melkein tuntea, mikä viha ja murhanhimo tuosta merenmiehestä huokui.

"KUINKA TE USKALLATTE TEHDÄ VELJILLENI TÄLLÄ TAVOIN…! MUTTA LUULETTE LIIKOJA ITSESTÄNNE, JOS USKOTTE OLEVANNE JO VOITTAJIA!" Arlong ärähti murhaava ilme kasvoillaan, kun tämä vilkaisi sekä Sanjia että Zoroa.

"Hei, mitä oikein tarkoitit kun sanoit, että Luffy on puoliksi kunnossa?" Zoro kysyi tuolta vaaleahiuksiselta kokilta, viitaten Sanjin sanoihin, mitkä tämä oli sanonut aikaisemmin taistelunsa lomassa.

"Se tarkoittaa sitä, ettei hän ole ihan heti kuolemassa. Mutta minun täytyy silti tehdä vielä yksi reissu alas merenpohjaan. Näyttää kuitenkin siltä, ettei hän anna sen tapahtua…" Sanji vastasi samalla kun tämä piti katseensa tiukasti kiinni Arlongissa, joka asteli pikkuhiljaa lähemmäs.

"Nyt… Kuinkas minä tappaisin tei-" Arlong oli sanomassa, kunnes ilmoille kajahti kirkas naisen ääni, joka vei paikallaolijoiden huomion; "ARLONG!"

"Tuo ääni…!" Arlong ärähti lievästi epäuskoisena ja katsoi huutajan suuntaan.

"Hetkinen! HETKINEN! SEHÄN ON..!" Yosaku ja Johnny aloittivat yhdestä suusta ja tuijottivat tuota lähestyvää hahmoa.

"Sinua tässä jo odoteltiinkin…" Zoro puuskahti ja virnisti.

"Juhuu! Ritarisi odottaa täällä! Tein osuuteni kuten lupasin!" Sanji huusi sydämet silmissään.

Samassa myös kyläläiset tajusivat, kuka kyseessä oli vaikka Yosaku ja Johnny tekivätkin asian harvinaisen selväksi, näiden huutaessa riemuissaan; "SISKO FELIZIA!"

"Jestas… Käyttäydytte kuin olisin noussut kuolleista tai jotain…" Punahiuksinen nainen sanoi hymähtäen, kun tämä asteli hieman vaikeasti kaksikon ohitse, pysähtyen Sanjin sekä Zoron väliin.

"Sinä…!? SINÄ!" Arlong karjaisi.

"Minäpä minä... Ja minulla on sinulle jotain..." Felizia vastasi ja viskasi isohkon piikin sahahaimiehen jalkojen juureen, joka siinä samassa tajusi, mistä oli kysymys.

"Buffy…" Arlong sai sanottua.

"Hän maatuu oikein mukavasti tuolla metsän siimeksessä… Mutta vähät siitä… Eiköhän nyt ole aika pistää tämä homma pakettiin…" Olkihattujen strategisti sanoi, hengitti syvään ja asettui valmiuteen.

"Veit sanat suustani…" Zoro sanoi ja tarttui miekkaansa.

"Menen sinne minne tiesi ikinä viekään Felizia-kulta!" Sanji liversi, saaden punapään vilkaisemaan tätä hikipisara ohimollaan.

"SENKIN MITÄTTÖMÄT IHMISJÄTTEET!" Arlong karjaisi ja katsoi tuota edessään seisovaa kolmikkoa kasvot vihasta vääristyneenä.


Tällä välin Nojiko ei meinannut uskoa silmiään ja korviaan. Sinihiuksinen nainen tuijotti tahollaan noita kolmea Olkihattua ja sanoi enemmänkin itselleen; "Uskomatonta… Heidän todellakin onnistui päihittää kolme Arlongin upseeria…!"

Samassa Gen ilmestyi henkeään haukkoen pinnalle ja ui samantien Nojikon luokse, kuiskaten samalla; "Huh huh… Pahus soikoon, en nähtävästi pysty pidättämään hengitystäni kauempaa!"

"Gen, tehdään vaihto! Minä jatkan seuraavaksi! Poika yskäisi jo sisältään jonkin verran vettä. Olemme varmasti jo lähellä onnistua!" Nojiko vastasi hiljaa.

"Tämä selvä." Gen vastasi ja katsoi sen jälkeen lyhyesti Arlongin kartanon suuntaan, lisäten lyhyesti; "Mikä tilanne on tuolla tällä hetkellä…!?"

"Kaikki on hyvin. Kolme Arlongin upseeria on jo poissa pelistä eikä kukaan ole meidän puolelta vielä kuollut…! Eikä siinä vielä kaikki…" Nojiko vastasi ja jatkoi hiljaa; Vaikka se tuntuu uskomattomalta ajatella, koska noiden merenmiesten varastaessa meiltä kaiken toivon ennen tätä… Katsoessani tätä taistelua, alan pikkuhiljaa uskoa, että meillä sittenkin saattaa olla vielä toivoa jäljellä…!"


Ja tässä sitä ollaan. Ystävillämme on vastassa enää pääpiru itse ja vaikuttaa siltä, että Luffyn pelastaminen sujuu hyvin... Mutta hommaa on vielä jäljellä, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulee vielä piisaamaan. Ensi kerralla jälleen nähdään, kuinka Olkihattujen käy :D!

P.S. Samalla haluan toivottaa valmiiksi kaikille hyvää loppuvuotta sekä onnea ja menestystä vuodelle 2023! Tarinani täyttää tänä päivänä jo 2 vuotta ja olen todella iloinen siitä, että se on löytänyt yleisönsä (Ainakin jollakin tavalla) :). Kiitoksia jälleen teille kaikille, jotka seuraatte Felizian seikkailuja! Ensi vuonna jatketaan jälleen uusien haasteiden ja lukujen merkeissä.

-WillofJ-


And here we are once again! I hope rest of year 2022 is going to be good one to all of you! This story is already 2 years old today and I'm so happy to see, that it has found it's audience in some way or another :). Thank you all who are reading this story about Felizia! See you next year with new chapters and challenges! Take care everyone and Happy New Year 2023!

-WillofJ-