LUKU 34
Päätöksien aika

Hyvän matkan päässää saaren toista puolta, pitkänenäinen poika makasi valtavan verilammikon keskellä. Olkihattujen ampuja oli pitkän takaa-ajon päätteeksi saanut iskun Chewn hyökkäyksestä ja nyt tuo mainittu merenmies katselikin kättensä tulosta tyytyväisen oloisena.

"CHU… Sinusta oli kyllä paljon vaivaa. Kuinka helvetissä voit juosta niin nopeasti…! Mutta se ei silti onnistunut pelastamaan sinua. Koit nopean kuoleman yhdestä vesipyssyni ammuksesta…No, meikäläisen on joka tapauksessa aika lähteä takaisin… Hachi, Kuroobi ja Buffy ovat varmaankin jo hoidelleet ne muut roskat." Chew totesi itsekseen ja lähti astelemaan tämän jälkeen takaisin Arlong Parkin suuntaan. Samaisella hetkellä, kun tuo Arlongin upseeri oli ehtinyt hieman kauemmaksi, maassa makaava pitkänenäinen poika käänsikin päätään huomaamattomasti parempaan asentoon.

"Huh huh… Se toimi…! Luojalle kiitos siitä, että tein Ketchup Star-ammukseni tämmöisiä tilanteita varten! Hän luulee, että se vesiammus osui minuun! Heh heh… Pidäpä nyt kiirettä ja mene kiltisti takaisin!" Usopp mietti ja virnisti.

"Mutta silti... Nuo merenmiehet ovat kyllä pelottava laji… Kun miettii sitäkin, että he käänsivät kokonaisen kylän ylösalaisin… Olen toki pahoillani Namin puolesta ja haluaisin todellakin auttaa häntä, mutta jos mahdollista, niin en kyllä haluaisi kuolla…" Pitkänenäinen poika jatkoi mielessään ja nosti samalla hieman päätään, nähdäkseen, että Chew oli jo ennättänyt hyvän matkan päähän.

"Reitti näyttää olevan selvä… Katsotaanpa… Nyt kun minulla on tätä vereltä näyttävää ketsuppia päälläni… Minun kuitenkin pitäisi vielä saada itseni näyttämään enemmän siltä… Umm… Siltä, että olisin ollut rajussa tappelussa, jossa oli kyse elämästä ja kuolemasta…!" Usopp sopersi itselleen samalla kun tämä asettui istumaan.

"Nyt keksin! Voisin peittää itseäni esimerkiksi hiekalla. Sillä tavalla näytän siltä, että olisin taistellut henkeni edestä!" Usopp sanoi ja kahmaisia polulta nyrkillisen hiekkaa, alkaen sen jälkeen sivelemään sitä käsivarsiinsa.

"Mutta… Mitä minä sanoisin kun pääsen takaisin…" Usopp mietti ääneen ja alkoi sitten käydä läpi eri vaihtoehtoja.

"Olisiko vaikka… "Valitan, mutta minä hävisin." Silloin Usoppin mieleen muistui hetki, kun Luffy oli sanonut; "Sähän olet jo myös meidän toveri, etkö vain..?"

"Tai joitain sellaista, että "Pahus! Sen tyypin onnistui päästä pakoon niukin naukin! Tai sitten yksi hyvä voisi olla "Älä itke Nami, oli täysin luonnollista, että edes yritimme taistella." Usopp jatkoi, hikikarpaloiden valuessa pikkuhiljaa tämän kasvoja pitkin. Ja tämän jälkeen Olkihattujen ampujan mielessä välähti ensin Zoron sanat; "Mielummin sitten vaikka kuolen."

"Tai miten olisi… "Me kaikki taistelimme hyvin." Usopp mutisi, kun seuraavaksi pojan mielessä välähti Sanjin sanat; "Sitä paitsi, tuollaisen kapteenin miehistössä on sata kertaa parempi olla kuin porukassa, joka uskaltaa vahingoittaa naista."

"Tai sittenhän yksi hyvä vaihtoehto olisi "Se oli todella tiukka taistelu elämästä ja kuolemasta." Usopp sanoi ääni täristen kun tämän mielessä välähti tällä kertaa Namin sanat; "Minun bisneksieni takia, tämä oli ainut keino."

"Tai esimerkiksi "Ei tämä ole mitään. Ei teidän tarvitse minun haavoistani huolehtia…!" Usopp jatkoi itsekseen kun tämän mielessä välähti kuva Johnnysta ja Yosakusta, jotka olivat odottaneet verissä päin heitä saapuvaksi Arlong Parkiin sekä Nojikosta, jonka sanat kaikuivat pitkänenäisen pojan mielessä; "Onko teillä mitään käsitystä, kuinka tuskallista on tehdä päätös siitä, että hän taistelee yksin ja jatkaa elämistä ollessaan vain 10-vuotias?"

"Tai sittenhän… Voisin sanoa…" Usopp takerteli kun tämä mietti kaikkia kyläläisiä, jotka olivat myös valmiit uhraamaan henkensä Namin puolesta. Usopp yritti tämän jälkeen vielä sanoa itsekseen jotain, mutta silloin tämä muisti ennen kaikkea erään punahiuksisen naisen ja sen mitä tämä oli sanonut; "Nami on minun toverini! Hän on meidän kaikkien toveri! Ja me haemme hänet takaisin! Me hoidamme Arlongin tavalla taikka toisella! Todellinen… TODELLINEN MERIROSVO EI IKINÄ JÄTÄ TOVERIAAN PULAAN!"

Tällöin tuon pitkänenäisen pojan silmiin alkoi kohotoa kyyneliä. Usoppin koko keho tärisi kun tämä tuijotti hetken maahan. Silloin orastava rohkeus pojan sisällä kuitenkin heräsi, koska samalla tämän kasvot muuttuivat totisemmiksi. Usopp myös nousi kaikesta tärinästä huolimatta pikkuhiljaa pystyyn ja kuivasi kyyneleitään, sanoen hiljaa itselleen; "Olen niin säälittävä!" Tämän jälkeen Olkihattujen ampuja asetti lasinsa takaisin päähänsä, veti syvään henkeä ja karjaisi voimiensa takaa; "PYSÄHDY SIIHEN SENKIN KURJA KALA!"

Tällöin jo hyvän matkan päähän kävellyt Chew pysähtyi niille sijoilleen, kun tämä kuuli pitkänenäisen pojan sanat. Usopp itsekin säpsähti tekonsa seurauksia, koska tällöin poika näki, kuinka tuo pusuhuulinen merenmies käänsi hitaasti katseensa hänen suuntaansa ja sanoi; "Mitä. Olit siis yhä elossa…? CHU!"

"IHAN KUIN TUOLLAINEN PIENI HYÖKKÄYS JOLTAIN PUOLIKALAISELTA PASKIAISELTA MUKA OSUISI MINUUN!" Usopp huusi jalat pelosta täristen, kun tämä samalla osoitti Chewn suuntaan, avaten toisella kädellä laukkuaan, napatakseen esiin ritsansa. Samalla kun viimeinen Arlongin upseeri lähti astelemaan takaisin Usoppia kohti, liivipäinen poika kaivoi aseensa esiin, ajatusten lennellessä tämän mielessä; "Siitä hetkestä lähtien, kun otin ensimmäiset askeleeni kotisaareni ulkopuolella, minun olisi pitänyt unohtaa kaikki mahdollisuudet rauhasta tai turvallisuudesta…! Koska he kaikki… Luffy… Felizia… Sanji... Zoro... Nami… He riskeeraavat elämänsä ja antavat kaikkensa joka ikinen päivä, jonka takia he voivat nauraa sillä tavalla sydämensä pohjasta!"

Usopp alkoi virittää ritsaansa samalla kun lisää ajatuksia tulvi pojan mieleen; "Juuri siksi myös minä päätin lähteä merille! Koska minä myöskin haluan hymyillä ja nauraa kuten hekin! Jos en taistele tosissani, minulla ei ole mitään oikeutta purjehtia heidän kanssaan samalla aluksella! TAI SEN PUOLEEN MYÖSKÄÄN OIKEUTTA NAURAA HEIDÄN KANSSAAN!"

"CERTAIN KILL!" Usopp huusi ajatustensa jälkimainingeissa, tähdäten ammuksensa suoraan kohti Chewtä, joka siinä samassa ampaisi juoksuun.

"FLAME STAR!" Usopp lopetti ja ampui tulisen ammuksensa suoraan tuota kohti juoksevaa merenmiestä, joka ei kuitenkaan ollut osumasta moksiskaan, vaan totesi lyhyesti; "Ihan kuin tuo muka toimisi minuun." Samassa tuo Arlongin upseeri kohotti nyrkkinsä ja pamautti hirvittävällä voimalla Usoppia suoraan naamatauluun, saaden pojan lentämään suu veressä puolittain ympäri, ennen kuin tämä tömähti kivuliaasti maahan.

"Eikö olisi ollut parempi, jos vain olisit esittänyt kuollutta. Mutta nähtävästi olet liian tyhmä myös siihen. CHU." Chew totesi kylmäsi, kun tämä ravisti veren pois nyrkistään, vilkaisten samalla maassa makaavaa, huivipäistä poikaa.

"Se on… ohi." Usopp mongersi kasvot veressä ja nenä irvokkaasti vääntyneenä.

"TOTTA HELVETISSÄ SE ON OHI! NIMITTÄIN SINULLA!" Chew karjaisi ja alkoi tallaamaan Usoppia voimiensa takaa. Olkihattujen ampuja saattoi vain ottaa iskuja vastaan kivusta köhien ja huutaen, mutta kaiken sen keskellä tämä kuitenkin livautti kättään jälleen laukkunsa sisään, napaten sieltä jotain käteensä.

"Kuten sanoin… Se on… Ohi!" Usopp kärisi veri suusta valuen.

"Chu?" Chew kummasteli.

"USOPP HAMMER!" Usopp karjaisi yhtäkkiä ja pamautti vastustajaansa laukusta kaivetulla vasaralla kivuliaasti vasempaan sääreen.

"GUUUAAAAAHHH!" Chew huusi naama irveessä. Tällöin Usopp käytti tilaisuutensa nousta pystyy, jonka jälkeen tämä viritti kumilenkin valmiusasemiin, tähdäten sen kohti Chewn kasvoja ja huusi; "USOPP RUBBER BAND!" Pusuhuulinen merenmies sulki kauhuissaan silmänsä ja luuli saavansa kovankin iskun vasten kasvojaan, mutta kun mitään iskua ei tullutkaan, tämä avasi silmänsä ja huomasi, että Usopp oli vain huijannut koko ajan ja käyttänyt tilaisuuden piiloutua viereiseen metsään.

"JUMALAUTA! KUINKA MINÄ VOIN MENNÄ NOIN ILMEISEEN TEMPPUUN! NYT HÄN EHTI JO PIILOUTUA! SE TYPERÄ PIKKU…!" Chew raivosi kunnes merenmies äkkiä huomasi, kuinka lasinen pullo lensi tätä kohti. Arlongin upseeri kuitenkin nappasi pullon helposti käteensä, joskin hivenen kummissaan.

"Mitä...? Rommia?" Chew kummasteli.

"CERTAIN KILL LEAD STAR!" Kuului siinä samassa metsän siimeksestä, jolloin pulloon osui tarkasti tähdätty ammus, minkä seurauksena se särkyi, aiheuttaen sirpaleiden myötä pieniä haavoja joka puolelle merenmiehen kehoa sekä kastellen tämän kauttaaltaan alkoholilla.

"Se mitätön ihminen ja hänen idioottimaiset temppunsa…! CHU! EN TIEDÄ MISSÄ OIKEIN PIILESKELET, MUTTA AMMUN SINUT ESIIN PIILOSTASI TÄMÄN PELLOSSA OLEVAN VEDEN AVULLA! CHU!" Chew karjui vihaisena ja alkoi sen jälkeen imeä sisäänsä vettä läheisestä riisipellosta.

"Ei ole väliä, onko se typerää tai pelkurimaista! Tämä taistelu ei ole sellainen, mistä kapteeni Usopp voi vain juosta pakoon! Kuolen jos häviän! Minä OLEN jo todellinen merirosvo!" Usopp mutisi hampaat irvessä ja pieni verinoro kasvoillaan erään puun takaa.

Samassa kuului karjaisu; "WATER CANNON!" Tällöin itsensä vedellä täyteen pumpannut Chew sylki suustaan valtaisan vesipallon, joka osui hirveän rytinän säestämänä viereisiin puihin, katkoen ja vieden ne mennessään kuin pysäyttämätön pieni tsunami.

"MI…? JESTAS MIKÄ VOIMA!" Usopp huusi puun takaa kurkistellen ja tuijotti silmät päästä pullottaen tuota Arlongin upseerin aiheuttamaa hävitystä.

"Miksi helvetissä minun täytyy taistella hänen laistaan idioottia vastaan!" Chew huudahti ja huomasi siinä samassa Usoppin kurkistelevan esiin lähimmän puun takaa.

"Ja nyt hän vielä paljastaa itsensä vapaaehtoisesti…!" Arlongin neljäs upseeri mutisi hikipisara ohimollaan, jonka jälkeen tämä rupesi siinä samassa sylkemään Olkihattujen ampujaa kohti kymmeniä ja taas kymmeniä pienempiä vesipalloja.

"Ammun sinut täyteen reikiä! 100-SHOT WATER GUN!" Chew karjaisi iskunsa lomassa.

"AGHHH! MITEN HÄN TIESI, MISSÄ OLIN!" Usopp huusi kauhuissaan ja suojautui nopeasti samaisen puun taakse juuri ajoissa, kun tämän molemmilta puolilta alkoi lentelemään ohitse pieniä vesipalloja kuin luoteja.

"PAHUS, PAHUS, PAHUS! MINÄ NÄYTÄN TEILLE ENTISET USOPP-MERIROSVOJEN JÄSENET! SEKÄ KAYA! SEKÄ MYÖS SINULLE FELIZIA! MINÄ LÄHDIN MERILLE TULLAKSENI PIRAATIKSI! JA NIIN OLLEN MINÄ MYÖS TAISTELEN! KOSKA JONAKIN PÄIVÄNÄ… MINUSTA TODELLAKIN TULEE MERTEN URHEA SOTURI! NE KAIKKI HILJAISET JA HUOLETTOMAT PÄIVÄT, JOTKA VIETIN KOTISAARELLANI… MERIROSVOLEIKIT OVAT OHI!" Usopp karjui, valmistellen samalla ritsansa.

Samassa Usoppin selän takan oleva puu kuitenkin katkesi, kun Chew pamautti jalkansa voimalla sitä vasten, jolloin Olkihattujen ampuja lensi huudahtaen eteenpäin. Usopp kuitenkin sulavaliikkeisesti kierähti osittain ympäri, hieman samaan tapaan kuin punahiuksinen nainen oli tehnyt aikaisemmin Buffya vastaan.

"Kiitos Felizia… En ole unohtanut oppejasi…" Usopp mumisi ja viritti ritsansa.

"Mitä sinä sanoitkaan, että mikä olisi ohi?" Chew tuhahti voitokas ilme kasvoillaan ja kohotti irti potkaisemansa puun iskuvalmiuteen.

"Meidän taistelumme! Luulisi sinunkin tietävän, että alkoholi on tulenarkaa!" Usopp huudahti ja tähtäsi.

"Siis… Mi-?" Chew huudahti ja tajusi siinä samassa mitä oli tapahtumassa.

"CERTAIN KILL FLAME STAR!" Usopp karjaisi ja ampui Chewtä tulisella ammuksellaan, saaden tuon merenmiehen leimahtamaan sekunnissa liekkeihin.


"GYAAAAAAAAAA! VETTÄ! VETTÄ!" Kuului Chewn kauhistunut kirkuna, kun tuo Arlong Piraattien upseeri alkoi juosta tulisena pallona poispäin. Tällöin Usopp huomasi, kuinka Chew yritti suunnistaa kauempana olevien riisipeltojen suuntaan, jotka olivat veden peitossa.

"Et helvetissä!" Usopp huudahti ja lähti juoksemaan Chewn perään.

"CHU! VETTÄ! TARVITSEN VETTÄÄÄÄÄÄ!" Chew kirkui.

"Tämä loppuu nyt! USOPP…!" Usopp aloitti ja kohotti vasaransa.

"VETTÄ!" Chew huusi välittämättä tuosta huivipäisestä pojasta.

"…HAMMER!" Usopp karjaisi ja kolautti voimiensa takaa tuota tulipallona olevaa merenmiestä suoraan päähän, saaden tämän lentämään suoraan edessä olevaan riisipeltoon valtaisan molskahduksen saattelemana. Olkihattujen pitkänenäinen jäsen jäi tämän jälkeen katsomaan henkeään pidellen, oliko tilanne jo ohi.

"Senkin… Pask…" Kuului samassa koriseva ääni, kun Chew alkoi vaivalloisesti kohottautua ylös vedestä, jolloin Usopp hyökkäsi välittömästi tämän kimppuun vasara ojossa.

"USOPP HAMMER! USOPP HAMMER! USOPP HAMMER! USOPP RUBBER BAND! USOPP HAMMER!" Usopp karjui ja takoi Chewtä yhä uudelleen ja uudelleen. Ikuisuudelta tuntuneen ajan päästä Usopp seisoi kädet ylhäällä ja voitokas ilme kasvoillaan, sillä tämän edessä makasi tajuton, pää täynnä kuhmuja oleva merenmies. Näin ollen viimeinenkin Arlongin upseeri oli kohdannut loppunsa Olkihattujen käsissä.

"Minä voitin… Minä päihitin… Merenmiehen…" Usopp puuskutti keho täristen ennen kuin tämä lämähti väsyneenä maahan ja jäi tuijottamaan taivasta.

"Puuh… Lääh… Puuh… Näittekö… Jopa… JOPA MINÄ…! JOPA MINÄ PYSTYN TEKEMÄÄN SEN! NÄITKÖ SEN MOKOMA KALA! ÄLKÄÄ ENÄÄ KOSKAAN USKALTAKO ALIARVIOIDA MINUA!" Usopp karjui voitonriemuisena.


Tällä välin tuttu oranssihiuksinen nainen istui kotitalonsa ulkopuolella. Nami oli saanut itsensä rauhoittumaan ja nyt tämä sitoi olkapäässään olevaa haavaa kivusta värähtäen. Tämän jälkeen Nami vielä vilkaisi jonkin matkan päässä olevaa köynnösmäistä kasvillisuutta, jotka suojelivat maassa olevaa puuarkkua, jonka sisällä Olkihattujen entinen navigaattori säilytti keräämiään rahoja, mitä tämä oli säästänyt kylän ostamista varten. Nami oli kuitenkin pistänyt merkille, että arkun ympärillä oleva kasvillisuus ei kuitenkaan vaikuttanut enää niin elinvoimaiselta kuin aikaisemmin.

"Hitto… Kuinka pitkälle Felizia oikein meni…? Vaikuttaa siltä, että hänellä ei ole kaikki hyvin… Olen nyt kuitenkin itkenyt niin paljon kuin voin…! Valittanut niin paljon kuin voin…! Mutta olen tehnyt päätökseni! Minunkin täytyy mennä…! Jokainen heistä taistelee voimiensa takaa!" Nami mietti ja pyyhki silmiään, jonka jälkeen tämä lähti juoksemaan täyttä vauhtia Arlong Parkin suuntaan.


Samaan aikaan Arlong Parkissa vallitsi kauhistunut hiljaisuus. Kyläläiset Johnny ja Yosaku etunenässä eivät meinanneet uskoa edessään olevaa näkyä; Sanji sekä Zoro makasivat maassa verta vuotavina ja kaikin puolin piestyinä. Ainoa, joka jotenkuten vielä oli pystyssä, oli Felizia, mutta myös punapään ulkonäkö alkoi olla pahenemaan päin, sillä tämän kehossa oli useita reikiä, jotka eivät selvästi enää kasvaneet umpeen yhtä nopeasti. Tämän lisäksi kasvimaista massaa irtoili naisen kehosta ja muutoinkin Olkihattujen strategisti selvästi kamppaili voimiensa äärirajoilla. Tästäkin huolimatta punahiuksinen nainen jälleen kerran kohottautui seisomaan, Sanjin tehdessä saman.

"VELI SANJI! SISKO FELIZIA! ÄLKÄÄ ENÄÄ JATKAKO!" Yosaku huusi.

"MITÄ VELI LUFFYLLE OIKEIN TAPAHTUI?! ÄLKÄÄ VAIN SANOKO, ETTÄ HÄN ON KUOLLUT?!" Johnny huusi hiuksiaan repien.


Ja Luffysta puheenollen, Gen sekä Nojiko alkoivat olla lähellä onnistumista. Genin pidellessä Olkihattujen kapteenin päätä pinnan yläpuolella, tuo parsittu mies näki, kuinka vettä lorisi ulos punaliivisen pojan kurkusta tasaiseen tahtiin.

"Pyydän…! Pyydän! Hengitä!" Gen toisti mielessään samalla kun veden alla Nojiko pumppasi pojan rintaa voimiensa takaa. Silloin tuo sinihiuksinen nainen huomasi, kuinka yksi Luffyn sormista nytkähti hieman.

"Hän liikkui?! Pyydän, kestä vielä hetki! Tule takaisin tähän maailmaan ja auta tovereitasi!" Nojiko sanoi mielessään ja jatkoi pumppaamista niin nopeasti kuin pystyi.


"Hmph.. Täytyy myöntää, että ihmisiksi olette kestäneet yllättävän pitkään. Mutta silti, tämmöinen pieni määrä vettä riittää enemmän kuin hyvin tappamaan teidänlaisenne itikat… Tämä on se voima, mikä erottaa meidät teidänlaisestanne roskasta." Arlong sanoi, vilkaisten samalla sekä Sanjia että Feliziaa, jonka jälkeen tuo merenmies kohotti toista kämmentään, missä lepäsi pieni annos vettä.

"Turpa kiinni! POITRINE SHOT!" Sanji ärähti ja tähtäsi potkunsa kohti Arlongin rintaa.

"Sinä tässä kuolet! OHDAKENYRKKI!" Felizia huusi ja kohotti piikikkään nyrkkinsä myöskin tuota jykevää haimerenmiestä kohti. Arlong kuitenkin väisti kummankin Olkihatun hyökkäyksen helponoloisesti, minkä jälkeen tuo merenmies sinkautti kädessään olevan veden kohti kaksikkoa. Kuului samanlainen pamaus kuin pysyllä olisi ammuttu, kun pisarat iskeytyivät tuohon vaaleahiuksiseen kokkiin sekä punahiuksiseen naiseen.

"Arrrgghh!" Sanji huudahti kun tämä iskeytyi verissä päin maahan, yskien samalla verta joka puolelle.

"Kyyyaaahhh!" Felizia huusi kun tämäkin tömähti maahan. Vaikka naisen kehosta ei valunutkaan verta, Arlongin hyökkäys repi naisen toisen kyljen suurimmalta osin hajalle, saaden vihertävän ja ruskehtavan väristä kasvimaista massaa lentämään joka suuntaan.

"Pahus soikoon… Hän vain leikkii meidän kanssamme… Vaikka hän ei tee muuta kuin viskoo vettä päällemme, se tuntuu samalta kuin ammuttaisiin haulikolla… Ja koska hän käyttää merivettä, en voi edes imeä sitä itseeni, että saisin voimiani takaisin… Ovatko haityypin merenmiehet näin voimakkaita, jopa merenmiehiksi…! Hän on tyystin eri tasoa kuin muut!" Felizia mietti samalla kun tämä yritti vielä päästä vaivalloisesti pystyyn.

"Sisko Felizia! Varo!" Kuului äkkiä Johnnyn ja Yosakun yhteinen huuto ja samassa punahiuksinen nainen tunsi, kuinka jykevä käsi tarttui häntä niskasta kiinni, ennen kuin se rupesi osittain myös puristamaan hänen kurkkuaan. Felizia yritti riuhtoa ja potkia itseään irti samalla kun tämä tuijotti sinisillä silmillään suoraan Arlongin tummiin, kylmiin silmiin.

"Nuo marjavoimasi ovat kyllä helvetinmoinen ongelma… Pitäisikö minun heittää sinutkin vain suoraan mereen… Toisaalta…" Arlong aloitti ja puristi Felizian kaulaa entisestään, saaden naisen kakomaan henkeään, ennen kuin merenmies jatkoi; "Kuristaminen näyttäisi ajavan saman asian… Joten pidähän sinäkin kiirettä ja kuole jo. Teidän elämänne eivät ole minkään arvoisia…" Arlong lopetti kylmästi.

"Sinä… Sinä… Et.. Päätä-" Felizia korisi, mutta silloin kuului kirkas ääni; "ARLONG!" Tämä sai kaikki paikalla olijat vilkaisemaan puhujan suuntaan, joka paljastui Namiksi.

"Sisko Nami…!" Yosaku huudahti.

"Na-chan!" Muutama kyläläinen totesi yhdestä suusta.

"Kas. Nami…" Arlong totesi.

"Na… Nami…" Felizia sanoi tukahtuneella äänellä.

"Loistava ajoitus. Olinkin juuri aikeissa tappaa nämä piraatit. Mikäs sinut tänne tuo?" Arlong sanoi muina miehinä, tämän roikottaessa pisamakasvoista naista toisessa kädessään.

"Tulin tänne… Tappaakseni sinut…!" Nami vastasi ilmekään värähtämättä.

"TAPPAAKSESI MINUT!? SHAHAHAHAH!" Arlong huudahti nauraen, ennen kuin tämä jatkoi; "Kaikki nämä 8 vuotta, jotka olet ollut kassamme… Kuinka monta kertaa sinä oletkaan yrittänyt tappaa minut…? Oli se sitten salamurha, myrkyttäminen tai yllätyshyökkäys… MUTTA KUTEN NÄEMME, MIKÄÄN NIISTÄ EI ONNISTUNUT! Sinun jos kenen pitäisi jo tietää, ettei mitättömällä ihmisolennolla ole mitään mahdollisuutta tappaa minua!" Tämän jälkeen Arlong katsoi suoraan Namiin päin ja hymyili sitä tuttua, kylmää hymyä, joka sai oranssihiuksisen navigaattorin värähtämään kauhusta.

"Kuuntele tarkkaan…" Arlong aloitti ja jatkoi; "Minä en tule tappamaan sinua… Mutta en anna sinun myöskään paeta…! Sinä tulet olemaan kartanpiirtäjäni ikuisesti!"

"Na.. Nami… Älä kuunt- Eeeaagghh…!" Olkihattujen strategisti kähisi navigaattorin suuntaan, mutta Arlong keskeytti punapään lauseen puristamalla tämän kaulaa yhä tiukemmin.

"Turpa umpeen!" Arlong ärähti ja osoitti tämän jälkeen jälleen sanansa Namille; "Kuten myös tiedät, arvoisa kartanpiirtäjäni.. Olen ymmärtäväinen kaveri! En halua kahlita nuorta naista paikoilleen jos se on mahdollista. Senpä vuoksi annan sinulle mahdollisuuden liittyä takaisin joukkooni omasta tahdostasi." Arlongin katse viivähti tämän jälkeen kauempana seisovassa väkijoukossa, kunnes jykevä merenmies jälleen puhui; "Sinua lukuunottamatta, aion tappaa kaikki täällä olevat, mutta… Jos suostut liittymään takaisin Arlong-merirosvoihin ja piirtämään minulle karttoja yhtenä upseerinani, lupaan erityisesti, että kaikki Cocoyasi Villagessa tulevat säästämään henkensä." Tämän kuultuaan kyläläisten keskuudesta kuului pieni kohahdus.

"Samaa en kuitenkaan voi sanoa näistä…" Arlong sanoi seuraavaksi ja kohotti toisessa kädessä pitelemäänsä punahiuksista naista, ennen kuin potkaisi samalla maassa makaavaa Sanjia, jatkaen sen jälkeen; "He ovat ärsyttäneet minua jo aivan liian pitkään. Joten.. Kummalle puolelle päätät mennä…? Päätätkö tulla takaisin luokseni ja pelastaa kaikki rakkaat kanssakyläläiset? Vai päätätkö mennä näiden surkimusten puolelle ja taistella minua vastaan…? Mutta tietenkin, kun näkee minkälaisessa tilanteessa sinun luotettavimmat taistelijasi ovat tällä hetkellä… Väärästä valinnasta tapahtuvat mahdolliset kauheudet ovat helppo nähdä…! Joten kerro minulle Nami…! OLETKO MINUN PUOLELLANI? VAI MINUA VASTAAN…?"

Nami ei heti sanonut mitään. Oranssihiuksisen naisen katse siirtyili Arlongin ja tämän entisten toverien välillä, ajatusten vilistäessä naisen päässä; "…Jos sanon, että olen Luffyn ja muiden kanssa… Kaikki tullaan tappamaan…! Mutta jos valitsen Arlongin, voin pelastaa kyläläiset…!? Yksi ainut sana minulta voi päättää heidän kaikkien kohtalon…!?" Silloin Nami kuitenkin muisti punaliivisen pojan lupauksen auttaa tätä, jolloin oranssihiuksinen nainen rutisti tiukasti päässään olevaa olkihattua ja sanoi itselleen; "Mutta minä…!"

"Senkin tunteeton hirviö! Sinä edelleenkin vain pakotat Namin tekemään aivoitustesi mukaan!" Yksi kyläläisistä huusi.

"Mutta minä en voi epäillä heidän sanojaan…!" Nami sanoi mielessään ja puri hampaansa yhteen, ennen kuin kääntyi katsomaan kyläläisiä ja huusi; "TE KAIKKI! OLEN PAHOILLANI! Mutta voitteko mitenkään… Kuolla kanssani?!"

"TODELLAKIN!" Huusivat kaikki paikallaolijat Johnny ja Yosaku etunenässä.

"Vai niin… Eli te kaikki valitsette kuoleman…" Arlong murahti.

Juuri silloin tahollaan Nojiko pumppasi punaliivisen pojan rintaa viimeisen kerran, jonka seurauksena pojan toinen käsi tarttui tiukasti sinihiuksista naista käsivarresta ja heti perään kuului todella äänekäs; "BFFFFFFFFTT! PFAAAHHHHH!" ja sitä seurasi myös korkealle taivaalle ulottuva vesipatsas.

MITÄ?!" Arlong huudahti yllättyneenä ja hölläsi vahingossa otettaan punahiuksisen naisen kaulalta.

"Se toimi! Nyt meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin irroittaa hänen jalkansa!" Sanji huusi.

"Ai niinkö se olikin…" Zoro ähisi.

"Oli… Jo aikakin…! Köynnös…MYRSKY!" Felizia korahti niin kovaa kuin jaksoi, jolloin naisen selästä syöksähti muutama teräväkärinen, joskin ruskehtava köynnös, jotka raapaisivat ilkeästi Arlongia muutamasta kohtaa tämän kehoa. Iskun seurauksena jykevä merenmies päästi naisen irti, jolloin tämä mätkähti kyljelleen maahan.

"AAARRRHHH! SAATANAN HUORA!" Arlong karjaisi ja potkaisi punapäätä täysillä mahaan, jolloin tämä lensi voimalla kohti kauempana ollutta väkijoukkoa.

"VAROKAA! SISKO FELIZIA!" Johnny ja Yosaku huusivat yhdestä suusta ja heittäytyivät naisen eteen, jolloin tämä tömähti kaksikkoa päin, saaden nämä mätkähtämään maahan yhtenä isona kasana.

"Felizia! Oletko kunnossa?! Mitä…? Mikä se äskeinen oli…?!" Nami kysyi epäuskoisena.

"Sehän on ilmiselvää! VELI LUFFY ON…!" Yosaku aloitti samalla kun tämä auttoi Johnnyn kanssa Felizian istumaan.

"Luffy on tulossa… Meidän pitää kuitenkin hoitaa vielä yksi pikku juttu…" Felizia sanoi ja hymyili leveästi Namin suuntaan samalla kun tahollaan Olkihattujen kapteeni yski ja pärski viimeisetkin vedet kurkustaan.

"Felizia…" Nami sanoi ja käänsi sen jälkeen katseensa takaisin sinne, missä Zoro ja Sanji olivat. Oranssihiuksinen nainen huomasi silloin, että Zoro näytti peukaloa alaspäin heidän suuntaansa, kuin sanoakseen, että kenenkään muun ei tarvitse uhrautua. Tämän jälkeen Olkihattujen miekkamies nappasi yhden miekan suuhunsa ja sanoi Sanjille; "30 sekunttia! En kestä yhtään sen kauempaa."

"Se on enemmän kuin tarpeeksi!" Sanji huudahti ja sukelsi siinä samassa veteen, Arlongin edelleen ihmetellessä tapahtunutta.

"Ei tuolla mitään suihkulähdettä pitäisi olla… MIKÄ SIIS TARKOITTAA, ETTÄ SE KUMIKAKARA ON EDELLEEN…!?" Arlong huudahti, mutta silloin tuon merenmiehen poskea viilsi miekan terä, jolloin tämä näki edessään taisteluvalmiin Zoron, joka totesi; "Sinun ei tarvitse miettiä sitä tuon enempää. Se ei ole yhtään mitään senkin puoli-kalainen mutantti!"

"Roronoa Zoro…? Enkö minä sanonut, ettet enää kutsu minua sellaiseksi." Arlong murisi ja nuolaisi Zoron tekemään veristä naarmua poskessaan.

"Minun… Minun pitää myös mennä… Zoro tarvitsee apua…" Felizia puuskutti ja yritti nousta ylös, mutta tämän keho kuitenkin antoi heti periksi, jolloin nainen tömähti toiselle polvelleen.

"Sisko Felizia! Olet tehnyt jo tarpeeksi! Kyllä veli Zoro pärjää!" Johnny huusi.

"Mutta… Minä…" Felizia aloitti ja katsoi Zoroa ja tämän väsähtäneen näköistä olemusta.

"Sinä pysyt juurikin siinä! Pysyt hädin tuskin enää pystyssä! Zoro pärjää kyllä! Tiedät sen itsekin!" Nami huudahti yllättäen ja polvistui punahiuksisen naisen vierelle, katsoen tätä tiukka ilme kasvoillaan.

"Nami... Kii-" Felizia aloitti ja vilkaisi tuota oranssihiuksita naista.

"Sitä paitsi, jos sinä kuolet niin silloinhan rahani jäävät vaille suojaa, jolloin kuka tahansa voi vain käydä nappaamassa ne!" Nami lisäsi, saaden hikipisaran valahtamaan punahiuksisen naisen ohimolle.

"Vau… Ja minä kun luulin, että olit enemmän huolissasi minusta…" Felizia vastasi kolkosti, mutta pysyi siitä huolimatta aloillaan, saaden navigaattorin virnistämään lyhyesti.

"EGG STAR!" Kuului yhtäkkinen huuto ja samalla hetkellä Arlongia kohti lensi kananmuna, jonka merenmies kuitenkin lätkäisi hajalle, ennen kuin se ehti edes osua lähellekkään kohdettaan.

"ÄLÄ HUOLI ZORO! MINÄ ANNAN TAUSTATUKEA!" Kuului Usoppin huuto.

"Veli Usopp?! Oletko se sinä?! Olet niin urhea!" Yosaku huusi ja tiiraili ympärilleen.

"Oletko kunnossa?! Missä oikein olet?! Teet kyllä mahtavaa sisääntuloa!" Johnny lisäsi.

Silloin kaikki kuitenkin huomasivat, kuinka Usopp seisoi huomattavasti kauempana muusta väkijoukosta ja huusi Zoron suuntaan muurissa olevasta reiästä; "JOTEN TAISTELE ILMAN HUOLEN HÄIVÄÄ! KAPTEENI USOPP ON TÄÄLLÄ!"

"SIELLÄKÖ SINÄ OLITKIN!?" Kaikki muut huusivat kuorossa, Zoron katsoessa pitkänenäistä toveriaan hikipisara ohimollaan.

"Usopp!" Nami huudahti.

"NAMI! MINÄ, IHAN YPÖYKSIN HOITELIN YHDEN ARLONGIN UPSEEREISTA! ILMAN KENENKÄÄN APUA!" Usopp huusi ylpeänä.

"Usopp.. Minä tiesin sen…!" Felizia sanoi ja nosti peukalonsa pystyyn, saaden pitkänenäisen pojan kasvot loistamaan entistä kirkkaammin. Samaan aikaan Gen yritti saada Olkihattujen kapteenia nostamaan kehonsa takaisin pintaan, mutta näytti siltä, ettei tällä ollut siihen pienintäkään mahdollisuutta. Genin ja Luffyn onneksi Sanji oli melkein perillä ja valmiina rikkomaan kapteeninsa jalkoja pitelevän kivipaasin.

"NYU… Minä… En anna asioiden mennä teidän… Mielenne mukaan…" Sanoi koriseva ääni ja sillä hetkellä mustekalamerenmies Hachi alkoi pikkuhiljaa nousemaan vaivalloisesti ylös. Kaikki olivat kuitenkin niin keskittyneitä Arlongin ja Zoron yhteenottoon, etteivät he huomanneet tätä yllättävää käännettä.


"EN TIEDÄ, MITÄ TAPAHTUU MUTTA VAIKUTTAA SILTÄ, ETTÄ VELI KOKKI ON TEKEMÄSSÄ JOTAIN, JOKA ON AVAIN VOITTOOMME!" Johnny huudahti innoissaan.

"ANTAA MENNÄ VELI ZORO! JAKSA VIELÄ HETKI!" Yosaku kannusti.

"Me luotamme sinuun!" Felizia lisäsi, Namin seuratessa tilannetta tämän vieressä.


"Sanotaan, että meri ei pelkästään poista pirunmarjan käyttäjiltä näiden kykyjä, vaan myöskin kaiken mahdollisen energian. Ja koska näyttää siltä, että se kumikakara on edelleen hengissä, tarkoittaa se siis sitä, että joku on epäreilusti sekaantunut meidän "peliimme". Arlong murahti ja juuri sillä hetkellä Nojiko yritti tahollaan kaikin voimin kiskoa Luffyn jalkoja irti kivipaasista, kun taas vuorostaan kyseinen punaliivinen poika vain ihmetteli muina miehinä sitä, mihin Genzo oli jättänyt tuulimyllyllä koristellun hattunsa.

"Sekaantunut epäreilusti!? Minä en henkilökohtaisesti koskaan ajatellut, että tämä peli olisi ollut millään muotoa reilu." Zoro sanoi.

"Miten vain. Minun täytyy silti nähdä, kuka on uskaltanut sekaantua tähän." Arlong vastasi.

"Okei! Eli siis meidän täytyy nyt vain estää Arlongia menemästä veteen!? Minäpä pysäytän sinut sitten siihen paikkaan!" Usopp ajatteli tahollaan ja huudahti äkisti; "HEI ARLONG! KATSOPA TÄNNE!"

"Veli Usopp?!" Johnny ja Yosaku huudahtivat yhdestä suusta, Namin, Felizian ja jopa Arlongin kohottaessa katseensa tuon pitkänenäisen pojan suuntaan, joka samalla hetkellä vetäisi esiin kumilenkin, tähdäten sillä Arlong-merirosvojen kapteenia.

"USOPP...!" Pitkänenäinen poika aloitti.

"Koska sinä kerran seisot edessäni.. TARKOITTAA SIIS SITÄ, ETTÄ HALUAT MINUN TAPPAVAN SINUT ENSIMMÄISENÄ, VAI MITÄ RORONOA ZORO!?" Arlong ärähti välittämättä sen kummemmin siitä, mitä Usopp oli tekemässä.

"...RUBBER BAND!" Olkihattujen ampuja huusi ja sinkautti kumilenkin sormistaan, lisäten samalla; "Nyt Zoro! Hyökkää!"

"MITÄ HELVETTIÄ SINÄ OIKEIN YRITÄT TEHDÄ!?" Nami ja Felizia huusivat yhdestä suusta.

"Minä rikon tuon nenän josta olet niin ylpeä!" Zoro ärähti kasvot hikisenä ja sivalsi siinä samassa toisella miekalla Arlongin sahamaiseen nenään. Kuului vain metallinen kalahdus, kun miekan terä iskeytyi voimalla kohteeseensa, mutta pahaksi onneksi Zoron isku ei kuitenkaan tehnyt siihen mitään mainittavampaa jälkeä.

"Typerys... Koska nenäni ei mene rikki, on juurikin se syy miksi olen siitä niin ylpeä!" Arlong sanoi kylmästi, jonka jälkeen tämä yritti kaikin voimin ruveta lävistämään vastustajaansa sahamaisella kuonollaan. Zorolla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin yrittää pitää tuo merenmies loitolla miekkojensa avulla samalla kun Arlong lisäsi; "Voihan kuitenkin olla, että jos olisit ollut paremmassa kunnossa...! Olisit saattanut tehdä siihen pienen naarmun!"

"Hetkinen...! KATSOKAA! TUOLLA NOIN! SE MUSTEKALA ON JÄLLEEN PYSTYSSÄ!" Johnny huudahti äkisti ja osoitti Hachin suuntaan, jolloin kaikki näkivät, kuinka tuo Arlongin upseeri seisoi jonkin matkan päässä kädet kohollaan.

"Mutta... Mitä hän oikein tekee?" Yosaku ihmetteli, koska Hachi olemus tosiaan näytti siltä, kuin jokin olisi tulossa tätä päin. Silloin tuo mustekalamerenmies avasi silmänsä hivenen hämmästyneenä ja huudahti suu ammollaan; "PAHUS SOIKOON! MINÄ LUULIN, ETTÄ SE KUMILENKKI TOSIAAN OSUISI MINUUN!"

"MITÄÄÄÄÄH?!" Kaikki paikallaolijat huusivat kuorossa.

"MITÄ? Tai siis... Juurikin näin! Sinua kohti minä tähtäsinkin!" Usopp huudahti.

"Sinä kyllä alunperin huusit Arlong..." Felizia tuhahti hikipisara ohimollaan.

"Mustekala..." Zoro murahti.

"EN ENÄÄ ANNA ASIOIDEN MENNÄ TEIDÄN PASKIAISTEN MIELEN MUKAAN! RORONOA ZORO... MINÄ TAPAN YSTÄVÄSI, JOKA AIKAISEMMIN SUKELSI MEREEN!" Hachi karjaisi ja hyppäsi siinä samassa sulavasti veteen, saaden Olkihattujen miekkamiehen huomion näin herpaantumaan.

"Ei ole syytä näyttää noin turhautuneelta, koska joka tapauksessa... TE KAIKKI KUOLETTE!" Arlong huusi, käyttäen tuon pienen hetken hyödykseen ja tuikkasi sahamaisen nenänsä suoraan Zoron kehoon, saaden miekkamiehen huutamaan tuskasta.

"VELI!" Johnny ja Yosaku huusivat kauhuissaan.

"ZORO!" Felizia karjui ja pukkasi Namin pois viereltään, yrittäen tämän jälkeen päästä ylös. Pisamakasvoisen naisen keho kuitenkin antoi melkein heti periksi, jolloin tämä mäjähti ikävästi polvilleen.

"Helvetin helvetti...! SANJI! PIDÄ KIIRETTÄ!" Felizia huusi epätoivoisen kuuloisesti meren suuntaan ja saattoi vain katsoa, kuinka Arlong möyhensi tämän vihreähiuksista toveriaan.


Tällä välin tahollaan Sanji oli enää muutamien metrien päässä sieltä, missä Nojiko sekä Olkihattujen kapteenia kiinni pitävä kivipaasi oli. Silloin tuo sinihiuksinen nainen huomasi, kuinka vaaleahiuksinen kokki ui häntä kohti ja viittoi käsillään tätä siirtymään sivummalle. Silloin Nojiko kuitenkin myös kauhukseen huomasi, kuinka Hachi kauhoi heitä kohti hirvittävällä nopeudella. Sanji itse ei kuitenkaan tätä huomannut, koska Olkihattujen kokki oli vain keskittynyt siihen, että tämä saisi Luffyn jaloissa olevan kivipaasin hajalle.

"Siirry sivuun! Minä kyllä saan tuon kiven hajalle potkullani!" Sanji pulputti samalla kun Nojiko irrotti otteensa Luffyn jalasta.

"Nyt minun enää vain täytyy rikkoa tämä kivi...!" Sanji mietti ja valmistautui potkaisemaan kivipaasia samalla, kun Nojiko suuntasi Olkihattujen kokin ja Hachin väliin.

"KUOLE, KUOLE, KUOLE! TAKOYAKI PUNCH!" Kuului siinä samassa Hachin karjaisu, kun tämä samalla alkoi latelemaan iskuja kohti Sanjia, jotka kuitenkin osuisivat suoraan Nojikoon, koska nainen oli asettunut kädet levällään tuon mustekalamerenmiehen sekä Sanjin väliin.

"Mitä ihm-?! Mustekala?!" Sanji pulputti ja huomasi siinä samassa Nojikon, joka valmistautui ottamaan hyökkäyksen vastaan.

"SISKO!" Sanji pulputti silmät kauhusta levällään samalla kun Hachin nyrkki oli enää muutaman sentin päässä tuosta sinihiuksisesta naisesta..


"ZORO!" Usopp huusi samalla kun tämä kampesi itseään aidan yli. Olkihattujen miekkamies oli näet Arlongin tiukassa otteessa, tuon jykevän merenmiehen roikottaessa tätä kurkusta. Samaan aikaan myös Felizia yritti jälleen kammeta itseään pystyyn mutta tämän väsynyt ja pahasti ruskeaksi muuttunut keho ei tehnyt siitä edelleenkään helppoa. Tällöin punahiuksisen naisen turhautunut ja vihainen ääni täytti lähimpien kyläläisten ja varsinkin Yosakun, Johnnyn ja Namin korvat; "AAAAARRHHH! Eikö kenellekään ole antaa vettä?! Minun täytyy auttaa Zoroa!"

"Felizia..." Nami kuiskasi ja polvistui uudestaan tuon pisamakasvoisen naisen vierelle, yrittäen rauhoitella tätä.

"Hmmph. Tuo itikka ei tajua vieläkään luovuttaa." Arlong murahti samalla kun tämä siirsi katseensa takaisin Zoron siteiden peittämään kehoon.

"Mitä ihmettä nämä kaikki siteet oikein ovat? Kaaduitko sinä matkalla tänne vai mitä?" Arlong sanoi äkkiä ja repäisi siinä samassa irti Zoron vartaloa peittäneet kääreet, jolloin niiden alta paljastui karu näky, mikä sai myös Arlongin silmät levenemään ihmetyksestä.

"MI- MIKÄ TÄMÄ HAAVA OIKEIN ON!?" Arlong karjaisi ja tuijotti Zoron rintakehässä olevaa, valtaisaa haavaa, joka jonkinlaisista tikkauksista huolimatta tihkui verta pitkin miehen kehoa. Tämä näkyi sai kaikki paikallaolijat niin huutamaan kuin irvistämään kauhusta ja järkytyksestä.

"Kuinka ihmeessä hän voi yhä olla pystyssä tämmöisen jälkeen...!? Hänenhän pitäisi olla kaiken järjen mukaan kuollut!" Arlong mietti tuijottaessaan Zoron haavaa, ennen kuin merenmiehen katse siirtyi ylemmäs, jolloin tämä näki, kuinka Zoro tuijotti häntä murhaava ilme kasvoillaan.

"Ja tuo katse... Pitäisikö muka kuolevan miehen näyttää tuolta!? Minun täytyy tappaa hänet tässä ja nyt...! En voi antaa tälläisen miehen olla elossa hetkeäkään kauempaa...!" Arlong ajatteli ja kohotti toisen kätensä iskuasentoon.

"ZORO! HELVETTI! EIKÖ SITÄ VETTÄ MUKA OLE KENELLEKÄÄN!" Felizia karjui, mutta valitettavasti kukaan paikalla oleva ei voinut sillä hetkellä auttaa.

"Haha..." Kuului äkkiä tukahtunut nauru, joka kuului Zorolle. Tämä sai Arlongin katsomaan huivipäistä miestä kysyvästi.

"Felizia... Voit jo rauhoittua... Tämä peli alkaa olla paketissa..." Zoro kähisi.

"Mi- Mitä...?" Punahiuksinen nainen ihmetteli ja katsoi toveriaan.

"Tajusitko lopultakin, että vastarinta on turhaa?" Arlong myhähti.

"En vaan sitä, että kannattaisi pysyä paikallaan, jos ei halua, että haavat aukeavat uudestaan...!" Zoro vastasi veri suupielestä valuen.

"Se on kyllä ihan totta, mutta sinun kohdallasi se on kyllä jo myöhäistä." Arlong vastasi pilkallisesti.

"En puhunut itsestäni...! Vaan siitä mustekalasta..." Miekkamies korisi virnistäen.

"Mitä?!" Arlong huudahti.

"Kuten sanoin... Tämä peli alkaa olla paketissa..." Zoro totesi.


Ja täsmälleen samaan aikaan Hachi korisi ja huusi tuskasta, kun Zoron aiemmin tekemät haavat avautuivat uudestaan, keskeyttäen näin mustekalamerenmiehen iskun ja vieden tältä tajun kankaalle samalla kun Nojiko tuijotti ihmeissään, että mitä oikein oli tapahtunut.

"Jumalauta! Annoit minun säikähtää turhan takia!" Sanji ärähti pulpahtaen samalla kun Olkihattujen kokki potkaisi Luffyn jalkoja pitelevän kiven tuhannen päreiksi.

"Oli miten oli, on hemmetti sinun syytäsi, että teit asioista paljon monimutkaisempia kuin oli tarpeen...!" Sanji mietti samalla kun ylhäällä Luffy äkkiä tunsi, kuinka tämä keho vaikutti lähtevän liikkeelle.

"Me teimme sen!" Nojiko huudahti mielessään.

"Anna mennä, mokoma idiootti!" Sanji mietti.

"Tuleeko se?!" Gen huudahti, pitäen edelleen kiinni Luffyn päästä.

"SE TULEE!" Luffy vastasi innoissaan.

"Mene ja hoitele se hai!" Sanji lopetti mielessään.

"AAAAAAAAAHHH!" Luffy huusi ja samassa hetkessä punaliivinen poika ampaisi Genin avustuksella taivaalle kuin tykin suusta ammuttuna.

"MÄ OLEN PALANNUT!" Luffy huusi, kiinnittäen näin kaikkien alhaalla olevien huomion.


Vuosi 2023 sekä vuoden ensimmäinen luku :D! Arlongin upseerit ovat poissa pelistä, Luffy on pelastettu eikä jäljellä ole enää kuin Arlong itse. Taistelu alkaa näin saavuttamaan pikkuhiljaa loppuhuipennuksensa! Ensi luvussa onkin sitten jälleen lisää vauhtia sekä vaarallisia tilanteita, joten siitä jatketaan! Mutta ennen sitä, nauttikaa, jälleen kerran!

Nähdään!

-WillofJ-