LUKU 36
Arlong Parkin loppu
"Minun Kiribachini...!" Arlong huudahti hivenen yllättyneenä, kun Luffy hajotti pelkällä paljaalla kädellään vielä pari muuta miekan terää, ennen kuin tämä puhui viileästi; "Mikä sinä luulet, että Nami oikein on...?"
"Hän on loistava kartanpiirtäjä. Toki, hän on edelleen mitättömän rotunne edustaja, mutta hänellä on älliä päässä. Jos pidän teitä ihmisiä saastaisina rottina, Nami on tällöin viekas pikku kissa... Joka tapauksessa, hän on söötti pikku paketti. Tuli mikä tuli, hän jatkaa karttojen piirtämistä minulle ikuisesti. Minä ruokin hänet ja ostan hänelle mitä tahansa vaatteita, jotka hän haluaa! Sillä tytöllä ei koskaan tule olemaan tarvetta mistään niin kauan kuin hän elää. Ja vastapalveluksi hänen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin piirtää minulle karttoja. KATSOS KUN, ME OLEMME YSTÄVIÄ!" Arlong lopetti kylmä hymy huulillaan.
Tässä kohtaa Luffy oli kuullut tarpeeksi. Punaliivinen poika nousi hitaasti ylös ja käänsi katseensa siihen samaiseen piirrustuspöytään, josta verinen kynä oli aikaisemmin tippunut...
"Pahus... Mitäköhän veli Luffylle oikein tapahtui? Ylhäällä on kyllä luonnottoman hiljaista..." Yosaku mietti ja tiiraili kartanon ylimmän kerroksen suuntaan.
"Emme voi muuta kuin odottaa... Luffylla on homma hanskassa... Toivottavasti..." Felizia sanoi tahollaan ja piti katseensa tiukasti sitä ikkunaa kohti, mistä Luffy oli syöksynyt sisälle, Namin pitäessä edelleen kiinni punapään käsivarresta, joskin jo hieman hellemmin.
!RYSKIS!
Hirveä jysähdys vavahdutti karttahuonetta, kun Luffy äkkiarvaamatta potkaisi piirrustuspöydän seinästä läpi, saaden Arlongin näin katsomaan tapahtunutta ihmeissään. Samaan aikaan alhaalla, kartanon pihalla Johnny sekä Yosaku huudahtivat kauhusta kun nämä näkivät jonkin lentävän läpi kartanon yläkerroksen seinästä. Tahollaan myös Usopp katsoi tapahtunutta silmät pyöreinä, tämänkin ihmetellessä, mitä äsken tapahtui.
"Pöytä..." Sanji totesi hivenen helpottuneena.
"Huh.." Johnny huokaisi.
"Se olikin vain pöytä..." Yosaku lisäsi ja pyyhki otsaansa, ennen kuin jatkoi; "Tuo säikäytti minut kunnolla. Hetken jo luulin, että kyseessä oli veli Luf-!"
"Hei! Etkö sinä luota veli Luffyn voimiin?!" Johnny tiuskaisi ja katsoi kolleegaansa.
"Hei! Sinä olit yhtä lailla peloissasi Johnny!" Yosaku huudahti.
"Mi- Enpäs! Minä... Öööh... Luulin, että kyseessä oli Arlong..." Johnny intti, kun taas tahollaan Felizia oli kiinnittänyt katseensa Namiin, joka katsoi putoavaa pöytää kuin jonkinlaisen transsin vallassa.
"Nami...?" Felizia sanoi hiljaa.
Samaan aikaan Luffy jatkoi riehumistaan, potkaisten seuraavaksi kirjoja täynnä olevan hyllykön kartanon kivisestä seinästä läpi, saaden tällöin haimaisen vastustajansa huutamaan raivoissaan; "MITÄ HELVETTIÄ SINÄ OIKEIN KUVITTELET TEKEVÄSI!?" Luffy ei kuitenkaan ottanut Arlongin sanoja kuuleviin korviinsa, vaan jatkoi huoneen tuhoamista, lennättäen lisää tavaroita ulos jokaisen mahdollisen seinän läpi.
"Mitä ihmeen tavaroita tuolta oikein lentää ulos!?" Usopp huudahti samalla, kun kohti maata putoili niin tuoleja, hyllyjä kuin kirjojakin.
"Luffy...?" Nami sanoi hiljaa, samalla kun naisen mielessä välähti muistoja siitä ajasta, kun Arlong oli esitellyt hänelle tuon kyseisen huoneen sekä sen, mitä hänen oli tarkoitus siellä tehdä. Samassa kirjoituspöytä räsähti kappaleiksi maahan, oranssihiuksisen naisen vain jäädessä katsomaan tuota omalla laillaan vapauttavaa näkyä.
"LOPETA TUO HETI PAIKALLA!" Arlong karjui ja yritti sivaltaa Luffya puolittain hajotetulla Kiribachilla. Kumipojan onnistui kuitenkin väistämään miekan sivallus, jolloin terä leikkasi siististi kahtia lähimpänä olevan karttapinon. Arlongin kasvoilla viivähti kauhun ja epätoivon pilkahdus samalla kun Luffy käytti tilanteen hyväkseen, jysäyttäen seuraavaksi viereiset karttapinot kartanon seinästä läpi.
"MI- MINUN KARTTANI!" Arlong huusi silmät selällään, ennen kuin sai napattua Luffyn kurkusta kiinni, paiskaten punaliivisen pojan päin lähintä seinää.
"NAMILTA KESTI 8 VUOTTA PIIRTÄÄ NUO KARTAT HELVETIN PASKIAINEN!" Arlong karjui. Samaan aikaan nuo kyseiset kartat liitelivät alas kartanon pihalle, tuulen tarttuessa niistä muutamiin, lennättäen ne näin kauas meren syleilyyn. Mutta Namille se merkitsi vain sitä, että hänen 8:n vuoden painajaisensa alkoi olla lopussa. Oranssihiuksisen naisen mielessä välähtikin jälleen muutama muisto niistä hetkistä, kun hänet oli joko pakotettu kopioimaan kymmeniä ja taas kymmeniä kirjoja eri kartoiksi, tai kuin hän oli yrittänyt huijata Arlongia tekemällä vääriä karttoja, siinä kuitenkaan onnistumatta tai kuinka hän yön pimeinä tunteina oli itkenyt piirrustuspöydän ääressä, ikävöiden siskoaan ja edesmennyttä äitiään. Lopulta Nami ei enää pystynyt pidättelemään kyyneleitään, kun tämä jälleen näki yhden karttakasan rysähtävän alas Luffyn iskun seurauksena.
"Luffy... Kiitos..." Nami sanoi mielessään, itkien samalla hiljaa.
"Nami..." Felizia mietti kun tämä näki toverinsa kyyneleet. Pisamakasvoinen nainen irrotti tällöin Nami höllääntyneen käden käsivarrestaan, ennen kuin tarttui hellästi Namia kädestä, puristaen sitä vienosti, siirtäen samalla itsekin katseensa takaisin kartanon ylimpään kerrokseen, mistä kuuluva pauke ja ryske alkoi pikkuhiljaa hiipumaan. Punapää ei tällöin enää huomannut, kuinka Nami katsoi häntä ensin hieman yllättyneenä kyyneleidensä takaa, mutta Felizia tunsi kuitenkin melkein heti, kuinka navigaattorin käsi puristui tiukasti hänen omaansa.
"MITÄ OIKEIN ON TEKEILLÄ?!" Usopp huusi tahollaan, kun viimeisetkin tavarat rysähtivät kartanon pihalle. Sitten, yllättäen paikkaan laskeutui jotenkin aavemainen hiljaisuus..
"Se loppui..." Sanji sanoi ja tiiraili ylös kartanoon.
"Kapteeni... Hoida homma loppuun... Pyydän..." Felizia sanoi, puristaen vapaana olevan kätensä nyrkkiin.
"NYT SINÄ MENIT LIIAN PITKÄLLE SENKIN KUMIPASKIAINEN!" Arlong karjui samalla kun tämä upotti hampaansa entistä syvemmälle Luffyn kaulaan. Olkihattujen kapteeni oli jo melkein tajunnan rajamailla, kunnes tämä yhtäkkiä tarttui Arlongin yllätykseksi kaikella voimallaan kiinni haimiehen sahamaiseen nenään.
"GAH... Mi- Minulla ei ole MITÄÄN hajua teistä merenmiehistä tai siitä, kuinka mahtavia te muka olette... " Luffy korisi, veren pulputessa tämän kämmenistä, kun mustahiuksinen poika yritti vääntää Arlongin nenää tämän samalla jatkaessa; "Enkä myöskään tiedä hönkäsen pöläystä kartoista tai Namin tilanteesta... MUTTA! SEN MINÄ TIEDÄN, KUINKA VOIN LOPULTAKIN AUTTAA HÄNTÄ...!" Ja tämän myötä kuului inhottava rusahdus, kun Luffy lopulta katkaisi Arlongin sahalaitaisen nenän.
"GYYAAAAAAARRRRRRHHHHH!" Kuului Arlongin tuskallinen karjaisu, kun tuo merenmies tömähti selälleen nenäänsä pidellen, irottaen näin samalla hampaansa Luffyn hartiasta. Olkihattujen kapteeni vilkaisi maassa makaavaa vastusjaansa, kunnes sanoi kylmä ilme kasvoillaan; "Tämä huone, jossa hän ei koskaan halunnut olla... En voi antaa sen jatkaa olemassaoloaan! Minä tuhoan tämän paikan... VIIMEISTÄ NURKKAA MYÖTEN!" Tämän sanottuaan Luffy sinkautti oikean jalkansa kohtisuoraan ylöspäin, jolloin se rysähti kartanon katon läpi, jatkaen venymistään pidemmälle ja pidemmälle.
"GUMI-GUMI..." Luffy aloitti.
"ÄLÄ RUPEA YLPISTELEMÄÄN...!" Arlong karjaisi kun tämä huomasi, mitä kumipoika oli tekemässä. Haimies kohottautui seuraavassa hetkessä pystyyn, naksauttaen samalla nenänsä paikalleen, jolloin tämä jatkoi; "IHAN KUIN MAHTAVA ARLONG PARK KOSKAAN VOITAISIIN TUHOTA KALTAISESI ALEMPIARVOISEN ROSKAN TOIMESTA!" Tämän jälkeen Arlong avasi kitansa äärimmilleen, tähdäten sen jälkeen uuden iskunsa kohti Luffya, joka edelleenkin venytti kumista jalkaansa ylöspäin.
"SHARK ON..." Arlong aloitti, alkaen pyöriä sen jälkeen ympäri kuin terävähampainen porakone, kunnes sahahaimies ampaisi kohti uhriaan ja karjaisi; "TOOTH!" Luffy katsoi tätä kyseistä tilannetta kauhuissaan, koska kumipojan jalka ei ollut vielä ehtinyt venyä tarpeeksi pitkälle. Luffy puri hampaansa yhteen ja pidensi jalkaansa epätoivon vimmalla, kunnes lopulta tämä tunsi, kuinka jalka pysähtyi paikalleen. Ja juuri kun Arlongin hampaat olivat enää senttien päässä, Luffy karjaisi; "SOTAKIRVES!"
Kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä; Juuri kun Arlong iski hampaansa Luffyn kylkeen, tämä kiskaisi jalkansa huumaavalla nopeudella alaspäin. Kuului korviahuumaava karjunta, kun Luffyn isku tärähti suoraan Arlongin mahaan, jolloin tuo jykevä haimies oksensi suustaan suuren määrän verta. Luffy ei kuitenkaan lopettanut, vaan raivokkaasti karjaisten työnsi jalkaansa alaspäin, jolloin sen iskun tuoma voima iski Arlongin ensin yhden, sitten toisen, kolmannen, neljännen ja vielä viidennen lattian läpi.
"!RYSKIS!"
Kuului vain veretseisauttava jysähdys, kun pisteeksi iin päälle Arlong Piraattien julma kapteeni rämähti Luffyn jalan alla kartanon alakerrassa sijainneen pöydän läpi, veren roiskutessa valtoimenaan joka puolelle.
"MI- MITÄ TAPAHTUU?!" Johnny ja Yosaku huusivat leaut ammollaan, näiden kuulessaan hirveää meteliä ja huutoa kartanon sisältä. Tahoillaan myös Felizia sekä Nami katsoivat tilannetta suut ammollaan, Usoppin, Sanjin sekä tämän vieressä olevien Genin ja Nojikon reagoidessa melkeimpä samalla tavalla.
"Puuh... Puuh... Puuh..." Luffy puuskutti kun tämän pitkäksi venynyt jalka venähti takaisin normaaliksi. Punaliivinen poika lysähti väsyneenä istumaan kiviselle lattialle samalla kun tämä lyhyesti vilkaisi pohjakerroksessa lojuvaa Arlongia, jonka puolikuolleeksi piesty, suu ammollaan oleva ruumis lojui voitettuna pöydän kappaleiden seassa. Siinä samassa tuo valtaisa kartano alkoi uhkaavasti natista, tämän seiniin alkoi muodostua yhä suurempia ja suurempia halkeamia, pienten kivikappaleiden tippuessa arpikasvoisen pojan päähän.
"Hm?" Luffy tuhahti kysyvästi ja katsoi pikkuhiljaa luhistuvaa rakennusta.
"Ka- Katsokaa! Tuo äskeinen iskuhan...! Arlong Park näyttäisi...!" Yksi kyläläisistä huusi.
"Mahdotonta! Sehän... Sehän romahtaa!" Toinen lisäsi.
"Täällä on liian vaarallista! HEI KAIKKI! SIIRTYKÄÄ HETI PAIKALLA SUOJAAN!" Yosaku huusi ja alkoi ohjata kyläläisiä turvallisen välimatkan päähän.
"TE KAKSI MYÖS! SISKO FELIZIA! SISKO NAMI!" Johnny huusi ja tarttui molempia naisia näiden käsivarsista.
"MUTTA LUFFY ON YHÄ TUOLLA SISÄLLÄ! EMME VOI VAIN JÄTTÄÄ HÄNTÄ!" Nami huusi kauhuissaan ja yritti irrottautua Johnnyn otteesta.
"LUFFYYY! JUMALAUTA!" Felizia karjui voimiensa takaa samalla kun tuo valtaisa kartanon kerrokset rupesivat antamaan periksi, rysähtäen seuraavassa hetkessä toistensa päälle.
"LUUUUUUFFFFFYYYYYYY!" Nami karjui.
"KAPTEEEEEENIIIII!" Felzia huusi epätoivoissaan.
Kaikki paikallaolijat saattoivat kuitenkin vain katsoa kauhuissaan, kun tuo valtava, monikerroksinen rakennus, joka oli ollut vallan ja pelon symboli pitkät 8 vuotta, rysähti korviahuumaavan metelin säestyksellä kasaan, haudaten alleen sankarillisesti taistelleen Olkihattujen kapteenin. Samalla hetkellä myös muurin toisella puolella nukkuva Zoro heräsi ikävästi, koska kartanon tuhoutuessa sitä ympäröivästä kivimuurista irtosi isohko lohkare, joka tömähti kivuliaasti tuon vihreähiuksisen miekkamiehen päähän.
"Mitä helvettiä täällä tapahtuu? Miksi täällä on niin hiton kova meteli...?" Zoro murahti, pidellen samalla kivistävää päätänsä.
Pöly alkoi tasaantua Arlong Parkin raunioiden ympärillä. Paikalle oli laskeutunut tapahtuneen jälkeen vain syvä hiljaisuus, koska kukaan kyläläisistä ei vieläkään meinannut uskoa, että Arlong Parkia ei todellakaan enää ollut.
"Uskomatonta... Arlong Park... On tuhoutunut...!" Mustahuivinen lääkäri sanoi.
"Mitä hittoa siellä sisällä oikein tapahtui!?" Yosaku totesi kysyvästi.
"Veli Luffy...!" Johnny sanoi synkkänä, Felizian ja Namin vain katsoessa tuota valtaisaa kivien ja katonpalasten muodostamaa kasaa.
"KUMPI HEISTÄ OIKEIN VOITTI!" Sanji huudahti, Nojikon ja Genin kelluessa tämän vieressä. Kolmikko oli näet aikaisemmin sukeltanut veteen, välttääkseen näin kartanon romahduksen.
"Tuollaisen tuhon jälkeen, minun on mahdotonta kuvitella, että se poika..." Gen sanoi huolestuneena.
"Luffy..." Usopp sanoi hiljaa.
Siinä samassa kartanon jäännösten keskeltä kuului kuitenkin rysähdys, mikä kiinnitti kaikkien huomion. Ja siinä, auringon laskevassa paisteessa, esiin kömpi verinen ja pahasti piestyn näköinen, punaliivinen poika.
"LUFFY!" Nami ja Felizia huusivat yhteen ääneen.
"VEEEEEEEEEEDDDDDDLLLLIIIIII!" Johnny ja Yosaku huusivat kyyneleet silmissään.
"Onko hän kunnossa...?" Usopp totesi kysyvästi, kun tämä katsoi kauempana seisovaa kapteeniaan, joka hädin tuskin näytti pysyvän pystyssä. Mutta silloin ilmoille kajahti Luffyn voimakas huuto, joka kiinnitti varsinkin erään tietyn, oranssihiuksisen naisen huomion; "NAMI!"
Nami katsoi tuota punaliivistä poikaa hieman huolissaan, mutta silloin Luffy karjaisi; "SÄ OLET MUN TOVERI! TULIKO SELVÄKSI?!"
Kyyneleet kihosivat siinä samassa navigaattorin silmiin, eikä tämä niiden keskellä vastannutkaan mitään muuta kuin kaksi sanaa; "Tämä selvä!"
"HÄN VOITTI!" Usopp huusi leveästi hymyillen.
"JESTAS MINKÄ TEMPUN JÄLLEEN TEIT LUFFY!" Felizia huusi leveästi hymyillen ja kaappasi edelleen vuolaasti itkevän palkkiometsästäjäkaksikon tiukkaan halaukseen.
"HÄN TEKI SEN SISKO! HÄN VOITTI!" Sanji huusi hykerrellen ja yritti napata Nojikon halaukseen, joka kuitenkin itse samalla hetkellä kaappasi Genin halaukseen ja huusi vain"GEN!"
"Tämä tuntuu edelleen vain unelta... En voi uskoa, että tämä päivä todellakin tuli..." Tikkiarpinen mies sanoi hiljaa.
"ARLONG PARK ON KAATUNUT!" Kuului kyläläisten yhteinen huuto, jonka jälkeen nämä alkoivat hihkuen riemuita ja ilakoida, joidenkin jo tanssiessa keskenään. Ja kaiken tämän keskellä Olkihattujen kapteeni katseli tahollaan tätä tapahtumaa iloisesti nauraen.
"JO RIITTÄÄ TUO JUHLINTA! CHI CHI C- KÖH! KÖH!" Kuului siinä samassa tutunoloinen ääni ja joskin pärskähtelevä hiirimäinen nauru. Felizia tunnisti puhujan heti, jolloin tämä siinä samassa irotti otteensa Yosakusta ja Johnnysta, nostaen katseensa äänen suuntaan. Myös kyläläiset lopettivat juhlinnan, huomatakseen, että kapteeni Nezumi oli saapunut paikalle, jäljessään monikymmenpäinen joukko Merivoimien sotilaita.
"Se on hän...!" Yksi kyläläisistä huudahti.
"Mitä ihmettä hänelle oikein on tapahtunut?!" Toinen ihmetteli nähdessään Nezumin piestyn ulkomuodon. Mies tosiaan näytti siltä, että joku tai jokin oli mäjäyttänyt tätä kunnolla turpaan, koska tämän takin alta saattoi huomata paksuja siteitä, jotka peittivät tuon hiirimäisen miehen kehoa. Myös Nezumin kasvoille oli pantu muutama laastari sekä pari sidettä.
"Kaikesta huolimatta tämä on minulle selvä onnenpäivä! Haluan kiittää teitä kaikkia siitä, että tarjositte minulle mitä jännittävimmän taistelun. Oli se sitten pelkkää onnea tai ei, en olisi voinut koskaan kuvitella, että merenmiehet tulevat kokemaan loppunsa tuollaisen mitäänsanomattoman piraattijoukon kynsissä." Nezumi sanoi hieman kivistävän näköinen hymy huulillaan, ennen kuin tämä huusi; "MUTTA TEIDÄN ANSIOSTA RAHAT, JOTKA MINUN OLISI PITÄNYT LUOVUTTAA ARLONGILLE, SEKÄ KAIKKI ARLONG PARKISSA OLEVAR RIKKAUDET KUULUVAT NYT MINULLE! JOTEN LASKEKAA ASEENNE JA ENNEN KAIKKEA..." Nezumi piti tässä kohtaa lyhyen tauon, antaen katseensa kiertää edessään olevaa ihmisjoukkoa, ennen kuin jatkoi; "LUOVUTTAKAA PAHOLAISEN KUKKA MERIVOIMIEN HALTUUN! KOSKA MINÄ, KAPTEENI NEZUMI, MERIVOIMIEN 16:TA JAOSTOSTA OTAN KAIKEN KUNNIAN HÄNEN KIINNIOTTAMISESTAAN, SEKÄ KAIKESTA SIITÄ, MITÄ TÄÄLLÄ ON TÄNÄÄN TAPAH-!"
"Voisitko jo pitää turpasi kiinni?" Kuului samassa kylmä ääni, jolloin sotilaat katsoivat kauhuissaan, kuinka Zoro nappasi näiden kapteenia tiukasti kiinni tämän niskasta.
"AAAGGHHHHHHHH!" Nezumi huusia kauhuissaan ja yritti pyristellä vapaaksi Zoron otteesta.
"Zoro!" Usopp huusi silmät pullistuneina.
"Ei ole ystävällistä tulla huutelemaan omiaan silloin, kun ihmiset haluavat juhlia." Zoro totesi julmasti hymyillen.
"Päästä irti kapteenista!" Yksi Merisotilaista huusi, tähdäten samalla kiväärinsä Zoroa kohti. Mutta siinä samassa samainen sotilas parahti kivusta, koska tähän oli äkkiarvaamatta iskeytynyt teräväpäinen, pahoin ruskistunut köynnös. Samassa paikallaolijat näkivät, kuinka Felizia asteli esiin väkijoukosta, pitäen samalla kohollaan kättään, jonka kämmenestä köynnös työntyi esiin.
"Kiitos harhautuksesta Zoro." Felizia sanoi ja jatkoi; "Kuivatus!"
Silloin kaikki näkivät, kuinka Merivoimien sotilas, jossa köynnös oli kiinni, näytti muuttuvan kuivuneeksi, rusinamaiseksi muumioksi samalla, kun köynnökseen itseensä näytti muodostuvan jonkinlaista pullistumaa, joka lähti siinä samassa liikkeelle. Pullistuman saavuttaessa Felizian, sen aivan kuin imeytyi naisen sisään, jolloin naisen kehossa olevat kuviot saivat takaisin sitä tuttua, vihreää sävyä.
"Mmmmmmmhhhh! Vihdoinkin!" Felizia huusi, muodostaen samalla käsiinsä piikikästä, vehreää kasvustoa, jonka jälkeen tämä vilkaisi julmasti virnistäen paikalla olevia Nezumin sotilaita, jotka tuijottivat tuota punahiuksista naista sekä edelleen heidän kapteeniaan pitelevää Zoroa kauhun vallassa.
"Nyt... Kuka haluaa olla ensimmäinen?!" Felizia huusi ja syöksyi nyrkit ojossa Nezumin joukkojen kimppuun, muiden Olkihattujen seuratessa rauhallisesti perässä.
Ei ollut kulunut kuin muutamia hassuja minuutteja ja nyt maassa makasi enemmän ja vähemmän piestyjä Merivoimien sotilaita. Kasan keskellä makasi itse Nezumi, jonka ulkonäkö oli vielä pahemman näköinen kuin aikaisemmin. Hiirimäinen mies liikutti vaivalloisesti päätänsä puolelta toiselle vain nähdäkseen Sanjin, Felizian, Luffyn, Zoron ja Usoppin aiheuttaman hävityksen.
"Andaa dulla...! Jod jodu deistä koskee miduun viedä sormellaakaan...! Midä vannon, eddä se on deidän viimeinen dekonne...!" Nezumi sösötti naama piestynä.
"Vieläkö sinä soitat suutasi...? Hei, saanko antaa viimeisen iskun? Pyydän!" Felizia ärähti ja naksutteli hieman vihreän väristä nyrkkiään. Tällöin kuitenkin Nami astui viisikon taakse, asettaen olkihatun Luffyn päähän, ennen kuin tämä polvistui Nezumin viereen.
"Tämä on siitä, että yritit ampua meitä ja häpäisit Bell-Mèren appelsiiniviljelmät..." Nami sanoi rauhallisesti ja taputti Nezumin poskea.
"Däh...?" Merivoimien kapteeni kysyi kummastellen.
!PAM!
Kuului vain kova pamaus, kun Nami täräytti kepillään tuota niljavaa kapteenia täysillä naamaa, saaden tämän kiitämään kasvot veressä pitkin vedenpintaan, ennen kuin tämä upposi hetkellisesti veden alle.
"KAPTEENI!" Muutama tolpilleen päässyt sotilas huusi.
"Se oli täyden kympin suoritus." Felizia virnisti ja taputti navigaattoria selkään, saaden tämän hymähtämään hieman.
"Kiitos Nami! Tunnen oloni jo paljon paremmaksi." Nojiko huikkasi.
"Hän kyllä silti ansaitsee tuhat tuollaista lisää!" Gen ärähti lyhyesti samalla kun piesty ja läpimärkä Nezumi pulpahti takaisin pinnalle henkeään haukkoen. Merivoimien kapteeni ei kuitenkaan saanut hetkeäkään rauhaa, sillä Nami oli jo polvistunut altaan reunalle miehen eteen, tarttuen seuraavaksi tätä hiirimäisistä viiksikarvoista.
"Au! Au! Au!" Nezumi vaikeroi samalla navigaattorin otteessa, kun tämä ärähti; "Nyt, te siivoatte merenmiesten aiheuttamat sotkut, jonka jälkeen autatte Gosan kylän jälleenrakennuksessa! Ettekä myös koske sormellakaan Arlong Parkin rikkauksiin! Ne rahat kuuluvat tämän saaren asukkaille! Onko selvä!?"
"Khyllä! Khyllä! Au, au au! Deemme mitä ikidä sadotkaan!" Nezumi ölisi kivun kyyneleet silmissään.
"Ja vielä yksi asia!" Nami aloitti ja veti Merivoimien kapteenia lähemmäksi, lisäten loppuun; "Kun olette valmiita... ETTE NÄYTÄ NAAMAANNE TÄÄLLÄ ENÄÄ IKINÄ!"
"Emme! Emme edää ikinä tule lähellekkään tätä saarda!" Nezumi ulisi, jolloin Nami päästi miehen viiksikarvoista irti, minkä jälkeen tämä lähti kauhomaan poispäin loppujen sotilaidensa kanssa, pysähtyen lopulta turvallisen välimatkan päähän. Tämän tehtyään Nezumi katsoi Olkihattupäistä poikaa sekä punahiuksista naista ja karjaisi; "KUUNNELKAA TARKKAAN SENKIN KURJAT PIRAATIT! TEITTE JUURI ELÄMÄNNE VIRHEEN! VARSINKIN SINÄ PAHOLAISEN KUKKA SEKÄ SINÄ, JOLLA ON OLKIHATTU PÄÄSSÄ! NIMESI OLI LUFFY, EIKÖ OLLUTKIN JA OLIT KAIKEN LISÄKSI VIELÄ KAPTEENI!? SANONPAHAN VAIN, ETTÄ TULETTE SAAMAAN ANSIONNE MUKAAN SIITÄ HYVÄSTÄ, ETTÄ PÄÄTITTE SUUTUTTAA MINUT! VANNON, ETTÄ ELÄMÄNNE TULEE OLEMAAN YHTÄ HELVETTIÄ SEN JÄLKEEN, KUN PÄÄMAJA SAA KUULLA TÄSTÄ! MINÄ MUISTAN TÄMÄN!" Ja tämän jälkeen Nezumi lähti kauhomaan sadatellen poispäin, tämän sotilaiden seuratessa perässä ikäviä käsimerkkejä vilautellen.
"Hän siis lupasi, että saatte ansionne mukaan." Sanji sanoi ja vilkaisi kapteeniaan sekä joukon strategistia.
"Olihan se vain ajan kysymys. Katsotaan mitä tuleman pitää." Felizia vastasi olkiaan kohauttaen.
"Mutta mistä hän oikein tiesi, että ansaitsen tulla Merirosvokuninkaaksi?" Luffy totesi kummastellen.
"Hän ei tarkoittanut sitä paukapää." Zoro murahti.
"KAVERIT HEI! MI- MITÄ ME OIKEIN TEHDÄÄN JOS HÄN OIKEASTI KOSTAA MEILLE JOLLAIN TAVALLA?!" Usopp huusi suu ammollaan, mutta kukaan hänen tovereistaan ei noteerannut asiaa millään tavalla. Samaan aikaan myös Gen katseli kauempaa tuota pientä pulisevaa joukkiota ja totesi kylän lääkärille; "Ajatella, että merirosvot pelastaisivat meidät..."
"Koskaan ei voi tietää, mitä eteen tulee..." Lääkäri totesi virnistäen, Genin samalla asettaessa lakkiaan paremmin päähänsä, ennen kuin tämä huusi muiden asukkaiden suuntaan; "ASIA SELVÄ YSTÄVÄT! EMMEHÄN ME VOI PITÄÄ HYVIÄ UUTISIA PELKÄSTÄÄN OMANA TIETONAMME! MENKÄÄ JA KERTOKAA KAIKILLE TÄLLÄ SAARELLA... ETTÄ ARLONG PARKIA EI ENÄÄ OLE!"
"JIIIIIIHAAAAA!" Kyläläiset huusivat kuorossa, ennen kuin nämä lähtivät liikkeelle, kantaen kepin päässä repaleista, Arlong-Piraattien tunnuksella merkittyä lippua merkkinä siitä, että heidän 8 vuotta kestänyt painajaisensa oli lopultakin päättynyt.
"Se on lopultakin ohi Bell-Mère. Siinä kesti kahdeksan pitkää vuotta, mutta nyt lopultakin kaikki ovat jälleen vapaita!" Nami ajatteli mielessään, kun tämä katseli edessään olevaa puista ristiä. Nami, Nojiko ja Gen olivat lähteneet käymään Bell-Mèren haudalla sillä aikaa, kun muut kyläläiset olivat lähteneet viemään sanaa Arlong Parkin tuhosta saaren muihin osiin. Nuoren, oranssihiuksisen naisen kasvoilla oli pitkästä aikaa levollinen hymy, kun tämä ajatteli kaikkia niitä seikkailuja, mitä hänellä tulisi vielä olemaan edessään.
"Hei.. Gen, Nojiko!" Nami aloitti, saaden kaksikon huomion, jolloin oranssihiuksinen nainen jatkoi; "Luuletteko, että jos Bell-Mère olisi vielä elossa, niin hän estäisi minua ryhtymästä piraatiksi?"
"Kuinka hän muka antaisi rakkaan tyttärensä muka tulla pi-" Gen aloitti siinä samassa, mutta Nojiko kuitenkin hyppäsi väliin ja totesi; "Ei todellakaan! Mutta jos niin kävisi, tekisitkö kuten sanottaisiin?"
"En! En todellakaan!" Nami vastasi ilkikurisesti virnistäen.
Samaan aikaan Cocoyasi Villagessa oli täysi tohina päällä. Kyläläiset pistivät paikkoja ojennukseen tulevia juhlia varten, samalla kun Usopp sekä Sanji lepäilivät läheisen aurinkovarjomaisen rakennelman suojassa. Välillä myös läheisestä rakennuksesta, jossa kylän lääkäri piti majaansa, kuului tuskaisaa karjuntaa, joka lähti vihreähiuksisesta miekkamiehestä.
"Taas hän huutaa." Sanji totesi kun ilmoille jälleen kantautui kivulias "UGYAAAAAAA!"
"No onko se nyt ihmekään. Tohtori sanoi, että normaalisti ihmiseltä kestäisi kaksi vuotta parantua tuollaisista haavoista." Usopp totesi.
"Ja silti hän vaatii päästä liikkeelle. Hän on päästään sekaisin." Sanji tuhahti.
Ja Zorosta puheenollen, tämä makasi sillä hetkellä vuoteessaa ja irvisteli tuskallisesti, kun kylän lääkäri ompeli Mihawkin tekemää haavaa umpeen. Miekkamiehen vieressä istuskeli osittain siteisiin kääritty Olkihattujen kapteeni, kun taas Zoroa vastapäätä olevalla sängyllä makaili Felizia, joka sillä hetkellä kulautti kurkkuunsa jo neljännen vesituoppinsa. Lääkäri oli ensin vaatinut, että myös punahiuksinen nainen pitäisi paikata, mutta nähtyään, että pelkkä veden juominen paransi naista entiselleen, tämä oli antanut asian olla.
"Puuuuuuaaaaaahhhh!" Felizia huokaisi kun tämä joi vielä yhden tuopin tyhjäksi, ennen kuin asetti sen vieressä olevalle pöydälleen ja jatkoi; "Se teki hyyyyväääää! Olen kuin uudestisyntynyt!" Punapää totesi hymyillen ja venytteli jäseniään raukean oloisesti. Samalla hetkellä kahdesta muusta lähellä olevasta sängystä kuului tasaista korinaa, joiden aiheuttajiksi paljastui Yosaku ja Johnny, jotka sillä hetkellä nukkuivat levollisin mielin.
"He- Helppo sinun on sanoa! Auuuuu!" Zoro murahti ja puri hammasta, lääkärin ommellessa vielä viimeisiä tikkejä miekkamiehen kehoon.
"Senkin ääliöt! Miten te silti voitte edes kuvitella, että aikaisemmin laittamistanne tikeistä olisi jotain hyötyä näin vakavaa haavaa ajatellen!?" Lääkäri murahti ja lisäsi; "Eikö teidän laivalla muka ole lääkäriä!?"
"Lääkäri? Se on kyllä hyvä idea! Hei ukko, tule sä meidän lääkäriksi!" Luffy totesi leveästi hymyillen.
"Ääliö!" Felizia huudahti ja heitti kapteeniaan tyynyllä naamaan, saaden punaliivisen pojan horjahtamaan alas tuoliltaan.
"Hah hah hah! Noh, noh nuoret! Olkaapas rauhassa! Lääkäri totesi ja jatkoi; "Kiitos vain tarjouksesta nuori mies, mutta minun kotini on täällä. Sitä paitsi, olen muutenkin jo liian vanha lähtemään minkäänlaisiin seikkailuihin." Mustahuivinen mies naurahti.
"No, nuo on toisaalta ihan hyvät syyt." Luffy totesi samalla kun tämä kampesi takaisin tuolilleen, lisäten loppuun; "Olen joka tapauksessa kuitenkin sitä mieltä, että muusikko tulee ennen lääkäriä."
"Miksi...?" Zoro ja Felizia kysyivät yhtä aikaa hikipisara ohimollaan.
"Koska pitäähän merirosvojen laulaa." Luffy tokaisi, jolloin Felizia heitti tämän naamaan toisen tyynyn. Tämän jälkeen kylän lääkärillä alkoikin olla kova työ saada kaksikko rauhoittumaan, näiden aloittaessa pienimuotoista tyynysotaa, jonka aiheuttama mekkala ja jonkinasteinen naurunremakka kiinnitti myös ulkona olevien Olkihattujen huomion. Ja samalla myös toisaalla päin saarta koppalakkinen, osittainen tikattu mies nauroi tahollaan katketakseen, mikä sai tämän vierellä kävelevän, sinihiuksisen naisen kysymään kummissaan; "Mikä sinulla oikein on Gen? Olet nauranut hysteerisesti jo jonkin aikaa."
"Hahaha! Miksen muka nauraisi? Te kaksi olette, epäilemättä, Bell-Mèren tyttäriä!" Gen vastasi nauraen.
Kun Cocoyasi Villagessa alkoi olla juhlahumun tuntua, Merivoimien tukikohdassa, joka kuului Nezumin jaostolle, oli täysin päinvastainen tilanne. Kyseinen Merivoimien kapteeni oli päättänyt toteuttaa aikaisemman uhkauksensa, joten tämä oli nyt täyttä päätä soittamassa Merivoimien käyttöön tarkoitetulla, printterin omaavalla etanafoonilla Merivoimien päämajaan.
"Kuuletteko minua!?" Nezumi aloitti.
"Hyvin kuuluu. Tämä on Merivoimien päämaja." Vastasi virallisen kuuloinen ääni.
"TÄÄLLÄ PUHUU KAPTEENI NEZUMI MERIVOIMIEN 16:TA JAOSTOSTA! MERIVOIMIEN KOODI #00733! ASIANI VAATII VÄLITTÖMIÄ TOIMENPITEITÄ!" Nezumi karjui.
"Kuulen teidät oikein hyvin ilman huutamistakin." Ääni toisessa päässä vastasi rauhallisesti.
"KUUNNELKAA! MERILLÄ SEILAA NYT OLKIHATTUA PÄÄSSÄ PITÄVÄ PIRAATTI NIMELTÄ LUFFY! HÄN JA HÄNEN 5 MIEHISTÖN JÄSENTÄ TULEE TÄSTÄ HETKESTÄ ALKAEN ILMOITTAA HALLITUKSEN VIHOLLISIKSI!" Nezumi jatkoi raivoissaan.
"Sanoitte, että nimi oli Luffy ja hänellä oli 5 jäsentä miehistössä..." Vastasi etafoonin toisessa päässä oleva Merivoimien sotilas, joka samalla raapusti Luffyn nimeä sekä muita tietoja paperille.
"KYLLÄ! JUURIKIN NÄIN! JA VARSINKIN YKSI HÄNEN NIINSANOTUISTA TOVEREISTAAN ON ERITYISEN VAARALLINEN HALLITUKSELLE. KYSEESSÄ ON NÄET ITSE PAHOLAISEN KUKKA FELIZIA D. ROSE!" Nezumi huusi niin, että sylki melkeinpä suihkui etanafoonin suusta toisessa päässä.
"A- Anteeksi kuinka...?" Sotilas sai sanottua.
"KUULITTE AIVAN OIKEIN! KAIKKI SAAMAMME TIETO ON OLLUT TÄYTTÄ TOTTA! FELIZIA D. ROSE ON HENGISSÄ! HÄN EI AINOASTAAN OLE SELVINNYT TUULIMYLLY-SAAREN TUHOSTA, VAAN ON OLLUT KAPTEENINSA SEKÄ TÄMÄN MUIDEN TOVERIENSA KANSSA OSALLISENA MUUN MUASSA MERENMIES ARLONGIN JOUKKOJEN PÄIHITTÄMISESSÄ! TÄMÄN LISÄKSI KUN OTTAA HUOMIOON KOKO JOUKON VÄKIVALTAISEN LUONTEEN SEKÄ SEN, ETTÄ VARSINKIN PAHOLAISEN KUKKA ON JOKO TAPPANUT TAI VAHINGOITTANUT USEITA SOTILAITANI SEKÄ HYÖKÄNNYT MYÖS MINUN KIMPPUUNI, MINÄ PYYDÄN VIRALLISESTI, ETTÄ HEIDÄN KAPTEENISTAAN LUFFYSTA ASETETAAN PALKKIO JA PAHOLAISEN KUKAN NYKYINEN PALKKIO MUUTETAAN TILANTEESEEN SOPIVAKSI!" Nezumi karjui melkeinpä yhteen putkeen, ennen kuin tämä joutui vetämään hieman henkeä.
"Tä- Tämä selvä... Harvinaisen selvä." Sotilas vastasi toisessa päässä äänellä, joka ei enää ollut niin hirveän rauhallinen. Samassa myös etafoonissa oleva, tulostimen omainen laite alkoi ruksuttamaan, jolloin siitä alkoi puskea esiin kuvia.
"LAITAN TEILLE TÄSSÄ SAMALLA NYT KUVAT SEKÄ KAPTEENI LUFFYSTA ETTÄ PAHOLAISEN KUKASTA! KUTEN NÄ- Mitä helvettiä? Etkö sinä muka saanut siitä olkihattuisesta kakarasta yhtään vakavempaa kuvaa!? Sehän kalpenee jo tuon naisenkin kuvan rinnalla!" Kuului Nezumin ääni, kun tämä selvästi puhui yhdelle sotilaistaan.
"No se oli ainoa minkä onnistuin saamaan..." Kuului Nezumin sotilaan hermostunut ääni.
"Ööööh... Jo- Joten siis... Eli kun raporttinne on käyty läpi, tulemme kysymään varmistusta sekä jatkotoimia ylimmältä taholta." Ääni vastasi päämajasta.
"NYT KUUNTELETTE!" Nezumi ärähti siinä samassa ja karjaisi vielä loppuun; "NÄMÄ KAKSI OVAT ÄÄRIMMÄISEN JULMIA PIRAATTEJA! HEIDÄT TÄYTYY NAPATA JOKO ELÄVINÄ TAI KUOLLEINA! TIETO HEIDÄN PALKKIOISTAAN TÄYTYY KANTAA MAAN JOKAISEEN KOLKKAAN!"
Ja sinä aikana kun Nezumi vielä rähjäsi äänensä käheäksi, etanafoonista oli tulostunut ulos kaksi kuvaa, joista ensimmäisessä tuttu olkihattuinen poika hymyili leveästi ja toisessa taas raivokas, punahiuksinen ja pisamakasvoinen nainen oli kohottanut osittain verisen, kasvimaisia piikkejä olevan nyrkkinsä iskuasentoon.
Ja tässä sitä ollaan. Arlong Park on tuhoutunut, Arlongin valtakausi on ohi ja sitä myöten Namin kahdeksan vuoden piina on lopultakin päättynyt, kiitos Olkihattu-piraattien. Ensi kerralla onkin sitten aika juhlia sekä nauttia hyvin ansaituista palkkioista. Siihen saakka, toivotan teille kaikille jälleen kerran kaikkea hyvää ja nähkäämme taas ensi kerralla!
-WillofJ-
