VAROITUS: Tämä luku sisältää seksuaalista sisältöä!
WARNING: This chapter includes sexual content! - Reader discretion is advised!

LUKU 38
Näkemiin Cocoyasi Village!

Alkupäivän aurinko loi lämpimiä säteitään verhojen raosta, jotka loivat vielä varjoja sohvalla nukkuvaan naiskaksikkoon. Kun kuulosti siltä, että talon ulko-ovi kävi jonkun selvästi lähtiessä ulos, se sai Felizian havahtumaan pikkuhiljaa hereille. Punapää kohottautui hieman pystyyn ja hieroi silmiään, jolloin tämä tunsi kasvojensa olevan vieläkin hieman tahmeat. Samassa vihreäkätinen nainen tunsi liikettä lähellään ja huomasi Nojikon, joka myös alkoi availla silmiään.

"Huomenta... Nukuitko hyvin...?" Felizia kysyi unenpöpperöisenä.

"Paremmin kuin koskaan. Entä itse?" Nojiko vastasi ja venytteli jäseniään.

"Oikein hyvin. Tosin, pelkäsin että viime yö olisi ollut vain unta... Mutta nähtävästi niin ei ollutkaan." Felizia totesi ja naurahti hieman.

"Se oli kaikki täyttä totta. Mutta jos tarvitset lisätodisteita..." Nojiko sanoi salaperäisesti, kohottautuen sitten ylemmäs, antaen punapään poskelle hellän suukon.

"Enköhän minä nyt viimeistään usko." Felizia totesi hymyillen, jonka jälkeen punapää nousi venytellen ylös, tarjoten näin sinihiuksiselle naiselle täydellisen näkymän timmiin, alastomaan kehoonsa. Tällöin Nojiko myös ensimmäistä kertaa kiinnitti kunnolla huomiota pisamakasvoisen naisen vihreisiin käsiin sekä jalkoihin, niiden erottuessa selvästi punapään muutoin ruskettuneesta ihosta tietynlaisen kasvimaisuuden ansiosta. Kun siihen vielä lisäsi naisen tummat, punaiset hiukset niin tämä todellakin näytti elävältä, ihmismäiseltä kukalta.

"Niin kaunista..." Nojiko mietti samalla kun tämä katseli Feliziaa, joka nappasi lattialta viime yön jäljiltä jääneet vaatteensa, vieden ne laukulleen ja alkaen kaivaa sieltä esiin puhtaita vaatteita, joihin kuului tummanpunaiset alusvaatteet, hieman repeilleet farkkushortsit sekä musta, olkaimeton toppi. Tässä kohtaa tatuoitu nainen nousi myöskin ylös, venytteli hieman ja suunnisti keittiöön päin, melkeinpä tuntien kuinka Felizian katse seurasi häntä koko sen ajan. Samassa sinihiuksinen nainen myös huomasi pöydällä viestin, jossa luki; "Lähdin käymään tapaamassa kylän lääkäriä tatuoinnin poistoon liittyen. Löydätte minut sieltä. –Nami-"

"Nami... Voi hitto... Hän varmasti näki meidät nukkumassa yhdessä..." Nojiko mietti hikipisara otsallaan. Eikä naisen tarvinnut olla mikään salapoliisi sen suhteen, että Nami oli varmasti tajunnut mitä oli tapahtunut, kaikista lupauksista huolimatta.

"Mikä hätänä?" Felizia kysyi ilmaantuessaan Nojikon taakse, jolloin tämäkin huomasi Namin viestin. Tällöin punapään kasvoille levisi hieman huolestunut ilme, tämän sanoessa; "Oi voi... Emme taida kuitenkaan olla vielä selvillä vesillä..."

"En usko. Mutta turha meidän on sitä on tässä enempää murehtia. Lähdemme kylään sitten, kun olemme saaneet itsemme vähän siistimpään kuosiin sekä murua rinnan alle. " Nojiko totesi ykskantaan.

"Sopii minulle. Lämmin suihku tekisikin nyt hyvää. Ja toki en pistäisi pahakseni, jos haluat liittyä seuraan..." Felizia hymähti.

"En kuvitellutkaan mitään muuta." Nojiko virnisti, ottaen sinisilmäistä naista kädestä, alkaen näin johdattaa tätä suihkun puolelle.


Muutaman tunnin perästä (Johon oli mahtunut nautinnollinen suihkuhetki sekä mahat täyttävä ruokailu), naiskaksikko käveli käsi kädessä kohti Cocoyasi Villagea. Felizia oli myös lisännyt marjavoimillaan aikaisemmin ottamaansa asukokonaisuuteen muutaman kukallisen köynnöksen, jotka kiemurtelivat naisen topin ympärillä sekä toisella reidellä. Punapää oli myös luonut hiuksiinsa tälläkertaa vaaleansinisen orkidean. Nojiko itse oli pukeutunut pitkänomaiseen, ruudulliseen sekä vaaleansiniseen toppiin ja tummiin farkkuihin. Kun naiset lähestyivät kylää, nämä saattoivat kuulla ihmisten riehakkaat huudot ja musiikin soiton. Juhlat olivat edelleen täydessä käynnissä.

"Huomaa, että te otatte todellakin tästä kaiken irti." Felizia hymähti.

"Kahdeksan vuotta Felizia, kahdeksan vuotta." Nojiko vastasi.

"Mennäänkö sitten? Ajattelin tosiaan, jos piipahtaisimme Namia tervehtimässä. Minun täytyy muutenkin keskustella hänen kanssaan." Felizia sanoi ja vakavoitui hiukan.

"Voisimme edelleenkin jutella hänelle yhdessä. Vastuu on yhtä lailla minunkin." Nojiko totesi.

"Tiedän. Mutta minä tulen kuitenkin Namin kanssa matkustamaan yhdessä, joten minun täytyy olla se, joka asian hoitaa." Felizia totesi ja jatkoi vakavan kuuloisena; "Ja on muutenkin asioita... Joista minun pitää keskustella myös sinun kanssasi..." Näiden sanoen jälkeen pisamakasvoinen nainen laski katseensa, puristaen Nojikon kättä, jos mahdollista, vieläkin tiukemmin. Sinihiuksinen nainen ei kuitenkaan vaikuttanut kovinkaan yllättyneeltä tilanteesta ja sen sijaan, että olisi jatkanut asiasta siinä kohtaa, tämä veti Felizian hieman lähemmäksi ja sanoi lyhyesti; "Mennäänpä sitten."

"Näytä tietä." Felizia vastasi kaikesta huolimatta pieni hymy huulillaan.


"AAAH!" Kuului tutun oloinen huuto, joka veti naiskaksikon huomion puoleensa. Tällöin nämä huomasivat lyhyen matkan päässä Luffyn, Sanjin ja Zoron. Naiset vilkaisivat lyhyesti toisiaan ja päättivät sitten käydä tervehtimässä kolmikkoa.

"Hei Sanji! Oliko tuossa äsken syömässäsi melonissa jotain muutakin mukana...!?" Felizia kuuli kapteeninsa kysyvän kun nämä olivat melkein kolmikon kohdalla. Tällöin punapää pisti huvittuneena merkille lihanpalat kapteeninsa kummassakin kädessä (Joita Zorokin itseasiassa juuri kommentoi kummastellen) sekä luut, joita tämä edelleen järsi suussaan.

"Joo, se oli jotain mitä he kutsuivat nimellä-" Sanji aloitti, mutta silloin tämä huomasi paikalle tulleet naiset ja huusi sydämet silmissään; "Nojiko-neiti! Felizia-rakkaani! Missä te olette oikein-" Mutta taas kokin lause keskeytyi, kun tämä näki Felizian ja Nojikon pitävän toisiaan kädestä. Siinä samassa Sanji mäjähti maahan masentuneen näköisenä ja mumisi kyyneleet silmissään; "Nojiko-neidi on valloiddanut Felizia-neidon sydämen... Miksen midäkin vain syntynyt naiseksi, että voisin pitää Felizia-rakastani kädestä..."

"No, no... Äläs nyt... Kyllä sinä minulle edelleen tärkeä olet." Felizia totesi hikipisara ohimollaan, kun tämä polvistui nyyhkyttävän kokin viereen, taputtaen tätä hieman selkään.

"Älä rohkaise häntä enempää. Mokoma Pervo-Kokki." Zoro tuhahti ja joi lasinsa tyhjäksi.

"Mitä sanoit?!" Sanji ärähti, nousi siinä samassa pystyyn ja mulkaisi Olkihattujen miekkamiestä; "Haluatko tapella Sammal-aivo, mitä?!"

"Hei Sanji! Et vieläkään kertonut, mistä sinä löysit sen kumman melonin?!" Luffy huikkasi tahollaan kärsimättömänä.

"Mitä sanoit?! Minä leikkelen sinut palasiksi kierokulma!" Zoro murahti mustapukuiselle kokille ja tarttui miekkaansa.

"Hei Sanji! Se meloni!" Luffy huusi väliin.

"Nyt... PÄÄT KIINNI!" Felizia karjaisi ja kalautti sekä Sanjia että Zoroa päähän, mulkaisten sen jälkeen kapteeniaan, joka hiljeni kuin taikaiskusta. Myös lähistöllä olevat kyläläiset hiljenivät hetkellisesti, kun nämä huomasivat kyseisen välikohtauksen. Felizia ei kuitenkaan välittänyt tästä vaan nappasi maassa makaavaa miekkamiestä ja kokkia näiden puseroiden selkämyksestä ja murisi; "Nyt... Jos ette sattuneet huomaamaan, niin täällä on juhlat menossa. Käyttäydytte siis sen mukaan, onko selvä!" Ja saatuaan nyökkäykset molemmilta, Olkihattujen strategisti katsoi seuraavaksi kapteeniaan ja ärähti; "Ja sinä! Täällä on ruokaa vaikka muille jakaa! Etköhän sinä löydä sen melonin vai mikä olikaan kun vaan etsit!"

"Näin teen!" Luffy nyökkäsi ja lähti poispäin, huudellen samalla; "Hei! Kumma meloni jossa oli jotain mukana! Missä olet?!"

"Hei... Voisitko jo päästää meidät irti..." Zoro murahti, jolloin Olkihattujen strategisti irotti otteensa miekkamiehestä sekä kokista, saaden nämä tömähtämään maahan.

"Ja muistakaakin olla kunnolla. Mutta jos vielä myöhemmin haluatte kuitenkin tapella, niin teette sen sitten vaikka kun juhlat ovat ohitse." Felizia tuhahti ennen kuin kääntyi Nojikon puoleen. Silloin punapää näki, että tatuoitu nainen katsoi tätä syvästi ihaillen.

"Mitä?" Felizia kummasteli.

"Haluan sinua, jos mahdollista, vieläkin enemmän." Nojiko sanoi, nappasi hämmentynyttä punapäätä kädestä ja lähti tämän kanssa jälleen eteenpäin. Tässä kohtaa myös aikaisempaa välikohtausta todistaneet kyläläiset olivat palanneet jälleen juhlatunnelmiin, vaikka muutamat vielä loivatkin kysyviä katseita loittonevaan naiskaksikkoon.

"Eli... Nähdään myöhemmin!" Felizia ehti vielä huikata kahdelle toverilleen, ennen kuin tämä katosi tatuoidun naisen vanavedessä väenpaljouteen, joista isoin osa oli jälleen kerran kokoontunut korkean pöytäpinon ääreen kuuntelemaan Usoppin seuraavaa lauluesitystä.

"Aaaa... Nojiko-neiti on niin onnekas... Yhdessä Felizian kanssa... Kunpa minunkin kohdalleni osuisi jo-..." Sanji kujersi enemmänkin itsekseen, kunnes tämän silmiin osui pieni naisjoukkio. Tällöin kokki nousi ylös kuin salamaniskun saaneena ja lähti juoksemaan poispäin huutaen; "NYT ONKIN AIKA TEHDÄ TUTTAVUUTTA NOIDEN UPEIDEN NEITOSTEN KANSSA! JUHUU!"

"Ei tuossa sinun logiikassa ole järjenhiventäkään..." Zoro tuhahti itsekseen, kun tämä katsoi pois juoksevaa kokkia. Tämän jälkeen miekkamies otti rennon asennon ja alkoi kuorsata tasaiseen tahtiin melkeinpä saman tien.


Samoihin aikoihin Gen oli saapunut Bell-Mèren haudan äärelle. Parsittu mies avasi ensin mukanaan tuomansa pullon, ottaen siitä huikan, ennen kuin alkoi kaatamaan sen sisältöä hautakummulla olevan ristin päälle. Ja tätä tehdessään tuulimyllyhattuinen mies sanoi itsekseen; "Bell-Mère... Tyttäresi ovat kasvaneet vahvoiksi ja hienoiksi naisiksi... Kun katson heitä, tuntuisi kuin näkisin jälleen sinutkin. Tästä eteenpäin jokainen meistä tulee tekemään parhaansa sen suhteen, että elämme elämäämme täysillä. Koska meidän vapautemme maksoi monen ystävämme hengen, meidän pitää elää täysillä myös heidän takiaan. Meidän täytyy nauraa ja hymyillä tästä eteenpäin niin paljon, että poskemme eivät lopulta enää kestä sitä..."

"OUTO MELOOONI! MISSÄ OLET!" Kuului siinä samassa huuto, joka hätkäytti Genin ajatuksistaan. Tällöin viiksekäs mies huomasi, että ääni kuului olkihattuiselle pojalle, joka suu ja kädet täynnä lihaa katseli ympärilleen kuin etsien jotain.

"Hmmh? Ei täälläkään ole ruokaa... Eikä varsinkaan melonia. Pahus." Luffy totesi, Genin katsoessa poikaa tahollaan hikipisara ohimollaan.

"Nojaa. Menenpä sitten takaisin." Luffy tokaisi ja alkoi tekemään lähtöä, jolloin Gen karjaisi hampaat koomisen terävinä; "ODOTAT JUURIKIN SIINÄ!" Tällöin Luffy kääntyi jälleen ympäri, huomaten kauempana olevan hautakummun.

"Hauta? Kuoliko joku?" Luffy kysyi posket pullollaan.

"Kyllä vain... Mutta se oli kauan sitten." Gen totesi ja otti huikan pullostaan.

"Vai niin. No kuka ikinä hän olikaan, hän saa minulta syvimmät osan- Uuummm? Osallisuuteni? Ei kun valitteluni...? Ei sittenkään..." Luffy mietti samalla kun tämä kumarsi hieman.

"Osanottoni." Gen lopetti.

"Niin! Ne juuri!" Punaliivinen poika totesi.

"Hei pentu. Nami sanoi liittyvänsä miehistöösi ja tulevansa piraatiksi... Se tulee olemaan vaarallinen matka... Joten, jos ikinä, missään olosuhteissa teet mitään, mikä kadottaa sen tytön hymyn... Minä etsin ja tapan sinut henkilökohtaisesti!" Gen sanoi tuimana.

"No, en minä kyllä aikonut koskaan..." Luffy oli sanomassa.

"YMMÄRSITKÖ?!" Koppalakkinen mies ärjäisi, jolloin Luffy oli muutaman sekunnin ihan hiljaa ennen kuin vastasi; "Ymmärrän."

"Hyvä." Gen myhähti ja otti vielä yhden huikan pullostaan.


"Oletko nyt aivan varma?" Nojiko kysyi Felizialta. Naiset olivat näet saapuneet kylän tohtorin talolle, jossa kaksikko tiesi Namin sillä hetkellä olevan.

"Olen kyllä. Kuten sanoin, haluan olla se, joka tämän asian hoitaa." Felizia totesi päättäväisenä.

"Hmmh... Olet kyllä niin itsepäinen." Nojiko huokaisi ja jatkoi; "Mutta tiedän, etten saa mieltäsi muuttumaan. Minä odottelen täällä sen aikaa, niin näemme sitten kohta. Ja ennen kaikkea, koita selvitä hengissä."

"Yritän parhaani." Felizia hymähti , puristaen hellästi Nojikon kättä, ennen kuin astui sisään. Samalla hetkellä Nojiko huomasi Chabo-pojan istuskelevan läheisellä penkillä, jolloin sinihiuksinen nainen suuntasi tämän seuraksi.

"Kappas. Onpas harvinaista nähdä sinua noin hyvällä tuulella." Nojiko totesi samalla kun tämä istui pojan viereen, kiinnittäen tämän huomion.

"Ai, terve sinullekin." Chabo vastasi samalla kun tämä haukkasi palan tikun nenässä olevasta maissintähkästä, ennen kuin jatkoi; "Ja miksen olisi? Kahdeksan vuoden piinamme on lopultakin ohitse."

"Niinhän se on. Yllätyin vain, koska odotin sinun sanovan jotain sellaista kuin "Miksi isäni piti kuolla ennen kuin tämä tapahtui." Tai vastaavaa." Nojiko totesi käteensä nojaten.

"Kyllä minä sitä aluksi mietinkin... Mutta sitten tajusin, ettei mitään hyvää seuraisi sellaisista ajatuksista. Tiedän kuitenkin, että isäni olisi varmasti yhtä onnellinen kuin kaikki muutkin, jos hän vielä olisi täällä." Chabo vastasi.

"Nenäkäs kaveri." Nojiko tuhahti ja nipisti pojan poskea.

"Auuu! Auuu! Auuu! Mitä hittoa! Miksi sinä nipistät minua!?" Chabo huusi ja läpsi tatuoidun naisen käsivartta, kunnes tämä päästi irti.

"Ja minä kun ajattelin, että olisin kiusannut sinua hieman lisää..." Nojiko totesi.

"Auuts! Sinä olet kiusannut minua jo ihan tarpeeksi! Mokoma väkivaltainen tatuoitu nainen!" Chabo ärähti poskeaan hieroen.

"Ahahahahaha! Tatuoitu nainen riittää oikein hyvin." Nojiko vastasi nauraen.

"Ota nyt tuostakin selvää..." Chabo murahti, mutta jatkoi sen jälkeen maissintähkänsä syömistä. Kaksikko istui hetken hiljaa, kun poika vielä kysäisi; "Se punahiuksinen nainen... Onko hän sinun tyttöystäväsi?" Kun Nojiko katsoi tätä kysyvästi, Chabo lisäsi; "Näin kun tulitte tohtorin talolle käsi kädessä. Ja näytitte muutenkin niin läheisiltä."

"No hän on..." Sinihiuksinen nainen aloitti, miettien hetken, kunnes lisäsi; "Hän on minulle tärkeä... Sanotaan vaikka niin."


"Huuuh." Felizia vetäisi syvään henkeä ja koputti sitten sairastuvan ovelle.

"Sisään." Kylän lääkäri huikkasi, jolloin Felizia avasi oven. Tällöin vihreäkätinen nainen huomasi Namin, joka makasi mahallaan sängyllä sekä kylän lääkärin, joka sillä hetkellä putsaili ja järjesteli neuloja sekä muita instumentteja, joilla tämä aikaisemmin oli hoitanut Namin hartiaa ja siinä olevan tatuoinnin jäämiä.

"Kappas. Mikäs sinut tänne toi? Onko jokin hätänä?" Lääkäri kysyi ja katsoi punahiuksista naista.

"Minulla on kaikki kunnossa, kiitos vain." Felizia aloitti ja jatkoi; "Ajattelin vain, että jos voisin jutella hetken Namin kanssa? Minulla olisi hänelle tärkeää asiaa."

"No minun puolestani siinä ei ole ongelmaa. Mutta miten on Nami? Voin palata hiukan myöhemmin, jolloin voimme katsoa tätä uutta tatuointia." Lääkäri vastasi, laittaen samalla kädessään olevan pienen paperinpalan taskuunsa.

"Sopiihan tuo." Navigaattori vastasi nostamatta katsettaan.

"Minäpä jätän teidät nuoret sitten keskustelemaan. Mutta luvatkaa, että tyynyt pysyvät sitten omilla paikoillaan." Mustahuivinen lääkäri sanoi, osoittaen sanansa enemmänkin Felizialle.

"Lupaan, lupaan." Felizia vastasi hikipisara ohimollaan, jolloin lääkäri nyökkäsi lyhyesti, astellen sen jälkeen ulos huoneesta. Kun ovi kalahti kiinni, huoneeseen laskeutui painostavan oloinen hiljaisuus, jonka rikkoi hetkellisesti Felizian kenkien kopina, tämän napatessa seinän vierestä tuolin, jonka jälkeen punapää asettui istumaan Namin sängyn viereen.

"Joten..." Felizia sanoi.

"Joten mitä?" Nami vastasi kalseasti ja käänsi kasvonsa hivenen poispäin.

"Tiedät varmasti mitä asiani koskee..." Felizia aloitti varovasti.

"Varmaankin sitä, mitä sinun ja siskoni välillä on meneillään." Nami vastasi.

"Olen pahoillani. Nojiko kertoi, mitä hän oli luvannut sinulle... Mutta se vain tapahtui... Jos se yhtään auttaa niin me kumpikin halusimme sitä..." Felizia jatkoi. Kun Nami ei vastannut mitään, pisamakasvoinen nainen jatkoi; "Minä pidän Nojikosta... Pidän hänestä todella paljon... Valehtelisin jos väittäisin muuta... Mutta... Hän on kuitenkin siskosi... Enkä halua, että hän joutuu minkäänlaiseen vaaraan minun takiani." Tällöin Nami käänsi katsettaan takaisin Feliziaan päin, jolloin tämä jatkoi; "Kun ottaa huomioon viimeaikaiset tapahtumat... Olen varma, että Merivoimat tulevat olemaan perässäni entistä kiivaammin... Siksi en halua, että siskosi joutuu jollain lailla maalitauluksi... Sillä jos olisimme yhdessä... Merivoimat saattaisivat saada sen selville ja he voisivat käyttää sitä hyödyksi... Jos Nojikolle kävisi jotain minun takiani, en antaisi sitä ikinä anteeksi itselleni."

"Felizia..." Nami sanoi hiljaa ja katsoi punahiuksista toveriaan tarkkaavaisesti. Tällöin navigaattori näki tuon punapään pisamaiset kasvot, jotka näyttivät ulospäin vahvoilta, mutta tämän sinisistä silmistä kuvastui aito suru sekä murhe.

"Halusin vain, että kuulet tämän suoraan minulta. Tulemme kuitenkin matkaamaan yhdessä, joten en halua, että vihaat minua tai luulet, että olen käyttänyt siskoasi jotenkin hyväksi... Ehkä, jos olisimme tavanneet hänen kanssaan toisenlaisissa olosuhteissa... Mutta sitä on turha enää miettiä..." Punahiuksinen nainen lopetti laskien katseensa ja jääden odottamaan, jos Nami vielä sanoisi jotain.

"En minä sinua vihaa..." Nami vastasi hiljaa, jolloin punapää kohotti katseensa navigaattorin suntaan, tämän jatkaessa; "Myönnän, että olin aluksi vihainen... Teille kummallekin... Mutta kun näin, miten onnelliselta ja levolliselta siskoni näytti kun hän nukkui vieressäsi... Silloin viimeistään tajusin, että ei minulla ole edes oikeutta tuomita tai estää sitä, mikä tekee siskoni onnelliseksi... Koska silloin tekisin aivan samoin kuin Arlong..." Nami lopetti.

"Sinä et voi edes verratat itseäsi siihen kusipäähän. Olit vain huolissasi siskostasi, niinkuin kunnon pikkusiskon kuuluukin." Felizia sanoi ykskantaan, saaden Namin hymähtämään lyhyesti, ennen kuin navigaattori vielä lisäsi ilkikurisesti; "No jos ei muuta niin olisi siskoni voinut valita huonomminkin."

"Vau..! Ja minä kun luulin, että olisimme edistyneet viime kerrasta." Felizia vastasi irvistäen, saaden vastaukseksi pienen naurun navigaattorin suunnalta. Tämän myötä molemmat naiset rentoutuivat selvästi, jolloin punapää vielä kysyi; "Eli... Kaikki on meidän väliltä kunnossa?"

"Juu, kyllä se tästä. Ja jääthän sinä minulle velkaa, koska annan nyt siunaukseni tälle teidän jutulle." Nami totesi salaperäisesti.

"Kiitos...?" Felizia sanoi hikipisara ohimollaan, mutta hymyili siitä huolimatta yhtäkaikki. Tällöin myös sairashuoneen ovi kävi, jolloin naiset näkivät lääkärin astuvan takaisin sisään.

"Anteeksi, keskeytinkö vielä jotain?" Mustahuivinen mies kysyi.

"Saimme asiat hoidettua." Felizia totesi ja nousi ylös, lähtien sen jälkeen astelemaan ulos huoneesta. Ovelle päästyään Felizia kuitenkin vielä huikkasi Namille; "Nähdään huomenna viimeistään... Toveri."

"Nähdään. Ja sano Nojikolle myös terveisiä." Nami vastasi, jonka jälkeen ovi kilahti kiinni punahiuksisen naisen vanavedessä.

"Fiksun oloinen toveri sinulla. Vaikkakin vähän rämäpäinen." Tohtori sanoi samalla kun tämä alkoi asettelemaan tatuointivälineitä esille.

"En voisi luotettavempaa toveria kuvitellakaan..." Nami kuiskasi hiljaa kun samaan aikaan Felizia ja Nojiko lähtivät tahollaan jälleen eteenpäin, pysähtyen välillä nauttimaan juhlista. Matkan varrella he tapasivat myös Johnnyn ja Yosakun, jotka esittelivät tanssitaitojaan kyläläisten keskuudessa sekä kuulivat taustalta, kuinka Usopp esitti jo varmaan kymmenettä lauluaan. Pikkuhiljaa kaksikko kuitenkin rupesi siirtymään rauhallisempaan paikkaan, koska kumpikin tiesi, että oli vielä muutama asia, jotka heidän täytyi saada pois sydämeltään.


"Joten... Mistä halusit keskustella?" Sinihiuksinen nainen kysyi. Aurinko oli pikkuhiljaa ruvennut laskeutumaan illan merkiksi samalla, kun Felizia ja Nojiko olivat lopulta löytäneet sopivan syrjäisen paikan hieman kauempaa Cocoyasi Villagesta. Kaksikko istuskeli sillä hetkellä palmupuun alla, aaltojen kohistessa rauhallisesti rantahietikolle sekä musiikin vaimean pauhun edelleen kuuluessa kauempaa kylästä.

"Minä... Mistäköhän nyt aloittaisin..." Felizia totesi hiljaa, kunnes käänsi katseensa tuohon tatuoituun naiseen ja jatkoi; "Tämä... Tämä aika mitä olen saanut kanssasi viettää... Se on ollut kuin jonkun toisen elämästä... Ja en haluaisi mitään muuta niin paljon kuin jatkaa sitä niin pitkään kuin mahdollista."

"Mikä sinua sitten estää?" Nojiko kysyi. Punahiuksinen nainen saattoi tuolloin kuulla tuon tummasilmäisen naisen äänessä surua. Ei vihaa eikä katkeruutta vaan pelkästään surua.

"Koska... Minä olen... Piraatti. Ja kuten sanoin myös siskollesi, että kun ottaa huomioon viimeaikaiset tapahtumat ja varsinkin sen, että Merivoimat tietävät minun olevan elossa, tulen varmasti olemaan heidän listansa kärkipäässä. Ja jos he jotain kautta saisivat selville, että olen sinun kanssasi niin he voisivat käyttää sitä hyväkseen..." Felizia sanoi vakavana.

"Mutta entä jos minä en välitä siitä, että olet piraatti!" Nojiko sanoi, otti pisamakasvoista naista tämän kädestä ja jatkoi; "Enkä siitä, vaikka sinua sanotaan Paholaisen Kukaksi tai edes siitä, mitä Merivoimat saisivat mahdollisesti selville sinusta ja minusta... Minä en... En välitä."

"Mutta minä välitän." Felizia vastasi, puristi tiukasti Nojikon kättä ja lisäsi; "Jos sinulle tapahtuisi jotain minun takiani tai Merivoimat yrittäisivät käyttää sinua päästäkseen käsiksi minuun... En ikinä antaisi sitä itselleni anteeksi... Enkä myöskään voisi asettaa Namia siihen tilanteeseen, että hän joutuisi murehtimaan siskonsa puolesta... Minä olen menettänyt jo monta tärkeää ihmistä... Sinä et kuitenkaan saa olla yksi heistä..." Tämän sanottuaan vihreäkätisen naisen kasvoille vierähti yksinäinen kyynel.

"Tiedän... Minä tiedän sen...! Minä... Minä vain pidän sinusta niin helvetin paljon...!" Nojiko sanoi ääni täristen.

"Minäkin pidän sinusta... Jos olisimme tavanneet ihan eri olosuhteissa... Asiat olisivat voineet mennä toisin... Mutta joskus... Elämä on epäreilua... Tavalla taikka toisella... Olen pahoillani..." Felizia sai sanottua samalla kun kyyneleet rupesivat valumaan pitkin punapään poskia.

"Lopeta. Ei syy ole sinun." Nojiko totesi ykskantaan ja halasi vihreäkätistä naista tiukasti. Tällöin Felizia upotti kasvonsa tatuoidun naisen lämmintä kehoa vasten ja antoi kyyneleidensä virrata. Myös Nojiko ei enää pystynyt sillä hetkellä pitämään itkua sisällään ja hetkeen ei kuulunutkaan muuta kuin kahden naisen tasaista nyyhkytystä. Lyhyen hetken päästä sinihiuksinen nainen kuitenkin irottautui halauksesta, pyyhki kasvojaan ja katsoi edessään olevaa vihreäkätistä naista päättäväisen näköisenä.

"Mi- Mitä nyt?" Felizia totesi, hikkasi hieman ja kuivasi myöskin kasvojaan käsiinsä.

"Jos tämä tulee olemaan viimeinen iltamme yhdessä, en todellakaan halua käyttää sitä sen miettimiseen, että kuinka asiat olisivat voineet olla." Nojiko totesi ykskantaan.

"No, siinä olet kyllä ihan oikeassa." Felizia totesi ja jatkoi; "Mitä sinulla sitten oli vielä mielessä?" Tällöin Nojiko sanaakaan sanomatta tarrasi Feliziaa kiinni tämän topin etumuksesta, vetäisi punapään itseään kohti ja alkoi suudella tätä intohimoisesti. Kiihko alkoi sillä sekunnilla kasvaa naisten välillä kun näiden kielet rupesivat leikkimään toistensa kanssa.

"Mmmm... Ota... Minut...!" Nojiko ynisi, kun tämä veti lyhyesti henkeä suudelmien välissä.

"Ei tarvitse... Mmmm... Kahdesti käskeä...!" Felizia vastasi lyhyesti, jolloin tämä suutelun lomassa rupesi avaamaan sinihiuksisen naisen ruudullista paitaa.


"Oletko valmis...?" Felizia kysyi hetken päästä Nojikolta. Kummankin naisen vaatteet olivat mytyssä ruohikolla ja nyt tuo Olkihattujen strategisti oli asettunut nelinkontin Nojikon ylle niin, että tatuoidulla naisella oli esteetön pääsy tuon pisamakasvoisen naisen siistiin, märkään vakoon. Felizia siirsi myös itse katseensa Nojikon märälle vaolle, joka odotti kutsuvana punapään silmien alla.

"Voi kyllä olen..." Nojiko kehräsi, jolloin punapää laski lantionsa alaspäin, painaen märän alapäänsä Nojikon kasvojen kohdalle. Samassa Felizia tunsikin ihanan väristyksen kehonsa läpi, kun tuo tatuoitu nainen upotti kielensä syvälle punapään sisään, alkaen sen jälkeen nuolemaan pitkin ja hitain vedoin Felizian valuvaa alakertaa. Välillä Nojiko myös suuteli vihreäkätisen naisen sisäreisiä, ennen kuin siirtyi kiusaamaan tämän klitorista.

"Hnnnnnhh...!" Felizia ynisi alahuultansa purren mutta ei halunnut hävitä Nojikolle, jolloin vihreäkätinen nainen laski myöskin päänsä partnerinsa haarojen väliin, alkaen näin nuolla aluksi tämän häpykumpua. Felizia tunsikin kuinka Nojiko heti värähti hänen allaan, kun punapää alkoi seuraavaksi maistelemaan ja nuolemaan partnerinsa kiimasta märkänä olevaa vakoa. Pisamakasvoinen nainen myös itsekin välillä suuteli Nojikon pehmeitä sisäreisiä, ennen kuin siirtyi jälleen tämän märälle vaolle, nuollen sitä ahnaasti. Välillä Felizia kuitenkin lopetti, siirtäen näin huomionsa Nojikon herkkänä olevalle klitorikselle.

"Aaaaa... Aaaaaa...! Felizia... Olet ihana...! ja Maistut niin... Hyvältä...!" Nojiko ynisi katkonaisesti punapään alla.

"Samat... Sanat..." Felizia vastasi lyhyesti, tämän lipoessa suuhunsa Nojikon tahmeita nesteitä. Kumpikin nainen alkoi samalla pikkuhiljaa tuntemaan ensimmäisten orgasmien olevan tulossa, jolloin sekä Felizia että Nojiko keskittivät tahoillaan kaiken huomionsa partnerinsa klitorikseen. Kummankaan naisen ei kuitenkaan tarvinnut nähdä hirveästi vaivaa, koska jo parin lipaisun jälkeen kaksikko tunsi orgasmin värisyttävän kehojaan.

"OoooOooo...! Noojiikooo...!" Felizia huusi silmät kierossa sekä kieli pitkällä, alakertansa samalla valuttaessa nesteitä tatuoidun naisen avonaiseen suuhun.

"AaaaaAaaahhh...!" Nojiko huusi ihan yhtä hurmioituneena, tämän kehon sätkiessä vihreäkätisen naisen alla. Felizian huomatessa tämän, punapää siirtyi vaivalloisesti sekä orgasmin huuruisena pois Nojikon päältä ja rojahti makaamaan nurmikolle tämän viereen, antaen näin partnerilleen paremmin tilaa palautua omasta tulemisestaan. Hetken kaksikko vain makasikin hiljaa puuskuttaen, antaen ilta-auringon samalla lämmittää heidän alastomia kehojaan.

"Vau... Jälleen kerran vain... Vau." Nojiko totesi lopulta, nousten samalla puolittain istumaan. Sinihiuksinen nainen pyyhki samalla hieman suupieliään sekä huuliaan, jotka olivat märkinä niin hiestä kuin Felizian lemmen-nesteistä. Tätä tehdessään Nojiko myös ihaili vieressään makaavaa naista, jonka alaston, solakka, treenattu sekä osittain pisamaihoinen ja vihreäkuviollinen vartalo näytti niin upealta ilta-auringon paisteessa.

"Samat sanat sinullekin." Felizia sanoi virnistäen. Nojiko ei kuitenkaan vastannut mitään, koska tämä oli niin uppoutunut ihailemaan punapään olemusta. Sinihiuksisen naisen katse siirtyili varsinkin Olkihattujen strategistin terhakkaiden ja sopivasti muodokkaiden rintojen sekä tämän siistin, hieman punertavaa sänkeä omaavan alakerran välillä. Tämä aiheuttikin sen, että Nojiko alkoi jälleen tuntemaan kiihottumisen merkkejä, jolloin tuo solakka, upeasti tatuoitu nainen asettui parempaan asentoon, levitti hieman jalkojaan ja alkoi toisella kädellä hyväilemään kosteaa vakoaan. Toisen kätensä Nojiko puolestaan siirsi muodokkaille rinnoilleen, alkaen näin puristelemaan ja hyväilemään niitä hellästi samaan aikaan.

"Sinä se tiedät mistä naruista vetää..." Felizia totesi hiljaa, tämän samalla ihaillessa edessään tapahtuvaa näytöstä. Ei kuitenkaan mennyt kauaakaan, kun Felizia itsekin nousi istumaan ja siirtyi ensin hieman lähemmäksi Nojikoa, jonka jälkeen punapää nojautui hieman taaksepäin ja siirsi toisen kätensä kostealle vaolleen. Punapää muutti kuitenkin melkeinpä heti pari sormeaan sileiksi köynnöksiksi, jotka sillä sekunnilla luikersivat sulavasti vihreäkätisen naisen sisään.

"Helveeettiih...!" Felizia ynisi, tämän köynnösmäisten sormien alkaessa liikkua rytmikkäästi sisällään.

"Feliziaa... Aaah...!" Kuului Nojikon lyhyt vastaus, kun tahollaan tuon sinihiuksinen nainen nipisti hellästi nännejään ja liikutti rytmikkäästi paria sormea sisällään. Hetken aikaa kumpikin nainen vain nautti tilanteesta omalla tavallaan, kunnes Nojiko sanoi lyhyesti; "Mmmm... Haluan tulla... Yhdessä...!"

"Selvä..." Felizia ynähti ja vetäisi köynnösmäiset sormensa pois sisältään samalla kun Nojiko vapautti omat sormensa. Tämän jälkeen naiset siirtyivät kiinni toisiinsa niin, että heidän märkinä valuvat alakertansa osuivat vastakkain. Ja kuin yhteisestä sopimuksesta, naiset rupesivat liikkumaan rytmikkäästi yhtä aikaa, näiden vakojen kuin suudellessa toisiaan intohimoisesti.

"Oii...! Jumalautaah...!" Felizia ulisi kieli pitkällä. Punapää alkoi jälleen olemaan siinä mielentilassa, että tämän olomuoto rupesi taas kerran kokemaan pieniä muutoksia (naiset vihertävät kuviot levisivät aavistuksen ja kynnet kasvoivat hieman). Ne eivät kuitenkaan hypänneet esiin niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla, jotta olisivat vieneet Nojikon huomiota.

"Ei...! Enäääh...! Paljon...!" Nojiko puhisi. Pienen hetken päästä naiset alkoivatkin tuntemaan, että orgasmi oli jälleen tulossa, jolloin kaksikko nopeutti tahtiaan, mikä myös lopulta oli se viimeinen niitti.

"AaaaaaaAaaaaaAaAaaa! NOJIKO!" Felizia karjui silmät kierossa, tämän samalla puskiessa sätkivää lantiotaan tiukemmin Nojikon omaa vasten, ennen kuin punapään keho lopulta antoi periksi, mikä sai naisen tömähtämään puuskuttaen pehmeälle ruohikolle. Tällöin myös pisamakasvoisen naisen ulkomuoto palautui jälleen normaaliksi.

"OoooOoooOoooAaaaaHHHH! FELIZIA!" Nojiko huusi lähes samalla sekunnilla tämän kehon täristessä ja sätkiessä hetkellisesti orgasmin voimasta. Lopulta myös tuon tatuoidun naisen keho antoi periksi, jolloin tämäkin tömähti puuskuttaen makaamaan ruohikolle, viilentävän palmupuun varjoon.


"Täytyy kyllä todeta, että nostit riman seksin suhteen todella korkealle." Nojiko hymähti samalla kun tämä laittoi kiinni vielä viimeisiä paidan nappejaan.

"No kyllä sinäkin toit siihen aivan uusia ulottuvuuksia. Varsinkin se, miten kiihoittavaa se voi olla ulkona tehtynä." Felizia hymyili ilkikurisesti samalla kun tämä laittoi vielä lehtimäiset saapikkaat jalkaansa.

"Taisimme sitten molemmat löytää itsestämme uusia puolia." Nojiko vastasi.

"Todellakin" Felizia totesi ja suukotti vielä hellästi tuon tatuoidun naisen poskea.

"Mennäänkö sitten? Ja jos sopii... Voit tulla mieluusti vielä yöksikin..." Sinihiuksinen nainen totesi silmäänsä iskien ja ojensi kättään.

"En jättäisi sitä väliin mistään hinnasta." Felizia vastasi hymyillen ja otti Nojikoa kädestä, jolloin kaksikko lähti astelemaan illan hämärtyessä takaisin Cocoyasi Villageen päin, missä ilo kuulosti olevan edelleenkin ylimmillään.


Uusi päivä oli jälleen koittanut ja Olkihattujen lähdön hetki alkoi olla käsillä. Cocoyasi Villagen asukkaat olivatkin näin ollen kerääntyneet kylän laiturille, missä kasvien peittämä Going Merry oli valmiina lähtöön. Luffy, Sanji, Zoro sekä Usopp olivat jo kivunneet laivan kyytiin, kun taas Felizia itse oli vielä laiturilla jättämässä viime hetken hyvästejä Nojikolle.

"Pidä huoli itsestäsi ja lupaa minulle edes sen verran, että vältät turhia hankaluuksia." Nojiko totesi samalla kun tämä vielä halasi pisamakasvoista naista.

"Yritän parhaani. Mutta se voi olla vaikeaa, koska yleensä hankaluudet löytävät minut." Felizia sanoi ja rutisti sinihiuksista naista, joka huokaisi hieman. Tällöin punapää kuitenkin lisäsi vielä; "Älä huoli, en minä kuitenkaan yksin ole. Ja viime kädessä Nami varmasti pitää minut kurissa."

"Luotan siihen." Nojiko totesi hymähtäen samalla kun naiset irtaantuivat toisistaan. Silloin Felizia kuitenkin vielä avasi toista kämmentään, jolloin siihen kasvoi kaunis, vaaleansini-valkoinen orkidea. Nojiko katseli hieman kummastellen, kun punapää nyppäsi kukan irti ja asetteli sen sitten hellästi tatuoidun naisen hiuksiin.

"Se sopii sinulle paremmin kuin kuvittelinkaan. Olet todella kaunis." Felizia sanoi ja hymyili. Tällöin kyyneleet nousivat Nojikon silmiin, ennen kuin tämä vielä syöksähti halaamaan tuota pisamakasvoista naista.

"Kiitos... Kiitos vielä kaikesta...! Lupaathan... Ettet unohda minua...!" Nojiko nyyhki.

"Kuljet aina sydämessäni. Tuo kukka on lupaus siitä." Felizia sanoi, kyyneleiden noustessa myös tämän silmiin. Lopulta naiset jälleen irtaantuivat toisistaan, antaen toisilleen tämän jälkeen vielä viimeiset hellät suukot, jonka jälkeen Felizia kohotti hieman toista kättään, jolloin Merryssä olevat kasvit nostivat naisen laukkuineen laivan kannelle.

"Niisk... Hyvästit ovat aina niin rankkoja..." Yosaku nyyhki tahollaan.

"Sanopa muuta." Johnny lisäsi. Tämän jälkeen palkkionmetsästäjäkaksikko kuitenkin kuivasi nopeasti silmänsä ja ryhdistäytyi, jonka jälkeen Yosaku jatkoi; "Me tulemme nyt jatkamaan jälleen palkkionmetsästäjän työtä. Joten kiitos teille kaikille avustanne tähän saakka.

"Vaikka meidänkin näin ollen täytyy sanoa hyvästit, toivottavasti vielä tapaamme tulevaisuudessa jossain kohtaa." Johnny lopetti.

"Ymmärrän. Pärjäilkää." Zoro huikkasi tahollaan, Luffyn, Sanjin, Usoppin sekä Felizian nostaessa vielä kaksikolle kättään hyvästiksi.

"Kuin myös tekin arvon veljet ja sisko." Yosaku sanoi.

"Siskoista puheen ollen... Missä Nami oikein on?" Usopp kysyi ja tähyili kylän suuntaan.

"Ehkä hän ei tulekaan." Zoro hymähti.

"MITÄ?! EIKÖ NAMI MUKA TULEKAAN!?" Sanjii huusi hampaat koomisen terävinä.

"Hei Sanji! Se outo meloni mistä puhuit. En löytänyt sitä mistään!" Luffy tuhahti ja osoitti mustapukuista kokkia.

"Luffy, unohda jo se meloni. Ja Sanji, älä huoli. Nami tulee kyllä." Felizia sanoi tahollaan, jolloin vaaleahiuksinen kokki rauhoittui heti. Tällä välin vuorostaan paikalla olevien kyläläisten sekä varsinkin Genzon taholla kävi pieni kuhina, kun nämä olivat kuulleet Namin viimeisimmän päätöksen.

"Siis mitä?! Nami siis aikoo jättää kaikki rahansa tänne!? Kaikki 100 miljoonaa belliä?" Gen tuhahti kysyvästi.

"Hän ei siis aio ottaa yhtään rahaa mukaansa? Vaikka hän riskeerasi elämänsä säästääkseen niin paljon..." Mustahuivinen lääkäri totesi.

"Hän sanoi sen olevan ok. Koska hän voi kuulema aina varastaa lisää..." Nojiko huokaisi ja jatkoi; "Minä sanoin hänelle, että ottaisi mukaansa edes vähän, mutta olisi ollut sama vaikka olisi puhunut seinälle. Tiedättehän millainen hän on."

"Se hölmö... Meidänhän tässä pitäisi korvata asiat hänelle kaikesta siitä, mitä hän joutui kokemaan...!" Gen sanoi. Juuri silloin kova huuto kiinnitti kaikkien paikalla olijoiden huomion; "LAIVA LIIKKEELLE!" Tällöin sekä kyläläiset että Olkihatut näkivät kauempana tutun, oranssihiuksisen naisen, joka ampaisi samalla sekunnilla juoksuun.

"Hän... Juoksee tänne päin? Mitä tehdään?" Usopp kysyi.

"Hän sanoi, että laiva pitäisi laittaa liikkeelle, joten laitetaan se sitten liikkeelle." Luffy totesi.

"Eipä sitten tuhlata enempää aikaa." Olkihattujen strategisti totesi, alkaen näin ohjeistaa myös muita tovereitaan liikkeelle.

"Älä vain sano... Että hän aikoo lähteä ilman yhtäkään kiitosta tai hyvästiä...!?" Gen huudahti, saaden muutaman kyläläisen katsomaan tätä epäuskoisen näköisenä.

"Levittäkää purjeet!" Kuului Felizian huuto kun samaan aikaan Nami lähestyi edessään olevaa väkijoukkoa niin nopeasti kuin pystyi.

"Nami! Pysähdy!" Yksi kylän asukkaista huusi.

"Anna meidän edes kiittää sinua kaikesta!" Huusi toinen kun samalla hetkellä muutama väkijoukosta huomasi Going Merryn lähtevän liikkeelle.

"Aaah! He lähtevät liikkeelle! Mutta meidän piti myös kiittää teitä piraatteja kai-" Huudahti jälleen yksi kylän asukkaista, mutta kesken tämän lauseen kuului jälleen punahiuksisen naisen huuto; "Eteenpäin vain!"

"NAMI! ODOTA! EN VOI ANTAA SINUN LÄHTEÄ TÄLLÄ TAVOIN!" Gen huusi samalla kun tämä yritti asettua Namin eteen.

"Oletko varma, että voimme antaa hänen lähteä tällä tavoin?" Sanji kysyi kapteeniltaan.

"Se on hänen päätöksensä." Luffy totesi lyhyesti.

"NAMI!" Kyläläiset huusivat kuin yhdestä suusta. Oranssihiuksinen nainen ei kuitenkaan pysähtynyt, vaan juoksi ja luovi väkijoukon läpi kissamaisella tarkkuudella, kunnes tämä laiturin reunalle päästyään loikkasi vauhdilla kohti poispäin seilaavaa laivaa.

"Nacchan! Miksi...?!" Muutama kyläläinen huusi. Samalla hetkellä tuo navigaattori laskeutui laivan kannelle ja kaikkien ihmetykseksi nosti heti perään t-paitansa helmaa, jolloin sen sisältä alkoi putoilemaan kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia lompakoita ja rahapussukoita.

"MI-!? MINUN LOMPPAKONI ON KADONNUT!" Yksi kyläläinen huusi.

"NIIN MINUNKIN!" Huudahti toinen ja heti perään muutkin asukkaat huomasivat, että heidän kaikkien lompakot tai rahapussit olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen.

"PITÄKÄÄ HUOLTA ITSESTÄNNE!" Kuului samassa Namin huuto. Navigaattori katsoi väkijoukkoa ilkikurisesti virnistäen ja pitäen samalla seteliä sormiensa välissä. Tällöin kaikki tajusivat, että Nami oli varastanut heidän kaikkien rahat.

"Sinä... SINÄ KURJA PIKKU VARAS!" Kyläläiset Geniä ja Nojikoa myöten huusivat yhdestä suusta.

"Hän ei ole muuttunut tippaakaan." Usopp totesi.

"Aikookohan hän pettää meidät uudestaan?" Zoro kysäisi.

"Pitääpä muistaa pitää tästä lähtien omia rahoja visusti silmällä." Felizia totesi hikipisara ohimollaan.

"Hyvää työtä Nami!" Sanji sanoi peukalo pystyssä."

"Dahahahahahah!" Luffy nauroi.

"SENKIN VARASTELEVA KISSA!" "ANNA LOMPAKKOMME TAKAISIN!" "SENKIN VIEKAS PENTU!" Kuului tasaisesti kyläläisten joukosta mutta samassa huudot kuitenkin muuttuivat; "TULE TAKAISIN AINA KUN HALUAT!" "PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI!" "KIITOS KAIKESTA NAMI!"

"Matkani alkaa nyt Bell-Mère." Nami mietti leveä hymy huulillaan samalla kun muut Olkihatut alkoivat siirtyä laivan etuosaan. Tällöin kuitenkin tuttu ääni kiinnitti vielä Olkihattuisen pojan huomion, kun Gen huusi tälle; "HEI PENTU! ÄLÄ UNOHDA LUPAUSTAMME!" Tällöin Luffy hymyili lyhyesti ja nosti peukalonsa pystyyn.

"NÄKEMIIN KAIKKI! MINÄ LÄHDEN NYT!" Nami huusi vielä loppuun. Ja vielä vilkuttaessaan hyvästiksi, tämän kasvoilla oli koko ajan leveä, onnellinen hymy.


"Hän todellakin pääsi yllättämään meidät!" Nojiko totesi samalla kun tämä istui laiturilla muiden kyläläisten kanssa ja katseli tuota poispäin seilaavaa laivaa. Going Merryn kadotessa kauemmaksi horisonttiin päin, sinihiuksinen nainen sanoi vielä itsekseen; "Olisihan minun pitänyt tietää oma siskoni paremmin. Voi hyvin Nami." Ja tämän jälkeen Nojiko vielä kosketti hiuksissaan olevaa vaaleansinivalkoista kukkaa ja sanoi mielessään; "Ja sinä myös Felizia... Odotan kovasti sitä paivää, kun saan kuulla sinun kirjoittaneen nimesi Grand Linen historiaan... Tiedän, että sinä jos kuka pystyt siihen..."

"Hei Genzo..." Kylän lääkäri sanoi yllättäen ja ojensi koppalakkiselle miehelle taitellun paperinpalan.

"Hm? Mikäs tämä oikein on tohtori?" Gen kysyi ja avasi paperin, jossa oli erikoisen näköinen kuva, joka esitti vähän kuin s-kirjainta, jonka päässä oli erikoisen muotoinen pallura ja jonka keskeltä meni toinen, hieman siipimäisen muotoinen kuvio.

"Nami hankki itselleen uuden tatuoinnin." Lääkäri vastasi.

"Niinkö. Mitä se esittää?" Gen kysyi ja katsoi kuvaa kysyvästi.

"Nami sanoi, että siinä on appelsiini ja tuulimylly." Mustahuivinen lääkäri vastasi.

"Hetkinen muuten... Missä sinun tuulimyllysi oikein on?" Nojiko kysyi huomattuaan, ettei parsitun miehen hatussa tosiaan enää ollut sitä leikkituulimyllyä pyörimässä.

"Haha... Minä en tarvinnut sitä enää." Gen vastasi hymyillen samalla, kun tämän mielessä välähti muisto siitä miksi hän oli tuulimyllyn hattuunsa laittanut. Genzon kasvot olivat näet aina pelottaneet Namia siinä määrin, että tämä oli joka kerta ruvennut itkemään. Siksi mies oli keksinyt laittaa leikkituulimyllyn hattuunsa ja tämän myötä varsinkin Bell-Mèren yllätykseksi Nami oli siitä lähtien aina Genzon nähdessään ruvennut nauramaan.

Ja samaisesta tuulimyllystä puheenollen, se silläkin hetkellä pyöri leppoisan tuulen avustamana tutun hautakummun päällä, jota koristi puinen risti ja jonne oli nyt myös ilmestynyt yksi pieni appelsiini merkiksi siitä, että matka, josta eräs tuttu oranssihiuksinen nainen oli jo vuosia haaveillut, oli lopultakin alkanut hänen uusien ystäviensä kanssa.


Ja tässä sitä ollaan. Nami on nyt virallisesti liittynyt Olkihattujen joukkoon ja näin myös Cocoyasi Villagen tarina on saanut arvoisensa päätöksensä. Näin ollen ystävämme lähtevät nyt kohti Grand Linea mutta voin luvata, että ennen sitä luvassa on yllätyksiä ja haasteita jos jonkinlaisia, koska mihinkä nyt loppuisivatkaan! Kiitoksia jälleen kaikille, jotka tätä tarinaa ovat jaksaneet seurata ja lukea! Nähdään jälleen ensi kerralla!


And here we are! Nami is now officially a member of Strawhat Pirates and also arc of Cocoyasi Village is now over. And next stop to our friends is Grand Line but I can promise, that there's going to be lots and lots challenges and surprises before that... Because why not ;D! Thank you all once again who are reading this story and see you next time!

-WillofJ-