Heipä hei! Tässä on Amanda27A.g-n kanssa yhdesssä kirjoittamani fanfictionin ensimmäinen osa. Olen tosi kiitollinen Amanda27A.g-lle häneltä saamastani kirjoitus-avusta. Hain tähän hieman inspiraatiota Vampire Knighthistä ainakin koulun nimen suhteen. Nähdään seuraavassa luvuassa.
Natsuki istui luokkahuoneessa kirjoittamassa äidinkielen-tehtäviä. Hänellä oli pitkät, punaiset hiukset, jotka hän oli sitonut poninhännälle sinisellä hiuspampulalla. Hänen ihonsa oli vaalea. Hänen silmänsä olivat siniset. Hän oli pitkä, ja laiha. Hän oli 16-vuotias. Hänellä oli yllään pirppuranpunainen koulupuku, joka oli takki, jonka oikealla puolella oli koulun aurinko-kuu-tunnus. Hänellä oli lantiollaan musta minihame, jaloissaan mustat ylipolvi-sukat, ja mustat kengät.
Hänen kirjoitustarvikkeensa olivat hänen pöydällään koulu-laukun roikkuessa pöydän oikealla puolella olevassa koukussa.
"Olen käynyt tätä koulua tosi kauan. Täällä on neljän laista liikuntaa. Pesäpalloa, lentopalloa, joka on oma suosikkini, juoksia ja tennistä. Pääoppiaineet ovat äidinkieli, matematiikka, historia, ja kotitalous sekä kuvaamataito ja biologia. Pidän lähinnä äidinkielestä ja muistakin oppiaineista, mutta matematiikka on joskus tylsää. Jokaisella oppitunnilla on vain tyttöjä. Miksihän täällä olevat pojat opiskelevat vain yöllä? Emme ole koskaan edes nähneet heitä", Natsuki mietti. "Ainoat täällä näkemäni miehet ovat olleet vain mies-opettajia. Millaisiakohan täällä, yöllä opiskelevat pojat ovat?"
"Anteeksi, että olemme myöhässä!" Ino, ja Sakura huusivat rynnäten luokkaan. He olivat Natsukin ystäviä, ja heillä oli yllään samanlaiset koulupuvut, kuin muillakin tytöillä.
"Iruka-sensei ei pidä tästä. Nuo tytöt joutuvat rangaistukseksi ruokkimaan koulun kaneja koko viikon ajan", Natsuki mietti katsoen närkästynyttä Irukaa.
Irukalla oli yllään mustavalkoinen opettajan-puku.
"Täällä tytöillä on harrastuksinaan käsityöt, karate, jousiammunta, daekvondo sekä ATK ja leipominen ja kirjasto. Käyvätköhän täällä yöllä opiskelevat pojatkin kirjastossa, ja samoissa kerhoissa, kuin me tytöt? Olen itse karate-joukkueessa, ATK-ryhmässä ja leivonta-kerhossa, mutta Iruka-sensein antaman luennosta kuuntelemisesta taitaa kohta tulla tämän koulun uusi harrastus. Mikähän on Inon, ja Sakuran tämän kertainen selitys myöhästymiselle?" Natsuki mietti.
"Ai niin. Unohdin kokonaan tanssi-harrastuksen. Pitäisiköhän kokeilla sitäkin?" Natsuki mietti. Sitten hän näki koulun ruusu-tarhassa jotain hehkuvaa.
"Käyn tuolla lounas-tauolla tarkistamassa, että mikä tuolla oikein hehkuu", Natsuki mietti. "Kerrankin tapahtuu jotain salaperäistä".
"Hyvä on, istukaa", Iruka sanoi.
"Iruka-sensei, miksemme ole koskaan tavanneet täällä opiskelevia poikia? Ovatko he kurittomia?" Natuski kysyi Inon, ja Sakuran istuttua paikoilleen.
"Poikien ja tyttöjen erottaminen on tärkeää. Yritimme sekoittaa sekä poikia että tyttöjä, mutta heidän välillään oli tappelu ja joku kuoli siinä prosessissa, joka oli 40 vuotta sitten. Yritämme estää sitä toistumasta", Iruka sanoi. "Ino ja Sakura onko sinulla selitystä myöhästymisellesi?"
"Unohdimme eilen tehdä läksyt, joten teimme niitä koko yön", Molemmat sanoivat.
"Ovatko täällä opiskelevat pojat kenties Vampyyrejä?" Temari kysyi.
"Luin jostain, että pojat ja tytöt tapaavat toisensa täällä erityisissä juhlissa? Järjestetäänkö tänä vuonna sellaisia juhlia?" Hinata kysyi.
"Kyllä, Hinata. Tulee ainakin 3 juhlaa", Iruka sanoi.
"Kolme siis. Anteeksi, että kysyin", Natsuki sanoi katsoen ulos vasemmalla puolellaan olevasta ikkunasta kartanoa muistuttavaan sinikattoiseen rakennukseen, jossa pojat asuivat. Tytöt asuivat samanlaisessa, punakattoisessa rakennuksessa, joka oli akatemian oikealla puolella. Kaikkien poikien huoneiden ikkunoiden edessä oli verhot.
"Et vastannut siihen kysymykseeni, että ovatko täällä asuvat pojat Vampyyrjä. Kaksi pikkuveljeänikin opiskelee täällä", Temari sanoi Irukalle.
"Pian saat selville. Etkö ollut avajaisissa ennen vuoden alkua, kun teille jaettiin eri aiheita koskeva kirjat Temari?" Iruka kysyi.
"Olin kyllä niissä avajaisissa, mutta mietin vain tätä salaperäisyyttä", Temari sanoi. "En nimittäin ole nähnyt veljiäni ryhdyttyäni opiskelemaan täällä".
"Kieltämättä tämä salaperäisyys mietityttää minuakin", Natsuki sanoi.
"Voin vakuuttaa sinulle, että he ovat kunnossa", Iruka sanoi. "Jos et usko minua, kysy rehtorilta".
"Hyvä on. Uskon sinua", Temari sanoi.
"Anteeksi, että otin äskeisen puheeksi", Natsuki sanoi Irukalle.
Iruka nyökkäsi:
"Kuka voi kertoa minulle, mikä tämä fraze on? Japaniksi en luovu sinusta koskaan".
Natsuki nosti kätensä ylös ilmoittautuen:
"Watashi wa nidoto akiramemasen."
"Hyvä", Iruka sanoi. Hän kirjoitti "Ole turvassa tänä lakon aikana". Ja tämä?
"Korera no sutoraiki no ma wa anzen ni", Natsuki sanoi.
"Kyllä. Joku muu?" Iruka kysyi. "Vanhempani ovat kadonneet, auta minua löytämään heidät".
Hinata nosti kätensä ylös:
"Watashi no ryōshin wa yukue fumedesu, watashi ga karera o mitsukeru no o tetsudattekudasai".
"Hyvä", Iruka sanoi. "Söin aamiaiseksi pannukakkuja ja pekonia appelsiinimehulla".
"Chōshoku ni pankēki to bēkon to orenjijūsu o itadakimashita", Hinata sanoi.
"Seuraavaksi", Iruka sanoi. "Hän on edelleen mitä he haluavat milloin tahansa, kunnes poliisi pidättää heidät".
Temari nosti kätensä:
"Kare wa keisatsu ga karera o taiho suru made karera ga nozomu monodesu".
Tätä jatkui, kunnes kello soi.
Natsuki meni ruusutarhaan, ja istui ison puun edessä olevalle puupenkille katsellen ympärilleen, hän näki viisin käsinojalla istuvan, pienen tytön. Tyttö oli suunnilleen Natsukin kämmenen kokoinen, ja sillä oli punaiset, lyhyet hiukset, vaalea iho sekä siniset silmät. Sillä oli yllään violetti yukata.
"Kuka olet?" Natsuki kysyi tytöltä.
"Olen Aira...hetkinen...näetkö sinä minuutti?" Aira kysyi.
"Kyllä näen. Olen Uzumaki Natsuki", Natsuki esittäytyi. Hän laittoi eväsrasiansa penkille, ja avasi sen. hänen eväsrasiassaan oli vihanneksista tehtyjä ruokia, ja riisikakkuja:
"Haluaisitko jakaa lounaani, sillä täällä on nyt hieman hiljaista?"
"Kiitos", Aira sanoilla yhden riisikakun.
Tuuli hieman.
"Aira, oletko sinä henkiolento?" Natsuki kysyi.
"Tavallaan, mutta olen sinun henkiolento-partnerisi, koska huomaan, että meillä on saman energiaa. Täällä on paljon henkiolento-partnereita. Yritin kiinnittää oman ihmis-partnerini huomion hohtamalla niin, ja se toimikin, sillä löysit minuutin. Kaikki ihmiset eivät ymmärrä minun laisiani", Aira sanoi.
"Onko joillain luokkatovereillanikin henkiolento-partnereita?" Natsuki kysyi.
"On. Et vain ollut aiemmin valmis näkemään meitä henkiolento-partnereita", Aira sanoi, ja loihti valkoisen camelia-seppeleen Natsukin päähän. "Tämä on lahjani sinulle".
"Kiitos. Teen joskus vastalahjan sinulle", Natsuki sanoi. Sitten hän hännäki Irukan tulevan seuraavan:
"Onko jokin vialla, Iruka-sensei?"
"Naruko miksi kysyit pojista? Ja mikä sinun nimesi on", Iruka kysyi katsoen Airaa.
"Mietin vain, että tuntuu aika salaperäiseltä siksi, että me tytöt emme ole nähneet poikia opiskellessamme täällä. Tämä on Aira, henkiolento-partnerini, jonka tapasin äskettäin. Aira, tämä on Iruka-sensei. Iruka-sensei, onko sinulla henkiolento-partneri?" Natsuki kysyi. "Ovatko täällä yöllä opiskelevat pojat todella Vampyyrejä? Millainen se 40 vuotta sitten tapahtunut onnettomuus oli? Jäikö joku kenties auton alle?"
"Minulla on henkiolento, mutta hän on ujo. Kukaan ei jäänyt auton alle, sillä joku joko työnnettiin vahingossa tai joku käytti neulaa tappaakseen uhrin. En todellakaan tiedä mitä silloin tapahtui", Iruka sanoi.
"Selvä. Selvisikö sen onnettomuuden uhri?" Natsuki kysyi. "Luin tapahtui jostain, että täällä tapahtui joskus onnettomuus, jonka uhri menetti muistinsa".
"Minulle ei kerrottu, mutta tutkijan palkkaaminen ei kelpaisi, se vahingoittaisi koulua", Iruka sanoi.
"Selvä. Haluaisin opetella tanssimaankin. Sinähän opetat täällä tanssimistakin, joten voisitko lisätä nimen tanssimista harrastavien tyttöjen listalle?" Natsuki pyysi.
"Katsotaan mitä voin tehdä asialle", Iruka sanoi. "Lounastauko on pian ohi, joten älä unohda ruokaa, Natsuki".
"En toki", Natsuki laittaen tyhjän lounasrasian laukkuunsa, ja Aira leijui sanoisti Natsukin vasemmalle olkapäälle.
Natsuki palasi Airan, ja Irukan kanssa koulurakennukseen. Seuraavaksi oli lentopalloa.
Natsuki meni tyttöjen pukuhuoneeseen vaihtamaan lentopallo-vaatteet ylleen. hänen lentopallo-asunsa oli punavalkoinen pusero, ja mustat shortsit. hänen polviensa kohdilla oli valkoiset polvisuojaimet, ja hänen jaloissaan oli valkoiset sukat, ja valkoiset kengät.
Tytöt menivät voimistelusaliin pelaamaan lentopalloa, ja Aira istui katsomossa istuvan Irukan olkapäälle.
"Oletteko valmiita?" Guy kysyi tullen mukanaan valkoinen lentopallo.
"Kyllä", Tytöt sanoivat.
"Selvä", Guy heitti pallon Tentenille, ja peli alkoi.
Vähän ajan varten Natsuki löi lentopallon verkon toisella puolella olevalle lattialle.
"Hän pelaavat hyvin", Aira sanoi Irukalle.
Iruka nyökkäsi päätään
Pelin loputtua tilanne oli loppunyt tasapeliin.
"Hienoa, että teillä piisaa tarmoa", Guy kehui.
"Kiitos", Tytöt menivät vaihtamaan vaatteet, ja sitten he menivät huoneisiinsa koulupäivän loputtua.
Tehtyään läksyt Natsuki asettui sängylleen nukkumaan.
Iruka meni käymään rehtorin luona:
"Rouva, tulenko sisään?
"Tule vain", Huoneesta kuului.
Iruka tuli sisään ja sulki oven:
"Yksi oppilaistani on kiinnostunut tanssitunneista".
"Hienoa. Kuka tämä oppilas on?" Tsunade kysyi.
"Natsuki", Iruka sanoi.
"Selvä", Tsunade kirjoitti Natsukin nimen tanssivien oppilaiden listalle. "Ilmoita hänelle, että hänen nimensä on nyt tanssivien oppilaidem listalla".
"Kyllä rouva", Iruka sanoi.
(Myöhemmin)
"Natsuki on nyt todennäköisesti huoneessaan", Aira kuiskasi Irukalle.
"Sujautan hänen uuden aikataulunsa hänen ovensa ali hänen huoneeseensa", Iruka kuiskasi.
"Natsuki on nukahtanut", Aira sanoi tarkistettuaan asian voimiensa avulla.
"Hän tarvitsee unta", Iruka sanoi.
"Onko jokin valvottanut tämän koulun oppilaita viime aikoina?" Aira kysyi.
"Aira Kakashi ja Yamato ovat aina turvallisuuskumppaneita. Ja he molemmat vuorotelevat opetuksessa. Miksi jokin olisi vialla?" Iruka kysyi.
"Koska mainitsit äsken Natsukin tarvitsevan unta", Aira sanoi avaten Natsukin huoneen uuni voimiensa avulla.
Aira leijui huoneeseen, ja istui Natsukin pöydälle Natsukin nukkuessa yhä koulupuku yllään.
"Hän on nähnyt painajaisia tullessaan tänne opiskelijaksi. En enää tiedä miten auttaa, yritin puhua hänen kanssaan ja lähettää hänet neuvolaan, mutta mikään ei toiminut", Iruka sanoi.
"Ehkä meidän tarvitsee kurkistaa hänen uneena voimieni avulla", Aira sanoi. "Sulkisitko oven?"
"Toki", Iruka sanoi. Hän sulki oven hiljaa.
"Aloitan nyt", Aira sanoi siirtäen voimiaan Natsukiin.
(Nightmare)
12-vuotias Natsuki istui isosiskonsa kanssa puiston penkillä piirtämässä edessään seisovaa poikaa, joka katosi yllättäen.
"Mihin katosit? En enää muista edes sitä, että miltä näytit silloin", Natsuki mietti etsien poikaa katseellaan.
Seuraavaksi Natsuki seisoi vanhempiensa, ja siskonsa kanssa mukana talon edessä, joka oli ilmiliekeissä Minaton pitämällä käsivarsiaan Natsukin ympärillä.
Monet muutkin ihmiset katsoivat tulipaloa huolissaan.
"Ei kai hän ollut tuolla talossa!" Natsuki itki ajatellen uutta tapaamaansa poikaa.
"Talossa ei ole ketään! Sen asukkaat muuttivat noin kuukausi sitten!" Eräs palomies sanoi sammutus-toimien aikana.
"Mikä helpotus, mutta missä hän asuvat nyt?!" Natsuki mieti huolissaan kuultuaan palomiesten äskeiset sanat.
(End of the nightmare)
Sitten Natsuki heräsi nähdäkseen Irukan, ja Airan huolestuneet katseet:
"Iruka-sensei, Aira?"
"Olimme huolissamme sinusta", Iruka sanoi.
"Ymmärrän. Voinko kertoa teille äskeisestä painajaisestani?" Natsuki kysyi.
"Toki", Iruka sanoi.
"Se on oikeastaan kaukainen muisto. Kauan sitten lapsuudenystäväni vanha koti syttyi tuleen, mutta kuulin myöhemmin ystäväni muuttaneen sieltä pois perheensä kanssa. Olin iloinen kuultuani, ettei hän asunutkaan siellä enää sen palon tapahtuessa. En tosin ole sen jälkeen nähnyt häntä pitkiin aikoihin. En tiedä sitäkään, että miten hän voi nykyään. En enää muista edes hänen nimeään, tai sitäkään, että miltä hän näytti kauan sitten. Tein kuitenkin joskus lupauksen sen pojan kanssa. Nimittäin lupauksen siitä, että me molemmat saavutamme vielä joskus unelmamme. Haluaisin olla kirjailija jonain päivänä. En tosin tiedä hänen unelmaansa, sillä hän ei koskaan kertonut sitä minulle", Natsuki sanoi.
"Ikävä kuulla, muistatko sen maan tasalle poltetun talon osoitteen? Ehkä minä autan sinua tässä?" Iruka kysyi.
"Toki. Tässä", Natsuki koskee osoitteen paperille, jonka antoi Irukalle:
1234567890 SE.
"Missä asuit silloin ja minä vuonna?" Iruka kysyi.
"Asuin silloin Tokiossa noin 4 vuotta sitten. Asun yhä siellä. Isäni Namikaze Minato on Namikaze Industriesin toimitusjohtaja, kuten tiedät. Äsken mainitsemani pojan perhe oli muistaakseni suuria osakkeenomistajia isäni yhtiössä. Muistaakseni sen pojan äiti oli äitini ystävä, ja antoi minun sanoa hänelle Mikoto-tädiksi", Natsuki sanoi.
"Selvä. Haluan auttaa sinua löytämään hänet", Iruka sanoi:
"Mutta juuri nyt tarvitset unta pikku neiti. Sytytän laventelin tuoksuisen kynttilän ajamaan painajaisia pois".
Tehdessään kyseisen asian Iruka varmisti, että kynttilä ei putoa.
"Kiitos", Natsuki sanoi iloisena halaten Irukaa. Hänen veljensä on kuulemma opiskellut täällä joskus. Muistan hänen veljestään vain sen, että hänen nimensä oli Itachi.
"Kiitos. Olisitko täällä asti voi herään? Natsuki kysyi katsoen pöydälle kaitettua kynttilää.
"Luulin, että sanoit ettet muista hänen nimeään", Iruka sanoi. "Tarkoitatko minua vai Aira?"
"Tarkoitin teitä molempia. En muista Itachin veljen nimeä. Hän on saanut unohtaa minuutin kauan sitten. Haluaisin kuitenkin jo nähdä itse, ja tietää miten hän voi milloin", Natsuki sanoi.
"Natsuki tiedän etsimäsi pojan nimen", Iruka sanoi. "Hänen nimensä on Uchiha Sasuke. Itachin pikkuveli on käynyt koulua täällä vähän kauemmin kuin sinä".
"Selvä. Onko Sasuke kunnossa?" Natsuki kysyi jännittyneenä. Hän ei vieläkään muistanut Sasukea kunnolla.
"Hän voi hyvin sekä terveydellään että opinnoissaan", Iruka sanoi.
"Saan tietää, ajatteleeko hän sinua", Iruka sanoi.
"Kiitos, mutta miksihän hän ei ole minuun yhteyttä muuttonsa jälkeen?" Natsuki kysyi.
"Minä kysyn häneltä", Iruka sanoi.
"Kiitos", Natsuki nukahti huojentuneena Irukan syliin.
"Tämä tyttöraukka", Iruka ajatteli.
"Natsukia käy sääliksi. Miksihän Sasuke lakkasi pitämästä yhteyttä Natsukiin?" Aira kysyi.
"En tiedä, mutta selvitän sen hänen puolestaan, sillä hän ansaitsee tietää sen", Iruka sanoi.
"Totta", Aira sanoi. Sitten Aira vilkaisi Natsuki lukujärjestystä:
"Huomenna ei näemmä ole oppitunteja".
"Natsuki nukahti näemmä", Aira sanoi huomattuaan kuin asian. Hän tarkisti Natsukin unen voimillaan:
"Hän nukkuu nyt rauhallisesti".
"Hyvä", Iruka sanoi.
"Natsuki kunnioittaa sinua, koska hän avautui sinulle, ja minulle", sanoi Aira.
"Olen hänelle kuin veli", Iruka sanoi.
"Hän on onnekas siitä, että olette ystäviä", Aira sanoi hymyillen.
"Joo", Iruka sanoi.
"Millainen oppilas Natsuki on?" Aira kysyi.
"Hän on utelias lapsi, mutta hyvä lapsi, joutuu harvoin pulmiin, auttoi ystävää tarvittaessa. Jos jotain skandaalia tulisi, hän yrittää ymmärtää tilannetta kuin etsivä", Iruka hymyili hellästi.
"Ymmärrän", Aira sanoi. Hän ei siis jätä ystävään oman onnensa nojaan".
"Hän yrittää antaa heille omaa tilaa, kunnes he pyytävät apua", Iruka sanoi.
Natsuki heräsi lopulta:
"Olo on nyt paljon virkeämpi".
"Hänellä on hyvä sydän. Hän ei ehkä sano mitään, mutta hän haluaa rakastua, ja tulla rakastetuksi. Hän pelkää hylätyksi tulemista", Iruka sanoi.
"Kiitos Iruka-senshi, ja Aira, Natsuki sanoi.
"Ole...huoh...hyvä", Iruka sanoi.
"Anteeksi että nokoset venähtivät hieman, Natsuki sanoi.
"Ei hätää. Olen todella väsynyt", Iruka sanoi.
Aira sammutti kynttilän.
"Kiitos", Natsuki sanoi.
"Ole hyvä", Iruka sanoi.
Natsuki asettui makaa sängylle, jotta Iruka voisi nousta seisomaan.
"Nähdään myöhemmin. Menen huoneeseeni nukkumaan", Iruka sanoi.
"Nähdään", Natsuki sanoi nukahtaen.
Iruka nyökkäsi.
"Hyvää yötä", Aira sanoi.
Kaikki menivät nukkumaan.
Poikien asuntolassa ikkunoiden takana näkyi punertavaa valoa samalla, kun ikkunoiden edessä oleva verhot vedettiin sivuun.
Sasuke näytti surulliselta tavalliseen tapaan. Hän kaipasi lapsuuden ystäväänsä ihmetellen, etttä missä hän voisi olla. Mutta hän ei voinut tehdä mitään.
"Mitä nyt, Sasuke?" Subaru kysyi istuen Sasuken huoneen tuolille.
Subaru oli pitkä, ja urheilullinen poika. Hänellä oli poninhännälle sidotut, ruskeat hiukset, ja ruskeat silmät. hänen ihonsa oli ruskettunut. Hänellä oli yllään sininen takki, jonka alla oli valkoinen paita. Hänellä oli kaulassa sininen solmio, jaloissaan rusket housut, ja ruskeat kengät. Subaru oli 17-vuotias.
"Ei mitään mistä sinun pitäisi olla huolissaan. Sitä paitsi että et välitä, että miltä minusta tuntuu", Sasuke sanoi.
"Mutta olenhan sentään ystäväsi, joten huomaan helposti, jos joku painaa mieltä. Vai harmittaako sinuakin se, etmme saa tavata täällä opiskelevia tyttöjä?" Subaru kysyi. "Ja missä henkiolento-partnerisikin on nyt? Taasko keittiössä napostelemassa salaa?"
"Ajattelin lapsuuden ystävääni. En ole nähnyt häntä sen jälkeen kun muutin pois. Kaipaan häntä. Olen utelias sen suhteen, että missä hän on nyt, ja mitä hän on tekemässä. Mutta en voinut tehdä mitään", Sasukella oli kyyneleet valumassa hänen kasvoilleen.
"Ehkä sinun pitäisi ryhtyä etsimään häntä. Millainen kyseinen tyttö on?" Subaru sanoi. "Nyt meidän on mentävä, jottemme myöhästy tunnilta, vaikka ensimmäinen tunti onkin matematiikkaa, josta en oikein pidä. Emmehän halua saada myöhästymis-merkintää Iruka-senseiltä. Muistatko millaisen rangaistuksen Choji sai jäätyään kiinni lounaansa syömisestä ollessaan jälki-istunnossa tunnilta myöhästymisen takia?"
"En muista miltä hän näytti, mutta hän oli kiltti ja välittävä. Hän halusi auttaa ihmisiä toimien tavallaan kuin etsivä, mutta hän teki sen vain, kun joku kysyi", Sasuke sanoi
"Mistä alkaisin etsiä häntä?" Sasuke kysyi.
"Aloita vaikka kysymästä hänestä opettajilta, sillä eikö olisikin jännää, jos hän sattuisi olemaan yksi täällä opiskelevista tytöistä? Sitten voisit tutkia hänen kotikaupunkinsa asukasluetteloa koulun kirjaston tietokoneella. Jos löydät hänen nimensä siitä asukasluettelosta, niin tutki sitten vaikka tämän koulun kirjaston kirjojen lainausluetteloa siltä varalta, että hän opiskelee täällä. Mitä sanoisit, jos livahtaisimme yöllä tutkimaan tyttöjen asuntolaan löytääksemme hänet, tai lähettäisimme henkiolento-partnerimme ottamaan kuvia kaikista tyttöjen asuntolan tytöistä ja tuomaan ne meille? Oliko kyseisellä tytöllä unelmaa?" Subaru kysyi.
"Voisin kysyä yhdeltä opettajalta, onko hän täällä. Tyttöjen asuntolan huoneisiin hiipiminen ei ole jotain, josta pidän, mutta yhden henkikumppaneiden lähettäminen voidaksemme ottaa kuvan toisista tytöistä saattaisi toimia, kunhan se ei ole millään tavalla kieroutunutta", Sasuke sanoi.
He eivät tienneet, että yksi heidän opettajistaan auttoi samaa tyttöä, joka etsi heitä.
"Se ei ole mitään kieroutunutta. Ei, oliko sillä Tytöllä jo unelma? Subaru kysyi.
"Mistä minun pitäisi tietää, näkikö hän unta vai ei?" Sasuke kysyi.
"Tarkoitan sitä, että millaisesta ammatista hän haaveili", Subaru sanoi.
"Emme ole puhuneet unelmistamme, mutta hän mainitsi, että hän halusi mennä naimisiin rakkauden vuoksi eikä saada järjestettyä avioliittoa", Sasuke sanoi.
"Selvä, mutta miksi lakkasitte pitämästä yhteyttä toisiinne?" Subaru kysyi istuen luokassa olevan pöydän ääreen.
"Yhteystietoni otettiin minulta paperitiedoista, ja puhelimeni tuhoutuivat. Tuntuu kuin joku yrittäisi repiä meidät erilleen. En tiedä kuka tai miksi", Sasuke sanoi.
"Ahaa. Jospa soittaisit veljellesi, ja kysyisit häneltä siitä tytöstä. Etkö sanonutkin joskus niin, että veljesi muistaa kaikki lapsuudenystäväsi? Ja eikö kaksiossiskosi Reikin käy tätä koulua?" Subaru kysyi.
"Yritin soittaa heille, mutta joka kerta tuntuu kuin siellä olisi jonkinlainen tukos, tai jokin häiriö", Sasuke sanoi.
"Pyydä häntä sitten käymään täällä, tai tutkitaan koulun vuosikirjoja tänään kirjastossa", Subaru sanoi.
"Toki", Sasuke sanoi.
"Vastatakseni aiempaan kysymykseesi tyttö, jota kaipaan, haluaa kirjailijaksi", Sasuke sanoi.
"Ahaa", Subaru sanoi.
Sitten matematiikan opettaja, Mitarashi Anko käveli luokkaan:
"Teillä tänään pistokoe".
Anko laittoi koepaperit oppilaiden pöydille:
"Voitte aloittaa".
Luokassa kuului vähän aikaa vain kynien ja kumen kuuluu, kaikki ovat valmiit.
"Hyvä. Saatte kokeet seuraavana takaisin", Anko sanoi tunnin loppuessa.
Sitten pojat menivät taideluokkaan.
Sasuke sai tavaransa valmiiksi ja alkoi maalata tyttöä, jota hän kaipaa.
Subara alkoi piirtää hiilityötä sudesta.
"Muuten, eikö meillä ole äidinkieltä seuraavalla tunnilla?" Subaru kysyi Sasukelta.
"Uskon niin", Sasuke sanoi
"Se on helppo aine matematiikan rinnalla", Subaru sanoi.
Sasuke nyökkäsi
"Muuten, miltä se ystäväsi näyttää?" Subaru kysyi.
"Yritän nyt piirtää ja maalata häntä", Sasuke sanoi.
"Selvä juttu", Subaru sanoi.
"Miten sujuu?" Tsutomu kysyi piirtäen samurain kuvaa.
Tsutomu oli 17-vuotias. Hän oli ruskeahiuksinen poika, jolla oli ruskeat silmät ja ruskettunut iho. Hän oli pitkä, ja urheilullinen. Hänellä oli samanlainen koulupuku kuin Sasukella.
"Ihan ok. Ja sinä?" Tsutomu kysyi.
"Hyvin toistaiseksi", Subaru sanoi.
Tsutomu nyökkäsi.
"Iltaa, pojat", Kakashi sanoi. "Muuten Sasuke, Iruka haluaa puhua kanssasi äidinkielen tunnin jälkeen".
"Okei Kakashi-sensei", Sasuke sanoi.
"Hieno. Teillä on tänään ylimääräinen tanssitunti oppitien jälkeen", Kakashia oppilaille.
"Mietin mistä Iruka haluaa puhua minulle?" Sasuke mietti.
"No, miten työnne edistyvät?" Kakashi kysyi.
"Hyvin", Tsutomu ja Subaru sanoivat.
"Olen melkein valmis", Sasuke sanoi.
"Selvä", Kakashi sanoi.
Muutamaa minuuttia myöhemmin Sasuke oli valmis, joten hän kohotti kätensä, minkä Kakashi huomasi:
"Kyllä Sasuke?"
"Olen valmis, herra", Sasuke sanoi.
"Hienoa. Seuraavaksi annan teille kaikille läksyn maalata Kochin linna", Kakashi sanoi.
Kun läksy annettiin opiskelijoille, luokka oli ohi, ja Sasuke meni kokoushuoneeseen, johon Iruka oli pyytänyt Sasukea tulemaan tapaamaan Irukaa.
"Iltaa, Sasuke", Iruka sanoi istuen työpöytänsä takana olevalla tuolilla.
"Olenko pulassa Iruka-sensei?" Sasuke kysyi.
"Et, mutta eräs tätä koulua käyvä tyttö alkoi hiljattain opetella tanssimista. Hän on hyvä oppilas, ja haluaa ryhtyä kirjailijaksi. Hän on nähnyt painajaisia vanhan kotisi palamisesta. Hän on lapsuuden ystäväsi, Uzumaki Natsuki. Hän on ihmetellyt sitä, että mikset ole pitänyt häneen yhteyttä. Kerroin hänelle sinusta, sillä hän ei muistanut kaikkia asioita sinusta. Lupasin auttaa häntä selvittämään, että mikset ole pitänyt häneen yhteyttä. Hän helpottui kuultuaan että olet kunnossa, ja käyt tätä koulua. Hän haluaisi varmasti nähdä sinut pitkästä aikaa", Iruka sanoi. "Hänellä on henkiolento-partneri nimeltä Aira".
"Hän on täällä tässä koulussa?! Olen iloinen kuullessani sen. Olen ikävöinyt häntä niin paljon. Paperille kirjoittamani yhteystietoni otettiin minulta, ja puhelimeni tuhoutui. Siksi tuntuu kuin joku yrittäisi repiä meidät erilleen. En tiedä kuka tekisi sellaista tai miksi. En muista, miltä hän näytti, mutta hän oli ystävällisesti ja välittävä. Hän halusi auttaa ihmisiä tavallaan kuin etsivä, mutta hän teki sen vain, kun joku kysyi", Sasuke sanoi.
"Iruka-sensei voisitko antaa minulle kuvan hänestä? Siitä on niin kauan, kun näin hänet viimeksi", Sasuke sanoi.
"Kyllä hän käy tätä koulua. Tässä on hänen kuvansa", Iruka laittoi Natsukin kuvan pöydälle.
Sasuke katsoi kuvaa, ja huomasi Natsukin näyttävän kauniilta:
"Kiitos. Hän näyttää kauniilta".
"Sitä hän onkin, ja hän välittää myös ystävistään. Hän epäröi jostain syystä kertoa minulle painajaisistaan", Iruka sanoi.
"Painajaisia? M itä painajaisia?" Sasuke kysyi.
"Hän alkoi nähdä painajaisia siksi aloitettu opiskelun täällä. Ne painajaiset ovat vanhan kotisi tulipaloa koskevia painajaisia. Painajaiset lakkasivat, kun hän kuuli sinun voivan hyvin, ja käyvän tätä koulua. Iruka sanoi. Hän haluaisi tavata sinut pitkästä aikaa".
"Haluaisin tavata hänet uudelleen. Milloin olisi hyvä aika tehdä se?" Sasuke kysyi.
"Lähestyvien joulutanssiaisten aikana", Iruka sanoi.
"Kyllä", Sasuke sanoi.
"Järjestän teidät tanssipariksi", Iruka sanoi.
"Kiitos Iruka-sensei", Sasuke sanoi.
"Ole hyvä. Kuka olisi peukaloinut puhelintasi? Natsukin kertoman mukaan perheesi oli suuria osakkeenomistajia Natsukin isän yhtiössä", Iruka sanoi.
"Olen yrittänyt ottaa selvää jo vuosia. Yritin soittaa vanhemmilleni ja veljelleni, mutta jostain syystä en pääse läpi", Sasuke sanoi.
"Outoa. Sisaresi Rei kuuluu Natsukin ystäväpiirin, joten ehkä Rei voisi auttaa sinua", Iruka ehdotti.
"Pyydän. Kiitos vielä kerran", Sasuke sanoi. Hän nousi ylös lähteäkseen, kätteli Irukaa ja lähti
"Ole hyvä", Iruka sanoi.
"Mitä tapahtui? Tsutomu kysyi Sasukelta Sasuken tultua ulos huoneesta.
"Niin mitä?" Subaru kysyi.
"Iruka-sensei tietää tytöstä, jota minä olen ikävöinyt. Hän on täällä koulussa, hän jopa antoi minulle kuvan hänestä." Sasuke sanoi, ja näytti heille saamansa kuvan.
"Ei vain sitä, vaan hän äskettäin pyysi oppimaan tanssimaan, joten Iruka sensei opettaa häntä, hän tarjoaa meille tavan tavata taas joulutanssi", Sasuke sanoi.
"Hienoa", Subaru sanoi. "Nätti tyttö, joten älä menetä tilaisuutta tehdä vaikutus häneen".
"Tee parhaasi", Tsutomu sanoi.
"Irukan mukaan hänen nimensä on Uzumaki Natsuki. Kun hän aloitti opiskelun tässä koulussa, hän on nähnyt painajaisia talosta jossa asuin kyseisen talon ollessa tulessa. Hän ei ollut varma olinko siellä vai en", Sasuke sanoi.
"Painajaiset voivat olla pelottavia. Muistatteko kun minä näin painajaista matematiikan kokeen reputtamisesta, ja putosin sängystä sen?" Tsutomu kysyi.
"Joo. Muistan, että sytytin laventelin tuoksuisen kynttilän kun rauhoituit", Sasuke sanoi.
"Joka tapauksessa Iruka rauhoitti Natsukin, ja kertoi, että käyn tässä koulussa. Natsuki oli helpottunut kuultuaan sen, ja yllätyksekseni siskoni on hänen ystäväpiirissään", Sasuke sanoi.
"Onko sinulla sisko?! En tiennytkään!" Tsutomu sanoi yllättyneenä.
"Sinä et kysynyt, joten en sanonut", Sasuke sanoi.
"Millainen siskosi on?" Tsutomu kysyi.
"Hän on itsevarma, itsenäinen, välittävä ja kiltti sekä vastuuntuntoinen ja kunnioittava. Sinänsä hän on nätti. Hän ei pidä ylimielisistä ihmisistä tai ihmisistä, jotka kiusaavat muita", Sasuke sanoi.
"Selvä. Hän taitaa näyttää sinulta, jos kerran olette kaksoset", Tsutomu sanoi.
"Okei?" Sasuke kysyi.
"Onkohan teissä erojakin?" Tsutomu kysyi.
"Sukupuolen lisäksi ei ole paljon", Sasuke sanoi.
"Selvä", Tsutomu sanoi.
"Hän on myös henkinen ihminen", Sasuke sanoi.
"Selvä", Subaru sanoi. "Onko hänellä siis kuudes aisti?"
"Joo", Sasuke sanoi.
"Millainen?" Tsutomu kysyi.
"Lupaa, ettet naura hänelle. Hänen muiden opiskelu-vuosiensa ajan hänen luokkatoverinsa ovat pilailleet hänen kustannuksellaan, kun hän kertoi kuudennesta aististaan. Häntä kiusattiin, ja hänet tehtiin naurunalaiseksi koulussa. Se oli yksi syy, miksi me muutimme", Sasuke sanoi.
"Ahaa. Selvä", Tsutomu ja Subaru sanoivat.
"Hän ei vain näe haamuja, vaan voi tuntea niiden energian. Hän on hyvin itsetietoinen asiasta", Sasuke sanoi.
"Selvä. Miten te tulette sisaruksina toimeena?" Subaru kysyi.
"Yritän olla ymmärtäväinen lohduttaa häntä, kun hän tarvitsee sitä. Olen jopa antanut hänelle suklaajäätelöä. Myöhemmin hän päätti mennä neuvolaan. Jälkeenpäin hän päätti kurittaa itseään lääkkeillä, ja istua kivelle vesiputouksen alla kotimme lähellä", Sasuke sanoi.
"Meditoiko hän?" Subaru kysyi.
Priiing!
"Lounastauon kello! Mennään ruokalaan, ennen kuin Choji syö meidänkin osuutemme ruokalan ruaasta!" Tsutomu sanoi.
"Mennään", Sasuke sanoi.
Ruokavalintoja oli japanilaisia, kiinalaisia, vietnamilaisia ja joitain muita, mutta Sasuken huomio kiinnitti se että hänen suosikkiruokiaan tarjoiltiin omusubi okakan ja tomaattien kera. Hän varmisti, että lautasia oli tarpeeksi.
"Choji on näemmä taas vauhdissa", Tsutomu sanoi huomattuaan asian otettuaan oman annoksensa ruuasta.
"Ketä Choji härnää taas?" Sasuke kysyi.
"Hän ylityöllistää keittiöhenkilökunnan ahmimalla noin paljon ruokaa", Subaru sanoi.
"Hänen ei pitäisi tehdä sitä opiskelijoiden kokeille", Sasuke sanoi.
"Niin, mutta tiedäthän sinä millainen ahmatti Choji on joskus", Tsutomu sanoi.
"Valitettavasti", Sasuke sanoi.