Heipä hei! Tässä on Night & Day-Academy-fanfictionin uusi, ja viimeinen luku. Nähdään toisissa fanfictioneissa.
Natsuki heräsi aamulla nähdäkseen Sasuken pukeutuvan parhaillaan.
"Huomenta", Natsuki sanoi. Sasuke katsoi Natsukia:
"Huomenta. Tänä iltapäivänä on oikeudenkäynti niille, jotka murtautuivat tänne".
"Niin. Toivottavasti todistajanlausuntosi toimii", Natsuki sanoi.
"Minä olen myös sitä mietä", Sasuke sanoi.
"Sasuke, ole varovainen", Natsuki sanoi pukeutuen, ja meni sitten lastenhuoneeseen.
"Lupaan olla varovainen", Sasuke sanoi.
"Kiitos paljon", Natsuki sanoi halaten vauvojaan.
Sasuke oli pukeutunut laivastonsiniseen pukuun, jossa oli valkoinen kauluspaita, jossa oli vaalean violetti, ja musta solmio, ja mustat kengät.
"Nähdään myöhemmin", Natsuki sanoi.
"Jos tarvitset apua myöhemmin, niin soita Itachille ja/tai isosisarellesi, tai soita minulle", Sasuke sanoi.
"Toki", Natsuki sanoi.
Sasuke meni sitten autolleen mennäkseen oikeustaloon.
Natsuki käytti voimiaan luoden asunnon ympärille vain Sasuken sisälleen päästävän suojauksen.
"Teillä ei ole mitään hätää, sillä vanhempanne suojelevat teitä", Natsuki sanoi laittaen vauvat takaisin nukkumaan. Sitten hän meni olohuoneeseen lukemaan yhtä, parhaillaan lukemaansa kirjaa.
Oikeustalossa Sasuke kävi turvatoimien läpi.
"Oletko valmis tähän, Sasuke?" Itachi kysyi.
"Kyllä, he ovat menneet liian pitkälle", Sasuke sanoi.
"Hyvä on. Älä menetä malttiasi", Itachi sanoi Sasuken mennessä oikeustalon sisälle.
Sasuke tuli vähän ajan ulos näyttääen tyytyväiseltä.
"Millaisen tuomion he saivat?" Itachi kysyi.
Sasuke katsoi Itachia:
"Tuomio on, että he ovat syyllisiä ja minä olen syytön".
"Hyvä, mutta saivatko he elinkautisen vankeusrangaistuksen?" Itachi kysyi.
Sasuke virnisti:
"Kyllä".
"Hyvä. Valittivatko he?" Itachi kysyi.
"Kyllä he tekivät", Sasuke sanoi.
"Tapahtuiko jotain muutakin?" Itachi kysyi.
"Tyttö syyttää vaimoani jostain, jota hän ei tehnyt, ja mies syyttää minua jostakin, jota en tehnyt, ja siitä, että painostin Natsukia menemään kanssani naimisiin, mitä en tehnyt", Sasuke sanoi.
"Jotkut ovat huonoja häviäjiä", Itachi sanoi.
"Sinun olisi pitänyt nähdä ne", Sasuke sanoi.
"Kerro sitten tarkemmin", Itachi sanoi.
"Kaveri, joka haluaa vaimoni, sanoo, että varastin vaimoni kyseiseltä mieheltä", Sasuke sanoi.
"Se ei ole niin", sanoi Itachi.
"Sinä, ja minä tiedämme, ja perheemme tietävät sen", Sasuke sanoi.
Itachi nyökkäsi.
"Päiväunien aika", Natsuki sanoi laittaen vauvat nukkumaan.
Natsuki meni lastenhuoneesta olohuoneeseen, ja laittoi sitten television päälle katsoen erästä draamasarjaa istuen sohvalle.
Sasuke tuli olohuoneeseen tyytyväinen ilme kasvoillaan.
"Onkohan jotain hyvää tapahtunut?" Natsuki kysyi.
"He ovat nyt vankilassa, sillä voitin tapauksen", Sasuke sanoi.
"Hienoa. Juhlitaan sitä huomenna, sillä nyt on jo aika myöhään", Natsuki sanoi halaten Sasukea.
"Sasuke, näytät väsyneeltä", Natsuki sanoi.
"Tunnen olevani lyöty", Sasuke sanoi.
"Meidän pitää sitten mennä nukkumaan", Natsuki sanoi.
Sasuke vaihtoi vaatteet mukaviin vaatteisiin
Natsuki vaihtoi yövaatteet ylleen, ja asettui makaamaan sänkyyn:
"Millaisen vankeustuomion se mies, ja nainen saivat?"
"Hän saivat elinkautisen vankeusrangaistuksen", Sasuke sanoi.
"Se oli heille ihan he oikein, kun ottaa huomioon heidän tekonsa. Polttivatko he vanhan kotisikin?" Natsuki kysyi.
Sasuke pudisti päätään.
"Oletko nähnyt kaikki Harry Potter-elokuvat?" Natsuki kysyi. "Harry Potter ja kuoleman varjelukset-kirjassa selvisi erikoinen asia Ariana Dumbledoresta, eli Albus Dumbledoren pikkusiskosta".
"Millainen?" Sasuke kysyi.
"Kun Ariana Dumbledore oli 6-vuotias, kolme jästipoikaa hyökkäsi hänen kimppuunsa. Pojat olivat vakoilleet Arianaa pihapuutarhan pensasaidan raoista, ja nähneet kun Ariana taikoi. Ariana oli pikkulapsi, eikä voinut hallita taikojaan. Ei kukaan noita tai velho voi hallita taikojaan sen ikäisenä. Pojat varmaan säikähtivät näkemäänsä. He tunkeutuivat pensasaidan raoista sisälle, ja kun Ariana ei osannutkaan näyttää niille pojille kuinka Arianan tekemä temppu tehtiin, niin ne pojat innostuivat vähän liikaa yrittäessään saada pikku kummajaista lopettamaan moiset touhut. Se tuhosi Arianan, se mitä ne pojat tekivät hänelle hyökätessään hänen kimppuunsa. Hän ei palannut koskaan takaisin normaaliksi itsekseen. Hän ei enää taikonut, mutta ei päässyt taioista eroonkaan. Ne kääntyivät sisäänpäin, ja hän tuli hulluksi, ja taiat räjähtivät hänestä, kun hän ei kyennyt pidättelemään niitä. Lyhyesti sanottuna Ariana järkyttyi poikien hyökkäyksestä niin pahasti, että hänen taikavoimistaan tuli pysyvästi epävakaat, eikä hän kyennyt enää hallitsemaan niitä. Joskus hän oli omituinen, ja pelottava, mutta enimmäkseen herttainen, arka ja harmiton. Ja Arianan isä Percival, joka oli vihainen Arianan kimppuun hyökänneille pojille meni niiden poikien perään, jotka hyökkäsivät Arianan kimppuun. Ja Percival hyökkäsi kyseisten poikien kimppuun, ja joutui siksi Azkabaniin. Percival ei koskaan kertonut kenellekään, miksi oli tehnyt minkä oli, sillä jos Ministeriössä oltaisiin saatu tietää millainen Arianasta oli tullut, niin hänet olisi lukittu ikiajoiksi Pyhään Mungoon. Arianaa oltaisiin pidetty vakavana uhkana kansainvälisille salaisuussäädöksille, koska hän oli niin tasapainoton, ja taiat räjähtelivät hänestä, kun hän ei kyennyt pidättelemään niitä. Hänet täytyi pitää turvassa, ja hiljaa. Dumbledoren perhe muutti Multakankaalta Godrigin Notkoon, josta Godrig Rohkelikkokin oli kotoisin", Natsuki sanoi.
"Dumbledoren veljekset Albus, ja Aberforth levittivät kylällä sanaa siitä, että Ariana oli sairas, kun hänen äitinsä Kendra huolehti Arianasta kotona, ja yritti pitää Arianan rauhallisena, ja tyytyväisenä. Lyhyesti sanottuna Kendra piilotti tyttärensä muulta maailmalta siinä pelossa, että Ariana lukittaisiin Pyhään Mungoon, jos Arianan tila tulisi päivän valoon. Kendra teki sen suojellakseen Arianaa. Aberforth oli Arianan suosikki. Ei Albus, joka oli aina huoneessaan, jos oli kotona. Luki kirjojaan, laskeskeli palkintojaan, ja kävi kirjeenvaihtoa Taikamaailman sen aikaisten merkkihenkilöiden kanssa. Albus ei kuulemma viitsinyt vaivata itseään siskonsa asioilla. Albus kuitenkin rakasti veljeään, ja siskoaan. Ariana piti Aberforthista eniten. Abeforth sai Arianan syömään silloin, kun Ariana ei huolinut ruokaa äidiltään. Aberforth sai Arianan rauhoittumaan silloinkin, kun Ariana sai raivokohtauksia, ja kun Ariana oli rauhallinen, hän auttoi Aberforthia hoitamaan heidän perheensä vuohia. Sitten kerran, kun Ariana oli 14-vuotias, hän sai taas raivokohtauksen, joka aiheutti jonkinlaisen taikakatastrofin. Abeforth ei nimittäin ollut silloin paikalla. Jos Abeforth olisi ollut silloin paikalla hän olisi voinut rauhoittaa Arianan. Eikä Kendra ollut enää kovin nuori. Ja no. Se oli vahinko. Ariana ei voinut sille mitään, mutta Kendra kuoli siinä taikakatastrofissa, jonka Ariana aiheutti. Niin että sinne meni Albuksen maailmanympäri-matka Elphias Dogen kanssa. He molemmat tulivat Godrigin Notkoon Kendran hautajaisiin, mutta sitten Elphias Doge lähti yksin maailmanympäri-matkalleen, ja Albus asettui perheen pääksi, sillä Percivalkin oli jo kuollut Azkabanissa. Abeforth olisi huolehtinut Arianasta. Abeforth ei välittänyt koulusta. Hän olisi jäänyt kotiin huolehtimaan Arianasta, mutta. Albus sanoi, että Abeforthin pitää käydä koulu loppuun, kun Albus itse ottaa Kendran tehtävät hoitaakseen. Pientä arvon alennusta nerolle. Kukaan ei jaa palkintoja sille, joka huolehtii puolihullua siskostaan. Estää häntä räjäyttämästä koko talon joka toinen päivä. Albus pärjäsi kuitenkin hyvin muutan viikon, kunnes se kaveri tuli Godrigin Notkoon", Natsuki sanoi.
"Mikä kaveri?" Sasuke kysyi.
"Gellert Grindewald. Hänet oli juuri erotettu Durmstrangistä, kun hänen kieroutuneita, pimeyden voimien kokeilujaan ei voitu katsoa läpi sormien enää edes Durmstrangissä, joka oli jo silloin valitettavan tunnettu suvaitsevaisuudestaan pimeyden voimien käyttöön. Kun Grindewald opiskeli Durmstrangissä, niin hän oli hyökännyt siellä oppilastovereidensa kimppuun, ja kokeillut heihin pimeyden voimia lähes kuollettavasti, minkä takia Grindewald erotettiinkin Durmstrangistä, ja hän tuli Godrigin Notkoon tapaamaan siellä asuvaa isotätiään, Bathilda Bagshotia. Juuri Bathilda esitteli veljenpoikansapojan Albukselle, joka selvästi kaipasi ikäistensä poikien seuraa. Pojat ystävystyivät oitis. Vihdoinkin Albuksella oli joku vertaisensa, jonka kanssa puhua. Joku yhtä älykäs, ja lahjakas, kuin hän itse oli. Ja Arianasta huolehtiminen jäi takaalalle, kun Albus ja Gellert kehittelivät suunnitelmiaan uudesta Velhoyhteisöstä, ja etsivät varjeluksia, ja ties mitä, joka heitä niin kovin kiinnosti. Suuria suunnitelmia koko Velhoyhteisön hyväksi. Mitä sitten, jos siinä yksi nuori tyttö tuli laiminlyödyksi, kun Albus sentään työskenteli yhteiseksi hyväksi? Mutta kun sitä touhua oli jatkunut muutama viikko, niin Abeforth sai kerta kaikkiaan tarpeekseen. Abeforthin alkoi olla aika palata Tylypahkaan, niinpä hän sanoi veljelleen, ja Gellertille yhtä naamakkain kuin me nyt olemme tässä, että lopettavat sen touhun. Hän sanoi:
"Et voi siirtää siskoa. Hän ei ole siinä kunnossa, että voisit ottaa hänet mukaasi, mihin suunnitteletkin meneväsi pitämään niitä nerokkaita puheitasi, joilla lietsot väkeä puolellesi". Grindewald ei pitänyt siitä yhtään. Hän suuttui ja sanoi että Abeforth on typerä pikkupoika, joka yrittää asettua nerokkaan veljensä, ja Gellertin väliin. Eikö Abeforth muka ymmärtänyt sitä, että siskoparan ei tarvitse enää pysyä piilossa sitten, kun he olisivat muuttaneet maailman, ja houkutelleet velhot esiin piiloistaan, ja näyttäneet jästeille missä heidän paikkansa on? Ja syntyi riita. Abeforth veti sauvansa esiin, ja Gellert veti oman sauvansa esiin. Ja Albuksen paras ystävä langetti Abeforthiin kidutuskirouksen, ja Albus yritti estää Gellertiä hyökkäämällä tämän kimppuun suojellakseen Abeforthia. Kaikki kolme velhoa kaksintaistelivat. Välähtelevät valot, ja räjähdykset saivat Arianan pois tolaltaan. Hän ei sietänyt sellaista, ja halusi ilmeisesti auttaa veljiään, mutta ei ollut ihan tietoinen siitä, mitä teki. Eikä Abeforth tiedä, kuka niistä kolmesta sen lopulta teki. Se olisi voinut olla kuka tahansa, mutta Ariana kuoli, kun kirous osui häneen. Grindewaldhan tietysti pakeni paikalta. Hänellä oli jo pientä ansioluetteloa kotimaassaan eikä hän halunnut enää Arianaakin niiden jatkeeksi", Natsuki sanoi.
"Albus syytti itseään Arianan kuolemasta, kuten Abeforthkin teki. Abeforth mursi Albuksen nenänkin Ariana hautajaisten aikana huutaen, että Arianan kuolema oli kokonaan Albuksen vika ja mursi sitten Albuksen nenän", Natsuki sanoi.
"Grindewaldin huhuttiin pelkäävän Dumbledorea", Natsuki sanoi.
"Puhut äsken kertomassasi kirjassa tapahtuneista sekaisista, ja suuresta väärinkäsityksestä", Sasuke sanoi.
"Niin, mutta se mitä Arianalle tapahtui oli ikävää", Natsuki sanoi punastuen enemmän takanaan olevan Sasuken kietoessa molemmat kätensä Natsukin ylävartalon ympärille vetäen Natsukin lähelleen. "Vauvat olivat kiltisti tänään".
"Yhteiseksi hyväksi oli juuri se iskulause, jolla Grindewald oikeutti myöhemmat hirmutekonsa. Huhutaan, että yhteiseksi hyväksi oli jopa kaiverrettu Nurmengardin sisäänkäynnin päälle", Natsuki sanoi.
"Mikä on Nurmergard?" Sasuke kysyi.
"Nurmengard on vankila, jonka Grindewald rakensi vastustajilleen. Lopulta Grindewald päätyi kuitenkin itse vangiksi Nurmengardiin Dumbledoren kukistettua Grindewaldin", Natsuki sanoi.