LUKU 40
Viimeiset haasteet ennen Grand Linea! (Osa 1)
"Miltä tämä näyttää?" Felizia kysyi. Punapää oli juuri astunut esiin erään vaatekaupan pukukopista päällään tummanpunainen, hieman avonainen toppi sekä polviin asti ulottuvat farkut. Näiden lisäksi naisella oli jalassaan myöskin tummat, lyhytvartiset saapikkaat.
"TYRMÄÄVÄ!" Siististi pukeutunut, henkarimaisen muotoiset hiukset omaava kaupan pitäjä huusi samalla kun Felizia vielä kääntyi katsomaan itseään läheisestä peilistä.
"Entäs tämä sitten?" Kuului Namin ääni, jolloin navigaattori astui ulos viereisestä pukukopista. Naisella oli yllään upea, tummanpunainen mekko joka avautui osittain toiselta puolelta, tuoden näin navigaattorin säärtä viettelevästi esille. Kaulalleen Nami oli lisäksi kietaissut kärppämäisen huivin kokonaisuuden viimeistelemiseksi.
"ELEGANTTINEN! OLETTE IHASTUTTAVA ARVON NEITI!" Myyjä huudahti.
"Entä mitä mieltä sinä olet Felizia?" Nami kysyi ja vilkaisi punahiuksista toveriaan.
"Olet todella kaunis." Felizia sanoi muitta mutkitta kun tämä näki oranssihiuksisen naisen. Tällöin Nami tunsi äkkiä punastuvansa, jolloin navigaattori astui nopeasti takaisin pukukoppiin ja vetäisi sen edessä olevat verhot tiukasti kiinni.
"Ööö.. Nami..?" Felizia kysyi hikipisara ohimollaan.
"Ka- kaikki hyvin! Kokeilen vain vielä paria muuta vaihtoehtoa!" Navigaattori huikkasi samalla kun ajatukset laukkasivat hänen päässään; "Hemmetti tuota naista! Miten hän voi sanoa jotain tuollaista noin helposti! Siitä ei ole kauaa kun hän oli siskoni kanssa ja nyt hän selvästi yrittää iskeä minut! Hitto soikoon!" Samassa Nami kuitenkin kuuli, kun Felizia sanoi jotain kaupan myyjälle, ennen kuin punapää selvästi astui viereiseen pukukoppiin. Hetken kuului vain pientä kahinaa ennen kuin vihreäkätinen nainen huikkasi; "Nami, minä päätin jo, että mitkä vaatteet otan. Odottelenko sinua vai sopiiko jos menen hoitamaan vielä pari muuta asiaa?"
"No sopiiko jos nähdään vaikka puolen tunnin päästä sen kahvilan edessä minkä ohi kävelimme aikaisemmin?" Nami kysyi.
"Sopii hyvin. Jos olen aikaisemmin paikalla niin voin vaikka hakea meille juomat? Vai kuinka?" Kuului Felizian vastaus.
"To- Toki!" Nami vastasi lyhyesti.
"Kiva juttu." Kuului punapään vastaus ja tämän perään verhon avautumista, naisen astuessa ulos omasta pukukopistaan ja napaten sieltä mukaansa pari vaatepinoa, joista ainakin toinen koostui aikaisemmin päällä olleesta asukokonaisuudesta. Vaatekaupan myyjä odottelikin jo kädet syyhyten tiskillä kun Felizia asteli paikalle.
"AAA! HUOMAANKIN, ETTÄ OLETTE VALMIS! TOIVOTTAVASTI LÖYSITTE ETSIMÄNNE ARVON NEITI!" Henkarihiuksinen mies huudahti leveästi hymyillen ja pakkasi Felizian valitsemat vaatteet isohkoon pussiin.
"Kyllä vain. Kiitos paljon." Felizia totesi samalla kun myyjä sai laskun valmiiksi, jolloin tämä totesi; "SE TEKISI SITTEN 100,000 BELLIÄ!"
"Jaahas..." Felizia sanoi ja ja kaivoi rahapussiaan, ottaen sieltä esiin kaksi 10,000 bellin seteliä, asettaen ne miehen eteen.
"AHAHAHAH! ARVON NEITI, SIITÄ PUUTTUU VIELÄ 80,000!" Mies huudahti.
"Ei, kun siinä on ihan tarpeeksi." Felizia sanoi.
"ÖÖÖÖH.. ANTEEKSI MUTTA EI KYLLÄ OLE!" Mies huudahti hämmentyneenä.
"Kyllä... Siinä... On." Felizia sanoi painokkaasti ja puhalsi heti perään suustaan oranssin väristä siitepölymäistä kaasua, joka leijui miehen sieraimiin, jonka seurauksena tämän ilme muuttui siinä samassa utuiseksi ja lasittuneeksi.
"Eli sanoit hinnaksi 20,000 belliä?" Felizia kysyi muina miehinä.
"KYLLÄ... JUURIKIN NÄIN... 20,000 OLI JUURIKIN OIKEIN! PAHOITTELEN SEKAANNUSTA!" Mies huudahti monotonisesti, kirjoitti uuden kuitin ja otti vihreäkätisen naisen tarjoamat setelit vastaan.
"Kiitos. Ja vielä yksi juttu: Tarjoat muhkean alennuksen myös ystävälleni jos hän päättää ostaa jotain, eikö? Hän on siis se mukanani ollut oranssihiuksinen nainen. Voitte vaikka sanoa, että tämä on sitten pois toverinne velasta. Ja muutaman tunnin päästä tästä unohdat kaiken mitä näinä hetkinä tapahtui, onko selvä?" Felizia sanoi.
"KYLLÄ...! ASIA YMMÄRRETTY...!" Henkarihiuksinen mies huusi monotonisella äänellä.
"Kiitos vielä paljon." Felizia sanoi hymyillen, nappasi vaatepussin ja asetti sen laukkuunsa ennen kuin katsoi vielä virnistäen kohti toista pukukoppia, astellen sen jälkeen ulos kaupasta, suunnistaen näin seuraavaksi läheiseen sekatavaraliikkeeseen, jossa myytiin kaikenlaista yleishyödyllistä tavaraa.
"Sinä senkin kiero... Kiero... Paholainen...! Enhän minä nyt voi täältä lähteä ostamatta mitään!" Olkihattujen navigaattori mutisi, tämän todistettua äskeisen tapahtuman pukukoppinsa verhon raosta. Samalla kun navigaattori katosi takaisin verhon taakse, vaatekaupan nurkalta lähti liikkeelle jälleen se samainen, ruskeahiuksinen nainen.
Tällä välin Olkihattujen kapteeni oli saapunut kaupungin torille, jonka laitamilla seisoi valtaisa, omalla laillaan arvokkaan näköinen rakennus. Ja tämän rakennuksen edessä kohosi korkea, osittain metallista ja puusta rakennettu lava, jota Luffy silmäili suu ammollaan.
"Siinä se siis on..." Luffy sanoi hiljaa itsekseen ja jatkoi; "Eli tuolla siis Merirosvokuningas mestattiin... Paikka, jossa historian mahtavin merirosvo kohtasi kuoleman ja paikka, josta piraattien aikakausi alkoi...
"Hmmm... Mistäköhän Nami pitäisi? En vielä tullut kysyneeksi, olisiko jokin tietty juoma erityisesti hänen mieleensä... Hitto... Sanjin pitäisi olla nyt paikalla tämmöisiä tilanteita varten..." Felizia mietti puoliksi ääneen samalla kun tämä seisoskeli laukku olallaan erään kahvilan edustalla ja selaili sen edessä olevaa taulua, josta saattoi lukea tarjolla olevia tuotteita. Juomalista näytti kuitenkin sen verran laajalta, jolloin punapää päätti suosiolla jäädä odottamaan toveriaan, jotta tämä saisi itse päättää haluamansa juoman. Ei kestänyt lopulta kauaakaan, kun Felizia huomasi tutun oranssihiuksisen naisen tulevan häntä kohti pussi toisessa kädessään. Nami nosti hieman kättään ja huikkasi; "Löytyykö mitään?"
"Vähän liikaakin... Päätin siksi jäädä odottelemaan sinua, koska en oikein tiedä, mikä olisi ollut eniten mieleesi..." Felizia vastasi hymähtäen ja nähdessään tutun vaatekaupan pussin navigaattorin toisessa kädessä, punapää lisäsi virnistäen; "Alennus tuli nähtävästi käytettyä."
"No, kyllä sitä jotain pientä tarttui mukaan." Nami totesi lyhyesti ja puristi kädessään olevan pussin kahvaa hieman tiukemmin samalla kun tämä siirtyi katsomaan listaa tarjolla olevista juomista. Pienen hetken päästä navigaattori näyttikin tehneen päätöksensä, jonka jälkeen naiset siirtyivät sisälle kahvilaan.
"Tervetuloa arvon neidit!" Kahvilan tiskin takana oleva pitkänhuiskea mies huikkasi iloisesti ja jatkoi; "Mitäpä teille saisi olla?"
"Voisin ottaa appelsiinilla maustetun jääteen." Nami totesi.
"Minä voisin ottaa saman, mutta mintulla jos mahdollista." Felizia sanoi.
"Jäätee appelsiinilla ja toinen mintulla... Tämä selvä. Se tekisi sitten 250 belliä, kiitos!" Mies huikkasi, jolloin Felizia kaivoi pussistaan kaksi sadan sekä yhden 50:n bellin kolikon.
"Kiitoksia! Etsikää vain itsellenne istumapaikat niin juomat tulevat ihan kohta." Pitkänhuiskea mies totesi hymyillen ja siirtyi juomien kimppuun samalla kun naiskaksikko siirtyi istumaan yhden pöydän ääreen, joka oli asetettu kahvilan ulkopuolelle.
"Et sitten tällä kertaa käyttänyt sinun "alennus-taitojasi". Nami kuiskasi.
"250 nyt ei ole niin paha kuin satatuhatta." Felizia vastasi samalla kun eräs kahvilan tarjoilijoista tuli naisten luokse ja asetti juomat näiden eteen. Kaksikko lausui kiitoksensa, minkä jälkeen nämä uppoutuivat tahoilleen hörppimään viilentäviä juomiaan ja seurailemaan ihmisvilinän liikettä.
"Mmmm-mm! Se teki hyvää!" Felizia totesi hymyillen kun tämä kulautti juomansa viimeiset pisarat kurkkuunsa.
"Ei voi kyllä valittaa." Nami totesi lyhyesti ja asetti tyhjän mukinsa pöydälle. Tämän jälkeen navigaattori venytteli hieman jäseniään ja jatkoi vielä; "Odotatko sen aikaa, että käyn naistenhuoneessa? Voisimme sen jälkeen vielä piipahtaa muutamassa liikkeessä."
"Toki, minä odottelen tässä sen aikaa." Felizia vastasi, jääden näin istumaan samalla kun Nami siirtyi sisälle kahvilaan. Silloin punapää kuuli äkkiä vierestään hiljaisen äänen; "A- Anteeksi..." Tällöin punapää näki vieressään pienen pojan, joka piteli kädessään taiteltua paperinpalaa.
"Voinko auttaa...?" Felizia kysyi hivenen kummissaan.
"Tehän... Tehän olette Felizia?" Poika totesi hieman vapisevalla äänellä.
"Kyllä...?" Felizia vastasi ja nosti hieman kulmaansa.
"Mi- Minua pyydettiin antamaan teille tämä." Poika sanoi ja ojensi kädessään olevaa paperia. Kun pisamakasvoinen strategisti otti sen käteensä, poika perääntyi siinä samassa ja katosi väkijoukkoon sanomatta sen enempää.
"Mitä ihmettä tuo oli...?" Felizia mietti ääneen ja avasi saamansa paperin, jossa luki; "Katso ylös. -A"
"Katso... Ylös...?" Felizia mietti ja kohotti katseensa ylöspäin, jolloin punapää näki, että vastapäisen talon katolla seisoi pitkään vihertävään kaapuun pukeutunut hahmo.
"Mitä helv-" Felizia oli sanomassa, mutta silloin tuo hahmo laski huppunsa, jolloin sen alta paljastui ruskeat hiukset omaava nuorehko nainen, joka hymyili hieman ja nosti kättään alhaalla olevalle punapäälle. Tällöin Felizia pongahti pystyyn kuin sähköiskun saaneena ja huudahti; "A- ARIANA?!" Siinä samassa tuo katolla seisova nainen syöksähti liikkeelle ja lähti suunnistamaan kattoja pitkin poispäin.
"HE- HEI!" Felizia huusi, nappasi laukkunsa ja heitti sen olalleen samalla kun tämä sukelsi väenpaljouteen, pitäen samalla tiukasti katseensa katolla juoksevan naisen vanavedessä. Samalla hetkellä kun Felizia katosi ihmisten sekaan, Nami tuli ulos kahvilasta vain nähdäkseen, että hänen toverinsa oli kadonnut jonnekin.
"Felizia...? Hei, Felizia! Minne sinä katosit?!" Nami huusi samalla kun tahollaan pieni paperilappunen leijaili maahan, vain tallautuakseen ihmisjoukon jalkoihin...
"Hei! Varo vähän!" Huusi eräs ohikulkija kiukkuisesti kun Felizia tuuppasi tämän ohi juostessaan melkein kumoon.
"Sori, sori!" Punapää huusi ja piti katseensa edelleen visusti kattojen suunnalla, missä tuo salaperäinen naishenkilö edelleenkin hyppi ja juoksi kovin helpon oloisesti. Samassa tuo hahmo kuitenkin kääntyi ja katosi jonnekin, jolloin Felizia huomasi, kuinka hänen edessään oli kaksi taloa, joiden välistä kulki kapean oloinen kuja.
"Yrität selvästi houkutella minua jonnekin... No siinä sinä kyllä onnistuit..." Felizia mietti kun tämä pujahti talojen välissä olevalle kujalle, suunnistaen näin selvästi hieman syrjempään osaan kaupunkia. Pienen hetken päästä punapää putkahtikin ulos kujalta, jolloin tämä näki pienen matkan päässä edessään jonkinlaisen, erikokoisista rakennelmista koostuvan rakennustyömaan, joka kuitenkin vaikutti autiolta. Näin ollen Felizia päätteli, että työntekijöillä oli nähtävästi vapaapäivä.
"Autio rakennustyömaa... Ei ketään ylimääräisiä paikalla... Muutenkin hieman sivussa..." Felizia mietti samalla kun tämä asteli hieman eteenpäin ennen kuin nappasi laukkunsa pois olaltaan ja laski sen maahan. Tämän jälkeen vihreäkätinen nainen katseli tarkasti ympärilleen, ennen kuin huusi; "No niin! Täällä ollaan! Haluaisitko nyt kertoa, että miksi halusit minut tänne?!" Sen sijaan, että joku olisi vastannut, ilmaa halkoikin suhahdus, kun jokin lensi Feliziaa kohti. Punapää ehti hypätä sivuun niukin naukin ajoissa, jolloin kohtaan, missä tämä oli juuri seisonut, iskeytyi jonkinlainen heittoveitsi.
"Hyvin väistetty!" Kuului kirkas ääni ja heti perään toinen suhahdus, kun seuraava veitsi halkoi ilmaa. Tämänkin Felizian onnistui väistämään, mutta seuraavassa hetkessä jo seuraava terä oli lentämässä naista kohti ja aina kun punapään onnistui väistää yksi niin seuraava oli lentämässä tätä kohti.
"Olet taitava mutta katsotaan kuinka selviät tästä!" Kuului huudahdus ja seuraavassa hetkessä erään rakennelman päältä hypähti esiin se samainen naishahmo, joka siinä samassa pyörähti ilmassa sulavasti ympäri ja viskasi samalla Olkihattujen strategistia kohti liudan heittoveitsiä ja huusi; "BLADE BARRAGE!"
"KASVIMUURI!" Felizia huusi ja iski molemmat kätensä maahan, jolloin punahiuksisen naisen eteen versoi paksu, kasvimainen muuri johon tämän vastustajan heittämät veitset iskeytyivät, joskin muutama lensi vauhtinsa ansiosta puolittain sen läpi. Kun enempää iskuja ei näyttänyt tulevan, Felizia nosti kätensä, jolloin myös tämän luoma kasvimuuri kutistui pois näkyvistä. Tällöin punapää saattoi nähdä edessään tuon vihertävään ja hupulliseen kapuun pukeutuneen henkilön, jonka ruskeaa hiuskuontaloa pilkisti hieman esiin sen alta. Kaksikko katsoi hetken toisiaan, kunnes tuo kaapuun pukeutunut henkilö sanoi; "Mukava nähdä pitkästä aikaa... Lily... Vai pitäisikö sanoa Felizia D. Rose."
"Mukava nähdä sinuakin Ariana... Vaikkakin olosuhteet eivät vaikuta siltä, että tämä olisi vain vanhojen tuttujen välinen jälleen näkeminen." Felizia vastasi varuillaan.
"Eivät valitettavasti. Olen silti iloinen että muistat minut, vaikkakin oli ikävä huomata, että sinä vuorostasi valehtelit paristakin asiasta; Esimerkiksi nimesi sekä sen, että olisit asunut jo vuosia sillä samalla saarella kuin se pitkänenäinen ystäväsi. Etkä tullut edes maininneeksi, että omaat nähtävästi pirunmarjan voimat." Arianaksi puhuteltu nainen vastasi.
"No on se silloin ihan viisasta kun olet ainoa Tuulimylly-saaren tuhosta selviytynyt piraatti ja tapaat myöhemmin henkilön, joka kertoo olevansa palkkionmetsästäjä." Felizia vastasi.
"Nojaa... Onhan noissa ihan hyvät syyt. Toisaalta syytän hieman itseänikin, koska en tunnistanut sinua... Mutta toisaalta kun miettii, viisi vuotta on aika pitkä aika ja siinä ajassa ihminen voi muuttua aika paljon..." Ariana totesi samalla kun tämä laski huppunsa, jolloin Felizia näki nyt selvästi tuon naisen vahvarakenteiset mutta sirot kasvot ja poninhännälle kiedotut, tummanruskeat hiukset. Tällöin pisamakasvoinen nainen ei voinut olla sanomatta; "Olosuhteista huolimatta on mukava huomata, että olet edelleen pysynyt yhtä nättinä."
"Kiitos vain. Vaikka et sinä tästä kohteliaisuuksilla selviä. Mutta sen sinä varmasti jo tiesitkin." Ariana hymähti samalla kun tuo ruskeahiuksinen nainen heilautti hieman kaapuansa, jolloin sen alta paljastui puolittain esiin kaksi vyötä täynnä heittoveitsiä, joka kiersivät tuon voimakasrakenteisen palkkionmetsästäjän keskiruumista.
"Valitettavasti." Felizia vastasi ja asettui hyökkäysvalmiuteen samalla kun Ariana kohotti hieman vasenta kättään. Aikaa vierähti ehkä pari sekunttia eteenpäin, kun samassa kumpikin nainen syöksähti taaksepäin ja huusi hyökkäyksensä täsmälleen samaan aikaan.
"HEITTOVEITSISARJA!" Ariana huusi ja viskasi punapäätä kohti viiden veitsen sarjan.
"LEHTISHURIKEN!" Kuului Felizian vastaus, jolloin punapää viskasi pirunmarjavoimillaan luomansa, teräväreunaiset lehdet täsmälleen ruskeahiuksisen naisen heittämiä veitsiä päin. Ja samalla kun ilmassa kuului metallisia kilahduksia, molempien naisten mielessä välkähti muisto siitä ajasta, kun nämä olivat tavanneet ensimmäisen kerran..
Takauma:
Muutamia kuukausia takaperin Syrup Villagessa, Felizian 18-vuotis-syntymäpäivänä
"Oikein paljon onnea 18-vuotiaalle varakapteenille!" Usopp, Piiman, Tamanegi ja Ninjin huusivat kuorossa ja taputtivat pöydän toisella puolella istuvalle pisamakasvoiselle naiselle, joka hymyili leveästi. Viisikko oli saapunut hetkeä aikaisemmin Meshiin, jossa Feliziaa oli odottanut iloinen yllätys; Yksi pöytäryhmistä oli koristeltu syntymäpäiväkoristein, jonka lisäksi siihen oli laitettu tarjolle muutamia erilaisia mehuja, keksejä ja muita herkkuja sekä parikerroksinen syntymäpäiväkakku. Tällöin punapäälle oli selvinnyt, että pojat olivat järjestäneet hänelle yllätys-synttärit.
Kun ryhmä oli jonkin aikaa pulissut iloisesti, nauttien samalla pöydän antimista, Felizian katse oli kuitenkin taas eksynyt ravintolan tiskin suuntaan. Sen ääressä oli näet istunut jo jonkin aikaa nuorehko, noin parikymppinen tai aavistuksen vanhempi naishenkilö, joka selvästi välillä vilkuili juhlivan joukon suuntaan. Sillä hetkellä tuon ruskeaverikön sekä Felizian katseet kohtasivat toisensa, jolloin punapää sanoi yllättäen; "Onko sinulla jotain mielen päällä?" Tämä sai myös poikanelikon hiljentymään äkisti, ennen kuin nämä katsoivat hivenen huolissaan tuon tuntemattoman naisen suuntaan, joka nappasi rauhallisesti viimeisen kulauksen juomastaan ennen kuin maksoi sen, minkä jälkeen hän nousi ylös ja asteli suoraan Felizian eteen. Punapää ei halunnut tilanteessa selvästikään jäädä altavastaajaksi, jolloin tämäkin nousi ylös, jolloin pojat huomasivat, että naiset olivat melkeinpä samanpituiset, tosin tuo kaapuun sonnustautunut nainen oli ehkä pari senttiä pidempi.
"Sitä vain että... Olenko tavannut sinut jossain? Näytät vain... Hivenen tutulta...?" Ruskeahiuksinen nainen sanoi kirkkaalla äänellä.
"No hänhän on kuuluisa-" Tamanegi oli aloittamassa, mutta samassa muu poikakolmikko tukki silmälasipäisen pojan suun, jolloin ruskeahiuksisen naisen kulma nousi hieman kysyvästi.
"Siis kuuluisa siitä, että kasvoni ovat varmasti sitä sorttia, jotka pompahtavat esiin kaikkialla. Sekoitat minut varmasti johon kuhun toiseen." Felizia vastasi nopeasti.
"Hmh... Voi olla... Mutta kumma silti... En kyllä mielelläni haluaisi unohtaa noin kauniita kasvoja." Nainen vastasi ja hymyili hieman.
"Ai... No kiitos." Pisamakasvoinen nainen vastasi lievästi punastuen.
"Mutta pyydän anteeksi kun häiritsin juhlianne. Jatkakaa vain rauhassa." Ruskeaverikkö totesi ja alkoi tehdä lähtöä. Kun nainen oli melkein ovella, Felizia huikkasi yllättäen; "Vai haluaisitko liittyä minun- Tai siis meidän seuraamme?" Tällöin pojat katsoivat punahiuksista ystäväänsä suut ammollaan samalla kun nainen vastasi yllättyneenä; "Ai...? No jos siitä ei ole mitään haittaa?" Tällöin Felizia vilkaisi poikia ja nyökkäsi varman näköisenä, jolloin Usopp sanoi; "Kyllä se sopii! Mitä enemmän, sen parempi!" Tämän jälkeen pitkänenäinen poika veti pöydän ääreen vielä yhden tuolin.
"No kiitos paljon." Nainen sanoi hymyssä suin ja istuutui vapaaseen tuoliin, jatkaen lyhyesti; "Esittelyt ovat sitten varmaan paikallaan. Nimeni on Ariana."
"Minä olen kapteeni Usopp!" Pitkänenäinen poika vastasi.
"Tamanegi." Silmälasipäinen poika sanoi lyhyesti.
"Ninjin." Porkkananmuotoiset hiukset omaava poika huikkasi.
"Piiman." Vastasi neljäs poika.
"Ja minä olen... Lily. Hauska tavata Ariana!" Felizia sanoi hymyillen ja ojensi kättään, johon Ariana tarttui samalla kun pojat katsoivat punahiuksista toveriaan kysyvän näköisesti.
Muutaman päivän kuluttua juhlista Felizia ja Ariana tuntuivatkin lähentyneen nopeasti ja naiset viettivätkin tiiviisti aikaa yhdessä, koska Ariana oli kertonut jatkavansa pian matkaansa. Silti tänä kyseisenä aikana Felizia oli pitänyt visusti huolen siitä, ettei tämä ollut paljastanut sitä, kuka hän todella oli, koska Ariana oli kertonut olevansa palkkionmetsästäjä. Toki punapäätä harmitti valehdella, mutta silti hän halusi viettää vielä edes hetken murehtimatta sitä, mitä myöhemmin voisi tapahtua kun totuus tulisi ilmi. Felizialla oli sitä paitsi mielessään myös yksi isompi asia, mistä hän halusi keskustella Arianan kanssa, vaikka se vähän vaikealta tuntuikin; Miksi hän tunsi naista kohtaan jotain enemmän? Ja mikä se tuntemus oikein oli, joka tuli esille varsinkin silloin kun he olivat kahdestaan? Toki, tulihan se tuntemus esille silloin tällöin kun punapää mietti jotain komeaa miestä tai kaunista naista, mutta nyt se konkretisoitui jotenkin vahvemmin Arianan seurassa.
Ja lopulta kun viimeinen ilta ennen Arianan lähtöä koitti, ruskeaverikkö kutsuikin Felizian syömään kanssaan, jota seurasi se, että tuleva yö päättyi tyhjentävien keskusteluiden jälkeen kaksikon välillä intohimoisissa merkeissä, jonka aikana Felizia oppi enemmän kuin yhdellä tapaa sen, miten hyvältä toisen ihmisen tai tässä tapauksessa naisen kosketus voi parhaimmillaan tuntua. Seuraavana päivänä Felizia kuitenkin heräsi yksin, koska Ariana oli päättänyt lähteä kaikessa hiljaisuudessa, jättäen kuitenkin jälkeensä lyhyen kiitos-kirjeen, jossa kiitti Feliziaa ihanasta, yhteisestä ajasta sekä toivoi tapaavansa tämän vielä uudestaan. Harmi kuitenkin, että seuraavan kerran nämä kaksi tapaisivat viimeistä kertaa vihollisina...
KLINK! KLINK! KLINK!
Jälleen kolme veistä ja kolme lehtimäistä heittotähteä osuivat toisiinsa kun naiset viskasivat aseensa toisiaan kohti, ennen kuin nämä pysähtyivät turvallisen matkan päähän toisistaan, arvioidakseen tilannetta uudelleen.
"Pakko sanoa, että olet todella nimesi veroinen. En ole tavannut vielä ketään, joka pystyy estämään veitseni tuollaisella tarkkuudella." Ariana totesi pieni ylpeyden häivähdys äänessään.
"Nimeni ei paina tässä asiassa paljoakaan. Kiitän taidoistani yksinomaan Usoppia." Felizia totesi ykskantaan.
"Hmmmh. Näyttää kuitenkin siltä, että jos suora hyökkäys ei onnistu, minun pitää kehitellä jotain muuta." Ariana sanoi ja hyppäsi siinä samassa läheisen, puoliksi rakenteilla olevan talon katolle.
"Anna tulla." Felizia vastasi ja valmistautui ottamaan ruskeahiuksisen naisen hyökkäyksen vastaan.
"Kannattaa varoa mitä toivoo." Ariana huikkasi ja viskasi siinä samassa yhden heittoveitsistään Felizian suuntaan, joskin se lopulta lensi monta senttiä ohi, iskeytyen tiukasti maahan. Ennen kuin punahiuksinen nainen ennätti sanoa mitään, täsmälleen siinä kohtaa, mihin veitsi oli lentänyt, kuului isohko pamahdus, jota seurasi sankka, tumma savu.
"Mitä helvettiä?!" Felizia huusi samalla kun savu leijui hieman tämän ympärillä. Silloin lähelle punapäätä iskeytyi toinen veitsi, jota seurasi samanlainen räjähdys, joka levitti naisen ympärille lisää samanlaista tummaa savua.
"Savupommeja?!" Kuului vihreäkätisen naisen huuto samalla kun tämän vastustaja hyppeli pitkin työmaan keskeneräisten rakennusten kattoja ja viskoi veitsiään tarkasti tiettyihin kohtiin maata, joissa siinä samassa räjähti paksua savua tuottama pommi.
"Niitäpä juuri! Hautasin ne hyvissä ajoin ennen kuin houkuttelin sinut tänne! Kun huomasin, etteivät iskuni mene perille suoralla hyökkäyksellä, ainut keino on sokaista sinut!" Ariana huusi ja viskasi vielä kaksi veistä maahan, räjäyttäen näin viimeiset pommit, minkä jälkeen rakennustyömaan keskellä leijui paksu, musta savupilvi, minkä läpi Felizian oli mahdotonta nähdä yhtään mitään.
"Helvetin helvetti!" Kuului pisamakasvoisen naisen ääni savupilven keskeltä, tämän yrittäessä turhaan parantaa näkyvyyttään.
"Olen pahoillani, mutta tämä loppuu nyt!" Kuului Arianan ääni, jolloin tuo ruskeaverikkö vetäisi ylävartalonsa ympärillä olevan veitsivyöt irti, alkean pyörittäen niitä käsissään kuin ruoskia. Tämän jälkeen ruskeaverikkö ponkaisi korkealle ilmaan ja heilautti veitsivöitänsä voimalla eteenpäin, jolloin niissä vielä jäljellä olevat terät lähtivät lentämään huumaavalla nopeudella suoraan paksun savupilven keskelle.
"VEITSIRUOSKAT!" kuului Arianan huuto samalla kun savupilven keskeltä kuului selviä veitsen iskuja sekä kauhistunut; "KYYYYAAAAAARRRRRRRHHHHHHH!"
Tällä välin Loguetownin Merivoimien asemalla karjahti kova huuto; "EIKÖ TASHIGI OLE VIELÄKÄÄN TÄÄLLÄ?!"
"Kersantti-majuri Tashigi on lähtenyt hakemaan miekkaansa aseliikkeestä Sir!" Vastasi kättään lippaan vetänyt, hieman hermostuneen oloinen sotilas, joka oli asettanut sanansa varjoissa istuvalle, rotevan oloiselle miehelle.
"Miten monta tuntia hän muka tarvitsee sen tekemiseen?! Olemme saaneet silminnäkijähavaintoja piraatteihin liittyen. Hakekaa hänet takaisin heti paikalla." Vastasi tuo samainen, rotevahko mies.
"KYLLÄ, KAPTEENI SMOKER!" Sotilas huusi ja poistui paikalta.
"Hitto sitä kömpelystä... Se nainen on häpeäksi Merivoimille..." Mies tuhahti vielä lopuksi, kahden paksun sikarin palaessa samalla hiljalleen tämän suussa.
Samaan aikaan Sanji oli saapunut kierroksellaan kaupungin torille ja sillä hetkellä kokin näköpiiriin osuikin jotain, mikä sai miehen silmät pulpahtamaan sydämen muotoisina päästä samalla kun tämä totesi; "OOOOOOOHHH! Isot kaupungit todellakin ovat erilaisia! Katsokaa nyt tuotakin kaunotarta!" Lyhyen matkan päässä näet seisoi valkoiseen, punaisella paksulla sulalla koristeltuun stetsoniin sekä pitkään valkoiseen, pinkein kuvioin koristeltuun kaapuun sonnustautunut nainen, joka kauniine solakoine kasvoineen, tummine silmineen sekä mustine hiuksineen todellakin oli upean näköinen ilmestys. Samassa kokin huomion vei kuitenkin hetkellisesti tämän vieressä oleva kalakoju ja varsinkin yksi esillä olevista kaloista, joka ulkonäkönsä puolesta oli todella silmiinpistävä; Kala oli väriltään sinivalkoinen, sillä oli isot evät sekä pienet, norsumaiset syöksyhampaat sekä erikoisen näköinen, norsun kärsää muistuttava uloke kuononsa päässä. Kala oli lisäksi vielä niin iso, että sen kantamiseen vaadittaisiin varmasti ainakin kaksi ihmistä.
"OOHH!" Sanji henkäisi kalan nähtyään ja jatkoi; "Mikäs se tämmöinen kala oikein on?"
"Tämä on Elefanttitonnikala. Normaalisti sinä et näkisi tätä kalaa täällä päin, mutta tämä yksilö sattui uimaan tänne eteläisiltä meriltä. JA NIIN OLLEN MINÄ NAPPASIN SEN SILTÄ SEISOMALTA USKOLLISELLA ONGELLANI!" Myyjä sanoi ja taputti käsiään ylpeä ilme kasvoillaan.
"Sinä nappasit tämän!? Ja vielä pelkällä ongella!?" Sanji huudahti epäuskoisena.
"Haluatteko, että paloittelen sen teille?" Myyjä kysyi.
"Ei, ei... Minä otan koko kalan!" Sanji vastasi leveä virne kasvoillaan.
"Olette todella antelias! Kiitoksia paljon herra!" Myyjä vastasi ja alkoi kääriä kalaa papereiden sisälle samalla kun Olkihattujen kokki yritti katsellaan etsiä sitä aikaisemmin näkemäänsä naista.
"Pahus. Mihinkähän se aikaisemmin näkemäni kaunotar katosi?" Sanji mietti samalla kun tämä näki tutun, pitkänenäisen toverinsa käyskentelevän torilla olevien ruokakojujen välissä.
"Hmmm? Mitä hän täältä oikein tarvitsee?" Sanji kummasteli, kun tämä seurasi katsellaan Usoppin touhuja. Samassa tuo pitkänenäinen poika pysähtyi erään kojun eteen, missä myytiin kananmunia. Kojussa oleva tarjous selvästi oli hyvä, koska samassa Usopp huudahti; "JESTAS SOIKOON! NÄMÄHÄN OVAT TIES KUINKA HALPOJA! Mutta vain yksi paketti per asiakas!"
"Mikä ihmeen kotirouva hän oikein on...?" Sanji mietti hikipisara ohimollaan.
"Minä... Otan... Kaikki nämä!" Nami sanoi leveästi hymyillen. Navigaattori oli pistäytynyt vielä yhdessä vaatekaupassa ja toikin nyt tiskille valtaisan kasan erilaisia vaatteita.
"Kaiken tämän? Onko sinulla varmasti edes tarpeeksi rahaa?" Kaupan myyjätär kysyi.
"Kuinka töykeää. Totta kai minulla on!" Nami tuhahti mutta mietti silti samalla kun maksoi ostoksensa; "En silti olisi pistänyt pahakseni Felizian apua pienen alennuksen suhteen... Minne ihmeeseen hän oikein katosi...?"
"Kiitos ja tervetuloa uudelleen!" Myyjätär huudahti Namille kun tämä asteli ulos kaupasta. Samassa navigaattori katsahti kuitenkin kysyvästi taivaalle; "Hmmm? Ilma tuntuu erilaiselta..." Tämän jälkeen oranssihiuksinen nainen kaivoi taskustaan eräänlaisen ilmanpainemittarin ja alkoi tarkastelemaan sitä.
"Ilmanpaine laskee tasaisesti... Jos tämä jatkuu, saamme kohta myrskysateen niskaamme... Hitsi, olisin vielä halunnut katsella ympärilleni... Ja Feliziakin pitäisi vielä löytää..." Nami mietti ennen kuin tämä palasi lyhyesti samaiseen vaateliikkeeseen ja kysyi kaupan myyjättäreltä; "Anteeksi rouva mutta onko teillä mitään isoja vinyylipusseja?
"Vinyylipusseja? Mutta eihän siellä edes sada." Nainen vastasi kummastellen.
Savu alkoi hälvetä rakennustyömaalla. Ariana seisoi vähän matkan päässä ja asetti tyhjät veitsivyönsä takaisin vartalonsa ympärille. Tämän jälkeen tuo ruskeahiuksinen palkkionmetsästäjä kohotti katseensa ja näki edessään groteskin näyn; Olkihattujen strategisti nyhjötti polvillaan rakennustyömaan keskellä, pää ja kädet löysästi roikkuen sekä selkä täynnä kymmeniä ja taas kymmeniä heittoveitsiä. Vaikka Ariana hieman kummastelikin sitä, ettei punapäästä näyttänyt vuotavan tippaakaan verta niin ei tämä mitenkään voinut olla selviytynyt tuommoisesta iskusta ilman minkäänlaista vahinkoa. Kun tuo ruskeahiuksinen nainen otti muutaman askeleen lähemmäns, Felizian oikea käsi alkoi yllättäen nousta hitaasti vapisten koholle.
"O- Odota..." Felizia sanoi voimattoman kuuloisesti ja pysäytti kätensä Arianan kohdalle. Tämä sai myös palkkionmetsästäjänaisen pysähtymään niille sijoilleen.
"Miten hitossa sinä voit vielä olla...!" Ariana huudahti epäuskoisen näköisenä, mutta silloin tapahtui jotain mihin tuo ruskeahiuksinen nainen ei osannut varautua; Felizian kohottama käsi muuttui siinä samassa eripaksuisiksi köynnöksiksi, jotka salamannopeasti syöksyivät ja luikersivat ruskeaverikön käsivarsien, reisien, mahan sekä kaulan ympärille, asettuen seuraavassa hetkessä tiukkaan puristukseen. Heti perään Ariana myös näki, kuinka Felizia kohottautui helpon näköisesti pystyyn samalla kun kaikki naisen selässä olevat veitset alkoivat tipahdella kalisten irti, punapään pirunmarjavoimien korjatessa niiden aiheuttamat jäljet sellaisiksi, kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan.
"Lo... Logia...! Sinulla on Logia-marjan voima...! Siksi sinä vain otit iskuni vastaan... Alusta asti sinä vain esitit, että veitseni... Voisivat tehdä... Sinulle jotain...!" Ariana sanoi tukahtuneella äänellä. Ruskeaverikkö yritti samalla hieman pyristellä irti Felizian köynnöksistä, mutta siinä samassa ne vain puristivat uhriaan entistä tiukemmin.
"Juurikin näin. Kun tajusin, etten voisi mitenkään löytää sinua sen savun seasta, päätin että on vain parempi teeskennellä, että olisit hoidellut minut. Ja koska huomasin lehtishurikenieni avulla, että käyttämäsi veitset ovat pelkkää metallia, minun ei tarvinnut myöskään pelätä, että niissä olisi ollut mukana merikiveä. Shurikeni olisivat repeytyneet piloille heti jos asia olisi ollut näin." Felizia sanoi köynnösmäinen käsi koholla.
"Heh... Myönnän, että tein virheen sen suhteen... Aliarvioin sinut pahasti... Koska luulin... Että olit vain piileskellyt ne viisi vuotta... Tekemättä mitään... Minun... Minun olisi pitänyt olla varovaisempi... Olet todellakin nimesi veroinen... Felizia D. Rose..." Ariana köhisi köynnösten puristuksessa. Samassa ruskeaverikkö myös tunsi, kuinka Felizian köynnösmäinen käsi alkoi luikertelemaan omistajaansa kohti, kantaen uhriaan mukanaan. Ei kestänyt kauankaan, kun Ariana näki lähempää Felizian kirkkaat, siniset silmät sekä tämän pisamaiset kasvot.
"Taitaa sitten olla aika... Hoida homma loppuun..." Ariana totesi ja sulki silmänsä.
"En minä sinua tapa." Felizia sanoi.
"Mi... Mitä?" Ariana sai sanottua.
"En koskaan ollut aikeissa tappaa sinua. Tiedän, että sinä vain teit sen mitä palkkionmetsästäjä tekee. Haukkasit tällä kertaa vain liian ison palan." Vihreäkätinen nainen sanoi ykskantaan.
"Niin taisin tehdä... Mutta mitä sinä sitten aiot... Koska saattaa olla, että tulen perääsi uudestaan..." Ariana sanoi.
"Siitä ei tämän jälkeen ole enää pelkoa... Mutta ennen sitä on vielä yksi asia." Felizia sanoi, minkä jälkeen tämän köynnösmäinen käsi siirsi Arianan entistä lähemmäksi.
"Mitä si-" Ariana aloitti mutta samassa ruskeaverikkö tunsi Felizian lämpimät huulet omiaan vasten. Suudelmaa kesti kuitenkin vain lyhyen hetken, kun Felizia kuiskasi naisten huulten erotessa; "Hyvästi." Ja siinä samassa Ariana tunsi kuinka oranssi, itiömäinen kaasu leijaili hänen sieraimiinsa, jonka jälkeen ruskeaverikkö kuuli Felizian utuisen äänen jostain kaukaa; "Menetät kohta tajuntasi ja heti sen jälkeen unohdat, mitä täällä on tapahtunut. Herätessäsi sinulla on vain muistikuva siitä, että jouduit merirosvon hyökkäyksen kohteeksi. Ymmärsitkö?"
"Ymmärrän..." Ariana vastasi lasittunut ilme kasvoillaan samalla kun kasvimainen köynnös alkoi puristaa naisen kaulaa. Hitaasti, naisen alkaessa menettää hiljalleen tajuntansa, tämä näki vielä viimeisen kerran punahiuksisen naisen kuvajaisen, joka lopulta katosi johonkin kaukaisuuteen. Felizia laski tajuttoman Arianan hellästi maahan, jättäen tuon ruskeaverikön makaamaan keskelle taistelutannerta. Tämän jälkeen Felizia suunnisti takaisin laukkunsa luo, napaten samalla yhden maassa olevista veitsistä mukaansa muistoksi tuosta ruskeahiuksisesta naisesta. Laukulle päästyään punapää avasi sen lyhyesti, asettaen veitsen muiden tavaroiden päälle. Laitettuaan laukkunsa tämän jälkeen kiinni, Felizia heitti sen olalleen ja katsoi vielä kerran kauempana makaavaa palkkionmetsästäjää ennen kuin kääntyi nopeasti ympäri, suunnistaen näin rivakasti takaisin Loguetownin suuntaan samalla toivoen, ettei taistelun aiheuttama meteli olisi kiinnittänyt liiaksi huomiota. Vihreäkätinen nainen ei kuitenkaan huomannut, että hieman kauempana, muutaman talon päässä pari Merivoimien sotilasta seurasi naisen menoa tarkkaavaisesti, mutta selvästi sillä asenteella, ettei näillä ollut mitään aikomusta hyökätä naisen kimppuun.
"Meidän pitää ilmoittaa kapteeni Smokerille, että silminnäkijähavainnot pitivät todellakin paikkansa! Paholaisen Kukka on täällä!" Ensimmäinen sotilas sanoi.
"Näin tehdään! Mutta entäs tuo nainen, jonka Paholaisen Kukka jätti jälkeensä? Eikö meidän pitäisi auttaa häntä ensin?!" Toinen sotilas sanoi.
"Hoidetaan tämä ensin, ei hänellä nyt kuitenkaan mitään hengenhätää näytä olevan." Ensimmäinen sotilas totesi.
"Se- Selvä!" Vastasi toinen, jonka jälkeen kaksikko lähti suunnistamaan pikapikaa kohti Smokerin johtamaa Merivoimien asemaa.
"OOOOOHHH! WHOAAAH!" Luffy huusi innoissaan samalla kun tämä ihasteli edessään avautuvaa näkymää. Olkihattuinen poika oli kiivennyt mestauslavan huipulle, koska tämä halusi nähdä omin silmin sen, mitä Merirosvokuningas itse oli viimeisinä hetkinään nähnyt.
"ELI TÄLTÄ KAIKKI NÄYTTI MERIROSVOKUNINKAAN VINKKELISTÄ ENNEN KUIN HÄN KUOLI!" Luffy totesi ja käänteli päätään joka suuntaan. Samassa kuitenkin alempaa kuului ääni, joka sanoi; "Hei sinä! Tule alas sieltä heti paikalla!" Tällöin Olkihattujen kapteeni katsoi alaspäin ja huomasi miehen megafoni kädessä. Mies oli selvästi paikallinen poliisi, mutta siitäkin huolimatta Luffy vain vastasi; "Miksi ihmeessä?"
"Koska tuo mestauslava on erityinenja se kuuluu ennenkaikkea Maailmanhallitukselle!" Mies kailotti ja jatkoi; "Eli tule alas sieltä he-"
!BONK!
Valtaisa, terävillä piikeillä varustettu metallinen nuija iskeytyi siinä samassa tuota poliisia suoraan naamaan, minkä seurauksena mies tömähti tajuttomana ja pää veressä maahan. Ympärillä olevat ihmiset alkoivat kauhuissaan säntäillä joka suuntaan samalla kun viehkeä ääni puhui; "Voi, älä ole sääntöjen suhteen noin tiukka herra poliisi. Varsinkaan silloin kun kyseessä olet sinä Luffy! Siitä onkin jo hetki... Olen etsinyt sinua kaikkialta!" Tällöin Luffy siirsi katseensa kysyvän näköisenä äänen suuntaan, jolloin tämä näki alhaalla valkoiseen, punaisella paksulla sulalla koristeltuun stetsoniin, pitkään ja valkoiseen, pinkein kuvioin koristeltuun kaapuun, valko-vaaleanpunaraidallisiin housuihin ja samantyylisiin puisiin sandaaleihin sonnustautuneen naisen. Nainen oli itseasiassa juurikin se sama, jonka Sanji oli pongannut torin kupeella aikaisemmin.
"Älä vain sano, että olet unohtanut kasvoni...?" Nainen sanoi myhäillen samalla kun tämä asetti kädessään olevan piikkinuijan olkapäälleen ja sipaisi lyhyesti mustia, pitkiä hiuksiaan korvansa taakse.
"MI-MIKÄ KAUNOTAR! HÄNEN TÄYTYY OLLA EHDOTTOMASTI KAUNEIN NAINEN MAAN PÄÄLLÄ!" Yksi paikalla olevista miehistä huusi samalla kun tämän sekä oikeastaan kaikkien muidenkin lähellä olevien ihmisten silmät muuttuivat sykkiviksi sydämiksi.
"NIIN NÄTTI!" Huudahti toinenkin sivustakatsoja.
"Mä en kyllä tunne ketään sunlaistas nättiä naista. Ellei nyt Namia tai Feliziaa lasketa. Kuka sä oikein olet?" Luffy huusi ja katsoi alhaalla seisovaa kaunotarta hikipisara ohimollaan.
"Niin suorapuheinen! No vaikka olisitkin unohtanut minut niin minä en todellakaan ole unohtanut sinua... Kuitenkin kun tiedämme, että olit ensimmäinen mies, joka löi minua kauniisiin kasvoihini.
Luffylta kesti hetki prosessoida naisen sanoja, kunnes punaliivinen poika sai sanottua; "Siis mitä? Löin sinua naamaan?"
"Kyllä vain! Ja se tapa, kun kohtelit minua niin rajusti... Se suorastaan salpasi hengitykseni." Mustahiuksinen nainen vastasi huokaisten, saaden muutaman paikallaolijan melkein pyörtymään ihastuksesta.
"Kertokaa te kaikki! Kuka teidän mielestänne on kaikista kaunein näillä merillä!" Nainen huusi seuraavaksi ja kääntyi kädet levällään väkijoukon puoleen, josta kuului siinä samassa yhtenäinen, ihastunut vastaus; "NO SE OLETTE TIETENKIN TE!"
"Juurikin näin." Nainen totesi ja käänsi taas katseensa mestauslavalla seisovaan poikaan, osoittaen taas sanansa tälle; "Tässä maailmassa ei ole yhtäkään miestä, joka ei polvistuisi minun edessäni. Mutta näetkös, minä rakastan vain vahvoja miehiä, joten sinä Luffy, tulet lopussa olemaan minun ja vain minun."
"Pää kiinni! Sä olet rasittava. Kuka hitto sä oikein olet?" Luffy tuhahti.
"EIKÖ SE OLE VIELÄKÄÄN TULLUT SINULLE SELVÄKSI!?" Nainen huusi, mutta silloin vihainen ääni vei tuon kaunottaren huomion; "TÄMÄ ON LOGUETOWNIN POLIISI! SINÄ SIINÄ, PYSY PAIKOILLASI! OLETTE PIDÄTETTY LAINVARTIJAN PAHOINPITELYSTÄ! JA SINÄ SIELLÄ MESTAUSLAVALLA! TULE ALAS SIELTÄ HETI PAIKALLA!" Tällöin paikalle alkoi ilmaantua kymmeniä poliiseja, joista suurin osa suunnisti pyssyt ojossa tuota mustahiuksista naista kohti.
"Luuletteko voivanne pidättää minut?" Nainen kysyi hymyillen ja tällöin yksi poliiseista huusi sydämet silmissään; "P-PÄÄLLIKKÖ! PELKÄÄNPÄ, ETTÄ HÄN ON LIIAN KAUNIS!"
"KETÄ KIINNOSTAA, ETTÄ ONKO HÄN KAUNIS! PIDÄTTÄKÄÄ HÄNET JO!" Poliisipäällikkö huusi vihaisena ja terävähampaisena, vaikkakin myös tämän silmät olivat sydämiä täynnä.
"KUOLKAA!" Kuului siinä samassa ääni ja samalla hetkellä torilla oleva suihkulähde räjähti korviahuumaavalla voimalla, saaden näin paikalla olevat poliisit lentämään mikä mihinkin suuntaan samalla kun yksi heistä huusi; "AAGGHHHHHHH! SE ON POMMI!" Räjähdys oli peräti niin voimakas, että yksi suihkulähteen isoimmista palasista lähti kiitämään suoraan kohti stetsonipäistä kaunotarta. Nainen ei kuitenkaan tehnyt elettäkään väistääkseen vaan päinvastoin tämä vain seisoi rauhallisesti hymyillen paikoillaan.
"VAROKAA!" Muutama sydänsilmäinen paikallaolija huusi.
!BLONK!
Siinä samassa tuo isohko suihkulähteen pala ikään kuin kimposi poispäin naisen kehosta, jolloin se iskeytyi rysähtäen lähellä olevan rakennuksen seinään.
"MITÄ? TUO MURIKKA VAI PONGAHTI POIS KUN SE OSUI HÄNEEN?!" Yksi kaupunkilaisista huusi samalla kun muut katsoivat tapahtunutta leuat ammollaan.
"Voi, voi. Eikö tuo ollut melko vaarallista." Mustahiuksinen nainen totesi jollekulle väkijoukossa.
"Mi- Mitä tuo äsköinen oikein oli...?" Luffy ihmetteli suu ammollaan.
"Pahoitteluni, mutta kun ottaa huomioon tuon sileän ihosi niin sinä jos kuka tulet pysymään ehjänä. RAKASTETTAVA LADY ALVIDA!" Totesi ääni, joka kuului pitkään, ruskeaan kaapuun pukeutuneelle punanenäiselle hahmolle, jonka vanavedessä seurasi monikymmenpäinen joukkio, jossa kaikki myöskin olivat samanlaisten kaapujen alla.
"Alvida!? Missä Alvida on?" Luffy huikkasi hikipisara ohimollaan.
"MINÄ OLEN ALVIDA SENKIN IDIOOTTI!" Nainen huusi ärsyyntyneenä.
"Täh... Mutta jotain erilaista sussa kuitenkin on..." Luffy vastasi naama miettiväisesti rutussa.
"Haha! Eli lopultakin sinä huomasit!" Alvidaksi nimetty nainen aloitti silmäänsä iskien ja vetäisi pinkkikuvioisen kaapunsa pois päältään, paljastaen näin solakan, valkoisiin bikineihin ja tummansiniseen takkiin puetun ylävartalonsa ennen kuin jatkoi; "Kehoni muuttui sen jälkeen kun söin pirunmarjan! Minun marjani on nimeltään Sileä-Sileä-marja! Yksikään hyökkäys ei tule enää ikinä jättämään jälkeä kauniiseen ihooni! Vaikka valitettavasti marja ei kylläkään muuttanut kauneuttani millään lailla... Mutta kuten aikaisemmin mainitsit, että erilaista minussa on kyllä se, että pisamani katosivat marjan syömisen myötä."
"En mä sitä kyllä tarkoittanut..." Luffy totesi kättäänsä heiluttaen.
"Mutta joka tapauksessa... Jos sinä todella tulet olemaan mieheni, niin siinä tapauksessa sinä et varmastikaan voi hävitä tälle miehelle! Minä liittouduin hänen kanssaan varta vasten siksi, että löytäisin sinut!" Alvida sanoi samalla kun kaapupukuinen joukko asettui asemiin naisen taakse, sen punanenäisen astuessa hieman edemmäs. Ja samassa koko joukkio riisui kaapunsa kuin yhteisestä sopimuksesta, tuon punanenäisen hahmon ruvetessa puhumaan.
"SIITÄ PÄIVÄSTÄ ALKAEN, KUN PAMAUTIT MINUT TAIVAAN SINEEN, MINÄ TAISTELIN TIENI TAKAISIN USKOLLISEN MIEHISTÖNI LUOKSE KANTAEN MUKANANI VAIN JA AINOASTAAN YHTÄ TOIVETTA; ETTÄ JONAKIN PÄIVÄNÄ VOISIN TAPPAA SINUT! JA MIKÄ SEIKKAILU SE OLIKAAN SELLAISELLE, JOLLA EI OLLUT VARTALOA OLLENKAAN! SEIKKAILU TÄYNNÄ VASTOINKÄYMISIÄ, HELVETILLISIÄ VAAROJA SEKÄ YSTÄVYYTTÄ! KAIKISTA MAHTAVIN SEIKKAILU PIENELLE BUGGYLLE, JOSTA TULLAAN PUHUMAAN VIELÄ... HETKINEN! MIKSI HELVETISSÄ MINÄ KERRON SINULLE KAIKEN TÄMÄN!?" Huusi oranssiin kapteenin viittaan ja hattuun, valkoisiin käsineisiin, punavalkoraidalliseen paitaan, oranssiin kangasvyöhön, vaaleisiin housuihin sekä hieman pellemäisiin kenkiin pukeutunut, pyöreän punaisen pellen nenän omaava merirosvo nimeltään Klovni Buggy, jonka kaikenkirjava miehistö seisoi kapteeninsa takana valmiina taisteluun.
"Ai, se olitkin vain sinä Buggy." Luffy huikkasi mestauslavan päältä.
"JA SINÄ OLET NÄHTÄVÄSTI EDELLEEN SE SAMA NENÄKÄS KAKARA, JOKA- MITÄ SINÄ OIKEIN SANOIT MINUN NENÄSTÄNI!" Buggy karjaisi hampaat koomisen terävinä ja pamautti yllättäen lähintä miehistönsä jäsentä turpaan, jolloin tämä lensi komeassa kaaressa korkealla ilmaan, huutaen samalla; "Mutta...! En...! En minä sanonut mitään... Pomo...!"
"No joka tapauksessa... TEHKÄÄ TILAA KLOVNI BUGGYLLE!" Punanenäinen merirosvo huusi, jolloin tämän miehistö alkoi aseilla osoitellen käskeä paikalla olevaa yleisöä kauemmaksi.
"PIRAATTEJA!" Yksi paikallaolijoista huusi ja meinasi lähteä pakoon, jolloin Buggy ärähti; "KUKAAN EI MENE MINNEKÄÄN! Saatte näet kunnian nähdä aitiopaikalta, miten käy niille, jotka suututtavat minut!"
"Olisikohan minun nyt aika- AUGH! AUTS!" Punaliivinen poika aloitti mutta silloin jokin painoi tämän voimalla kiinni mestauslavaan ja samassa Olkihattujen kapteeni huomasikin tämän kaulan ja käsien olevan tiukasti puisen häpeäpaalun puristuksessa.
"MI- MITÄ NYT?!" Luffy huusi suu ammollaan.
"Siitä onkin aikaa kumikakara. Voiko Roronoa Zorokin yhtä hyvin?" Totesi mustahiuksinen, pitkään sinivalkoruudulliseen kaulaliinaan, valkoisiin housuihin ja mustiin, pienikorkoisiin kenkiin pukeutunut mies, joka istui rennon oloisesti samaisen häpeäpaalun päällä.
"Hyvin tehty Cabaji!" Buggy huusi ja jatkoi; "Ja nyt minä aloitan sinun julkisen teloituksesi! GYAHAHAHAHAHAHAH! Sinä voitkin pitää itseäsi etuoikeutettuna, että tulet kuolemaan samassa paikassa kuin Merirosvokuningas aikoinaan!"
"KAPTEENI! KAPTEENI SMOKER! HÄTÄTILANNE!" Huusi yksi Merivoimien sotilas samalla kun tämä juoksi kohti toimistohuonetta, jossa sikareita poltteleva Merivoimien kapteeni sillä hetkellä yritti keskittyneesti pinota viimeistä kiveä edessään olevan kivitornin päälle.
"ULKONA TORILLA, PIRAATIT OVAT...!" Sotilas huusi ja paikasi oven auki, jolloin pinossa olevat kivet kaatuivat kolisten lattialle. Siinä samassa sotilas jäykistyi kauhusta, kun tämä näki kapteeninsa tuiman ilmeen, eikä saanut mutistua kuin; "Ri- Riehumassa... Vapaana..."
"BAH! En minä enää pysty keskittymään, kun tulit tänne tuollaisella paukkeella. Minä teen asiat omalla tahdillani, jos tiedät mitä tarkoitan?" Kapteeni Smoker tuhahti ja nousi ylös. Mies oli vankkarakenteinen ja lihaksikas, valkohiuksinen ja pukeutunut mustiin housuihin sekä saappaisiin. Smoker nappasi henkarista valkoisen, vihreällä turkilla vuoratun takkinsa, johon oli aseteltu monin paikoin sikareita ja heitti sen paljaan ylävartalonsa päälle. Käsiinsä mies asetti mustat hanskat ja selkäänsä hän asetti vielä isokokoisen ja metallisen jitte-aseensa, jonka jälkeen tuo valkohiuksinen mies lähti liikkeelle, saaden ovella seisovan sotilaan vielä toteamaan käsi lipassa; "Ky- Kyllä kapteeni! Tiedän kapteeni! Anteeksi..."
"Eli? Mikä näyttäisi olevan ongelmana?" Smoker aloitti samalla kun tämän takana tuleva sotilas nappasi ensin toisesta huoneesta jollekulle kuuluvan takin.
"Niin siis piraatit..." Sotilas aloitti.
"Sanoit että piraatit riehuvat villinä kaupungin torilla, eikö? Lähetä ensimmäinen yksikkö satamaan samalla kun toinen yksikkö asettuu mahdollisimman huomaamattomasti kaupungin torin ympärille. Loput sotilaat tulevat asettumaan ampumaetäisyydelle sopivin välimatkoin. Onko tämä selvä?" Smoker sanoi samalla kun tämä asteli kohti torin laidalla sijaitsevaa rakennusta sotilas vanavedessään.
"Ky- Kyllä Sir! Tämä selvä..." Sotilas vastasi hikipisara ohimollaan. Siinä samassa kuului kuitenkin kova pläsähdys, kun kadulla jäätelöä kantanut pikkutyttö ei katsonut yhtään mihin tämä kulki, jonka seurauksena tämä törmäsi suoraan Smokeria päin, liaten miehen housut.
"Ka- Kapteeni..." Smoker vanavedessä kulkenut sotilas sanoi ääni täristen.
"Mi- Minun... Minun jäätelöni..." Tyttö nyyhkytti itku silmässä samalla kun tytön isä huomasi, kehen hänen tyttärensä oli törmännyt, joilloin mies huusi kauhuissaan; "KA- KAPTEENI SMOKER! PY- PYYDÄN ANTAKAA TYTTÄRELLENI ANTEEKSI-!"
Smoker katsoi tuota nyyhkivää tyttöä tumma varjo kasvojensa päällä, ennen kuin tämä asetti kätensä tytön pään päälle, polvistui ja tiputti tytön käteen pari kolikkoa ja sanoi rauhallisesti; "Pahoittelut tuosta tyttö pieni... Näyttää siltä, että housuni söivät jäätelösi. Tässä on hieman rahaa niin voit käydä nappaamassa itsellesi ensi kerralla 5 palloa jäätelö. Mutta muista sitten olla paljon varovaisempi.
"Olen kyllä! Kiitos paljon kiltti herra!" Tyttö sanoi ja juoksi hymyssä suin isänsä luo, joka totesi; "Ki- Kiitos oikein paljon herra..." Samassa kadulla kuitenkin kuului naisen huuto, joka kiinnitti Merivoimien kapteenin huomion; "ANTEEKSI, ETTÄ OLEN MYÖHÄSSÄ KAPTEENI SMOKER!"
"TASHIGI! MISSÄ HELVETISSÄ SINÄ OIKEIN KUPPASIT!?" Smoker ärjyi.
"Olen tosi pahoillani... Käyn vaihtamassa vaatteeni heti-" Tashigi-niminen nainen sanoi.
"Minulla on takkinne tässä kersanttimajuri!" Smokerin mukana oleva sotilas sanoi ja ojensi aikaisemmin ottamansa takin naiselle.
"Voi, kiitos paljon kersantti!" Totesi tuo lyhythihaiseen, kukkakuvioiseen paitaan, tummansinisiin housuihin, violetin vivahteisiin hanskoihin sekä mustiin korkokenkiin pukeutunut, nuori ja solakka, lyhyet mustat hiukset omaava nainen, jonka silmälasit lepäsit sillä hetkellä naisen otsalla. Naisella oli myös mukanaan koristeelliseen koteloon asetettu katana. Tashigi puki takkinsa päälleen ja sanoi sitten Smokerille; "Olen myöhässä, koska sain aikaisemmin todistaa aika veretseisauttavaa välikohtausta."
"SIKSI KOSKA TARVITSET ENEMMÄN KURIA JA KESKITTYMISTÄ!" Smoker ärjyi.
"Anteeksi sir!" Tashigi vastasi ja puristi miekkaansa pelokkaan oloisesti.
"Tulepa sitten. Meillä on hätätilanne selvitettävänä." Smoker tuhahti ja lähti jälleen liikkeelle, Tashigin liittyessä tämän mukaan.
"Olipa hyvä juttu, että törmäsin sinuun. Ai niin, uskotko jos sanon, että näin leijonan tuossa jokin aika sitten ja sen selässä oli erikoisesti pukeutunut kaveri..." Sanji oli selittämässä samalla kun tämä kantoi ostamaansa kalaa Usoppin kanssa kohti torin reunamaa.
"Miksi hitossa minä olen se, joka kantaa tätä turjaketta raskaasta päästä!" Usopp ärähti hampaat terävinä.
"Onpa outoa... Ihan kuin täällä olisi vähemmän porukkaa kuin ennen..." Mietti vuorostaan Zoro, joka myöskin oli kävelemässä tahollaan kohti keskustan laitamaa.
"Ilmanpaine laskee suorastaan epänormaalia tahtia. Mitä pikemmin palaamme laivalle, sen parempi." Nami totesi itsekseen samalla kun tämäkin lähestyi torin reunamaa ilmanpainemittari kädessään ja vaatepussi olallaan. Siinä samassa Usopp, Sanji, Nami sekä Zoro yhyttivät toisensa täsmälleen samaan aikaan, jolloin nelikko tervehti toisiaan lyhyesti.
"Missäs Luffy oikein on?" Zoro kysäisi ja katseli ympärilleen.
"Hän sanoi haluavansa mennä katsomaan mestauslavaa..." Nami totesi.
"Mutta eikös se lava ole juurikin tuolla keskellä toria." Usopp virkkoi.
"Hei... Hetkinen! Missä Felizia-kulta oikein on?!" Sanji ihmetteli ja vilkuili nopeasti suuntaan ja toiseen.
"Minä ajattelin, että jos hän olisi yhyttänyt jonkun teistä? Hän katosi jonnekin sen jälkeen, kun olimme käyneet kahvilassa." Nami sanoi huolen häivähdys äänessään.
"Kadonnut?! Mitä jos Merivoimat ovat-" Usopp aloitti, mutta silloin kuului tuttu ääni; "Hei! Siellähän te olette!" Tällöin neljä Olkihattua katsoivat ääneen suuntaan ja näkivät tutun, vihreäkätisen naisen, joka riensi heidän luokseen puolijuoksua.
"Felizia-kulta!" Sanji huudahti oitis ja vilkutti hurjasti naisen suuntaan.
"Felizia! Mihin ihmeeseen sinä katosit ja... Mitä kummaa sinulle on oikein tapahtunut?!" Nami huudahti kun tämä näki lopulta kunnolla strategistin hieman ruokottoman ulkonäön lukuisine pöly- ja mutatahroineen.
"Ei mitään vakavaa. Tapasin vain erään tutun, jolla oli vähän asioita selvitettävänä. Kerron siitä lisää myöhemmin." Felizia totesi muina miehinä ja yritti hieman tomuttaa itseään puhtaammaksi.
"Okei... No pääasia, että olet kuitenkin kunnossa." Nami sanoi ja huokaisi helpottuneen. Samassa oranssihiuksisen naisen päässä kävi lyhyt ajatus; "Hetkinen... Miksi minä olen hänestä näin huolissani...? Kyse on kuitenkin vain Feliziasta...!"
"Missäs Luffy oikein on?" Felizia kysyi, jolloin myös navigaattorin ajatus katkesi samalla kun Zoro vastasi; "Arvauksesi on yhtä hyvä kuin meidänkin... Mutta toivottavasti jossain lähellä kuitenkin.
"Miksi en ole yhtään yllättynyt." Felizia puuskahti.
"Aaa! Kapteeni Smoker ja kersanttimajuri Tashigi!" Yksi Merivoimien sotilaista totesi kun tämä näki kaksikon tulevan samaiseen rakennukseen, johon muutamia sotilaita oli asettunut tarkkailemaan torilla tapahtuvaa välikohtausta.
"Mikä on tilanne?" Smoker kysyi.
"He keräävät ihmisiä katsomaan." Totesi toinen sotilas.
"Keskustorilla on tällä hetkellä paikalla kolme henkilöä, joista on luvattu palkkio; "Nuijanheiluttaja Alvida, Klovni Buggy sekä Olkihattu-Luffy." Listasi kolmas sotilas.
"Hm? Luffy? Hänestä en ole ikinä kuullutkaan." Smoker totesi.
"Hänen palkkionsa julkaistiin vasta vähän aikaa sitten, mutta se on jo ensimmäiseksi todella iso... 30 miljoonaa. Meillä on myös vahva syy epäillä, että Felizia D. Rose eli itse Paholaisen Kukka liikkuu hänen seurassaan... Hänenkin palkkionsa ylittää nykyään 12 miljoonaa." Ikkunan luona oleva sotilas sanoi.
"30 miljoonaa ja vielä Paholaisen Kukka mukana. Kyseessä on selvästi kovemman luokan kaveri." Smoker sanoi.
"No miten sen nyt ottaa... Koska itseasiassa hän on se, joka on kohta kuolemassa..." Totesi aikaisemman listan luetellut sotilas hikipisara otsallaan samalla kun mestauslavalla jumissa oleva Luffy yritti raapia nenäänsä siinä kuitenkaan onnistumatta. Tällöin myös muut Olkihatut tajusivat kapteeninsa ahdingon eivätkä meinanneet tälläkään kertaa uskoa silmiään.
"MIKSI HELVETISSÄ LUFFY MAKAA TUOLLA HÄPEÄPAALUSSA!?" Zoro huusi.
"ETKÖ VOI ANTAA MEILLE EDES HETKEN RAUHAA!?" Felizia lisäsi vihaisesti, muiden kolmen Olkihatun vain tuijottaessa ja huokaistessa epäuskoisina.
Voi, voi... Luffy on jälleen kerran joutunut aikamoiseen liemeen... Ja pelissä on jälleen kerran hänen henkensä. Kuinkahan Olkihatut tällä kertaa onnistuvat? Se selviää ensi kerralla Viimeisten haasteiden toisessa osassa. Siihen asti, jälleen kerran, nauttikaa :D!
Hello everyone! Sorry that this chapter did take little longer to come out. There has been just so much to do with work and everything. And it didn't also help when Baldur's Gate 3 came out. Also, I'm starting to catch up with chapters that I have already write, so that's why there's going to be little bit more time between chapters. Atleast more or less. But don't worry, story continues whenever there is time :). Take care everyone!
-WillofJ-