LUKU 39
Vain elävänä?

Oli kulunut noin pari päivää siitä, kun Olkihatut olivat jättäneet Cocoyasi Villagen taakseen. Elämä Going Merryllä oli jatkunut aika pitkälti samanlaisena, mutta yksi asia oli kuitenkin pistänyt joukkiolla silmään; Se koski nimittäin porukan strategistia, joka oli oikeastaan heti kylästä lähdön jälkeen siirtynyt omiin oloihinsa naisten makuutiloihin. Felizia ei ollut oikeastaan tämän jälkeen poistunut sieltä pitkään aikaan, ellei huomioon otettu niitä muutamia kertoja, jolloin pisamakasvoinen nainen oli joko piipahtanut keittiössä hakemassa syötävää tai sitten viettänyt hetken aikaa kannella treenaamassa. Muutoin punapää oli pysytellyt omissa oloissaan, eikä ollut hirveästi keskustellut edes Namin kanssa, vaikka tämä olikin yrittänyt muutaman kerran saada jotain irti toveristaan tullessaan naisten makuutiloihin. Olkihattujen navigaattori oli kuitenkin huomannut, että kaikista yrityksistä huolimatta Felizia oli selvästi yrittänyt peitellä sitä tosiseikkaa, että tämä oli itkenyt ennen kuin Nami oli tullut paikalle. Nyt Felizia kuitenkin oli ilmestynyt jälleen kannelle treenivaatteet päällänsä ja luonut ensimmäistä kertaa Merryn maston ympärille entistä tiheämmän ja paksumman kasvuston, jota vihreäkätinen nainen oli sitten alkanut käyttämään jonkinlaisena harjoitusvastustajana, koska sillä hetkellä kannella kuului punapään suorastaan raivokkaat huudot, tämän lyödessä ja potkiessa köynnösmäistä massaa kaikilta mahdollisilta suunnilta.

"Onkohan Felizia kipeä...?" Luffy kysyi Usoppilta. Kaksikko istuskeli sillä hetkellä Merryn kaiteella kalastamassa, joskin Luffy välillä loi hieman huolestuneita katseita kauempana treenaavaan strategistiin.

"En usko. Jos hän olisi, niin ei hänessä silloin olisi noin paljon energiaa. Tässä on kyllä kyse jostain muusta." Usopp totesi ja haukotteli hieman. Samassa kajuutan ovi kävi, jolloin Sanji astui ulos kädessään tarjotin, johon oli asetettu kauniisti koristeltu, viilentävän näköinen juoma, jossa selvästi sekottui jotain oranssia sekä punaista nestettä.

"Tuo näyttää hyvältä!" Luffy huudahti kun tämä huomasi kokin kantaman juoman. Olkihattuinen poika venytti siinä samassa kättään kohti tarjotinta, mutta Sanji kuitenkin kiepsahti ympäri ja pamautti kapteeninsa venytettyä kättä kipeän puoleisesti jalallaan, saaden sen singahtamaan takaisin omistajansa luo.

"Auts! Miksi sinä noin teit Sanji!?" Luffy huusi ja heilutti punoittavaa kättänsä.

"Saat luvan odottaa vuoroasi koska tämä juoma on tarkoitettu nimenomaisaesti Felizia-neidille. Kutsun sitä "Tuliseksi Ruusuksi". Sanji vastasi lyhyesti ja kipitti sydämet silmissään kohti punahiuksista naista.

"Niinpä niin. Ihan kuin lirkuttelusi auttaisi asiaa yhtään." Usopp huokaisi hikipisara ohimollaan, Luffyn näyttäessä samalla kieltä mustapukuiselle kokille.

"Feliziaaa-kultaaa!" Sanji liversi samalla kun tämä asteli punahiuksisen naisen viereen. Pisamakasvoinen nainen ei kuitenkaan reagoinut miehen läsnäoloon millään lailla, vaan jatkoi edelleen kasvimaisen massan takomista.

"Ajattelin, että tämä sattaisi piristää sinua. Ja varsinkin tuollaisen treenaamisen päälle on hyvä nesteyttää itseänsä." Sanji sanoi ja ojensi tarjotinta hieman punahiuksista naista kohti. Tämä ei kuitenkaan edelleenkään noteerannut kokin puheita suuntaan eikä toiseen.

"Suosittelisin, että joisitte juoman vielä kun se on kylmää. Lupaan, että se virkistää varmasti." Sanji jatkoi ja ojensi tarjotinta vielä vähän lähemmäksi siitäkin huolimatta, ettei Felizia vieläkään vastannut mitään vaan jatkoi päättäiväisesti treenaustaan. Samassa kuului Zoron hymähdys, jolloin mustapukuinen kokki käänsi katseensa vihreähiuksisen miekkamiehen suuntaan, joka oli hetkeä aiemmin ottanut nokosia.

"Oliko sinulla jotain sanottavaa?" Sanji kysyi kulmiaan kurtistaen ja imaisi henkosen savukkeestaan.

"Huomaa vain, ettet osaa lukea tilannetta yhtään. Jos Felizia ei halua juotavaa, niin ei sitä tarvitse väkisinkään tuputtaa." Zoro totesi.

"Ja sinäkö muka tiedät, mitä Felizia-neiti haluaa? Minä sentään pidän huolta laivassamme olevien kaunottarien hyvinvoinnista. Toisin kuin sinä, jonka barbaariset aivot riittävät suurin piirtein ehkä siihen, mihin suuntaan liikkua seuraavaksi." Sanji napautti.

"Mitä sanoit mokoma käyräkulma? Luuletko olevasi fiksumpi kuin minä!" Zoro ärähti noustessaan pystyyn.

"En luule vaan tiedän." Sanji totesi.

"Katsotaan asia saman tien!" Zoro vastasi ja vetäisi ainoan miekkansa esiin. Tällöin Sanji oli juuri laskemassa tarjotinta alas kun kuului kova; "WHAMP!" Tämä sai miekkamiehen sekä kokin katsomaan Felizian suuntaan, jonka kasvimaisia piikkejä täynnä oleva nyrkki oli suorastaan porautunut kiinni mastossa olevaan kasvillisuuteen.

"Voitteko... Olla.. hiljaa. Täällä ei kuule edes omia ajatuksiaan." Felizia sanoi yllättävän ärsyyntyneen kuuloisesti kun tämä samalla vetäisi nyrkkinsä irti niin, että kasvimaista massaa lennähteli pienesti joka puolelle. Metakka sai myös kauempana olevan, kalastelevan kaksikon katsahtamaan naisen suuntaan, kun tämä jatkoi; "Jos haluatte jälleen tapella niin tehkää se jossain muualla. Onko liikaa vaadittu, että saisin edes treenata rauhassa ilman, että te nahistelette siinä vieressä?!"

"Ihan kuin et olisi saanut olla jo rauhassa muutenkin." Zoro tuhahti ja katsoi Feliziaa tiukasti.

"Onko sinulla jokin ongelma?" Felizia vastasi kolkosti ja katsoi vuorostaan Zoroa.

"Niin? Onko?!" Sanji murahti myös miekkamiehen suuntaan, joskin kaksikko ei noteerannut kokkia millään lailla.

"Ei minulla mutta sinulla kylläkin. Jos et ole sattunut huomaamaan, niin et ole ollut oma itsesi sen jälkeen kun jätimme Cocoyasi Villagen taaksemme. Olet vain ollut omissa oloissasi, treenannut kuin hullu sekä ärähdellyt meille vähän väliä jos joku meistä on muka vähääkään häirinnyt sinua. Joten kyllä, sinulla siis on jokin ongelma." Zoro sanoi painokkaasti.

"No sinä olet väärässä! Ei minulla ole mit-" Felizia aloitti, mutta juuri silloin Merryn varaston ovi kävi, jolloin Nami astui kannelle. Navigaattori oli ollut luonnostelemassa muutamia karttoja alakerrassa, mutta kun tämä oli kuullut yläpuoleltaan kantautuvia väittelyn ääniä, nainen oli päättänyt lopultakin pistää asiat kuntoon.

"Kyllä sinulla on." Nami aloitti kun tämä asteli lähemmäksi Feliziaa, jatkaen samalla; "Olin ajatellut, etten sano mitään, mutta nyt tämä saa riittää. Minä tiedän, että olet välillä itkenyt olessasi yksin vaikka muuta oletkin minulle väittänyt. Sinä yrität pitää sisälläsi asioita ja puskea ne syrjään tuolla nykyisellä käytökselläsi, mutta se ei tule toimimaan! Nyt kerrot, että mikä sinua painaa!"

"Minä... En ole...! Sinä olet..." Felizia sanoi ja huomasi samalla toveriensa kysyvät sekä hieman huolestuneet katseet.

"Onko kyse Nojikosta?" Nami kysyi, jolloin pisamakasvoisen naisen keho värähti hieman. Tämä ei jäänyt navigaattorilta huomaamatta, jolloin tämä lisäsi; "Siitäkö tässä on kyse? Että sinä ikävöit häntä? Vai kadutko sitä, että lähdit mukaamme, vaikka oikeasti olisitkin halunnut jäädä hänen luokseen."

"TÄH?! Eikö Felizia olisi halunnut enää olla kanssamme?!" Kuului Luffyn kauhistunut huuto.

"Ääliö! Ole hiljaa!" Usopp tuhahti ja kolautti tahollaan Olkihattuista poikaa päähän samalla kun Felizia sanoi Namille; "En todellakaan! Me tiesimme, ettei se kestäisi...! Se oli oikea päätös...! Minä vain..."

"Sinä mitä?!" Nami painosti siitäkin huolimatta, että Zoro yritti hieman hillitä oranssihiuksista naista.

"MINÄ PELKÄÄN!" Felizia huusi, saaden toverinsa katsomaan tätä kummissaan. Tällöin punapää katsoi vuoron perään jokaista Olkihattua, kunnes osoitti sanansa navigaattorille; "Olet oikeassa siinä, että kyllä, minä kaipaan siskoasi. Kaipaan häntä helvetin paljon! Mutta minä lopetin sen, koska halusin suojella häntä...! Mutta... Mutta se sattuu! SE SATTUU HELVETISTI! MINÄ MENETIN NOJIKON SIKSI, KOSKA OLEN PAHOLAISEN KUKKA...! MINÄ MENETIN PERHEENI, KOSKA EN OLLUT TARPEEKSI VAHVA...! Ja minä... Minä..." Tällöin suuret kyyneleet rupesivat valumaan pitkin Felizian poskia kun tämä lysähti polvilleen kannelle.

"Sinä... Mitä?" Nami kysyi vakavana.

"Felizia-kulta..." Sanji totesi huolissaan.

"Kerro meille." Zoro totesi lyhyesti.

"Felizia..." Usopp totesi, tämän myöskin astellessa naisen luokse olkihattuinen kapteeni kannoillaan.

"Ethän sinä oikeasti vaan lähde pois?" Luffy kysyi harvinaisen vakavana.

Kyyneleiden valuessa Felizia katsoi tuota ympärillään olevaa joukkiota, kunnes jatkoi; "Minä pelkään... Että menetän teidät... Että joudun jälleen yksin sen takia... Koska olen... No minä. Kun perheeni kuoli... Halusin vain hävitä... Nukkua pois... Mutta jostain syystä halusin uskoa siihen mitä äitini oli viimeisessä kirjeessään kirjoittanut... Siksi päätin kuitenkin yrittää... Ja sitten tapasin Usoppin... Ja myöhemmin teidät muut... Mutta kun päätimme Nojikon kanssa, ettemme voi jatkaa, ihan hänen turvallisuutensa tähden... Minä rupesin jälleen pelkäämään, että lopulta... Lopulta minä olisin kuitenkin taas..."

"Sinä et ole yksin." Nami totesi ja polvistui vihreäkätisen naisen viereen. Tällöin Felizia kohotti katseensa oranssihiuksisen toverinsa suuntaan, joka jatkoi; "Olemmeko missään vaiheessa antaneet ymmärtää, että se kuka olet, olisi jotenkin paha juttu? Sinä olet Paholaisen Kukka, kyllä, mutta sinä olet meidän Paholaisen Kukkamme... Niin hölmöltä kuin se ehkä kuulostaakin."

"Ei se ole hölmöä! Se on juurikin siistiä! Hän on meidän siisti straketisti!" Luffy hihkaisi.

"Felizia-neiti on kauniimpi kuin kaunein ruusu maan päällä!" Sanji sanoi sydämet silmissään.

"Voit aina kertoa meille kaiken! Kapteeni Usopp pysyy aina tukenasi!" Usopp sanoi rehvakkaasti hymyillen, olkoonkin, että pojan jalat aavistuksen tutisivatkin.

"Etkä saa unohtaa, että olet minulle vielä matsin pystyssä." Zoro sanoi päätänsä nyökäyttäen.

"Kiitos... Ja anteeksi..." Felizia sanoi ja pyyhki silmiään, hymyillen kuitenkin leveämmin kuin pitkään aikaan.

"Mitä turhia." Luffy sanoi hymyillen ja jatkoi; "Hei Felizia! Tule kalastamaan meidän kanssa! Napataan oikein iso kala syötäväksi!"

"Voisit kuitenkin ensin treenata minun kanssani, koska olet selvästi tullut vahvemmaksi." Zoro sanoi ja vilkaisi lyhyesti maston kasvillisuudessa olevia jälkiä.

"Ehkä myöhemmin... Sitä ennen kuitenkin..." Felizia aloitti, nousi ylös ja kuivattuaan vielä silmiään sanoi vaaleahiuksiselle kokille; "Voisinko maistaa sitä tekemääsi juomaa?"

"Aaaaaa! Totta kai! Tosin... Se ei pakosti ole enää niin kylmää..." Sanji totesi ja ojensi juomalasin vihreäkätiselle naiselle, joka kaikesta huolimatta otti juomasta ison kulauksen. Tämän jälkeen Felizia maiskutti huuliaan ja totesi hymyillen; "Loistavaa, kuten aina."

"Kiiitooos!" Sanji huudahti ja pyörähteli piruettimaisesti. Samassa myös Luffy alkoi vaatia omaa juomaansa, saaden muutkin Olkihatut liittymään tähän mukaan. Tällä välin tahollaan Felizia katsoi tuota iloisesti pulisevaa joukkoa, kunnes nosti hieman lasiaan ja osoitti sanansa taivaalle; "Olit oikeassa äiti... Kiitos..." Ja tämän myötä Olkihattujen strategisti myös päätti, että seuraavalla aterialla olisi myös aika kertoa tarkemmin hänen omasta menneisyydestään. Kuitenkin tuo porukka ei vielä osannut aavistaa, että seuraava päivä toisi mukanaan suorastaan järisyttäviä uutisia...

Uusi päivä oli jälleen koittanut Going Merryllä. Tällä kertaa kuitenkin laivalla vallitsi paljon iloisempi ja vapautuneempi tunnelma, koska Olkihattujen strategisti oli jälleen liittynyt osaksi porukkaa. Punapää oli edellisenä iltana kertonut muille Olkihatuille menneisyydestään sekä edesmenneestä perheestään, mikä oli osaltaan vaikuttanut siihen, että Felizia tunsi olonsa ja varsinkin mielensä paljon kevyemmäksi. Sillä hetkellä kyseinen vihreäkätinen nainen istui ikäänkuin meditoimassa muutaman appelsiinipensaan varjossa (Jotka Nami oli saanut mukaansa Cocoyasi Villagesta ja jotka Olkihatut olivat laittaneet yhdessä Going Merryn kajuutan katolle, näin luoden laivasta entisestään vehreämmän näköisen). Punapää näet yritti pitkästä aikaa kokeilla, josko hän saisi jonkinlaisen "yhteyden" marjavoimiinsa ja naisesta tuntui, että appelsiinipensaiden tuoma kasvillisuus sekä niiden tuttu, makea tuoksu (Josta Felizialle väkisinkin hiipi mieleen eräs tuttu, tatuoitu nainen) voisi auttaa asiaa. Felizian alkaessa uppoutua tahollaan ajatuksiinsa, Nami oli vuorostaan ostamassa sen päivän sanomalehteä lokilta, joka kantoi kaulassaan ruskeaa, sanomalehtiä sisältää laukkua ja jolla oli päässään sininen, postimiehen lakkia muistuttava päähine.

"Taasko hinta on noussut? Tämä alkaa olemaan kyllä jo liian kallista." Nami totesi samalla kun tämä asetti 100 bellin kolikon lokin kaulassa olevaan laukkuun.

"Jos hinta nousee vielä kerrankin, niin en tule enää ostamaan yhtäkään lehteä." Nami tuhahti samalla kun lokki äännähti lyhyesti ja nosti siipensä lippaan, ennen kuin se nousi takaisin taivaalle.

"Onko se muka noin kamalaa? Kyseessä on pelkkä sanomalehti." Usopp totesi työpisteensä ääreltä, jonka pitkänenäinen poika oli kantanut kannelle.

"Etkö tiedä, että pienikin päivittäinen kulutus nostaa kokonaissaldoa!? Siksi pitää olla tarkkana tämmöisissäkin tilanteissa" Nami puuskahti.

"Luulin, ettet enää välitä siitä, vaikka rahaa tuhlaantuisikin?" Usopp vastasi ja nappasi tabasco-pullon käteensä.

"Älä ole typerä. Tästä eteenpäin tulen säästämään rahaa vain itseäni varten. Ei tule kuuloonkaan, että tulisin olemaan tulevaisuudessa piraatti, jolla ei ole penniäkään!" Nami huudahti.

"Juu, tuli selväksi. Nyt jos sopii, niin tarvitsen työrauhan. Olen juuri kehittämässä salaista tabasco-ammustani, joten pysy loitolla. Vihollinen, joka saa tämän silmään, tulee kokemaan sanoinkuvaa-" Usopp oli sanomassa kun tämä oli kaatamassa tabascoa yhteen työpisteensä astioista. Juuri silloin kuului vihainen; "PIDÄ NÄPPISI KURISSA!" jonka perään huutava Olkihattujen kapteeni lensi suoraan pitkänenäisen pojan työpisteen päälle, särkien sen ja saaden tabasco-pullon kaatumaan suoraan Usoppin silmille.

"GYYYAAAAAAAHHHHH!" Usopp karjui suu ammollaan, tulenlieskojen lyödessä valtoimenaan pojan silmistä samalla kun Luffy kömpi pystyyn ja osoitti sanansa Sanjille, joka oli hetkeä aiemmin laittanut kapteeniinsa liikettä; "Älä nyt Sanji! Anna minun ottaa edes yksi!"

"Ei missään nimessä!" Kokki huudahti ja jatkoi; "NÄMÄ OVAT NAMI-NEIDIN RAKKAITA APPELSIINI-PENSAITA! EN ANNA KENENKÄÄN KOSKEA NIIHIN SORMELLAKAAN! KUULITKO NAMI!? VOIT OLLA RAUHASSA, KOSKA RAKKAUDELLA VAHVISTETTU SUOJAUKSENI ON LÄPÄISEMÄTÖN!"

"Kiitos paljon Sanji!" Nami vastasi suloäänisesti.

"Nojaa, minä olen hyvällä tuulella, joten antaa asian olla tällä kertaa." Luffy virnisti.

"Jestas mikä ääliö..." Zoro huokaisi tahollaan ja jatkoi nokosiaan.

"Olisit uskottavampi, jos tuo sinun suojauksesi koskisi myös minua." Kuului seuraavaksi Felizian ääni. Tällöin punahiuksinen nainen asteli esiin appelsiinipensaiden keskeltä, pitäen kädessään yhtä oranssia hedelmää. Tällöin Luffy katsoi kokkia ensin yllättyneenä ja heti perään myrtyneen näköisenä.

"Sinä olet poikkeus rakas Felizia. Tiedän, että nuo kädet eivät ikinä pilaisi Namin hedelmiä millään lailla."

"Kiitos." Felizia sanoi hymy huulillaan ja tunki siinä samassa kädessään olevan appelsiinin syvälle Sanjin suuhun, saaden kokin kakomaan vedet silmissään.

"Olkoon tuo sinulle opiksi, ettet... HUUDA SILLOIN KUN MINÄ YRITÄN KESKITTYÄ PIRUNMARJANI MAHDOLLISESTI PIILOTETTUIHIN VOIMIIN! TUNSIN EHKÄ SAAVANI OTETTA JOSTAIN, KUNNES ALOIT MÖLYÄMÄÄN! TOSIN... ETTE TEKÄÄN AUTTANEET ASIAA YHTÄÄN!" Felizia karjui ja siirsi katseensa seuraavaksi edelleen maassa pyörivään ja huutavaan Usoppiin sekä hymyilevään kapteeniinsa.

"GYYYYAAAAHHH!" Usopp karjui liekit silmissään.

"Sori, sori." Luffy totesi enemmänkin itselleen, kunnes siinä samassa naurahti ja huusi kädet pystyssä; "Pääasia, että me ollaan lopultakin matkalla kohti Grand Linea!"

"Andeeksi Delizia-dulta..." Sanji möngersi appelsiini suussaan samalla kun pisamakasvoinen asteli aurinkotuolissa makailevan navigaattorin viereen, ottaen kulauksen toisesta, vyöllä roikkuvasta vesipullostaan ennen kuin asettui istumaan ja nojailemaan kasvipäällysteisen kaiteen viereen.

"Tiedät kai, että tuo appelsiini lisätään velkaasi." Nami totesi ennen kuin tämä siirsi katseensa takaisin lehteen päin.

"Toki. Ja sinä kai tiedät, että se oli kyllä Sanji joka sen söi, joten..." Felizia napautti ja osoitti mustapukuista kokkia, joka sillä hetkellä sai kaivettua appelsiinin ulos suustaan. Nami kuitenkin nousi istumaan ja katsoessaan punapäätä tämä loi kasvoilleen ilmeen, joka sai äkkiä kylmät väreet nousemaan pitkin Felizian selkäpiitä kun navigaattori puhui pehmeällä äänellä; "Älä yritä siirtää vastuuta muille... Sinä sen otit... Sinä myös maksat... Tavalla taikka toisella, kunhan ensin keksin mikä olisi sinulle sopivin vaihtoehto. Sinun pitäisi jo muistaa, että rahan suhteen en pelleile ikinä. Onko selvä?"

"Se- Selvä on." Felizia vastasi hikipisara ohimollaan.

"Kiltti tyttö." Nami vastasi hymyillen ja silitti vihreäkätisen naisen hiuksia. Tällöin navigaattori tunsi lyhyesti sisällään jonkinlaista erikoista mielihyvää tilanteeseen liittyen, jonka lisäksi oranssihiuksisen naisen mieleen nousi kuva eräästä tietystä tapahtumasta Felizian ja Nojikon välillä. Siinä samassa Nami vetäisi kätensä nopeasti pois ja asettui jälleen lukemaan lehteä, peittäen sen avulla lievän punakkuuden kasvoillaan.

"O- Onko siinä mitään mielenkiintoista?" Felizia kysyi pieni hämmenyksen vivahde äänessään, kun tämä samalla kosketti sitä kohtaa päässään, mitä Nami oli silittänyt.

"Vä- Vähän kaikenlaista. Maailma näyttää olevan sekaisin tavalla taikka toisella. Vallankaappaus näyttäisi ainakin olevan mahdollisesti menossa...?" Nami sanoi ja huokaisi. Naisen kääntäessään esille seuraavan aukeaman, tämän ilme muuttui äkkiä kauhistuneeksi.

"Mi- MITÄ?!" Nami huudahti yllättäen, jolloin muut Olkihatut nukkuvaa Zoroa lukuunottamatta katsoivat kalpeakasvoista navigaattoria ihmeissään.

"Mitä?! Mitä siellä on?!" Felizia huudahti ja hypähti salamannopeasti pystyyn.

"Mikä hätänä Nami-rakas?!" Sanji kysyi samalla kun tahollaan Luffy huomasi kannella kaksi paperia, jotka olivat selvästi pudonneet lehden välistä aikaisemmin.

"NO TÄMÄ!" Nami huusi ja käänsi lehden siten, että sekä kokki että strategisti saattoivat nähdä, mikä oli saanut Namin niin kiihdyksiin; Lehdessä komeili Luffyn sekä Felizian kuvat, jotka koristivat isohkon puoleista uutista, jonka otsikkona komeili; "PIIKKI MERIVOIMIEN LIHASSA."

"MITÄ HITTOA!?" Felizia huusi suu pyöreänä ja nappasi lehden navigaattorin käsistä. Strategisti ei kuitenkaan ennättänyt edes aloittaa uutisen lukemista, koska samassa tämän kapteeni huikkasi yllättäen; "Hei kaverit... Täällä oli vielä tämmöiset ilmoituksetkin!" Tällöin muut Olkihatut käänsivät vuorostaan katseensa (Edelleen nukkuvaa Zoroa lukuunottamatta) kapteeninsa käsissä oleviin papereihin.

"Nehän ovat..." Nami sanoi hikipisara ohimollaan.

"Aagghh!" Usopp äännähti mitä punoittavilta silmiltään näki.

"Ei helvetti...!" Felizia sanoi suu entistä pyöreämpänä.

"Ohhoh?!" Sanji totesi lyhyesti.

"Niin se vain on!" Luffy lisäsi virnistäen. Tällöin Felizia, Nami, Usopp sekä Sanji katsoivat lyhyesti toisiinsa, kunnes...

"AAAAAAAAAAAHHHHHHHH!" Kuului nelikon yhteinen huuto (Johon sekottui myös rahtunen Luffyn innokasta naurua), mikä sai lopulta myös Zoron havahtumaan unestaan. Ja kaikesta tästä yllättävän kauhunsekaisesta tunnelmasta huolimatta Going Merry edelleenkin purjehti tasaisesti kohti Grand Linea.

Jossain päin maailmaa vesi solisi hiljalleen kauniissa puutarhassa, jonka lammen pinnalla lumpeen lehdet kelluivat rauhallisesti ja yksinäinen sammakko kurnutti uneliaasti. Siellä oli myös ylvään näköinen talo, jonka seinällä olevassa kyltissä luki vain yksi sana; "Merivoimat". Kyseessä oli osa Merivoimien Päämajaa, jossa sillä hetkellä kävi tasainen pulina. Paikalle oli saapunut kymmeniä korkeassa asemassa olevia Merivoimien upseereja, jotka sillä hetkellä keskustelivat Olkihatuista ja näiden kasvavasta maineesta.

"Eli lyhyesti siis, meidän haaraosastomme ovat olleet voimattomia tämän kyseisen merirosvojoukon edessä...?" Eräs paikalla olevista miehistä kysyi.

"Näin ainakin 16:a Jaoston kapteeni on ilmoittanut... Kuulema mitään ei ollut tehtävissä." Totesi toinen.

"Asia on juurikin näin." Sanoi kahden pöytärivin päässä seisova, päälaeltaan kalju, osittain vihreähiuksinen ja aurinkolasipäinen Merivoimien Päämajan komentaja Brannew, johon kaikki paikallaolijat nyt käänsivät katseensa. Brannew vuorostaan käänsi tässä kohtaa katsettaan takanaan olevaan tauluun, johon oli laitettu kolme etsintäkuulutusta, joista mies mainitsi ensimmäisen; "Klovni Buggy, palkkio 15 miljoonaa belliä" Tämän etsintäkuulutuksen kuvassa oli häijysti virnistävä, punanenäinen ja kaikin puolin klovniksi pukeutunut mies. Seuraavassa kuulutuksessa oli kuva tuimailmeisestä Kriegistä, mistä Brannew mainitsi lyhyesti; "Merirosvolaivaston Amiraali Don Krieg, palkkio 17 miljoonaa belliä." Ja kolmas etsintäkuulutus kuului tutulle, julmasti hymyilevälle merenmiehelle, josta Brannew vahvisti seuraavaa tietoa; "Merenmies Piraattien kapteeni Saha-Arlong, palkkio 20 miljoonaa belliä!" Tämän jälkeen Brannew kaivoi esiin kaksi uusinta etsintäkuulutusta, katsoen sen jälkeen lyhyesti edessään olevia vieraita, jotka odottivat jatkoa keskittyneesti.

"Kun puhutaan East Bluesta, jossa keskimääräinen palkkio on noin 3 miljoonaa belliä, niin nämä kolme aikaisemmin mainittua merirosvoa ovat onnistuneen kohoamaan niin sanotusti joukon etupäähän, koska jokaisen palkkio ylittää yli 10 miljoonaa belliä. Kuitenkin, heidät kaikki on siitäkin huolimatta murskattu." Brannew jatkoi ja kiinnitti samalla seinään ensimmäisen näistä uusista etsintäkuulutuksista, jonka kuvassa hymyili leveästi tuttu, olkihattuinen poika. Ja kuvan alla oli teksti:

ETSINTÄKUULUTETTU

MONKEY D. LUFFY

ELÄVÄNÄ TAI KUOLLEENA

B 30,000,000 –

"Kuten kuvastakin näkyy, voisi ensi alkuun luulla, että tämän piraatin palkkio, eli 30 miljoonaa belliä voisi vaikuttaa hieman ylilyövältä. Kuitenkin, nykyisten tapahtumien valossa voimme hyvinkin sanoa, että kyseinen summa on enemmän kuin perusteltu. Ja kuten kaikesta pahasta sanotaan; Se on hyvä kitkeä juurineen irti vielä silloin, kun se ei ole vielä päässyt kukkimaan!" Brannew lopetti vakava, saaden muutaman paikalla olevan upseerin mumisemaan hyväksyvästi. Tämän jälkeen osittain kalju Merivoimien Komentaja iski seinälle seuraavaksi etsintäkuulutuksen punahiuksisesta naisesta, jonka raivokkaan oloinen kuva tuntui jollain lailla porautuvan jokaisen paikallaolijan sieluun. Ja tämän kuvan alle oli painettu teksti:

ETSINTÄKUULUTETTU

FELIZIA D. ROSE

VAIN ELÄVÄNÄ

B 12,300,000 –

"Ja sitten... Kukista puheen ollen..." Brannew totesi ja katsoi Felizian uutta etsintäkuulutusta, joka sai myös muut paikallaolijat kuiskimaan ja vaihtamaan muutaman sanan keskenään; "Paholaisen Kukka...!" "Miten helvetissä hän selvisi...?" "Kirotut Punakallo-Piraatit...!"

"Kuten näette, Punakallo-Piraattien perintö elää edelleen kaikesta huolimatta." Komentaja Brannew aloitti, korjasi hieman lasiensa asentoa ja jatkoi sitten; "Kyseessä on siis edesmenneiden Punakallo-Piraattien kapteenin Anthony Morganin sekä joukon varakapteenin Lily D. Rosen tytär Felizia D. Rose, lempinimeltään Paholaisen Kukka, jonka kaksi edellistä palkkiota olivat aika vaatimattomia verrattuna hänen nykyiseen, yli 12 miljoonan bellin palkkioon. Kuitenkin, nyt kun tiedämme hänen selvinneen Tuulimylly-saaren tuhosta sekä sen, missä kaikessa hän ollut mukana näiden kuluvien kuukausien aikana, on sanomattakin selvää, että tämä piraatti on erittäin vaarallinen ja hänen uusi palkkionsa on enemmän kuin oikeutettu! Emme valitettavasti vielä tiedä, mikä hänen lopullinen määränpäänsä on, mutta jo yksistään se, että hänen sekä hänen kapteeninsa yhteenlaskettu summa ylittää jo yli 40 miljoonaa on vakava uhka sekä meille että koko maailmalle. Näin ollen me teemme kaikkemme, että nämä kaksi piraattia joutuvat vastuuseen rikoksistaa ennen kuin on liian myöhäistä!" Ja näiden sanojen jälkeen kaikki paikallaolijat yhtyivät lyhyisiin taputuksiin sekä kannustaviin huutoihin. Kaikesta huolimatta joukosta saattoi erottua pientä huolestunutta muminaa, koska jokaisen paikallaolijan pöydällä oli lehti, joka oli avattu juurikin siitä kohtaa, mistä Luffya ja Feliziaa käsittelevä uutinen löytyi.

"NE, JOTKA HALUAVAT NYT PAETA, KÄSKEN TEITÄ TEKEMÄÄN SEN HETI PAIKALLA! Koska me olemme se vankkumaton rauhan linnake tänä merirosvojen aikana, pieninkin pelkurimaisuus on anteeksiantamatonta!" Jyrähti jykevä, monin mitallein sekä arvokkaasti pukeutuneen näköinen Merivoimien edustaja. Mies loi tämän jälkeen katseen alhaalla seisoviin, satoihin ellei peräti tuhansiin Merivoimien sotilaisiin, joilla oli päällään samanlainen takki, johon oli kirjailtu kanjilla merkintä "Oikeus". Kun kukaan joukosta ei liikahtanutkaan, jykevä mies jatkoi; "Massoille ei ole rikos olla heikko, koska he voivat luottaa siihen oikeuteen, jota kannamme hartioillamme! Vaikkakin tämä oikeus joskus joutuu valheiden tai muunlaisten vääräuskoisten uutisten tai panetteluiden kohteeksi, se ei sammu milloinkaan! Niin kauan kun merillä seilaa edes yksikin vaarallinen pahuus, on meidän velvollisuutemme Merivoimina mennä ja tuhota se! JA TÄMÄ KAIKKI TAPAHTUU ABSOLUUTTISEN OIKEUDEN ALLA!"

"KYLLÄ SIR!" Sotilaat vastasivat yhdestä suusta.

Tällä välin Olkihattujen laivassa vallitsi osin hilpeä ja osin epäuskoinen tunnelma. Luffy heilutteli sillä hetkellä käsissään omaa etsintäkuulutustaan ja huusi ylpeänä; "NAHAHAHAHAHAH! KATSOKAA! ME OLLAAN NYT ETSINTÄKUULUTETTUJA RIKOLLISIA! Ja siinä lukee vielä että 30 miljoonaa belliä!"

"Jälleen kerran sinä epäonnistut täydellisesti ymmärtämään tilanteemme vakavuuden... Etkö tajua, että elämäsi on nyt koko ajan vaakalaudalla!? Kun kyse on tuollaisesta summasta, olen varma että saamme peräämme entistä vahvempia Merivoimien sotilaita palkkionmetsästäjiä unohtamatta..." Nami totesi hikipisara ohimollaan. Luffy ei kuitenkaan reagoinut tähän mitenkään vaan nauroi vain entistä makeammin samalla kun Usopp vuorostaan osoitteli samassa etsintäkuulutuksessa olevaa takaraivoaan (Joka oli jotenkin eksynyt Luffyn kuvan yhteen kulmaan) todella myrtyneen oloiselle kokille.

"Katso nyt! Meikäläisenkin kuvan näkee nyt koko maailma! Minustahan saattaa tulla peräti kuuluisa!" Usopp huusi suu leveässä virneessä.

"Joopa joo. Kyseessä on vain pelkkä takaraivosi." Sanji ärähti lyhyesti.

"Älä nyt ole noin kateellinen! Kunhan maineemme kasvaa, saatamme kaikki saada oman etsintäkuulutuksen!" Usopp totesi.

"TÄMÄ ON OIKEASTI PAHA JUTTU! OLKAA EDES HETKI VAKAVISSANNE!" Nami karjaisi ja kalautti Usoppia sekä nauravaa Luffya päähän, jolloin niihin muodostui isohkot kuhmut. Kaksikon hieroessa päitänsä, navigaattori jatkoi; "Jestas, ettekö tajua, että tämän takia emme voi tuhlata enää yhtään enempää aikaa East Bluella! On vain ajan kysymys, kun joku yrittää hyökätä kimppuumme! On jo tarpeeksi kamalaa, että yhdestä meistä pyydetään peräti 30 miljoonaa mutta se, että nyt Feliziankin palkkio on noussut- "

"Yli 12 miljoonaan. Ja vielä se, että nyt koko maailma tietää tämän lehdessä olevan uutisen takia, että kenen seurassa minä tarkalleenottaen liikun." Punapää sanoi aikaisemmin nappaamansa lehden takaa, saaden muut Olkihatut katsomaan punapään suuntaan.

"Siis... Mitä?! Kerrotaanko siellä myös meistä?!" Nami huudahti epäuskoisena, jolloin myös Usoppin silmät levisivät kauhusta selälleen.

"Ei niinkään teistä, mutta Luffy kyllä mainitaan. Katsokaa vaikka." Felizia totesi ja levitti lehden niin, että kaikki Olkihatut pääsivät lukemaan uutisen nyt ensimmäistä kertaa kunnolla:

"PIIKKI MERIVOIMIEN LIHASSA."

"Maailma sai tänään kuulla järisyttäviä uutisia, kun kävi ilmi, että edesmenneiden Punakallo-Piraattien viimeinen jäsen sekä kyseisen ryhmän kapteenin sekä varakapteenin tytär Felizia D. Rose (lempinimeltään Paholaisen Kukka) onkin elossa! Vaikka Merivoimat vakuuttelivatkin vuosia, että koko Punakallo-Piraattien joukko koki karvaan loppunsa 5 vuotta sitten tapahtuneessa Tuulimylly-saaren tuhossa, joka heidän mukaansa oli kyseisen merirosvo-ryhmän viimeisiä epätoivoisia tekoja lähteä niin sanotusti "tyylillä" (Helvetti mitä valheita!" Felizia murahti), niin silti, jollain ihmeellä tämä nuori nainen selvisi saarelta elossa ja onnistui piilottelemaan Merivoimilta peräti 5 vuoden ajan."

"Nyt kun on käynytkin ilmi, että Felizia D. Rose onkin elossa niin suurin kysymys onkin, että mitä hän aikoo tehdä seuraavaksi? Olemme kuitenkin saaneet sen verran tietoomme, että ainakin tällä hetkellä hän liikkuu yhdessä merirosvon kanssa, jonka nimi on Monkey D. Luffy. (Kuva ohessa) ja voidaan sanoa, että aikamoiseen seuraan tämän nainen on itsensä löytänytkin, koska kyseisestä pojasta luvataan jo 30 miljoonaa belliä! Onko Felizialla siis ajatuksena kasata Punakallo-Piraatit uudestaan ja tämä on ensimmäinen askel sillä saralla. Onko hänen uusi, noin reippaan 12 miljoonan bellin palkkio vain ovela juoni salata se, että hän toimii todellisena kapteenina tässä kyseisessä ryhmässä (Johon tietojemme mukaan kuuluu jo muitakin jäseniä) ja kerää ympärilleen vahvoja piraatteja, ennen kuin hänen lopullinen suunnitelmansa tulee päivänvaloon?"

"Mutta mikä sitten onkaan asioiden todellinen laita, niin yhtä kaikki Merivoimat ovat olleet harvinaisen vaitonaisia asian suhteen vaikka he ovatkin vuosia muuta väittäneet. Kuitenkaan he eivät voi sitä enää kieltää, että heidän sormiensa läpi pääsi livahtamaan todellinen jymyjuttu, joka ei selvästikään aio luovuttaa tässä suhteessa taistelutta. Voimme vain jännityksellä odottaakin, että mitä kuulemme seuraavaksi Paholaisen Kukkaan liittyen."

"Lisää Punakallo-Piraateista voitte lukea sivulta..."

"Fiuuuu... Aikamoista!" Usopp totesi viheltäen.

"Olemme niin kuolleita...!" Nami totesi kyyneleet silmissään.

"Jutun perusteella vaikuttaa siltä, ettei Luffya oteta oikein tosissaan." Zoro hymähti.

"Pitäisikö meidän puhutella Felizia-kultaa tästä lähtien kapteenina?" Sanji kujersi.

"Hei! Mä olen kapteeni!" Luffy tokaisi.

"Äh! Päät kiinni!" Felizia sanoi ja naurahti kaikesta huolimatta lyhyesti ennen kuin jatkoi; "Pysyn ryhmän strategistina kuten tähänkin asti ja sen vuoksi olenkin samaa mieltä kuin Nami. Meidän ei todellakaan kannata tuhlata aikaamme täällä yhtään kauempaa vaan sen sijaan suuntaamme suorinta mahdollista reittiä kohti Grand Linea." Tämän sanottuaan Felizia nakkasi lehden Namin aurinkotuolille, noukki ylös uuden etsintäkuulutuksensa ja asteli se kädessään hieman sivummalle.

"Kuulitte mitä meidän straketisti sanoi miehet! Suunta kohti Grand Linea!" Luffy huusi innoissaan.

"Aye, aye!" Sanji ja Usopp vastasivat.

"Hei! Näen saaren tuolla edempänä." Zoro totesi ja osoitti ulapalle päin.

"Niinkö...?" Nami vastasi ja asteli lähemmäksi, jolloin navigaattori huomasi kauempana siintävän saaren, jolloin tämä jatkoi; "Tuo saari on todiste siitä, että olemme lähellä Grand Linea! Siellä on näet kuuluisa kaupunki nimeltä Loguetown, joka tunnetaan myös alun ja lopun kaupunkina. Se on merirosvokuninkaan Rogerin synnyinpaikka... Ja myöskin paikka missä hänet myöhemmin teloitettiin."

"Eli tuo on siis kaupunki, jossa Merirosvokuningas kuoli..." Luffy totesi.

"Mennäänkö siis?" Nami kysyi ja katsoi muita tovereitaan, jotka vastasivat hyväksyvästi, minkä jälkeen Going Merryä alettiin ohjata kohti kyseistä saarta. Tällöin Zoro huomasi, että hänen pisamakasvoinen toverinsa katseli vuoroin merta sekä uutta etsintäkuulutustaan, jolloin miekkamies päätti käydä katsomassa, että naisella on oli kaikki hyvin.

"Hei. Kuulitko, että saavumme kohta Loguetowniin." Zoro totesi tämän astellessa Felizian viereen.

"Mitä? Ai? Tai siis joo, kuulin jotain sellaista." Felizia vastasi hieman poissaolevana.

"Mitä mietit?" Zoro kysyi ja huomasi naisen kädessä olevan paperin, jolloin miekkamies lisäsi; "Onneksi olkoon muuten uudesta palkkiosta. Täytyy sanoa, että odotukseni matsimme suhteen nousi kertaheitolla. 12 miljoonaa... Alat olla jo nimesi veroinen... Paholaisen Kukka."

"Niin kai..." Felizia totesi ja katsoi jälleen kädessään olevaa paperia.

"Mikä on? Luulisi sinun olevan iloinen tuollaisesta summasta." Zoro totesi hieman kulmaansa nostaen.

"Niin olenkin... Minä vain... En vain ymmärrä..." Felizia vastasi.

"Mitä niin?" Zoro kysyi ja nojasi Merryn kasvipäällysteiseen kaiteeseen.

"En ymmärrä tätä: "Vain elävänä"? Miksi ihmeessä Merivoimat haluavat minut elävänä? Ei heille tuottanut mitään ongelmia tappaa perhettäni silmieni edessä ja nyt he yhtäkkiä haluavatkin minut muka elävänä! Siis mitä helvettiä!" Felizia murahti ja katsoi etsintäkuulutustaan.

"Ja sinulla ei siis ole mitään ideaa siitä, miksi asia on noin?" Zoro kysyi.

"NO EI!" Pisamakasvoinen nainen huusi ärtyneenä.

"Rauhoitu. Turha sinun on minulle huutaa." Zoro tuhahti.

"Anteeksi... Tämä vain turhauttaa niin paljon...!" Felizia murahti.

"No, uskon kyllä että se selvinnee sinulle jossain kohtaa. Sinun pitää vain olla kärsivällinen. Niin kliseiseltä kuin se ehkä kuulostaakin." Miekkamies vastasi.

"Niin... Huoh... Olet aivan oikeassa. Kiitos Zoro." Vihreäkätinen nainen vastasi lyhyesti huokaisten, mutta läväytti kaikesta huolimatta lämpimän hymyn miekkamiehelle, joka jälleen tunsi poskiensa punehtuvan lievästi.

"Eipä mi-" Zoro oli sanomassa mutta silloin kuului Usoppin huuto, joka havahdutti kaksikon huomion; "Hei! Te kaksi! Olemme aivan kohta perillä!"

"Selvä juttu!" Felizia vastasi ja vilkaisi sitten vihreähiuksista toveriaan; "Mennäänkö sitten?"

"Sopii." Zoro vastasi lyhyesti ja lähti astelemaan muiden toveriensa luo pisamakasvoisen naisen vanavedessä.

"Vautsi! Kylläpä onkin iso kaupunki!" Luffy huusi innoissaan.

Olkihatut olivat pysähtyneet katsomaan ihmisvilinää, joka liikkui tasaisena virtana isohkon portin ali, jonka yläpuolella oli koristeellinen kolmiomainen pylväs, missä luki isoin kirjaimin; "LOGUETOWN".

"Eli Piraattien aikakausi alkoi täältä." Sanji sanoi.

"Paikka kyllä uhkuukin jonkinlaista entisaikojen tunnelmaa." Felizia totesi ja pälyili ympärilleen. Punapää pisti tällöin myös merkille, että muutamat ohikulkevat ihmiset selvästi loivat katseita hänen suuntaansa ja supattivat keskenään jotain. Uutinen hänen selviytymisestään oli selvästikin kulkeutunut jokaiseen mahdolliseen kolkkaan.

"Okei sitten! Minä menen katsomaan sitä Merirosvokuninkaan teloituspaikkaa!" Luffy totesi ja lähti astelemaan muitta mutkitta väenpaljouden sekaan.

"Näyttää siltä, että minä vuorostani saan täältä hyviä ainesosia sekä ruokaa. Kauniita naisia unohtamatta." Sanji totesi ja lähti omille asioilleen.

"Minä vuorostani katson, josko löytäisin jonkinlaista tavaraa väkertelyä varten." Usopp totesi ja lähti liikkeelle.

"Minullakin olisi jotain mitä haluaisin ostaa, mutta..." Zoro tuumasi.

"Minä voin lainata sinulle rahaa. 300 prosentin korolla, tietenkin." Nami vastasi hykerrellen ja ojensi miekkamiehelle 100 tuhatta belliä. Felizia vain tyytyi katselemaan hikipisara ohimollaan, kun miekkamies otti rahat vastaan ennen kuin tämä lähti omille teilleen.

"Sopiiko jos liityn seuraasi? Minunkin pitäisi ostaa jotain henkilökohtaisia tavaroita ja mahdollisesti uutta päälle pantavaa myöhempää tarvetta ajatellen." Felizia kysyi navigaattorilta.

"Toki! Siitä onkin aikaa kun olen saanut shoppailla nais-seurassa." Nami vastasi ja lisäsi; "Ja jos sinullakin on puutetta rahasta, niin tarjoukseni on voimassa sinullekin."

"Ei kiitos. Enköhän minä näillä pärjää." Felizia vastasi hikipisara ohimollaan ja nosti laukustaan esille oman, vielä osittain pullean rahapussinsa.

"Huomaan, että sinullahan on sopivasti siinä antaa jo velkasi osamaksuun." Nami vastasi ja ojensi yllättäen kättään. Koska Felizia oli saanut todistaa, että tästä asiasta navigaattori ei todellakaan pelleillyt, punapää avasi rahapussinsa, joskin hiukan vastentahtoisesti.

"Joskus minä vihaan sinua niin paljon..." Felizia murisi ja ojensi Namille yhden 1000 bellin setelin.

"Tiedän. Ja silti sinä ymmärrät oman parhaasi." Oranssihiuksinen nainen vastasi virnistäen ja laittoi setelin talteen, ennen kuin alkoi johdattaa punahiuksista toveriaan ensimmäiseen vaatekauppaan kun samaan aikaan erään rakennuksen kulmalta kurkisti esiin pitkään kaapuun pukeutunut, ruskeahiuksinen naisen hahmo, joka piteli kädessään Felizian etsintäkuulutusta ja seurasi naiskaksikon menoa tarkkaavaisesti.

"Olet yhtä nätti kuin silloin tavatessamme. Sääli, että matkasi tulee loppumaan lyhyeen Felizia D. Rose..." Nainen mutisi hiljaa, ennen kuin tämä katosi takaisin kulman taakse.

Tällä välin eräällä saarella jossain päin Grand Linea kävi kova meteli ja huuto; "AGHHHHH! HAUKANSILMÄ! MITÄ SINÄ OIKEIN TEET TÄÄLLÄ!?"

"Ei tarvitse hermostua. Minulla ei ole mitään tekemistä teidän kanssanne. Missä kapteeninne ja hänen upseerinsa ovat? Heille minulla on asiaa." Vastasi Haukansilmä-Mihawk, joka oli piiritettynä kymmenien, joskin osittain kauhistuneiden piraattien toimesta. Tällöin yksi joukkiosta lähti saaren sisäosiin samalla kun valtaisaa mustateräistä miekkaa selässään kantava Mihawk tuhahti vielä lyhyesti; "Kuluttaa nyt aikaansa tämänlaisella saarella... Kapteeninne on todellakin rennosti ottava kaveri..."

"K-K-K-KAPTEEEENIII!" Huusi se aikaisemmin porukasta lähtenyt piraatti, joka samassa saapuikin pienelle aukiolle, jonka keskelle oli pystytetty suurehko aurinkovarjo ja jonka suojassa istui pitkään, mustaan viittaan sonnustautunut punahiuksinen mies. Miehen ympärillä istuskeli myös noin kymmenpäinen joukko, joiden ulkonäöstä saattoi jo heti huomata, että kyseessä oli tämän merirosvojoukon upseerit.

"Anteeksi... Anteeksi häiriö kapteeni... Mutta teille on tullut-" Hengästynyt mies oli sanomassa, mutta samassa punahiuksinen mies totesi; "Aaa, Haukansilmä. Aika harvinainen vieras on saapunut luokseni tänään." Tällöin sanaa viemään lähtenyt mies väisti kauhuissaan kauemmaksi, kun tämä huomasi miekkamiehen yllättäen takanaan.

"Sanon heti, etten ole kovin hyvällä tuulella tällä hetkellä... Mutta, oletko tullut taistelemaan?" Punahiuksinen mies sanoi tumma varjo silmiensä päällä.

"Hmph... Ihan kuin haluaisin hoitaa asiat miehen kanssa, jolla on vain yksi käsi. Ei, asiani koskee näitä." Haukansilmä totesi ja kaivoi esiin Luffyn sekä Felizian etsintäkuulutukset, ojentaen ne sen jälkeen edessään istuvalle miehelle.

"Tapasin nuo kaksi mielenkiintoista piraattia. Vaikea uskoa, etten edes itse tunnistanut tyttöä kun näin hänet, mutta tuo olkihattuinen poju oli varsin erikoinen tapaus. Hänestä muistuikin mieleeni se tarina, jonka kerroit minulle kauan sitten. Tarinan siitä mielenkiintoisesta pennusta eräässä tietyssä kylässä..." Mihawk sanoi samalla kun mies katsoi noita kahta paperia, kiinnittäen huomionsa varsinkin Luffyn etsintäkuulutukseen.

"SIIS MITÄ? TARKOITATKO...?!" Miesten ympärillä oleva joukkio huusi äkisti.

"Olet siis lopultakin astunut esiin... Luffy. Ja näyttää siltä, että olet saanut mukaasi jo aikamoisen toverin." Punahiuksinen mies sanoi ja hymyili leveästi. Tällöin myös miehen kasvot tulivat kunnolla esiin, jolloin tämän vasemman silmän päällä saattoi huomata kolme viiltomaista arpea. Kyseessä oli itse Punatukka-Piraattien kapteeni Punatukka-Shanks.

"Hei kaikki! Nyt juodaan! Tämä jos mikä on juhlan paikka!" Shanks huudahti.

"Juoda? Mutta etkös sinä hetki sitten koittanut hoitaa krapulaasi pois!?" Yksi upseereista huudahti.

"Tampio! Miten mies muka ei voisi juoda näin hienona päivänä kuin tämä!?" Shanks totesi ja lisäsi sitten vielä; "Haukansilmä! Istu sinäkin alas ja ota juotavaa!" Tällöin miekkamies huokaisi lyhyesti, mutta istahti kaikesta huolimatta lasilliselle muun porukan mukana.

Punatukka-Piraattien juhlistaessa tahollaan Luffyn piraattiuran alkua, myös eräässä Foosha-nimisessä kylässä (Joka oli sattumoisin myös Luffyn kotikylä) ilo oli ylimillään. Kylän asukkaat tungeksivat sillä hetkellä paikalliseen baariin juhlimaan sekä keskustelemaan punaliivisen pojan viimeisimmästä tempauksesta.

"Katsokaa nyt! Luffysta on tullut etsitty mies!" Yksi kyläläisistä huudahti.

"Ei paha yhtään!" Toinen lisäsi.

"Ehkä meidän kylämme tulee tunnetuksi siitä, että se on kuuluisan piraatin koti!" Kolmas totesi.

"Se olisi kyllä hienoa!" Neljäs sanoi innostuneena.

"Mutta mitä mieltä olette siitä, että itse Paholaisen Kukka on hänen matkassaan?! Onkohan todella niin, että hän loppupeleissä onkin aivot tämän homman takana?!" Viides mietti.

"Ei varmasti! Mutta sitä ei käy kieltäminen, etteikö Luffy olisi saanut mukaansa aikamoista piraattia! Itse Paholaisen Kukka! Voitteko uskoa!?" Kuudes ilmoitti.

"Vaikea uskoa, että tyttö pystyi piilottelemaan peräti 5 vuotta! Ja melkein saman tien saa itselleen yli 12 miljoonan bellin palkkion!" Totesi vielä yksi.

"LOPETTAKAA TÄMÄ JUHLIMINEN SENKIN ÄÄLIÖT! MIKSI MEIDÄN PITÄISI OLLA ILOISIA SIITÄ, ETTÄ RIKOLLINEN SIKIÄÄ MEIDÄN KYLÄSTÄMME!" Kuului äkkiä kiukkuinen ääni, joka kuului kävelykeppiä heristelevälle, paksusankaiset silmälasit sekä harmahtavan kuontalon omaavalle mieshenkilölle.

"Aaah! Päällikkö!" Yksi kyläläisistä huudahti samalla, kun muukin väkijoukko hiljeni hetkeksi. Kuitenkin samassa kun tuo vanhempi mies istahti alas, baarissa jatkui sama iloinen tunnelma kuin ennenkin. Samalla hetkellä miehen luokse asteli myös huivipäinen, mustat hiukset omaava sirohko nainen, joka asetti päällikön eteen lasin vettä sekä Luffyn että Felizian etsintäkuulutukset.

"Haha. Mutta katso nyt päällikkö, miten onnelliselta Luffy näyttää ja miten hienoa on, että hänellä on jo uusi ystävä. Olkoonkin, että tyttö näyttää aika pelottavalta." Huivipäinen nainen totesi hymyillen.

"PIRAATTI ON AINA PIRAATTI!" Päällikkö ärähti ja nappasi lasin käteensä.

"Taidat olla kuitenkin vähän huolissasi...? Se on kuitenkin hänen unelmansa." Nainen totesi.

"Onko se hänen unelmansa..." Harmaahapsinen mies aloitti ja otti huikan lasistaan, ennen kuin siirsi katseensa noihin kahteen pöydällä olevaan paperiin ja lisäsi; "Vaiko hänen kohtalonsa...?"

"HEEEII! KAVEEERIIT! KAYA-NEIIITII!" Kuului Tamanegin huuto. Tällöin hieman kauempana olevan puun alla oleva kolmikko nosti katseensa, jolloin nämä huomasivat tutun, hieman pulskan silmälasipäisen pojan juoksevan heitä kohti kädessään pari paperia.

"Hei Tamanegi! Mikä nyt on?" Ninjin kysyi.

"Mitä ihmeen papereita sinulla on siinä?" Piiman uteli samalla kun Tamanegi huohotti ja yritti tasata hengitystään.

"Odottakaas nyt rauhassa pojat. Annetaan Tamanegin hengittää hetki." Kaya sanoi hymyillen samalla kun tämä laski kädessään olevan, lääketiedettä käsittelevän kirjan maahan, jolloin sekä Piiman että Ninjin hiljenivät heti. Tällöin myös tarkkasilmäisempi olisi saattanut huomata, että sekä Kayan hiuksissa että poikien vaatteiden pielissä oli edelleen kiinni ne samat kukat, jotka Felizia oli heille kaikille aikoinaan luonut. Kun Tamanegi lopulta sai hengityksensä tasaantumaan, tämä huusi; "KATSOKAA NÄITÄ!" jonka jälkeen poika levitti esille sekä Luffyn että Felizian etsintäkuulutukset.

"EI OLE TOTTA!" Piiman huusi innoissaan ja nappasi paperit käteensä.

"YLI 12 MILJOONAA?! ANTAA MENNÄ VARA-KAPTEENI!" Ninjin hihkui ilon kyyneleet silmissään.

"KATSOKAA KAYA-NEITI!" Piiman jatkoi ja ojensi nuo kaksi paperia vaaleahiuksiselle naiselle, joka katsoi niitä ihmeissään, ennen kuin tämän kasvoille levisi onnellinen hymy.

"Felizia... Olet siis jo noin pitkällä..." Kaya mietti.

"EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI! KATSOKAA TUOTA!" Tamanegi huusi yllättäen ja osoitti Luffyn kuulutuksessa näkyvää takaraivoa, jonka muu joukko tunnisti siinä samassa.

"KAPTEENI! EI HYVÄNEN AIKA!" Piiman huusi eikä meinannut uskoa silmiään.

"JUHUU! KAPTEENI JA VARA-KAPTEENI OVAT KUULUISIA!" Ninjin lisäsi, Tamanegin yhtyessä mukaan iloitteluun.

"Usopp... Ihana nähdä, että sinäkin olet kunnossa." Kaya kuiskasi ja siveli vienosti Usoppin kuvaa.

Ja toden totta, oli sitten kyseessä unelmien tai kohtalon johdatus, tämä uutinen oli alkanut synnyttää hyökyvää aallokkoa eri puolilla maailmaa. Eikä kukaan vielä osannut aavistaakaan, että millä lailla Felizian, Luffyn sekä muiden Olkihattujen synnyttämä aalto vielä tulisi ravisuttamaan Grand Linen perustuksia moneen eri suuntaan...

Ja tässä sitä ollaan. Felizian uusi palkkio on nyt julki ja tätä myöten rakkaan punapäämme maine on noussut aivan uusiin korkeuksiin... Mutta miksi hänet halutaan elävänä? Siinäpä kysymystä kerrakseen... Seuraava luku tuokin sitten tullessaan Loguetownin ja sen tuomat haasteet... Eli helppoa ystävillämme ei taaskaan tule olemaan kun lähtö Grand Linea kohti lähestyy! Mutta mitä kaikkea sitä ennen vielä vastaan tulee...? No sen saatte tietää jälleen ensi kerralla ;). Nähdään silloin!

-WillofJ-