LUKU 41
Viimeiset haasteet ennen Grand Linea! (Osa 2)

Tummat myrskypilvet alkoivat kerääntyä taivaalle tasaisen jylinän säestyksellä samalla kun alhaalla torilla eräs legenda oli pian saamassa alkunsa...

"GYAHAHAHAH! SIITÄ HYVÄSTÄ, ETTÄ SUUTUTIT MINUT, MINÄ BUGGY TUOMITSEN SINUT, MONKEY D. LUFFYN TYYLIKKÄÄSTI TELOITETTAVAKSI! POJAT, AIHEUTTAKAAPA TYYLIKÄSTÄ RIEHUMISTA JA KAIKKI TE MUUT PYSYTTE PAIKOILLANNE JA SEURAATTE TARKASTI!" Buggy karjui nauraen.

"YAHOO! ANTAA MENNÄ POMO!" Kuului muutama innostunut huuto Buggyn miehistön joukosta, osan tällöin ampuessa aseitaan taivaalle, kun taas osa esitti erilaisia sirkustemppuja ihmisten seuratessa esitystä huolestuneet ilmeet kasvoillaan.

"Tämä on muuten eka kerta, kun näen että joku mestataan." Luffy totesi muinamiehinä Buggylle.

"SINÄHÄN TÄSSÄ OLET SE JOKA MESTATAAN!" Buggy karjaisi silmät päästä pongahtaen.

"SIIS... MITÄ?! SINÄ VAIN VITSAILET, ETKÖ!?" Luffy karjaisi kauhuissaan ja yritti pyristellä irti häpeäpaalusta.

"NO EN OLE! SINUN TÄSSÄ PITÄÄ LOPETTAA TUO VITSAILU!" Buggy karjui suu ammollaan, kunnes tuo klovni kääntyi kohti väkijoukkoa ja jatkoi; "SINUN TYYLIKÄS TELOITUKSEKSI TULLAAN NYT NÄYTTÄMÄÄN KAIKILLE PAIKALLAOLIJOILLE!"

"Ei saa!" Luffy huusi.

Tällä välin kookasta vaatepussia kantava Nami ja isoa elefanttitonnikalaa perässään raahaava sekä Felizian laukkua olallaan kantava Usopp kiiruhtivat juoksujalkaa satama-alueen suuntaan samalla kun tummat pilvet olivat kerääntyneet entistä lähemmäksi kaupunkia.

"Mihin ihmeessä meillä on näin kiire? Eikö meidänkin olisi pitänyt jäädä Luffyn avuksi?" Usopp kysyi kummissaan navigaattorilta.

"Mitä hyötyä MEISTÄ olisi ollut siinä asiassa?" Nami vastasi.

"Olisimme voineet antaa taustatukea! Jos et satu muistamaan, niin meikäläinen hoiteli yhden Arlongin upseereista ihan yksinään!" Usopp sanoi ylpeänä.

"No nyt meillä on kuitenkin paljon tärkeämpiä asioita, joista huolehtia." Navigaattori totesi.

"Paljon tärkeämpiä?" Usopp ihmetteli.

"Niin juuri. Myrsky on nimittäin lähestymässä tätä saarta." Nami sanoi vakavana.

"SIIS MITÄ?!" Usopp huusi silmät selällään.

"Ilmanpaine sekä lämpötila ovat laskeneet jo jonkin aikaa... Ja sen lisäksi näin kumpupilviä, jotka lähestyivät idästä päin. Nämä jos mitkä ovat selvät myrskyn merkit! Ja kun vielä ottaa huomioon sen, mitä kaupungin keskiössä tapahtuu, niin on vain ajan kysymys milloin Merivoimat tulevat paikalle. Mitä siis voisimme enää tehdä, jos laivamme huuhtoutuisi pois juuri silloin kuin meidän pitäisi paeta!" Navigaattori selitti samalla kun Olkihattujen ampuja katsoi tätä hikipisara ohimollaan.

"Hitto soikoon! Olet oikeassa! Tuo on kaikista tärkeintä!" Usopp huusi äkkiä ja lähti juoksemaan entistä nopeampaa, jättäen navigaattorin jälkeen.

"H- HEI! ODOTA MINUA!" Nami huusi, nopeuttaen myös askeliaan.

"Aaajeeleen Richie-pyöräällääni. Kuukaa ooleenkaan? No se on olen miinää!" Lauleskeli erikoisen näköinen mies, joka ratsasti kookkaalla, punertavaharjaisella leijonalla. Miehen vaaleakarvaisesta, jäniskorvaisesta hiuskuontalosta tuli mieleen jonkinlainen eläin, minkä lisäksi miehen keskiruumista peitti myös samanlainen tuuhea ja vaalea karvoitus. Miehellä oli lisäksi vihreät shortsit sekä jalassa erikoiset, eläimen kynnellisiä tassuja muistuttavat kengät. Kyseessä oli toinen Buggyn luottojäsenistä, nimeltään Mohji ja leijona, jolla mies ratsasti oli hänen uskollinen lemmikkinsä nimeltään Richie.

"Eli tämä on sen kumikakaran laiva." Mohji totesi, kun tämä näki edessään tuon pässipäisellä keulakoristeella ja vehreällä kasvustolla vuoratun laivan.

"Täytyy kyllä myöntää, että se on paljon isompi kuin se edellinen. Ja kaikenlisäksi vehreämpi. No, ei väliä, koska hän varmasti kokee sen tyylikkään mestauksensa kapteeni Buggyn kautta tällä nimen omaisella hetkellä." Mohji hymähti, saaden myös leijona Richien murahtamaan lyhyesti.

"Mutta... Jos hänen silti onnistuu jonkin mahdottoman pienen ihmeen kautta pakenemaan, niin hänen laivansa tulee joka tapauksessa olemaan jo kasa tuhkaa siinä vaiheessa. Niiimittäääin meeiidään ansiiooosta!" Mohji lopetti hyräillen ja nappasi samalla taskustaan tulitikkuaskin.

"GRRRR!" Richie säesti lyhyesti.

"Vai niin. Että riita merirosvojen kesken." Smoker totesi kun tämä oli kuunnellut sotilaidensa selostuksen.

"Pi- Pitäisikö meidän antaa tulituskäsky?" Yksi sotilaista kysyi hivenen hermostuneena.

"Ei ole mitään syytä kiirehtiä..." Sikareja poltteleva kapteeni totesi.

"Mutta jos emme kiirehdi, he saattavat...!" Toinen sotilas aloitti.

"Olenko antanu piraattien paeta YHDENKÄÄN KERRAN tästä kaupungista?!" Smoker ärähti tuimana.

"E- Ette Sir!" Sotilas vastasi.

"Olkaa sitten hiljaa. Annamme merirosvojen tappaa toisensa kaikessa rauhassa. Sekin tarkoittaa vain vähemmän töitä meille. Kun Olkihattuisen pojan pää lähtee lentoon, silloin nappaamme Buggyn, Alvidan sekä heidän miehistönsä. Ja jos raportit pitävät paikkansa sen suhteen, että Paholaisen Kukka todella on Olkihatun seurassa niin on vain ajan kysymys, milloin hänkin tulee esiin." Smoker lopetti samalla kun synkät, jyrähtelevät pilvet olivat alkaneet kerääntyä kaupungin torin ylle.

"Olen pahoillani. Pyydän... Anna minun elää. Lupaan, etten enää koskaan häiritse sinua." Luffy pyysi viattoman kuuloisesti Buggylta.

"LUULETKO IHAN TOSISSASI, ETTÄ ANTAISIN SINUN MENNÄ IDIOOTTI!" Buggy karjui.

"Hmph... Tämä on vain luonnollinen loppu niille, jotka uskaltavat nousta meitä vastaan." Cabaji totesi, pitäen katseensa tiukasti mestauslavan suunnassa.

"Onko ihailemani mies todellakin kohdannut loppunsa...?" Alvida huokaisi.

"Onko sinulla vielä viimeisiä sanoja? Kun paikalla on kerran noin paljon yleisöä niin se kannattaisi käyttää hyödyksi." Buggy sanoi virnistäen Olkihattuiselle pojalle, jonka kasvoilla lepäsi jollakin lailla miettiväinen ilme. Kun Luffy ei sanonut mitään, punanenäinen piraatti jatkoi; "Ei siis mitään. No kuinka vaan, ihan kuin ketään muka edes kiinnostaisi se, mitä olisit sa-"

"MINÄ OLEN MIES, JOSTA TULEE MERIROSVOKUNINGAS!" Luffy karjaisi totisena kesken Buggyn lauseen, saaden paikalla yleisön kohahtamaan ja mumisemaan hämmästyksestä.

"Sinä siis yhä pidät kiinni tuosta naurettavasta unelmasta... Mokoma kuminen kiusankappale!" Buggy totesi ja nosti miekkansa iskuasentoon, jolloin Olkihattujen kapteeni vielä kerran yritti päästä irti häpeäpaalusta.

"SEIS SIIHEN PAIKKAAN SENKIN PUNANENÄINEN PASKIAINEN!" Kuului yhtäkkinen naisen huuto, joka hetkellisesti vei Buggyn huomion.

"KUKA SE OLI?!" Buggy karjui hampaat koomisen terävinä, jolloin myös tuo klovnimainen piraatti näki kauempana olevan kolmikon.

"FELIZIA! ZORO! SANJI! VOITTEKO JEESATA VÄHÄN!" Luffy huusi toiveikkaana tämän kolmelle toverille, jotka syöksyivät kovaa vauhtia kohti torin keskustaa.

"Vai Felizia... Ja Zorokin on mukana? Mutta on jo liian myöhäistä...!" Buggy huudahti toinnuttuaan aikaisemmasta yllätyksestä, jolloin tuo punanenäinen merirosvo häijysti hymyillen kohotti jälleen miekkansa iskuasentoon.

"KAPTEENI SMOKER!" Huusi yksi sotilaista, joka oli seurannut torin tilannetta kiikareillaan.

"Mitä nyt?" Smoker kysyi.

"SE ON PAHOLAISEN KUKKA! PAHOLAISEN KUKKA ON TUOLLA JA RORONOA ZORO ON HÄNEN MUKANAAN!" Sotilas huusi ja osoitti torin suuntaan.

"RORONOA ZORO ON TÄÄLLÄ MYÖSKIN!?" Tashigi huusi yllättyneenä samalla kun tämä nappasi kiikarit sotilaalta ja alkoi tiirailla niillä torin suuntaan.

"MITÄ HELVETTIÄ SE PALKKIONMETSÄSTÄJÄ TEKEE TÄÄLLÄ JUURI NYT!?" Smoker ärähti.

"No siis..." Yksi sotilaista aloitti kasvot hikisenä ja selaili kädessään olevia papereita, jatkaen seuraavaksi; "Saimme ihan äskettäin raportin, että sekä hän että Paholaisen Kukka todellakin kuuluvat Olkihattu-piraatteihin. Ja raportin mukaan Paholaisen Kukka on tänään aikaisemmin hoidellut myös jonkun palkkionmetsästäjän täällä kaupungissa..."

"SIIS MITÄ?!" Smoker huusi silmät selällään.

"SE TODELLAKIN ON HÄN! RORONOA ZORO!" Tashigi huudahti kasvot kalpeina, tämän nähdessä aiemmin kaupungilla tapaamansa miekkamiehen, jota nainen oli auttanut valitsemaan uudet miekat.

"Meidän täytyy saada tuo mestauslava alas niin pian kuin suinkin!" Zoro huusi Felizialle ja Sanjille samalla kun kolmikko rynni eteenpäin yleisön seassa, ihmisten tehdessä heille tilaa parhaansa mukaan.

"Tiedetään!" Kokki ja strategisti huusivat yhtäaikaa.

"HOIDELKAA HEIDÄT POJAT!" Alvida huusi ja komensi Buggyn miehistön hyökkäykseen.

"KUTEN KÄSKET LADY ALVIDA!" Miehet huusivat kuorossa ja syöksyivät kolmikon kimppuun miekat ojossa.

"POIS TIELTÄ!" Kolme Olkihattua ärähtivät kuorossa, näiden sivaltaessa, potkiessa ja lyödessä Buggyn joukkoja kumoon parhaansa mukaan, kunkin samalla yrittäessä päästä kohti mestauslavaa niin nopeasti kuin mahdollista. Samassa kuitenkin Buggyn ääni kantautui kolmikon korviin, kun tuon klovni-merirosvon miekka välkähti uhkaavasti valmiusasennossa; " GYAHAHAHAH! KATSOKAA SIELTÄ ALHAALTA KAIKESSA RAUHASSA JA TODISTAKAA KAPTEENINNE VIIMEINEN HETKI! GYAHAHAHAHAH!"

"PASKIAINEN! TULE TÄNNE ALAS JA TAISTELE MOKOMA PELKURI!" Sanji huusi ja syöksyi kohti lavaa potkien Buggyn miehiä ketoon kuin heinää. "Hitto! Jos vain onnistun potkaisemaan tuon lavan kumoon...!" Kokki mietti.

"Jos vain onnistuisin leikkaamaan tuon mestauslavan kumoon!" Zoro mietti henkensä kaupalla samalla kun miekkamiehen terät leikkasivat jälleen yhden vastustajan pois pelistä.

"POIS TIELTÄ! MINULLA EI OLE AIKAA TEIDÄNLAISILLENNE IDIOOTEILLE!" Felizia karjui ja pamautti lähintä Buggy-piraattia piikikkäällä, kasvimaisella kädellään suoraan naamaan, saaden miehen lentämään kasvot veressä jonnekin väkijoukon sekaan. Samalla hetkellä naisen kimpussa oli jo pari vihollista lisää, jarruttaen näin jälleen hänen menoaan.

"MINÄ SANOIN ETTÄ POIS TIELTÄ!" Felizia ärjyi, täräyttäen miehet samalla sekunnilla pois pelistä, jonka jälkeen punapää nosti katseensa samalla kohti kapteeniaan, jolloin nainen näki kauhuissaan, kuinka Buggyn pitelemä miekka lähti liikkeelle.

"Kaikki yksiköt taisteluvalmiuteen!" Smoker huusi tahollaan ja nosti kätensä käskyn antamista varten, saaden sotilaansa valmistautumaan. Ja näiden samaisten sekunttien aikana Buggy sivalsi kohti avuttomana olevaa Luffya, joka huusi tummien pilvien jyristessä ja taistelun jatkuessa; "Zoro! Felizia! Sanji! Usopp! Nami! Anteeksi, mutta näyttää siltä, että olen nyt kuollut." Ja tämän perään tuon Olkihattuisen pojan kasvoille levisi peloton ja leveä hymy.

"MI-!" Zoro sai sanottua.

"ÄLÄ SANO NOIN MOKOMA IDIOOTTI!" Sanji huusi kauhuissaan.

"HÄN... HYMYILI!?" Smoker mietti epäuskoisena.

"LUFFYY! EI! LOPETAAAA!" Felizia huusi ja silloin...

!THUTUM!

Jokin sykähti naisen sisällä ja tuntui kuin aika olisi hetkellisesti pysähtynyt. Nainen ei nähnyt edessään muuta kuin mestauslavan, jonka edessä seisoi joukko kauhistuneita ihmisiä, näiden seuratessa kuinka tuo iloisesti hymyilevä, olkihattuinen poika olisi enää senttien päässä kuolemasta. Edes naisen ympärillä olevat Buggyn miehet eivät enää tuntuneent vievän tämän huomiota.

"MINÄ EN HALUA...! SINÄ ET SAA KUOLLA...! EN HALUA ENÄÄ MENETTÄÄ KETÄÄN...! MINÄ SANOIN...!" Felizia mietti kauhunsekaisessa tilassa ja kun klovnin kädessä oleva miekka liikahti eteenpäin ikäänkuin hidastetussa filmissä, silloin torin täytti raivoisa ja epätoivoinen huuto, joka lähti tuosta pisamakasvoisesta naisesta; "MINÄ SANOIN ETTÄ LOPEEETAAAAAA!" Ja silloin, äkkiarvaamatta, jokin selittämätön, vavisuttava voima ikäänkuin purkautui tuosta Olkihattujen vihreäkätisestä strategistista, mikä pyyhkäisi yli yleisömeren, ulottuen jopa Smokerin ja tämän sotilaiden luokse.

"MITÄ NYT?!" Smoker ihmetteli jälleen, tämän tuntiessa tuon painostavan, jollakin lailla vaarallisen oloisen voiman.

"Felizia?!" Sanji ja Zoro miettivät yhtä aikaa, näidenkin tuntiessa tuon samaisen voiman, mikä punapäästä purkautui.

"Mitä tämä on...!?" Buggy ihmetteli myöskin tahollaan, tämän kokiessa tuon samaisen energian painostavan tunteen. Silloin tuon merirosvon kädessä oleva miekka hidastui ratkaisevaksi sekunniksi, lyöden samalla pienen sähkövarauksen ja samassa sekunnissa valtava, kirkas salama iski täsmälleen siihen kohtaan kaupunkia, missä mestauslava seisoi...

Loguetownin torilla leijui aavemainen tunnelma. Sadepisarat tipahtelivat tasaisesti maahan samalla kun tuo korkea, nyt ilmiliekeissä oleva mestauslava rysähti maahan, tuoden perässään palavan Buggy-klovnin. Ja siinä samassa, lukuunottamatta Alvidaa, muutamia Buggyn miehistön jäseniä, muita Olkihattuja sekä joitakin sivustaseuraajia, kaikki torilla olleet ihmiset lysähtivät tajuttomina, vaahto suusta valuen ja silmät ympäri kääntyneinä maahan. Ja kaiken tämän keskellä seisoi tuttu, punahiuksinen nainen, joka siinä samassa havahtui katsomaan kuinka tuttu olkihattu leijui hiljalleen maahan.

"Luffy..." Felizia sanoi hiljaa, mutta silloin savuavan mestauslavan raunioista kuului ääntä, jota seurasi se, että tuttu punaliivinen poika asteli näkyville ja nappasi hattunsa, asettaen sen hymyssä suin päähänsä.

"Nahahahahah! Olipas onnea! Näyttää siltä, että selvisin." Luffy hekotti.

"Luffy...!? LUFFY!" Felizia huusi ja syöksyi halaamaan poikaa silmät kyynelissä, litistäen samalla Buggyn savuavan, tajuttoman ruumiin sekä vähät välittäen siitä, että oli tainnuttanut sormeakaan nostamatta melkein kaikki kaupungin asukkaat sekä suuren osan Buggyn miehistöstä.

"Mi- mi- miten...? Ku- ku- kuinka...?" Yksi Buggyn miehistä sönkötti samalla kun tämä sekä Alvida, Cabaji ja muutamat muut pystyssä olevat Buggyn miehet katsoivat suut ammollaan tuota punaliivistä poikaa sekä vihreäkätistä naista, jota Luffy sillä hetkellä yritti tyynnytellä omaan kömpelöön tapaansa.

"Hei... Uskotko sinä jumalaan?" Sanji kysyi hikipisara ohimollaan Zorolta samalla kun tahollaan Felizia oli rauhoittunut ja venytteli nyt kapteeninsa naamaa vihaisena ja ärisi; "Helvetti sinun kanssasi! Antaa olla viimeinen kerta, että teet jotain tämmöistä!"

"Andeeksi!" Luffy ynisi Felizian otteessa.

"Puheet saavat nyt riittää. Häivytään tästä kaupungista vielä kun mahdollista. Minulla on tunne, että lisää ongelmia on jo tiedossa." Miekkamies totesi, ohittaen kokin kysymyksen täysin ja kiinnittäen näin myös Felizian huomion, joka siinä samassa päästi kapteeninsa naamavärkistä irti. Tällöin nainen myös lopulta huomasi tajuttomana olevan yleisömeren.

"Mitä ihmettä täällä on oikein tapahtunut? Miksi kaikki makaavat tuolla lailla maassa?" Felizia kummasteli.

"Miten niin mitä tapahtui? Sinä tämän aiheutit!" Zoro huudahti.

"Siis mitä? Miten niin minä?!" Punapää vastasi kummastellen.

Ennen kuin Zoro ehti sanoa enempää, torin laidalta kuului huuto; "PIIRITTÄKÄÄ TORI JA SAARTAKAA KAIKKI PIRAATIT!" Tällöin neljä Olkihattua näkivät, kuinka kymmenpäinen Merivoimien joukko lähestyi kaupungin keskustaa.

"Taitaa olla aika häipyä!" Felizia hymähti.

"SITTEN MENOKSI!" Luffy huusi ja lähti suu virneessä juoksemaan poispäin, tämän kolmen toverin seuratessa tiukasti kannoilla.

"Hei! Kuuletteko! Vastatkaa!" Muutamat Smokerin sotilaat huutelivat ja yrittivät herätellä tajuttomia tovereitaan samalla, kun kapteeni Smoker itse tuijotteli ulos ikkunasta ja kävi läpi aikaisempia tapahtumia.

"Miksi hän hymyili...? Tiesikö hän pelastuvansa!? Ei! Sillä kyseisellä hetkellä hän todellakin tajusi elämänsä päättyvän. Hän hyväksyi kuolemansa ja hymyili!" Smoker mietti, kunnes antoi katseensa kiertää pitkin huonetta, jossa monet hänen sotilaistaan nyt makasivat tajuttomina.

"Ja se tyttö... Mitä ihmettä hän oikein teki...!? Sillä hetkellä kun hänen kapteeninsa oli kuolemassa, hänestä purkautui jotain... Jokin voima joka sai melkeinpä jokaisen paikallaolijan menettämään tajuntansa... Se voima... Se tuntui siltä, kuin hän kuuluisi muiden ihmisten yläpuolelle...!" Smoker mutisi.

"Kapteeni! Eikö meidän pitäisi...?" Yksi pystyssä oleva sotilas sanoi, yrittäen saada kapteeninsa huomion.

"Hei... Oletko koskaan nähnyt piraattia, joka hymyilisi silloin kun häntä ollaan mestaamassa? Tai piraattia, joka tainnuttaisi suuren ihmismäärän tuosta vain?" Smoker kysyi yllättäen.

"Hy- Hymyilisi? Olen varma, että kaikista pahinkin piraatti muuttuisi kauhusta kankeaksi siinä kohtaa, kun hän olisi lähellä kuolemaa. Ja mitä siihen tainnuttamiseen tulee... Kyllähän sellaisia tarinoita on joskus liikkunut, mutta ne ovat yleensä vain ohitettu juopuneiden merenkävijöiden horinoina..." Sotilas totesi hikipisara otsallaan.

"MUTTA SE OLKIHATTUINEN POIKA TEKI JUURI NIIN! HÄN HYMYILI!" Smoker karjaisi ja jatkoi; "HÄN HYMYILI JUURIKIN SAMALLA TAVALLA KUIN MERIROSVOKUNINGASKIN TEKI 22 VUOTTA SITTEN. JUURIKIN TUOSSA SAMAISESSA PAIKASSA!"

"Niin... No jos miettii siltä kantilta..." Sotilas sai sanottua.

"JA SITTEN PAHOLAISEN KUKKA! JOS KERRAN TARINAT EIVÄT OLE TOTTA, NIIN MITEN HÄN SITTEN TAINNUTTAA MELKEIN KOKONAISEN KAUPUNGIN!? MITEN HELVETISSÄ TUOLLAINEN MERIROSVO ON VOINUT JÄÄDÄ MEILTÄ HUOMAAMATTA!" Smoker ärjyi.

"No... Hän ei pitänyt itsestään meteliä näiden viimeisten viiden vuoden aikana... Ja kun alunperin luultiin, että kaikki Punakallo-Piraatit kuolivat...Niin..." Sotilas mutisi pelokkaan oloisesti, väistyen siinä samassa sivuun kun tämän kapteeni paineli sanaakaan sanomatta ulos kadulle.

Sade ja tuuli olivat yltyneet jo aikamoisiksi sillä välin kun Smoker ja tämän loput sotilaat alkoivat valmistautua Olkihattujen kiinniottamiseen.

"Minne päin he juoksivat?" Smoker kysyi eräältä sotilaalta.

"He suunnistavat kohti läntistä laiturialuetta." Sotilas vastasi.

"Hyvä. Yhden osaston pitäisikin olla jo siellä." Sikareita poltteleva kapteeni totesi.

"No siis... Tämä yllättävä sade on pilannut heidän käyttämänsä ruudin täysin, joten he palasivat takaisin asemalle hakemaan uutta... " Sotilas vastasi.

"ELI LAITURIALUEELLA EI OLE KETÄÄN ESTÄMÄSSÄ HEITÄ!?" Smoker huudahti ja katsoi sen jälkeen myrskyävän taivaan suuntaan.

"Tuulet puhaltavat länteen päin... Eli jos he pääsevät liikkeelle, heillä on täysi etu puolellaan... Onko... Onko kaikki tämä puhdasta sattumaa...!? IHAN KUIN TAIVAS ITSE HALUAISI SEN POJAN SELVIYTYVÄN!" Smoker jyrisi, puristi kätensä nyrkkiin ja jatkoi; "MERIVOIMIEN KAPTEENIN KUNNIAN KAUTTA, MINÄ, VALKOINEN METSÄSTÄJÄ SMOKER VANNON, ETTEI SE POIKA TAI PAHOLAISEN KUKKA PÄÄSE PAKOON TÄSTÄ KAUPUNGISTA!"

Ja sillä aikaa kun Smoker komensi joukkojaan liikkeelle, neljä Olkihattua eli Luffy, Felizia, Sanji ja Zoro pakenivat kiireen vilkkaa Merivoimien joukkoa, joka jahtasi heitä parhaansa mukaan.

"Tiettyjä asioita ei voi pysäyttää:
Peritty tahto, iän tuoma kohtalo sekä ihmisten unelmat.
Niin kauan kun ihmiset tavoittelevat vapauden tarkoitusta,
nämä asiat eivät koskaan tule katoamaan!"

Gold Roger – Merirosvokuningas

"Vai piraatti? Sekin kyllä sopii..." Sanoi tummaan viittaan verhoutunut mies samalla, kun salama valaisi hetkellisesti tämän hymyilevät kasvot, joihin oli tatuoitu jonkinlainen tribaali. Miehen vieressä seisoi myös toinen, samanlaiseen kaapuun pukeutunut henkilö, jonka kasvot salaman iskiessä tulivat myös esiin; Niitä tosin peitti metallinen naamio vaikka tarkkasilmäisempi olisikin voinut huomata maskin alla jonkinlaisia palohaavoja.

"Minä lähden edeltä, jos sopii?" Maskipäinen hahmo totesi pehmellä äänellä, jolloin tämän olisi pystynyt toteamaan naispuoleiseksi. Tatuoitu mies vain nyökkäsi lyhyesti, jolloin samassa tämän vieressä ollut naishenkilö muuttui jonkinlaiseksi vesivirraksi, lähtien näin mutkittelemaan helposti pitkin Loguetownin katuja.

"JUMALAUTA! SE MOKOMA KUMIKAKARA JA HÄNEN PAHOLAISMAISEN HYVÄ TUURINSA...!" Buggy karjui samalla kun tämä nousi ylös.

"Kapteeni Buggy! Te selvisitte siitä salamasta!?" Cabaji huusi yllättyneenä.

"TOTTA HELVETISSÄ SELVISIN!" Buggy ärähti.

"Buggy! Nämä sotilaat ovat päämajasta. Olemme pulassa, jos joku isomman luokan kaveri päättää ilmestyä!" Alvida huusi samalla kun tämä mäjäytti lähintä sotilasta piikikkäällä mailallaan.

"Hmph, ihan kuin jokin räkänokkainen merisotilas voisi koskaan... KUKA SANOI, ETTÄ NENÄNI ON RÄKÄINEN!" Buggy ärähti ja pamautti lähintä alaistaan turpaan.

"En minä sanonut yhtään mitään pomo...!" Mies huusi.

"No joka tapauksessa... HOMMAT EIVÄT OLE VIELÄ OHITSE POJAT! SE KUMIKAKARA EI PÄÄSE PAKOON TÄLTÄ SAARELTA! HÄNELLÄ JA HÄNEN MIEHISTÖLLÄÄN EI OLE HAJUAKAAN, ETTÄ HEIDÄN LAIVANSA ON PALANUT POROKSI! JOTEN EIKÖHÄN HOIDELLA HEIDÄT JA HINATAAN PERSEEMME SEN JÄLKEEN HELVETTIIN TÄÄLTÄ!" Buggy huusi.

"UUUUOOOOOOORRRRR!" Buggyn miehistö vastasi miekat tanassa.

"MOOTTORI!" Punanenäinen merirosvo huusi seuraavaksi.

"KYLLÄ KAPU!" Kuului miehistön vastaus, jolloin nämä viskasivat kapteenilleen moottorin sekä irralliset renkaat, jonka jälkeen Buggy huusi tämän ruumiinosien irrotessa ja kiinnittyessä automaiseen muotoon; "BARA BARA AUTO! NYT, SUUNNATKAA KOHTI LÄNTISTÄ LAITURIA!"

"TÄSSÄ LADY ALVIDA! LIUKUMÄKI ON VALMIINA!" Muutamat Buggyn miehet huusivat samalla, kun nämä asettivat jonkinlaisen mäen tuolle stetsonipäiselle naiselle.

"ZERO FRICTION!" Alvida huudahti kun tämä riisui sandaalinsa ja hyppäsi suoraan liukumäkeä kohti, yhen merisotilaan samalla huudahtaessa; "ÄLKÄÄ PÄÄSTÄKÖ PIRAATTEJA KARKUUN!"

"SUBE SUBE SPUR!" Alvida huusi hymyssä suin, tämän alkaessa liukua maata pitkin ilman minkäänlaista ongelmaa.

"BOMB ENGINE!" Huusi vuorostaan Buggy, jolloin tämä lähti automuodollaan räjähtävästi eteenpäin, saaden näin pari sotilas lentämään samalla katuun.

Kuitenkin, aivan yhtäkkiä sekä Alvidan että Buggyn ympäröi paksu, valkoinen savu, joka nappasi kaksikon helposti kiinni. Tällöin Alvida huusi ihmeissään; "MI- MIKÄ TÄMÄ SAVU OIKEIN ON!" samalla kun Buggy yritti kaikin voimin päästä irti. Silloin tuo samainen valkoinen savu nappasi kiinni myös joka ikisen Buggyn miehistön jäsenen.

"WHITE OUT!" Kuului Smokerin jyrähdys, tämän seisoessa ryhmän keskellä, tämän käsien luodessa näihin paksua, valkoista savupilveä.

"ME... ME JOUDUTTIIN KIINNI SAVUUN?!" Yksi Buggyn alaisista huusi kauhuissaan samalla kun eräs merisotilas huusi; "KAPTEENI SMOKER!"

"Minulla ei ole aikaa teidänlaisillenne ruikuille. Te kaksi, tuokaa Billower-pyöräni, nyt!" Smoker sanoin kahdelle sotilaalleen, jotka siinä samassa taluttivat kapteenilleen raskastekoisen, Smokerin savu-voimilla toimivan pyörän. Sikareita poltteleva mies hyppäsi ajoneuvonsa selkään ja lähti renkaat ulvoen Olkihattujen perään kun tämän sotilaat tahollaan kokosivat Alvidan, Buggyn sekä Buggyn miehet yhteiseen, tiukkaan pakettiin. Alvidan ja Buggyn ylle oli myös saatu laitettua jonkinlainen, rautavahvisteinen verkko, joka piti kaksikon pirunmarjavoimat aisoissa.

"Mikä hitto tämä ihmeellinen rautaverkko oikein on! En pysty käyttämään voimiani millään lailla." Alvida tuhahti.

"Koska nykyään kaikki isonimiset piraatit ovat pirunmarjan käyttäjiä, Merivoimat ovat kehitelleet varta vasten heitä varten nämä "Vangitsemisammukset". Buggy nurisi.

Tällä välin Going Merryn luona oli tilanne päällä; Mohji yritti sytyttää joka ikistä tulitikkua, mutta raivoavan myrskyn takia se oli tietenkin mahdotonta.

"MIKSI! MIKSI! MIKSI! MIKSI TAIVAAN PITÄÄ REVETÄ TÄLLÄ LAILLA JUURI NYT, KUN MINUN PITÄISI SYTYTTÄÄ TUO LAIVA TULEEN...! TÄMÄ ON PAHA RICHIE! JOS EN SAA TEHTÄVÄÄNI HOIDETTUA, KAPTEENI MUILUTTAA MINUT VARMASTI!" Mohji huusi suu ammollaan, Richie-leijonan vain muristessa lyhyesti.

"HEI SINÄ! HÄIVY SEN LAIVAN LUOTA!" Kuului hieman vapiseva huuto.

"HMH!? KUKA SIELLÄ!" Mohji huusi ja pyörähti nopeasti ympäri, jolloin tämä näki kauempana tutisevasti seisovan Usoppin. Valkokarvaisen miehen vauhti oli kuitenkin niin kova, että tämä liukastui märkään maahan, kaatuen kohti Going Merryä ja samassa kuuluikin vaan kolahdus, kun miehen pää osui ikävästi puiseen laivaan, saaden tämän menettämään tajuntansa. Tämä yllättävä käänne sai myös Usoppin suun loksahtamaan auki.

"NÄ- NÄITKÖ! MINÄ HOITELIN HÄNET!" Usopp huusi ylpeänä nurkan takana piileskelevälle Namille, joka heti perään osoitti vihaisen näköistä Richie-leijonaa ja huusi; "Tiesithän, että tuo katti on vielä pystyssä!"

"Ei huolta; CERTAIN KILL FRESH EGG STAR!" Usopp kailotti ja ampui muna-ammuksensa kohti vihaisesti murisevaa leijonaa, joskin se lensi muutaman sentin ohitse.

"Hitto! Ohi meni!" Usopp mietti mutta silloin Richie, huomattuaan maassa lilluvan kananmunan, alkoikin nuolemaan sitä tyytyväisenä.

"Eli... Nyt on tilaisuutemme!" Usopp huudahti virnistäen, nappasi Felizian laukun ja ison tonnikalan mukaansa, juosten näin Going Merryn kannelle sanaton Nami perässään.

"Huh huh! Myrsky tuntuu pahenevan hetki hetkeltä!" Felizia totesi lyhyesti tovereilleen. Nelikko oli edelleen pakenemassa näitä jahtaavaa Merisotilaiden joukkoa, vaikka punapää olikin muutamien lehtishurikenien avulla saanutkin hieman hidastettua sitä.

"Jestas, että nuo tyypit ovat itsepintaisia. Eikö meidän vain kannattaisi pysähtyä tappelemaan heitä vastaan." Luffy totesi.

"Älä. Heitä vain tulisi enemmän ja enemmän. Sitä paitsi Nami käski meitä palaamaan alukselle niin pian kuin suinkin." Sanji sanoi.

"Tylsää mutta totta joka sana. Silti... Tämä käy hyvästä tarkkuusharjoittelusta." Felizia totesi virnistäen ja viskasi jälleen yhden lehtimäisen heittotähden sotilasjoukon suuntaan, jolloin sieltä jälleen kuului pieni kivun ulvahdus.

"Hei Felizia! Anna minunkin ko-" Luffy aloitti mutta samassa kuului huuto; "RORONOA ZORO!" Tällöin Olkihatut (Sanji etunenässä) huomasivat edempänä seisovan mustahiuksisen naisen, jonka lantiolla roikkui miekka.

"KERSANTTIMAJURI TASHIGI!" Perässä jouksevat sotilaat huusivat helpottuneina.

"Ajatella, että sinä olit Roronoa Zoro! Ja kaiken lisäksi vielä piraatti! Sinä vain leikit kanssani kaiken aikaa!" Tashigi huusi vihreähiuksisen miekkamiehen suuntaan.

"SENKIN PASKIAINEN! MITÄ SINÄ OIKEIN TEIT TUOLLE NAISELLE!" Sanji karjui hampaat koomisen terävinä Zoron suuntaan.

"Ja minä en ajatellut, että voisit olla Merivoimien hommissa..." Zoro totesi välittämättä kokin sanoista.

"Minä otan tuon Wadou Ichimonjin takaisin!" Tashigi huudahti ja vilkaisia lyhyesti yhtä Zoron mukana olevista miekoista.

"...Yritäpä vain." Zoro virnisti, jolloin tämä sekä tuo nainen vetivät miekkansa esiin samalla hetkellä, niiden kalahtaessa yhteen seuraavassa sekunnissa.

"Menkää edeltä." Zoro virkkoi kolmelle muulle toverilleen.

"Ok." Luffy vastasi lyhyesti kun tämä jatkoi eteenpäin Felizia ja Sanji vanavedessään. Kuitenkin, kokin huomatessa Zoron hyökkäävän Tashigin kimppuun, tuo mustapukuinen mies huusi raivoissaan; "TUO RÖYHKIMYS USKALTAA VAHINGOITTAA NAISTA!?"

"Tules nyt jo!" Felizia tuhahti ja nappasi kokkia tämän päällystakin kauluksesta, saaden miehen näin raahautumaan perässään.

"Hitto! Aallot lyövät yhä ylemmäksi ja ylemmäksi. Eikö heitä näy vieläkään?" Nami murisi samalla kun tämä vilkaisi myrskyävän meren suuntaan.

"Ei valitettavasti. Toivottavasti he ovat kunnossa...?" Usopp vastasi hikipisara otsallaan samalla kun ampuja varmisti, ettei Merryä kiinni pitävät köydet irronneet ennen aikojaan.

CLANG!

Tashigin miekka kilahti maahan samalla kun nainen itse seisoi selkä vasten läheisen talon seinää. Zoro oli ajanut kauhistuneen miekkanaisen helposti nurkkaan ja pitikin nyt yhtä miekoistaan lähellä vastustajansa kasvoja.

"Vaikka mikä tulisi... Minä en luovuta tätä miekkaa kenellekkään!" Zoro sanoi kylmästi hymyillen.

"KE- KERSANTTIMAJURI TASHIGI HÄVISI...!" Yksi paikalle jääneistä sotilaista huusi.

"EI VOI OLLA!" Totesi toinen.

Samassa Zoro kuitenkin sotilaiden ja varsinkin Tashigin yllätykseksi nappasi miekkansa pois, jonka jälkeen tuo vihreähiuksinen miekkamies rupesi tekemään lähtöä. Tällöin viha Tashigin sisällä kasvoi ja nainen karjaisi; "MIKSET SINÄ HOITANUT HOMMAA LOPPUUN?!" Kun Zoro katsoi tuota naista tuiman oloisesti, Tashigi jatkoi; "Siksikö, koska olen nainen?" Kun miekkamies ei vieläkään vastannut mitään, Tashigi laittoi lisää vettä myllyyn; "Sinä vain kehtaat jättää asian sikseen etkä taistele minua vastaan tosissasi vain siksi, koska naisena en ole fyysisesti yhtä voimakas!? Se jos mikä on häpeällistä! Mutta tietenkään, eihän minun pitäisikään odottaa, että sinunlaisesi ikinä ymmärtäisi sitä miltä tuntuu toivoa että olisi syntynyt mieheksi! MUTTA TIEDÄ, ETTEN VALINNUT MIEKKAA VAIN HAUSKUUDEN TAKIA!"

"SE ON SINUN KOKO OLEMASSAOLOSI JOKA MINUA ÄRSYTTÄÄ, EIKÄ SUKUPUOLESI!" Zoro karjaisi yllättäen siinä samassa ja osoitti Tashigia.

"MITÄ!?" Mustahiuksinen nainen vastasi puulla päähän lyötynä.

"SINULLA ON AIVAN SAMANLAISET KASVOT KUIN KAUAN SITTEN KUOLLEELLA YSTÄVÄLLÄNI! JA NYT SINÄ VIELÄ SANOT IHAN SAMOJA ASIOITA KUIN HÄNKIN AIKOINAAN! LOPETA TUO MATKIMINEN MOKOMA KOPIO-KALLE!" Zoro ärjyi hampaat terävinä samalla kun tämä vetäisi miekan esiin.

"MITÄ IHMETTÄ? EN OLE KOSKAAN KUULLUT KOKO ELÄMÄNI AIKANA MITÄÄN NOIN LAPSELLISTA! OLEN AINA ELÄNYT ELÄMÄNI PELKÄSTÄÄN OMANA ITSENÄNI! MINULLA EI EDES OLE MITÄÄN KÄSITYSTÄ SIITÄ, ETTÄ KUKA TÄMÄ YSTÄVÄSI MUKA OLISI! NYT KUN MIETTII, NIIN MINUNHAN TÄSSÄ PITÄISI OLLA SE JOKA VALITTAA! EHKÄ TÄMÄ YSTÄVÄSI MATKIKIN AIKOINAAN MINUA!" Tashigi huusi suu leveänä.

"MITÄ SANOIT!?" Zoro ärjyi samalla kun kaksikon miekat iskivät pienimuotoisesti yhteen.

"Ööööhh... Kersanttimajuri..." Yksi sotilaista sanoi samalla, kun tämä muiden ohella tuijotti tuota kinastelevaa kaksikkoa.

Tällä aikaa Luffy, Felizia sekä Sanji olivat päässeet taas hyvän matkaa eteenpäin, kunnes Olkihattuinen kapteeni huomasi jonkun seisovan edessä päin.

"Hei, tuolla on joku!" Luffy huikkasi.

"Taasko yksi lisää?" Sanji murahti.

"Olkaa valmiina." Felizia sanoi samalla kun tämä alkoi luoda käsistään esiin köynnöksiä.

"Tapaamme siis vihdoin Olkihattu-Luffy sekä Paholaisen Kukka." Sanoi kauempana seisova, valkohiuksinen mies. Kyseessä oli Smoker.

"Kuka sä oot!?" Luffy huikkasi.

"Nimeni on Smoker. Olen Merivoimien kapteeni. JA PIDÄN HUOLEN, ETTÄ KUMPIKAAN TEISTÄ EI PAKENE TÄLTÄ SAARELTA!" Smoker huusi ja muutti samassa hetkessä kätensä paksuksi savupilveksi, joka nappasi Luffyn otteeseensa.

"Pirunmarja!" Felizia ajatteli ja jättäytyi sillä sekunnilla kauemmaksi, muuttaen samalla kätensä kasvimaisiksi.

"Sinä senkin..." Sanji aloitti sen sijaan ja syöksyi suoraan kohti Smokeria valmiina iskemään tätä pelastaakseen kapteeninsa. Merivoimien kapteeni kohotti hieman katsettaan Sanjin suuntaan, kun tämä siinä samassa iski.

"MOKOMA LUONNONOIKKU!" Sanji karjaisi ja pamautti jalkansa suoraan Smokerin pään läpi, saaden sen näin muuttumaan osittain savuksi.

"MI- MITÄ?!" Sanji huudahti.

"Minulla ei ole aikaa sinunlaisillesi sinteille." Smoker tuhahti ja tähtäsi toisen kätensä Sanjia kohti; "WHITE-"

"ÄLÄ LUULEKKAAN!" Felizia ärähti ja samassa sekä Luffyn että Sanjin ympärille kietoutui paksu köynnös. Samassa Smoker myös tunsi, kuinka Felizia kiskaisi kapteeninsa irti tämän savuisesta otteesta, saaden kaksikon näin lentämään köynnösten vetämänä takaisin strategistin luo.

"Vou! Kiitos Felizia!" Luffy huudahti hikipisara otsallaan.

"Kiitos Felizia-rakas!" Sanji kujersi.

"Nyt ei ole aikaa tuohon! Hän on syönyt Logia-marjan, joten samalla sanoen mikään hyökkäys ei tehoa häneen!" Felizia huudahti.

"No se selittää sen potkuni! Mutta mitä me sitten teemme!?" Sanji huudahti.

"Minulla on suunnitelma!" Strategisti vastasi ja viittoi kaksikon nopeasti lähemmäs, kuiskaten näille jotain.

"Olet ehkä fiksuin teistä Paholaisen Kukka, mutta se ei teitä auta!" Smoker murahti ja valmistautui uuteen iskuun.

"Se nähdään. Valmista?" Felizia virnisti ja katsoi kapteeniaan sekä kokkia.

"Oletko varma Felizia-kulta? En haluaisi..." Sanji aloitti.

"Asia ymmärretty. Luotan straketistiini." Luffy nyökkäsi.

"Siinä tapauksessa... ETEENPÄIN!" Felizia huusi yhtäkkiä, jolloin Luffy ja Sanji lähtivät juoksemaan molemmin puolin katua suoraan Smokeria kohti, Felizian jäädessä pitämään hieman perää.

"Kuinka idiootteja te oikein olette! Rynnitte suoraan vihollista päin!" Smoker ärähti ja jatkoi; "WHITE OUT!" Ja samassa kun tuo sikareita polttava mies lähetti savupilvensä suoraan hajaantunutta kolmikkoa kohti, punapää pamautti kätensä voimalla katuun ja karjaisi; "KASVIKUPOLI!"

!RYSKIS!

Smoker ei heti edes tajunnut mitä tapahtui kun samassa kivinen katu rysähti auki, jolloin miehen eteen, sivuille sekä taakse alkoi kasvaa köynnösmäistä, paksua ja tiheää kasvillisuutta. Smokerin savuhyökkäys kilpistyi siinä samassa tuohon kasvimaiseen massaan, joka kasvoi nopeasti ylöspäin eri suunnilta. Tällöin myös Smokeria kohti juosseet Luffy ja Sanji nappasivat kiinni tuosta nopeasti versoavasta kasvillisuudesta, jonka avulla kaksikko nousi ensin ylös, minkä jälkeen nämä hyppäsivät ketterästi Felizian luoman, kupolimaisen kasvivankilan toiselle puolelle, sen tukkiessa kadun täysin ja lukiten samalla sisäänsä myös itse Smokerin.

"MAHTAVAA!" Luffy hihkui tähdet silmissään kun tämä näki mitä pisamakasvoinen nainen oli tehnyt.

"Felizia-rakas on fiksuin nainen ikinä!" Sanji huusi sydämet ympärillään.

"Menkää jo! Tulen perästä kunhan olen varmistanut tilanteen!" Vihreäkätinen nainen huusi kaksikolle kupolin toiselta puolelta samalla kun tämä nosti katseensa luomuksensa suuntaan, jolloin tämä näki pieniä savuhahtuvia, jotka yrittivät tunkea esiin kasvien välistä.

"Sinun on parasta tullakin sitten heti eikä hetken päästä! Se on käsky!" Luffy huusi, jonka jälkeen tämä sekä Sanji lähtivät juoksemaan edeltä laiturialueen suuntaan. Samassa hetkessä, kun Felizia meinasi alkaa kiivetä voimiensa avulla kupolin toiselle puolelle, kuului...

!KRÄKSIS!

Siinä samassa pitkässä savuisessa kädessä oleva metallinen jitte ryskähti läpi paksun kasvisen muurin, jonka seurauksena punapää hypähti kauemmaksi ja maahan osuessaan luisui vielä jonkun matkaa. Felizia näki heti seuraavaksi kuinka Smoker syöksähti esiin vankilastaan ja asettui savupöllähdyksen saattelemana kasvikupolin ja punapään väliin.

"Paholaisen Kukka... Piraatiksi olet kyllä harvinaisen fiksu... Autoit toverisi karkuun heti kun tajusit tilanteen... Mutta hinta siitä oli se, että jäit itse jälkeen." Smoker hymähti ja henkäisi suustaan pitkän savuhahtuvan.

"Todellinen merirosvo ei koskaan jätä tovereitaan pulaan. Ja kuka sanoi, että jäin jälkeen. Enemminkin jäin vain varmistamaan hetkellisesti selustan." Felizia virnisti ja asettui taisteluvalmiuteen.

"Hmph... Pelkuriksi sinua ei ainakaan voi syyttää siitäkin huolimatta, että tulet kohtamaan loppusi tässä ja nyt, jonka jälkeen on kapteenisi vuoro." Smoker tuhahti ja meinasi samaisella hetkellä lähteä liikkeelle, mutta silloin joku tarttui kiinni tuon miehen aseistetusta kädestä ja sanoi; "Tai ehkä ei sittenkään...?"

"Mi-?" Smoker aloitti ja kääntyi katsomaan, kuka tämän takana seisoi. Siinä samassa tuon Merivoimien kapteenin ilme kalpeni täysin, kun tämä näki tummaan viittaan pukeutuneen miehen, jonka tatuoidut kasvot pilkistivät esiin hupun alta.

"Kuka tuo oikein on!?" Felizia ihmetteli ääneen, kun tämäkin näki tuon hupullisen hahmon.

"Jos et sattunut tietämään niin koko Maailmanhallitus on sinun pääsi perässä!" Smoker sanoi miehelle.

"Koko... Maailmanhallitus?!" Punapää mietti suu ammollaan.

"Ehkä... Mutta maailma odottaa silti edelleen vastaustamme...!" Mies sanoi salaperäisesti.

"Ja on suuri todennäköisyys, että nämä nuoret tulevat olemaan osa sitä..." Sanoi äkkiä toinen, pehmeämpi ääni Felizian vieressä. Tällöin punapää huomasi, että hänen viereensä oli ilmestynyt kuin tyhjästä toinen, samanlaiseen hupulliseen viittaan pukeutunut hahmo, jonka naamioidut kasvot pilkistivät myös hieman esiin piilostaan.

"JUMALAUTA! TOINENKIN!?" Felizia huusi ja kompuroi hieman taaksepäin, pitäen kuitenkin katseensa tiukasti kiinni sekä Smokerissa että noissa kahdessa, salaperäisessä hahmossa, joista varsinkin tuo naamioon pukeutunut katsoi tuota pisamakasvoista naista ja sanoi; "Tahtosi elää ei todellakaan ole sammunut. Olet pärjännyt loistavasti... Felizia D. Rose."

"Mitä sinä oi-" Felizia aloitti mutta silloin kaupungin läpi alkoi puhaltaa myräkkä, joka melkein ravisutti talojen perustuksia. Ilmassa alkoi lennellä myös Merivoimien sotilaita, jotka olivat aikaisemmin asettuneet ties mihin päin kaupunkia. Myös Smokerilla oli kova työ yrittää pysyä aloillaan, tuulen riepotellessa tätä sekä Olkihattujen strategistia.

"Mitä helvettiä! Mistä tämä puhuri yhtäkkiä tuli?!" Felizia huusi, kunnes tämä samassa kuuli Zoron äänen; "FELIZIA! MITÄ HELVETTIÄ SINÄ SIELLÄ SEISOT?! MEIDÄN TÄYTYY JUOSTA TAI JÄÄMME LOUKKUUN TÄNNE SAARELLE! MEITÄ LÄHESTYY AIVAN HELVETILLINEN MYRSKY NIINKUIN NAMI AIKAISEMMIN SANOI!"

"NO TIEDÄN, MUTTA TÄSSÄ TULI PARI-!" Punapää aloitti, mutta Zoro ei jäänyt kuuntelemaan vaan nappasi naista tämän kädestä, minkä jälkeen kaksikko lähti juoksemaan pois päin.

"Zoro! Siinä edessä on minun-!" Felizia yritti sanoa ja osoitti luomaansa kasvustoa.

"Ei haittaa!" Zoro tokaisi, nappasi yhden miekoistaan vapaaseen käteensä ja sivalsi kaksikolle reitin Felizian luoman kasvisen kupolin lävitse. Tämän jälkeen nuo kaksi Olkihattua katosivat käsi kädessä kauemmaksi, jättäen Smokerin noiden kahden hupullisen hahmon seuraan.

"Haha... Menkää te kaikki ja näyttäkää tahtonne maailmalle kapteeninne lailla!" Tatuoitu mies huudahti lyhyesti noiden viimeisten Olkihattu-piraattien perään samalla, kun tämän naamioitu toveri hymähti lyhyesti.

"MIKSI SINÄ AUTAT HEITÄ PAKENEMAAN!? DRAGON!" Smoker jyrähti viittaan pukeutuneelle miehelle.

"Mikä syy sinulla on estää nuoria lähtemästä toteuttamaan unelmiaan?" Dragoniksi puhuteltu mies sanoi lyhyesti, jonka jälkeen tämä katosi myrskyn turvin rakennusten sekaan.

"ODOTA! DRAGON!" Smoker karjui mutta turhaan, jolloin tuon sikareita polttelevan miehen huomio kääntyi lyhyesti Dragonin seurassa olleeseen naamioituneeseen hahmoon, joka jälleen puhui; "Muista Smoker... Myös kunnioittamasi Merivoimat eivät ole sitä, miltä näyttävät..." Ja tämän jälkeen tuo hahmo muuttui vetiseen muotoonsa, kadoten näin kaduilla virtaavan sadeveden joukkoon ja jättäen tuon Merivoimien kapteenin täyteen kysymyksiä.

Sade piiskasi ilmaa, tuuli ulvoi entisestään, aallot olivat nousseet korkeiksi ja löivät kovaa Going Merryä päin. Luffy ja Sanji olivat jo päässeet itse perille ja nyt nelikko odottikin vain enää, että Felizia ja Zoro tulisivat. Lopulta Usopp näkikin, kuinka strategisti ja miekkamies juoksivatkin laivaa kohti. Ja vielä käsi kädessä.

"FELIZIA! ZORO! LOPULTAKIN! NÄMÄ KÖYDET EIVÄT OLISI KOHTA ENÄÄ KESTÄNEET" Usopp huusi riemuissaan ja osoitti muutamia köysiä, joista hän, Sanji sekä Luffy olivat pitäneet vielä kiinni kaksikkoa odotellessa.

"Felizia-kulta! Onneksi olet- MITÄÄÄH?! MITÄ SINÄ SAMMAL-AIVO OIKEIN KUVITTELET TEKEVÄSI?!" Sanji aloitti ensin hymyssä suin ja lopetti seuraavassa hetkessä leuka ammollaan kun tämä näki Zoron vielä pitävän Feliziaa kädestä.

"Mitä sinä taas oikein-" Zoro aloitti kunnes tämä huomasi itsekin vielä pitävänsä punahiuksista toveriaan kädestä. Tällöin miekkamies irroitti nopeasti otteensa ja lisäsi; "Niin, täällä ollaan! Onko valmista?"

"No ei sinun nyt olisi noin tarvinnut reagoida..." Felizia mutisi itsekseen mutta sanoi sitten; "Joo, sori että kesti! Tuli pieni mutka matkaan. Mutta kaikki ovat nyt paikalla ja valmiina, eikö?"

"Vai pieni mutka matkaan..." Mutisi vuorostaan Nami, joka kuitenkin alkoi käskyttämään muita heti seuraavassa hetkessä; "OLEMME TUHLANNEET JO IHAN LIIKAA AIKAA! NYT VIPINÄÄ KINTTUIHIN JA KYYTIIN! LÄHDEMME LIIKKEELLE VÄLITTÖMÄSTI!"

"SELVÄ!" Muut Olkihatut vastasivat kuorossa.

Samaan aikaan Smokerin yksikön päämajassa kävi kova kuhina ja ennen kaikkea anteeksipyyntöjen tulva, kun sotilaat pahoittelivat muunmuassa sitä, että aikaisemman myrskypuhurin takia jopa Buggy ja tämän miehistö olivat onnistuneet pakenemaan. Smokeria ei kuitenkaan moinen kiinnostanut, koska miehellä oli nyt mielessään paljon tärkeämmät kohteet.

"Minä jatkan Olkihatun sekä Paholaisen Kukan jahtaamista. Alkakaa valmistella laivaa lähtövalmiiksi." Smoker sanoi.

"Häh? Siis mitä?" Yksi sotilaista kysyi ihmeissään.

"Minä lähden myös Grand Linelle." Sikareita polttava kapteeni totesi ykskantaan, saaden sotilaansa katsomaan tätä suut ammollaan.

"Minä tulen myös Sir!" Tashigi sanoi, saaden muut sotilaat katsomaan myös naista ihmeissään kun tämä vielä lisäsi; "EN VOI ANTAA RORONOA ZOROLLE ANTEEKSI! VANNON, ETTÄ TUON HÄNET OIKEUDEN ETEEN OMIN KÄSIN!"

"Mutta Sir!" Yksi sotilaista yritti vielä puhua kapteenilleen; "Tämä kaupunki on teidän toimivaltanne alla...! Mitä ylimmät tahot sanovat jos he kuulevat teidät hylänneen-"

"Voitte sanoa heille näin; TE ETTE MINUA MÄÄRÄILE!" Smoker jyrähti.

"Se- Se- Selvä!" Sotilas vastasi täristen ja veti kätensä lippaan.

"SA- SANOITTEKO, ETTÄ LÄHDEMME GRAND LINELLE!?" Muutaman Buggyn miehistä huusivat.

"Kyllä vain. Aika on nyt enemmän kuin oikea. Minulla on vielä velat maksettavana sen kumipaskiaisen kanssa, joten ei meillä ole tarvetta täälläkään enää olla." Buggy vastasi, luoden katseensa tämän jälkeen vielä myrskyävän meren suuntaan ja lisäsi virnistäen; "Kuinka olenkaan kaivannut sinua... Grand Line!"

"Wuhuu! Laiva tuntuu siltä, että se kiepsahtaisi kohta ympäri!" Luffy huikkasi virnistäen kun tämä istui Merryn kaiteella.

"Ole kuitenkin varovainen kapteeni. En haluaisi onkia sinua enää merestä tässä kohtaa." Felizia hymähti samalla kun tämä näki horisontissa majakan valon kajastuksen, lisäten silloin vielä; "Hei! Näettekö tekin tuon valon?!"

"Kyllä vain." Nami totesi ja jatkoi; "Sitä kutsutaan myös Opastuksen Valoksi. Sisäänkäynti Grand Linelle on vähän sen jälkeen."

"Olemme jo siis niin lähellä...? Jännittävää!" Pisamakasvoinen nainen sanoi innoissaan.

"Pitäisikö tämän vaatia nyt jotain erityistoimia ?" Navigaattori kysyi.

"He- hei kaverit! Eikö olisi pa- parempi, että emme lähestyisi Grand Li- Linea tämmöisessä myrskyssä?!" Usopp yritti sanoa väliin.

"Nami-neiti on oikeassa. Mehän olemme nyt saavuttaneet yhden etapin kohti Grand Linea, joten se jos mikä on juhlan paikka! Sanji totesi välittämättä Usoppin sanoista, kantaen näin tynnyrin Merryn kannelle. Tämän jälkeen kokki asettui asemiin, asetti jalkansa tynnyrin päälle ja julisti; "MINÄ LÖYDÄN ALL BLUEN!"

"MINUSTA TULEE MERIROSVOKUNINGAS!" Luffy sanoi päättäväisesti.

"JA MINUSTA TULEE MAAILMAN MAHTAVIN MIEKKAMIES!" Ilmoitti Zoro.

"MINÄ PIIRRÄN KARTAN KOKO MAAILMASTA!" Huudahti Nami.

"MI- MINUSTA TULEE MERTEN URHEA SO- SOTURI!" Usopp kailotti, asettaen myös jalkansa tynnyrin päälle kuten muutkin.

"Ja minä..." Aloitti tuo vihreäkätinen nainen samalla kun tämä katsoi noita viittää ystäväänsä. Tämän jälkeen Felizia nosti myös oman jalkansa tynnyrin päälle, veti syvään henkeä ja huusi; "KIRJOITAN OMANI SEKÄ ENNEN KAIKKEA SUKUNI NIMEN GRAND LINEN HISTORIAAN!"

Tämän jälkeen nuo kuusi Olkihattua nostivat jalkansa yhtä aikaa ilmaan ja kuin yhteisestä sopimuksesta *RYSKIS* täräyttivät yhteistuumin tynnyrin hajalle kuin lupauksena siitä että he tulisivat aina olemaan toistensa apuna tuolla pitkällä, vaarallisella mutta ennen kaikkea jännittävällä matkalla, jonka lopussa heidän jokaisen unelma odottaisi.

"TÄÄLTÄ TULLAAN GRAND LINE!" Luffy kailotti vielä loppuun.

"AAAAAAYYYYYYYYEEEEEEEEE!" Muut viisi vastasivat kuorossa.

Ja tässä sitä ollaan, pitkästä aikaa :). Olkihatut ovat päihittäneet Loguetownin haasteet ja ottaneet seuraavan ison askeleen kohti Grand Linea. Seuraavassa osassa sitten näemme, kuinka ystävämme tulevat selviytymään paikkaan, jota myös merirosvojen hautausmaaksi kutsutaan... Ja kyllä... Feliziasta on jälleen tullut esille jotain mielenkiintoista... Mikä voima tuossa naisessa piileekään? Siihen asti, nauttikaa jälleen kerran.!

And after some time, here we are again. Strawhats have defeated final challenges before Grand Line. On the next part we we'll see, how they are going manage to make their way to the place that people also call Pirate's Graveyard... And also yes... There is some kind of power inside Felizia... What it is...? Well, I'm sure most of you can already tell ;). See you all next time!

-WillofJ-