LUKU 42
Grand Line

Tuuli ja sade piiskasi edelleen tuota pässipäistä laivaa, jonka kannella oli sillä hetkellä kolme Olkihattua; Merryn keulassa roikkuva Luffy, sadetakkiin pukeutunut Nami, joka piti kädessään jonkinlaista karttaa sekä Felizia, joka vaikutti suorastaan nauttivan tuosta myrskyisestä ilmasta. Punapää samalla myös hieman korjaili laivassa olevia kasveja sekä vilkuili tarkkaavaisesti laivan keulassa olevaa kapteeniaan ihan siltä varalta, että hänen pitäisi pelastaa tämä putoamiselta.

"NAMI! TÄMÄ ON TOSI PAHA! SE ÄSKEINEN VALO SAMMUI!" Luffy huusi. Olkihattuinen poika roikkui sillä hetkellä pää alaspäin Merryn keulakoristeessa ja huomasi samalla, että aikaisemmin suuntaa antanut majakka oli sammunut.

"Ja se oli vielä se valo, jonka olisi pitänyt ohjata meitä! Mitä me nyt teemme?" Luffy lisäsi.

"No, se on pelkkä majakka. Ne joskus menevät silloin tällöin pois päältä. Ja sitä paitsi, tämmöisiä hetkiä varten sinulla nimenomaan on navigaattori, jos et sattunut tietämään? Joten älä ole huolissasi. Tiedän kuitenkin reitin noin suurin piirtein." Nami totesi ja vilkaisi karttaansa.

"Vau, olet kyllä uskomaton." Luffy totesi samalla kun tämä kipusi hieman uhkarohkean oloisesti Merryn pässimäisen keulakoristeen päälle.

"Ihan oikeasti, voisitko tulla jo pois sieltä!?" Nami huudahti kun tämä katsoi Felizian ohella olkihattuisen kapteenin kiipeilyä.

"En, koska tämä on mun paikkani! Sinä et saa sitä!" Luffy huudahti.

"MILLOIN MINÄ MUKA SANOIN HALUAVANI SEN!?" Nami ärähti.

"Perinteistä Luffya..." Felizia mietti ja muotoili vielä pari köynnöstä kiinni Merryyn, taputtaen sen jälkeen lyhyesti laivan kaidetta ja lisäsi mielessään; "Onko kaikki hyvin Merry?"

"Kyllä on. Kiitoksia Felizia. Myrsky on kova mutta emmeköhän me selviä." Kuului Merryn vastaus punapään mielen sopukoissa.

"Sinun ja navigaattorimme yhteistyöllä... Aivan varmasti." Felizia vastasi hymyssä suin.

"Hei Felizia! Tuletko tänne!" Kuului äkkiä Namin huuto, joka sai strategistin havahtumaan. Tällöin punapää vielä lyhyesti vilkaisi Merryä kokonaisvaltaisesti, ennen kuin siirtyi oranssihiuksisen naisen luokse.

"Mikä hätänä?" Felizia kysäisi Namilta samalla kun tahollaan Luffy kuunteli kaksikon puheita.

"Ei vielä mitään vakavempaa, mutta kun katson tätä karttaa niin ongelmia saattaa olla tiedossa... Varsinkin jos jatkamme tätä tahtia niin kuulemani huhut saattavat käydä toteen..." Navigaattori ilmoitti.

"Huhut? Mitä oikein tarkoitat?" Punapää kysyi kummastellen.

"Meidän on parempi jatkaa tätä sisätiloissa. Kaikkien pitää kuitenkin kuulla tämä." Nami totesi ja viittoi tämän jälkeen Felizian ja Luffyn mukaansa. Samalla navigaattori vielä kysäisi lyhyesti; "Miltä laiva muuten vaikutti? Onko kaikki kunnossa?"

"Merry voi oikein hyvin." Felizia sanoi ja nosti peukalonsa pystyyn.

"Hyvä juttu." Nami totesi ja avasi kajuutan oven, jolloin kolmikko astui sisään keittiöön, missä heitä oli vastassa Sanji, Zoro sekä Usopp.

"Nami-neiti! Felizia-neiti!" Sanji huudahti siinä samassa, ojensi kummallekin naiselle pyyhkeen ja lisäsi; "Ajattelin, että nämä voisivat olla hyödyksi tämmöisellä ilmalla."

"Kiitoksia." Nami totesi ja laski sadetakkinsa hupun, kuivaten näin hieman kasvojaan.

"Kiitoksia Sanji, mutta minä pärjään kyllä, jos et sattunut huomaamaan." Felizia sanoi ja silloin kokki näki, että vaikka punapää oli ollut ulkona ilman minkäänlaista sateensuojaa, tämä oli aivan kuiva.

"Kuinka ihmeessä-" Kokki aloitti.

"Pirunmarjani parhaita puolia. Pystyn sen kyvyillä imemään halutessani vedet itseeni, jolloin voimani ovat tämmöisillä ilmoilla periaatteessa loputtomat." Felizia virnisti kun tämä istui Usoppin viereen.

"Mitäpä muutakaan voisi odottaa teiltä Felizia-kulta!" Sanji totesi sydämet silmissään, ennen kuin tämä asetti mehulasit jokaisen pöydän ääressä olevan Olkihatun eteen. Luffy varsinkin oli jo ehtinyt juoda omansa tyhjäksi kun Felizia vilkaisi pöydän päässä olevaa navigaattoria ja kysyi; "Niin, mainitsit jotain jostain huhuista jos jatkamme eteenpäin tai vastaavaa?"

"Kyllä vain..." Nami aloitti, asettaen kädessään olevan kartan pöydälle ja lisäsi; "Grand Linen sisäänkäynti... Se tulee olemaan vuori."

"Vu- Vuori!?" Usopp huudahti suu ammollaan ja kallisti päätänsä, muiden Olkihattujen vain tuijottaessa oranssihiuksista naista ihmeissään.


"Juurikin näin. Minunkin oli hyvin vaikea uskoa sitä itse kun katselin tätä karttaa. Mutta, jos vilkaisette tarkkaan, niin Opastuksen Valo osoitti suoraan kohti Reverse-vuorta, joka sijaitsee juurikin täällä Red Linella." Nami selitti.

"Toivottavasti asia ei ole näin, mutta alkaa kuulostamaan siltä, että joudumme rynnimään vuoren läpi voimalla tai jotain." Felizia totesi.

"Ei sentään. Vuoren läpi kulkee vesiväylä, joka sijaitsee tuossa." Navigaattori vastasi ja osoitti kartassa olevaa ohutta viivaa, joka oli piiretty kulkemaan suoraan Reverse-vuoreksi nimetyn paikan läpi.

"Vesiväylä? Kuulostaa hullulta! Vaikkakin se vesiväylä todella olisikin siellä, ei ole mitenkään mahdollista, että laiva voisi kiivetä vuorta ylös!" Usopp totesi epäuskoisena.

"Mutta niin karttaan on piiretty." Nami vastasi.

"Niin juuri! Ja jos jokin on varmaa niin se, että Nami-neiti on aina oikeassa." Sanji totesi.

"Mutta eikös tuo kartta ole se, jonka varastit Buggylta? Voihan olla siis mahdollista, että se on kaikinpuolin epäluotettava." Zoro sanoi.

"Olen kyllä täysin eri mieltä. Okei... Olihan Buggy sen näköinen, että häneltä voi odottaa vaikka mitä, mutta jos kerran kartta alunperin oli hänen hallussaan, en usko, että se mikään väärennöskään olisi. Toki, kuulostaahan tuo vesiväylää pitkin kulkeminen myös aikamoiselta, mutta jos navigaattorimme sanoo, että kuljemme sieltä, niin sitten me todellakin kuljemme sieltä." Felizia totesi topakasti ja nyökkäsi hyväksyvästi oranssihiuksisen naisen suuntaan, jonka kasvoille levisi samassa pieni puna.

"Joten me todellakin aiomme kiivetä vuorta ylös laivalla!? Se kuulostaa niiiiin siistiltä! Sehän on siis jonkinlainen taikavuori, eikö?" Luffy sanoi leveästi hymyillen.

"Mutta silti... Miksi meidän silti pitäisi ensinnäkään suunnata tuolle varsinaiselle sisäänkäynnille, kun me voisimme vain suunnata suoraan etelään ja sieltä kautta sisään." Zoro lisäsi.

"Zoro... Kaikella kunnioituksella... Ole hiljaa." Felizia huokaisi, jolloin miekkamies meinasi sanoa jotain takaisin, kunnes Luffy äkkiä huudahti; "ME EI TODELLAKAAN SUUNNATA MIHINKÄÄN ETELÄÄN!"

"Näin juuri ja siihen on täydellisen hyvä syy." Nami lisäsi.

"JEP! KOSKA ON PALJON SIISTIMPÄÄ KIIVETÄ VUORTA PITKIN!" Luffy ärähti miekkamiehen suuntaan.

Se ei ole se syy!" Nami huokaisi ja kalautti kapteeniaan päähän.

Samassa Felizia kuitenkin huomasi äkkiä, että jostain syystä ulkona ei enää kuulunut myrskyn ääniä, jolloin vihreäkätinen nainen nousi ylös ja vilkaisi ulos kajuutan ikkunasta, jolloin tämä huomasi, että sää ulkona oli suorastaan täydellinen.

"Usopp.. Näetkö saman mitä minäkin?" Felizia huikkasi pitkänenäiselle toverilleen, joka myöskin tuli ikkunan luo vain huomatakseen sään yllättävän muutoksen.

"Kyllä vain... Hei kaverit! Myrsky on tyyntynyt!" Usopp totesi ja viittoi vielä muitakin Olkihattuja ikkunan luo.

"Kappas mokomaa. Tosiaan." Sanji sanoi lyhyesti.

"Tosi outoa... Nami... Mitä mieltä sinä olet?" Felizia kysyi oranssihiuksiselta toveriltaan.

"Ei tämä voi olla... Sen myrskynhän olisi pitänyt viedä meidät suoraan vesiväylän luokse..." Navogaattori totesi hikipisara kasvoillaan samalla kun tämä astui ulos muut Olkihatut perässään. Tällöin joukkio näki kunnolla kuinka taivas oli melkein pilvetön ja sääkin suorastaan epätodellisen kaunis.

"Vautsi! Onpas hieno ilma!" Luffy huudahti.

"Mitäköhän myrskylle oikein tapahtui?" Zoro mietti ääneen samalla kun Olkihattujen kapteeni kirmaili tyytyväisenä pitkin laivan kantta.

"Miksi minusta kuitenkin koko ajan tuntuu, että tässä on jotain luonnotonta..." Felizia totesi hivenen huolissaan samalla kun punapää asteli laivan sivulle ja vilkuili ulapan suuntaan. Samalla myös Nami katseli vuoroin taivasta ja vuoroin tyyntä merta ja silloin navigaattorin kasvot jäykistyivät kauhusta kun tämä huudahti; "VOI EI! ME OLEMME PÄÄTYNEET CALM BELTILLE...!"

"Calm Beltille?" Zoro ihmetteli.

"Mikä se on?" Usopp kysyi.

"Hei, katsokaa! Myrsky näkyy tuolla kauempana mutta jostain syystä tässä missä nyt olemme on suorastaan täydellisen tyyntä...!" Felizia huikkasi. Samassa punapää huomasi, kuinka veden pinnan alla selvästi vilahti jotain.

"Ööö... Kaverit... Tuolla taitaa olla-" Felizia aloitti mutta siinä samassa kuului Namin äkäinen ja käskevä ääni; "NYT EI OLE AIKAA KÖKÖTTÄÄ PUNTIT SUORANA! NAPATKAA AIROT JA ALKAKAA SOUTAA NIIN NOPEASTI KUIN MAHDOLLISTA! MEIDÄN TÄYTYY PALATA MYRSKYN LUO MAHDOLLISIMMAN PIAN!"

"Kuten haluat Nami-kulta!" Sanji kujersi samalla kun Luffy ja Usopp vain tuijottivat navigaattoria.

"Miksi ihmeessä sinä hermostuit tuolla tavalla? Ja kyllähän sinä tiedät, että tällä laivalla purjehditaan eikä soudeta, eikö?" Olkihattuinen poika totesi.

"Miksi ihmeessä me edes haluaisimme palata takaisin sinne tuuleen ja sateeseen?" Lisäisi vuorostaan Usopp.

"TURVAT UMPEEN JA TEHKÄÄ KUTEN SANON!" Nami ärisi hampaat koomisen terävinä samalla kun Felizia jälleen tahollaan vilkaisi tyynen meren suuntaan, jolloin strategisti taas huomasi jonkin ison muodon liikkuvan pinnan alla.

"Hei...! Hei! Kuulkaa! Tuolla selvästi on jotain!" Felizia yritti huikata, miekkamiehen kuitenkin hypätessä väliin; "Mitä ihmettä te kaikki nyt mekkaloitte? Täällähän on nyt niin kaunis ilma, joten en ymmärrä mikä tässä muka on ongelmana?"

"NO MINÄPÄ KERRON KUN KERRAN NIIN KOVASTI HALUAT SEN KUULLA! JUURI NYT OLEMME AJAUTUNEET ETELÄÄN KUTEN AIKAISEMMIN EHDOTIT!" Nami ärisi miekkamiehelle.

"Ai. Joten nyt me siis olemme saapuneet Grand Linelle?" Zoro kysäisi muina miehinä.

"NYT JUMALAUTA! JOS SE OLISI NÄIN HELPPOA, KUKA TAHANSA VOISI TULLA GRAND LINELLE AINA KUIN VAIN MAHDOLLISTA!" Nami karjui hampat terävinä.

"Hei! Nami! Kannattaisiko sinun laskea ään-" Felizia aloitti samalla kun tämä huomasi, kuinka veden pinta oli alkanut jostain syystä kuplia.

"Ole sinäkin nyt hiljaa ja kuuntele!" Navigaattori murahti punapäälle, jatkaen heti perään; "Grand Linea ympäröi kaksi merivirtaa. Ja nämä kaksi täysin tyyntä merivirtausta, jotka myös Calm Beltinä tunnetaan, ovat juurikin se paikka, mihin olemme tällä hetkellä jääneet jumiin!"

"Vai tyyntä? No siltä se juurikin näyttää kun ei tuule tai muutakaan. Joten mitä sitten? Mikä sinun pointtisi on?" Zoro totesi kyllästyneen kuuloisena.

"POINTTINI ON SE, ETTÄ-" Nami aloitti.

"ETTÄ ALLAMME ON JOTAIN HELVETIN ISOA!" Felizia huusi ja samassa mereen muodostuneet kuplat lisääntyivät kovaa vauhtia, minkä lisäksi Going Merry rupesi tärisemään tolkuttomasti.

"APUA! ONKO TÄMÄ MAANJÄRISTYS?!" Usopp huusi.

"Mutta mehän olemme keskellä merta!" Sanji lisäsi huolestuneena.

!PLUMPSIS!

Siinä samassa tuo pieni laiva nousi jonkin nostamana korkealle ilmaan ja samassa hetkessä Olkihatut näkivät, kuinka Going Merry keikkui hirviömäisen valtavan , mustavalkoisen ja kalamaisen otuksen kuonon päällä. Ja tämän olion lisäksi sen ympärille nousi lisää yhtä valtavia, värikkäitä ja jos jonkinlaisia, erilaisia mereneläviä muistuttuvia otuksia.

"PYHÄ PAS-!" Luffy sai sanottua silmät järkytyksestä selällään.

"NUOHAN OVAT...!" Felizia huusi naama kauhusta jäykkänä, muiden Olkihattujen reagoidessa osapuilleen samalla lailla. Tosin Usopp meni astetta pidemmälle ja pyörtyi vaahto syystä ryöpyten.

"Tämä paikka on nimittäin Merikuninkaiden pesä... Varsinkin niiden kaikkein isoimpien..." Nami sanoi ääni vapisten ja halasi Going Merryn mastoa silmät kyynelissä. Samassa kuitenkin nuo jättimäiset otukset sukelsivat takaisin pinnan alle, lukuunottamatta keltaista, sammakkomaista otusta sekä sitä jättimäistä, mustavalkoista oliota, jonka kuonon päällä Olkihattujen laiva nökötti.

"Se- Selvä... Heti kun tuo otusta sukeltaa itsekin takaisin mereen, soudamme vaikka niin kauan, kunnes kätemme irtoavat, onko selvä?!" Zoro totesi hampaat irvessä ja suurehko airo olallaan.

"Aye, aye!" Sanji ja Luffy totesivat yhdestä suusta, pitäen myöskin samalla airot valmiina.

"Ja jos se ei toimi, hoidamme asiat voimalla! Joten pidä varasi mokoma ylikasvanut mato!" Felizia huudahti ja hyppäsi muitta mutkitta Going Merryn kaiteelle, ilmeisesti valmiina taistelemaan.

"NYT HELVETTI TURPA KIINNI!" Usopp ja Nami huusivat punapäälle hampaat irvessä ja kasvot kauhusta levällään.

Siinä samassa kuitenkin tuo valtaisan otuksen kuono rupesi värähtelemään ja heti perään kuului valtava "AA- CHOOOO!" Merihirviö näet aivasti koko voimallaan, jolloin Olkihatut lennähtivät laivansa mukana korkealle ilmaan, mistä tietenkin seurasi se, että heti perään nämä alkoivat pudota vauhdilla alaspäin.

"MITÄÄÄÄÄÄÄÄHH!?" Kuului joukon yhteinen, äimistynyt huuto ja näiden tajutessa mitä tapahtui, kuului heti perään; "AAAAGGGGGGHHHH! ME PUDOTAAAAN!" Nämä huudot kiinnittivät myöskin paikalle jääneen, keltaisen sammakko-olennon huomion, joka siinä samassa hypähti kohti tuota putoavaa laivaa.

"AAAAA! TUO VALTAVA SAMMAKKO HYPPÄÄ MEITÄ PÄIN!" Nami huusi.

"OLKAA VALMIINA!" Felizia huusi ja pamautti samalla sekunnilla kätensä yhteen, jolloin Merryssä olevat kasvit rupesivat siinä samassa elämään, napaten näin jokaisen Olkihatun turvallisesti kiinni. Kaikessa hötäkässä Usopp kuitenkin oli tippumassa kauemmaksi muista, eivätkä nuo köynnösmäiset kasvit enää yltäneet tuohon pitkänenäiseen poikaan.

"USOOOOOOOOOPPPP!" Luffy karjaisi huomattuaan tilanteen ja venytti sillä sekunnilla kätensä kohti toveriaan. Usopp oli jo melkein sen valtaisan sammakon suun kohdalla, kun punaliivisen pojan pitkälle venynyt, kuminen käsi tarttui viimeisellä sekunnilla kiinni, vetäen näin ampujan turvaan. Heti perään kuului jälleen kova molskahdus, kun Going Merry tömähti takaisin meren pinnalle. Tätä seurasi myös raju ukkosen jyrähtely, salamointi sekä kova vesisade. Olkihatut olivat päätyneet jälleen turvallisesti aikaisemman myrskyn keskelle.

"Luojan kiitos... Ollaan taas myrskyn keskellä..." Luffy puuskutti, roikottaen toisessa kädessään Usoppia, joka mutisi itsekseen jotain epäselvää.

"Lopultakin... Ovatko kaikki kunnossa...?" Felizia totesi lyhyesti, ennen kuin tämä nosti katseensa ja huomasi jokaisen toverinsa (yhtä lukuunottamatta) olevan jollain kiinni kasvimaisissa ulokkeissa.

"Kunnossa... Ollaan... Kiitos... Mutta jos sopii... Päästätkö meidät nyt alas...?" Nami sopersi laivan kasvillisuuden keskeltä.

"Joo... Sori." Felizia vastasi ja heilautti lyhyesti kättään, jolloin Merryn kasvimainen peitto laski jokaisen Olkihatun hellästi kannelle.

"Tuliko teille nyt selväksi, että miksi meidän pitää käyttää sitä vesiväylää...?" Nami sai vielä sanottua.

"Sanomattakin." Zoro mutisi.

"Toivottavasti suunta tällä kertaa on oikea... Ainakin virtaus tuntuu vievän meitä mukavasti eteenpäin." Felizia totesi.

"Siitä puheenollen, taidan nyt ymmärtää, miten vuoren kiipeäminen tulee onnistumaan!" Nami sanoi.

"Vieläkö sinä jaksat jauhaa siitä?" Zoro totesi kysyvästi.

"Sen täytyy johtua merivirroista." Nami aloitti välittämättä miekkamiehestä ja jatkoi; "Jos jokaisesta neljästä merestä lähtevä voimakas virtaus suunnistaisi yhtäaikaa kohti kyseistä vuorta... Silloinhan vesi todellakin menisi ylös vesiväylää pitkin. Ja vuoren huipulla virtaukset yhdistyvät ja laskeutuvat ulos Grand Linelle! Ja koska me nyt purjehdimme yhtä virtausta pitkin, meidän ei tarvitse murehtia mistään muusta kuin siitä, että saamme pidettyä laivan kurssissa."

"No eihän tuo sitten niin pahalta kuulosta." Vihreäkätinen nainen totesi.

"Ei ehkä äkkiseltään... Pitää kuitenkin muistaa, että osa tästä Reverse-vuorelle kulkevasta virtauksesta tulee osumaan vuoren seinämiin, mistä seuraa se, että se kulkeutuu takaisin meren pohjaan. Eli jos epäonnistumme pääsemään vesiväylän sisäänkäynnille, törmäämme suoraan vuoreen ja sitä kautta päädymme meren pohjaan." Nami totesi hivenen huolissaan.

"Eli kyseessä todellakin on siis taikavuori!" Luffy totesi myhäillen.

"Ja sinne päästäksemme laitamme kaikki yhden kortin varaan... Ai että kun on jännää!" Felizia hihkaisi kapteeninsa vanavedessä.

"Minun ei olisi pitänyt edes odottaa, että kaikki tajuaisivat tilanteen tai sen puoleen kuinka vakavasta asiasta on kyse..." Nami huokaisi ja katsoi tuota virnistelevää kaksikkoa.

"Nami-neiti on aina yhtä uskomaton!" Sanji totesi sydämet silmissään.

"Mutta silti... En silti ole koskaan kuullut, että yksinään laiva olisi koskaan mennyt vuorta ylöspäin." Zoro totesi.

"Minä olen kuullut sellaisesta." Sanji aloitti yllättäen.

"Siis tästä vuoresta?" Miekkamies lisäsi.

"En vaan Grand Linesta... Kerrotaan, että puolet sinne menevistä kuolevat jo siinä kohtaa, kun he yrittävät päästä pelkästään sisään. Se paikka ei anna armoa kenellekään." Kokki lisäsi.

"Vo- Voitaisiinko me kä- kääntyä vielä takaisin...!" Usopp totesi jalat tutisten.

"Kun ollaan jo näin lähellä Grand Linea!? Ei todellakaan! Eteenpäin vain!" Felizia huusi leveästi hymyillen.

"HEI KAVERIT! TUOLLA SE ON! MÄ NÄEN SEN TAIKAVUOREN!" Kuului samassa Olkihattuisen pojan innokas ääni, jolloin muu joukko käänsi katseensa tähän päin, vain nähdäkseen edessä siintävän valtavan, tummanpuhuvan kiviseinän.

"SEHÄN ON VALTAVA!" Usopp huusi suu ammollaan.

"TUOKO ON ITSE RED LINE? EDES SEN HUIPPUA EI NÄY PILVIEN TAKIA! HEMMETTI! MITEN KORKEA SE OIKEIN ON?!" Felizia huusi samalla kun tämä juoksi innoissan Merryn etupäähän.

"SANJI! USOPP! NAPATKAA TIUKASTI KIINNI PERÄSIMESTÄ, ETTEMME PÄÄDY MEREN POHJAAN!" Olkihattujen kapteeni huusi innoissaan.

"VOIT LUOTTAA MEIHIN!" Kaksikko huusi samalla kun nämä tarttuivat kiinni peräsimen ohjausvivusta.

"HEI! KATSOKAA! NÄETTEKÖ TUON!" Felizia huusi ja osoitti edessä häämöttävän sisäänkäynnin suuntaan, joka oli koristeltu kymmenellä kivisellä koristekaarella.

"Uskomatonta." Nami tokaisi.

"En voi uskoa tuota..." Zoro aloitti kun tämä tiiraili kiikareilla Felizian osoittamaan suuntaan, vain lisätäkseen vielä; "Meri tosiaankin virtaa tuota vuorta ylöspäin..."

"OLKAA VALMIINA! SE ON VESIVÄYLÄN SISÄÄNKÄYNTI!" Nami huusi samalla kun Going Merry alkoi hiljalleen siirtyä vasempaan päin.

"HEI! ME AJAUDUMME POIS REITILTÄ! KÄÄNTÄKÄÄ KURSSIA HIEMAN OIKEALLE!" Luffy huusi peräsintä valvovalle kaksikolle.

"OIKEALLE VAI?! TÄMÄ SELVÄ!" Usopp huusi ja alkoi yhdessä Sanjin kanssa vääntämään peräsimen ohjausvipua voimalla oikealle päin mutta silloin...

"KRÄKSIS!" Kuului rusahdus jota seurasi se, että ohjausvipu katkesi siististi kahtia. Tämä sai jokaisen Olkihatun katsomaan tapahtunutta silmät kauhusta selällään ja varsinkin navigaattorin huutamaan kauhun kyyneleet silmissään; "PERÄSIN! SEHÄN...! SEHÄN...!" Ja tällöin Nami myös huomasi, kuinka Going Merry suunnisti suoraan kohti yhtä niistä koristeellisista kiviporteista, jotka ympäröivät vesiväylän sisäänkäyntiä.

"ME TÖRMÄÄMME!" Navigaattori huusi.

Samassa hetkessä punaliivinen poika viskasi olkihattunsa Zorolle, joka nappasi sen hieman kummastellen samalla kun Luffy itse juoksi vauhdilla poispäin ja huusi samalla; "GUMI-GUMI... ILMAPALLO!" Tämän tehtyään Luffy hyppäsi pois Merryn kannelta, pullistaen itsensä ja tähtäsi lentonsa kohti sitä kivikaarta, johon Merry oli osumassa.

"LUFFY!" Felizia huusi ja iski sillä sekunnilla kätensä Merryn kaiteeseen ja huusi; "KASVIMUURI!" Tällöin Merryn kaiteissa oleva kasvillisuus alkoi paisumaan joka puolelta, jolloin se myös pehmensi iskua sen suhteen, kun laiva osui pullistuneen Luffyn kehoon. Punaliivinen poika pinnisti itsensä ja siinä samassa tämä pongautti Going Merryn oikeaan suuntaan.

"MAHTAVAA LUFFY JA FELIZIA! ME PELASTUIMME!" Nami huusi leveästi hymyillen.

"LUFFY! TARTU KÄTEENI!" Zoro karjaisi ja ojensi kättään vielä ilmassa olevalle kapteenilleen, joka siinä samassa venytti raajansa, saaden näin niukin naukin kiinni miekkamiehen kädestä. Ja juuri sillä hetkellä kun Luffy iskeytyi takaisin laivan kannelle, muut Olkihatut yhtyivät yhteiseen riemuun ja huutoon.

"ME TEHTIIN SE!" Olkihatut riemuitsivat ottaessaan paikkansa laivan ulkopuolella samalla kun näiden takana ollut myrsky jäi koko ajan kauemmaksi ja kauemmaksi.

"YAHOO!" Luffy huusi samalle hetkellä kun Going Merry hypähti lyhyesti ilmassa, sen saavuttaessa vuoren keskikohdan. Tämän jälkeen laiva tömähti takaisin virran vietäväksi, sen alkaessa näin laskeutua seuraavaksi vuorta alaspäin.

"NYT MEILLÄ EI OLE EDESSÄ MUUTA KUIN ALAS MENEMINEN!" Nami huudahti samalla kun Luffy asettui asemiin Merryn keulakoristeen päälle, muiden Olkihattujen ottaessa näköpaikan muualta päin laivaa. Felizia itse asettui marjavoimiensa avulla roikkumaan maston keskiosaan, mistä tuo punahiuksinen nainen saattoi nyt nähdä omin silmin pilvien väistyvän pikkuhiljaa pois, paljastaen näin vesiväylää, mikä vei laivaa metri metriltä alaspäin.

"Oohhhh! MEIKÄLÄINEN NÄKEE SEN! GRAND LINE ON TUOLLA EDESSÄ!" Luffy huusi ja tiiraili kauemmas horisonttiin. Tällöin mastossa roikkuvan vihreäkätisen naisen silmiin alkoi kihota onnenkyyneleitä, jolloin tämä nosti kasvonsa taivasta kohden, kohotti myös vapaana olevan kätensä ilmaan ja kuiskasi sanansa ylöspäin; "Äiti...! Isä...! Olen nyt matkalla...! Lupaukseni... Se alkaa tästä!"


"Tuolla se siis odottaa... Grand Line, mahtavin meri koko maailmassa...! TÄYTTÄ VAUHTIA ETEENPÄIN!" Luffy huusi tovereilleen.

"VALMIINA OLLAAN!" Vastasivat muut Olkihatut.

"BUUOOOOOOH!" Kuului yhtäkkinen ääni.

"Hm? Kuulitteko te äsken jotain?" Zoro kysäisi.

"KUKA SIITÄ VÄLITTÄÄ! WOOHOOO!" Olkihattuinen poika huusi riemuissaan.

"En yhtään ihmettelisi, jos tuo ääni olisi vain tuulen aiheuttama. Vuoren ympäristö on kuitenkin sen verran erikoinen." Nami totesi.

"BUUOOOOOOH!" Kuului jälleen kerran.

"Mikä ihme tuo on..." Usopp kummasteli ja koitti ampujanlasiensa avulla tiirailla tarkemmin edessä olevan pilvipeiton suuntaan.

"Minäkin kuulin sen! Ei tuo kyllä miltään tuulelta kuulosta!" Felizia huudahti.

"Nami! Tuolla edessä näyttäisi olevan jonkinlainen iso vuori! Tai siltä se ainakin äkkiseltään vaikuttaisi!" Sanji huudahti navigaattorille.

"Vuori? Mutta eihän se ole mahdollista! Koska heti edessä olevan Twin Capesin jälkeen meillä pitäisi olla suora yhteys avoimelle merelle." Nami vastasi kummastellen.

"BUUOOOOOOH!" Kuului jo kolmannen kerran.

"Mitä ihmettä..." Felizia totesi ja irrottautui mastosta, siirtyen sen jälkeen laivan etupäähän samalla kun Luffy tiiraili mahdollisimman tarkasti hälvenevän pilviverhon suuntaan, minkä takaa alkoi erottua siinä samassa jotain mustaa ja ennen kaikkea valtavan kokoista.

"BUUOOOOOOH!" Äänteli tuo vuoren kokoinen musta otus, jonka kuonossa saattoi nähdä valtavia, osittain verestäviä arpia.

"EI SE OLE MIKÄÄN VUORI!" Felizia huusi suu ammollaan.

"VAAN VALTAVAN KOKOINEN VALAS!" Miekkamies lisäsi.

"MITÄ ME NYT TEHDÄÄN!?" Usopp huusi kieli pitkällä.

"PISTETÄÄNKÖ RANTTALIKSI!?" Vihreäkätinen nainen huusi ja loi käsiinsä pienehköt, kasvimaiset piikit.

"MIKÄ HITON PÄÄHÄNPINTTYMÄ SINULLA ON ALATA TAPPELEMAAN TUOLLAISIA HIRVIÖMÄISIÄ OTUKSIA VASTAAN!? EIHÄN MEILLÄ OLE TÄSSÄ TILANTEESSA MITÄÄN MAHDOLLISUUKSIA!" Nami huusi hampaat koomisen terävinä.

"MUTTA SE ON MEIDÄN TIELLÄ!" Luffy lisäsi.

"Me olemme liian lähellä, että näkisimme yhtään mitään! Meidän vinkkelistä tuo valas näyttää vain valtaisalta seinältä! Missä sen silmät oikein ovat!?" Sanji puuskahti.

"Niinpä tietenkin! Ehkä valas ei vain ole vielä huomannut meitä!" Nami totesi.

"NO JOS EMME JOKA TAPAUKSESSA TEE JOTAIN JA PIAN NIIN OLEMME JÄLLEEN TÖRMÄYSKURSSILLA! TUOLLA VASEMMALLA PUOLELLA ON JONKIN VERRAN TILAA! KÄÄNNYTÄÄN SITÄ KOHTI!" Zoro huusi ja osoitti valaan toisella puolella olevaa koloa.

"MUTTA PERÄSIN ON HAJALLA!" Usopp huusi.

"PAKKO MEIDÄN ON TEHDÄ JOTAIN! MINÄ TULEN MYÖS AUTTAMAAN!" Zoro lisäsi ja lähti auttamaan Sanjia ja Ussoppia.

"SIINÄ SE! MULLA ON IDEA!" Luffy huusi yllättäen.

"Mikä ihmeen idea!?" Nami kysyi samalla kun Olkihattuinen kapteeni syöksyi sisälle laivaan, vastaamatta Namin kysymykseen.

"MINÄ YRITÄN PEHMENTÄÄ MAHDOLLISTA ISKUA KASVEILLANI! TE KOLME, KUINKA SIELLÄ MENEE!?" Felizia karjaisi ja asettui laivan etupäähän kädet koholla, valmiina kutsumaan kasvinsa avukseen.

"KÄÄNTÄKÄÄ! VASEMMALLE! VASEMMAAALLEEE!" Usopp huusi samalla, kun hän, Zoro ja Sanji yrittivät kaikin voimin kääntää rikkoutunutta peräsintä haluttuun suuntaan.

"EI AUTA! PERÄSIN EI HIEVAHDAKKAAN!" Sanji huusi.

"SIINÄ TAPAUKSESSA VALMISTAUTUKAA-" Felizia aloitti, mutta silloin...

"KAPOW!"

Ja yhtäkkiä Merryn keulassa oleva kanuuna laukesi, ampuen näin panoksensa suoraan edessä olevaa valasta päin. Tämä sai myös valmiudessa olevan Felizian hätkähtämään paikaltaan.

"MITÄ HITTOA!?" Kuului punapään huuto yllättynyt.

"KA-KANUUNA...!?" Muut Olkihatut sanoivat suut kauhusta ammollaan.

"Noin ikkään! Eiköhän laiva nyt tällä pysähdy." Luffy virnisti omasta mielestään hyvälle idealleen.

Merryn jatkoi kuitenkin kaikesta huolimatta eteenpäin ja seuraavassa hetkessä kuului inhottava "KRÄKS!" jota seurasi myös se, että Felizia kuuli päänsä sisällä, pitkän tuskaisen huudon; "AAAAAIIIIII!". Tällöin punapää näki kauhukseen, kuinka Merry pässipäinen keulakoriste irtosi ja vei melkein mennessään myös Olkihattujen navigaattorin, joka sillä hetkellä oli ollut seisomassa lähellä laivan etuosaa.

"Hyvä... Jumala... Minä melkein... Kuolin...!" Nami sönkötti kasvot kauhusta jäykkänä.

"KUKA SE OLI?! KUKA LAUKAISI KANUUNAN?!" Felizia huusi raivoissaan samalla kun Luffy oli astumassa ulos kannelle. Tällöin olkihattuinen poika näki kauhukseen, että Merryn pässipäinen keulakoriste lepäsi irrallaan kannella. Ja tällöin samassa kuului myös punaliivisen pojan kauhistunut huuto; "MUN LEMPIPAIKKANI!"

Tällöin myös samalla hetkellä Merryn edessä oleva, valtaisa musta valas lopetti yllättäen ääntelynsä, jääden näin hieman ihmettelemään selvästi, oliko se tuntenut jotain kehossaan.

"N- NYT ON TILAISUUTEMME! LIIKKEELLE JA HETI!" Zoro huusi samalla kun hän, Sanji sekä Usopp tarttuivat airoihin ja alkoivat melomaan valtaisan valaan ohi niin nopeasti kuin mahdollista.

"MIKÄ HITTO TUOTA OTUSTA VAIVAA!? EIKÖ SE EDES TUNTENUT SEN AIKAISEMMAN TYKINKUULAN OSUMAA!?" Usopp huusi.

"EHKÄ SE ON VAIN LIIAN HIDAS TAJUTAKSEEN MITÄÄN!" Sanji lisäsi.

"KETÄ HELVETTIÄ KIINNOSTAA! HÄIVYTÄÄN TÄÄLTÄ VIELÄ KUN VOIDAAN!" Zoro puuskahti kun samalla sekunnilla tuo valtaisa valas aloitti jälleen korviahuumaavan mylvintänsä.

"AAGHHHHH! KORVANI!" Sanji huusi valaan mylvinnän yli.

"SOUTAKAA! SOUTAKAA NIIN NOPEASTI KUIN VAIN MAHDOLLISTA!" Usopp huusi.

"MEIDÄN ON PÄÄSTÄVÄ KAUEMMAKSI TUOSTA OTUKSESTA JA HETI!" Zoro lisäsi tahollaan.

"Öööh... Luffy?" Nami totesi yllättäen kun tämä näki kapteeninsa astuvan kannelle.

"LUFFY!" Felizia karjaisi hampaat koomisen terävinä, mutta olkihattuinen poika ei välittänyt naisista vähääkään, vaan venytti sillä sekunnilla toisen kätensä taaksepäin ja huusi; "Kuinka sä... Uskallat hajottaa mun... LEMPI-ISTUINPAIKKANI!" Ja sen perään Luffy täräytti venyneen nyrkkinsä täysillä suoraan tuon valtaisan valaan toiseen silmään.

"SENKIN IDIOOTTI!" Muut Olkihatut huusivat kauhusta ja vihasta sekaisi kun tahollaan valas yllättäen siirsi silmänsä suoraan siihen kohtaan, missä Going Merry sillä hetkellä oli. Luffyn tekemä isku oli näköjään lopultakin kiinnittänyt tuon valtaisan otuksen huomion.

"SE NÄKI MEIDÄT!" Nami kirkaisi.

"ANNA TULLA PASKIAINEN! TÄÄLLÄ OLLAAN!" Luffy uhosi valaan suuntaan nyrkit ojossa.

"ETKÖ TAJUA, ETTÄ MERRYYN SATTUU SENKIN HELVETIN LAIVANTUHOAJA! NYT TURPA UMPEEN JA HETI MOKOMA IDIOOTTI!" Felizia karjaisi ja syöksyi sillä sekunnilla kapteeninsa kimppuun, alkaen muksia tätä kasvimaisillä nyrkeillään joka puolella. Tällöin myös Usopp ei voinut olla pistämättä merkille naisen äskeisiä sanoja.

"OOF! AUH! HEI! FELIZIA! AUH! LOPETA!" Luffy huusi punapään iskujen seasta. Siinä samassa alkoi kuulua merta vavisuttavaa mylvintää ja heti perään tuo valtava, vuoren kokoinen valas avasi kitansa, jolloin sen synnyttämä virtaus alkoi viedä Olkihattujen laivaa suoraan kohti otuksen avonaista kurkkua.

"PITÄKÄÄ KIINNI!" Zoro huusi, mutta liian myöhään, koska sillä sekunnilla olkihattuinen kapteeni sekä tämän kimpussa vielä ollut vihreäkätinen nainen joutuivat virtauksen luoman puhurin vietäväksi, jolloin kaksikko lennähti kauhusta huutaen kohti alhaalla vellovaa merta.

"LUFFY! FELIZIA!" Nami huusi kauhuissaan kun tämä näki mitä tapahtui.

"AAAAAHHHHHHH!" Kuului putoavan kaksikon yhteinen karjunta.

"AAAGGGGGHHHHHHHH!" Kuului vuorostaan muiden Olkihattujen yhteinen, kauhunsekainen huuto, kun nämä huuhtoutuivat Merryn mukana syvälle valaan sisään.

"LUFFY! MUUTU PALLOKSI JA ÄKKIÄ NIIN MINÄ TÄHTÄÄN MEIDÄT YHTEEN NOISTA HAMPAISTA! ME EMME KUOLE TÄNNE JOS SE MINUSTA ON KIINNI!" Felizia karjui ja tarttui kapteeniaan tämän kädestä.

"SE-SELVÄ! GUMI-GUMI... ILMAPALLO!" Luffy huusi ja imaisi itsensä juuri ajoissa täyteen ilmaa, koska siinä samassa Felizia asettui Luffyn päälle ja käänsi kaksikon lentoradan suoraan yhtä valaan alahammasta päin. Kun kumipallomainen poika iskeytyi kohteeseensa, Felizia rupesi painamaan itseään alaspäin, jännittäen pojan pullottavan mahan ikäänkuin trampoliiniksi.

"HHHHHNNNNGGGGHHH!" Luffy ähisi naama punaisena, mutta sai silti vaivoin pidettyä ilmat sisällään.

"SITTEN MENTIIN! TRAMPOLIINI FELIZIAN TYYLIIN!" Felizia huusi myhähtäen ja ponnisti koko voimallaan pojan kehosta ilmaan, vieden samalla Luffyn mukanaan. Ja siinä samassa kaksikko lennähti eteenpäin, kohoten vauhdilla ylemmäs ja ylemmäs kun tahollaan valas rupesi sulkemaan valtavaa kitaansa kiinni...


Vesi kuohahteli hiljalleen kun tuo valtava, arpikuonoinen valas kökötti rauhallisesti paikoillaan. Samaa ei kuitenkaan voinut sanoa otuksen päällä olevasta kaksikosta, joista kumpikin sillä hetkellä puuskutti hengästyneenä äskeisen kokemuksen jäljiltä.

"Mitä... Mitä me nyt tehdään? Kaikki muut nielaistiin elävältä." Luffy sanoi kasvot kalpeana.

"Rauhoitu... Kyllä kaikki-" Felizia aloitti mutta kesken tämän lauseen Luffy vain nousi ylös ja alkoi takomaan valasta koko voimallaan, karjuen samalla; "SINÄ SENKIN! ANNA MEIDÄN YSTÄVÄT TAKAISIN! SYLKÄISE HEIDÄT ULOS!"

"Luffy! Lopeta! Tuo tuskin auttaa yhtään mi-" Felizia ärähti ja nousi itsekin pystyyn, mutta silloin kuului vienoista jyrinää, jolloin kaksikko huomasi, että valas alkoi sukeltamaan takaisin pinnan alle.

"Ei helvetti!" Felizia sanoi kun tämä näki mitä oli tapahtumassa. Punapää vilkuili hädissään lyhyesti ympärilleen ja huomasi silloin, että valaan kehossa näytti olevan jonkinlainen metallinen luukku.

"Hei..! Hei! Luffy! Tuolla!" Vihreäkätinen nainen huudahti ja osoitti luukun suuntaan. Luffy oli kuitenkin edelleen niin kiihdyksissä, ettei tämä huomannut punahiuksisen toverinsa huutelua.

"Pahus! Sukeltaako ajattelit!? Odota!" Luffy ärähti ja takoi valaan kehoa jalallaan. Kun otus ei reagoinut millään tavalla vaan sukelsi pikkuhiljaa yhä syvemmälle , punaliivinen poika karjaisi; "MINÄ SANOIN ETTÄ ODOTA! ANNA MEIDÄN TOVERIT TAKAISIN! ME OLTIIN JUSTIIN ALOITTAMASSA MEIDÄN SEIKKAILU GRAND LINELLA! HE OVAT MEIDÄN YSTÄVIÄMME, HELVETTI SOIKOON!"

"LUFFY! NYT TURPA UMPEEN JA TULE TÄNNE!" Kuului Felizia vihainen huuto, jolloin Luffy käänsi päänsä naisen suuntaan, jolloin poika näki, kuinka punapää väänsi samassa metallisen luukun auki.

"Mitä ihmettä?" Luffy totesi äimistyneenä.

"Mietitään sitä myöhemmin! Äkkiä nyt!" Felizia totesi ja hyppäsi luukusta sisään, punaliivisen pojan seuratessa perästä. Ja juuri kun merivesi rupesi pikkuhiljaa valumaan aukosta sisään valaan sukeltaessa, Olkihattujen strategisti läimäytti luukun kiinni, lukiten sen samalla.


"Mitäs tästä sanotte?" Sanji totesi.

"Mitä tästä nyt voisi sanoa...?" Zoro totesi hikipisara ohimollaan kun tämä tuijotti epäuskoisena edessään olevaa näkymää, Usoppin ja Namin tehdessä saman.

"Niin... Olisiko sinulla tähän mitään selitystä... Koska voisin vaikka vannoa, että jouduimme hetki sitten valaan nielaisemaksi mutta... Oliko kaikki sittenkin pelkkää unta?" Mustapukuinen kokki totesi.

"... Sepä, sillä tämän täytyy olla unta..." Miekkamies vastasi ja katsoi hieman ympärilleen. Joukkion edessä avautui näet selittämätön näky; Joka puolella heitä näytti olevan tyyni, vaalea taivas muutamine pilvineen ja heidän edessään kelluskeli kahden saaren rykelmä, joista toisessa näytti olevan lepotuoli palmupuun varjossa ja toisessa taas vuorostaan pieni, kodikkaan näköinen talo, joka selvästi näytti siltä, että joku asui siellä.

"Mutta... Mikä tuo talo sitten tuolla saarella oikein on?" Usopp sanoi ja loi katseensa ruskeakattoisen asumuksen suuntaan.

"Jonkinmoinen illuusio kaiketi..." Sanji vastasi.

Sitten, äkkiarvaamatta vesi Olkihattujen laivan edessä rupesi kohisemaan, jolloin sieltä nousi esiin ruskeanvärinen ja valtava mustekala, jonka lonkerot näyttivät siltä, että se olisi valmiina iskemään.

"JA NYT VIELÄ TÄMÄKIN! ANTAKAA MEIDÄN JO OLLA!" Usopp ja Nami huusivat suut ammollaan, kun nämä syöksyivät kauhuissaan kauemmaksi, kun taas Sanji ja Zoro valmistautuivat pistämään tuon merenelävän pakettiin.

"TSAK! TSAK! TSAK!" Samassa sekunnilla mustekalaan iskeytyi kuitenkin kaksikon yllätykseksi kolme suurta, paksuilla köysillä varustettua harppuunaa, jotka lävistivät sen vaivatta. Otuksen suuret lonkerot huojuivat hetken, ennen kuin se tömähti kuolleena veden pintaan, valuttaen mustetta joka puolelle.

"Näyttää siltä, että tuolla on joku." Zoro totesi ja katsoi talon suuntaan, jonne joku sillä hetkellä selvästi näytti vetävän äskettäin kuolleen mustekalan ruhoa.

"Toivotaan, että se joku on edes ihminen." Sanji sanoi ja henkäisi hieman savukettaan.

"Mi- Minä olen saanut tarpeekseni... Haluan kotiin..." Nami sanoi kyyneleet silmissä.

"Mi- Mitä luulet muuten... Ovatkohan Luffy ja Felizia kunnossa...?" Usopp nyyhki ja katsoi navigaattoria kysyvästi.


"Mi- Mitä ihmettä..?" Luffy kummasteli.

"Veit sanat suustani..." Felizia totesi hikipisara ohimollaan.

Kaksikko seisoi sillä hetkellä jonkinlaisen pitkän ja metallisen käytävän keskellä. Katossa paloi valot ja myös seinissä oli kiinni jonkinlaiset tukipilarit.

"Eikö meidän pitänyt olla valaan sisällä? Mitä tämä oikein on?" Luffy sanoi suu ammollaan.

"Ensin se luukku ja nyt tämmöinen käytävä... Missä on selvästi sähköt ja kaikki... Miten ihmeessä?" Felizia lisäsi ja koputteli hieman käytävän seiniä, huomatakseen vain, että ne selvästi olivat täyttä metallia.

"Mitäs nyt sitten?" Olkihattuinen kapteeni kysyi.

"Eipä meillä ole muuta mahdollisuutta kuin lähteä eteenpäin." Pisamakasvoinen nainen sanoi, lähtien näin kapteeni vanavedessään liikkeelle.


Tällä välin muut Olkihatut miettivät seuraavaa siirtoaan, kun nämä huomasivat liikettä näkemänsä talon suunnalta.

"Mi- Mitä tuumitte? Pitäisikö meidän avata tuli?" Usopp kysyi hikipisarat kasvoillaan ja osoitti talon suuntaan.

"Hetkinen vain. Näyttää siltä, että tuolla todellakin on joku...?!" Sanji sanoi.

"Hmmm... Laiva..?" Kuului ääni, kun tuo salaperäinen hahmo astui esiin...


Ja näin Olkihattujen matka Grand Linelle on saanut alkunsa... Ja minkäläinen alku se onkaan ollut. Merihirviöitä, myrskyjä ja nyt vielä jättimäinen valas, joka näyttää kätkevän sisäänsä jos jonkinmoisia yllätyksiä... Kuinkahan Felizian ja hänen ystävien käy? Jatkoa seuraa jälleen ensi luvussa! Siihen asti, nauttikaa jälleen kerran :D!


And so our journey to the Grand Line has started. Sea monsters, storms and now a giant whale that has many secrets inside him... What's going to happen next? Well... you going to wait to the next chapter ;)! See you then!

-WillofJ-