LUKU 43
Laboon
"KA- KATSOKAA! SE ON KUKKA!" Sanji huudahti ja osoitti saarella olevan talon suuntaan.
"KUKKA!?" Zoro lisäsi ja katsoi myöskin sinne päin, minne mustapukuinen kokki osoitti. Tällöin talon sisältä asteli esiin vanhemman näköinen, silmälasit omaava mieshenkilö, jolla oli valkoinen, hieman erikoiseen muotoon leikattu parta. Mies oli pukeutunut punertavaan t-paitaan jonka keskiosassa oli erivärisiä koristeellisia kuvioita. Miehellä oli myös jalassa ruskeat, puolipitkät housut sekä punaremmiset sandaalit. Silmiinpistävintä oli kuitenkin miehen takaraivossa oleva, sinikeltainen simpukkamainen uloke.
"Hetkinen. Se onkin ihminen." Sanji sanoi silmät pyöreinä.
"Mikä hän oikein on...?" Usopp totesi hikipisara ohimollaan.
"Tuo mies hoiteli tuon jättimäisen mustekalan muutamalla iskulla. Oliko hän vain kalastamassa vaiko pelastamassa meitä?" Nami mietti ääneen samalla kun joukkio katsoi, kuinka mies raahasi kuolleen mustekalan saarelleen. Tämän jälkeen sekä Olkihattujen että miehen välillä syntyi painostava hiljaisuus, kun tuo salaperäinen vanhus tuijotti laivalla olevaa joukkiota tuiman oloisesti. Sanjista alkoi pikkuhiljaa tuntumaan, että pian olisi aika taistella, mutta äkkiä mies käänsikin katseensa, otti esille sanomalehden ja istahti pienemmän saaren palalla olevan palmupuun varjoon sanaakaan sanomatta.
"SANO NYT JOTAKIN!" Sanji karjaisi hampaat koomisen terävinä, jolloin mies jälleen käänsi katseensa joukkion suuntaan ja tuijotti näitä sama, tuiman oloinen ilme kasvoillaan.
"J- J- JOS HALUAT TAPELLA, NIIN TÄÄLTÄ K-KYLLÄ PESEE! MEILLÄ LÖYTYYKIN KANUUNA!" Usopp uhosi.
Mies oli vielä muutakan sekunnin hiljaa, kunnes tämä sanoi tumma varjo silmiensä päällä; "Älkää tai voi olla, että joku saattaa kuolla..."
"Niinkö? Ja kukakohan se mahtaa olla...?" Sanji myhähti.
"Minä." Mies sanoi kiertelemättä.
"SINÄ!?" Sanji ärähti vihaisesti.
"No, no. Äläpäs nyt hermostu." Zoro totesi ja hyppäsi väliin, jatkaen heti perään; "Hei vanhus, voisitko vain ystävällisesti kertoa, kuka sinä olet ja mikä tämä paikka oikein on?"
"Tuo jäärä luule voivansa tehdä minut naurunalaiseksi...!?" Sanji murisi.
"Ettekö tiedä, että kuuluu hyviin tapoihin esitellä ensin itsensä, ennen kuin esittää kysymyksiä muille?" Mies totesi viileästi.
"Ai niin... Anteeksi tästä." Zoro vastasi hikipisara ohimollaan.
"Nimeni on Crocus ja olen Twin Capesin majakanvartija. Olen 71 vuotta, horoskooppini on Kaksoset ja veriryhmältäni olen AB." Mies totesi yllättäen, vastaten näin kuitenkin Zoron aikaisempaan kysymykseen.
"KETÄÄN EI VARMASTI HAITTAA JOS MINÄ TAPAN HÄNET, VAI MITÄ!?" Zoro ärähti hampaat koomisen terävinä ja otti yhtä miekkaansa osittain esille.
"Rauhoitus nyt." Sanji totesi vuorostaan ja taputti miekkamiestä lyhyesti selkään.
"Mietitte, että mikä tämä paikka oikein on? Ensiksi te tunkeudutte yksityiseen lepopaikkaani ja sitten vielä odotatte minulta vastauksia tuollaisella asenteella!? Näyttääkö tämä paikka teistä jonkinlaiselta hiiren vatsalta!?" Crocus sanoi tuimana.
"Jo- Joten me todellakin siis jouduimme valaan nielaisemaksi." Usopp totesi hikipisara ohimollaan.
"Mitä me nyt teemme...!? En minä halua joutua kenenkään makupalaksi!" Nami huudahti kauhuissaan.
"Jos ulospääsyä kaipaatte, se löytyy tuolta." Crocus sanoi ja osoitti siinä samassa kauempana olevaa, isoa metallista porttia.
"TÄÄLTÄ SIIS PÄÄSEE ULOS!?" Usopp, Sanji ja Nami huusivat yhtä aikaa ja katsoivat tuon metallisen portin suuntaan.
"Miksi valaan sisällä ylipäätänsä on jonkinlainen uloskäynti!?" Zoro lisäsi.
"Ja miten on mahdollista, että portti ylipäätänsä leijuu ilmassa?" Nami ihmetteli.
"Hetkinen... Jos katsoo oikein tarkkaan niin nuo pilvet ja taivas ovat kaikki pelkkiä maalauksia...! Valaan koko vatsa on maalattu kauttaaltaan!" Usopp sanoi, kun tämä tajusi asian oikean laidan.
"Se on vain minun tapani saada aika kulumaan." Crocus totesi samalla kun tämä selasi sanomalehteä.
"SIIS MITÄ HITTOA SINÄ OIKEIN LOPPUJEN LOPUKSI TEET TÄÄLLÄ!?" Usopp huusi silmät selällään miehen suuntaan.
"Annetaan hänen olla. Nyt kun tiedämme, mistä täältä pääsee pois niin voimme yhtä hyvin tehdä sen. Meidän pitää joka tapauksessa yhyttää vielä Luffy ja Feliziakin." Zoro totesi ja tarttui Usoppia hartiasta. Samassa kuitenkin Merryn ympärillä oleva vesi alkoi kuohua ja aaltoilla kovalla voimalla, jonka lisäksi ilmassa kaikui hirveä ryminä ja ryske.
"MITÄ TAPAHTUU?!" Usopp huusi.
"Nähtävästi hän on taas aloittanut sen..." Crocus totesi ja nousi ylös tuolistaan. Tällöin Nami myös huomasi, että miehen tekemät saaret eivä olleetkaan saaria vaan itseasiassa metallipinnoitteisia veneitä, jotka huojuivat kovassa aallokossa.
"Katsokaa! Nuo "saaret" ovat itseasiassa veneitä, joissa on jonkinlainen metallinen alusta!" Nami huudahti ja osoitti sitä lähintä saarenmuotoista venettä, minkä päällä Crocus seisoi.
"Eli tämä "meri" onkin itseasiassa valaan vatsahappoa!? Meidän pitää häipyä täältä ja äkkiä, tai muuten Merry syöpyy pilalle!" Usopp huudahti, ennen kuin tämä vielä huikkasi Crocuksen suuntaan; "Ja sinä! Voisitko jo antaa meille jonkin selityksen! Mitä täällä oikein tapahtuu?!"
"Tämä valas... On alkanut jälleen pamautella päätänsä Red Linea päin...!" Simpukkapäinen mies sanoi.
"Mitä!?" Kokki ja miekkamies sanoivat yhteen ääneen.
"Nyt kun hän mainitsi asiasta... Muistan hyvin, kuinka valaan kuono oli täynnä arpia...! Eikä sovi unohtaa, että se äänteli kohti taivasta!" Nami totesi.
"Mitä se kaikki sitten oikein tarkoittaa?" Usopp kysyi hikipisarat kasvoillaan.
"Sitä, että tämä valas kärsii... Tavalla taikka toisella!" Navigaattori lisäsi kun tahollaan tuo jättimäinen valas ärjyi ja takoi itseään koko voimallaan päin Red Linen kivistä muuria.
"Eli siis... Tuo mies aikoo tappaa tämän valaan sisältä päin! Se jos mikä on jo paha se!" Usopp totesi ja katsoi Crocusta, joka sillä hetkellä otti muutaman askeleen kohti pienen saarilaivan reunaa.
"No, näyttää siltä, että mysteeri on ratkennut, joten eiköhän häivytä hyvän sään aikana. Laiva tosiaan syöpyy jos tuhlaamme yhtään enempää aikaa." Zoro totesi.
"Olen täysin samaa mieltä ja meillä ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta pelastaa tätä valasta. Olen sitä paitsi enemmän huolissani Felizia-kullasta. Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin..." Sanji lisäsi häivähdys huolta äänessään.
Ja kyseisestä punapäästä puheenollen, tämä laski sillä hetkellä alas pitkää käytävää, joka hetkeä aiemmin oli ollut vaakasuorassa. Ja naisen edellä huusi Luffy, joka vuorostaan poukkoili käytävää alaspäin kuin mikäkin superpallo.
"AAAAGGGHHHH! MITÄ TAPAHTUU?! MIKSI TÄMÄ KÄYTÄVÄ MUUTTI YHTÄKKIÄ SUUNTAA?!" Luffy huusi kun tämä tipahti alaspäin.
"Sen täytyy olla sen valaan syytä! Se nähtävästi liikkuu jollain lailla, että käytävä menee nyt toiseen suuntaan!" Felizia huudahti tahollaan kun tämä laski alaspäin kapteeninsa perässä, ottaen välillä marjavoimillaan kiinni käytävän puisista tukipylväistä, saaden näin vauhtinsa pysymään tasaisena.
Samaan aikaan, kun Olkihattu-kaksikko yritti päästä ehjänä käytävää alaspäin, valaan toisessa osassa, sen jättimäisen portin toisella puolella, mikä vei otuksen vatsalaukkuun, oli valmiusasemissa toisenlainen kaksikko...
"Noniin, meidän onnistui soluttautua näin kauas valaan sisäpuolelle. Eli nyt korvat hörölle, Neiti Wednesday. Tämän oven toisella puolella sijaitsee valaan vatsa ja se vanha mies on taatusti myös tuolla sisällä. Meidän tehtävämme on hoidella se vanhus ja katsoa, että saamme tuotua tämän otuksen mukanamme takaisin kaupunkiin." Sanoi vihreään, hieman röyhelömäiseen puseroon, vihreisiin housuihin, mustiin kenkiin sekä pinkkiin huiviin pukeutunut mies. Miehellä oli kapeat kasvot, lyhyet oranssit hiukset, sekä päässään tämä kantoi kruunua. Näiden lisäksi miehen molempiin poskiin oli tatuoitu numero 9 ja käsissään mies kantoi jykevää, sinkomaista asetta.
"Asia on harvinaisen selvä, Herra 9. Tämä valas kuitenkin tulee ruokkimaan kaupunkimme vuosiksi eteenpäin." Vastasi Neiti Wednesdayksi puhuteltu nuorehko nainen, joka oli pukeutunut pitkään, karvamaisella kauluksella vuorattuun valkoiseen takkiin, valkoisiin shortseihin, koristeelliseen vyöhön, tiukkaan sinivalkoraidalliseen toppiin sekä valkoisiin saappaisiin. Naisen pitkät, siniset hiukset olivat muotoiltu poninhännälle ja myös tämä kantoi mukanaan samanlaista, jykevää sinkomaista asetta.
"AAAAHH! PÄÄSSÄ PYÖRII!" Luffy ulisi kun tämä tipahteli edelleen käytävää alaspäin. Samassa olkihattuinen poika kuitenkin huomasi, että kaksikko oli päätymässä kohti käytävän päässä odottavaa seinää.
"FELIZIA! VARO! KÄYTÄVÄ LOPPUU!" Luffy huusi strategistilleen, joka edelleen laski sulavasti käytävää alaspäin. Kun Felizia kuuli kapteeninsa sanat, naisen kehosta purskahti esiin yksi köynnös, joka siinä samassa kietoutui lähimmän tukipilarin ympärille, pysäyttäen naisen turvallisesti paikoilleen. Luffy sen sijaan itse tömähti naama edellä käytävän päässä olevaan seinään, joka siinä samassa antoikin periksi, paljastaen näin takaansa uuden käytävän.
"Ooouufh! Auuuh!" Luffy ulisi kun tämä mäjähti selälleen jonkinlaisen vesiväylän reunalle, kun taas Felizia laskeutui marjavoimiensa avulla näppärästi kapteeninsa aiheuttamasta aukosta tämän viereen.
"Hyvää työtä kapteeni. Löysit meille uuden reitin." Felizia sanoi virnuillen ja auttoi Luffyn pystyyn samalla kun kaksikko katseli ympärilleen. He olivat nyt päätyneet jonkin vielä isomman käytävän sisälle, jonka keskellä näytti virtaavan jonkinlainen vesiuoma.
"Okei... Mitä ihmettä tämä nyt on? Miten valaan sisällä voi virrata joki?" Luffy ihmetteli.
"En kyllä usko, että kyseessä on-" Felizia aloitti mutta silloin tämäkin käytävä kääntyi yhtäkkiä jyrkkään kulmaan, jolloin kaksikko jälleen alkoi luisua vauhdilla alaspäin.
"Aaah! En voi pysähtyä!" Luffy huudahti.
"Voisiko tämä jo loppua!" Felizia ärisi kapteeninsa jäljessä.
Kaiken tämän keskellä muut Olkihatut yrittivät päästä kohti uloskäyntiä, mutta valaan aiheuttaman mylläkän takia se ei ollut helpoimmasta päästä.
"Hei! Jos tämä valas jatkaa riehumistaan tällä tavalla, pelkän uloskäynnin luokse pääseminen on jo tarpeeksi vaikeaa!" Usopp huudahti.
"Mutta jos emme kiirehdi, meidän sekä Luffyn ja Felizian henki on vaarassa!" Nami totesi.
"En olisi heistä kovinkaan huolissani. Tai ainakaan Feliziasta. Näin heidän pääsevän pakenemaan johonkin ulos valaan suusta!" Zoro huikkasi samalla kun tahollaan Crocus kaikkien yllätykseksi sukelsi suoraan valaan vatsahappoihin.
"HEI! SE VANHA MIES HYPPÄSI YHTÄKKIÄ TUONNE HAPPOIHIN!" Usopp huusi hikipisara kasvoillaan.
"Mitä ihmettä hän oikein tekee!? Aikooko hän syövyttää itsensä tahallaan!" Sanji huudahti kun tahollaan Crocus ui sulavasti kohti valaan mahassa olevaa uloskäyntiä, satojen luurankojen ja aluksien jäämien lojuessa pelottavan näköisesti miehen alapuolella.
"Näyttää siltä, että hän ui kohti uloskäyntiä. Meidän kannattaa kiirehtiä sinne myös, ennen kuin valas alkaa riehumaan entistä pahemmin." Usopp totesi samalla kun aaltoileva vatsahappo tuntui keinuttavan Going Merryä pahemmin ja pahemmin.
"Meillä ei ole mitään muuta keinoa kuin soutaa! Tarttukaan airoihin!" Zoro julisti.
Tällä aikaa aikaisempi, salaperäinen kaksikko alkoi valmistautua etenemään takanaan olevasta ovesta, joka johti valaan mahaan.
"Okei, Neiti Wednesday. Kun sanon 3-2-1 Baby, avaan oven joten pysy tarkkana!" Kruunupäinen mies totesi.
"Selvä Herra 9. Valmiina ollaan." Sinihiuksinen nainen vastasi samalla kun kaksikko asettui kumpikin yhden oven taakse. Siinä samassa tuo kaksikko kuitenkin alkoi kuulla huutoa, jolloin he näkivät lähestyvän punaliivisen pojan, sekä tämän takana liukuvan punahiuksisen naisen.
"AAAAGGGHHH! ENVOIPYSÄHTYÄ! ENVOIPYSÄHTYÄ! PYSÄYTTÄKÄÄ MINUT!" Luffy karjui suu ammollaan.
"Keitä nuo oikein ovat?! Vihollisia?!" Felizia huikkasi, kun tämä näki aseistautuneen kaksikon.
"Keitä nuo ovat Herra 9!?" Huudahti vuorostaan Neiti Wednesday, kun tämä näki vauhdilla lähestyvän kaksikon.
"Ei mitään hajua Neiti Wednesday!" Vihreäasuinen mies vastasi.
"POIS TIELTÄ!" Felizia ärähti siinä samassa ja luisui äkkiä vauhdilla Luffyn ohi. Pisamakasvoinen nainen veti siinä samassa toisen nyrkkinsä pitkälle taakseen, jolloin sen ympärille kasvoi kasvimainen, piikikäs massa.
"OHDAKE...NYRKKI!" Felizia aloitti kun tämä oli enää muutamien metrien päässä kaksikosta.
"AAAAGGGGHHHHH!" Oven edessä olevas kaksikko huusi kauhuissaan, Luffyn yhtyessä näiden huutoon.
"AAAAARRRHHHH!"Felizia karjaisi ja seuraavaksi kuuluikin isohko pamahdus, kun punapään hyökkäys osui edessä olevaan mieheen ja naiseen, minkä seurauksena näiden takana oleva ovi rämähti auki. Tällöin nelikko lensi siistissä jonossa ulos, jolloin näiden lentorata alkoi seuraavaksi kaartua kohti alla olevaa vatsahappomerta.
"MIKSI MEITÄ OIKEIN LYÖTIIN?!" Herra 9 huusi naama mustelmilla.
"EN TIEDÄ! EMMEHÄN ME EDES TEHNEET MITÄÄN!" Vastasi vuorostaan Neiti Wednesday, joka oli myös ottanut hieman osumaa.
"TEHÄN NIITÄ ASEITA KANNATTE!" Ärjyi vuorostaan Felizia, jonka siinä samassa tajusi, että näiden alapuolella oli jotain, mikä näytti ilmiselvästi isolta mereltä, jolloin sinisilmäinen nainen lisäsi; "HEI HELVETTI! NYTKÖ TÄSSÄ VIELÄ HUKUTAANKIN?!"
"Hei! Tuolla on Merry ja kaikki muut! Olette sittenkin kunnossa!" Luffy huudahti riemuissaan, kun tämä näki alempana olevan laivan, jonka kannella muut Olkihatut seisoivat ja katsoivat ihmeissään tuota lentävää nelikkoa.
"Luffy... Ja Felizia...!?" Zoro totesi hikipisara ohimollaan.
"Voisitteko jeesata vähän?!" Olkihattuinen poika lisäsi samaisella hetkellä, kun sekä tämä että muu ilmassa ollut kolmikko molskahtivat sillä sekunnilla syvälle vatsahappojen aaltoihin.
"Hei! Luffyn ja Felizian mukana näytti tulevan kaksi muuta outoa kaveria...!" Nami huudahti kun tämä näki kruunupäisen miehen ja valkotakkisen naisen nousevan yskien pintaan.
"Viis siitä! Se vanhushan pääsee karkuun!" Usopp lisäsi ja osoitti Crocusta, joka sillä hetkellä nousi ison portin vieressä olevia tikkaita ylös.
"Unohda hänet! Luffy ja Felizia pitää pelastaa ensiksi." Zoro huokaisi ja lähti Sanjin kanssa auttamaa tovereitaan ylös vatsahappojen syvyyksistä.
Tällä aikaa valtaisa valas mölisi ja takoi verestävää kuonoaan kaikella voimallaan päin Red Linea kun vuorostaan tahollaan Crocus kapusi metalliset tikkaat ylös ja syöksyi yhteen käytävällä olevista huoneista, jonka sisälle oli rakennettu isohko ruisku, jonka terävä neula osoitti seinässä olevaan koloon, mistä selvästi saattoi erottaa jonkinlaista nahkaa.
"Lopeta Laboon. Lakkaa vahingoittamasta itseäsi." Crocus mietti samalla, kun tämä tyhjensi ruiskuun isohkon tynnyrin, joka sisälsi jonkinlaista rauhoittavaa ainetta.
"Näyttää siltä, että rauhoittavia ei ole enää paljoa jäljellä. Minun pitää tehdä niitä kohta lisää." Tuiman oloinen mies totesi samalla kun tämä työnsi ruiskussa olevan neulan kiinni valaan nahkaan, mikä sai tuon valtaisan eläimen jyrähtämään lyhyesti.
"Tuo edessäsi oleva kivimuuri erottaa maailman meret toisistaan. Sinulla ei ole mitään mahdollisuutta saada sitä alas, vaikka jatkaisit sen takomista kuolemaasi asti...! Joten pyydän Laboo, lopeta." Crocus sanoi samalla kun kun Labooniksi kutsutta valas alkoi pikkuhiljaa rauhoittumaan miehen ruiskuttaman aineen voimasta.
"Näyttää siltä, että valas tuntuu rauhoittuvan..." Nami totesi kun tämä huomasi, että aallokko laivan ympärillä alkoi tyyntymään.
"Lopultakin..." Felizia puuskahti ja nousi puolittain istumaan, vilkaisten sen jälkeen kannella kököttävää, salaperäistä kaksikkoa ja lisäsi; "Ja keitäs te oikein olette...?!" Kruunupäinen mies sekä sinihiuksinen nainen eivät kuitenkaan sanoneet mitään, vaan vilkaisivat sivusilmällään mastossa liehuvaa lippua ja kuiskivat toisilleen hiljaa, naisen aloittaessa; "Herra... Herra 9. Nämä tyypit ovat merirosvoja."
"Siltä näyttää Neiti Wednesday. Mutta he vaikuttavat aika ymmärtäväiseltä sakilta. Jos tuota punahiuksista naista ei lasketa mukaan..." Herra 9 vastasi hiljaa.
"Mutta silti... Miksi hän näyttää niin tutulta...?" Neiti Wednesday lisäsi ja vilkaisi lyhyesti pisamakasvoisen naisen suuntaan.
"Hei! Vastatkaa kun teille-" Olkihattujen strategisti aloitti ja kohottautui pystyyn, mutta juuri silloin Crocus astui esiin valtaisassa portissa olevasta ovesta ja huusi selvästi aseistautuneen kaksikon suuntaan; "NIIN KAUAN KUIN MINUSSA HENKI PIHISEE, EN ANNA TEIDÄN KOSKEA LABOONIIN SORMELLAKAAN!"
"Hän tuli takaisin..." Usopp totesi ihmeissään.
"Kukas tuo vanha mies on?" Luffy kummasteli.
"Ihan kuin hän tuntisi nuo kaksi...?" Felizia totesi kiinnostuneena.
Tällöin tuo valkotakkinen nainen sekä kruunupäinen mies nappasivat yllättäen aseensa kannelta ja osoittivat niitä suoraan kohti valaan maalattua vatsaa.
"Nyt kun kerran olemme valaan sisällä..." Herra 9 aloitti, Neiti Wednesday yhtyessä mukaan kun kaksikko huusi yhdestä suusta; "MEIDÄN ON PALJON HELPOMPI PAMAUTTAA REIKÄ SEN VATSAAN!" ja tämän jälkeen molemmat laukaisivat kannettavat tykkinsä, niiden ammusten lentäessä kovalla vauhdilla kohti valaan pilvikuvioista vatsalaukkua.
"HEI!" Felizia karjaisi tahollaan kun kaksikko huusi Crocuksen suuntaan; "EMME ANNA SINUN SEKAANTUA BISNEKSIIMME ENÄÄ YHTÄÄN ENEMPÄÄ VANHUS!"
"HEMMETIN KELMIT...!" Crocus ärähti ja syöksyi siinä samassa kohti lentäviä ammuksia. Heti perään kuuluikin vain hirveä räjähdys, kun ammukset osuivat suoraan tuota vanhaa miestä päin, tämän hypätessä niiden eteen.
"TUO VANHUSHAN OTTI ISKUN KEHOLLAAN VASTAAN!" Usopp huusi suu pyöreänä, kun tämä muiden Olkihattujen ohella katsoi, kuinka Crocuksen mustunut ruumis putosi alas vatsahappomereen.
"Eli silloinhan... Hän on suojellut valasta koko ajan...!?" Nami huudahti ymmällään, samalla kun viha ja turhautuminen Felizian sisällä alkoi kasvamaan enemmän ja enemmän.
"OHOHOHO! SINUN ON AIKA LOPETTAA TUO TURHA VASTARINTASI!" Neiti Wednesday huusi.
"ANNA MENNÄ! SUOJELE TÄTÄ VALASTA VAIKKA KUINKA MONTA KERTAA! MUTTA SE EI SINUA AUTA! ON VAIN AJAN KYSYMYS, MILLOIN KAUPUNKIMME SAA NAUTTIA SEN MAUKKAASTA LIHASTA!" Herra 9 lisäsi ylpeänä.
"Mi- Miksi tuo vanhus tekee näin...?" Usopp totesi suu ammollaan.
"Mitä täällä oikein tapahtuu!?" Nami huudahti kun tahollaan Crocus tuijotti aseistettua kaksikkoa murhaavasti.
Mutta silloin, äkkiarvaamatta, punahiuksisen naisen käsi tarttui kiinni sekä tuon kruunupäisen miehen sekä tämän sinihiuksisen toverin päästä ja heti perään kuului rusahtava "!KRAKS!" kun Felizia pamautti kaksikon päät täysillä yhteen, saaden nämä kaatumaan tajuttomina kannelle.
"VOISIKO JOKU JUMALAUTA JO KERTOA MITÄ HELVETTIÄ TÄÄLLÄ OIKEIN TAPAHTUU?!" Felizia karjaisi raivokas, osittain turhautunut sekä terävähampainen ilme kasvoillaan, saaden syvän hiljaisuuden laskeutumaan kaikkien paikallaolijoiden ympärille.
Hieman myöhemmin, sidottuaan tuon Felizian tyrmäämän kaksikon, Olkihatut olivat auttaneet Crocuksen takaisin saarelleen, jossa tuo vanhus nyt istuikin jälleen aurinkotuolissaan. Muutoin tuo joukkio ojenteli hieman jäseniään samalla kun nämä kuuntelivat, mitä vanhalla miehellä oli kerrottavanaan.
"Tämän kaltainen valas tunnetaan myös Saari Valaana, joita yleensä löydetään West Bluen puolelta. Se on suurin valaslaji maailmassa ja tämä nimenomainen valas on nimeltään Laboon." Crocus aloitti, kunnes mies siirsi katseensa sidotun kaksikon suuntaan ja jatkoi; "Ja nuo kaksi ovat kelmejä läheisestä pikkukaupungista... Heidän tarkoituksensa on jahdata Laboonia, koska tämän kokoisen valaan liha voisi ruokkia heidän kotiaan 2-3 vuotta."
"No... Toivottavasti he tämän jälkeen ymmärtävät lopettaa..." Felizia tuhahti ja tökki lyhyesti tajutonta, kruunupäistä miestä.
"Ymmärtävät tai eivät, en silti aio heidän koskea Labooniin sormellakaan." Crocus sanoi ja jatkoi; "Siinä on kuitenkin tarpeeksi, että Laboon takoo päätänsä tasaisesti Red Linea päin ja mölisee Reverse-vuorta kohti... Olkoonkin että siihen kaikkeen on syynsä..."
Kun Olkihatut katsoivat tuota valkopartaista miestä kysyvästi, tämä rupesi kertomaan heille Laboonin tarinaa, alkaen siitä, että kauan aikaa sitten eräs merirosvojoukko oli tullut alas Reverse-vuorta pieni valaanpoikanen mukanaan. Ja tuo nimenomainen poikanen sattui olemaan Laboon. Näytti siltä, että Laboon oli kulkenut joukon mukana West Bluelta asti, koska Laboonille tuo kyseinen merirosvojoukko oli hänen laumansa. Kun joukon kuukausia kestänyt korjausurakka heidän laivansa suhteen tuli valmiiksi ja he olivat jälleen valmiita lähtöön, kapteeni oli tällöin pyytänyt, että Crocus huolehtisi Laboonista noin kahdesta kolmeen vuotta...
"Kun olemme purjehtineet maailman ympäri, tulemme hakemaan Laboonin takaisin, kävi miten kävi." Crocus sanoi, lainaten näin tuon kyseisen kapteenin sanoja, kunnes valkohapsinen mies lisäsi; "Laboon ymmärsi, että ne piraatit ajattelivat vain hänen parastaan, joten hän odotti kärsivällisesti heidän paluutaan..."
"Eli siitä syystä Laboon siis mölisee vielä tänäkin päivänä... Ja takoo päätänsä Red Linea päin..." Nami sanoi hikipisara kasvoillaan.
"Todellinen toveri henkeen ja vereen..." Pisamakasvoinen nainen totesi mietteliäänä.
"Niin juuri... Mutta sen joukon lähdöstä on jo 50 vuotta... Ja kaikesta huolimatta Laboon yhä uskoo, että he tulevat vielä palaamaan..." Crocus sanoi murheellisen näköisenä.
"Vi- Viisikymmentä...!" Felizia sanoi suu ammollaan samalla kun muiden Olkihattujen kasvoilla viivähti epäuskoinen ilme.
"Tämä jos mikä on kyllä aikamoinen vesiväylä" Nami sanoi ja ihasteli valtaisaa, metallista käytävää, jota pitkin Going Merry nyt seilasi kohti uloskäyntiä, Crocuksen pieni, palmullinen saarivene rinnallaan.
"Olen kyllä loppupeleissä samaa mieltä. Miten ihmeessä sinun on onnistunut muovata ja rakentaa kaikki tämä valaan sisälle? Ja kun ottaa vielä huomioon, että kaiken kukkuraksi vielä asut täällä... Sinulla täytyy olla välillä paljon puutetta tekemisestä..." Felizia sanoi hikipisata ohimollaan.
"Täytyyhän lääkärillä olla edes jonkinlaisia harrastuksia." Crocus aloitti ja kun tämä huomasi Felizian kysyvän ilmeen, mies lisäsi; "Älä ymmärrä väärin. Vaikka en siltä näytäkää, olen aivan oikea lääkäri. Minulla oli aikaisemmin myös klinikka, jonka lisäksi työskentelin muutaman vuoden aikoinani myös laivalääkärinä."
"Merirosvolaivalla?" Felizia kysyi kiinnostuneena mutta ennen kuin Crocus ehti vastata, Luffy hyppäsi innoissaan väliin; "Lääkäri!? Tosiaanko!? Liity meikäläisen miehistöön! Olisit meidän lääkäri!"
"Hei! Meillä oli juttu kesken!" Felizia sähähti ja alkoi kiskoa kapteeninsa naamaa samalla kun tuo vanha mies kiipesi vesiväylän seinällä olevia portaita ylös ja sanoi; "Älkääs nyt hulluja puhuko. Toisin kuin te nuoret, minä olen jo liian vanha tekemään mitään hullua."
"Seeeeelväää..." Luffy totesi, ennen kuin Felizia päästi tämän venytetyn pärstän otteestaan. Samaan aikaan Crocus oli myös alkamassa avaamaan vesiväylän päässä olevaa toista porttia.
"Eli sinä olet siis lääkäri... Ja asut tosiaan valaan sisällä?" Nami kysyi vielä lopuksi.
"Juuri niin. Kun valas on näinkin valtava, olisi sula mahdottomuus hoitaa sitä kunnolla ulkopuolelta. Mutta se siitä... Olkaa valmiina, avaan nyt portin." Crocus lopetti ja väänsi portin vieressä olevaa pyörää, jonka seurauksena nuo jykevät ovet narisivat auki.
"MAHTAVAA! Me ollaan ulkona! Voimme lopultakin nähdä oikean taivaan!" Luffy huusi kädet iloisesti levällään.
"Mitäs me näille kahdelle oikein tehdään?" Zoro kysäisi ja vilkaisi kannella olevaa, edelleen tajutonta ja sidottua kaksikkoa.
"Minä hoidan heidät." Felizia totesi ykskantaan, asteli sormiaan naksautellen kaksikon luo, avasi näiden köydet ja nappasi kummankin kantoon näiden vaatteiden selkämyksestä. Tämän jälkeen pisamakasvoinen nainen asteli Merryn sivulle ja totesi; "Tervemenoa!" Ja heti perään Felizia viskasi tuon naisen ja miehen kylmän viileästi suoraan alas mereen.
"BLUAAH! Missä me oikein olemme?!" Kruunupäinen mies huusi melkein siinä samassa, kun viileä merivesi heristi tämän tajuihinsa.
"Onko tämä vatsahappoa!" Sinihiuksinen nainen ulisi, tämänkin tullessa tajuihinsa melkein saman tien.
"Ei... Näyttääkin siltä, että olemme ihan oikeassa meressä Neiti Wednesday." Numeroposkinen mies totesi ja pyyhki kasvojaan.
"Näyttää siltä, että jouduimme noiden piraattien kolkaamiksi Herra 9!" Sinihiuksinen nainen murahti ja vilkaisi Merryn kannella seisovaa punahiuksista naista, joka virnuili kaksikolle ilkikurisesti kapteeninsa viereltä.
"Joten... Keitä te taas oikein olittekaan?" Luffy huikkasi kaksikolle.
"PÄÄ KIINNI! SE EI KUULU SINULLE PÄTKÄÄKÄÄN!" Neiti Wednesday ärähti.
"Odotas hieman neiti Wednesday... Saattaa olla, että asia kuuluukin heille. Kuitenkin... Hehän ovat piraatteja..." Vihreäasuinen mies totesi salaperäisesti.
"Totta... Olet aivan oikeassa Herra 9. Voi olla, että organisaatiomme voisi hyötyä heistä." Sinihiuksinen nainen lisäsi ja huikkasi vielä lopuksi; "Olkaa valmiina piraatit! Jos onni suo, saatatte kuulla meistä vielä!"
"Siihen asti, toivotamme teille mukavaa jatkoa mokomat punaniskapiraatit!" Kruunupäinen mies totesi ja lähti uimaan vauhdilla poispäin.
"Ja sinä Crocus! On vain ajan kysymys, milloin tuo valas päätyy meidän käsiimme!" Valkotakkinen nainen huudahti ja lähti kauhomaan toverinsa perään.
"Ihme porukkaa... Mitäköhän he tarkoittivat, että he voisivat hyötyä meistä...?" Felizia totesi kysyvästi.
"Mitä väliä... Tärkeintä, että sain tietää tuon sinihiuksisen kaunottaren nimen... Neiti Wednesday... Todella ihastuttavaa..." Mustapukuinen kokki totesi ihaillen, saaden pisamakasvoisen naisen huokaisemaan lyhyesti.
"Huh... Pudottiko joku tämän tai jotain?" Luffy ihmetteli tahollaan ja poimi kannelle jääneen, erikoisen näköisen esineen, joka muistutti hieman kompanssia.
"Oletteko ihan varma, että nuo kaksi kannattaisi päästää menemään? Olen melko varma, että he tulevat vielä olemaan uhka valaalle... Jos heidän puheitaan on uskominen." Nami sanoi ja katsoi Crocusta hieman kysyvästi.
"On valitettava tosiasia, että vaikka en päästäisi heitä menemään, olisi vain ajan kysymys, milloin seuraavat tulisivat heidän tilalleen..." Crocus tuhahti.
Laboonin tasainen mölinä säesti taustalla, kun Olkihatut siemailivat juomiaan kallioiden kupeessa olevan majakan edustalla. Varsinkin Felizia ei voinut olla katsomatta tuon jättimäisen otuksen suuntaan hieman säälivin katsein.
"Eikö Laboon ikinä väsähdä tuohon mölyämiseen...?" Pisamakasvoinen nainen huokaisi.
"No jos miettii, että se on tosiaan jatkanut tuota jo 50 vuotta niin nähtävästi ei... Mutta silti... Se kuitenkin jaksaa yhä uskoa, että sen ystävät palaavat vielä takaisin...?" Nami totesi kysyvästi.
"Ne piraatit kyllä ottavat aikansa..." Luffy myhähti samalla kun tämä nojasi rennosti läheiseen kiveen.
"Idiootti. Tajuatko että tämä on Grand Line." Sanji tuhahti ja jatkoi; "Jos miettii järjellä, että se joukko lupasi tulla takaisin 2-3 vuoden päästä ja aikaa on jo mennyt 50 vuotta... Vastaushan on ilmiselvä. He ovat kuolleet jo aikapäiviä sitten ja vaikka tuo valas odottaisi kuinka, he eivät tule takaisin."
"Miksi ihmeessä sinun täytyy sanoa noin kylmästi! Et voi olla mitenkään varma siitä! Hehän saattavat yhä olla matkalla! Voisit edes kunnioittaa valasta sen suhteen, että se yhä uskoo ystäviensä lupaukseen!" Usopp ärähti ja pamautti puista pöytää nyrkillään.
"Niin kauniilta kuin se kuulostaakin... Oikeasti kun miettii, että aikaa on mennyt jo 50 vuotta... Joko he tosiaan ovat kuolleita... Tai pahimmassa tapauksessa... He ovat unohtaneet Laboonin kokonaan..." Felizia totesi hieman ärtyneen oloisesti ja puristi kuppiaan tiukasti.
"Felizia! Älä nyt sinäkin rupea!" Usopp huudahti.
"Tyttö ei valitettavasti ole hirveän kaukana totuudesta." Crocus sanoi yllättäen, saaden Olkihatut katsomaan miestä kysyvästi kun tämä jatkoi; "Asia on näet niin, että he ovat jo lähteneen aikoja sitten pois. Grand Linelta nimittäin. Ja tämän kuulin vielä luotettavasta lähteestä, joten asian todenperäisyyttä ei ole mitään syytä epäillä."
"MI- MITÄ!?" Usopp huudahti epäuskoisena.
"Ne helvetin paskiaiset!" Felizia ärähti ja pamautti kuppinsa pöydälle.
"...Eli he siis vain jättivät valaan jälkeensä!? Mutta jos he ovat poistuneet Grand Linelta, sehän tarkoittaa, että joutuivat menemään Calm Beltin läpi!" Nami totesi hikipisara otsallaan.
"Kyllä vain... Ja sen takia ei ole varmaa että selvisivätkö he vai eivät. Mutta vaikka olisikin niin, että he olisivat vielä elossa, he eivät enää koskaan uskaltaisi palata tänne takaisin... Paikkaan, jossa vuodenajat, ilmasto, virtaukset sekä tuulet ovat yhtä kaaosta... Paikkaan, jossa perusjärjellä ei pitkälle pötkitä... Sellainen Grand Line on. Paikka, joka luo jatkuvasti pelkoa heikkosydämisten keskuudessa." Silmälasipäinen mies vastasi haudanvakavana.
"Eli yksinkertaisesti ne pelkurit olivat enemmän huolissaan itsestään kuin siitä, että he pitäisivät lupauksensa, joten he päättivät sitten häipyä Grand Linelta kokonaan." Sanji totesi ja tuhkasi tupakkansa puiseen pöytään.
"Joten he vain päättivät hylätä valaan tänne!? Vaikka se ei koskaan epäillyt heidän lupaustaan... VAAN ON ODOTTANUT HEITÄ YLI 50 VUOTTA...! KUINKA HE SAATTOIVAT OLLA NIIN JULMIA!?" Usopp karjui vihaisena samalla kun Felizia tuijotti tahollaan tuota valtavaa valasta vihan kyynel silmäkulmassaan.
"Mutta jos asia tosiaan on noin niin mikset ole yrittänyt kertoa valaalle totuutta? Sehän kuitenkin selvästi ymmärtää ihmisten puhetta, eikö?" Oranssihiuksinen navigaattori sanoi ja katsoi kysyvästi Crocuksen suuntaan.
"Siinä se ongelma onkin, että minä olen kertonut Laboonille totuuden. Aivan koko totuuden enkä mitään muuta. Mutta hän ei suostu hyväksymään asioiden todellista laitaa." Crocus sanoi ja huokaisi lyhyesti.
"Ei hyväksy...?" Felizia kysyi lyhyesti samalla kun Crocus kertoi, kuinka tämä oli vuosien aikana monen monta kertaa yrittänyt kertoa Laboonille, etteivät tämän toverit tulisi enää takaisin. Mutta joka kerta tuo valas oli vain huutanut ja mylvinyt miehen sanojen yli, kunnes lopulta oli koittanut hetki, että Laboon oli vain päättänyt jäädä keskelle vuorelta johtavaa vesiväylää, yrittäen kutsua tovereitaan takaisin...
"Ja kuten nyt olette varmasti ymmärtäneet, tähänkin asti Laboon on vain mylvinyt kohti Reverse-vuorta ja aina tasaisesti pamauttanut päätänsä Red Lineen... Yrittäen näin itsepäisesti vakuuttaa, että hänen ystävänsä ovat yhä tuon seinämän toisella puolella ja että he palaisivat vielä jonain päivänä... Olen kertonut hänelle totuuden vielä monta kertaa näinä viime vuosina mutta Laboon jaksaa silti yhä itsepintaisesti uskoa, että kaikki on pelkkää valhetta." Crocus sanoi raskaalla äänellä.
"Jestas mikä valas... Jaksaa yhä odottaa vaikka hänet onkin petetty..." Sanji totesi ja sytytti uuden tupakan.
"Uskollinen toveri... Viimeiseen asti..." Punahiuksinen nainen sanoi huultansa purren.
"Vaikkei siihen ole edes enää mitään järkeä tai varsinkaan syytä..." Usopp totesi.
"Niin juuri... Koska hän menettäisi juurikin sen ainoa syy odottaa, minkä takia Laboon ei myöskään suostu kuuntelemaan. Pelko siitä, että menettää tarkoituksen syidensä takana... Tai ylipäätänsä tarkoituksensa olemassaololleen... Se on kaikista pelottavinta... Jopa Laboonille." Crocus sanoi samalla kun tahollaan Luffy nousi hiljalleen pystyyn, jätti olkihattunsa läheiselle kivelle ja lähti astelemaan määrätietoisesti kohti Going Merryä.
"Tarkoituksensa olemassaololleen..." Felizia kuiskasi itsekseen ja painoi kätensä rintaansa vasten, muistaen pitkästä aikaa sen tunteen, mikä hänen mielessään oli myllertänyt hänen perheensä kuoleman jälkeen... Sen tyhjyyden ja pimeyden... Ja tällä hetkellä Laboon yritti vain taistella sitä tunnetta vastaan omalla tavallansa...
"Mutta tiedätkös... Vaikka olenkin pahoillani tämän valaan puolesta... Niin pettiväthän ne piraatit myös sinut jos asiaa oikein ajattelee. Joten mikset vain anna valaan olla ja tehdä kuin se itse haluaa?" Mustapukuinen kokki kysyi.
"Katsopa noita arpia sen päässä..." Crocus sanoi ja osoitti suuria, osittain arpeutuneita jälkiä Laboonin kuonossa, kun vanhus lisäsi; "Jos hän yhä jatkaa samaa rataa ja puskee itseänsä Red Linea päin, ei kestä kauaakaan, että Laboon kuolee. Vaikka meillä onkin omalaatuinen suhde, hän on silti toverini, jonka kanssa olen elänyt jo 50 vuotta. En siis voi vain istua paikallani ja antaa hänen kuolla..."
"AAAAAAIIIIIIIHHHH!" Kuului siinä samassa Felizian päässä, jolloin punapää huusi ääneen; "MERRY!"
"Mitä Merrystä?" Usopp kysyi kulmat koholla ja silloin ilmassa kuului huuto; UUOOOOOHHH!" Tällöin Olkihatut sekä Crocus näkivät, kuinka Luffy juoksi vauhdilla ylöspäin pitkin Laboonin valtaisaa kehoa ja kantoi mukanaan jotain, mikä näytti selvästi vihreän kasvuston päällystämältä laivan mastolta.
"Mitä ihmettä tuo idiootti nyt oikein touhuaa?" Sanji kysyi hikipisara ohimollaan.
"Vannon... Käännät selkäsi vain pariksi sekunniksi ja heti käy näin..." Zoro totesi.
"Ehkä hän vain tykkää kiivetä-" Usopp oli sanomassa mutta silloin punahiuksinen strategisti juoksi Laboonin lähelle ja karjui korkeuksiin, kohti kapteeniaan; "MITÄ SINÄ TAAS TEIT MERRYLLE MOKOMA TAMPIO?!"
"Merrylle...?" Muut neljä Olkihattua totesivat yhteen ääneen.
Tällä välin Luffy oli jo juossut Going Merryn irti repäisty masto olallaan Laboonin päähän ja kohta punaliivinen poika huomasikin valaan ihossa tuoreen, verta pulpuavan haavan.
"Tuo näyttää sopivalta kohdalta!" Luffy totesi ja venytti siinä samassa kumivoimillaan maston korkealle ilmaan ja karjaisi; "GUMI-GUMI... ISTUTUS!" Ja tämän jälkeen Olkihattujen kapteeni iski maston suoraan kiinni Laboonin päässä olevaan haavaan...
"Hei... Eikö tuo ollutkin meidän masto?" Zoro kysyi.
"Jep. Olihan se." Sanji vastasi.
"Going Merryn masto." Usopp lopetti kun samaan syssyyn Felizia vain tuijotti tapahtumaa suu raivosta ja osittaisesta kauhusta ammollaan.
Laboonilta kesti ehkä noin muutamia sekunteja tajuta, mitä oikein tapahtui. Viiltävä kipu iski siinä samassa valaan läpi ja heti perään tuo valtaisa otus alkoi mylviä ja riehua parhaansa mukaan, yrittäen saada haavassa olevaa mastoa ja mastossa roikkuvaa punaliivistä poikaa irti parhaansa mukaan.
"MITÄ HELVETTIÄ TUO IDIOOTTI OIKEIN TEKEE!" Zoro, Nami ja Sanji huusivat yhdestä suusta, hampaat koomisen terävinä, kun tahollaan Crocus vain katsoi kauhuissaan tuota edessään olevaaa tapahtumaa.
"HÄN HAJOTTI MEIDÄN LAIVAN!" Usopp huusi kauhun sekaiset kyyneleet kasvoillaan.
"JOS LABOON EI TAPA SINUA LUFFY NIIN VANNON, ETTÄ MINÄ TAPAN!" Felizia karjui nyrkit pystyssä.
"AAAAGGGGHHH! AAAGGGHHH!" Kuului Luffyn vastaus kun tämä roikkui kiinni mastossa niin tiukasti kuin pystyi.
Siinä samassa tuo valtava valas käänsi silmänsä ja siirsi päänsä kohti kallion sitä osaa, missä majakka seisoi. Laboon oli selvästi iskemässä mastomaista haavaansa suoraan kohti kalliota, yrittäen saada Luffy irrottamaan otteensa.
"Se tulee tänne päin!" Sanji huusi.
"Suojautukaa! Se yrittää saada Luffyn irti!" Nami totesi, jolloin Olkihatut sekä Crocus siirtyivät sivuun juuri ajoissa, kun Laboon iski mastossa roikkuvan Luffyn voimalla kalliomaiseen maahan. Iskun voimasta masto sekä siinä oleva mustahiuksinen poika kyllä lähtivät irti, mutta kallion terävät kivet aiheuttivat kuitenkin omalta osaltaan vain lisää kipua valaan vuotavaan haavaan.
"BUOOOOHHHHH!" Laboon karjui voimiensa takaa, kun tämä tunsi viiltävän kivun kuononsa päässä.
"HEI! HEI PENTU! MITÄ IHMETTÄ SINÄ OIKEIN TEET!" Crocus karjui kauhuissaan ja yritti estää Luffya hyökkäämästä Laboonin kimppuun. Nami ja Felizia kuitenkin pitivät miestä tiukasti otteessaan, ettei tämäkin joutuisi tulilinjalle.
"ÄLÄ! SE ON LIIAN VAARALLISTA!" Nami huusi.
"EI TUO IDIOOTTI NOIN VÄHÄSTÄ KUOLE! EI ENNEN KUIN MINÄ PÄÄSEN HÄNEEN KÄSIKSI!" Felizia karjui.
Tällä aikaa Luffy vain virnisti leveästi ja totesi lyhyesti; "Heh heh.. Senkin iso typerys." Tällöin Laboon jälleen yritti iskeä Luffya koko voimallaan, mutta punaliivinen poika hyppäsi pois tieltä, veti kätensä taakse ja pamautti nyrkkinsä suoraan valaan toiseen silmään.
"Siitäs saat!" Luffy myhähti kun punaliivisen pojan isku osui maaliinsa.
"Mi- mitä hän oikein yrittää...?"Usopp kysyi hikipisara ohimollaan.
"BUUUOOOOHHH!" Laboon karjui ja liikautti valtavaa kehoaan uudelleen, osuen tällä kertaa koko voimallaan Luffyyn, saaden näin pojan lentämään suoraan päin majakkaa.
"LUFFY! MITÄ HELVETTIÄ SINÄ OIKEIN TEET?!" Zoro karjui kun tämän kapteeni valui pitkin majakan seinää, tömähtäen lopuksi nojaamaan rakennuksen eteen.
"BUUUOOOOHHH!" Laboon mylväisi ja valmistautui vielä yhteen iskuun. Valtava valas oli tulossa koko voimallaan maassa nyhjöttävää poikaa kohti kun tämä äkkiä karjaisi; "SE ON TASAPELI!" Siinä samassa tuo musta valas pysähtyi ihmetellen paikoilleen.
"Mä olen aika kovaa tekoa, vai mitä?!" Luffy totesi virnistäen, valaan katsoessa tätä kummissaan.
"Tämä matsi on nyt ratkaisua vailla, joten meidän täytyy hoitaa se loppuun myöhemmin!" Luffy sanoi hymyillen ja jatkoi; "Sun vanhat ystävät voivat olla kuolleita, mutta mä olen nyt sun uusi kilpailija!"
Laboonin silmät alkoivat selvästi kostua, kun tämä kuunteli Luffyn sanoja. Ja sitten punaliivinen poika sanoikin ne seuraavat ratkaisevat sanat; "Ja heti kun mä ja mun toverit ollaan seilattu Grand Linen ympäri, me palataan takaisin tänne tapaamaan sua. JA SILLOIN ME HOIDETAAN MEIDÄN MATSI LOPPUUN!"
Suuret kyyneleet alkoivat siinä samassa virrata tuo valtavan valaan silmistä. Crocus sekä muut Olkihatut katsoivat tilannetta hymyilevin kasvoin, kun Laboon seuraavaksi kohottautui ylöspäin, päästäen ilmoille valtaisan mylväisyn, kun lupauksena siitä, että tämä olisi valmiina kun hänen uudet ystävänsä palaisivat hänen luokseen.
"Loppu hyvin... Kaikki hyvin." Felizia sanoi ja kääntyi siinä samassa hitaasti Luffya kohti. Naisesta uhkui suorastaan verenhimoinen aura, kun tämä katsoi kapteeniaan vihreät kädet nyrkissä.
"Päätit sitten rikkoa meidän laivaa lisää... Luuuuffyyyyy..." Felizia ärisi ja syöksyi punaliivisen pojan kimppuun kädet täynnä piikikästä kasvillisuutta.
"Aaaaaaahhh! En tarkoittanut! Apuaaaaa!" Luffy huusi, muiden Olkihattujen vain nauraessa kapteeninsa ahdingolle.
Ja tässä sitä ollaan. Olkihatut ovat selvittäneet Laboonin tilanteen ja ensi kerralla onkin sitten aika aloittaa matka eteenpäin! Mutta näköpiirissä tulee varmasti odottamaan yllätys jos toinenkin... Mutta mitä ne ovat...? Se selviää jälleen seuraavassa luvussa ;).
Samalla haluan myös Felizian kanssa kiittää teitä kaikkia tästä kuluneesta vuodesta ja toivottaa teille jokaiselle oikein Hyvää Joulua sekä Mahtavaa Uutta Vuotta 2024! Nähdään ensi kerralla, uusien kujeiden ja vuoden merkeissä!
And here we are! Last chapter of the year and what journey it has been so far! With Felizia, I want to thank all of you from everything that this year has brought to us both and also wish every one of you Merry Christmas and Happy New Year 2024! See you all next time! Peace and love!
-WillofJ-
