Ikäraja: T
Genre: ystävyys
Varoitukset: epämääräinen ja epäonnistunut iskuyritys, jossa on vahvasti ahdisteluun taittava sävy
Nimistä: Marianne (Ranska), Isabel (Espanja), Julchen (Preussi), Monika (Saksa), Amelia (Amerikka), Mette (Tanska)
Kirjoittajan kommentti:
Bad Touch Trio – tai Bad Friends Trio – on varsin yleinen tavallisen Hetalian puolella, kun Preussi, Ranska ja Espanja ovat miehiä. Mutta tarinoita BTT/BFT:stä nyotalia-versiona ei juurikaan näy ja siksi katson taas, että tämä käy harvinaisesta. Itse haluaisin ehdottomasti lukea tämän nyo-kolmikon seikkailuista... (saa vinkata!)
Kolmannen päivän otsikkona oli Culture.
.
Tiivistelmä:
"Kirjoita raportti kolmesta vierailusta kulttuuritapahtumaan." Niin tehtävä kuului. Tämä on ehdottomasti jotain aivan muuta kuin mihin Marianne on kuvitellut ja ajatellut koulutyön takia joutuvansa. Nyotalia. Human AU. Lukiolaisina.
.
Kulttuurishokki, tavallaan
.
Marianne yritti olla olematta rikas hienostopentu, mutta hänen sieluaan ja korviaan särki. Tämä ei voinut olla kulttuuria, ei mitenkään. Kulttuurin oli tarkoitus sivistää ja ylevöittää, tuoda mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä, herättää tunteita ja laajentaa näkymää maailmaan. Niin Marianne ainakin olisi sen itse määritellyt. Tämä oli pelkkää melua.
Liekinheittimet leimahtivat ja yleisö karjui. Marianne säpsähti ja astui vahingossa puoliksi Isabelin jalan päälle.
Isabel käännähti ympäri vihreissä silmissään kiljuva riemu ja innostus. "Tahdotko maistaa hot dogia?"
Marianne pudisti päätään eikä pystynyt peittämään kokonaan inhoaan rasvaa tihkuvaa ja kuivattua sipulia, kurkkusalaattia, sinappia ja ketsuppia pursuavaa pikaruokaa kohtaan, josta oli kieltäytynyt aiemmin kioskilla. Oikeasti, täytteitä oli niin paljon, että Isabelin oli täytynyt viettää aikaansa Amelian kanssa. Kukaan muu ei ikinä ahtanut höysteitä hot dogeihin niin paljon kuin Amelia ja Isabeliin tarttui kaikki uudet jutut kerrasta, niin hyvät kuin pahatkin.
Tämä oli ehdottomasti jälkimmäistä. Ja Marianne tiesi kenen syytä se oli. Isabelin kääntyessä takaisin oikeinpäin seuratakseen mitä areenalla tapahtui, Marianne kääntyi tuijottamaan Isabelin selän takaa toista kahdesta läheisestä ystävästään ja mietti mitä tämän valkohiuksisessa päässä mahtoi liikkua.
Kulttuuritapahtuma Julchenin määritelmän mukaan oli juttu, johon myytiin pääsylippuja ja jossa oli ihmisten valmistamia esineitä, ja niin he olivat päätyneet tänne kolkkoon halliin, jonka keskellä olevalla suurella pleksilasein suojatulla areenalla robotit ottivat toisistaan mittaa pelti kolisten tarkoituksenaan kolhia vastustajansa niin pahoin, etteivät ne voineet enää liikkua. Ilman ystäviään ja äidinkielen ja kuvamaataidon opettajien yhdessä antamaa tehtävää tutustua ja vierailla kolmessa erilaisessa kulttuuritapahtumassa Marianne ei olisi ikinä tiennyt tällaisia kilpailuja olevan olemassakaan eikä totta totisesti olisi koskaan mennyt katsomaan sellaista. Toki sitä voisi kai sanoa, että hän oli nyt sivistynyt hieman, mutta kaikkein mieluiten Marianne olisi halunnut elää elämänsä tutustumatta tähän alakulttuuriin – vai urheilulajiin? harrastukseen?
Kova kellon kilahdus kaikui areenan toisesta päädystä. Marianne toivoi sen tarkoittavan, että erä tai jopa koko kisa läheni loppuaan ja siirtyi tarkkailemaan yleisöä yrittäen nähdä heidän käytöksestään viitteitä toivomuksensa tueksi, mutta luultavasti kello oli tarkoittanut, että joku sai pisteen tai jotain sellaista (Mariannella ei ollut aavistustakaan saiko rusikoinnista pisteitä vai ei), sillä kukaan katsomossa ei näyttänyt tekevän lähtöä. Kaikki tuijottivat edelleen eteenpäin ja näyttivät lumoutuneilta näkemästään. Marianne vilkaisi alas. Pleksilasien takana yksi kauko-ohjattava robotti puristi ja väänsi toista robottia pihtiensä välissä.
"Minä olen puhunut ainakin vuoden Monikalle, että meidän pitäisi lyödä viisaat päämme yhteen ja rakentaa oma taistelurobotti" Julchen puhkesi yllättäen puhumaan lujaan ääneen, jotta se kuului kaiken melun yli irrottamatta katsettaan kisasta. "Sillä tytöllä on tajua koneiden ja mekaniikan päälle, mutta hän haluaa vain pelata jalkapalloa." Julchen tuhahti sanan 'jalkapallo' ikään kuin se olisi pahinta, mitä kukaan voisi ikinä keksiä.
"Jalkapallo on kivaa!" Isabel herkesi puolustamaan lapsuutensa lempiurheilulajia. "Minä tykkäsin olla mimmifutiksessa aiemmin."
"Sen vuoksi sinä varmaan saitkin nuo kaksi palloa puserosi täytteeksi" heidän vierelleen hivuttautunut keski-ikäinen mies hörähti ja tuijotti Isabelin paidan kaula-aukosta sisään.
Totta, siinä oli paljon katseltavaa – Isabel oli ehdottomasti heistä kolmesta muodokkain ja kurvikkain joka suhteessa ja hänen rintansa olivat isommat kuin jopa Amelian, joka oli peittelemättömän ylpeä ja onnellinen "isosta varustuksestaan" (lainaus Amelian oma) – mutta se ei tarkoittanut, että kuka tahansa saattoi tulla sanomaan niistä mitä tahansa. Koskemisesta puhumattakaan. Yhdessä keskivertoa voimakkaamman ja suuremman viehätysvoiman kanssa, jota Isabel huokui kaiken aikaa ympärilleen luonnostaan ja tiedostamatta asiaa itse, ei-toivotun seuran tuppautuminen turhan lähelle oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus.
Marianne liikahti vaistomaisesti tarttumaan Julchenin käsivarresta kiinni estääkseen häntä "toimimasta impulsiivisesti" eli potkaisemasta miestä haaroihin. Julchenilla oli taipumus tehdä niin. Usein ja varoittamatta. Niin usein, että Julchen listasi sen harrastuksekseen. Hänen mukaansa korkeavartiset saappaat, joita hän suosi minihameidensa ja lyhyiden shortsiensa parina, oli keksitty nimenomaan sitä varten. Julchen ei koskaan päästänyt yhtäkään loukkaavaa kommenttia, ilkeää katsetta tai halveksivaa elettä ohi hyökkäämättä takaisin. Hänen oikeudentuntonsa ei sallinut sitä, vaikka joskus olisi päässyt helpommalla, jos olisi vaan antanut olla.
Yllättäen se oli Isabel joka sai suunsa auki ensimmäisenä. Hymyillen hymyn, joka olisi saanut kenet tahansa pauloihinsa ja tekemään hänen puolestaan mitä vaan, Isabel kysyi mieheltä "Tiedätkö, mikä niissä on parasta?"
Julchen jännittyi. Marianne puristi hänen käsivartta lujemmin. Miehen törkyiset ajatukset olivat luettavissa niin selvästi, että hänen päänsä olisi voinut olla lasia.
"No mikä, muru?" mies kysyi ja nuolaisi huuliaan.
"Se, että minä voin täräyttää niillä tajun kankaalle tuollaisilta urpoilta, jotka tulevat länkyttämään tyhjää. Ja jos minä upgreidaisin ne piikkinastoilla, minä voisin puhkoa sinut täyteen reikiä."
Mies kalpeni ja katosi paikalta vikkelään.
"Hyvä tyttö!" Julchen kehui, kaappasi Isabelin kainaloonsa ja pörrötti hänen tummat runsaat kiharansa entistä sekavammaksi sotkuksi saaden ne näyttämään vieläkin paremmilta ja seksikkäämmiltä.
"Upgrade. Upgreidata. Käytinkö minä sanaa oikein?" Isabel kysyi hitusen huolissaan, paljon pehmeämpänä ja hämillään koettaen pitää hot doginsa kauempana, ettei sotkisi sillä Julchenia tai itseään.
"Täydellisesti. Hitto, meidän pitää etsiä sinulle sellaiset rintsikat. Puet ne vaan paidan päälle niin kuin supersankarit pukevat kalsarit trikoidensa päälle ja tuollaiset mätäpäät ovat historiaa" Julchen julisti varmana. "Minä olen ylpeä sinusta."
Isabel hymyili huojentuneena. Oli harvinaista, että hän oli puolustanut itseään yhtä ärhäkästi kuin äsken. Isabel oli valoisa ja ihmisrakas eikä aina osannut lukea tilanteita oikein, minkä vuoksi hän joutui tuon tuosta epämiellyttäviin tilanteisiin – joista Julchen hänet useimmiten pelasti. Julchenille oli kehittynyt varsin nopeasti Isabeliin tutustumisen jälkeen ylimääräinen kyky aistia, milloin hän oli pinteessä.
"Tämä matsi on melkein parempi kuin se, jonka me näimme Amelian ja Meten kanssa" Isabel kailotti suoristautuessaan Julchenin päästettyä hänet otteestaan ja haukkasi palan hodaristaan.
Marianne havahtui "Meten ja Amelian? Oletteko te käyneet täällä aiemminkin? Milloin?"
"Mm-m" Isabel äännähti myöntävästi, koetti syödä suunsa nopeasti tyhjäksi ja mukelsi epäselvästi "Viime viikonloppuna."
"Miksi me sitten olemme täällä? Tehän olisitte voinut kirjoittaa tästä raporttiin jo silloin."
"Raporttiin?" Isabel kysyi silmät ymmyrkäisinä.
"Siihen kulttuurivierailu-tehtävään, joka saatiin koulusta" Marianne selitti ja pahat aavistukset täyttivät hänen mielensä. Hän kääntyi Julchenin puoleen ja kysyi selvitystä vaativalla äänellä "Emmekö me sen takia ole täällä, Julia Maria Beilschmidt?"
Julchen irvisti. Hän inhosi etunimeään ja käytti siitä mieluummin lempinimimuotoa Julchen.
"Sinä sanoit, että tämä käy siihen aivan yhtä hyvin kuin Isabelin äidin nauhoitusten seuraaminen" Marianne jatkoi painostusta. Isabelin äiti oli kuuluisa näyttelijätär ja oli tehnyt harvinaisen, pienen vierailuroolin yhteen tv-sarjaan, jonka kuvauspaikka oli lähikaupungissa.
"Tämä käy siihen ihan yhtä hyvin, eikö, ja on jotain erilaista" Julchen kohautti olkiaan. "Minä olen täällä, koska tämä on mahtavaa. Jyrää se, Shreddeeer!" hän karjui.
Marianne sulki silmänsä. Tuolla logiikalla hän olisi voinut osallistua kirjastossa kokoontuvaan lukupiiriin ja kirjoittaa siitä. Hänen päätään särki. "Minä menen käymään naistenhuoneessa" Marianne mutisi toivoen, että paikalla oli sellainen ja alkoi erota porukasta. Isabel tarttui hänen käteensä.
"Älä mene. Mitä jos se mäntti jalkapallo-vitsailija on siellä?"
"Tulenko minä saattamaan?" Julchen kääntyi kysymään ja katsoi varmaan ensimmäisen kerran ottelun alettua kunnolla jonnekin muualle kuin areenalle.
"Ei tarvitse. Minä pärjään kyllä."
"Tämä kestää vielä vartin verran. Oletko varma, että haluat mennä? Sinulta jää loppu näkemättä" Julchenin silmissä kimmelsi ilkikurinen pilkahdus.
Marianne kohotti leukansa ylös.
"Ääh, älä viitsi!" Julchen sanoi ja kahmaisi hänet rutistavaan halaukseen. "Minun raportista puuttuu vielä yksi käynti. Sinä saat valita sen. Vie meidät jonnekin tosi kultturelliin paikkaan. Minä tökin neuloja kynsien alle, että pysyn hereillä. Sovittu?"
"Minä autan pitämään Julchenin hereillä" Isabel lupasi puolestaan ja liittyi halaamaan Mariannea, joka kiemursi paikallaan vaikeana. Hänellä oli oikeasti vessahätä ja hänen ystävänsä pian puristaisivat sen hänestä ulos.
"Sovittu. Päästäkää minut nyt lähtemään. Minä odotan teitä ulkona."
Kääntäessään selkänsä areenalle ja mölyn ja kolinan jäädessä taakse Marianne mietti, mahtaisiko lippujen saaminen oopperaan onnistua näin lyhyellä varoitusajalla.
.
.
.
.
Kirjoittajan kommentti 2:
(Lisätty jälkikäteen)
Vasta paljon, paljon myöhemmin, sen jälkeen kuin olin sekä kirjoittanut että julkaissut tämän nyo!BTT/BFT:stä kertovan tarinan, löysin viimeinkin listan, jossa luki ne yleiset ja suositut Hetalia-hahmo parit ja kombot, joista tässä haasteessa ei saa kirjoittaa.
Preussin, Ranskan ja Espanjan muodostama trio oli siellä, minkä olin kyllä osannut päätellä, mutta lista kielsi erikseen myös listatuista hahmoista tehdyt nyo! ja 2P-versiot.
Ymmärrän sen. Osittain. Se turvaa sen, että oikeasti harvoin valokeilaan pääsevät hahmot todella pääsevät valokeilaan. Mutta kuinka usein esimerkiksi nyo!BFT:stä tulee tarinoita vastaan? Harvoin. Erittäin harvoin.
Siksi en halua poistaa tätä tarinaa. Mutta korvaukseksi teen jokin päivä tästä samasta aiheesta toisen, sääntöjä noudattavan tarinan harvinaisemmilla hahmoilla.
Anteeksi.