Ikäraja: K

Genre: valinnan mukaan huumori/yleinen/ystävyys/romantiikka

Varoitukset: -

Hahmojen nimistä: Tolys (Liettua), Alfred (Amerikka)

Aihe: vapaa aihe (Historical or free day!)

.

Tiivistelmä:

Alfredin kamala aamu ei olekaan niin kamala. Human AU (aikuisina).

.

Aamukaaos

.

Tolys seisoi liesituulettimen alla ja vahti paistinpannua niin keskittyneesti, ettei kuullut makuuhuoneesta hiljaisena kantautuvaa herätysäänen piipitystä tai sitä kuinka se katkesi heti, mutta valtavaa, koko asuntoa tärisyttävää tömähdystä, joka niitä seurasi, hän ei voinut olla huomaamatta. Paistinpannu tärähti hänen otteessaan, hypähti hetkeksi irti levystä. Tolys veti henkeä ja painoi pannun takaisin alas. Mikään ei ollut vielä pilalla.

"MINÄ OLEN MYÖHÄSSÄ!"

Makuuhuoneen ovi pamahti seinään. Alfred seisoi oviaukossa puoliksi ulkona pyjamastaan silmälasit vinossa toisen korvan varassa riippuen ja näytti riehaantuneelta.

"Minä olen myöhässä! Kamalan myöhässä! Minä en saanut myöhästyä, en tänään! En ikinä ehdi – onko tuo pekonia?"

Tolys äännähti yksitavuisesti. Hän alkoi huolestua.

Alfred hyppi kömpelösti yhdellä jalalla lähemmäs samalla kun korjasi silmälasit paremmin päähänsä, nuuhki ilmaa nenä pystyssä ja yritti kiskoa yöhousuja pois jalastaan.

"Se on pekonia…" hän voihkaisi kaipaavasti pysähdyttyään sekunniksi Tolysin vierelle. "Niin minun tuuriani. Mutta se saa nyt jäädä. Eväät! Onko minulla eväitä?" Alfred loikki jääkaappia kohti, pääsi viimeinkin vapaaksi housuistaan, hylkäsi ne keskelle lattiaa ja avasi jääkaapin oven. "Jes! Minulla on eväät, tarvitsen vain kahvin, sen voi ostaa matkalla, enää puuttuu – vaatteet!"

Tolys vilkaisi olkansa yli Alfredin rynnätessä hänen ohitseen takaisin makuuhuoneeseen. Paistuva rasva rätisi äänekkäämmin ja Tolys käänsi huomionsa takaisin keskeneräiseen tehtäväänsä.

Sillä välin uusi kriisi puhkesi oleviin makuuhuoneessa.

"Minulla ei ole vaatteita! Mihin ne ovat kadonneet? Varkaita?! Tolys!"

Tolys väänsi hellan sammuksiin ja nosteli paistinlastalla pekonisiivut lautaselle, jonka reunoja koristivat sisäkkäiset keltaiset kehät. Hän vei lautasen valmiiksi katettuun pöytään Alfredin paikalle ja ehti laskea sen alas juuri ennen kuin Alfred ilmestyi uudelleen keittiöön ja takertui puristamaan hänen käsivarttaan pakokauhuisella voimalla.

"Tolys! Mitä minä teen?! Minun vaatteeni – ovatko ne tulleet vahingossa sinun kaappiisi vai jääneet pesulaan? Minä en voi mennä työhaastatteluun näin! Kukaan ei ikinä palkkaa minua!"

Kivun irvistys piirtyi Tolysin kasvoille. Hän taputti Alfredin sormia vapaalla kädellään, jotta tämä hellittäisi otettaan.

"Et sinä ole myöhässä. Sinä siirsit kaikki kellot kymmenen minuuttia eteenpäin eilen illalla."

"Siirsinkö?" Alfred vingahti.

Tolys nyökkäsi. "Ja minä siirsin niitä vielä viisi minuuttia lisää sen jälkeen, kun olit nukahtanut. Sinun vaatteesi roikkuvat valmiina verhotangossa, valittuina ja silitettyinä. Kahvi on termospullossa ja laukku on eteisessä. Kansiossa on kopiot aiemmista työtodistuksista ja muista. Harjoittelemasi hissipuhe on ladattuna mp3:ssa."

Alfred valahti huojennuksesta lattialla Tolysin jalkojen juureen. "Kiitos! Kiitos, kiitos, kiitos Tolys!"

"Sinä – hui! – sinä teit sen kaiken itse" Tolys vastasi tarraten kiinni pöydänreunasta, ettei kaatuisi Alfredin kohottua halaamaan hänen polviaan. "Sinulla on tietokoneella Excel-taulukko nimellä Miten ehdin ajoissa työhaastatteluun. Minä paistoin vain pekonit."

"Ja valvoit, että todella tein kaikki Excel-taulukon kohdat?" Alfred kohotti päänsä ja katsoi häntä suoraan silmiin. Tolys käänsi katseensa syrjään ja hymisi epämääräisen myötäilevästi. Alfred halasi hänen polviaan uudestaan. "Kiitos Tolys!"

Tolys hymisi äskeistäkin epämääräisemmän hyminän ja liikahti kiusaantuneesti sen vähän mitä pystyi Alfredin otteessa.

"Nouse ylös ja syö aamiaisesi, ettei vaivannäkösi valu hukkaan" hän kehotti, empi ja lisäsi huolissaan "Jos siitä tuli syötävää."

Alfred kömpi ylös, nappasi pekoniviipaleen sormin ja haukkasi palasen. Hän sulki silmänsä. "Täydellistä."

"Oh, hyvä, minä ajattelin jo, että –" Tolysin lause jäi kesken, koska hänelle tuli kiire harpata jättimäinen askel taaksepäin päästäkseen Alfredin uuden halauksen ulottumattomiin. "Syö. Minä haisen pekoninkäryltä. En tiedä mitä työhaastattelijat pitävät, jos se tarttuu sinuun."

"Ok" Alfred tokaisi ja veti itselleen tuolin pöydän ääreen. Tolys huokaisi helpotuksesta ja riisui vihreäruudullisen, ankan kuvan koristaman esiliinan yltään.

"Tolys."

Tolys katsoi Alfrediin.

"Jos minä saan sen paikan – ja minä aion tehdä ihan kaikkeni, että saan – niin ensimmäisenä palkkapäivänä minä vien sinut ulos. Juomaan tai syömään tai elokuviin. Saat päättää."

"Hyvä on" Tolys myöntyi ja ripusti esiliinan paikalleen kuiva-ainekaapin ovessa olevaan koukkuun.

Alfredin sinisissä silmissä loistavasta päättäväisyydestä päätellen hänen oli parasta alkaa miettiä minne haluaisi mennä heti vuoteenpetaamisen jälkeen.